Angry, young and poor

(( Vapaa. Jos joku viitsii seuraksi tulla, niin olen erittäin kiitollinen <: Pahoittelen tyhmää otsikkoa... ))

Niin, olisi voinut ihan oikeasti luulla, että viimeisetkin oppilaat olivat kävelleet ulos koulun ovesta, mutta ehei. Muuten niin autioilla käytävillä kaikuivat monen ihmisen ripeät askeleet, tukahdetut huudahdukset sekä älähdykset. Äänet kuulostivat ihan siltä, kuin menoillaan olisi mennyt suuremmankin joukon kahakka - ja niin periaatteessa olikin. Joskin osallisena olivat vain kolme rotevaa urheilijanuorukaista ja ruskeatukkainen rokkari, joka yritti parhaansa mukaan pyristellä irti häntä raahaavien miehenalkujen otteesta. Se oli kuitenkin melkein mahdotonta, sillä eihän pojalla ollut minkäänlasia mahdollisuuksia päästä tästä tilanteesta pakoon. No, ehkä ihan minimaalinen, mutta tässä tilanteessa hän ei todellakaan uskonut siihen. Johnny kirosi mielessään omaa tyhmyyttään, kun ei ollut lähtenyt heti tunnilta päästyään suoraan kotiin, vaan oli sitten lähtenyt etsimään poikien pukuhuoneesta kadonnutta nenärengastaan. No, se oli kyllä löytynyt, mutta oli hän sitten löytänytkin paljon muutakin. Eipä hän ollut ajatellut, että koulun jalkapallojoukkueen harjoitukset olivat juuri päättyneet ja pukuhuoneessa olivat vielä nämä kolme jälkeen jäänyttä urheilijaa. Ja näidenhän tuttava Johnny oli jo ennestään, joten joutui sitten näiden hampaisiin oitis. Jopa pakoyrityksestä huolimatta.

Ja tässä sitä sitten oltiin. Noiden kolmen raahattavana pitkin koulun käytäviä, hajuakaan siitä, mihin tässä oltiin menossa. Tuskinpa nyt kuitenkaan mihinkään kivaan paikkaan, Johnny oli siitä varma.
"Vittu, päästäkää nyt jumalauta irti!" Johnny ähisi ja yritti parhaansa mukaan pyristellä pois kolmen vuotta vanhemman nuorenmiehen otteesta.
"Lowell on nyt hyvä ja pitää sen turpansa kiinni", takana kävelevä poika sihahteli ja tuuppi rokkaria eteenpäin. Johnny yritti parhaansa mukaan pitää jarrut pohjassa koko matkan, mutta eipä se oikein mitään auttanut. Kolmikko näet repi poikaa sen verran lujaa perässään, etteivät pojan vastustelut tuottaneet oikein tulosta. Voi helvetin helvetti. Johnny tiesi, että tulisi saamaan ihan kohta turpaansa, mutta hänen oli sentään pakko yrittää päästä pakoon.
Ja mistähän tämä kaikki sitten johtui? Luultavasti siitä, kun pari viikonloppua takaperin Johnny oli ollut pienessä maistissa ja sitten suutuspäissään viskannut kiven tässä oikealla puolella olevan urheilijan tuulilasista läpi. Eikä se vahinko todellakaan ollut mikään pieni ja korjaus luultavasti veisi useita tuhansia. No, kun on tyhmä pää niin kärsii koko ruumis - se sanonta piti ainakin tässä tilanteessa hyvin paikkansa.

"Lähtekää menee. Päästäkää mut irti, vitun..." Johnny murisi, kunnes sai sitten hiljentävän iskun palleaansa. Hän taipui kaksinkerroin ja heittäytyi ihan veltoksi urheilijoiden käsissä. Olisi voinut luulla, että nämä eivät olisi jaksaneet raahata velttoa Johnnyn ruumista ympäriinsä, mutta kyllä vain. Ja ilmeisesti määränpääkin oli saavutettu, sillä he pysähtyivät, joku avasi oven ja nämä tyrkkäsivät rokkarin edeltä sisälle. Yksi jäi pitämään ovelle vahtia, kun kaksi muuta jäivät huoneeseen kouluttamaan poikaa. Ja tämä kyseinen huone näytti olevan poikien vessa, josta Johnny ei ollut lainkaan riemuissaan.
"Jos muhun koskette, nii..." Johnny ehti älähtää, kunnes sai nyrkin keskelle kasvojaan. Ja sen perästä tuli toinen ja kolmaskin. Nenästä alkoi tulvia verta pojan mustalle, hihattomalle paidalle sekä kaulassa olevalle, punaiselle huiville.
"Oho. Likaantuiko neidin naama? Mitäpä, jos me vähän autettaisiin sen puhdistamisessa?" tämä urheilija, jonka auton tuulilasin rokkari oli särkenyt, naurahteli julmasti ja vilkaisi vieressään olevaa rikoskumppaniaan. "Eric, sisälle sieltä! Tarvitaan apua!" tuo vielä huudahti ja ovella vahtinut poika asteli sisälle. Johnny oli kontillaan maassa ja haukkoi henkeä melko tiheään. Hänellä ei todellakaan ollut aavistustakaan siitä, mitä nuo ajoivat takaa tällä naaman pesemisellä. No, se tuli hänelle selväksi melko pian. Nimittäin, kaikki kolme tarttuivat hänestä kiinni ja lähtivät porukalla raahaamaan erääseen vessakoppiin.
"Hei... Hei... Lopettakaa. Älkää nyt jumalauta..." Johnny huudahti, mutta sekin loppui kuin seinään, kun kolmikko oli yhteisvoimin työntänyt hänen kasvonsa vessanpönttöön. Se oli kyllä uusi kokemus, mutta ei todellakaan nautinnollinen sellainen. Johnny yritti pyristellä vastaan, mutta eipä siitä mitään tullut. Hän saattoi vain toivoa, että tämä kaikki loppuisi pian.

