Miten kävisi syömäpuikot ?

// yuki ja hiro <3

Kello näytti melkein puoli seitsemää ja Nico ei ollut vielä keksinyt mitä laittaisi päälleen, vihreäsilmäinen prinsessa nakkeli vaatteitaan pitkin huoneensa lattioita pikkuisen valkean karvapallon napatessa niitä hampaisiinsa ja koittaen järsiä niitä sitä mukaa mitä niitä lattialle tuli.
"ippu, älä nyt pahenna äidin kiirettä" Nicky lässytti koiranpennulle lattialla huomatessaan koko vartalo peilistään mitä pentu touhusi. Ippu tyytyi vain haukahtamaan pentumaisen kimeästi ja alkoi häntäänsä heilutellen pyöriä emännän vaatteissa. Blondi huokaisi syvään ja pudisteli päätään, kotona ei ollut ketään häntä ja ippua lukuun ottamatta, vanhemmat oli töissä ja Michel hoidossa, sen kunniaksi musiikki pauhasi tytön kajareista niin isolla että kaksikerroksinen suurikokoinen talo varmaan kuuli sen kellarin viimeiseen nurkkaan asti. Nick oli kihartanut hiuksiaan hivenen, ei kuitenkaan niin paljoa että ne näytti joltain epämääräiseltä pusikolta, ne olivat hivenen koholla etteivät näyttäneet liian lytistyneiltä ja nyt neito koitti parhaansa mukaan pukea ja riisua vaatteita niin että kampaus pysyi hyvänä. Hiroya ei vaikuttanut pojalta, joka niin välittäisi vaikka tyttö olisi vähän enemmänkin nuhruinen mutta Nicky ei vain tykännyt näyttäytyä nuhruisena, saati ilman meikkiä missään.

Vihdoin ja viimein neito sai päälleen puettua mustan mekon joka ylsi juuri ja juuri polviin ja kiskoi sen päälle paksusankaisen yli lantion yltävän topin jossa oli harmaalla tehtyjä kuvioita, pakettiin kuului vielä ihonväriset sukkahousut. Nicky pyörähteli hetken aikaa peilin edessä ja tarkasti vielä että naama näytti hyvältä. Kaikki oli kunnossa, vihreäsilmäinen vilkaisi nopeasti kelloa ja se näytti jo varttia vaille seitsemän, hiro olisi kohta täällä.
"...apua, kamala tätä siivoa" Nick älähti katsoessaan peilin kautta lattiaansa joka lainehti vaatteista, neito pyörähti ympäri ja alkoi kasata vaatteita yhteen lyttyyn ja tunki ne sitten väkisillä vaatekkaappiin, ehtisi ne järjestellä myöhemminkin. Radio sammutettiin ja Nicky nappasi Ipun mukaansa siirtyessään ulos huoneestaan. Huone oli sijoitettu yläkertaan, missä oli kaikki muutkin makkarit ja Nicky askelsi valkeita portaita alakertaan koira yhä sylissään, katsahti ohimennen korkeasta ikkunasta näkyikö autoa pihassa, ei, Hiro ei ollut vielä tullut.
"hyvä... hän ei joudu odottamaan minua, pärjääthän sinä ippu yksin, päärjää iso tyttö" Nicky keskittyi taas lepertelemään koiravauvalleen ja piteli tuota sylissään töniessään samalla jalallaan mustaa käsilaukkuaan kohti eteistä, mistä hän voisi nopeasti sen napata Hiron saapuessa. Neito rapsutteli tyytyväisen näköistä ippua korvan takaa tuon kuullessa että auto saapui pihatielle, Blondi loikki ikkunaan ja hymyili pienesti, tunnistaessaan etulasin läpi Hiron kauniit aasialaispiirteiset kasvot, tuo asteli ovelle ippu yhä sylissään ja avasi valkean oven auki ja heilautti kättään portaiden yläpäästä kohti autoa, kehottaen poikaa tulemaan sisään.

