You're not alone. (K 15)

Aiden hymyili toiselle ja veti hiukan päätään kauemmas. Hän katsoi nuorempaa silmiin, ei irrottanut katsettaan. Brunette tunsi toisen kädet rintakehällään, mitä toinen nyt halusi ja mitä ei. Aiden ei siitä liikkunut suuntaan eikä toiseen, pysyi vain paikallaan ja nosti toisen kätensä toisen leuan alle ja nosti hiukan toisen katsetta ylemmäs. "Damon." Brunette lausahti toisen nimen ja toi kasvojaan lähemmäs. ".. mitä sä haluat." kysymys, Aiden ei irrottanut katsettaan vieläkään toisen silmistä. Aiden tunsi sisällään ihan uuden ja oudon tunteen. Kuin innostus ja pettyneisyys.. suru ja ilo.. peljo, rohkeus.. tuntui kuin kaikki ne tunteet olisivat ryöpynneet hänen sisälleen ja pojan vatsaa kouristi. Tuntui kuin vatsa olisi vetänyt kuperkeikkaa ihan vain tylsyyttään. Aiden kiristeli hampaitaan ja laski katseensa hetkeksi maahan. Kuitenkin suru ja pettymys oli nyt eniten pinnassa, sen poika itsekkin tajusi.

Toinen ilmoitti olevansa Aidenin veli ja brunette vain naurahti ilottomasti ja nosti katseensa toisen silmiin jälleen. "Nasu. mä tiedän. Mä tiedän kuka sä oot. Sä oot mun pikku broidi." Hän naurahti hitusen ivallisenkin oloisesti, tuntui kuin Damo ei olisi itsekkään tiennyt mikä tuo oli. Aiden otti toisen kunnolla syleisyynsä, ei aikonut päästää tuota. "Damon. ole kiltti." poika pyysi, ei itsekkään oikein tiennyt mitä.
Brunette siveli toisen hiuksia. Syntyi pitkä, ahdistava hiljaisuus.. Aiden halusi sanoa jotain mutta sanat tuntui olevan hukassa, joten hän huokaisi rikkoakseen hiljaisuuden. "Damon." AJ sanoi ja oli hetken taas hiljaa. "mitä jos maailmassa olisi ihminen.. ihminen joka rakastaisi sua vaikka tietäisi sen olevan ehdottoman kiellettyä. miten reagoisit ?" Aiden kysyi hiljaa ja painoi pusun veljensä hiusten sekaan.

Pikkuveli rutisti toisen paitaa, brunette kysyi mitä Damon tahtoi, ei vastausta. Damon ei tiennyt itsekkään mitä oikein tahtoi joten hänellä ei ollut vastaustaan veljelleen asti. Hiljaisuus oli ahdistava ja pitkä pojan kamppaillessa sisäisten tunteidensa kanssa mutta kasvojen ilme pysyi ahdistuneena, surullisena ja pettyneenä. Ja kaikista pinnalla olevin tunne oli juuri se pettymys, katkera ja polttava pettymys ja ikävä. Nasu mainittiin ja se nosti nuoremman katseen isoveljen silmiin, ääni oli hiljainen mutta jokseenkin ivallinen se sai nuoremman kääntämään välttävästi päänsä pois ja tuo puri huultaan, kyllähän tiesi että oli toisen veli, mutta hän vain tahtoi tietää että toinenkin tiesi ja niin tuo näytti tietävän. Raskas ja ahdistunut huokaisu karkasi tummatukan huulilta, kuinka kauan hän joutui kamppailemaan siinä halujaan vastaan toisen iholla, toinen ei näyttänyt aikovan irrottaa veljestään mikä kyllä puoliksi kävikin Damonille. Toisen vetäessä veljen kunnolla syleilyynsä Damon keskittyi hetkeksi käsiin ympärillään. Aidenin pyyntö sai pikkuveljen hivenen rauhoittumaan, se tuli juuri hyvällä hetkellä ja Damonista alkoi tuntua ettei veljeä kamalasti haittaisi vaikka hän laskisi päänsä käsiensä seuraksi. Ja niin poika irrotti katseensa Aidenin silmistä ja sulki ne, laskien päänsä toisen rintakehää vasten käsiensä päälle, hän alkoi hengittää suunsa kautta ja koitti rauhoittua.

Nate alkoi rauhoittua, kaikki turha liukui pois mielestä mutta pettymys painoi raskaana olkapäillä, he eivät siirtyneet yläkerran puolelle eivätkä tulisi siirtymään se oli fakta. Kaiketi, niin Nate oletti. Toisen lausuessa pojan nimen uudestaan, Nate luuli ettei saisi pitää päätään toisen rintakehällä, no olihan se varmasti outoa. Ennenkuin tummatukka kerkesi kuitenkaan päätään siirtää toinen jatkoi asiaansa se sai nuoremman hätkähtämään, hän ei uskaltanut nostaa päätään tai katsoa veljeensä, hän oli varautunut jälleen juuri kun oli kerennyt rauhoittua ja alkoi hengittää epätasaisesti.
".. minä, Aiden mitä tuo tarkoitti .. ethän sinä saa, minä olen veljesi" Ääni tuli ponnettomasti ja kuolleesti nuoremman suusta joka sai nostettua hämmennyksestä ja ahdistuksesta sekaisen katseensa Aideniin, suu hivenen raollaan tuo pudisteli päätään. Jossain syvällä sisällä pikkuveljessä oli syttynyt toivon kipinä.
"kun minäkään en saa rakastaa sinua veljeä enempää vaikka kuinka tahtoisin.." se oli kuiskaus, todella arka ja hiljainen ja sai Damonin poskille kohoamaan söötin pienen punan pojan puristaessa taas veljensä paitaa nyrkkeihinsä. Eihän hänen sitä ollut pitänyt kertoa mutta hän oli vain innostunut liikaa..

Aiden hymyili, ihan pienesti, vaikkakin surullisesti, silti lempeästi. Hän silitteli toisen hiuksia. Hän huokaisi hiljaa toisen laskiessa päänsä Aidenin rintakehälle, se tuntui hyvälle, liian hyvälle. Hän ei halunnut päästää toista menemään, ei ikinä. "damon, se tarkoitti.." Poika ehti aloittaa kunnes punehtui ja sydän hakkasi lujaa pojan kuullessa veljen sanat. "Damon." poika kuiskasi itku kurkussa ja puri huultaan ettei itkisi, mutta suru vei voiton ja kyyneleet alkoivat valua sileitä poskia pitkin. "damon.. minä.. minä.." tuo yritti sanoa jotain mutta ei osannut sanoa mitään järkevää. Lopulta hän antoi vaan kyyneleiden valua ja hän painoi päänsä toisen olkapätä vasten ja puristi silmänsä kiinni, onneksi he olivat aikalailla samanpituisia. Ei heidän pituus eroaan edes huomannut ettei mittanauhan kanssa tullut riehumaan.