"No niin. Eiköhän toi prinsessakin opi, että ei kannata vittuilla isoille pojille", tämän porukan johtaja naureskeli ja tykkäsi rokkarin vatsalleen maahan, keskelle vessakopin lattiaa. Ovi paiskattiin näiden naureskelevien poikien jäljestä kiinni, kuului kova NAKS ja vessan lukko oli laitettu lukkoon ulkoapäin sekä rikottu. 'Tämä se tästä vielä puuttuikin...' Johnny huokaisi mielessään ja pyyhkäisi verisiä kasvojaan. Miten helvetissä hän nyt muka hän pääsisi täältä paskasta ulos?
Hän makoili maassa ehkä muutaman minuutin, kunnes nousi todella vaivalloisesti ylös ja kokeili ovenkahvaa. Kyllä. Se oli lukossa, eikä täältä ihan helposti pääsisi ulos.
"Hei. Onks siel ketää?" Johnny huusi sitten ja hakkasi nyrkillään ovea. Kävisi melkoinen tuuri, jos joku sattuisi kuulemaan hänen huutonsa täältä.

(( Ja pojan ulkonäöstä hivenen: tästä <: ))

Juicen oli aivan pakko myöntää ettei naisista tosiaan ollut kuin haittaa. Viimepäivinä hän oli päässyt todistamaan liiankin läheltä että vastakkaisen sukupuolen perässä pysyminen oli mahdotonta. Hän oli melkein vakuuttunut että jos miehet kerran ajattelivat pelkästään alapäällään, niin naisilla sitä toimintoa ei kyllä tapahtunut ollenkaan.
Hänen viimeisin deittinsä oli jo ehtinyt hehkuttaa ystävilleen heidän seurustelevan. Ei sillä, tyttö oli mukava ja viehättävä, mutta se oli hullu. Ihan neuroottinen tapaus - eikä sillä hyvällä tavalla. Ei sitä tyyppiä, joka ei paheksunut sitä että hän räjäytteli autoja, roskiksia ja pankkiautomaatteja huvikseen (sellainen ei kuulemma ollut normaalia). Se oli sitä hyvää hulluutta. Mutta viimeisimmän tapauksen takia hän oli tunnin miettinyt helpointa tapaa lähteä karkuun treffeiltä. Mutta koska hänellä ei ollut tapana vedota päänsärkyyn tai (hyvin näyteltyihin) urheiluvammoihin, hän oli kestänyt sitä pähkähullua sekopäätä. Ollut herrasmies ja saattanut sen vielä kotiin, vaikka mieli olikin tehnyt lähettää se taksilla Alaskaan. Nyt hänen pitäisi vain keksiä miten siitä pääsisi eroon. Ilman että hänen pitäisi ruveta tarkistamaan oma autonsa räjähteiden varalta. Yleensä hänen ei tarvinnut kuin kertoa leikkivänsä räjähteillä ja hameväki lähti lätkimään ennen kuin hän ehti selittää aiheuttavansa yleensä enemmän sekasortoa kuin kuolonuhreja. Mutta tämä tapaus kun oli täysin sekaisin - siitä ei koskaan tiennyt.

