You're not alone. (K 15)

// yuki ja aiden : )) //

Tummat hiukset, siististi aseteltuina, tummat piilarit peittämässä kirkkaan sinisiä silmiä. Nate askelsi rauhallisesti kaksion läpi kädet sullottuina syvälle mustien pillien taskuihin. Katse kulki pitkin leveää seinää. Seinä oli tyhjä, ei tauluja, ei hyllyjä tai kaappeja, ei mitään. Siihen olisi sopinut mainosti puinen piano, josta olisi lähtenyt matala, kaunis sointuinen ääni, se olisi ollut kaunis siinä. Se seinä oli tarkoitettu sellaiselle pianolle, mutta ei, eivät veljekset omistaneet sellaista, eivätkä tulisi omistamaankaan, kyllähän Nate sen tiesi. Joten antoi päänsä vain unelmoida moisesta kaunokaisesta ja tyytyi parhaansa mukaan omaan syntikkaansa, se riitti tummatukalle joka epäili veljensä sietokyvyn rajojen olevan aika lähellä jos Nate pimputtaisi puista pianoa päivästä toiseen. Sinisilmä oli kuitenkin sitä mieltä että pianon soittaminen ei ollut hänelle niin vakituinen harrastus että hän tarvisi isompaa pianoa kuin se oma tumma syntikka, hän soitti sitäkin kuitenkin vain niin harvoin, aina ollessaan yksin ja aina silloin kuin sitä eniten tarvitsi. Musiikki oli pojalle ehkä parhainta terapiaa silloin kun hänellä oli huono olla ja maailma kaatui niskaan. Poika askelsi kohti portaita jotka veisivät yläkertaan, missä olivat poikien makkarit. Kulkiessaan kohti portaikkoa tuo vilkaisi ohimennen kohti eteistä, josko veljen kengät olisivat oven pielessä rötköttämässä miten sattuu, jos eivät olisi poika voisi hetken aikaa soitella rauhassa pianoa. Kengät eivät olleet oven pielessä ja poika ei havainnut oikein muutakaan elonmerkkiä veljestään. Tuota alkoi huvittamaan, oli siinäkin pikkuveli, kun ei tiennyt missä isoveli liikkui, oliko kotona vaiko ei. Nate ei tahonut kuitenkaan ahtautua veljensä elämään, ei rajoittaa sitä liikaa, omahan oli elämänsä.. vaikka olihan se vähän Natenkin elämä. Samasta perheestähän he olivat, samasta äidistä tulleet.

Nate sulki huoneensa oven, jättäen sen kuitenkin hiukan raolleen jotta kuulisi jos isoveli saapuisi kotiin, normaalisti kyllä kuuli ja huomasi jos Aiden oli kotona, tottakai hän saattoi nytkin olla kotona, ehkä nukkumassa tai jotain, eihän kello kuitenkaan ollut kuin vasta kahdentoista lauantai aamuna, mutta Nate ei ollut havainnut toisen kotiin tuloa eilen illalla, ellei toinen ollut saapunut sitten niin myöhään että Nate oli jo kerennyt nukahtaa pehmeisiin peittoihin, mikä sekään ei kyllä olisi ollut kovin suuri ihme. Tummatukkainen istuutui syntikkansa ääreen ja napsautti sen virtanapista päälle, jokin kova särähti ensin kaijuttimista ja poika väänsi volyymia paljon pienemmälle, mokomakin sähkövempele. Poika kirosi hetken aikaa, ennen kuin asetti sormensa varovaisesti koskettimille ja alkoi soitella nopeaa, hentoa sävelmää ihan ulkomuistista, ei poika tarvinnut mitään nuotteja, mitä suotta kun osasi soittaa ulkomuistista. Nate sirristi silmiään ja näytti vaipuvan jonkinsortin horrokseen, ei suinkaan, tuo oli vain keskittynyt soittamiseen liian tarkasti. Niin tarkasti ettei kuullut pientä lattian narahtelua oven toisella puolella, veli taisi olla sittenkin liikkeellä.

Ulko-ovi kävi, sotkuinen poika astui sisään. Hänen käsiään koristivat haavat ja ruhjeet. Nenästä huomasi että nokkakin oli verta vuotanut. Poika huokaisi ja heitti skeittilaudan ties minne. Kahdessa osassa koko paska. "vittujen vittu!" poika kirosi ja potkaisi tennarit seinää päin. Poika olin ollut tapansa musaan skeittiradalla ja onnistunut putoamaan. Poika oli pudonnut lautansa päälle ja lautahan siinä oli mäsähtänyt katki. Poika tuhahti ja viskasi lippiksensa naulakkoon. "pakko ostaa uusi." hän murisi. Olihan pojalla lautoja joka lähtöön, peräsi 20 kappaletta, mutta jos yksi hajosi, miksi rikkaan perheen skeittari tyytyisi 19 lautaan kun voisi ostaa vaivatta yhden tai pari lisää ? Lauta oli ollut Aidenin paras, lempi lauta. No eipä sitä enää ollut.
"Nasu !?" poika huusi, vain varmistaakseen oliko toinen kotona. brunette käveli keittiöön ja napsautti uunin päälle. Poika kaivoi pakkasesta pizzan ja avasi laatikon viskaten sen roskiin. Kinkku ananas pizza. Ei Aidenin lemppari mutta kai sen kanssa pystyi elämään. Eihän brunette ollut juuri mitään syönyt koko päivänä. "saatanan hidas paska.." hän äännähti ja teki mieli potkaista uuniakin. Poika pyyhkäisi nenäänsä.. Käsi veressä. Nokka vuosi taas. Aidenin suusta pääsi pitkä ja turhautunut huokaisu ja hän nappasi paperia ja painoi nokkaansa sillä.

Poika suunnitteli päänsä sisällä mitä tekisi sen laudan suhteen Jos hän kävisi huomenna suoraan koulusta ostamassa uuden ? Toisalta sitten hänen pitäisi kävellä kouluun tai skeitata kahdella laudalla kotiin. Niin hän ei halunnut tehdä. Mitä jos hän pistäisi veljensä skeittaamaan toisella.. No sitä päivää ei tulisi.
Poika huokaisi ja otti paperin hetkeksi pois. Verta vuosi yhä. Ja uunikin oli valmis. "njääh...." pojan suusta pääsi äännähdys ja tuo yritti epätoivoisesti yhdellä kädellä pistää pizzan uuniin. Onnistuipa osumaan kädellään kuumaan peltiin ja karjaisi irrottaen pizzasta ja kavahti kauemmas, juosten hanalle ja laittaen sen kylmimmälle, jäähdyttäen kättään kylmässä vedessä. Pojalla ei mennyt hyvin.. "Nasu ! tuu tänne !" Aiden komensi pikkuveljeään , Aiden oli nyt vittuuntunut ja suuttuisi pahemman kerran jos toinen nyt ei tottelisi häntä. Poika huokaili pari kertaa syvään, yritti rauhoittua..

Damonin sävelet olivat peittäneet oven paukahduksen, ja sen kamalan räminän minkä isoveli toi tullessaan. Nate ollut havainnut toista ollenkaan, vasta kun alhaalta kaikui karjaisu... Aiden huusi veljeään oma keksimällään lempinimellä. Nate säikähti pahemman kerran, miten hän ei ollut huomannut veljensä tuloa, sormet löivät täysillä syntikkaa niin että epävireinen sointu jäi kaikumaan kylmään huoneeseen ja varmaan alas asti. Nate irvisti inhosta, veli tuntui olevan vittuuntuneella tuulella ja tuo pahasti särähtänyt ääni tuskin lievittäisi toisen oloa. Tummatukka risti kätensä ja puri alahuultaan sulkien silmänsä, rukoillen ettei toinen alkaisi karjua jotain kirosanojen liuttaa, mikä ei olisi ollut uutta. Mitä toinen oli nyt onnistunut itselleen tekemään ? Damon ei tahtonut tietää, ei kai toinen tullut taas ruhjeisena ja vertavuotavana kotiin, vaikka AJ ei sitäkään kovin usein tehnyt, sai Nate silti aina pelätä sitä, hän ei tahtonut että veli vietäisiin teholle omien mokiensa takia, tai mitä pahempaa, hän ei tahtonut että veli kuolisi. Naten nimeä huudettiin taas. Käsky oli ankara, riipaisi heikkoa kehoa ja poika alkoi pelkäämään, hän ei ollut varma pelkäsikö enemmän sitä mitä tapahtuisi jos hän menisi alas, vai sitä että mitä tapahtuisi jos hän jättäisi menemättä alas. Tummatukka nielaisi, isoveli oli tuskin kuullut pianon pimputusta ja sinisilmä löi syntikkansa virtanapista kiinni. Nousi varovaisesti ylös, hipaisemattakaan syntikkaa tai tuolia astellessaan varovasti huoneensa raotetulle ovelle.

