Turistina naisten maailmassa

- täytyy ihailla mun loistavan häröä otsikkoa :DDd lya & mysteerinainen tänne. -

“VOI SAATANAN, SAATANAN, SAATANA!” Precise Beauchampin ääni nousi muutamaa oktaavia tavallista korkeammalle hänen polkaistessaan jalkaa miesten vessan edessä. Ovessa oli puolisen metriä pitkä lappu, jossa luki suurin tikkukirjaimin ‘EI KÄYTÖSSÄ’ ja alapuolella ‘Henkilökunnan vessa käytettävissä yläkerrassa’. Sattumoisin pojalla oli juuri sillä hetkellä aivan järjetön kusihätä, hänen pidätellessään koko tuskaisen matematiikan tunnin rakkoansa. Häneltä oli sen takia mennyt täysin ohi koko tunnin aihe, joka oli kaiken lisäksi vielä kertaustunti, joka olisi ollut lähes elintärkeä Preciselle, joka oli menettänyt monetkin matematiikan tunneistaan päättäessään vain… no, jäädä kotiin. Minkäs sille saattoi jos ei koulussa käynti aina huvittanut?

Mutta mitä tehdä, kun ei miesten vessa ollut käytössä, eikä itsekuria riittänyt juostakseen kaikki portaat yläkertaan ja henkilökunnan vessoihin? Hän voisi yrittää juosta ulos ja kusta vaikkapa puskaan tai mikä ikinä sattuikaan olemaan sopivasti katseilta peitossa. Tai sitten hän voisi käydä pikaisella kusella naisten vessassa.

Ei, ei hän voisi. Mitä jos siellä oli jotain iljettäviä naisten juttuja? Esimerkiksi verisiä siteitä lojumassa ympäri lattiaa? Kylmät väreet kulkivat ruskeatukkaisen läpi ja hän irvisti ovelle edessään. Kusihätä ilmoitteli taas olemassaolostaan, eikä Precise ollut vielä tehnyt päätöstään. Hän ei haluaisi joutua kiljuvan tyttölauman hakkaamaksi, tosin heillekin olisi saattanut saada puhutuksi järkeä. Tai, ehkä, jos hän asettelisi hiuksiaan hieman sivujakaukseen, hän voisi mennä juuri ja juuri lyhyttukkaisesta tytöstä, eikä kukaan edes tajuaisi koko juttua. Toisaalta hänen mieleensä valui taas kuvia verisistä siteistä…

Precise veti syvään henkeä, asetteli tukkaansa vasemmalle jakaukseen samaan aikaan kun hän käveli miesten vessojen ovelta jonkin verran vasemmalla sijaitsevan naisten vessojen oven eteen. Hän kiitti luojaa siitä, että oli tajunnut laittaa tänään mustan hupparin ja mustat pillifarkut laiskuudessaan eikä esimerkiksi t-paitaa, joka olisi välittömästi paljastanut hänet mieheksi. Vielä kerran henkeä sisään vetäen, hän avasi vessan oven ja asteli sisään vilkuillen epäluuloisesti ympärilleen.

Nopealla vilkaisulla hän tulkitsi vessan tyhjäksi, joten hän kiiruhti ensimmäiseen koppiin melkein juosten. Lukiten oven takanaan, hän riisui farkkunsa ja bokserinsa nilkkoihin ja vapautti rakkonsa valtavasta paineesta. Hän vapautti pidättelemänsä hengityksen helpottuneesti ja hymyili itsekseen. Tämä oli helpompaa kuin hän oli luullut. Eikä hän ollut kohdannut ainoatakaan sidettä. Ehkä naisten maailma ei ollutkaan täysin sellainen, kuin hän miehenä epäili.

- En sitten revennyt otsikolle. :’D Ja oletan nyt että siellä vessassa on niitte lavuaarien päällä joku peili. :333 -

Pearlin tunti oli jo loppunut viisi minuuttia sitten ja nyt tyttö käveli portaat alas kohti naisten vessaa. Sinne saisi hetkeksi piiloutua siltä pahikselta, kenelle Pearl oli luvannut tehdä esseen täksi päiväksi. Eihän sitä kaikkea voi muistaa! Pearl hoki itselleen mielessään ja kantaen kirjojaan tyttö käveli kohti naisten vessaa. Tullessaan ovelle ei Pearl voinut olla huomaamatta ilmoitusta miesten vessan ovessa, onnekseen hän ei ollut poika.

Brunette painoi hitaasti vessan kahvan ovea alaspäin ja astui sisään. Ovi paiskahti aika kuuluvastikin kiinni ja sillä samaisella hetkellä kun Pearl käveli lavuaarin ääreen, hän toivoi ettei vessassa olisi ketään muuta. Tyttö laski kirjansa tasanteelle ja avasi vesihanan, kastaen kätensä märäksi ja sivellen viileää vettä naamansa yli. Tytön vaatetus oli melko tavallinen ja usein massaan sekoittuva, ettei kukaan oikein pukeutumistyylinsä ansiosta kiinnittänyt tyttöön huomiota.

Pian kuitenkin kesken kasvojen huuhtelun, Pearlin korviin kantautui eräs ääni. Joku selvästikin oli vessassa. Huomaamattaan tuo pudotti vahingossa tasolta penaalinsa, joka tietenkin oli auki. Tyttö kyykistyi kokoamaan tavaroita penaaliinsa yrittäen olla nopea, ei tuo tietenkään ollut huomannut pientä pyyhekumia joka oli kimmonnut kauemmaksi. Pearl nousi takaisin lavuaarin ja peilin eteen, laittaen penaalinsa kirjojen päälle ja samalla tuo laitteli peiliin katsellen hiuksiaan paremmin ojoon ja yritti unohtaa ikävät ajatuksensa. Pearl antoi veden valua hanasta ja aina välillä tuo kastoi kätensä ja taiteili hiuskiaan. Otsis kun nyt aina tahtoi olla väärässä paikassa. Samaan aikaan tyttönen mietti miten voisi vielä tämän päivän vältellä sitä pahista kelle oli lupautunut tekemään esseen... hmm..