Geenakin oli aiheuttanut ison laskun. Vaikka se oli koira ja leikattu, nainen se oli silti - ihan yhä itsepäinen ja hankala. Sillä oli ihan oma tahto. Ja, kuten naisilla oli tapana, se vielä vei pirusti rahaa. Viimeisimpänä käymällä kiinni liian tuttavalliseksi osoittautuneeseen uroskoiraan. Uroskoira oli saanut eläinlääkärin vierailua ja muutamaa tikkiä vaatineen haavan silmäkulmaansa. Koiran omistaja (joka, ihme kyllä, oli ollut mies) taas oli nähnyt tapauksen olevan hänen syytään ja lähettänyt laskun hoitokustannuksista hänelle. Ei tietenkään ollut uroskoiran vika että Geena oli hiiltynyt - minkä se luontaiselle vietilleen olisi mahtanut?
Juicella taas ei ollut minkäänlaista aikomusta maksaa laskua. Ei sillä, ei hän joutuisi syömään seuraavaa kuukautta pelkkiä kynsiään rahan pulassa vaikka maksaisikin, mutta kyse ei ollutkaan siitä. Onnettomuus ei ollut ollut hänen syytään - tai edes Geenan. Itse uroskoiran omistaja ei osannut pitää koiraansa aisoissa. Haava ei edes ollut vakava - se ei ollut vahingoittanut uroksen näköä ja se parani kerrassaan loistavasti. Geena ei edes ollut päässyt puremaan kunnolla - hänellä kyllä oli koira hallinnassaan. Sitä paitsi uroskoira saattaisi olla tunkematta nenäänsä joka paikkaan.
Ja Geena mitä todennäköisemmin parhaillaan tuhosi hänen asuntoaan mielenosoituksena sille että hän oli myöhässä. Koira oli jo kerran tuhonnut hänen sohvansa yrittäessään ilmeisesti kaivautua siitä läpi. Muuten koira oli erittäin hyväkäytöksinen, mutta jäädessään liian pitkäksi aikaa yksin se alkoi järsimään ihan kaikkea.
Ei kyllä ollut hänen vikansa että hän oli myöhässä, vaan opinto-ohjaajan, joka sekin muuten oli nainen. Jos hän olisi tiennyt joutuvansa jäämään keskustelemaan "välivuodestaan", hän olisi piitänyt jotakuta käyttämään koiran ulkona. Etenkään kun keskustelu ei ollut johtanut mihinkään. Hänen välivuotensa kun ei ollut ollut mitenkään vapaaehtoinen valinta, eikä hän kyllä edes ollut halunnut pitää sitä. Hänhän oli joutunut koko tilanteeseen erittäessään välttää vierailut vankiloissa.
Eikä hän vieläkään ymmärtänyt miksi keskustelu oli pitänyt käydä. Hän oli täysin ajan tasalla kursseissaan ja hänelle ei ollut mikään ongelma valmistua muutaman vuoden myöhässä. Sitä paitsi opinto-ohjaaja oli vaikuttanut siltä kuin meinaisi saada paniikkikohtauksen. Hyvä ettei se ollut saanut - Juicesta ei olisi ollut elvyttämään sitä.

Latino oli ollut vähällä törmätä kolmeen kerman edustajaan viilettäessään käytävillä päästäkseen mahdollisimman nopeasti pois rakennuksesta. Hänestä kerman jäsenet olivat jo muutenkin aivan täynnä itseään, mutta nuo kolme näyttivät vielä tyytyväisimmiltä itseensä. Jos Juicea olisi kiinnostanut, häntä olisi varmaan häirinnyt asia. Vaikka niitähän piti kohdella kuin kuninkaallisia (vaikka ne olivatkin lähinnä treenattua lihasmassaa ja surkastuneita aivosoluja) joten tietenkin tämän helvetin järjestelmän takia häntä olisi pitänyt kiinnostaa kaikki mitä kerma teki. Mutta koska hän vihasi niiden kaltaisia pilallehemmoteltuja porvarikakaroita ja hänen mielestään ne eivät todellakaan ansainneet sitä kunnioitusta vanhempien pankkitilin takia, häntä ei voisi vähempää kiinnostaa.
Kuullessaan huudot vessan suunnalta Juice vain pyöritti silmiään. Se selittikin paljon. Tietenkin ne olivat käyneet (ylivoimalla tietenkin, koska eihän niistä yksin mihinkään olisi) jonkun avuttomamman osapuolen kimppuun. Muuten hän olisi antanut olla - jokainen tapelkoon itse omat sotansa - mutta uteliaisuus voitti - mitä hittoa vessaan teljetty oli tehnyt? Unohtanut kumartaa ja nuoleskella "ylempi arvoisempia"? Ja Juicessa oli ehkä hieman sankarin vikaa ja kun lukittu ovi ei ollut mikään ongelma linnakundille - latino totesi pian tuijottavansa hakattua rokkaria vessan ovelta saatuaan sen auki. Hän tiesi nähneensä tyypin joskus jossakin, mutta ei hänellä ollut mitään käsitystä kuka se oli. Eikä se edes näyttänyt niin pahalta.

"Oletsä kunnossa? Maapallo on yhä pyöreä ja oikein päin? Sä et nää mua kolmena eikä pikkulinnut lentele sun pään ympärillä?"