Nate avasi oven kunnolla auki, katseli kohti portaikkoa ja huokaisi hiljaa, mitään kamalaa ei näkynyt vielä siitä. Poika astui käytävälle näperrellen sormiaan, alkoi hitaasti laskeutua narisevia portaita ja jäi puoliväliin istumaan. Hänen ei tehnyt mieli sanoa mitään, toinen oli tullut kotiin ja oli huonolla päällä. Kengät oli viskottu niin rajusti eteisen lattialle että Damon päätti melkein samantien palata takaisin yläkertaan. Pikkuveljenä tuon kuitenkin täytyi totella isoveljeään, eikä tuo satuttaisi Damonia, ei ikinä, vai ? Tummatukka saapui pian alakertaan, ja käveli varovasti hitaasti kohti keittiötä, ohimennen tuo huomasi katkenneen skeidan. 'voi ei..' tuo alkoi järsiä taas alahuultaan ja saapui pian keittiöön, uskaltamatta katsoa kohti veljeään.
"mulla ei ole nälkä.. jos sä sitä" tuo sanoi hiljaa ja nojautui hivenen keittiön tasoon ja uskalsi nostaa piilareilla piilotetut silmänsä toiseen. Aiden vuosi verta... Naten suu avautui rakoselleen, mutta tuo tukki suunsa heti, poika ärsyyntyi totisesti toiselle, mitä helvettiä se oli taas mennyt tekemään. mitä helvettiä. Poika ei kuitenkaan sanonut mitään, piti tiukentuneen katseensa toisessa ja odotti, mitä toisella oli sanottavaa.

Aiden pyyhki paperilla nenäänsä ja odotti kärsimättömänä pikkuveljeään. Hän yski verta hiukan altaaseen ja tuhahti hiljaa. "vittu." hän kirosi taas. Miten kaikki onnistui menemään niin perseelleen yhdessä päivässä. Poika katsoi päällä olevaa, kuumaa uunia joka oli auki ja pizzaa joka makoili lattialla uunin edessä. Bruneten vatsa piti kaunista nälän ääntä. Pian pikkuveli saapuikin ja ilmoitti ettei ollut nälkäinen. "joo mutta mulla on nälkä, tunge tuo pizza uuniin, mulla on vähän muuta tekemistä!" Poika ärähti. Ei hän normaalisti sellainen ollut. Nyt vain ei ollut ihan paras päivä.. Hän hengitti raskaasti ja katsoi yhdestä kohtaa palanutta kättään. Kädet muutenkin haavoilla ja haavat hiekkaa täynnä. Poika huokaisi taas syvään. Hän ei tajunnut mitä toinen siinä vain seisoi, eikö tuo nähnyt että Aidenin pizza lokoili lattialla ja kuuma uuni oli auki. "älä mulkoile mua, tunge tuo saatanan pizza uuniin ellet halua turpiin !" poika uhkasi, katui samantien..

"nate.. mä en tarkottanu.." poika sanoi nopeasti. Ei Aiden oikeasti edes pystyisi lyömään veljeään. Hän otti paperin nenältään pois, verta ei enää vuotanut. Hän heitti paperin roskiin ja otti toisen paperin jota kasteli hiukan yhdestä kulmasta ja pyyhki kuivunutta verta kasvoiltaan.

Nate katsoi toista hiljaisena ja puri alahuultaan kulmat tiukasti kurtussa.. niin, eihän pikkuveljellä ollut mitään väliä kunhan itse saisi syötyä. Toisen uhkailu sai tummatukan toimimaan mahdollisimman nopeasti, ja tuo paukautti kohta uunin kiinni pizza turvallisesti vempeleen sisällä. Nate oli purrut huulensa halki..
"piru vie ! munko vika se on että sä onnistut murjomaan elämäs noin saatanan huonoon kuntoon ! MULLAKIN ON TASAN PAREMPAA TEKEMISTÄ KUN LUUTUTA SUN PERÄSSÄ LATTIOITA !" Ei Damonin ollut tarkoitus huutaa toiselle, hän oli vain liian huolissaan ja liian haavoittunut toisen uhkailuista ja tekemisistä, olisi pysynyt vaan pihalla nyhjöttämässä mokomakin.. brunette. tummatukka katui heti, tuon poskille nousi keveä puna ja tuo upotti kyntensä kämmeniinsä, hänen teki mieli juosta takaisin oman huoneen turvaan. tekemään jotain mikä helpottaisi oloa.
"pidä se turpas kiinni aj.. sä teidät etten mäkään tarkoittanut" poika mutisi ja käänsi veljelle selkänsä, hän käveli rauhallisin askelin takaisin yläkertaa kohti vaikka olisi tehnyt mieli juosta, hän veti kasvoilleen ilmeen, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan vaikka mieli teki itkeä.

Tunteet jotka poika piilotti veljeltään, pääsivät valloilleen tummatukan romahtaessa huoneensa oven eteen, tuo kohotti katseensa kohti avonaista ovea ja näki suoraan huoneessaan olevaan koko vartalo peiliin. Peili paljasti pientä juurikasvua Naten mustien hiuksen juuressa, pojalla oli oikeasti ruskeat hiukset, samallainen brunette kuin veljensäkkin. Poika huokaisi hiljaa ja nousi ylös, tukeutuen oven karmeihin, helvetin veli.
"... olisimpa mä vaan voinut käyttäytyä vähän asiallisemmin.. eihän se sen vika ole.." poika mutisi ja sulki silmänsä jaksamatta mennä sisään huoneeseensa.

Aiden katui sanojaan ja katsoi kun veli laittoi pizzan uuniin. Ja huusi sitten veljelleen.. Aiden pysyi hiljaa ja katsoi vain maata. 'Niimpä Aiden.. turpa kiinni..' poika ajatteli ja katsoi taas toista. Toinen käänsi selkänsä ja lähti. AIden huokaisi syvään. Hän otti käden pois veden alta, alkoi heti polttaa. Hän oli kuitenkin kestänyt pahempaakin. Poika odotteli kymmenisen minuuttia kunnes pizza oli valmis ja otti sen uunista. Hän leikkasi sen kahtia ja huokaisi. "nasuu.. syömään.." hän puhui niin hiljaa että tuskin itsekkään kuuli. Olikohan toisella edes nälkä. ei tuo ainakaan ollut myöntänyt. Yleensä kyllä toinen ei myöntänyt nälkäänsä.
Aiden laittoi puolikkaat pizzat kahdelle lautaselle, otti lasit kaapista ja kokikset jääkaapista ja kaatoi laseihin. Hän nappasi tarjottimen ja latoi astiat sille ja lähti kohti veljensä huonetta. Hän huomasi toisen seisomassa ovellaan ja laski tarjottimen maahan, tullen veljensä taakse.. ja halasi tuota takaa päin. ".. anteeksi Nasu." hän kuiskasi ja painoi kasvonsa toisen olkapäätä vasten.

Aiden painoi toista enemmän itseään vasten, kuin veli olisi katoamassa. Hän nosti päänsä toisen olkapäälle ja katsoi tuota. "nasu. tiedäthän että oot mulle kaikki kaikessa. Mä en koskaan vois lyödä sua." hän kuiskasi toiselle hiljaa.