- joo, mulla sytytti oikein kunnolla :D:Dd -

Precise hoiti asioitaan rauhassa, kun kuuli äkisti naisten vessojen oven kalahtavan kiinni. Joku oli tullut sisään. Hän kuunteli läheneviä askeleita, jotka loppuivat ilmeisesti lavuaarien lähettyville. Precisen kauhistukseksi saapunut ei siis ollut aikeissa mennä vessaan, joka tarkoitti sitä, että hänen tiensä vapauteen oli hyvin nopeasti kadonnut. Paniikki iski voimakkaana poikaan ja tämän jalat alkoivat hieman tutisemaan. Okei, faktat selviksi. Hän oli mies. Tämä oli naisten vessa. Miehillä ei ollut lupaa käydä naisten vessassa. Vessaan oli saapunut joku, joka ei missään nimessä aikonut suoda hänelle vaivihkaista pakomatkaa. Tämä ‘joku’ oli mahdollisesti väkivaltainen hullu akka, joka ensin puukottaisi hänet taskuveitsellä, jonka jälkeen söisi hänen sisälmyksensä yksi kerrallaan niin, ettei kukaan edes huomaisi pienen Precisen kummallista katoamista…

Precise pudisti päätään. Ehkä ei kuitenkaan. Luultavasti hän saisi vain huudot, jälki-istunnon, lapun kotiinsa veljelleen ja äidilleen ja kotona odottaisi sitten toisenlainen helvetti. Huonolla tuurilla vessassa olija myös kumauttaisi hänen nenänsä paskaksi.

Precise hoiti toimensa loppuun, nosti bokserit nilkoistaan ja sulki farkkujensa etumuksen vetoketjun. Samassa kuului vaimea räsähdys, kynien kolinaa ja pieni pyyhekumi pompahteli Precisen kopin alle. Tämä katsoi kumia silmät suurina ja odotti hengitystään pidätellen vessassa olijan pahoittelevan ja pyytävän kumiaan takaisin. Silloin hän olisi tuhoon tuomittu. Se oli varma keino tulla nähdyksi. Mutta pojalla ei ollut vaihtoehtoja. Hän ei voisi pysytellä vessassa, se olisi epäilyttävää ja siinä tilanteessa tyttö varmasti kurkistaisi hänen koppiinsa ja näkisi Precisen silmät kauhusta suurina, tytön pyyhekumi hyppysissään, alkaisi kiljumaan, opettajia rynnäköisi sisään…

Mutta hänellä saattoi olla sittenkin yksi pakokeino. Yksi, hyvin epätodennäköinen pääsy turvaan. Jos hän vain onnistuisi olemaan tarpeeksi vakuuttava naisen roolissa… Precise otti vessapaperia - tämä ei olisi varmastikaan epäilyttävää, naisethan aina joutuivat… no, pyyhkimään - rullasta ja pyöritti ne pieniksi palloiksi jotka hän tunki hupparinsa alle niin, että ne muistuttivat hyvin etäisesti rintoja. Tuskin vessassa olija kuitenkaan pysähtyisi kuikuilemaan niitä, joten homma ei ainakaan tyssäisi hänen rinnattomuuteensa. Toisaalta, rinnat olivat varmasti typerin idea ikinä jos hän sattuisi kuitenkin paljastumaan. Ja siitäkös juorut drag queen Precisestä alkaisivatkin.

Precise veti vessan, nosti pyyhekumin lattialta edestään ja toisella kädellään suki epätoivoisesti hiuksiaan takaisin siihen jakaukseen, missä ne olivat hetki sitten olleet. Häntä harmitti, ettei kopissa ollut peiliä, sillä nyt hän ei pystyisi katsomaan miltä hänen tukkansa ja, mikä tärkeämpää, rintansa näyttivät.

Se pelaa joka ei pelkää, Beau, hän ajatteli itsekseen ja avasi koppinsa lukon mahdollisimman huomiota herättämättömästi. Hän raotti oveaan, vilkaisten koko ajan kasvavasta oviaukosta vastustajaansa. Vastustajaa, joka oli… Precise jäätyi paikoilleen. Hän oli nähnyt tuon tytön aiemminkin käytävillä. Hänellä oli ollut muutama yhteinen luentokin hänen kanssaan. Pearl. Vittujen kevät, nyt vaan toivot ettei se muista sua. Muuten sä olet niin pulassa.

Precise nielaisi kuuluvasti ja otti haparoivan askeleen eteenpäin. Se oli varmasti ensimmäinen päivä, jona hän oli kiitollinen suhteellisen kimeästä äänestään pojaksi. Oli kuitenkin turhaa ottaa ylimääräisiä riskejä. “Tää on varmaan sun”, poika mutisi niin hiljaa, ettei hänen äänestään voisi vetää sen syvällisempää tulkintaa. Hän päätti tuijottaa lattiaa, etteivät ainakaan hänen silmänsä paljastaisi hänen todellista henkilöllisyyttään.

Pyyhekumi ojennettuna eteenpäin tyttöä kohti, hän odotti kiljaisua.

- nojoo, kivan pitkiä :''DD -

Pearl oli vihdoin saanut hiuksensa hyvin ja nyt oli kasvojen aika. Tyttö kaivoi laukustaan ripsarin ja levitti pienen kerroksen hänen ripsiinsä, aamulla kun se oli unohtunut. Kuitenkin nopeasti tuo heitti meikkipussinsa laukkuun ja avasi matematiikan kirjan tarkkaillakseen heille tulleita läksyjä. Totta puhuen brunette oli unohtanut tehdä pari tehtävää, hän kaivoi vihkonsa veti marginaalin reunaan ja aloitti kirjoittamalla sivunumeron ja tehtävän. Hänen onnekseen kukaan tuskin kiinnittäisi tyttöön mitään huomiota, tuskin monikaan osasi yhdistää Pearlia nörtiksi ja tuskin ketään kiinnosti miksi hän teki läksyjä.

Kuitenkin pian Pearl havahtui, kuullessaan kimeää ääntä ja kääntyessään tyttö kirkaisi pienesti. Toisen onnekseen kirkaisu ei ollut kovin kova, ettei se kuulunut kauhean pitkälle vessojen ulkopuolella. Hetken aikaa Pearl katsoi omituisesti toista, jossa oli jotain tuttua. Ihan kuin hän olisi nähnyt toisen aikaisemmin. Tyttö otti toisen ojentaman kumin ja katsoi jähmettyneesti pyyhekumi kädessään toista.
"M-M-Mitä sä täällä teet..." Pearl änkytti hiukan ja kuin taikaiskusta tyttö muisti missä oli tavannut toisen, ja myös sen että tuo oli poika joka seisoi hänen edessään. "...Precise?" Pearl jatkoi muistaessaan toisen nimen ja tytön silmät suurentuivat hieman. Hän totisesti kummasteli minkä helvetin takia poika ei ollut mennyt henkilökunnan vessaan, joka oli tarkoitettu pojille kun poikien vessa taisi olla rikki? Joskus tyttö ei kyllä tajunnut ollenkaan mitä poikien päässä mahtoi liikkua..