Aiden kokosi itseään ja ajatuksiaan ja työnsi toisen sitten olkapäistä kauemmas ja hengitti raskaasti, katsoen juuri pestyä lattiaa jota hän kasteli entisestään omilla kyynelillään. Hän irrotti toisesta kokonaan ja nosti surkean katseensa toiseen, poika hengitti suun kautta. "Damon.." poika ei vieläkään osannut kuin toistaa toisen nimeä. Hän painoi kädet hiustensa sekaan ja puristi kyntensä päätään vasten, niin että sattui.
Poika halusi olla yksin mutta hän halusi olla toisen seurassa. Hän hengitti pari kertaa syvään ja pyyhki silmiään, kooten itseään ja ajatuksiaan. Hän koitti rauhoittua. Hetken hän vain hengitteli raskaasta kunnes nosti päänsä ja laski kätensä. Hän kertasi toisen sanat. "kun minäkään en saa rakastaa sinua veljeä enempää vaikka kuinka tahtoisin.."
"damon.." poika sanoi taas toisen nimen, toivottavasti ääni ei murtuisi ja hän pystyisi jatkamaan. Hän veti taas syvään henkeä ja rauhoitti itseään kunnes jatkoi. "..mäkään.. en saa rakastaa.. sua enempään kuin.. veljenä." hän takkuili sanoissaan ja nielaisi. "..vaikka haluaisin nasu. mä niin haluaisin olla muutakuin kuin pelkkä veli. " poika kuiskasi viimeisen sanan. Hänen päänsä lysähti kallelleen ja hän tuijotti silmät puoliksi kiinni veljeään. "anteeksi." hän muodosti ne sanat huulillaan.

Damon katsoi ahdistuneena veljeään, toinen oli alkanut itkeä, eikä Nate oikein tiennyt että mitähän helvettiä hänen piti asian kanssa tehdä. Hänen ei olisi pitänyt mennä sanomaan sitä minkä oli sanonut ja katui nyt kamalasti. Tummatukka alkoi purra jälleen hammastaan toisen pään painuessa hänen olkapäätään vasten, hiljaisuus tuntui taas ahdistavalta, hetken poika oli luullut että tunnustaminen helpottaisi ja hän voisi hetken aikaa hymyillä rauhoittavasti ja rennosti mutta ei, toisen reaktio oli saanut pojan vain varpailleen ja miettimään kahta tarkemmin mihin siirsi raajojaan ja mitä päästi suustaan. Aivan liian nopeasti toinen siirsi veljen kauemmaksi kehostaan, Nate ei estellyt vaikka olisi tahtonut jäädä toisen lämpöön pitemmäksi aikaa. Päässä löi tyhjää ja katumus kaiversi kehoa, toinen näytti hirveältä itkiessään keittiön lattialle eikä pikkuveli kyennyt sanomaan siihen juuta eikä jaata. Damon tunsi itsensä säälittäväksi ja mitättömäksi, merkitsemättömäksi eikä hän todellakaan ollut odottanut toisen alkavan itkemään. miksi toinen itki ? Toinen jankkasi pikkuveljen nimeä, puhuminen oli selvästi kiven alla ja se sai pikkuveljen voimaan pahemmin, kynnet olivat alkaneet puristaa jälleen käsien ihoa ja tuon teki mieli paeta huoneeseensa jonkin terä aseen kanssa, mutta jalat eivät liikkuneet.

"minäkin haluaisin, minä haluisin olla niin paljon muutakin kuin veli ! AJ, sinun ei tarvitse pyytää anteeksi, vika ei ole sinussa..." Damon älähti ahdistuneesti, nyt hän tajusi miksi toista itketti niin kamalasti, mutta hän ei itse siihen kyennyt, vaikka olisi tehnyt mieilikin. Nyt hän tiesi että toinen rakasti häntä ja toinen tiesi että pikkuveli rakasti myös, mutta jotenkin mikään ei ollut helpottunut yhtään, nyt vasta se kova kivimuuri iski naamalle kun poika tiesi, että toinen olisi tahtonut pidellä veljeään sylissään rakastavasti mutta ei voinut.. koska he olivat veljekset.. kaksoset. He eivät saaneet rakastaa toisiaan sillälailla kuin he toisiaan rakastivat ja vaikka Damon oli tiennyt sen aina, nyt vasta hän kunnolla tajusi sen ja paha olo toi oksennuksen kurkkuun.
"tämä on väärin.." tuo kuiskasi ja laski katseensa lattiaan, hän halusi juosta vaan pois, eikä nähdä veljeään enää ikinä jotta unohtaisi sen tunteen. Aiden oli valmis valehtelemaan tädille verisestä huivista mutta olisiko tuo valmis valehtelemaan koko perheelle ja suvulle hänen ja Damonin välisestä suhteesta. Olisiko paine liian raskas... vai voisiko asialle tehdä jotain.

Aiden huokaisi pari kertaa syvään ja pyyhki märkiä ja punaisia silmiään. Poika halusi nukahtaa, nukahtaa iki uneen, ei koskaan herätä. Tai ehkä joskus sadan vuoden päästä, hän halusi nukkua kuin ruusunen. Hyvät sadan vuoden unet ja odottaa että prinssi tulee ja suutelee. Vaikka prinssiksi Aidenille kelpasi vain Damon...
"kyllä, vika on minussa ! mitäs perin ulkonäön." Aiden heitti vitsillä, se ei todellakaan ollut oieka aika vitsille mutta minkäs teet.. Poika toivoi parantavansa tunnelmaa edes vähän vitsillään mutta tuskin onnistui. Poika huokaisi ja laittoi kädet puuskaan ja katsoi maata, laskien painonsa oikealla jalalle. Toinen avasi taas suunsa. "niin.. niin väärin. mikse meidän pitää olla veljiä.." poika huokaisi ja katsoi taas toista. Poika mumisi jälleen omiaan ja pörrötti kaksin käsin hiuksiaan. Edes nälkä ei enää tuntunut, ei, ei todellakaan. Hän tunsi vain nälkää veljeään kohtaan.
".. Damon." Poika sanoi jälleen kerran veljensä nimen, nosti hymyilevän katseensa toiseen. "ei murehdita nyt." Aiden pyysi ja tuli toisen eteen. "..mitä jos nyt vain annetaan sydämmen johdattaa." Brunette hymyili ja silitti toisen sileää poskea.

"mun sydän johdattaa mut sun kanssa ylös." poika virnisti hiukan pervosti ja oli taas vetänyt toisen itseään vasten. "Damon. jos me kerran kokeillaan.. leikitään vain vähän.. me ei satuteta ketään. Jos me ei kerrota kenellekkään. Vain kerran." Poika kannusti ja hymyili lempeästi, lumoavasti. Vanhempi pojista silitteli toisen poskea ja pyysi toista katseellaan vastaamaan myöntävästi. Mitä vahinkoa siitä olisi. Kumpikaan ei olisi tyttö joten raskaaksi tuleminen olisi mahdotonta. Kukaan ei koskaan saisi millään tietää. Ellei täti ryntäisi sitten suunapäänä poikien makkariin ja näkisi kaikkea. Tuskin. Tödin tulon kyllä kuulisi, pojat ehtisivät pukea ennen kuin tuo lyllerö ehtisi yläkertaan asti. Sitten kaksoset voisivat esittää vain tekevänsä läkysyjä. Mitään vahinkoa ei voisi tapahtua.