Naten teki pahaa kuunnella veljeä, joka oli tullut pojan taakse ja kietonut kätensä veljensä ympärille, se tuntui pahalta, mutta aivan liian hyvältä. Se oli oikein, mutta se oli väärin. Toisen olisi pitänyt päästää irti, mutta sen puolesta veli painoi kaksostaan lähemmäksi itseään, se sattui Nateen pojan sisimmässä ja tuo puri jälleen huultaan ja sulkien silmänsä. Kyllähän poika tiesi, ettei veli voisi kuuna päivänä lyödä Natea, hän ei kuitenkaan sanonut mitään, pysyi vaan hiljaa ja koitti peittää kaikki tunteensa. Hän ei tahtonut veljen lähtevän pois, hän toivoi että toinen pysyisi siinä, mutta sitähän poika ei tietenkään toiselle sanonut.
"mähän sanoin että mulla ei ole nälkä" Damon kuiskasi sitten hiljaa, poika kuitenkin valehteli senkin ja toivoi että mahan hiljainen kurina ei paljastaisi häntä.
"ei sun tarvi huolehtia musta" Damon kuiskasi entistäkin hiljaisempana, ja vaikka sanoikin noin, hän silti toivoi että toinen huolehtisi hänestä ja katsoisi perään. Vaikka olihan Aidenilla itsessäänkin paljon huolehtimista, sen huomasi tämänkin päiväisestä tapahtumasta. Nate ei tahtonut menettää veljeään ja toivoi jossain syvällä sisimmässään toisen katsovan itsensä perään edes hieman, vaikka kyllähän tiesi että veli oli sitkeä ja rohkea, toisin kuin Nate itse.

Tummatukka koitti nyhtää itensä vapaaksi veljen otteesta jotta pääsisi astelemaan sisään huoneeseensa ja jättämään toisen syömään rauhassa pizzaansa, pojan ei varsinaisesti tehnyt mieli ruokaa, paha mieli oli noussut syömisenkin ylitse, taas vaihteeksi, vaikka nälkä tuolla kyllä oli ainakin hieman. Nate oli kyllä tottunut kärsimään nälästä, eikä valittanut koskaan moisen tarpeen perään, niukka tuo oli syömään kyllä muutenkin. Aidenin ote oli sen verran tiukka, mutta hellä, että Nate ei saanut itseään revittyä irti. Tuo huokaisi hivenen ahdistuneesti ja toivoi että toinen tiesi hänen antaneen jo anteeksi, vaikkei poika itse kyennyt sitä ääneen sanomaan.

Brunette ei halunnut päästää veljestään. "sun on pakko syödä. Sä et saa tappaa itseäs olematta syömättä." AJ sanoi hiljaa. "mä tarvin sua." hän kuiskasi niin ettei edes itse kunnolla kuullut. Aiden puristi hellästi kynsiään toista vasten. Pian hän kuitenkin huomasi että Damonilla oli epämukava olla, tuo halusi pois.. Aiden huokaisi hiljaa ja irrotti toisesta, katsoen toisen niskaa. Poika perääntyi muutaman askeleen, kohti portaita. Brunette katsoi toisen selkää ja huokaisi. "meen ostaa sitä.. uutta lautaa." hän mumisi hiljaa, ei hänen kyllä tehnyt mieli lähteä minnekkään. Hän halusi vain olla vain veljensä luona.. Aiden kuitenkin näki parhaaksi molempien kannalta lähteä, ja peruutti vielä, kunnes kompastui siihen tarjottimeen, jonka oli portaiden yläpäähän tuonut ja pöyri kauniisti portaat alas, iskien päänsä seinään. Pojalla kesti hetken tajuta tapahtunut. AJ avasi hitaasti silmänsä..
Hän makasi eteisessä, päätä jomotti kumman paljon. Sitten kun hän huomasi tarjottimen joka oli pojan mukana pudonnut portaille, hän tajusi että oli kompastunut tuohon tarjottimeen ja pudonnut portaat alas. Aiden nousi hitaasti istumaan hengittäen raskaasti. Aiden hieroi päätään ja tunsi jotain lämmintä, märkää.. Hän veti kätensä kasvojensa eteen. Käden, joka oli selvästi punainen, josta valui punaista. Verta, jälleen.
Brunette oli nähnyt verta usein, ainakin viikottain, koskaan sitä ei vain ollut vielä päästä, takaraivosta tullut.

Nate ei vastannut toiselle vieläkään mitään, hän ei kääntynyt toisen päästäessä irti, vaan asteli peremmälle huoneeseensa. 'mene ostamaan sitä lautaas..' poika toivoi pahan olon karistaessa kurkkua, pojan teki mieli itkeä mutta tuo vain painoi kynsiä syvemmälle nyrkkeihinsä niin että varmasti jäi kynnen jälet ihoon. Tuo painui syvälle synkimpiin ajatuksiinsa ja ennen kuin edes tajusi. Nate havahtui aatoksistaan kuullessaan kamalaa kolinaa ja lasin särkymis ääniä. Tuo kääntyi ympäri ja katsoi kohti portaikkoa, purren huultaan joka vuosi jo valmiiksi verta. Kyyneleet kirposi silmiin ja oksennus nousi kurkkuun, paha olo nousi pintaan ja ensimmäinen ajatus mikä Naten mieleen nousi oli se, että veli oli kuollut. Ei suinkaan, ei asioita tarvi koko ajan ottaa niin vakavalta kannalta ja helpotuksen aalto vyöryi pojan yli veljen avatessa silmänsä. Se vuosi verta, takaraivosta, aivotärähdyskö, mitä vielä ? Tummatukka lähti kohti portaita ennen kuin kerkesi ajatella mitä teki, askelma askelmalta tuo melkein juoksi alakertaan, jokin terävä upposi pojan jalkapohjaan, kipu oli kuitenkin tällä hetkellä vieras käsite. Fyysinen ainakin, henkisesti kipu oli niin korkealla että kyyneleet olivat lähellä virrata pitkin poskia mutta poika esti ne, miksi toisen piti olla tuollainen häslääjä, veriset jalan jäljet saapuivat veljen vierelle. Nate ei kyennyt seisomaan, nyt jokin alkoi tuntua jalkapohjassa, tuo kiristeli hampaitaan, oliko veriset jalan jäljet tulleet hänestä. Se oli ihan sama, kokista ja pizzaa oli sekaisin portaissa ja lattialla. Ruualla ei ollut mitään väliä nyt.

"TEHOLLE KO SÄ HALUAT !" sama vihainen, huolesta painottunut ääni huusi veljen naamalle, ei pikkuveljen pitänyt huolehtia isoveljestä vaan toisinpäin. Viha kouri jossain syvällä sisimmässä, huoli oli se tunne joka oli pinnassa. Nate ei uskaltanut koskea veljeensä, lasin sirpale jalka pohjassa alkoi tuntua kipeämmältä, jalkaa ei voinut liikuttaa, ihan sama, luojan kiitos veljessä ei ollut lasin siruja. Oliko päälle käynyt huonosti.
"... soitanko ambulanssin" katkera, itkuinenkin ääni kuiskasi ja nuorempi kurtisti ahdistuneena kulmiaan, itku oli taas lähellä mutta poika piti sen piilossa. Ei saisi itkeä, ei veljen nähden. Hänellä oli kaikki hyvin.

Aiden nappasi jonkin kaulaliinan läheltään, ei tiennyt kumman veljeksistä se oli, vai oliko kummankaan, kuitenkin hän painoi haavaa päässään sillä. Poika mietti oliko veli kuullut tapahtuneen, tosin kahden läsin särkymistä ja pään iskeytymistä seinään oli vaikea olla kuulematta. Aiden yski hetken aikaa ja katsoi sitä sorkua jonka hän oli saanut aikaan. Veli tuskin suostuisi siivoamaan eikä Aidenia liiemmin kiinnostanut siivota. Pakko kai se oli. Täti kuitenkin kävisi taas illasta ja läksyttäisi Aidenia kunnolla jos huusholli olisi veressä, pizzassa, lasin siruissa.. Ja Aiden ei halunnut tietää mitä tapahtuisi kun täti soittaisi kaksosten äidille ja kertoisi. Sen Aiden tiesi että jos hän ei itse lääkäriin menisi, täti hänet sinne kuskaisi.
Pian pikkuveli seisoikin hänen vieressään, jalka vuosi verta. "hei älä valia, itsekkin vuodat !" Poika huusi, hän oli totallisesti kyllästynyt toisen saarnaamiseen. "Olet ihan kuin äiti." vanhempi kaksosista tuhahti. "etkä soita. mä en lähe mihinkään." brunette sitten tokaisi ja nousi seinää vasten seisomaan hengittäen raskaasti.