Johnnyn huulten välistä tulvi erilaisia kirosanoja, kuin liukuhihnalta ja hän pamautti vielä kerran nyrkin vasten oven valkoista pintaa, kunnes lysähti voipuneena istumaan lattialle. Pääkoppaa jomotti, oikea silmä tuntui muurautuvan umpeen, häntä oksetti ja vitutti. Vitutti ehkä kaikista näistä eniten. Miksi helvetissä juuri tänään? Miksi juuri hän? Ovatko nuo avuttomat aivovammaiset, niityllä pallon perässä juoksentelevat ilopillerit luotu vain ja ainoastaan ärsyttämään rokkaria sekä vetämään häntä pataan ihan jokainen kerta, kun sattuivat törmäämään? Mikäli Johnny olisi uskonut Jumalaan tai edes pikkiriikkisen johonkin yliluonnolliseen, olisi hän laittanut tämän kaiken niiden syyksi. No, ehkä poika ei uskonut Jumalaan, mutta salaliitoissa saattoi ihan hyvin olla ideaa. Ehkäpä kaikki urheilijat olivat nyt yhtäkkiä häntä vastaan? Kyllä, se kuulostaisi ihan järkevältä... Ainakin melkein. Eivät nämä kai tuhlaisi energiaa vain yhden alempiarvoisen kurittamiseen, sillä eihän siinä olisi yhtään mitään ideaa. Ja ainakin Johnnyn tapauksessa, nämä kouluttamiset eivät tuottaneet ikinä tulosta. Okei, hän sai turpaansa, mutta niin sai moni muukin. Ei hän ikinä suostuisi nöyrtymään noiden katseiden alla, saatika sitten nuoleskelemaan näiden varpaidenvälejä vain siinä uskossa, että se muka parantaisi hänen asemaansa koulun kastijärjestelmässä. Mielummin poika vaikka naisi koulun pahinta nörttiä, kuin alentuisi tuollaiseen paskaan.

Huulten välistä karkasi huokaus ja poika kohotti kätensä haromaan hiuksiaan, kunnes tajusi erään jännän tosiasian. Hiukset olivat märät ja arvata saattoi, että mistä vedestä. Poikaa oksetti, mutta samalla myös hävetti. Kyllä hän oli kuullut monesti, että koulun pohjasakkaan kuuluvien oppilaiden päitä uitettiin vessanpöntössä, mutta nyt hänelle itselleen oli käynyt samoin. Kyllä hän nyt pari lyöntiä naamaan kesti, mutta että pään uittaminen vessanpöntössä? Ei ollut kivaa ja se sai Johnnyn häpeämään, vaikka eihän tätä ollut ketkään muut todistamassa, kuin hän sekä ne kolme urheilijaa... Ja arvateenkin huomenna koko kerman väki - tai ainakin urheilijat - tietäisivät, siitä sitten muut kapinalliset ja siitä sitten koko koulu. Ihanaa, vaikka eihän rokkari ole ennenkään muiden mielipiteistä välittänyt. Se vain, että vessanpöntössä uittaminen nyt sattui olemaan koulumailmassa hivenen alentavaa. Onneksi poika omasi juuri sellaisen väliinpitäämättömän luonteen ja osasi tukkia korvansa moisilta.

Äkkiä Johnny kuitenkin kuuli etäisesti, että poikien vessan ovi aukaistiin ja joku astui sisälle. Poika ei edes ehtinyt nousta pystyyn, kun jo vessakopin ovi revitiin auki ja hän näki jonkun melkein kaljun pojan, jonka henkilöllisyydestä rokkari ei osannut mennä ihan heti takuuseen. Tuo höpötti jotain paskaa maapallosta ja pikkulinnuista, joka sai Johnnyn irvistämään hivenen. Ihan kun hän ei olisi ennen turpaan saanut ja näkisi tähtiä muutaman hassun lyönnin jälkeen. Vaikka kyllä niissä urheilijoiden pumpatuissa lihaksissa löytyi voimaa ja nämä voisivat luultavasti jauhaa Johnnysta koiranruokaa ihan kertaheitolla.
"Mä oon ihan kunnossa", Johnny sitten tokaisi ja lähti vaivalloisesti kapuamaan jaloilleen. Päässä heitti pahemman kerran ja hän joutui puremaan huultaan, että olisi vain pysynyt pystyssä. Hän pääsi jopa seisomaan, mutta selällään hän nojasi kuitenkin takanaan olevaan seinään ja kädellään hän piti kiinni oven reunasta. Mitähän nyt, kun pitäisi lähteä liikkeelle? Johnny ähkäisi, mutta otti muutamia askeleita kohti lavuaaria, kuitenkin horjahtaen ovea vasten. Hän kuitenkin sai tuettua itsensä riittävän hyvin, ettei vain kaatunut rähmälleen. Se tästä olisi vielä puuttunutkin. Rokkari selvitti itsensä lavuaarien luokse ihan kiitettävästi ja otti sitten käsillään sen reunasta tukea. Ruskeat silmät kohottautuivat katsomaan kuvajaista peilistä, eikä näky todellakaan ollut järin kaunis, vaikka oli pojan naama rumemmassakin kunnossa ollut. Nenästä oli valunut verta kyllä ihan ruhtinaalisesti ja sitä löytyi jopa hivenen hänen vaaleanharmailta farkuiltaan.
"Ei vittujen kevät..." poika mutisi itsekseen ja otti kasan käsipaperia viereisestä telineestä, pyyhkien sillä sitten naamaansa. Ja nyt hän halusi särkylääkettä, kiitos. Tai ehkei sittenkään. Esso voisi tässä tilanteessa toimia paremmin. Eikä vain yksi tabu riittänyt, vaan Johnny halusi päänsäryn myötä unohtaa myös sen, että oli edes törmännyt tänään niihin urheilijanuorukaisiin.