Damon nosti katseensa toiseen ja kurtisti kulmiaan, että toinen osasi heittää huonon läpän huonoon väliin, Naten teki mieli taputtaa ja virnuilla toiselle ilkeästi mutta nyt ei tuntunut siltä. Poika tunki kätensä puuskaan ja katsoi toista miettivästi, päättäen unohtaa koko tilanteen, toinen alkoi heittää huonoa läppää joten kaikki tuntui olevan kunnossa.
"luojan kiitos en ole identtinen kaksonen" tuo päätti heittää toiselle takaisin ja hymyilikin jo pienesti pikku hiljaa, ainoa tunne jonka Nate koitti enää unohtaa oli halu, joka oli noussut taas vahvana esiin Damonin unohtaessa pettymyksen ja ahdistuneisuudeen. Hän halusi veljeään niin kovasti että joutui purra hampaitaan yhteen ja estää itseään ettei juoksisi takaisin toisen syleilyyn ja suutelisi tuon pehmeitä huulia. Hän nyökkäsi hennosti isoveljen sanoille, niin miksi, se kai oli jokin typerä kohtalo syntyä juuri tuon ihanan pojan veljeksi.
"aiden.." Damon kuiskasi, hän oli kuullut oman nimensä kutsuttavan kymmenen minuutin sisässä niin monta kertaa että hänestä tuntui mahdottomalta laskeakkaan ne kaikki kerrat, hänen ajatuksensa jäi kuitenkin kesken toisen käden noustessa silittelemään veljen poskea ja halu tuntui vain suurenevan kun pieni toivonkipinä alkoi taas paistella pikkuveljen sisällä. Toinen alkoi puhua viekottelevalla äänellä ja katsoi niin syvälle pojan piilareilla piilotettuihin sinisiinsilmiin että Natesta tuntui veljen näkevän hänen oikean silmienvärin piilareiden läpi.
"tyrkky..." poika naurahti hieman katkonaisesti, niinhän veli oli vähän aina ollut tiedostamatta sitä itse ja nälkä kasvoi Damonin sisällä, oli miltei mahdoton kieltäytyä mutta eihän se olisi oikein. Tai jos nyt annettaisiin sydämmen johdattaa.. Aiden oli toisaalta ihan oikeassa ja pian Damon ei kykenisi sanomaan haluilleen ei.

Nate katseli toisen lempeää hymyä epävarmana, toisen silmät janosivat sitä tiettyä vastausta ja pikkuveljen kehoa poltteli niin kamalasti, kädet puristivat toisiaan jottei hän taas syöksyisi toisen syliin suin päin. Pakkohan siinä oli osata harkita ja miettiä, mutta toisen vokottelu oli napannut Damonista, ei siinä kukaan satuttaisi itseään jos kukaan ei koskaan saisi tietää. Vain tämän kerran.. ehkä ensikerralla olisi helpompi kieltäytyä haluiltaan jos sitä olisi saanut jo kerran maistaa, niinhän. Damonin sydän sykki taas hivenen kiivaampaa mutta tällä kertaa muusta syystä kuin ahdistuksesta ja pettymyksestä. Lähinnä jännityksestä ja kiihkosta, pieni virne nousi pikkuveljen kasvoille, harvinaisesti ja tuo tuhahti sitten myöntyvästi, luovuttaneesti.
"sinä sait minut myöntymään..." Tuo myönsi sitten ja odotti jo palavasti päästä veljensä syleilyyn. Hän ei halunnut kävellä yläkertaan, toinen saisi luvan kantaa pikkuveljen kerta oli saanut tuon suostuteltua kanssaan ylös.
".. kunhan kukaan ei saa tietää" Damon kuiskasi sitten ja otti toisen kädestä kiinni, joka oli hänen poskellaan. "sun vai mun huone ?"

Aiden odotti jännittyneenä toisen vastausta. Se voisi olla ei tai sitten kyllä. Aiden ei pystynyt lukemaan ajatuksia, hän ei voinut lukea mitä pikkuveljen päässä likkui. Brunette ei ikinä ollut ollut hyvä lukemaan kasvoilta, joten hän ei tiennyt mitä toinen aikoisi vastata. Oli vastaus mikä tahansa, se ei tasan lopettaisi Aidenin himoja. Hän saisi halunsa tyydytettyä vain menemällä toisen kanssa ylös ja toimimalla. Poika puri huultaan pienesti ja katsoi toista hermostuneena. Miten se osasi olla niin ahdistava ja vaikea tilanne..
Toinen kutsui veljeään tyrkyksi ja naurahti. Aiden katsoi toista hiukan hämillään ja ihmeissään kunnes virnisti. "ehkä." poika totesi ja katsoi toista silmiin lumoavalla katseellaan.

Pian toinen myöntyi.. Aiden virnisti pervosti ja hymyili. Hän kyllä tajusi mitä toinen halusi, joten poika koppasi liika laihan veljensä syliinsä ihan kevyesti ja hymyili tuolle, suudellen kerran toisen huulia.. Se tuntui niin hyvälle. "ei Damon. Kukaan.. Ei kukaan saa ikinä, koskaan, milloinkaan tietää millaisia me ollaan." Poika vannotti hymyillen varmana, rohkaisevasti.
"hmm. sun huone. mun huoneessa on liian sotkuista." poika hymyili ja kutitti toista hiukan selästä, nostaen tuota paremmin sitten ettei vahingossakaan pikkuveli pääsisi putoamaan. Sitä Aiden ei halunnut.

Aiden lähti kulkemaan portaita ylös katsoen koko ajan eteensä, mitä nyt välillä vilkaisi nuorempaa, hymyillen koko ajan samalla lempeällä, pervolla ilmeellä. Brunette astui toisen huoneeseen, laittamatta valoja päälle. Huoneessa näki kuitenkin, vaikka ei ihan yksityiskohtaisesti. Aiden ei kovin usein ollutkaan ollut veljensä huoneessa. Häntä alkoi naurattaa yht äkkiä, mutta hän ei antanut sen näkyä. Toisen huone oli niin sisiti, tavarat siististi paikoillaa, vaatteet laatikossaan, pölyä ei juuri missään. Toisin oli Aidenin huoneessa; tavarat hujan hajan, niitä tuskin löytäisi viikonkaan etsimisellä. Vaatteita - likaisia ja puhtaita, ympäri huonetta. Lattia tavaroiden alta varmasti iha pölyssä.

Toinen todellakin oli tyrkky, Damon oli saanut todeta sen monta kertaa saman päivän sisällä. Toinen oli ilmeisen tyytyväinen tummatukan suostuessa toisen ehdotukseen, ja niin oli Nate salaa itsekkin tyytyväinen itsestään. Ei kukaan saisi tietää se olisi heidän kahden välinen salaisuus ja sellaisena se saisi pysyäkkin. Damon toivoi että toinen olisi malttanut odottaa suudelmia edes yläkertaan mutta kun ensimmäinen ikinä saama suudelma veljeltä laskeutui Damonin huulille, poika jäi malttamattomana odottamaan seuraavaa, hän olisi tahtonut hyökätä nopeasti takaisin vasten veljen huulia mutta esteli itseään väkipakolla.
"me ollaan sairaita AJ, sairaita" tuo kuiskasi kietoen kätensä veljensä niskan takaa jotta pysyi kunnolla tuon sylissä. Nate olisi mielummin mennyt Aidenin huoneeseen, koska oma huone oli ainut asia pojalle josta AJ ei koskaan ollut kunnolla saanut minkäänlaista käsitystä ja olisi ollut kiehtovaa jos se olisi pysynyt yhäkin vain Damonin omana paikkana, mutta toisaalta sillä ei ollut mitään väliä, saattoihan veli tulla vaikka keskellä yötä Damonin nukkuessa hänen huoneeseensa joten tuskimpa se nyt haittaisi jos he tutustuisivat siellä toistensa kehojen saloihin. Ei sillä ollut väliä, pää asia oli että he pääsivät ylös jonkin pehmeän alustan suojiin haihduttamaan halujaan.