"Kannattaisi ottaa se lasin siru pois jalasta." poika ärähti ja nilkutti sohvalle istumaan, oli hän jalkansakin lyönyt pahasti. "vittu." hän ärähti kun tajusi ettei voisi skeitata pariin päivään sen jalan kanssa. Poika painoi kaulaliinaa paremmin takaraivoaan vasten ja pyyhkäisi nenäänsä katsoen ikkunasta ulos. Aurinko oli laskemassa. Kello tuskin oli paljoa.

Olen vain huolissani, oli ainoa ajatus joka pyöri Naten päässä.
"Olet ihan niin kuin isä" Tuo sihahti hampaidensa välistä kaikessa siinä sokissa ja tajusi vasta jälkeenpäin mitä oli päästänyt suustaan ja löi käden suulleen. Kannattaisi ottaa se lasin siru pois jalasta... käsky meni kuuroille korville pikkuveljen kurtistellessa kulmiaan toisen perään, miten paljon hän taas osasi vihatakkaan veljeään, mutta miten paljon hän kuitenkin tuota rakasti.
"idiootti" poika ärähti toisen perään ja alkoi repiä lasinsirua jalkapohjastaan, toiselle olisi ihan oikein, jos täti tulisi illalla rökittämään tuon ja soittaisi äidille, kuskaisi teholle, mitä vaan. Naten mieleen nousi ajatus kantelemisesta, mutta eihän ollut vasikka, ei Nate. Tuo pyöritteli kolmion muotoista, kaarevaa lasin sirpaletta käsissään, se ei ollut saanut jalassa mitään pahaa aikaan kun varpaat liikkui, kävely kelvoton se kyllä oli. Poika talletti lasin sirun salaa taskuunsa ja lähti kinkkaamaan sitten kohti keittiötä mistä löytyi lääkekaappi, ja lääkekaapissa oli sidettä jota poika kietoi jalkansa ympärille otettuaan ensin sukan pois. Tuo vilkaisi kohti portaikkoa, pitäisi siivota, sotku ei kuitenkaan ollut hänen vikansa ja Aiden jäisi kiinni sähläyksestään jos sotku olisi vielä illalla siinä, kokiksen voisi käydä luutuamassa ellei veli tekisi sitä, ettei laudat homehdu.

Poika ei ollut enää varma, mistä oli veljelle vihainen, aisia oli yksi ja sama, hän kuitenkin päätti olla vihainen toiselle vielä jonkun aikaa. Toinen oli kuitenkin kunnossa ja käveli, ehkä käytös Natea kohtaan oli ollut pikkuveljestä turhan kylmä, vaikkei se ollutkaan isoveljeltä mitään uutta. ihan sama. niin kuin kaikki muukin tuntui Natelle olevan.

" MITÄ !?" Aiden karjaisi ja pompapri pystyyn katsoen toista vihaisena, kaula huivi putosi maahan. "niin kuin isä ? NIINKÖ !?" Poika karjui ja käveli toista lähemmäs vaikka jalka oli pettää. Hän tarrasi veljeään rinnuksista. "olenko mä susta alkoholisti, sekopäinen vanha ukko joka hakkaa omia lapsiaan ? NIINKÖ ?! SELLAISENAKO SÄ MUA PIDÄT !?" Aiden huusi. Brunette vihasi isäänsä eikä todellakaan sietänyt jos häntä sanottiin samanlaiseksi kuin tuo. "haista paska." Aiden ärähti ja työnsi toisen kauemmas. Hän käänsi selkänsä veljelle ja lähti kävelemään portaita ylös. Jalkaan sattui, poika ei kuitenkaan jaksanut välittään. Nyt hän oli vihainen veljelleen.
Aiden käveli huoneeseensa ja paiskasi oven kiinni laittaen valot päälle. Poika potkaisi kipeällä jalalla sängyn jalkaa ja äännähti hiljaa kaatuen sängylle istumaan.

"vittu. muka niin kuin isä. haistakoot paskan. mä en ainakaan viiltele itseäni salaa ja esitä et kaikki olis hyvin." Aidenia todella ärsytti pikkuveljen käytös, miksi toisen piti suhtautua kaikkeen tuolla samalla ärsyttävällä tavalla. Aiden ei vain jaksanut aina sitä. "muka niin viaton ja kiltti." hän sylkäisi ja kaatui selälleen sängylle, laittaen kädet päänsä taakse, tunsi lämpimän veren valuvan käsilleen. "nice." hän ärähti mutta ei jaksanut nousta saati kävellä hakemaan paperia. Mielummin hän makasi siinä, veresti sänkynsä.. Saisipa Damon nähdä, kun Aiden joutuisi sairaalaan, teholle, saisipa Damon silloin anella ja itkeä anteeksi antoa. Ajatus damonin itkemisestä ja anteeksi anelemisesta nauratti Aidenia ja hän tirskahti hiljaa hymyillen pienesti, vaikkei se onnelliselta näyttänyt.

Ei Damon tietenkään pitänyt toista isänsä kaltaisena, se nyt vain oli jotain mitä tuo vihoissaan suustaan vihelsi. Hän ei pelännyt veljeään vaan piti tiukan katseensa toisessa vaikka tuo karjuikin rinnuksista pitäen päin naamaa kaikkea mitä sylki suuhun toi. Dai pysyi vaiti ja katsoi toista kylmästi, liiankin kylmästi. Toisen painellessa yläkertaan oman huoneen hoiviin, Dai lyhistyi lattian armoille ja katsoi kipeää jalkaansa, pysyisikin siellä, huoneessaan. Poika puri jälleen alahuultaan ja vilkaisi kohti portaita, paha olo piti saada nyt purkaa pois jotenkin. Hermo sauhut sopivat siihen täydellisesti, siivota hän ei aikoisi ja viiltelystä olisi jäänyt liian helposti kiinni, veli kyllä arvaisi mitä poika olisi tehnyt. Vaikka olisihan Nate voinut vaikka sanoa että kaatui portaissa jotka olivat täynnä lasin siruja.

Tummatukka nousi ylös ja asteli sitten eteisestä suoraa terassille, sytytti yhden tupakan ja vajosi tiiliseinää vasten, olihan siinä pari tuoliakin mutta niistä poika vähät välitti. Tuo hengitti raskaasti ja poltteli hitaasti tupakkiaan, pyöritellen toisessa kädessään sytkäriä miettimättä oikein mitään, hänen pitäisi pyytää vielä anteeksi, jossain vaiheessa tätä päivää kuitenkin, mutta ei vielä, vielä ei ollut pojalla sellainen olo että voisi mennä anomaan armoa.

Aiden sulki silmänsä ja antoi mielikuvituksensa laukata vapaasti. Hän mietti kaikkea tapahtunutta. Mitä skeittiradalla oli tapahtunut. Kuinka hän oli yrittänyt uutta temppuaan ja sattunut putoamaan. Kuinka kaverit olivat nauraneet hänelle ja kuinka Aidenia oli hävettänyt kamalasti. Poika oli samantien lähtenyt kotiin, sanonut että veljellä oli ollut tärkeää asiaa ja tuo oli pistänyt viestin vaikka ei Aidenilla ollut kännykkää edes ollut mukana. Poika nousi istumaan ja vilkaisi kännykkää. Ei puheluita. Ei viestejä. Hän palasi takaisin makaamaan ja sulki jälleen silmät, kädet pään takana. Hän jatkoi miettimistä. Hän oli tullut vittuuntuneena kotiin - oli joutunut kävelemään koko pitkän matkan. Kuinka verta oli alkanut taas vuotaa. Kuinka hän oli yrittänyt pistää pizzaa uuniin, polttanut kätensä.. Riidellyt veljensä kanssa, mennyt pyytämään anteeksi, oudonnut portaat.. Riidellyt taas veljensä kanssa, entistä pahemmin. Ja tässä sitä oltiin. Makaamassa sängyllä, päässä haava, käsissä mustelmia ja muita jälkiä, lauta paskana, likaisena.. Poika naurahti päänsä sisällä. "mulla on ollut ihana päivä." hän naurahti sarkastisesti. Sarkastisuus kuului äänessä.