Juice pyöräytti silmiään uudemman kerran. Ja tämän takia hän otti sen riskin että joutuisi laittamaan sisustuksen kokonaan uudestaan Geenan jäljiltä. Tämän siitä sai kun yritti olla ystävällinen. Hänen pitäisi oikeasti lakata tekemästä hyviä tekoja ihan vain uteliaisuuden takia. Se ei ollut koskaan sen arvoista. Toisen asenteen takia hänen teki mieli teljetä se takaisin vessakoppiin. Sekun ei olisi ollut hankalaa, hänhän selvisi vankilassakin 18 kuukautta. Hän oli saanut ainoastaan yhden mustelman ja murtanut rystysensä. Ja toinen oli vielä jo valmiiksi huonossa kunnossa. Ei mikään ihme että se oli tullut hakatuksi jos käyttäytyi kaikkia kohtaan yhtä kusipäämaisesti. Vaikka ei sitä koskaan tiennyt - ehkä se saattoikin olla niin masokistinen että tykkäsi siitä ja teki sitä tahallaan. Sairaat persoonat eivät tästä maailmasta loppuneet. Ja autojen räjäyttely huvin vuoksi oli muka epänormaalia?
Hän ei kyllä edes ollut varma halusiko toisen olevan avoimesti kiitollinen. Ylitsevuotavan kiitolliset ihmiset olivat rasittavia. Mutta olisi se silti voinut edes kiittää. Kuusi kirjainta, ei se olisi niin hankalaa. Eikä latinoa kiinnostanut tarkoittiko se sitä oikeasti. Juicehan olisi voinut jättää sen vessakoppiin ja se olisi voinut virua siellä vaikka kuinka kauan. Tai tulla jonkun enemmän vahingoniloisen ihmisen löydettäväksi. Tai samantien vaikka koulun talkkarin ja siitä sotkusta se vasta sitten tykkäisikin. Hän oli kuitenkin paljon parempi vaihtoehto kuin huolestuneet opettajat, jotka halusivat tietää kuka asian oli tehnyt. Latinoa taas ei kiinnostanut. Yhtään. Vaikka hän saattaisikin olla hieman väkivaltainen ja pystyisi siihen, hän ei silti kostaisi hakatun osapuolen puolesta. Hän ei edes tuntenut sitä - jos hän tuntisi (ja vielä jotenkuten pitäisi siitä, mitä hän kyllä epäili mahdolliseksi) hän saattaisi käydä kostamassa. Mutta ei. Hoitakoon omat ongelmansa. Hän ei edes ollut sillä tuulella että olisi halunnut hakata jonkun. Sen uroskoiran omistajaa lukuunottamatta.

Latino seurasi huvittuneena rokkarin horjumista. Juice ei varsinaisesti ollut vakuuttunut siitä että se muka oli kunnossa. Vaikka ei se näyttänyt pahalta, lähinnä se vaan haisi epämääräiselle. Mutta eipä hänkään ollut edes tajunnut murtaneensa rystysensä vankilassa ennen kuin näki röntgenkuvat - sen tappelun jälkeen koko kroppa oli muutenkin ollut niin hellänä, ettei muutamaa murtumaa huomannut. Siten toisella saattaisi olla vaikka aivotärähdys. Tai murtuneita kylkiluita. Tai sisäinen verenvuoto. Ties miten pahasti ne urheilijat olivat sitä viskoneet.
Toisen vittuuntuneisuus oli myös erittäin huvittunutta. Silti, vaikka sillä ei ollutkaan mitään oikeutta kiukutella hänelle. Sen ongelma.
Mutta olisiko sen seuraan jääminen verrattavissa vihaisen karhun tökkimiseen kepillä? Sillä erolla että toisesta tuskin olisi tekemään mitään. Ties miten pahasti se vielä hiiltyisi. Tilanne taisi vituttaa sitä jo valmiiksi. Siksi koska se oli hakattu vai siksi koska hän oli täällä todistamassa sitä - sillä nyt ei ollut mitään väliä. Vaikka siitä ei olisikaan hyppimään silmille, niin Juicesta olisi (kirjaimellisesti) jos se ärsyttäisi liikaa. Sitten se ainakin olisi huonossa kunnossa.
Mutta koska Juicea edelleen kiinnosti mitä toinen oli tehnyt (perhanan uteliaisuus) hän vain tyynesti nojasi yhteen vessakoppiin. Tuskin siitä vastusta olisi jos se hiiltyisi ja sitä paitsi Juice oli melkein varma tietävänsä sen jostain. Tai kuulleensa siitä jotain. Sen nimikin alkoi J:llä. Ehkä.
Ja jos hän ei kerran kiitosta saisi, niin hän haluaisi sitten tietää mitä se teki. Tämä episedi kuitenkin maksoi hänelle tuolin jalat.