Itseasiassa Pearl oli huomannut miten poika oli jähmettynyt paikoilleen, joten tuo Precise taisi muistaa hyvin Pearlin ensimmäiseltä yhteiseltä luennoltaan. Brunette laittoi kumin penaaliin ja kirjat laukkuunsa pitäen katseensa yhä toisessa, ja pian laukku oleilikin jo tytön olalla. Tytön käsi hivuttautui vesihanan päälle ja painoi sen hiljalleen kiinni, minkä jälkeen hän alkoi ajatella mahtoiko hän sittenkin olla erehtynyt.
"Precise, huhuu?" tyttö katsoi tuota, joka taisi olla pienesti jäätynyt huomatessaan tytön. Pearl heilutti kättään toisen edessä.
"Tämähän on tyttöjen vessa?" Pearl sanoi jo hivenen rohkeammin ja sitten alkoi pieni epäröinti. "..Vai onko?" Pearl katsoi ympärilleen, ainakin tytön katse osui erääseen tekstiin mikä oli tyttöjen vessan seinällä, joten hän oli oikeassa paikassa tai sitten tytöt olivat käyneet kirjoittamassa sen saman 'FUCK' tekstin myös poikien vessaan. Ihan samaan kohtaan ja niin. Ei, Pearl ei uskonut tuota itsekään, kyllä hänen täytyi olla oikeassa paikassa.

- :------D anteeks, mulla inspaa nyt kivasti -

Ja sieltähän se tuli, kiljaisu. Mutta Precisen yllätykseksi se oli huomattavan vaimea sellainen, eikä tuskin herättäisi kenenkään huomiota. Hänellä tosin tuntui olevan tänään niin huono tuuri, että ei ihme vaikka herättäisikin. Joka tapauksessa, hänen muka-taitava naamioitumisensa oli epäonnistunut, ja hän tiesi varsin hyvin mitä siitä seuraisi. Hän näki jo edessään rehtorin vihaiset kasvot sekä käytävillä hänen ohitse kulkiessaan pyrskähtelevät tytöt. Hän pystyi melkein jo kuvitella kaikki ne uudet, irvokkaat lempinimetkin. Kiitos vaan maailma tästäkin.

Precise vavahti ajatuksistaan vasta kun Pearl hänen edessään heilutti kättään hänen kasvojensa edessä ja huhuili häntä. Toinen uteli olinpaikkaansa selvästi itsekin epävarmana, mutta muutaman vilkuilun jälkeen tyttö näytti varmistuvan siitä. Jep, tyttöjen vessa. Ja poika, Precise.

Ja paperirinnat. Voi jumalauta. Paperirinnat. Hän myisi toisen munuaisensa pimeänä siitä hyvästä, ettei Pearl tajuaisi niitä.

Precise löysi epävakaan äänensä hetken päästä. “Joo, onhan tämä”, hän vastasi epävarmasti, vaikka vastaus oli jo selvä. “Joo. Naisten vessa. Hitto.” Poika puri alahuultaan, toivoen ihmeen tapahtuvan. Hän juuri nyt tulisi paljon mieluummin vaikka asteroidin liiskaamaksi kuin seisoisi tässä. Varmasti moni muukin olisi ajatellut samaa törmätessään naisten vessassa Pearliin. Kuka tahansa yhtä kaunis tyttö olisi tehnyt tempun.

Precise hengitti syvään sisään. “Joo. Tota. Mä oon pahoillani, oikeesti. Ei tässä näin pitäny tapahtua. Ei sun pitäny tulla tänne… tai siis tunnistaa mua… tai siis… Äh. Niin, en mä harrasta mitään… naisten vessoja. Miesten ei vaan ollu käytössä ja mulla oli ihan järjetön kusihätä ja silleen. Ja sit sä tulit ja pudotit sen hemmetin kumin.” Precise nosti nyt ensimmäisen kerran katseensa tytön jaloista tämän kasvoihin, tutkaillen tämän ilmettä arasti. “Ethän sä… tiiätkö… levitä tätä? Meinaan tää nyt viimeistään sais mun otsassa loistamaan tekstin ‘FRIIKKI’ - ja mä tosissani olen mieluummin vain Precise, se näkymätön tavis. Niin. Joo. Et millään vois? Mä… Mä voin vaikka jeesata sua jossain. Tehtävässä tai jotain.” Hän hymyili häpeilevästi, siirtäen taas alistuvasti katseensa takaisin lattiaan.

Toisen varmistaessa tytön sanat siitä, että se oli naisten vessa huokaisi Pearl syvästi ja helpottavasti. Hän ei siis erehtynyt taaskaan, tai siis missä hän nyt muka erehtyisi? Ällistyttävän hyvän älykkyysmäärän omistava tyttö ei aina käyttäytynyt yhtä viisaasti kuin voisi kuvitella. Pearl ei kuitenkaan saanut sanaa sanotukseen vaan tyttö hihkaisi pienesti toisen selittäessä jotain epämääräistä.
"Joo et tietenkään. En mäkään yleensä naisten vessassa törmää miespuolisiin", Pearl vinkkasi silmää ja lupasi pojalle että tyttö tulisi muistuttamaan Preciseä tästä vielä pitkään.

Pearl katsoi toista pää kallellaan, kun poika pyysi häntä pitämään asian salassa. Ei se kylläkään ollut Pearlin tyylistä mennä tuonne käytävillä kailottamaan, mutta olihan se totta kai hyvä varmistaa.
"Älä huoli. Salaisuutesi on turvassa", Pearl puhui kuin tämä tapahtunut olisi pojan harrastus ikään kuin. Tyttö vielä liikutti sormeaan tehdäkseen huulillensa näkymättömän vetoketjun, merkiksi ettei tyttö kertoisi kellekään. Eikä sitä pientä virnistystä voitu välttää pääsemästä kasvoille. Olihan se jollain tapaa huvittavaakin.