// here i come ! :3 miss me ? XD
ja hiropojan tyyli hatun vain viskomme mettään ja hiukset muutamme blondiksi. XD

Hiro kuunteli sitä äidin lässytystä jo ihan kyllästymiseen asti. Oli varmasti jo kymmenes kertakin kun sisko pyysi päästä mukaan. Hiroya ei edes jaksanut vastata. Hän oli astettanut korviinsa pienet hopeiset korvikset, samoin kulmaansa hän laittoin korun. Silmät loisti merensinisenä. Onneksi pojan äiti oli suostutellut miehensä lainaamaan autoaan Hirolle. Ei auto varmasti olisi yhtä hieno kuin Nickyn, mutta tuskin tuo siitä välittäisi. Hiro nappasi lompakkonsa ja tunki sen taskuunsa, herrasmiehenä oli pättänyt maksaa koko maksun. Poika nappasi vielä pöydältä pienen huivin. Hän halusi peittää Nickyn silmät matkan ajaksi, jotta yllätys onnistuisi.. Poika nappasi avaimen ja katsoi kun hänen äitinsä tuli hänen luokseen ja tarkasti että kaikki olisi okei. Äidit.. "mä oon myöhässä." poika äkkäsi katsottuaan kelloa. Kaksikymmentä vaille seitsemän. Hänen piti muistella reittiä toisen talolle..
Poika heilautti kättään ja lähti. Hän avasi auton oven ja astui sisään, käynnistäen auton ja lähtien. Poikaa hermostutti ja jännitti, hän katseli välillä itseään peilistä. Sadat kysymykset pöyrivät päässä. Poika hengitti pari kertaa syvään ja veti hymyn huulilleen. Poika oli ostanut toiselle kukkakimpun, joka nyt nökötti pojan vierellä olevalla paikalla.

Pian Hiro ajoi Nickyn pihaan ja astui autosta ulos, katsoen hetken taloa. Oli se varmaan kymmenen kertaa hänen talonsa kokoinen. Ehkei ihan mutta.. Poika huomasi toisen ovella ja hymyili, ottaen kukat käteensä ja tuli toisen luokse, kukat selän takana. "olet kaunis." hän hymyili, tällä kertaa punastumatta. Hän ojensi sitten kukat toiselle ja virnisti pienesti. "eiväthän nämä niin kauniita ole kuin sitä mutta.." hän naurahti pienesti ja vilkaisi toisen koiraa. Poika virnisti ja kutitti toisen käden sormillaan tuota korvan takaa. "suloinen. mikä sen nimi on?" poika kysyi ja nosti katseensa tytön silmiin.

// todellakin : )) <3

Nicky hymyili toisen kohteliaisuuksille ja blondin teki mieli vain tarrata toinen tiukkaan syleilyynsä ja rapsutella niskasta, toinen oli niin söötti ja huomaavainen. Miten romantista olikaan se kielletty rakkaus. Hiron siasta neitokainen rapsutteli ippua senkin edestä ja katsoi hämmentyneenä kukkia jotka lykättiin neidon eteen.
"ei sun ois tarvinnu, nämä ovat kauniita. kiitos hiroya" Neito naurahti eikä lempeän iloinen hymy laskeutunut vieläkään tuon kasvoilta. Vihreäsilmäinen otti kukat vastaan ja päästi toisen peremmälle astuessaan pois oven edestä.
"se on Ippu, vähän yli neljä kuukautta vasta, ihan vauva vielä. pöljä kuin mikä.." Nicky kehui pentua joka oli innostunut kovasti uudesta tuttavuudesta ja pyrki nyt kaikin vähäisin voiminsa karkuun Nickyn sylistä. Blondi hymähti hiljaa ja suostui laskemaan pennun lattialle vasta sitten kun Hiro oli saanut oven kiinni takanaan. Tuo kantoi kukat eteisen pöydälle ja asetteli ne siinä jo valmiiksi olevaan kukkaruukkuun, tuo kävi hakemassa sinne vähän vettä pohjalle ja antoi kukkien jäädä sitten eteisen pöydälle, ikkunan eteen. Hän aikoi viedä ne huoneeseensa kunhan pääsisi kotiin.