"Mitä sä teit? Unohdit kumartaa hänen korkeutensa edessä?" Äänensävy oli pelkkää sarkasmia ja ivaa. Oli täysin sivuseikka ettei asia hänelle mitenkään kuulunut. Hän oli melkein sen sankari - kyllä sen nyt vaan hänen mielestään kuului.

Johnny yritti parhaansa mukaan keskittyä vain ja ainoastaan itsensä siistimiseen, mutta ei voinut työntää ajatusta toisen läsnäolosta pois mielestään. Miksi ihmeessä tuo vielä täällä seisoi? Lähtisi vaan jaktamaan omia hommiaan ja jättäisi Johnnyn rauhaan. Hän ei todellakaan kaivannut ketään todistamaan huonoa kuntoaan ja nöyryytystään, joka kyrsi poikaa itseäänkin ihan kiitettävästi. Oli aina noloa saada turpiinsa, vaikka ei sille mitään mahtanut. Mutta silti. Johnnysta häviäminen oli aina nöyryyttävää, mutta varsinkin silloin, kun hävisi sellaisille onnettomille kusipäille, kuin ne helvetin urheilijat ovat. Helppohan näiden oli käydä joukolla yhden kimppuun - kolme yhtä vastaan oli jo aikalailla epäreilua ja siinä oli melkoinen ylivoima. Vaikka, tuskinpa Johnny olisi pärjännyt edes yhdelle, sillä kyllä näiden elämäntavat erosivat rokkarin omista melkoisesti. Näillä oli lihaksia, hyvä kunto, söivät sekä liikkuivat säännölisesti, eikä useimmat ole koskeneet niihin vahvimpiin aineisiin. Johnny taas omasi huonon yleiskunnon, ei syönyt säännöllisesti saatika sitten terveellisesti, poltti, joi, käytti huumeita ja harrasti suojaamatonta seksiä. Nämä elämäntavat veisivät hänet nuorena hautaan, mutta poika ei jaksanut välittää. Kaikkihan kuolivat joskus, joten se nyt oli ihan sama, milloin ja miksi se tapahtui. Hän oli monilta ihmisiltä (lähinnä aikuisilta) saanut kuulla, että hänellä oli vielä elämä edessä ja siihen samaan syssyyn sitten kehoituksia päihteiden jättämisestä sikseen sekä keskittymisestä opiskeluun. Jotta saisi hyvän ammatin itselleen aikuisena. Ja paskat. Johnnya ei kiinnostanut mitkään tyypilliset ammatit, kuten lääkäri, poliisi tai putkimies. Ei. Hänestä tulisi jotain muuta, mutta se nyt oli vielä vähän auki. Tai sitten poika yksinkertaisesti lähtisi myymään persettään kadulle, jotta saisi ansaituksi ruokarahansa ja kuolisi 25-vuotiaana aidsiin tai johonkin muuhun sukupuolitautiin. Pystyiköhän edes muihin sukupuolitauteihin kuolemaan? Ehkä pitäisi ottaa selvää, jotta Johnny osaisi varautua, kun hän joutui koulun jälkeen lähtemään kadulle.

Rokkari avasi vesihanan ja huuhteli sitten kasvojaan kylmällä vedellä. Se tuntui äärimmäisen hyvältä, vaikka poika tiesikin kajaalien silmissään levinneen siinä samalla. No, sen saisi helposti korjattua, sillä pojalla oli tapana kuljettaa kajaaliaan mukana koulussa. Ihan vain tällaisia tapauksia ajatellen.
Johnny kohotti katseensa peilin kautta toiseen ja mutristi hivenen kulmiaan. Ja mikähän tuokin luuli olevansa, kun alkoi Johnnylle vittuilla tästä kaikesta? Tai, mikäli tuo nyt vittuilua edes oli. Ainakin äänensävy oli sarkastinen ja ivallinen, eikä rokkari tykännyt siitä ollenkaan. Kaikkein vähiten hän sieti sellaisia ihmisiä, jotka yrittivät hyppiä hänen silmilleen ja antaisi näiden kyllä kuulla kunniansa siitä. Ihan silläkin uhalla, että saisi turpaansa. Vaikka, ehkäpä Johnnyn pitäisi tässä tilanteessa miettiä ainakin kaksi kertaa, mitä suustaan päästäisi. Tuo nyt kuitenkin oli Johnnya pidempi ja näytti paljon voimakkaammaltakin, että poika saisi luultavasti ainakin kaksi kertaa miettiä, että alkaisiko riehumaan vai ei. Se vain, että hänelläkin tuppasi olemaan melko vahva temperamentti, että saattoi hypätä sellaisen kaksimetrisen järkäleenkin kimppuun. Ja kantaen sitten koko viikon mustaa silmää ja muita taisteluarpia.
"Vittuako se sulle kuuluu yhtään, että miksi mä joltakulta kusipäältä saan turpaani. Pidä huoli omista asioistasi", Johnny ärähti sitten ja käänsi katseensa taas omaan peilikuvaansa. Ei helvetti. Näistä jäisi vielä jäljet pitkäksi aikaa...