Kun poika lupautui vielä auttamaan brunettea joissain tehtävissä, ei Pearl voinut pidättää naurahdusta.
"Ihan hyvä ajatus, mutta musta tuntuu että helvetti jäätyy ennen kuin mä tarvitsen apua missään tehtävässä", Pearl sanoi nauraen ehkä enemmän itselleen. "Mutta ystävällinen ehdotus silti, pidän ton mielessä jos tosiaan tarvitsen apua jossain", Pearl lisäsi vielä, jottei toinen tuntisi itseään aivan tyhmäksi. Lisäksi hän lisäsi huomattavasti painoa sanalle 'tosiaan'. Koko tilanne hämmästytti Pearlia yhä, mutta hän piti sen syvällä sisällään. Eihän tyttö ollut kuvitellut tapaavansa poikaa uudestaan tälläisissä merkeissä.

Pearlin katse kiinnittyi hanaan, josta tyttö huomaamattaan piti yhä edelleen kiinni. Tuntui kuin tuon kädet hikoilivat ja Pearl avasi hanan kastaakseen kätensä. Pian kuitenkin hana suljettiin ja tuo kuivasi kätensä. Tyttö katsoi pienesti poikaa ja yritti miettiä mitäköhän toinen ajatteli koko tilanteesta. Tällä hetkellä myös Pearl toivoi ettei kukaan - varsinkaan kermaan kuuluva - tulisi vessaan... ainakaan juuri nyt.

Precisen onneksi tyttö oli hämmentävänkin kiltti. Tämä ei loppujen lopuksi edes paljoa hätkähtänyt hänen löytämistään naisten vessasta ja jopa lupasi olla puhumatta tapahtuneesta eteenpäin. Paniikki hälveni nopeasti pois, mutta pojalla oli edelleen tukala olo. Mutta mitä ikinä tapahtuisikaan, Pearl tuskin unohtaisi tätä ihan heti - sen kertoi myös tytön virne. Ja jo se, että hän oli tuon tytön päässä leimautunut kummajaiseksi, tuntui tarpeeksi kamalalta. Ei tästä tilanteesta loppujen lopuksi voinut ketään muuta kuin itseään syyttää, hän olisi varmasti ehtinyt juosta pihallekin kuselle.

Nyt tyttö nauroi hänen ehdotukselleen toimia ikuisena läksyorjana, eikä poika voinut olla olematta varuillaan tämän reaktiosta. Juuri nyt hän ei uskaltanut olla varma mistään. Paitsi ehkä siitä, ettei jälki-istuntoa sittenkään tulisi. Kiitos siitä.

Pearlin kääntyessä kostuttamaan käsiään, Precise käytti tilaisuuden hyväkseen ja nosti hupparinsa helmaa niin, että kaksi pientä paperipalloa putosi sen alta. Tytön ryhtyessä kuivaamaan käsiään, poika potkaisi pallot jalallaan taaksepäin. Se ei sujunut aivan yhtä äänettömästi kuin hän oli toivonut, joten Precise yritti naamioida polkaisunsa jalan naputteluksi - toivoen, että Pearl ei kiinnittänyt sen suurempaa huomiota hänen tekemisiinsä. Mikäli tämä oli tajunnut, hän yritti epätoivoisesti keksiä jotain sanottavaa niin, että harhauttaisi tämän ajatukset.

“No tota joo, ootko sä kenties tullu tänne kesken vuoden vai miks mä en muista sua niin selvästi? Mikä aine meillä on yhteinen, ku joltain tunnilta mä sut kuitenkin muistan?” hän puheli ääni hieman liian kimeänä ollakseen luonteva. Hän kirosi tätä mielessään ja ryhtyi hermostuksissaan sukimaan tukkaansa. Kuinka tällaisessa tilanteessa edes oltiin luontevia? Tämä oli suoraan kuin b-luokan komediasta, sellaisesta, jolle ei oikein osannut nauraa mutta toisaalta siinä kylvi kuitenkin sellainen huumorin siemen. Viimeinen naurupommi olisi ehdottomasti se, että joku muukin saapuisi vessaan sillä hetkellä. Eikä Precise halunnut ottaa sitä riskiä. “Mutta joo. Mun olis varmaan parasta… mennä. Jos tajuat mitä tarkoitan.” Poika tarjosi hämillisen virneen ja raapi takaraivoaan.

Kun toinen pohti millä tunnilla olisi tytön tavannut, pohti Pearlkin asiaa. Ehkäpä jollain valinnaisaine tunnilla?
"Noo, itseasiassa oon ollu täällä alusta asti. Ehket sä sitten ole pitänyt silmiäsi auki, mä katsos pysyttelen mielummin väkijoukossa ja mahdollisimman huomaamattomana", Pearl virnisti jopa omille sanoilleen. Se miten hän sanoi ne, sai hänet tuntemaan itsensä typerältä. Minkäs sille voi, ei hän osannut olla luonnollinen tälläisessä tilanteessa. Kun poika mietti oliko heillä yhteisiä aineita, Pearl hymähti pienesti.
"Ehkä kuvis, tai se on mulla ainakin valinnaisena. Hah, muistatko oikeesti, ehkä otan ton kohteliaisuutena", brunette hymyili pienesti, olihan se kiva jos joku hänetkin muistaa.

Pearl nyökkäsi virnuillen, kun toinen ehdotti häipymistä. Mitä ilmeisemmin ehdotus oli paras juuri tähän, ehkä he voisivat jatkaa juttua jossain muualla.
"Joo, odota mä tulen kans." Pearl sanoi rivakasti ja lähti kävelemään toisen ohi kohti ovea. Aluksi tyttö raotti sitä vähäsen, ja kun hän huomasi että ketään ei näkynyt tuo avasi ovea enemmän ja katsoi poikaa hymyillen. "Reitti selvä", kyllähän hän tiesi miltä tuntui joutua nolatuksi. Pearl nojasi oveen jota piti auki ja odotti toisen tulevan ulos.
"Mitä sä oot ajatellu tehä tänään?" Pearl kysyi pirtsakkana ja kallisti hieman päätään.

- anteeksi lyhytlyhytlyhyt..... -

Pearl mainitsi valinnaisaineekseen kuvaamataidon ja samassa Precisen kasvot kirkastuivat. “Joo! Sieltä mä sut muistankin!” hän hihkaisi itseensä tyytyväisenä. Pojan huulilla oli hymy.