Aiden sai Damonin kärsimättömäksi, tuon huolehtiessa ettei veli tippuisi kävellessään ja askeleet tuntuivat kamalan hitailta ja lyhyiltä kohti yläkertaa Damonin hengitellessä veljensä kaulalle, tummatukka oli sulkenut silmänsä ja näperteli huomaamattaan bruneten niska hiuksia sormillaan, pyöritteli pieniä kiehkuroita sormensa ympärille ja ajatteli kaikkea mikä oli ihan hyvä pitää vain omana tietonaan. Pieni hymy nousi nuoremman huulille ja tuo hymähti pian hiljaa.
"...joudutkohan käymään uudestaan suihkussa" Se ei varsinaisesti ollut kysymys eikä toteamus, ajatus oli hieman asiaan kuulumaton eikä sillä tuskin kamalasti olisi kenellekkään väliä. Damonilla oli ollut vaan sellainen olo että hä oli tahtonut sanoa sen ääneen. Toisen ilme oli hivenen pervo ja siksi Nate piti katseensa erossa siitä, se sai pojan taas kärsimättömäksi, tuo tahtoi repiä jo viimeisetkin vaate kappaleet veljen päältä. Kiehnätä vasten tuon lihaksikasta kroppaa, johon hän nytkin nojaili ja pian hänen oman huoneensa ovi avautui ja he pääsivät astelemaan hänen huoneeseensa.
"laita ovi kiinni" Nate pyysi, vaikkei talossa ketään ollutkaan oli silti paljon miellyttävämpää että ovi oli kiinni jos vaikka täti yllättäisi kaksikon. Malttamattomat kädet alkoivat vaeltaa veljen hartioilla, Damon tahtoi alas ja pakittaa nopeasti sängyn suojiin.

"helvettiin tässä muutenkin ollaan menossa. miksi edes esittää muuta." Aiden virnisti keveästi. Poika ei oikein uskonut jumalallisiin höpötyksiin, enkeleihin ja saatanaan ja sen sellaisiin. Mutta jos taivas ja helvetti olisivat olemessa, ilman muuta Aiden uskoi pääsevänsä - tai ehkä sittenkin joutuvansa helvettiin. Ei hän niin enkelillistä ainesta kuitenkaan ollut. Vaikka brunette ei ollut ilkeä, silti hän oli päätellyt ettei hänen veljensäkään enkeliksi tulisi pääsemään, pieni angstaava emohan tuo suurimmaksi osaksi oli. Vaikka ei Aiden voinut valittaa.
Damon oli suloinen. "hmm. vihjaatko yhteissuihkua. tulisi suihkusta heti paljon mielenkiintoisempi." Brunette virnisti toisen suloisille kasvoille ja painoi pusun toisen poskelle, vaikka kovasti huulet yrittivätkin painautua Damonin huulia vasten. Brunette sai ehkä ensimmäistä kertaa elämässään käskyn nuoremmalta. Brunette naurahti, eikä varmaan olisi totellut ellei itse olisi ollut sitä mieltä että oven kiinni laittaminen olisi oaras vaihtoehto. Poika potkaisikin oven jalallaan kiinni ja laski Damonin sängylle selälleen, seisoen sängyn vieressä, katsoen tuota vain hetken hämärässä huoneessa kohti silmiä. Himo kasvoi Aidenin sisällä, hänen katsoessa pikkuveljeä, ei helvetti, oliko se unta vai todellista ?

Poika hengitti rauhalliseen tahtiin, ehkä hiukan hermostuneesti, kuka tahansa olisi hermostunut tuossa tilanteessa. Ehkä se hiukan auttoi että Aiden oli elänyt tuon pojan kanssa koko elämänsä. Hän tiesi toisen ilmeistä suurimman osan, kun joku ei ollut hyvin tai joku oli vähän liiankin hyvin. Tuntui turvallisemmalta olla oman veljen kuin jonkun muun kanssa. Vaikka olihan se sairasta, itse asiassa ehdottoman sairasta hässiä oman veljensä kanssa, mutta eivät se satuttaneet ketään. Onneksi kummankaan omatunto ei ollut niin suuri että heti sänky puuhien jälkeen pitäisi päästä itkien, katuen, soittamaan äidille ja kertomaan kaikki. Niin tyhmiä kaksoset eivät olleet. Aiden tuli nelinkontin toisen yläpuolelle, katsoen yhä toista silmiin. Bruneten ilme kysyi, haluaisiko nuorempi perääntyä vielä. Mahdollisuus vielä olisi, mutta siihen Aiden ei alkaisi että kun olisi aloitettu niin toinen päättäisi perääntyä. Se olisi joko kyllä tai ei, ehkä vaihtoehtoa ei ollut. "haluatko perääntyä", sen Aiden kysyi ääneti, muodostaen sanat vain huulillaan, ollen ihan lähellä toista.

Toinen oli ihan oikeassa kaiken suhteen joten Damonin ei tarvinnut sanoa mitään, toinen näki varmasti hänen silmistään ja siitä oudosta kieroutuneesta virneestä että ihan samalla pohjalla pikkuvelikin oli. Pian emopoika painui sänkynsä suojiin ja oli jo kiskomassa veljeään mukaan kunnes tuo ponnahti seisomaan suoraan sängyn vierelle. Mitä se nyt vielä jäi odottelemaan, pitikö Naten alkaa jotain keikistellä siinä sängyllä toisen edessä niin kuin joku pornotähti vai hä. Mutta veljen katse joka tavoitti nuoremman silmät kertoivat siitä ettei toinen varsinaisesti katsellut Naten kehoa, niin kuin Nate olisi tehnyt jos osat olisivat olleet toisinpäin.
"ala tulla sieltä" Damon tuhahti ja meinasi kiskaista veljeään paidan kauluksesta, mutta tuo oli tainnut lukea pikkveljen ajatukset tuon saapuessa nelinkontin toisen päälle. No niin, junamatka kohti helvettiä oli alkamassa ja mahan pohjassa kutkutti niin että hengittäminen oli todella vaikeaa, sitä joutui ihan miettimään että sai hengitettyä rauhallisesti. Emopoika lyhistyi mitättömäksi veljensä alla ja katsoi toisen silmiä, piteli vaivoin kätensä erossa tuosta ja nälästä Damonin olisi tehnyt mieli suudella toisen huulia mutta ei, ei vielä, malta vähän.

Tummatukka kyllä saisi palkintonsa kunhan vähän aikaa malttaisi odottaa sitä hyvää. Veli kysyi vielä sen yhden kysymyksen, jonkun toisen kanssa kysymyksestä olisi ollut hyötyäkin mutta olisi oman veljen nyt pitänyt tietää että jos Damon johonkin ryhtyi niin se oli siinä sitten, turha jäädä pähkäilemään jo aloitetussa leikissä että jatkaako vaiko eikö jatka.
"surman suuhun lähdettiin veli, eiköhän nyt jatketa loppuun asti" Nate päätti ilmaista mielipiteensä vielä ihan ääneen ettei toisella jäisi epäselväksi hänen mielipiteensä. Ja nyt, nyt Nate olisi voinut jo palkita itsensä ja kädet alkoivat levottomasti näperrellä emon oman paidan helmaa, koko keho tiesi että kohta vain halu saisi vallan ja se oli menoa sitten.