"sinun ei tarvi kauan odotella, laitan vain nopeasti Ipsuliinille ruokaa ja mennään" Blondi hymyili ja otti hennosti Hiroa kädestä kuljettaen tätä peremmälle suureen taloon. Kunhan toinen pysyttelisi lähellä, hän ei välttämättä eksyisi. Aikaa oli niukasti enää jäljellä mutta Blondi päätti olla nopea ja kävi antamassa Ipulle ruokaa ja juomaa jolla tuo pärjäisi siihen asti että vanhemmat tulisi kotiin ja saapui sitten takaisin eteiseen.
"nyt voidaan mennä" Tuo hymyili lempeästi pojalle ja nappasi mustan käsilaukun lattialta olkapäälleen ja laittoi melkein polviin asti ylettyvät mustat korkosaappaat jalkaansa. Saatuaan hommat hoidettua neitokainen polvistui ipun luokse ja rapsutteli koiraa hetken aikaa korvan takaa.
"heihei äidin mussukka" tuo leperteli sitten ennen kuin ohjasi hiron ja itsensä ulos ja laittoi oven lukkoon. Hän oli valmis lähtemään.

Hiroya naurahti pienesti, onneksi toinen oli pitänyt kukista. Tosin sellaista tyttöä, joka ei välittäisi kukista saisi etsiä. Vaikka pahiksista sellaisia löytyisi pilvin pimein. Blondi ei edes miettnyt sitä että he olisivta eri klikeistä, miksi se häntä haittaisi, eihän se Nicktäkään haitannut. Poika astui sisälle ja sulki oven perässään, katsoen sitten iloista pentua. Blondi kyykistyi ja kutitteli pentua naurahtaen. Toinen oli oikeassa, pöljä kuin mikä. Hiroya nousi ylös toisen ottaessa häntä kädestä ja lähtiessä kiskomaan mukaansa. Poika katseli ympärilleen. "kaunis talo." poika hymyili. Toinen pisti kukat maljakkoon ja ruokki koiransa ilmoittaen sitten olevansa valmis. Poika astui ulos ja pysähtyi. "hmm. olisi yksi pyyntö." hän hymyili ja kääntyi, ottaen taskustaan huivin. "haluaisin pitää paikan vielä yllätyksenä. Jos kävisi ?" hän hymyili ja laittoi sitten hetken kuluttua huivin toisen silmille. Hän ohjasi toista autolle, tuskin toinen sokeana sinne itse osaisi kävellä. Poika avasi toiselle oven ja auttoi tuon sisälle, sulki oven ja meni kuskin puolelle. "ei sitten kurkita." blondi virnisti ja käynnisti auton, lähtien pihasta.
Poikaa jännitti ja tuo puristi rattia vähän turhankin lujaa. Poika pysähtyi liikennevaloissa ja katsoi hetken toista. Että Nicky olisin kaunis.. Poika mietti vain kuinka onnellinen oli kun oli saanut toisen ulos kanssaan. 'kiitos..' poika ajatteli, vaikka ei tarkkaan tiennyt mistä hän kiitti tai ketä. Blondi oli unohtaa lähteä kun vihreät vaihtui, mutta ennen kuin kukaan ehti töötätä, hän kuitenkin lähti. Hiroya huokaisi ääneti ja koitti pitää päänsä, ei se niin ihmeellistä ollut että luuseri olisi kerman kanssa ulkona. Tosin kun poika mietti uusiksi, saattaisi se ollakkin. Jos joku kerman kakara näkisi.. No turha sitä olisi miettiä, Hiroya ei uskonut kenenkään lähtevän sushi ravintolaan..

Pian poika pysäytti auton, ravintolan parkkipaikalle. Ravintola oli todella hieno ja suuri, tuskin edes kovin vanha. Hiro sammutti auton ja avasi ovensa, tullen sitten Nickyn puolelle. Hän avasi toisenkin oven ja auttoi tuon ulos. "kohta näes missä ollaan." poika naurahti ja tuli toisen taakse, ottaen blondia olkapäistä kiinni ja lähti kulkemaan eteenpäin. Hetken aikaa he vain kävelivät, ihan hiljaa. Lopulta Hiroya avasi lasisen oven ja auttoi tytön sisään. Sisällä oli kaunista, romanttista. Valaistus tuli suurimmaksi osaksi kynttilöistä. Jokaisen pöydän jokaisella puolella oli matalat sermit, jotta syöjillä olisi rauha, ei tarvitsisi kuunnella toisten juttelua ja sikailua ihan selän takana.
"varasin pöydän kahdelle. Nimellä Deguchi." Poika sanoi tarjoilijalle ja tarjoilija nyökkäsi ja johdatti kaksikon pian hiukan syrjemmällä olevaan, kauniisti katettuun pöytään. Hiroya kiitti tarjoilijaa ja auttoi Nickyn istumaan, istuen toista vastapäätä. "voit ottaa siteen pois." Poika hymyili tytölle lempeästi. Toivottavasti toinen pitäisi siitä ravintolasta..