Precisen ilmoittaessa lähdöstään toiselle, Pearl päätti lähteä hänen kanssaan samaa matkaa. Kuin kaksi tihutöitä tehnyttä murtovarasta, he kävelivät vessan ovelle, Pearl edellä rivakkaasti harppoen, Precise perässä seuraten vilkuillen säikysti tytön hartioiden yli mahdollisia yllätyksiä varten, ja jonka luo päästessään he varmistivat ettei kukaan seisoskellut vessojen ovien ulkopuolella. Precise ei ítse kyennyt erottamaan sitä tytön takaa, mutta Pearlin hymyyn puhjenneet kasvot kertoivat vastauksen. Tämä avasi ovea Preciselle ja poika luikki siitä pikaisesti ulos. Sen jälkeen hän kääntyi odottamaan tyttöä, joka seurasi pian.

Samaan aikaan tyttö kysyi häneltä kysymyksen, joka jäädytti pojan paikoilleen. Mitä sä oot ajatellu tehä tänään? Kyllähän hän nyt tiesi, ettei tyttö tarkoittanut sillä sitä, mitä Precise oli ensimmäiseksi ajatellut - hänen harmikseen. Silti se kysymys kuulosti niin kummalliselta, ettei ruskeatukkainen oikein tiennyt kuinka siihen reagoida. Tai no tietenkin, vastatahan siihen kuului, mutta hetken ajan tuntui siltä, kuin hän olisi puhunut täysin toista kieltä.

Precise selvitti kurkkuaan ja siirsi katseensa hämmentyneenä kengänkärkiinsä. “Eeemmä tiedä… En varmaan paljoo mitään…” hän vastasi jurosti ja hymyili tytölle hieman, vaikkei tätä katsonutkaan. Poika melkein unohti jopa käyttäytymismaneerit eikä heti tajunnut esittää vastakysymystä. Nopeasti hän kuitenkin vavahti horroksestaan, kohotti katseensa ja kysyi pehmeään sävyyn: “Entä sä?”

Kummallista kyllä, tämä päivä tuntui mukavimmalta pitkiin aikoihin. Ja ottaen vielä huomioon kaiken tapahtuneen, sitä ei ehkä aivan heti uskoisi. Toisaalta koko päivä oli ollut niin ihmeellinen kaikkine sähläilyineen, ettei vessajupakka enää tuntunut lainkaan niin hirveältä tapahtumalta. Eikä hän ilman sitä seisoskelisi tässä, juttelemassa aiemmin päivällä täysin vieraaksi luokiteltavan tytön kanssa.

Kuvis ilmeisesti oli oikea vaihtoehto pojan hihkaisun takia. Pearl kuitenkin vain tyytyi nyökkäämään ja siirtyi oven tieltä pois Precisen tullessa ulos. Se itseasiassa paiskahti kiinni kivalla vauhdilla, jota toivottavasti ei kuullut kukaan vähänkään lähempänä oleva. Vaikka toisaalta, jo tässä tilanteessa pieni valehtelu oli helpompaa, kuin se että he löytäisivät toiset vessasta.

Pearl huomasi mitä hänen kysymyksensä oli saanut aikaan pojassa, voi ei, toivottavasti Precise ei vain ajattelisi siitä mitään sellaista. Pojan kertoessa tekevänsä ei paljon mitään, ei Pearl voinut olla hitusen hymyilemättä. Ja toisen vastakysymys sai Pearlin hymyilemään nyt jo rohkeammin.
"En tiedä. Ajattelin mennä ostarille tai kahvilaan koulun jälkeen", Pearl sanoi rauhallisesti katsoen aina välillä kenkiään ja ympärilleen. "Jos et kerta tee mitään, kiinnostaisko sua lähtee seuraks? Kaksin aina hauskempaa", Pearl lisäsi ja naurahti pienesti, mutta lämpimästi. Olihan se aika nopea kysymys ja kun miettii, etteivät he välttämättä edes tietäneet toisistaan ennen tätä päivää. Mutta olihan sitä aina mukava saada uusia kavereita.

Huomaamattaan brunette siirsi ruskean hiussortuvan naamansa edestä korvan taakse ja hymyili leveästi. Voisihan olla ettei poikaa tytön seura kiinnostaisi, no mutta se oli sen ajan murhe, eikä kysymisestä tuskin mitään haittaakaan voinut olla. Pian kuitenkin, kun Pearl huomasi kauempana käytävällä kävelevän pahistytön, tuo jähmettyi paikoilleen ja seurasi katseellaan sen tytön liikkeitä.
"Mennäänkö tuonne päin?" Pearl kysyi hätäisesti ja enempiä odottelematta vastausta tuo otti pojan kädestä kiinni ja veti toisen syrjään sen pahiksen katseelta. Mutta ei hän voisi loputtomiin vältellä toista, jolle oli luvannut tehdä esseen. Tämä on sitä vastuutta tyttö pieni. Pearl kurkkasi minne suuntaan pahis oli lähtenyt ja helpotuksekseen aivan toiseen suuntaan. Onneksi koulu oli iso. Tyttö päästi pitkän huokauksen ja siirsi sitten katseensa poikaan, odottaen ehkä vastausta tytön esittämään kysymykseen.

Precise nyökkäili ymmärtäväisesti toisen ajatuksille mennä koulun jälkeen kaupunkiin. Pojan nyökkäily loppui kerralla tytön jatkaessa lausettaan. ”Jos et kerta tee mitään, kiinnostaisko sua lähtee seuraks? Kaksin aina hauskempaa.” Oliko Pearl tosissaan sanonut tuon? Pyydettiinkö häntä, Preciseä, seuraksi jonnekin? Tämä oli täysin uutta ja outoa pojalle, useimmiten yritettiin enemmänkin varmistaa, ettei hän missään nimessä tulisi kenenkään seuraan. Ehkä sen takia pojan suu juuttuikin auki, eikä sanaa meinannut tulla millään. Mitä hän olisi edes sanonut? Halusiko hän lähteä? Siihen vastaaminen oli helppoa. Ainakin ajatuksissa. Tietenkin hän halusi. Ääneen sen sanominen tuntui vain paljon hankalammalta.

Ajatuksiinsa täysin uppoutuneena, Precise palasi maanpinnalle vasta Pearlin äkisti tarttuessa vimmoisasti hänen käsivarteensa ja vetäessään häntä mukanaan sivummalle. Jalkoihinsa kompastellen, Precise kurtisti kulmiaan tytölle, mutta seurasi enempiä vastaan hankailematta. Hän katseli samalla ympärilleen mahdollisten tuttujen varalta, mutta ei keksinyt ainoatakaan syytä tytön reaktiolle. Kukaan ei ollut tulossa vessoja päin. Kukaan ei edes vilkaissut vessoihin päin. Kääntäessään katseensa takaisin Pearliin, Precise näki tämän huokaisevan ja rentoutuvan hieman. Oliko tyttö jotenkin vainoharhainen? Tai ylipäänsä harhainen? Ehkä hän kuuli ääniä.