Isoveli katsoi toista silmiin hergittäen hiljaa ja rauhallisesti. Hän seveli toisella kädellään Naten hiuksia, ne tuntuivat ihanan pehmeille. "niin. paluuta ei ole." poika kuiskasi tuoden kasvojaan lähemmäksi nuoremman omia ja varmasti toinen tunsi pojan aukinaisesta suusta tulevat lämpimät henkäykset kasvoillaan. "hyvästi järki." poika virnisti ja painoi sitten huulensa vihdoin, pitkän odotuksen jälkeen Damonin huulille, antoi kielensä leikkiä toisen suussa. Brunette laski molemmat kätensä Damonin paidan helmalle ja irrotti toisen kädet näpräämästä tuon paidan helmaa ja vei molemmat kätensä tumma hiuksisen paidan alle, että se tuntui hyvälle. Toisen lämmin, silkin pehmeä iho käsien alla.. Aiden irrotti hetkeksi toisen huulista, mutta pian hän laski taas suudelmiaan toiselle. Hän alkoi hitaasti nostaa toisen paitaa, parempi tehdä kaikki harkitusti ja hitaasti kuin nopeasti, se pilaisi koko tunnelman. Nyt jos se lyllerö, tädiksikin kutsuttu ilmestyisi, Aiden varmasti pitäisi mykkäkoulua parisen kuukauta tuolle, vaikka tuo ei koskaan saisi tietää syytä siihen.

Aidenin mielessä kävi Rick, kaksosten isoveli. Mitähän tuokin sanoisi jos tietäisi. Äidille se varmasti olisi pahin järkytys. Äkkiä Aidenin taskussa alkoi soida ja täristä jokin. Poika joutui irrottamaan huulensä ja kaivamaan farkkujensa taskusta kännykkänsä. Kaverit soitti, ilmeisesti skeittaamaan ostarille tai keskustaan. Poika ei jaksanut millään vastata, ei hän muutenkaan olisi keksinyt pätevää selitystä sille miksei pääsisi. Joten hän viskasi kännykkänsä päin seinää ja se hiljeni äkkiä, taka kuori ja akku oli irronneet. Aiden virnisteli. "sori." hän naurahti ja suuteli toista taas pari kertaa, nostaen toisen paidan sitten pois. Se oli kiellettyä, mutta sen tietäminen teki asiasta vain mielenkiintoisemman ja kiihkeämmän. Eihän sitä rakkaudelleen mitään voinut. Eikä Brunette halunnutkaan voida. Hän rakasti vain Damonia, nyt ja aina, sitä ei mikään tai kukaan muuttaisi.
Poika nakkasi pikkuveljen paidan tieltä häiritsemästä ja piti käsiään toisen pään molemmin puolin, katsoen jälleen toista vain silmiin.

Pojan huulet kohtasi pikkuveljen omat ja järjelle heitettiin hyvästit, Nate kietoi kätensä veljenstä ympärille, antoi niiden juosta levottomina paidan alle sivelemään toisen täydellistä kehoa. sinisilmä oli sulkenut silmänsä ja antoi toisen kielelle täysin vapaan vallan suussaan. Isoveljen kädet olivat löytäneet emopojan paidan alle ja pikkuveli ahdistui, veli tulisi näkemään ne kaikki viiltely jäljet, käsissään, rintakehällään, kaikkialla pitkin kehoa. Katsoisiko toinen, ehkä ei mutta haavat pystyi tuntemaan käsillä, silkin pehmeä iho olisi pian pelkkää haavojen peittämää, ei niin silkkistä ihoa jos toisen kädet löytäisivät niiden luokse. Toisen puhelin päätti ilmoittaa olemassa olostaan mutta pian sekin oli vaijenneena jossain päin Damonin huonetta, veli saisi itse kyllä etsiä sen. Nopeasti emopojan paitakin lähti lattialle seikkailemaan, ensin Natea ahdisti, toinen näkisi kaikki ne jäljet, mutta antoi asian olla, tuskin toinen jaksaisi tämän hetkisessä tilanteessa sanoa niistä mitään, ehkä sitten joskus myöhemmin. Tuo keskittyi itsekkin jälleen suutelemaan veljen huulia, näykkimään niitä ja antoi käsiensä lipua veljen lihaksilla, sivellen toisen ihoa kohti rintakehää tuo nosti samalla veljen paitaa ja repi sen kohta pois heittäen omansa seuraksi.

Hän oli unohtanut kaikki jotka voisivat tulla sinne, tuskimpa kukaan tulisi, se oli vain todella huonoa tuuria, todella huonoa. Pikkuveli jatkoi nälkäisiä, ahnaita suudelmiaan toisen huulille ja veti käsillään toisen paljasta ylävartaloa lähemmäksi omaansa, hän tahtoi ottaa kaiken, hän tahtoi tuntea sen kaiken mistä oli niin monta vuotta vain haaveillut veljen kerta ollessa nyt siinä. Iholla, kädet kiertyi toisen niskaan räpeltelemään bruneten hiuksia. Silmät suljettuina emopoika janosi vain enemmän.

Aiden tunsi jotain ylimääräistä käsissään, toisen silkkinen iho tuntui omituiselta joistakin kohdista, hiukan karhealta.. Kuin viivoja olisi ollut pitkin toisen kehoa. "Nate." poika kuiskasi hiljaa ja nosti hiukan kasvojaan. Vaikka huone oli hämärä, hän näki ne jäljet toisen keholla. Siinä pystyi vain miettimään miksi toinen teki itselleen sellaista. Poika siveli toisen rintakehää, tuon haavoja. Hän hymyili hiukan vaisusti ja katsoi sitten veljensä silmiä. Ei Aiden alkaisi nyt saarnaamaan toiselle, mutta kyllä hän joskus tulisi siitä sanomaan, sen poika tiesi. Vanhempi suuteli nuoremman huulia kerran ja siveli toisen poskea. Pian Aidenin paita sai kyytiä, lensi lattialle kaiken muun roinan seuraksi.
Poika alkoi availla veljensä vyötä toisella kädellään, ei helvetti, tapahtuiko se oikeasti ? Niin monta vuotta Aidenilla oli ollut vain fantasioita siitä, ei hän koskaan uskonut niiden fantasioiden käyvän todeksi. "tää on sairasta." poika virnisti, vaikka kyllä toinen sen varmasti sanomattakin tiesi. "..mutta kiihottavan sairasta." hän vielä lausahti ja suuteli toisen pehmeitä huulia yhä uudelleen ja uudelleen. Nyt ei kuitenkaan tarvitsisi puhua. Nyt kannatti vain keskittyä siihen mitä oli tekemässä. Nyt ei voisi perääntyä, sen Aiden tiesi muttei hän välittänyt siitä. Hän halusi sitä, hän tarvitsi sitä, Aiden ei ollut pelkuri eikä hän aikonut nyt sanoa ei.

Nyt Aiden vain mietti, ahdistiko nuorempaa. Aiemmin tuon kasvoilla oli käyny ahdistunut ilme, vanhempi ei halunnut pakottaa pikkuista mihinkää. Aiden katsoi hetken toisen suloisia silmiä, miksi niissäkin piti olla piilarit. Olisi toinen antanut niiden oikean värin näkyä.

