My girlfriend is fucking angry, help please?

Here we are! (---8

Ruskeahapsinen ja –silmäinen poika tallusteli koulun suhteellisen tyhjällä pihalla hyräillen jotain kappaletta autuaana. Valkoiset tiukat pillifarkut pingottuivat joka askeleella siinä missä kirkuvan pinkit tennarit liikuttivat hänen jalkojaan eteenpäin. Räikeys ei loppunut kenkiin: vaaleanpunasankaiset aurinkolasit keikkuivat pojan nenällä ja silmiä riipivän kirkkaat nuotit värittivät hänen muuten valkoista huppariaan. Poika suoristi puseronsa huppua ja kohensi mustan olkalaukkunsa asentoa ottaessaan samalla helponoloisia tanssiaskelia. Välillä hän räppäsi muutamia sanaparsia jalkojensa tahtiin. Oli ilmiselvää, että Seung-lip oli juuri levyttänyt uuden kappaleen ja musiikkivideon kuvauksetkin oli jo aloitettu. Hyppytunnillaankin poika harjoitteli askelia ja ilmeitä, joita hän tarvitsi musiikkivideota varten. Sitä kukaan ei sentään tiennyt, että Lips oli ottanut vähän omaa lomaa koulusta, joskin yhden tunnin vain. Vanhemmat kuitenkin suuttuisivat pahanpäiväisesti jos kuulisivat moisesta.

Lips oli hyvin iloisella mielellä, mikä oli hyvin tavallista hänelle. Pienet naurun tyrskähdykset tahdittivat jalkoja, jotka ottivat välillä harha-askelia. Hän oli oppinut tanssin liikkeet vasta edeltävänä päivänä, joten ei ollut ihme, ettei poika niitä kovin hyvin vielä osannut. Erinomainen tanssija Seung-lip oli silti.

Pojan häikäisevän hyvin ja toisinaan väärinkin tanssahtelevat jalat pysähtyivät kuin seinään outojen äänten vuoksi. Ruskeat nappisilmät kääntyivät äänen tulosuuntaan ja kasvoille muodostui vähän kummasteleva katse. Hän näki aasialaispiirteisen pojan riitelemässä muuan cheerleaderin kanssa. Lips otti muutaman askeleen paria kohti, mutta seisahtui kuitenkin tarpeeksi kauas. Ei tuosta stereotyyppisestä tytöstä tiennyt, jos se vaikka halusi kostaa jollekin jotain. Seung ei halunnut häiritä riitaa, eikä joutua osalliseksi siihen.

Yllättäen tuon pojan kimpussa oli muutama muukin tyttö. Kaikki yrittivät ilmeisesti satuttaa tuota poikaa, jossa oli kovin monia samoja piirteitä kuin Lipsissä itsessään.
”Naiset”, Seung-lip tuhahti itselleen hiljaa ja lähti kävelemään ärtyneennäköistä poikaa kohti sillä varjolla, josko tämä haluaisi vaikka jutella hänelle. Lips oli sangen tyytyväinen nurinkuriseen seksuaaliseen suuntautumiseensa – naiset olivat hänen mielestään kovin vaikeita ja outoja kumppaneita. Seungilla oli joskus ollut tyttöystävä, mutta pian hän oli tajunnut, etteivät hameet ja korkokengät olleet hänen juttunsa.

Lips käveli maassa istuvan pojan viereen äänettömästi ja hymyili itsekseen.
”Naiset!” Hän tokaisi toistamiseen niin, että aasialainen poika varmasti kuuli hänen sanansa.
”Siks mä oon pysytelly lähinnä miehissä – tai siis ei lähinnä, vaan oon pysytellyt”, hän lisäsi vielä ristien jalkansa ja katsellen kauas taivaanrantaan.
”Sun täytyy vaan olla välittämättä siitä, niin se tulee heti vinkuun sua takas. Usko pois, niin se menee. Mä oon monta kertaa joutunut kuunteleen tyttöjen miesongelmia.” Lips käänsi katseensa poikaan ja hymyili tälle ystävällisesti.