Ai niin, Pearl oli esittänyt kysymyksen. Precise ei loppujen lopuksi välittänyt paljoakaan siitä, oliko kenties tyttö vainoharhainen, harhainen taikka molempia, hän ei olisi kuitenkaan paljoa sen parempi. Hetken synkeänä poika pohti, milloin uusi aalto iskisi päälle. Nyt ei ollut kuitenkaan aikaa arvuutella. Se iskisi milloin iskisi, ja nyt oli tärkeämpää ottaa tästä kaikki ilo irti. Ainakaan hän ei ollut yhtä ailahteleva kuin äitinsä. “Joo”, poika sanoi heikosti. Rykäisten, hän toisti: “Joo. Mä lähden sun kanssas mielelläni.” Rohkaistuneena, Precise väläytti kiitollisen hymyn. Hän vaihtaisi milloin vain koti-illan toisenlaiseen seuraan.

“Monelta sulla loppuu sit koulu? Ja onks sulla ideoita, mihin mennään?” Precise kysyi iloiseen sävyyn. Hänen mielialansa kohosi kertaheitolla ykkösestä kymmeneen.

Pearl ei itseasiassa ollenkaan ajatellut mitä toinen mahtaisi ajatella kun tyttö sillä tavalla ja vauhdilla kauemmas siirtyi. Tosin, ei kukaan varmastikaan haluaisi joutua pahiksen nieltäväksi. Mutta eihän Pearl sitä voisi toisella kertoa, miten sen edes kertoisi? 'Joo lupasin tehdä esseen', ei ei ei. Antoi vain asian olla, päänsärky siitä vain koituisi jos liikaa ajattelisi.

Kun Precise suostui tytön ehdotukseen tulla kaveriksi kaupungille, Pearl riemastui ja hymy nousi korviin asti. Ainakin melkein. "Todellako?" Pearl varmisti vielä kohottaen pienesti kulmaansa. Kuitenkin hän jatkoi hymyilemistä edelleen. "Sepä kiva, siis oikeasti", Pearl lisäsi vielä ja painotti sanaa oikeasti. Hänestä oli kiva tutustua toiseen, tai no, kaikkiin uusiin ja tuntemattomiin. Mutta tuo tyttö vastapäätä seisova poika oli brunetesta jotenkin erilainen kuin muut ja sekin taisi olla yksi syy miksi Pearl tahtoi tutustua toiseen paremmin.

Pearl pyöritteli hetken huomaamattaan erästä hiussortuvaa sormellaan ja siirsi sen korvansa taakse kun toinen kysyi jotain koulun loppumisesta. "Mulla taitaa olla enään vain bilsan kaksoistunnit ja sitten oon vapaa koko päivän", Pearl virnisti. "Hmm, sinne ostarillehan on avattu jokin uusi vaatekoju. Käydään siellä. Ja voidaanhan me sitten kahvilassakin piipahtaa ja tietty jossain missä säkin haluut käydä. Oon sit aina ollu hyvä makutuomari jos sä vaatteita haluut ostaa", Pearl vinkkasi silmää viimeisen lauseen kohdalla ja hymyili leveästi. "Monelta sä olet käytettävissä? ...Saatan tarvita myöskin kantoapua", Pearl sanoi leikillisesti ja tapitti toista räpäytellen silmiään.

Precisen sisällä kipristeli mukavan lämmin tunne, varmistuessaan siitä, että hänen seuransa todellakin kiinnosti Pearlia. Tulisiko tytöstä hänen ensimmäinen, ihka oikea ystävänsä? Vai mokaisiko hän jotenkin – mikä olisi kuitenkin luultavasti edessä. Kun Pearl kerran vain sattuisi löytämään pojan tämän huonona hetkenä, masennusaallon kourissa, se olisi siinä. Ei hän voinut ketään siitä syyttää, jos ei vain jaksanut Preciseä. Olihan hän aika omalaatuinen persoona loppujen lopuksi, sitä ei käynyt kiistäminen.

“Ah”, Precise totesi mietteliäästi. “Mulla on vaan yks tunti historiaa, mutta mä voin mennä vaikka venaamaan edeltä… jonkin kahvilan eteen.” Poika näykkäsi huultaan. Okei, hän ei ollut ollut kertaakaan koko ostarissa. Miksi olisi? Hänellä ei ollut lompakon pohjalla koskaan tarpeeksi rahaa edes yhteen perushintaiseen t-paitaan, eikä hänen äitinsä ikimaailmassa antaisi yhtään latia enempää. Ne pikkurahat, joita pojalla oli, olivat tulleet niiltä päiviltä, kun äiti oli maniakausinaan melkein viskonut rahaa ympäri kämppää hänen ja isoveljen poimittavaksi. Onneksi niistä riittäisi ehkä kahviin ja pullaan, joten hän ei joutuisi vain katsomaan sivusta toisen rahan käytön iloja.

Lyhyen hetken päästä poika jatkoi: “Sieltä voidaan sitten mennä just sinne vaatekauppaan ja silleen, mut mä oon nyt vähän peeaa, joten mä tuskin saan sieltä mitään ostetuks. Mut kannan mielelläni just jotain sun kassejas jos apua tarttet. Siis kauppakasseja, tuskin sulta kassikasseja löytyy–” Precise lopetti lauseensa kesken, virnistäen. “Unohda toi. Mä en sanonut sitä.”

Precise vaihtoi painoaan jalalta toiselle. “Nii että, minkäs kahvilan eessä tavataan? Ideoita?” Poika hymyili valoisasti ja pörrötti hiuksiaan. Oli helpompaa työntää vastuu toiselle, niin hän ei joutuisi näyttämään toiselle täydellistä tietämättömyyttään. Vain harva Aston High:ssa opiskeleva ei tiennyt millainen ostari oli. Ja hän oli varmasti jo tarpeeksi luuseri toisen mielestä.