Poika ajatteli kaikkea tapahtunutta vielä hetken kunnes nousi istumaan ja huokaisi. Kai hänen pitäisi käydä suihkussa. Poika nousi ja käveli suihku huoneeseen, joka onneksi sijaisti yläkerrassa. Hän lukitsi oven, riisui vaatteensa ja viskoi ne pyykki koriin. Saisi täti taas verisia vaatteita pestäväkseen. Aiden väänsi hanan kuumalle ja avasi suihkun. Hetken aikaa tuli kylmää vettä, mutta pian se muuttui ihanan lämpimäksi ja pian polttavan kuumaksi. Aidenin oli pakko vääntää hanaa viileämmälle. Poika hieroi vartaloaan, antoi veden valua koko vartalon läpi ja muuttua punertavaksi valuessaan viemäriin. Niin. Veri sekoittui veteen. Takaraivoa kirveli kamalasti, mutta oma vikansa se oli kun oli jättänyt sen tarjottimen siihen. Poika huokaisi ja antoi veden puhdistaa jokaisen ulkoisen haavansa. Harmi vain ettei vesi puhdistaisi sisäisiä haavoja.
Aiden seisoi muutaman minuutin hiljaisuudessa, veden valuessa kunnes sammutti hanan ja nappasi pyyhkeen, hieroen hiuksiaan kuivemmiksi. Verta ei enää juurikaan tullut, ilmeisesti haava oli ollut pieni. AJ kietoi pyyhkeen lantionsa ympärille ja avasi suihku huoneen oven, astuen ulos. Missähän velikin oli.. Sisälle tuli tupakan hajua, ilmeisesti tupakalla.

Aiden ilmestyi pian ulos, pelkkä pyyhe päällä, onneksi ulkona ei ollut kylmä ja aurinko paistoi terassille. Brunette nappasi pöydällä olevasta tupakki askista tupakan ja pisti sen suuhunsa. "nakkaa sytkäri." poika sanoi, aavistuksen ystävälliseen, lempeään sävyyn.

Savu himmensi nuorukaisen aivotoiminnan, savu leijaili huulien välistä taivaisiin ja huomaamattaan tummatukkainen seurasi sitä katseellaan, ahdistuneesti kulmat menivät taas kurttuun ja tunkkainen huokaisu karkasi pojan huulilta, häntä korvensi niin kamalasti että mikään ei tuntunut tuovan pelastusta. Tuo keitoi kätensä tiukasti polviensa ympärille ja asetteli tupakan taas huuliensa väliin, sauhujen vetämiset jäivät kuitenkin puoli tiehen, miltei alastoman veljen astellessa ulos. Sinisilmän katse lukittui ensimmäisenä toisen paljaaseen ylävartaloon josta tuo väkisillä repi katseensa AJ:n kasvoihin, hän ei saanut langeta siihen kiellettyyn houkutukseen, ei vaikka kuinka toinen tuli siihen tyrkylle taas. He olivat eläneet jo parisen vuotta kahdestaan, pitkiä päiviä jolloin ei tarvinnut pelätä sitä että vanhemmat tulisivat kotiin, he olisivat voineet tehdä mitä vaan, ihan mitä vaan, mutta koskaan Nate ei ollut myöntänyt edes itselleen välittävänsä veljestä sillä tavalla, vaikka aina kun toinen käveli ilman paitaa kotona sai se Naten jännittyneeksi ja melkein kihisemään ihastuksesta. Aiden oli vain veli, ei sen enempää. Hetken aikaa mietittyään Nate tajusi veljen sanoneen jotain, taas jokin käsky jota pikkuveljen kuuluisi totella, mutta käsky ei tullut huutamalla, kovalla pakottavalla äänellä kuin aijemmin ja Natesta tuntui että hän ei tottelisi veljeään nyt. Mutta eipä tuo mitään mahtanut, vaan kaiveli sytkärin taskustaan ja vaitonaisena nakkasi sen veljelleen, toinen oli käynyt suihkussa. Että Nate olikin hidas älyinen.

"sä... vuodatko vielä kamalasti verta ?" Kysymys oli latistunut, ei enää lainkaan niin huolehtivainen kuin aijemmin, koska toinen näytti olevan kunnossa, huolta ei ollut. Damon tajusi poltelleensa tupakkiaan aika kauan, tai sitten veli vain oli nopea käymään suihkussa. Toinen näytti hyvältä, pieni hassu hymy kaareutui pojan huulille tuon katsellessa veljen, niin poikamaisia kasvoja, niitä piirteitä joita hän oli katsellut syntymästään asti kyllästymättä niihin vieläkään. Toisen silmiä. Ne olivat täydelliset kasvot noin täydelliselle pojalle. Nate sulki ne ajatukset nopeasti, mutta antoi sen pienen lempeän hymyn pysyä poskipäillä, hän kykeni olemaan veljensä kanssa oma itsensä, ei hänen tarvinnut peittää hymyä tai kyyneleitä, mutta silti Nate peitti ne kyyneleet.
"mä olen pahoillani Aiden, ei mun ollut tarkoitus loukata sua sillä tavalla" Poika puhui pitemmästi kuin oli vielä sinäpäivänä kertaakaan puhunut ja niin suoraa sydämmestä kuin kykeni, hän oli tosissaan pahoillaan ja uskoi toisen ymmärtävän sen.

Aiden nappasi sytkärin, sytytti tupakkansa ja nakkasi sytkärin veljelle takaisin. Poika veti syvään henkeä ja otti hitaasti tupakan huuliltaan, päästäen savua suustaan. Hänen katseensa kääntyi veljeen, tuon suloisiin kasvoihin, kun Damon esitti kysymyksen. "njeeh. en." poika virnisti. "pitää käydä uudelleen suihkussa ennen tädin tuloa.." Aiden huokaisi. Tätihän ei tunnetusti tykännyt tupakan hajusta tai tipakan polttajista. Eikä tuo tiennyt Aidenin polttamisesta, tuskin tiesi Nasunkaan polttamisesta. Aiden tiesi millainen täti oli. Jos tuo saisi tietää, tuo soittaisi välittömästi poikien äidille joka käskisi pojat takaisin kotiin asumaan saman tien. Siihen Aiden ei suostunut.
Pian hän kuuli toisen sanat.. Hetken Aiden vain tuijotti veljeään tajuamatta sanoja. Hän ravisti päätään ja kertasi sanat pariin kertaan päänsä sisällä.

"siinä tuli sanoja enemmän kuin tällä viikolla sun suusta yhteensä." brunette kiusasi ja asettui sitten veljensä vierelle istumaan. Aiden hymyili, hymyili lempeämmin kuin pitkään aikaan oli veljelleen hymyillyt. "Mä olen itsekkin pahoillani." poika sanoi ja kietoi sitten toisen kätensä Damonin niskan takaa toiselle olkapäälle ja veti toisen lähemmäs itseään. "anteeks myös siitä että mä en ole usein kotona. Pitäisi kai olla enemmän sun seurassa ?" poika sanoi aavistuksen kysyvänä ja päästi taas suustaan hivenen savua ilmaan.
Siltä Aidenista itsestään tuntui. Hän tunsi laiminlyövänsä veljeään kun ei ollut niin paljoa tämän seurassa. Ehkä juuri siksi Damon viiltelikin itseään.. Ajatus tuntui todella pahalta, se satutti Aidenia.

Poika nousi pian seisomaan ja tumppasi tupakkansa tupakka kuppiin. Onneksi täti ei koskaan vieraillut terassilla.. Aiden katsoi veljeään ja huokaisi hiljaa. "mä meen siivoomaan sen sotkun." Hän hymyili veljelleen ja lähti sitten sisälle. Aluksi hän meni omaan huomeeseensa, veti polvista rikki olevat farkut jalkoihinsa ja vaalean sinisetn t-paidan päälleen missä sitten luki vähän joka värillä kaikkea, mistä Aiden ei itsekkään ottanut selvää.
Brunette lähti huoneestaan, hyppäsi portaiden kaiteelle istumaan ja liukui kaidetta alas ja pomppasi sitten suoraan lasin sirujen viereen. "hmmh. tässä kestää." hän huokaisi ja pörrötti märkiä hiuksiaan. Verta, pizza tarhoja, limua, lasin siruja.. Ei mikään unelma pojalle, joka vihasi siivoamista.