”No oiskohan sit jo aika päästää irti?” Seung-lip sanoi varovasti pojalle hymyillen yhä, joskin nyt lähinnä rohkaisevasti. Ei Lips loppujen lopuksi tiennyt pariskunnasta mitään, mutta äskeisen riidan ja pojan sanojen mukaan hän oli muodostanut jonkinlaisen kuvan. Näin ollen hän oletti, että nainen oli suhteessa se paholainen. Tosin se oli muutenkin noin yleisesti ottaen Lipsin ajatusmaailma.
”Onhan se varmaan hankalaa joo, mut jos se tekee noin niin”, Seung kohautti olkiaan ja näytti mietteliäältä.
”Tosin mähän en kyllä voi tietää mitä sä todella oot tehny ja mitä et joten”, hän lisäsi vielä ja virnuili kevyesti pojalle.

Lips ei yllättynyt, kun hänelle tuntematon poika tunnisti hänen nimensä.
”Jeps, se älytön homo räppäri/laulaja, joka no.. on homo. Ei musta suurin osa sen enempää tiedä.” Nuorukainen naurahti huvittuneesti ja alkoi hänkin nyppiä ruohonkorsia irti juurineen päivineen.
”Kehittävää puuhaa”, hän mumisi lähinnä itselleen viitaten ruohon nyppimistä. Vasemman kätensä Lips kuitenkin nosti ottamaan aurinkolasit pois silmiltä. Kädet, jotka hetki sitten olivat kiusanneet ruohoa, veivät nyt aurinkolasit laukkuun piiloon.

”Mä vähän veikkaan että sullakin on joku nimi”, Seung-lip lausahti yrittäen piristää poikaa hymyllään. Lips ei muistanut oliko hän tavannut pojan aikaisemmin vai ei – se ei ollut mikään ihme. Korealainen tapasi nimittäin tavattoman paljon ihmisiä päivittäin, eikä hän voinut pelkän ensivaikutelman perusteella muistaa kaikkia.

Yhtäkkiä Seung lysähti nurmelle selälleen siirtäen kädet päänsä alle ikään kuin tyynyksi. Hetkeksi hän sulki silmänsä, mutta avasi ne kuitenkin nopeasti.
”Miten ihmeessä sä ylipäätään kestät naisia?” Lips kysyi ehkä hiukan asiattomasti, mutta puhtaasti asiasta kiinnostuneena. Ei toinen miltään homojen vastaiselta tyypiltä vaikuttanut.

”Vai että rakastat? Ehkä vieläpä?” Lips naurahti pojan sanoille.
”Et kuulosta kauhean varmalta”, hän lisäsi vielä puhuen totta. Ei poika vaikuttanut lainkaan. Jos hän todella rakastaisi tyttöystäväänsä, olisi Seung-lip saanut vastaukseksi ehdotukseensa luultavasti litanian rumia sanoja sekä nyrkistä silmään. Aasialaispiirteinen poika oli kuitenkin vain vastannut ympäripyöreästi, kysymyslauseella ja epäröiden. Lips ajatteli, ettei tapaus vain osannut päästää irti raivoavasta tyttöystävästään.

Lips ei voinut olla nauramatta pojan pikkupoikamaiselle virnistykselle.
”No sitähän se mäkin”, hän pyöritti päätään huvittuneesti katsellen taivaalla kulkevia pilviä. Tuskinpa poika oli kuitenkaan mitään kovin hirviömäistä tehnyt, tai niin Lips ajatteli. Tiedettävissä oli kuitenkin, että Seung-parka ei ollut koskaan osannut ajatella muista mitään pahaa – ainakaan ensitapaamisella. Sitä paitsi poika vaikutti kaikin puolin kiltiltä, joskaan eihän Lips ollut edes ”tuntenut” tuota kauaa aikaa, jos sitä voi edes tuntemiseksi kutsua. Hän oli vain vaihtanut tämän kanssa muutaman hassun sanan.