Toinen ehdotti että voisi mennä jo edeltä jonnekin, ja Pearl vain nyökkäsi pienesti.
"Okei. Hyvä idea", Pearl totesi lopuksi ja hymähti pienesti. Oli mukava saada seuraa ostarille, sillä makutuomaria todellakin tarvittiin. Sillä brunetella oli hieman ikäviä muistoja kun viimeeksi oltiin ostarille eikä mitään löytynyt. Hänelle oli kerrassaan hyvin vaikea löytää mitään sopivaa. Mutta tällä kerralla ei tyttö aikoisi miettiä vain vaatteita, laukkuja tai kenkiä.. sillä silloin olisi paljon aikaa tutustua toiseen.

Ja kun sitten poika selitti jotain kauppakasseista ei Pearl voinut olla nauramatta jutun loppua kohden. Osasi poika huvittava olla, ei siinä mitään. Toisaalta meni juttu ehkä vähän liian pitkälle. Kun Precise sitten pyysi Pearlin unohtamaan äskeisen, tuo risti kätensä rinnalle ja nyökkäsi. "Juu ilomielin", Pearl vastasi eikä voinut olla pienesti nauramatta. Mitä ilmeisemmin päivästä tulisi hauska.

"Se tiiätkö sen kahvilan ostarin vieressä? Mikä sen nimi olikaan... joku Dust-" Pearl keskeytti lauseensa ja alkoi miettiä nimeä. Kuitenkin hän turhautui nopeasti ja jatkoi. "Tai no jos tavataan vaan ostarin ulko-ovien edessä, ellei sulla oo jotain ehdotuksia paremmasta paikasta?" Pearl kysyi vielä toiselta ja sitten vilkaisi koulun seinällä näkyvään kelloon. Kohta alkaisi tylsät bilsan tunnit, jossa ei tehtäisi kuitenkaan mitään muuta kuin tutkittaisiin sammakon sisäelimiä, se oli ällöttävää. "Oletko sä leikellyt vielä sammakoita bilsan tunnilla?" Pearl kysyi kuin olisi kysynyt päivän säätä. "Se on ällöttävää", brunette vastasi itsekin kuvotuksen vallassa.

Precise pystyi rentoutumaan Pearlin seurassa jo nyt kuta kuinkin, mikä oli harvinaista. Precise ei oikein tiennyt, kuinka käyttäytyä tyttöjen seurassa, varsinkaan niinkin nättien, mutta Pearlia ei tuntunut vaivaavan pojan ajoittaiset kummalliset heitot. Hänelle tuli hyvä mieli siitä, että tyttö naureskelikin välillä hänen sanoilleen. Oliko se sitten säälistä, myötähäpeästä vai huvittuneisuudesta - siitä ei Precisellä olut aavistustakaan. Hän ei kuitenkaan aikonut tuhlata aikaansa sellaisen murehtimiseen.

Pearl ehdotti tapaamispaikaksi ulko-ovia, eikä Precise voinut olla sättimättä itseään. Niinpä tietenkin, miksei hän ollut sitä alun perin ehdottanut? Kaikissa ostareissa - ainakin hänen, ehkä hieman vajaan, tietämyksensä mukaan - oli jonkinmoinen penkkirivi ulko-ovien lähettyvillä, jossa olisi helppo odottaa sitä ketä nyt sattuikaan odottelemaan. “Joo, ulko-ovet kuulostaa hyvältä”, Precise vastasi oitis, virnistäen. Hän meinasi lisätä, että ne tuskinpa maistuivat hyvältä, mitä hänen sanoistaan olisi voinut tulkita, mutta päätti viisaasti pitää suunsa kiinni.

“Sammakoita?” Precise rypisti otsaansa. pudistaen lopulta hetken kuluttua päätään. “En mä ainakaan muistaakseni… Mut sit taas toisaalta multa on jäänyt noita bilsan tunteja aika reilusti väliin.” Poika naurahti nolona perään ja kostutti huuliaan. Aika reilusti taisi olla enemmänkin vähättelyä, sillä ruskeatukka ei muistanutkaan, milloin viimeksi olisi biologiassa ollut. Kaipa siitä oli vähän päälle viikko? Melkein kaikki hänen oppiaineensa olivat jääneet vähälle viime aikoina.

“Voishan se olla ihan mielenkiintostakin?” Precise tuumi ääneen, vaihtaen jälleen painoaan toiselle jalalle. Pearlia se ei selvästi näyttänyt kiinnostavan tytön kuvottuneesta ilmeestä päätellen. Muutenkin oudoista asioista pitävälle Preciselle tämäkin mielenkiinnonkohde ei välttämättä ollut helposti ymmärrettävissä.

Precise vilkaisi kelloa, älähtäen ääneen. “Oho! Sinne meni se välkkä, meidän ois varmaan parasta mennä tunneille ennen ku ne ei enää ota sisään. Toisaalta me saatais enemmän shoppailuaikaa…” Hän katsoi Pearlia, kohottaen kysyvästi kulmiaan. Oli aikamoista hakuammuntaa edes kysyä sellaista, olihan Pearl tunnetusti hyvin tunnollinen koulunkäynnin suhteen, mitä Precise ei itse ollut.

Kun tapaamispaikka oli sovittu ei Pearl voinut muuta kuin hymyillä leveästi. Saisipahan kestää brunettea vielä tämän päivän ja toivottavasti poika ei vain saisi mitään traumoja, Pearl kun osasi vähän innostua ostoksilla. Toinen oli hyvin hauska, mutta joskus ne vitsit ja läpät menivät vähän liian pitkälle, joten Pearl oli tyytyväinen siihen, ettei poika lisännyt lauseeseensa enää mitään. Se olisi ollut viimeinen tippa.

Pearl kuunteli hymyillen kun toinen kertoi, että häneltä oli jäänyt joitakin bilsan tunteja väliin sieltä täältä. Tyttö siirsi kätensä eteensä ristiin puuskaan ja katsoi toista hieman kulma koholla, kun Precise sitten tuumi että voisihan se olla ihan mielenkiintoista. Oliko hän kuullut oikein? Sammakoiden leikkuu mielenkiintoista? Missä maailmassa elettiinkään. ”Mielenkiintoista? Yääh, nyt kyllä olet päästäsi vialla.” Pearl sanoi nyrpistäen ilmettään, poistamatta kasvoilta kuitenkaan kokonaan sitä pientä huvittunutta osaa, mikä kertoi ettei Pearl pitänyt toista täysin outona.