Toisen katse oli laskeutunut emopojan rintakehälle, katselemaan niitä kaikkia jälkiä jotka poika oli oman tuskansa takia itselleen tuottanut, miten Natea nyt hävettikin, hävetti niin kamalasti, kun oma veli ne näki, vaikkei hänen olisi tarvinnut niistä koskaan tietää, ei milloinkaan. Nuorempi nosti katseensa toisen silmiin, tiesi vielä kuulevansa niistä, tiesi saavansa saarnan niistä jäljistä, mutta veljen ei koskaan tarvitsisi tietää miksi hän oli ne tehnyt, minkä takia, se oli salaisuus. keskittyisit tähän hetkeen ja veli totteli Naten hiljaista ajatusta ja laski taas suudelmia nuoremman janoisille huulille, nuoremman huulia poltti jo ikävä ja tuo vastasi janoisemmin kuin koskaan veljensä suudelmiin, painoi kaipaavasti toisen kehoa lähemmäksi, unohtaen kaiken, unohtaen että se mitä he tekivät oli väärin. Brunette puhui jotain ja vain yksi sana joka jäi Naten mieleen.
" kiihottavaa.. kiihko, todellakin, tee sille jotain Aiden, sammutetaan se yhdessä" kiero ja rivo virne levisi Damonin kasvoille ja tuo sulki jälleen silmänsä sillä veli oli alkanut katsella hänen piilareitaan ei hyväksyvästi, eikä Nate aikonut ottaa niitä pois, ei todellakaan. Toinen availi nuoremman vyötä, se kiristikin jo inhottavasti vasten lantiota, samaan aikaan nuoremman kädet alkoivat matkia isoveljen liikkeitä, alkoivat repiä toisen housuja auki ja pois jaloista, tahtoi tuntea toisen paljaan ihon itseään vasten, kiihko oli niin suuri, se tunne oli niin valtava että sitä oli vaikea käsitellä.

Vaativat suudelmat polttivat veljen huulia, Nate puraisi jopa turhankin innokkaasti Aidenin alahuulta, nuolaisi sitä pahoittelevasti perään ja jatkoi taas suudelmia, kielen luikerrellessa veljen suuhun, tutkiskelemaan toisen omaa kieltä. Toinen tuntui hidastelevan housujen kanssa, miten sillä menikin niin kauan, pitikö siinä alkaa jo hermostua. Nate irrotti huulensa toisen huulista, suuteli toisen kaulaa, pikku suukko olkapäälle ja sitten jälleen kaulaa. Se oli hauskaa leikkiä, hauskempaa kuin pitkään aikaan oli ollut.

Aiden repi toisen housut pois toisen jaloista, tuntui silti että vatteeita olisi liikaa. 'saat selittää nuo jälkes mut myöhemmin..' poika ajatteli ja nuoli toisen huulia innokkaasti. Toinen sanoi jotain, mikä sai vanhemmankin kasvoille pervon ja kieron ilmeen. "en tiennyt sun olevan noin perrvo." hän venytty ärrää tahallaan ja naurahti perään, suudellen toisen huulia, toinen selvästi oli kaiavnnut niitä suudelmia. Aiden ei koskaan ollut tiennyt hänen veljestään löytyi tuollaisiakin puolia. Mutta hyviä, vain hyviä ja ihania puolia ne olivat. Brunette liu'utti sormiaan toisen kehoa pitkin, myötäili tuon kauniita muotoja. Haavat tuntui inhottaville sormien alla, mutta Aiden ei välittänyt, hän keskittyi vain toiseen. Sormet löysivät tiensä pikkuveljen alushousujen reunalle. Aiden ynähti toisen näykkäistessä hiukan liiankin lujaa hänen alahuultaan, murtta mitäs pienistä. Pioikaa vain nauratti ja hän virnisteli.
"damon.. soot.. nh.. ihana." vanhempi kuiskutteli toiselle. Pojalla alkoi olla kuuma. Molemmilla oli pelkät kalsarit, silti siellä oli kuuma. Talo oli hiljainen, Damonin huoneesta vain kuului ylimääräisiä äännähdyksiä. Aiden painoi molemmat kätensä veljen ranteille ja painoi käsiä sänkyä vasten, suudellen tuon huulia innokkaasti.

Poika tunsi puristavansa toisen ranteita hiukan liian lujaa, joten hän irrotti hiukan käsiään ja lopulta kokonaan, saisi toinen kosketella nyt vapaasti veljeään kun siihen kerrankin oli mahdollisuus. Aiden tunsi poltteen sisällään, käskys päänsä sisällä, joka käski olla miettimättä mitään ja keskittymään vain nuorempaan. Kerrankin pää puhui järkeä, vanhempi pojista suuteli toisen huulia hymyillen ja sulki hitaasti silmänsä kokonaan. Poika tunnusteli toisen pehmeää kieltä ja hymyili pienesti, vieden molemmat kätensä toisen kyljille ja kutitteli toista.

Damon älähti hiljaa, housut liukuivat pojan jaloista ja poika potkaisi ne pois sängyltään, tuon katse pysytteli veljen silmissä ja pieni puna kohosi pojan kasvoille, tuo avasi pienessä virneessä olevan suunsa.
"se on kokonaan sun vika, kun saatat mut tällaiseen tilaan" Nate puolusteli pervouttaan ja sulki sitten taas silmänsä toisen suudelmien jatkaessa taistoaan pojan huulilla, polte oli niin suuri ja huoneessa oli niin huono ilmastointi. Patja tuntui ahdistavalta selkää vasten ja Damon toivoi että olisi maannut vaikka nahkasohvalla, johon tosin olisi hikinen iho tarttunut ikävästi kiinni, ehkä mielummin sitten sänky. Ajatukset eivät kuitenkaan kyenneet ajattelemaan millä alustalla kaksoset leikittelivät toisillaan, vaan ne karkasivat automaattisesti takaisin vanhempaan veljeen, veljen huuliin ja tuon sormiin jotka koskettelivat ohimennen tuoreimpia haavoja mikä sai Naten värähtämään pienesti ja kurtistamaan kulmiaan, haavatkin unohtuivat toisen sormien löytäessä pikkuveljen alushousujen reunan, jännitys nousi korkeammalle kuin koskaan aikaisemmin ja pojan kasvoille nousi lempeän punainen puna. Hengitys oli alkanut olla raskasta ja Nate alkoi pikkuhiljaa hikoilla. Toinen huokaili jotain epämääräistä Naten korvaan osui vain hänen oma nimensä.
"..eikö nasu enää.. " tuo virnuili veljelleen tuntiessaan ranteidensa painuvan tiukassa otteessa vasten patjaa. Nuoremman selkä taipui kaarelle ja veljen iho tuntui ihoa vasten, toisen suudelmien poltellessa taas huulia, housut oli onneksi saatu kiristämästä mutta emopoikaa ahdisti vielä alushousut.

Toisen kädet irrotti otteensa, emopoika pääsi vapaaksi ja antoi käsiensä syöksyä veljen keholle, leikkimään tuon lihaksilla, tunnustelemaan tuon niskaa, selkää, kylkiä, kädet laskeutuivat toisen alushousuille asti, alkoivat hivenen vapisten laskea toisen housuja, mutta homma jäi kesken veljen käsien löytäessä Naten herkän ihon, poika kutisi niin kamalan helposti. Naten kädet syöksyivät suojelemaan kylkiään ja suudelma katkesi hetkeksi. Damon ei kuitenkaan avannut silmiään, puristi niitä tiukasti kiinni ja otti hellästi toisen käsistä siirtäen ne pois kyljiltään, laskien sitten yhden suudelman veljen kaulalle, nuolaisten sitä, napaten nopeasti näykkäisyn toisen korvalehdestä, emopoika kehräsi skeittarin alla, anoi toisen kosketusta, suudelmia ja läheisyyttä.