”Ai! Miten niin ei oikeat porukat? Mut on adoptoitu! Ja mun veli kans.” Lips käänsi kasvonsa innostuneena poikaan päin. Hän ei ollut tavannut kovinkaan montaa nuorta, joka olisi ollut adoptoitu. Sitä paitsi poika oli selvästi aasialainen – tästähän voisi kehittyä mielenkiintoinen keskustelunaihe.
”Mistä sä oot niinku alun perin kotosin? Me ollaan Royn kans Koreasta.” Hän kertoi innoissaan toiselle.
”Oon opiskellut koreaa omaehtosesti ja osaan sitä aika hyvin jo!” Seung-lip totesi koreaksi ajattelematta lainkaan tajuaisiko poika hänen sanojaan.
”Sulla on kuitenkin ihan perusamerikkalainen nimi”, Lips mietiskeli toisen sanoja ääneen ja katseli pohdiskelevasti taivasta. Ehkä Danielin vanhemmat olivat kuolleet ja hän oli muuttanut isovanhemmilleen asumaan – tai jotain muuta.

Lips ei voinut muuta kuin nauraa Danielin puheille.
”Vai olet sä kova puhumaan?” Hän katsahti toiseen sarkastisesti. Ilmeisestikään Dani ei ollut koskaan jutellut Lipsin kanssa. Seung nimittäin puhui varmasti paljon enemmän kuin toinen.

”Mä oon aina ollu sitä mieltä, että heterot on hulluja”, Seung-lip naurahti toisen höpötykselle ja siirsi vieressä nököttävän laukkunsa tyynyksi. Näin ollen kädet vapautuivat ja pääsivät näpräämään puseron hupun nauhoja.

”Relax, take it easy!” Lips lauloi tarkoitukselliset sanat Danielille tämän hiiltymisen tähden. Poika oli selvästi kimpaantunut asiasta, eikä mikään ihme. Naiset olivat ihan varmasti vaikeampia kuin miehet, Seung oli täysin varma siitä. Suhteet ja muut tunteisiin liittyvät asiat olivat hyvin vaikeita käsitellä, sen hän tiesi myös. Lips ei kuitenkaan jaksanut alkaa surkutella Danin kurjaa kohtaloa. Piristäminen yleensä tepsi paremmin, eikä nuorukainen edes pitänyt itsesäälissä rypemisestä. Ennemmin hän ilostuttaisi Danielia kuin voivottelisi tämän kanssa elämän köyhyyttä.

Lips pomppasi nopeasti istuma-asentoon makuulta. Mitä ihmettä? Danielkin oli kotoisin Koreasta?
”Ihan totta, miten tää on ees mahdollista?” Poika ihmetteli ääneen korjatessaan hiustensa asentoa. Nurmella loikoilu ei tehnyt hyvää Seungin kampaukselle, jonka hän oli aamulla vaivalla itselleen taikonut. Tosiasiassa pojan luoma ”kampaus” ei ollut ulkopuolisten silmiin mitenkään erikoinen, hän oli vain itse niin tarkka, että jokaisen suortuvan täytyi kääntyä tarkalleen siihen suuntaan mihin hän halusi. Valitettavaa tuollainen, sillä Seung-lip myöhästyi usein koulusta pikkutarkkuutensa takia.

”Mä olin 7 vuotta. Ei me asuttu kun vaan alle vuosi lastenkodissa.” Lips selitti suhteellisen iloisella äänensävyllä. Joku muu olisi voinut olla katkera kohtalostaan, mutta Seung ei jaksanut kantaa kaunaa kenellekään. Hän olisi mielellään tavannut oikean äitinsä siinä missä Roy oli yhä katkera. Lips ei vain jaksanut vihoitella kenellekään.
”Mut olitko sä lastenkodissa vai mitä? Koreassa?” Seung siirtyi risti-istuntaan Danielin vierelle ja katseli tätä kiinnostuneena.
”Vähän siistiä, että löysin tyypin, joka on kans korealainen ja puhuu koreaa!” Seung-lip hymyili taivaalle, mutta käänsi katseensa nopeasti Daniin hymyillen tälle valloittavasti.