Juicen olisi varmaan pitänyt arvata ettei toinen voinut vain vastata kysymykseen. Toisen asenne oli kertakaikkiaan syvältä. Ja sitä paitsi se melkein sai Juicen tuntemaan olonsa vanhaksi. Mitä hän ei edes ollut. Vaikka tuskin hänen tarvitsi huomauttaa asiasta - kukaan tuskin halusi kuulla käyttäytyvänsä kuin uhmaikäinen 5-vuotias, eikä Juice ollut varma jaksaisiko oikeasti tapella rokkarin kanssa jos se hiiltyisi. Ja lapselliseen käytökseen viittaaminen sattui olemaan asioita jotka pistivät ärsyttämään.
Vaikka eipä toisen käytös mitenkään yllättävää ollut. Oli ilmiselvää että sitä vitutti koko tilanne (ja raskaasti) ja silloin ihmisillä oli tapana purkaa kiukkuaan lähimpänä oleviin ihmisiin. Se oli raivostuttavaa, koska ei toisella ollut mitään oikeutta kiukutella hänelle. Kiukuttelisi niille urheilijoille. Siihen sillä olisi jotain aihettakin. Vaikka se saattaisi vain johtaa siihen että se saisi taas turpaansa. Latino vain telkisi sen takaisin vessakoppiin. Mikä ei vieläkään ollut yhtään huono idea. Toinen selvästi tarvitsi opetuksen ja vessakoppiin jättäminen saattaisi ehkä opettaa sille jotain. Ainakaan olemaan kettuilematta ihmisille jotka yrittivät vain auttaa. Tai sitten ei - toisen käytöksen takia Juice ei yhtään epäillyt että tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun rokkari saisi turpaansa. Se vain vaikutti sellaiselta tyypiltä, joka sai ärsyyntymään. Vaikka ei Juice varsinaisesti yrittänyt olla ärsyttämättä sitä. Jo pelkkä läsnäolo taisi riittää.

Pidä huoli omista asioistasi.
Juice naurahti - ääni oli taas pelkkää sarkasmia.
"Kuule, jos mä pitäisin huolen omista asioistani, sä olisit vieläkin teljettynä vessakoppiin. Vaikka en mä tiedä, saatoit sä tietty viihtyäkin siellä", latino sanoi. Hänellä ei ollut mitään aikomusta jättää sitä rauhaan. Päinvastoin - hänen teki vieläkin mieli teljetä se vessakoppiin. Sitten se ei ainakaan pääsisi karkuun ja joutuisi kuuntelemaan häntä. Toinen vaikutti kuitenkin olevan niin keskittynyt naamataulunsa korjaamiseen, että sen kiskominen pois peilin edestä ja vessakoppiin ei voinut olla hankalaa. Eikä se ruumiinrakenteeltaan vaikuttanut yhtään siltä tyypiltä joka tulisi vaikka ovesta läpi - miksi se sitten olisi alunperinkään tarvinnut häntä avamaan oven?
Tosin Geena tuhosi hänen asuntoaan, mutta sivuseikka - uusia huonekaluja sai aina, mutta turpaansaaneita rokkareita näki harvoin. Ja Juice kun oli ehkä hieman uhkarohkea. Hän oli juuri sitä tyyppiä joka meni tökkimään vihaista karhua kepillä, vaikka oli ilmiselvää kuinka tyhmä idea se oli. Ihmiseltä joka räjäytteli autoja huvikseen saattoi odottaa mitä tahansa.
"Ja siitä huutamisesta päätellen sä et viihtynyt, joten sä et oikeasti halua että mä pidän huolen vain omista asioistani", latino sanoi. Hän alkoi nimittäin olla vakuuttunut, että toisen telkeäminen takaisin vessakoppiin kuului hänen asioihinsa.

Kaikki, mitä toinen sanoi, oli täysin totta. Jos tuo olisi pitänyt huolen omista asioistaan, niin istuisi Johnny vieläkin tuolla vessakopin lattialla, lukkojen takana ja hakattuna. Ties vaikka kuinka kauan poika olisi muuten joutunut kyyhöttämään siellä, että joku olisi oikeasti tullut avaamaan oven. Pahimmassa tapauksessa tulija olisi voinut olla vaikkapa joku opettaja tai - vielä pahempi - koulun talonmies. Tuolla muutenkin tuntui olevan jotain Johnnya vastaan, sillä olihan poika monta kertaa heitellyt tämän "rakkaalle nurmikolleen" tupakan tumppeja tai muita roskia. Ja mitä luultavimmin tämä ilahtuisi ikihyväksi tästä sotkusta, joka vessassa vallitsi. Nimittäin myös vessakopin ulkopuolella lattialla näytti olevan hivenen verta, joka oli peräisin Johnnyn nenästä. Talonmies ei näet ollut lainkaan riemastuttavaa seuraa, kun tämä sai jonkun kiinni jostain laittomasta. Kuten esimerkiksi siitä, että tahri verellä koulun kalliiden vessojen lattiaa. Ihan sama, vaikka oppilaalle olisi käynyt ihan mitä tahansa, mutta eihän sitä nyt sopinut päästää verta lattialle, ei tietenkään.