Tosiaan.. kello pirahti ja se kertoi että välkkä alkoi lähentyä loppuaan. Pearl suunnitteli jo ajatuksissaan että lähtisi pian tunnille, mutta toinen kerkesi avata suunsa ensin. ”Tarkoittaako toi, että mun pitäis lintsata?” toisaalta kasvoilla oli mietteisä mutta vakava ilme, sillä nyt hän voisi ehkä luistaa bilsan tunneilta ja jättää sammakoiden leikkuu huolen pois mielestään. Jes, tätähän hän oli aina toivonut! Hetken tuumailtuaan ja pokkaa pitäen tuo katsoi toista hitusen vakavana, sellaisena mistä voisi hyvinkin päätellä että Pearl halusi mennä tunnille.

”No voidaanhan me mennä, ainahan mä saan ne bilsan tunnilla kiinni. Ellei sua kiinnosta historian tunnit enemmän kuin mun kanssa shoppaaminen”, Pearl sanoi leikillisesti loukkaantuneena. Tietenkin hän toivoi ja ehkä jopa tiesi ettei kukaan voisi vastustaa lintsaamista, ei jopa itse koulunero Pearl. Tuo otti jo hitaita harppauksia kohti koulun aulassa olevien ovien suuntaan ja katsoi poikaa hymyillen sitä hymyään, mille ei vielä kukaan ollut voinut sanoa ei. Mitä tämä nyt oli, löytyikö brunetesta nyt se täysin uusi puoli?

- mä olen nopea ;> aloittelenko mää vai sää ostarissa? -

Precisen hymy hipoi korvia Pearlin väittäessä hänen olevan päästään vialla. Kuinka oikeassa tyttö olikaan ollut yhdellä lauseella. Vaikka poika itse ei koskaan ollut osannut luokitella itseään mielisairaaksi tai mielenvikaiseksi ylipäänsä, lääkärit kyllä osasivat. Senhän takia hänen piti popsia mielialalääkkeitäänkin aamuin illoin - ettei olisi täysin mielenvikainen. Mielisairas. Hullu. Kaikki nämä sanat kuulostivat niin kamalilta, ja toivat varmasti mieleen jotain aivan muuta kuin onneksi huomattavan lievästi ailahtelevan Precisen.

Kuten poika oli osannut odottaa, Pearl ei heti lämmennyt ajatukselle lintsata. Tyttö katsoi poikaa hyvinkin vakavana, mutta selvästi pohtivana, mutta Precise oli joka tapauksessa jo luopunut tyhmästä ideastaan. Eihän sillä nyt ollut väliä, kaksi tuntia sinne tänne. Sitä paitsi kun hän kerrankin oli sellaisella tuulella, että opiskelukin sujuisi muitta mutkitta, miksi heittää se menemään turhaan pois? Niinpä Precise oli aikomaisillaan sanoa, että unohda koko juttu, nähdään sitten koulun jälkeen, kun jotain täysin odottamatonta tuli Pearlin suusta.

Ei sentään eläviä sammakoita, mutta tuon tytön suusta niitä sanoja olisi hyvinkin voinut luonnehtia sellaisiksi. Huvittavinta kaikessa oli, että tavalla tai toisella tytön sanat liittyivätkin sammakoihin. Ehkä Precise oli vain oikeasti hieman päästään vialla kun hän sellaisia ajatteli, mutta pojasta se oli huvittavaa. Onneksi tämä huvittuneisuus oli vain sisäistä, eikä ruskeatukkainen olisi edes ehtinyt tuoda sanojaan julki, kun Pearl jo lähti sulavasti kävelemään kohti aulaa, hymyillen kerta kaikkiaan valloittavasti. Aivan kuin tytössä ei olisi valloittavuutta jo tarpeeksikin.

“A-ai siis mitä? Siis joo, ei, ei mua hissan tunnit kiinnosta”, Precise sopersi hämmentyneesti, räpäytellen silmiään kummissaan. Pearl oli hyvinkin viehättävä, ja jollei Precise olisi tutustunut tyttöön niin eriskummallisella tavalla kuin olikin, hän olisi saattanut olla jo päätä pahkaa, korviaan myöten ihastunut tyttöön. Jostain syystä oli kuitenkin hankalaa tuntea fyysistä vetoa tyttöön, joka oli käräyttänyt hänet ensin naisten vessasta ja vieläpä paperipallot paitansa alla.

Siitä ei ollut epäilystäkään, etteikö Precise kuitenkin ollut korviaan myöten tykästynyt Pearliin. Sitä ei tiennyt, tulisiko hän saamaan ensimmäisen ystävänsä tänään, vai jäisikö se vain tälle päivälle, mutta hauska päivä oli kuitenkin odotettavissa. Virneeseen puhjeten, Precise harppoi umpeen välimatkan heidän välillään, lähtien matkaamaan kohti ostoskeskusta universumin ehkä ymmärtäväisimmän tytön kanssa.

- alota sää, jookojooko? ; )) ja soryy pieni hittaus, kai ne nyt ovesta menee ulos :' D -

Hienoa, todella hyvä, historian tunnit ei siis saaneet Precisea heittämään ajatusta että ostarille voisi lähteä jo nyt. Pearl virnisti pienesti kun poika harppoi välimatkaa umpeen ja alkoi jo mielessään unelmoida ostarilla olevista kaupoista löydettyjä kenkiä, vaatteita, koruja ja tietenkin hän oli valmis uhrautumaan makutuomariksi mikäli toinenkin tahtoisi jotain ostaa. Eihän sitä tietenkään saanut olla itsekäs ja ajatella vain itseään, kaikki piti ottaa huomioon, sellainen Pearl taisi olla.. ainakin yleisesti.

Brunette käveli pienin mutta ripein askelin koulun aulan ulko-oville ja tarttui kahvaan aukaistakseen oven ja pitäen sitä auki että toinenkin pääsisi siitä. Pearlin kasvoille oli jäänyt se pieni virne. Tyttö käppäili ulos pojan vierelle ja yrittäen kävellä mahdollisimman samaa vauhtia toisen kanssa. Loppu päivästä varmasti tulisi oikein mukava, ja oli aina kiva saada uusi tuttavuus kaveripiiriin. "Kiva että lähdit seuraksi", tyttö sanoi pienesti hymyillen ja käveli toisen vierellä, hieman brunette joutui tahtiaan hiljentämään ettei puuskuttaisi kuin höyryveturi, sellainenhan hän oli. Aina liikkeessä, aina menossa.