/ Haluatko sä vaikka tuoda sen Danielin tyttöystävän uudestaan riehumaan, niin sais vähän draamaa tähän. :---D /

”Nii mä kai olin joo”, Lips kohautti olkiaan hämmentyneenä. Ei hän ollut koskaan miettinyt liiemmin adoptointi-ikäänsä. Luultavasti monet adoptoitiin säälittävinä sintteinä, jotka vielä tarvitsivat vaippoja. Kai se oli ollut onni, että pojat oli adoptoitu noinkin vanhoina.
”Oho, tosi vähän aikaa”, Seung henkäisi ja katsoi yllättyneenä Danieliin. Ja kun hän oli kuvitellut, että he olivat päässeet nopeasti uuteen kotiin. Lips kohdisti katseensa taivaaseen ja pilviin, jotka lipuivat suurina röykkiöinä taivaankiitorataa eteenpäin. Noita helmiäismäisiä hattarapalleroita oli mielenkiintoista seurata, sillä niistä sai hyvällä mielikuvituksella kehitettyä ainakin jonkinlaisia esittäviä kuvioita. Sillä hetkellä Lips oli aivan varma, että yksi pilvistä oli Royn muotoinen. Hän naurahti pehmeästi ja laski katseensa takaisin Danieliin.

”Mä sopeuduin tosi hyvin! Mä rakastan Davidia ja Susania ja ne on mulle ainoat oikeat vanhemmat.” Lips kertoi innoissaan.
”Ja mä saan pikkusiskon tai –veljen 7 kuukauden päästä. Mä ootan iin kovasti, koska rakastan lapsia. Ne on jotenki niin omalaatusia.” Seung-lip eksyi vähän aiheesta kovana höpisijänä.

”Mun veli taas..” Lips hetkautti päätään epämääräisesti ilmeen muuttuessa samalla vähän hämmentyneeksi.
”Se ei oikein tykkää tästä Amerikasta ja näin. Kyllä se tulee toimeen äitin ja isän kans, mut en tiedä”, hän jatkoi hymyillen Danielille hieman surullisesti. Olisi ollut paljon mukavampaa, jos Roykin olisi nauttinut elämästään Amerikassa – tai pikemminkin pitänyt siitä. Rakastanut Susania ja Davidia kuin omia vanhempiaan ja kutsunut heitä vanhemmikseen, mutta ei kaikkea voinut saada ja sen Lips tiesi itsekin.

Lips ei pitänyt tirkistelystä, mutta hän ei voinut olla kuulematta, mitä langan toisessa päässä kiukutteleva tyttö oli huutanut. Vaivaantuneena Seung katseli nurmikkoa ja nykki ruohonkorsia irti maasta yksi kerrallaan. Hän ei kehdannut tuijottaa hölmistynyttä Danielia, vaan pyrki näyttämään siltä, ettei ollut lainkaan kiinnostunut mitä tyttö poikaystävälleen saneli. Lips ei tosin tiennyt olisiko pitänyt sanoa entinen tyttöystävä, sillä rakastavaisten välit vaikuttivat olevan jokseenkin hieman riekaleina.

Seung nyökytti päätään ymmärtäväisenä. Itse asiassa hän ei ymmärtänyt millaista oli seurustella tytön kanssa. Kerran hän oli hameväkeen kuuluvan kanssa alkanut seurustella, mutta suhde loppui ennen kuin se oli edes ehtinyt kunnolla alkaa. Sitä paitsi Seung-lip päätti suhteen itse, eikä tyttö ollut kiukutellut lainkaan – tai ainakaan samalla tavalla kuin Danin tyttöystävä.
”No mut hei, se on nainen!” Seung totesi hymyillen.
”Ne on vaikeita, eikä niitä voikkaan ymmärtää”, hän selvitti kantaansa ja katsoi vieressään istuvaan poikaan virnuillen.
”Sun kannattais oikeasti alkaa vaan homoksi, niin kaikki on helpompaa!” Lips osoitti suureleisesti molemmilla käsillään itseään. Lauseen lopuksi hän naurahti vielä huvittuneesti ja jatkoi jälleen ruohonkorsien irti nyppimistä.

”Meinaaks se tulla tänne?” Seung kysyi hieman huolestuneesti.
”Meinaan te varmaan haluatte jutella kahestaan vai?” Lips kysyi toisenkin kysymyksen suhteellisen vakavilla kasvoilla. Ei hän halunnut häiritä kaksikon keskustelua, joskin nuorukainen oli varma, että siitä kehkeytyisi mehevä riita, ellei sitä jo sellaiseksi voinut kutsua.