Damon katsoa napitti veljen astellessa tyynesti pojan viereen istumaan, 'ei noin lähelle aiden.. ei noin lähelle, en kykene pitämään näppejäni erossa susta' Damon rukoili että kykenisi, hänen olisi pakko kyetä. Poika puristikin tiukemmin toisella kädellä polviaan ja toisessa piteli tupakansa loppuja jotka poltti nopeasti ja tumppasi tupakkinsa maahan vierelleen, sen kummempia jaksamatta nousta kohti tuhkakuppia. Veljen käsi veti tummatukkaa lähemmäksi itseään, ei Nate tahtonut eikä edes jaksanut taistella vastaan vaan painoi varovasti poskensa toisen viileää olkapäätä vasten, ehkä Aiden ei ihan sitä ollut odottanut mutta Natelle se oli ihan sama, taas, kyllä hän sai välillä kaivata veljensä lämpöön ja rakkauteen. Toinen härnäsi tummatukkaista minkä ehti, Damon tyytyi vaan murahtamaan äkäisen oloisesti toiselle vastaukseksi muttei kavahtanut taaemmas toisen otteesta, Aiden luuli ymmärtävänsä mistä ongelma puristi, niinhän se aina. Kyllähän se osittain tiesikin että Damon viihtyisi mieluusti veljensä seurassa, mutta toisaalta oli ihan hyvä että veli pysytteli paljon poissa kotoa. Kenkä puristi paljon muualtakin kuin vain siitä että veli oli paljon poissa kotoa, ei veli ymmärtäisi vaikka Nate kertoisikin mikä häntä niin kamalasti ahdisti. Ahdisti nytkin mutta hän vain peitti sen, koitti tukehduttaa ettei huolestuttaisi veljeään turhaa, hän ei aikonut avata suutaan vieläkään veljelleen, ei tuon tarvinnut kaikkea tietää, eihän.

Toinen lähti siivoamaan sen sotkun, hyvä niin, täti saisi hepulin jos näkisi sen kamalan sotkun. Ensin Damon ajatteli mennä veljelleen avuksi, mutta toisaalta hän ei ollut sillä tuulella että olisi jaksanut tarttua mopin varteen. Toisen lähtiessä tummatukka sai taas huokaista hiljaa, helpotuksesta ja pienestä pettymyksestä, hän olisi voinut istua ikuisuuden siinä, mutta veli olisi varmaan paleltunut. Damon nosti kätensä pöyhimään tummaa hiuspehkoaan hivenen ahdistuneen oloisesti ja tuo muisti lasin sirpaleen jonka oli jemmannut taskuun, ei nyt, jalassa oleva haava tuntui sillä hetkellä sattuvan kamalasti kun hän alkoi edes miettimään sitä. Poika istua kökötti vielä ainakin vartin siinä tiiliseinään nojaten kunnes päätti jaksaa kammeta kevyen ruumiinsa ylös ja asteli sisälle nakaten tumpin ohi mennen jonnekkin piha maalle. Katse hakeutui sisälle saapuessa ensimmäisenä veljeen, brunette oli saanut puettua päälle ja toisen suihkun jälkeen, niin söötin kiharat hiukset olivat vielä hivenen kosteat. Damonin kävi sääliksi toisen joutuessa siivoamaan, mutta eipä tummatukka jaksanut vieläkään olla avuksi, kohteliaasti tuo kuitenkin talsi veljensä vierelle ja jokin pirullisen huvittunut, härnäävä hymy, joka oli todella harvinainen Damonin kasvoilla nousi nopeasti tuon kasvoille.
".. tarviiko tuhkimo apua? " pikkuveli piruuttaan virnisteli ja näperteli paidan helmaansa pitäessään käsiään lantioillaan jottei kietoisi niitä veljensä ympärille. Aiden ei ollut sitä tyyppiä joka tapasi siivota kovinkaan usein, ja varsinkaan kun sotku oli noin kamala kuin mitä se nyt oli. huhhuh, varmaan unelma.

"ei sillä että mä aikoisin auttaa, en mä nyt ole sillä tuulella että jaksaisin mitään siivota, mutta ajattelin että olisi vain kohteliasta kysyä" Damon päätti jatkaa pitkän puhujan linjaa koska Aiden sai siitä kerta niin paljon hupia, ja muutenkin oli aina paljon rennompaa saada jutella veljelle kuin jollekkin umpi tuntemattomalle häiskälle kadun varressa. Veli oli nähnyt Damonin niinä aikoina kun Dai oli eniten samanlainen kuin veljensä oli, joskus kymmenisen vuotta sitten, vai olikohan siitä kauemminkin. Toisinaan Nate toivoi voivansa palata takaisin sinne. Tummatukka nojautui portaisiin ja aikoi jäädä siihen härnäämään veljeään niin kauan kunnes toinen rääkyisi pikkuveljen pois, joskus se teki sen, jos sillä oli huono päivä. Damon jätti tumman t-paitansa helman rauhaan ja suoristi sitten sekaisin menneitä hiuksia käsillään. Toinen syy miksi hän jäi siihen oli se että hän vain tykkäsi katsoa veljeään. Sanomatta mitään.
"nuo prinssikiharat sopii täydellisesti sun siivojan rooliin" virnistys, miksi hän nyt oli noin kamalan ilkeä, Damonia itseäänkin alkoi melkein huvittamaan omat sanansa, hänellä taisi olla kieroutunut huumorin taju.

Aiden mietti hetken aikaa. Lasin siruista kannattaisi hankkiutua eroon varmaan ensiksi. Poika oli jo hakemassa imuria kunnes tuli toisiin ajatuksiin - hajoaisiko imuri jos sinne imuroisi kahdesta lasista tuleet, isot, terävät lasin sirut ? Brunette ei edes halunnut tietää, joten hän tyytyi käyttämään harjaa. AJ ei usein siivonnut joten kesti hetki etsiä kaikki tarpeellinen. Pian kuitenkin lasin sirut oli siivottu ja roskissa. Juuri kun Aiden oli tappelemassa mopin kanssa, veli tuli irvailemaan. "apua ? en ainakaan sinulta." poika irvisti ja repi mopin kaapista. AJ nakkasi mopin lattialle. Sitten vain pesuhuoneeseen hakemaan sanki ja vettä. Poika käveli kohti yläkertaa ja siitä suihkuhuoneeseen. Kesti hetki etsiä sankoa, minne lie pikkuveli sen pannut kun oli viimeksi käyttänyt. Aidenhan ei tunnetusti sankoa mihinkään tarvinnut. Pian sanko löytyikin lojumasta jostan nurkasta. Brunette nappasi sen ja pisti hanan alle ja avasi hanan. Sangon täyttyessä vedessä, poika alkoi etsimään pesuainetta.
Minkä näköinen pullo se ylipäätään olisi.. Aiden ei uskonut koskaan edes nähneensä sitä. Hetken etsimisen jälkeen hän taas löysi etsimänsä, kaapin ylä hyllyltä. Poika kuuli veden valuvan yli sangon laidoilta joten hän sänsäti nopeasti sammuttamaan hanaa. Pesuhuoneen lattia lainehti ja AIden huokaisi turhautuneesti, kaataen sitten sangosta osan vedestä pois. Sitten tuli uusi pulma - Paljonko pesuainetta pitäisi laittaa ? Pojalla ei ollyt yhtää hajua, joten hän avasi korkin ja kaatoi sen verran kuin mieli teki, ainetta sankoon. Hetken kuluttua hän kävelikin jo varovasti portaita alas sanko kädessään.

Brunette huokaisi ja nappasi pizzan palat nakaten ne roskiin, ei niitä enää kukaan söisi. Brunette laski sangon portaiden alapäähän ja kastoi moppia vedessä. Hän laski mopin maahan ja alkoi hangata sotkuja pois. Tahrat eivät ottaneet irrotakseen. "voi paska." Brunette kirosi ja hankasi kaikin voimin kunnes tahrat alkoivat kadota ja lopulta niitä ei enää näkynyt. Aiden nakkasi mopin veteen, vettä läikkyi maahan mutta AJ oli liian väsynyt tekemään asialle mitään. Hänellä oli yhä nälkä. Nyt Aiden toivoi tädin tulevan, poika ei tuntenut ketään tätiä parempaa kokkia. Aiden kuitenkin tiesi toisen olevan vielä töissä joten hän raahautui keittiöön ja kaiveli pakkasesta uutta pizzaa. Eihän siellä sellaista tietenkään ollut..