"ohan se helppo syyttää veljeä." Aiden virnuili ja painoi lempeitä suudelmia nuorukaisen huulille. Brunette virnisteli toiselle ja näykkäisi nuoremman huulta pari kertaa, molemmin puolin. Aiden ei juuri tuntenut patjaa allaan, olihan hänen ja patjan välillä suloinen pojankloppi. Poika hikoili kyllä, selkä varmasti oli märkä, ainakin vähän nihkeältä se tuntui. Aiden leikki kielellään toisen suussa ja piti silmiään suljettuina. Vanhempi veli ei ollut enää lainkaan yhtä ahdistunut kuin aiemmin, hän tuntu vain palavan kiihkon ja halusi tyydyttää tarpeensa. Varmasti sitä toinenkin halusi. Aiden ei jaksanut ajatella muuta kuin veljeään, toisen kehoa, kaikkea tuossa suloisessa otuksessa, jota hän oli kutsunut veljekseen päälle seitsemäntoista vuotta. Aika tuntui pitkältä, mutta siinä ajassa hän oli ehtinyt tutustua veljeensä paremmin, ja tänä iltana hän saisi tietää toisesta kaiken, kaiken minkä tuo oli aina salannut.
Brunette kuuli toisen kysymyksen ja naurahti pakostakin. "oks sul ikävä nasua ?" Hän kysyi, nuolaisten toisen korvaan. Poika alkoi pian katua sitä että kutitti toista, nyt hän ei saisi hyvään aikaan alushousujaan pois. Poika irrotti kätensä toisen kyljiltä ja palautti kätensä toisen lantiolla, jolla myös alushousujen reuna sijaitsi. Aidenin kädet eivät meinanneet totella poikaa, kädetkin halusivat jo toimia ja brunette antoi niille luvan, pian ne laskivat taas veljen kalsareita.

Aikoivatko he tosiaan viedä sen loppuun. Ihan tosissaan ? Aiden ei mitenkään jaksanut uskoa sitä, tämä meni liian hyvin.. Ei häiriötekijöitä - ellei vanhemman pojan katalaa kännykkää ja soittelevia ystäviä laskettu mukaan. Se kaikki tuntui niin epätodelliselta, kuin ihanalta unelta josta ei koskaan haluaisi herätä. Brunette hymyili itsekseen ja laski suudelmiaan toiselle, hengittäen niin rauhallisesti kuin pystyi, silti hengitys oli raskasta ja kiihkeää, vaikka poika kuinka yritti pitää sen normaalina. Huoneessa oli jo varsin kuuma, Aidenin teki mieli nousta ja juosta ulos haukkaamaan happea ja raitista ilmaa, tai avata edes ikkuna. Mutta ei. Ei siihen olisi nyt aikaa. Tyhmempikin ihminen tajusi nyt pysyä vain siinä. Brunette pysäytti taas toisen alushousujen laskun, se oli jo kestänyt ikuisuuden, mutta Aidenin kädet kaipasivat toisen muutakin kehoa, eikä brunette halunnut pidätellä niitä. Kädet nousivat hitaasti toisen kehoa ylemmäs, Aidenin noustessa hajareisin toisen lantion kohdalle istumaan. Kummaltakaan ei lähtisi alushousut mihinkään niin kauan kunnes Aiden kiltisti palaisi entiseen asentoonsa. Mutta sitä brunette ei tehnyt, hän painoi Damonille suudelmiaan, kuin yrittäen vaientaa toisen, olisi nyt vain tyytyväinen siihen mitä sai, olisihan Aiden voinut päättää nyt vain lähteä. Vaikka poika ei uskonut että hänestä siihen olisi. Ei hän pystyisi. Hän halusi sitä.

Brunette hengitti raskaasti, hän antoi sen kuulua, mitäpä sitä nyt peittämään ja esittämään että hengitys oli aivan normaalia. Oliko terassin ovi jäänyt auki ? - Mistä tuokin nyt hänen päähänsä ilmestyi, Aiden keskity nyt. Poika tuhahti päänsä sisällä itselleen ja suuteli toisen huulia vielä pari kertaa, kunnes irrotti ja avasi silmänsä puoliksi, katsoen veljeä hymyillen silmiin. Käsiään hän piti toisen rintakehällä, se tuntui hyvältä olla siinä. Tuntui hyvältä nähdä toinen siinä alla. Aiden virnisti leikkisästi ja painoi suudelmiaan toisen kaulalle ja siitä hiukan alemmasn, kaulan ja olkapään väliin, kunnes päästi huulensa taas toisen kaulalle ja siitä huuliin, käsien siirtyessä Damonin olkapäille.

Naten kasvoille nousi vino hymy, toisen kysyessä kysymyksen. Nuorukainen hymähti hiljaa ja nyökkäsi.
"on.. on minulla ikävä nasua, se oli niin söpö ja säälittävän kuuloinen" tuo kuiskasi hiljaa ja piti silmiään raollaan tuntien veljen lämmön lähellään, tuon sointuvan äänen korvassaan, se sai nuorukaisen värähtämään, sitäkin enemmän sai kuitenkin pojan värisemään toisen kädet jotka olivat löytäneet alushousujen reunan ja alkoivat raivostuttavan hitaasti laskea niitä, ne olivat kerenneet valua alaspäin vain pari senttiä kun Aiden jo lopetti, liian nopeasti. Damon huokaisi ahdistuneesti veljen keskeyttäessä hänen housujensa laskun ja istuen hajareisin tuon lantion päälle, ahdistus painoi niin kamalasti että pojan kulmat kurtistuivat ja tuo katsoi veljensä silmiin kaipaavasti, tuon teki mieli itkeä, itkeä ja huuta veljeä. Tuo olisi voinut rukoilla polvillaan ja palvoa veljeään palaamaan aijempaan aseentoonsa mutta mitä pikkuveli olisi sanomaan veljelleen vastaan, ei mitään, tuolla ei ollut minkäänlaista sanan valtaa, ei minkäänlaista.
"Aiden..." poika parahti huuliensa välistä, kesken suudelman, lause ei kuitenkaan ottanut jatkuakseen sillä Nate päätti että oli viisaampaa vain pitää nokkansa tukossa ettei ala lausua kaikkia niitä kirosanoja mitä päässä pyöri, siinä tilanteessa hän ei todellakaan tahtonut riidellä. Sen sijaan emopoika kietoi kätensä tiukasti veljen selän ympärille ja painoi kynsillään toisen ihoon, kaipasi niin palavasti toisen iholle, toisen kosketusta.

Hän oli suudelmian aikana unohtanut niellä kuolansa mitä valui pian pojan suun pielestä ja pikkuveli kiskaisi päänsä kauemmas, häpeissään pyyhkäisi ylimääräiset nesteet naamaltaan ja arasti painoi nopean suukon uudelleen veljen huulille, sen kiihkeämpää suudelmaa hän ei kuitenkaan kerennyt saada veljen huulien lähtiessä seikkailemaan kaulalle. Aiden oli typerä molopää, eikä ajatus ollut kovinkaan uusi pikkuveljen päässä, veli jätti kaiken kesken, housujen laskemisen ja kaulaa alaspäinkään tuo ei jaksanut lähteä seikkailemaan vaan pian palasi poika takaisin pikkuveljen suulle. Natelle ei kuitenkaan riittänyt sillä hetkellä pelkät suudelmat, tuo tahtoi niin paljon enemmän mutta ei tuo tahtonut väkisillä ruveta veljensä kanssa mittelöimään, se oli ihan turhaa ja lopputuloksen tiesi varmasti kaikki. Vaikka pojan huulet olivat päästäneet läpi raskaita huokauksia sillä välin kuin isoveli nautiskeli pojan kaulalla, ne olivat hiljentyneet toisen palatessa suutelemaan nuoremman huulia. Poika siveli käsillään veljen ihoa, ujuttautui kaipaavasti tuon alushousujen reunoille, mutta eivät puikahtaneet sisään, koska se oli toisen asennon takia mahdotonta, sormet kuitenkin koittivat leikkiä aika vaikeasti toisen kankaan läpi veljen haarovälissä, koittivat kertoa veljelle mitä pikkuveli tahtoi, hiljaa ja sanattomasti mutta silti Naten poskilla paistoi kirkas puna ja päässä soi pieni häpeä, hänen pitäisi lopettaa, mutta se kielto oli niin hiljainen että Nate ei totellut sitä vaan leikki kielellään jälleen veljen suussa, tuntien tuon kädet olkapäällään.