Nicky hämmentyi kovasti toisen sitoessa siteen tytön kasvoille niin ettei tuo nähnyt mitään.
"Tottakai se käy, sä olet ihan hassu" Blondi virnisti, hän todellakin tykkäsi yllätyksistä ja kohta tuo ahtautui toisen avustaman autoon nostaen käsilaukkunsa syliinsä. Häntä todella kiinnosti minkälaiseen ravintolaan toinen aikoi hänet kuskata, Nickyllä oli kyllä rahaa sen verran mukana että hän pystyi syömään kalliimmankin puoleisessa ravintolassa. Automatka sujui melko hiljaisissa tunnelmissa, koska Nicky ei oikein keksinyt mitään puhuttavaa siteet silmillä, jotenkin se vain tukahdutti kaikki tytön aistit ja taidot. Auto pysähtyikin pian ja Hiro mainitsi heidän olevan perillä, koska neito saisi kohta ottaa siteen pois, toinen tarttui hellästi tytön olkapäihin ja lähti kuljettamaan Nickyä ilmeisesti kohti rakennusta. Blondi ei tullut ajatelleeksi että jos joku heidän koululaisensa sattui olemaan paikalla ja näkemään, kaikenlisäksi tunnistamaan kaksikon voisi olla tupenrapinat ensi viikolla koulussa, se oli kuitenkin tuolle yksi ja sama koska hän tahtoi nyt nauttia vain Hiron seurasta, todennäköisyys johonkin muuhun tuttuun törmäämiseen kuin hiroon, oli kuitenkin niin olematon että siitä oli turha edes murehtia. Kaksikko käveli ovesta sisätiloihin ja Hiro sanoi jollekkin varanneensa pöydän, Nick pysyi yhä hiljaa, kuunteli kaikkia ympärillä olevia ääniä, rauhallista musiikkia ja pientä astioiden kolinaa. Matkaa pöydälle oli sen verran että tila taisi olla kohtuullisen suuri, tytön mahan pohjassa kupli jännitys ja hän todella odotti näkevänsä paikan mihin Hiro oli hänet tuonut ja kaikkein eniten hän odotti että näkisi jälleen Hiron sievät kasvot ja kauniit silmät.

Nicky sai tuolin alleen ja Hiro antoi luvan irrottaa siteen.
"ihanko oikeasti ? saanko" Blondi hymyili sievästi ja nosti sitten kätensä avaamaan solmua takaraivossaan, kauaa ei tarvinnut räpeltää kun liina laskeutui Nickyn syliin ja tyttö pääsi ihailemaan ympäristöä, hänen suunsa avautui hivenen raolleen ja tuon teki mieli nousta ylös jotta näkisi koko sen laajan alueen siitä ravintolasta, mihin hänet oli tuotu.
"Hiro... voi hiro" mitään muuta ei Nick saanut suustaan ulos, mikä oli hyvin harvinaista kun tyttö oli niin suora puheinen. Hymy oli leveä ja selvästi onnellinen, ravintola oli laadukkaampi kuin neito oli odottanut ja hinnat oli varmasti sen mukaisia, mutta niin oli varmasti ruokakin hintojen mukaista. Viimein vihreäsilmäinen jaksoi laskea katseensa takaisin hiroon, hymyili tuolle säteilevästi ja laski laukkunsa lattialle.
"Minä niin harvoin syön mitään kiinalaista ruokaa.. tämä oli ihana yllätys, kiitos" Nickyä alkoi naurattaa hänen oma huvittava käytöksensä, hän oli niin hämillään ja innoissaan samaan aikaan, niin harvinainen kuin se olo tila blondille olikin tuo pysyi rauhallisena ja tyynenä, vaikka hänen olisi tehnyt mieli syöksyä halaamaan Hiroa, uskoi tuo kuitenkin että poika huomasi varmasti tytön kasvoista että yllätys oli ollut mieluinen.