Damon nosteli jalkojaan toisen siivoillessa ja hyppäsi toisen saatua siivottua portaat istumaan siihen, katsellen toisen touhuja upotettuaan ensin päänsä käsiään vasten, jotka nojasivat polviin. Tummatukalla ei ollut mitään sanottavaa, tuo vain pysyi hiljaa ja katseli bruneten touhuamista pieni hymynkare suun pielessään, että toinen osasi näyttää tyhmältä. Välillä näytti siltä että toinen piti moppia väärin, eikä siivoamisesta meinannut tulla alkujaankaan mitään. Tuo etsi varmaan puoli tuntia sankoa, millä Damon oli viime viikonloppuna pessyt lattiat tai ainakin Aidenilla kesti niin kohtuullisen kauan sen hakemisessa että tummatukka oletti sen olleen hukassa.

Nate alkoi pikkuhiljaa tylsistyä toisen vain siivoillessa, joten loikki pian kohti keittiötä, hän oli unohtanut vähäisen nälkänsä tapellessaan isoveljensä kanssa, mutta nyt se taas ilmoitteli olemassa olostaan niin äänekkäästi että tummatukka ärähti sille ja suostui sitten tepsuttelemaan sukkasiltaan märän lattian yli keittiöön. Keittiössä ei tietenkään ollut mitään järin fiksua syötävää, jotain lämmite ruokia jää kaapissa mistä Nate ei niinkään perustanut, leipää ja sen sellaista pikku purtavaa. Poika nappasi ensimmäisenä kuitenkin lasin kuivauskaapista ja kaatoi siihen jääkaapista kokista. Huulia kuivasi ja jano karisti kurkkua, poika ei ollut syönyt koko päivänä mitään, mutta se ei tuntunut järin painavan harteilla. Saatuaan kulautettua yhden lasillisen limukkaa kitaansa tuo alkoi tonkia jääkaapista leipää ja voita, veljen tullessa keittiön reviirille.
"joko sait siivottua ?" nuorempi virnisteli isoveljelleen huomatessaan että voikin oli lopussa ja järsi kohta vain pelkkää kuivaa leipää, laittamatta sen päälle edes makkaraa koska makkara pakettia ei yksinkertaisesti oltu avattu, eikä tummatukka vaivautunut sitä itse sitten avaamaan.

Aiden mumisi veljelleen jotain. "eiku lähdin hakee keittiöstä lisää jotain millä sotkea sitä lattiaa." poika örähti ivallisesti. "no sain. ja nyt on nälkä eikä meillä ole muuta kuin pari pakettia makkaraa ja kuivaa leipää ja näköjään sä joit kaiken limunkin. kumman vuoro se on käydä kaupassa ? varmaan sun." poika vastasi itselleen ja vilkaisi psitävästi, merkitsevästi veljeään. "mars kauppaan. Tai sit voidaan murtautua tädille ja varastaa ruokaa." brunette totesi. Vaikka mitähän murtautumista se olisi, heillä oli avaimet ja täti itse oli sanonut että pojat saisi hakea ruokaa jos se pääsisi loppumaan eikä kukaan jaksaisi pistäytyä kauppaan tai rahaa ei olisi.
Aiden nousi istumaan keittiö tasolle ja haukotteli. Siivoaminen oli todella väsyttävää.. Poika ymmärsi nyt miksi oli jättänyt siivoamisen aina veljelleen. Aideninkaan huone ei kovin kukaistanut, sinne hän ei päsätänyt Damonia siivoamaan, vaikka tuskin pikkuveli menisikään siivoamaan vaikka Aiden yrittäisi.

Poika heilutteli pienesti jalkojaan ja kääri sitten farkkujensa lahkeet polviin. Aiden kyllä mietti että lattia pitäisi kuivata, mutta ajatukseksi se vain jäi. Ei hän jaksanut liikuttaa itseään takaisin portaiden luokse ja kuivata lattiaa joka oli varmasti ihan märkä, sen verran märällä mopilla amatööri-siivooja AJ sitä pyyhki.

"osta auto ja mene itse, en ole mikään kotiapulainen vaan veli" Damon totesi järsiessään leipää ja katsoen toista laiskasti, hänellä itsellään ei ollut asiaa kauppaan eikä hän pahemmin ollut mikään juoksupoikakaan.
"luuletko että mä jaksaisin lähtä kävelemään mihinkään kauppaan, ota lauta ja mene jos sulla nälkä on, mä söin jo" poika tuumasi katsoen veljeään joka oli päättänyt nostaa likaisen perseensä keittiö tasolle. Asiaan Damon ei muuten kommentoinutkaan sen kummemmin, antoi raukan nyt istua missä mieli kun oli joutunut noinkin kamalan päivän kokemaan.
"käy ostamassa omat ruokasi" tuo tuumasi sitten hiljempaa ja laski katseensa pois veljestään, tuo kuitenkin jäi keittiöön vaikka saikin pian mutustettua leipänsä. Hän voisi kyllä lähteä seuraksi jos veli menisi käymään kaupassa, tai sitten tummatukka voisi jäädä soittamaan pianoaan, touhu kun jäi kesken kun veli tuli kotiin eikä Damon aikonut soittaa silloin kun veli oli kotosalla. ehei.

Toisella tuntui kyllä olevan kamala nälkä ja Nate oli hieman pahoillaan ettei viitsinyt yhtään toiselle olla avuksi, mutta sellaista se oli olla pikkuveli, välillähän se oli pelkkää näyttelyä ja oikeiden tunteiden peittelemistä mutta suurimmalta osin Nate kuitenkin oli se talon pikkuveli ja piti päänsä eikä ruvennut toisen pompoteltavaksi, ehkä joskus, joinakin päivinä jos oli sellainen olo mutta ei aina silloinkaan.

Aidenia ärsytti ja ei varmasti olisi ärsyttänyt niin paljon ellei hänellä olisi ollut niin kiljuva nälkä. Poika ei kuitenkaan millään olisi jaksanut lähteä kauppaan, ei edes tädille joten hän nappasi pari viimeistä palaa kuivaa leipää ja alkoi syömään vaitonaisena. Poika mumisi jälleen omiaan ja ja syötyään hyppäsi alas pöydältä. Brunette muisti sen veressä olevan kauhahuivinkin ja hyppeli olkkariin ja kävi nakkaamassa kaulaliinan pesuun. Hän tuli takaisin alas. "jos täti kysyy siitä kaulaliinasta.. mä kaaduin skeidalla ja polveen tuli haava ja siitä tuli vähän verta. Päästä ei sanota mitään." Poika päätti ja toivoi pikkuveljen suostuvan huijaukseen.
Aidenilla oli harvinaisen tylsää, niin taisi olla veljelläkin. Poika halusi hiukan kiusata veljeään, kostaa Damonille sen ettei tuo auttanut siivoamissa vaan irvaili vierellä ja ei edes viitsinyt käydä kaupassa. Niinpä Aiden tuli ihan veljensä eteen ja otti tuota olkapäistä kiinni. "hmm. Damon." Poika sanoi ja katsoi toista tiiviisti tummiin silmiin.


"tiesitkö että useimmat omet on homoja." poika totesi, ehkä se oli vähän päästä keksittyä mutta ainakin netissä oli tuhat kuvaa kahdesta emo pojasta suutelemassa. "mä tässä mietin." Brunette jatkoi ja toi toisen kätensä pikkuveljen leuan alle ja nosti tuon kasvoja hiukan. ".. oeltko säkin." Aiden oli tuonut päänsä ihan toisen lähelle ja kuiskannut kysymyksen toisen korvaan.

Toisella oli pokkaa valehdella tädille, mutta Nate päätti pysyä samalla linjalla, olihan hän itsekkin valehdellut tavallaan äidille monta vuotta isästä, leikkinyt että kaikki oli hyvin joten tuskimpa pikku huijauksesta mitään hirveää showta tarvi muodostaa. Nate vaan tyytyi nyökkäämään veljelleen hyväksyttävästi, kyllähän itsekkin oli monet kerrat valehdellut verisistä paidoista. Tummatukka siirsi kädet housujensa takataskuihin Aidenin tarratessa olkapäistä, siinä ei vielä ollut mitään hätää, mutta sinisilmä kummasteli mitä toisella oli asiaa, alkoiko se nyt puhua vakavasti jostain valehtelusta vai oliko se lukenut Naten ajatukset, ei kumpaakaan, väärin meni.
"no eihän ne kaikki ole ?" Damon loksautti väliin ennen kuin toinen kerkesi sanoakkaan muuta ja kurtisti hivenen kulmiaan, mitä ihmettä toinen nyt oikein meinasi. Älä nyt tule ainakaan lähemmäksi. Damon katsoi veljeään hivenen ahdistuneesti ja koitti turhaan kuunnella mitä toisella oli sanottavaa, kuuma aalto vyöryi pojan yli ja veljen alkaessa kuiskutella pojan korvaan sietokyvyn rajat oli melkein jo ylitetty, toinen seisoi varpaillaan niiden reunalla ja Naten kasvot olivat tulessa, hän uskoi olevansa kirkkaan punainen ja sulki silmänsä, veli ei saisi nähdä kasvoja, mutta oli nyt liian lähellä.