Aiden tajusi toisen merkit ja huokaisi, palaten entiseen asentoonsa, makoilemaan toisen päälle. "parempi..?" hän hymyili ja suukotti veljeään. Hän laski kätensä toisen alushousujen reunalle. "sä ilmeisesti oikeasti haluat tätä.." poika naurahti ivallisen ilkeään sävyyn ja laski toisen housuja, varmemman oloisena kuin aiemmin. Toisen alushousutkin lähti varsin nopeasti ja pian ne olivat lattialla..
Toisillaan leikkivät pojat tuskin kuulivat tai tajusivat mitään sillä hetkellä. Poikien täti, nimitän hänet nyt Mirandaksi.. Tämä vanhahkonpuoleinen täti avasi omalla avaimellaan poikien talon oven. Hän katseli ympärilleen, mikä sotku.. "Aiden ! Damon !" Täti huusi ja jätti laukkunsa maahan..

Aidenin huulet irrottautuivat samantien veljen omista, hänet valtasi kauhu ja paniikki. "Ei vittu.. vittu.. saatana.." poika kuiskaisi ja nousi nopasti istumaan. "Pojat !" Miranda karjui alhaalta ja Aiden kuuli, kuinka tuo alkoi nousemana ylös portaita. "Damon.." Aiden muodosti huulillaan paniikissa. Hän nousi nopeasti pois toisen päältä ja viskoi Damoninb vaatteita toiselle. "saatana.." hän ärähti vetäen housunsa jalkaan. Kuka olisi arvannut tuon lyllerön ilmestyvän juuri kun Aiden alkoi oikeasti pitämään hauskaa..

Damon nyökkäsi arasti ja kasvot paistoivat punaisina alushousujen tipahtaessa vihdoin ja viimein pojan päältä, juuri kun hän alkoi nauttia olostaan ja jatkoi rakastavia suudelmia veljensä kanssa, joku päätti tulla melkein päivittäiselle vierailu käynnilleen.. miranda-täti.
Naten tummat silmät rävähtivät apposen auki ja veljen lämpö katosi nopeasti nuoremman päältä. Ahdistus painoi pojan keuhkoissa ja tuo katsoi hätääntyneen oloisena veljeään, mitä helvettiä he tekivät jos täti saapuisi huoneeseen juuri nyt. Dai katsoi veljestään mallia ja alkoi kiskoa pikavauhtia toisen nakkelemia vaatteita päälleen, mene jo ! ääni huusi päässä, veljen piti painella ja nopeasti ulos huoneesta, täti taisi olla jo portailla ja portaiden yläpäästä näkisi melkein suoraa Damonin ovelle. Emo puri hammastaan, asetteli hiuksensa vähän enemmän sivistyneeseen asentoon ja nousi ylös kiskoen viimeisetkin vaatteet päälleen. Pikkuveli tarrasi isoveljensä olkapäistä toisen kiskottua suurin piirtein kaikki vaattensa ylleen ja avasi huoneensa oven, pukaten Aiden ulos huoneestaan.
"anteeksi" tuo kuiskasi hiljaa veljensä korvaan ja puri hammastaan lyödessään huoneensa oven täysillä kiinni, hänen oli tarkoitus huutaa jotain haukkuma sanoja, muka tapellut veljensä kanssa, mutta ikävä ja rakkaus toista kohtaan oli niin suuri ettei poika kyennyt.

Oven kiinni lyötyään emo valui ovea pitkin lattialle istumaan ja katsoi omia jalkojaan joita peitti jälleen mustat pillit, iho tuntui nahkealta ja totuus oli iskenyt päin kasvoja. Jos täti olisi saanut tietää, heidät olisi laitettu johonkin hoitoon, he olivat tehneet väärin. Minkälaiseen vaaraan hän olikaan veljensä asettanut. Pojasta tuntui liian pahalta ja likaiselta että tuo päätti ettei lattialla kököttämisestä ollut juurikaan hyötyä, tuo nousi ylös ja avasi huoneensa oven. Vilkaisten sivu silmällään veljeään, koittaen kuitenkin mahdollisimman hyvin välttää katsomasta tuohon ettei hänen silmänsä tai eleensä paljastaisi mitään, poika oli muutenkin niin varpasillaan koko ajan tädin ollessa siinä.
"Menen suihkuun" tuo totesi tyynesti ei kenellekkään ja asteli sitten tädin ja veljensä ohi kohti suihkutiloja.

Aiden veti vaatteita päälle, hän katsoi veljeään surkeana ja huokaisi. Kun toinen kuiskutti hänen korvaansa ja oli työntämässä hänet ulos, poika otti vielä veljeään leuasta kiinni ja painoi suudelman tuon huulille. Sitten poika antoi toisen työntää hänet ulos, poika koitti näyttää mahdollisimman vihaiselta, painellessaan kohti huonettaan. Miranda saapuikin ylös ja katsoi vihaista.. tai muka vihaista Aidenia, joka astui huoneeseensa ja paiskasi oven kiinni. "aina teidän pitää tapella, toinen saa kohta muuttaa takaisin äitinsä luokse." täti ärähti ja katsoi Damoniakin joka paineli suihkuun. Hän vilkaisi Aidenin suljettua ovea ja lähti alas, valmistamaan ruokaa pojille.
Aiden ei koskaan satuttanut itseään tahallaan, mutta nyt.. hän oli löytänyt vaatteitaan pukiessa veljen lattialta lasin sirun, sen jonka toinen oli aiemmin napannut kun lasit oli särkynyt. Poika katsoi sitä pitkään, kunnes veti pienen viillon ranteeseensa. Ai hitto se sattui, miksi veli tälläisestä nautti. Poika viskasi lasin sirun roskikseen ja katsoi verta joka virtasi hänen ranteestaan. "Damon.." Poika inahti ja puri huultaan. Se ei auttanut, hän ei saisi Damonin kanssa sitä aikaa takaisin. Poika nousi ja käveli ulos, vilkaisten veljeään ja painellen alas. "täti, mun skeida hajos, lähen ostaa uutta, mulla on kyllä rahaa." Brunette sanoi. "sinullahan on niitä lautoja vaikka kuinka monta !" täti pauhasi. "joojoo, meen silti." Aiden ei vaan jaksanut, hermot oli mennä. Hän paineli eteiseen ja tunki jalat kenkiin, napaten lippiksen päähänsä ja lähtien ulos. Miranda pudisteli päätään.

Aiden huokaisi syvään ja potkaisi lähintä lyhty pylvästä, se ei tuntunut enää missään. Hän halusi palata ajassa taaemmas, hän halusi jatkaa puuhiaan pikkuveljen kanssa. Mutta hän tiesi ettei voisi. Vaikka hän kuinka halusi. Se ei onnistuisi... Poika pyyhki silmiään ja katsoi kun maahan putoisi veri pisaroita, pojan ranteesta. "Olen kuin Damon." poika naurahti itselleen ja paineli sitten eteenpäin, koittaen unohtaa kaiken..

Mutta sitä palavaa rakkauden tunnetta ei helpolla unohdettukkaan...


// nööw hanii kiitti pelistääh .3 ja anteeksi.