Huono olo

- vapaa -

Koulu oli hiljainen. Tunnit olivat ohi. Adrienne oli yksin matkalla oville. Kaveritkin olivat häipyneet ja tyttö oli joutunut jäämään "hetkeksi" luokkaan. Laukku heilui kädessä ja tummat hiukset olan takana. Adrienne oli pukeutunut miss sixtyn farkkuihin ja paitaan. Jalassa oli saman merkin kengät. Adrienne istahti nojatuoliin ja huokaisi. Huimasi ja oksetti. Tyttö painoi pään polviin ja yritti tasata hengitystä.

Tänään koulussa oli taas ollut kauhea päivä. Jotenkin mikään ei tuntunut sujuvan. Ruokakin oli ollut niin pahaa että tyttö oli joutunut hakemaan läheisestä kojusta itselleen sämpylän. Ja siinä oli kaloreita aivan kauheasti. No pieni syöppö olo oli ollut. Kotona taisi olla luvassa taas sama pieni juominen, mutta se tuntui parantavan oloa. Ja myöhemmin voisi lähteä vaikka keskustaan pitämään hauskaa, mutta olo ei ollut tosiaankaan sellainen.

Adrienne nousi ja horjahti. Taas tämä huimaus. Ja pian taitaisi tulla oksennus. Jos edellisestä päivästä tulisi krapula näin jälkikäteen Adrienne repisi uuden chanelin paidan rikki. Adrienne yritti eteenpäin, mutta oli kaatumassa. Hän nojasi seinään ja alkoi valua alaspäin. Voi vitsi ja millä hän menisi kotiinkaan. No se olisi sitten ongelma. Adrienne istui jo maassa ja rinnasta pääsi lohduton nyyhkäys. Miksi kaikki meni päin mäntyä ja juuri tänään? Vastapäätä seisova peili näytti kalpeat kasvot. Pian tulisi oksennus ja hän ei pääsisi tästä ylös vielä pitkään aikaan.

//Minäpä tunkaisen Tylerin kanssa seuraksi//

Tyler asteli pitkin koulun käytävää. Hän oli jäänyt juttelemaan opettajansa kanssa, siksi hän oli luultavasti ainoa, joka oli vielä koululla sinä päivänä. Kaikki olivat varmasti jo häipyneet, sillä kukapa tahtoi jäädä kouluun yhtään pidemmäksi aikaa kun oli pakko.
Nuori mies kävi nopeasti vessassa, sitten hän kaivoi isänsä Camaron avaimen valmiiksi taskustaan ja alkoi pyöritellä sen avaimenperää ilmassa, hyräillen samalla, sillä kukaanhan ei ollut kuulemassa.

Aulaan päästyään Tyler lopetti hyräilynsä. Hän oli ollut niin varma, ettei paikalla ollut enää ketään. Mutta hänpä olikin ollut väärässä. Lattialla, seinään nojaten, istui tyttö. Jo matkankin päästä näki, ettei tämä ollut kunnossa. Nopeasti Tyler asteli tytön luo ja kyykistyi maahan tämän viereen, katsoen tätä huolestuuneena.
"Ootko sä kunnossa?" mies kysyi ja huolestuneisuus kuului hänen äänestään. "Voinko mä jotenkin auttaa?"

Tyttö väänteli käsiään ja yritti taas pystyyn, mutta turhaan. Adrienne kiukustui itselleen ja pakottautui käsillään pystyyn, mutta maailma alkoi pyöriä silmissä. Adrienne manasi ja lysähti lattialle. Housutkin menisivät tietenkin likaisiksi ja ne olivat tytön lempparit. Koroilla olisi varmaan todella helppo kävellä.

Adrienne yritti tasata hengitystään. Tyttö huomasi Tyler Martinin tulevan kohti. Huhuh. Adrienne kohotti katseensa ja hymyili vaikean näköisesti "En. En tosiaankaan." Adrienne huokaisi ja sulki silmänsä. Toinen oli huolestunut ja Adrienne päätti koettaa pystyyn, mutta yritys ei onnistunut. Hän putosi heti takaisin. "Joo. Voisit auttaa mut ensiksi ylös." Sitä ennen tyttö päätti kuitenkin riisua kengät ja niin hän tekikin. Sitten Adrienne ojensi kätensä että toinen voisi auttaa ylös.

Tyler tiesi vastauksen kysymykseensä ennen kuin tyttö edes vastasi. Poika katsoi huolestuneena, kun toinen yritti nousta ylös, turhaan.
Sitten tyttö halusi hänen auttavan tämän ylös ja sen poika tietenkin teki. Hän tarttui ojennettuun käteen ja yritti parhaansa mukaan auttaa tytön ylös lattialta, joka ei ollut ihan puhtaimmasta päästä. Pölypalleroita siellä ainakin oli, mutta Tyler ei niistä välittänyt. Nyt hän halusi keskittyä auttamaan tyttöä.

Poika laittoi auton avaimet takaisin taskuunsa. Niitä oli nyt turha kanniskella kädessä, jos joutui tukemaan tyttöä, joka ei omin avuin pysynyt pystyssä.
"Saatanko mä sut johonkin?" Tyler sitten kysyi ja katsoi tyttöön. Tämän nimi taisi olla Adrienne, tai jokin sen tapainen. Ainakin tämä kuului koulun kermaan, ellei Ty sitten ollut täysin väärässä. "Tai mulla on parempi idea. Voin vaikka viedä sut kotiin jos pystyt istumaan autossa."