"no en" vastausta painotettiin ja se tuli niin kärkkäästi suusta että se ei voinut kuullostaa valehtelulta, ääni vain särähti hiukan en sanan kohdalla mutta tuskin veli sitä huomasi, vastaus ei ollut valetta, tarkemmin sanoen Nate oli bisse, ei homo, mutta sitäkään ei veljen tarvinnut tietää.
".. lakkaatko olemasta iholla vai työnnänkö pois ?" Damon ärähti, sen ei ollut tarkoitus tulla niin ilkeästi mutta toinen oli nyt kielletyllä suunnalla ja isoveli pitäisi kääntää nopeasti ympäri. Tummatukka puristi käsiään nyrkkiin takataskuissaan ja tunsi kuinka sydän oli alkanut hakata kiivaammin, kauemmaksi taukki. Nate haistoi bruneten hiuksissa jonkin kivan hajuisen shampoon, eikä poika tuoksunut muutenkaan pahemmalle, pikkuveljen pää meinasi retkahtaa toisen olkapäälle ja tuo nosti yhtäkkiä kädet taskuistaan. Halamiinen ei ollut tuskin kiellettyä, mutta siinä yhteydessä se olisi kyllä ollut varmasti melko epäilyttävää.

Damonin mieleen nousi yhtäkkiä pirullinen idea, miksi hänen pitäisi olla ainut joka joutui ahdistumaan veljen oudoista kysymyksistä. Hän päätti kaataa veljensä omaan ansaansa ja laski kätensä toisen lantiolle, pukkasi tuota hennosti kehollaan eteenpäin jotta Nate pääsi kauemmaksi keittiön tasosta johon nojasi. Tummatukka vei huulensa aivan toisen korvan vierelle ja kuiskasi ilkikurisesti.
"mutta entäs sinä veliseni.. oletkos itse homo ?"

Aidenilla oli itse asiassa aika hauskaa. Hän hengitti lämmintä hengitystä toisen korvaan.
Aidenia alkoi naurattaa toisen reaktio mutta hän piti pokkansa ja katsoi toista hiukan pervolla virneellä. Brunette virnisti. "kyllä ne taitaa aikalailla kaikki olla." Aiden naurahti ja katsoi toisen kasvoja. valehteliko toinen, toisen kasvoilta oli vaikea lukea oli tuo puhunut totta vai ei. Ainakin tuo oli punastunut. Suloista. "etkä tasan työnnä." poika ylähti ja tuli yhä lähemmäs. Brunette aikoi juuri irrottaa toisesta, kunnes toinen oli nopeampi ja otti Aidenia lantiosta kiinni. Se ehkä hiukan ahdisti, mutta brunette ei antanut sen näkyä. Sitten toisen vielä pukkasi kehollaan brunettea taaemmas. Se jos mikä tuntui Aidenin sisällä. Jännityksenä, innostuksena.. Toinen tiedusteli Aidenin suuntautumista. Aiden vain naurahti keveästi. "ehkä. ehkä en. ota selvää.." hän kuiskasi ja toi kasvonsa toisen omien eteen ja nuolaisi toisen huulia. Ihan vain leikillää. Vai tekikö hän sitä leikillään sittenkään .. ?

Aiden vei kätensä toisen selälle ja veti Damonin itseään vasten. Häntä ei enää niin ahdistanut, hän katsoi suloista veljeään silmiin ja laski hiukan toista kättään. "..mennäänkö ylös." poika kuiskasi toiselle ja painoi otsansa nuoremman omaa otsaa vasten.

Damon luuli olevansa niskanpäällä ja virne leveni pojan huulilla huomatessaan veljen ahdistuneen hivenen siitä että poika oli tarrannut lantiosta kiinni. Sen jälkeinen liike oli ollut virhe, Aidenin kasvoilla käväisi jokin hassu ilme jota Nate ei osannut tulkita ja hän itse alkoi innostua liikaa, sormien luiskahtaessa epähuomiossa veljen paidan alle. Eih, mitä veli alkaisi ajatella Damonista jos saisi tietää millätavalla Dai häntä rakasti, kiikuttaisi varmaan visalaan. Mutta se huoli hupeni entisestään veljen kielen alkaessa tanssia pojan huulilla. Toinen oli käskenyt ottaa selvää 'ja minähän otan' Nate virnisti ilkikurisesti, innostuneena... halukkaana. Sydän jyskytti omia rytmejään rinnassa ja vaatteita oli ainakin yksi kerros liikaa. 'ei lopeta idiootti' Damon olisi lyönyt itseään jos olisi kyennyt mutta katse oli lukittautunut veljen silmiin, toisen kädet olivat hänen selällään, vaati lähemmäksi ja velihän tuli. Kehot toisiaan vasten, vain vaatteet olivat tiellä, ne piti saada pois. Ei, ei pitänyt.. Nate alkoi tapella itsensä kanssa mielessään mutta kiellot olivat jo äänetön huuto jossain takaraivossa. Pikkuveli ei koskaan ollut hyvä pitämään itseään kurissa sisäisesti ja nyt kun toinen tuollalailla oikein leikitteli, oli tyrkyllä. Kidutti.

Ja toisen kysyessä sen yhden pienen kysymyksen. "mennäänkö ylös?" Nate ei ollut varma oliko se vihjaisu ja käsky, kysymys vai pyyntö, sisäisesti tuon teki mieli itkeä ja nauraa, pasmat meni viimeinkin sekaisin. Huulet aukesi raolleen, kasvoilla oli pieni helottava puna ja kulmat oli ahdistuneesti kurtussa, Nate ei pystynyt vastaamaan veljelleen mitään. Tuo kiskaisi nopeasti kätensä veljensä paidan alta, miten helvetissä ne olivat sinne luikerrelleet. Tuo veti kätensä toisen rintakehälle ja alkoi ponnettomasti työntämään itseään kauemmaksi veljestään. '..ei mennä..' ahdistunut pyyntö. Nate ei tahtonut innostua liikaa, veli vain leikki hänen kustannuksellaan, leikki tunteillaan, kuitenkin, kostona kaikesta paskasta minkä hän oli tuottanut Aidenille sen päivän aikana, olisiko veli sellainen ? Toisen otsa painautui tummia hiuksia vasten ja sinisilmä nosti katseensa kohti veljen omia. Nate ei vastannut vieläkään toiselle mitään, hän koitti lukea toisen ilmettä, oliko äänensävy lempeä, vai härnäävä, oliko katse ilkikurinen vai ei. Damon ei osannut sanoa mitään, sydän hakkasi rinnassa ja tuo oli alkanut hypistellä veljensä paitaa, halut oli liian suuret ja poika koitti unohtaa ne. Antaa niiden jäädä lukkojen taakse vielä pariksi vuodeksi kunnes hän voisi muuttaa omaan kotiin pakoon veljeä. Jos toinen, tuntisi edes samallailla kuin Nate tunsi, eikä vain leikittelisi. Kaikki oli niin sekaisin.

Damon puri hammasta, katsoi veljensä kauniin muotoisia silmiä. Niitä kasvoja, käden teki mieli nousta silittelemään toisen poskea mutta se pysytteli rintakehällä puristamassa veljen paitaa tiukasti nyrkkeihin.
"aiden.. olen veljesi" Damon huomautti, se koitti olla ensin härnäävä, kiusaava huomautus siitä että Aiden luuli Natea joksikuksi toiseksi, Nate aikoi lisätä siihen vielä että toinen oli niin puutteessa ettei edes huomannut kenen kanssa tahtoi touhuta mutta se jäi. Koko lauseen kiusaava merkitys oli mennyt siinä että Damon oli sanonut sen hiljaa ja hivenen pettyneesti.