Johnny tiesi, että olisi ollut kohteliasta kiittää toista siitä, että oli kuullut hänen avunhuutonsa ja tullut avaamaan vessakopin oven. Se tilanne oli vain mennyt jo ohitse, eikä Johnnylla ollut ikinä tapana kiitellä yhtään mistään. Ties mistä sekin sitten johtui.
"No niinpä. Entäpä jos mä en olisi halunnut tulla kenenkään pelastamaksi? Mä oikeesti halusin kyyhöttää siellä yön yli ja päästä sieltä sitten pois, kun kouluun saapuisivat ensimmäiset oppilaat", Johnny tokaisi sarkastisesti ja laittoi sitten naamansa kokonaan hyytävän veden alle. Hänen oli pakko saada itsensä kuntoon, että pääsisi lähtemään täältä vihdoin ja viimein kotiin. Se vain, ettei Johnnyn koti ollut ihan koulun vieressä ja kyllä sinne käveli jonkin aikaa. Eikä sitä kävelty ihan heti jomottavan pään kanssa, joten hänen oli pakko selvittää päänsä ennen kuin lähtisi yhtään mihinkään. Ja eikä tämä paikalle pamahtanut tyyppi edesauttanut asiaa mitenkään ja Johnnya alkoi vituttaa vain entisestään.

Rokkari kyllä mietti ehkä kaksi sekuntia sitä vaihtoehtoa, että alkaisi riehua ja kävisi tuon onnettoman kusipään kimppuun, mutta ehkei nyt sittenkään. Eihän poika nyt mikään itsemurhahakuinen ollut, vaikka tapanaan olikin vittuilla ihan kaikille. Jopa niille suurille järkäleille, joihin törmäili melko usein San Diegon yöelämässä. No, ehkä mielummin Johnny olisi törmännyt näihin urheilijoihin muualla kuin koulussa, sillä siellä hän olisi päässyt paremmin pakoon. Vaikka sitten hakattuaan nämä olisivat heittäneet Johnnyn jonnekkin kujalle ja jättänyt sinne kärsimään.
"Mistä sä muka tiiät sen, että mitä mä haluan? Ootko joku meedio, vai?" Johnny ärähti ja kuivasi kasvojaan jälleen käsipaperiin. Päässä heitti pahemman kerran, kun hän nosti päänsä lavuaarin yltä niin nopeasti. Ehkä olisi vain parempi välttää äkkinäisiä liikkeitä, jotta ei vain kaatuisi tuohon maahan.

Juice hymähti. Tuokun kuulosti siltä että rokkari oikein halusi takaisin vessakoppiin. Juicen kanssa kun sai hieman varoa mitä sanoi. Hänkun nyt oli hieman yksinkertainen tapaus, hän ei välttämättä aina tajunnut ihmisten sarkasmia. Ainakaan samantien - älynväläyksillä olikin tapana tulla hieman viiveellä.
Tämä ei kuitenkaan ollut niitä kertoja. Oli ilmiselvää ettei rokkari kuitenkaan tarkoittanut sitä oikeasti. Kuka muka halusi olla teljettynä vessakoppiin? Tuskin kukaan. Ei edes ollut mahdollista että toinen olisi halunnut takaisin vessakoppiin. Eihän Juice edes olisi täällä jos se ei olisi halunnut ulos. Ja ainahan se olisi silti voinut jäädä vessakoppiin vaikka ovi olikin nyt auki.
Toki Juice olisi voinut esittää ettei ollut tajunnut toisen sarkasmia. Ihan vain vittuillakseen. Mutta ei - hän ihan oikeasti halusi vain auttaa. Vaikka se näyttikin olevan tässä tapauksessa aivan turhaa - rokkarilla vaikutti olevan joka ongelma sitä kohtaan että muut halusivat auttaa.

Juicen mielestä toisen horjuminen oli yhä huolestuttavaa. Toki hän oli tullut autolla Harley Davidsonin sijaan, joten hän voisi heittää toisen kotiin. Ellei joutuisi kiertämään hirveään kaukaa. Ei siitä sinänsä mitään vaivaa olisi, mutta hän ei ollut varma kestäisikö toista samassa autossa. Ilman että pistäisi sen matkustamaan takakontissa, ettei hänen tarvitsisi kuunnella sitä. Autossa saattoi kyllä olla teippiäkin ettei rokkari vain pääsisi avaamaan suutaan. Jätkä alkoi nimittäin ottamaan päähän - Juice ei ollut enää varma kuinka kauan jaksaisi olla sille ystävällinen.

Juicen teki mieli pyöritellä jälleen silmiään. Rokkari ei sitten vain voinut niellä ylpeyttään. Latino oli kuitenkin oikeassa.
Juice katsoi rokkarin peilikuvaa - muuten hän ei nähnyt sen naamaa ja sellaisilla asioilla oli merkitystä. Juice ei koskaan tykännyt puhua kenenkään selälle.
"Mikä helvetti sulla on sitä vastaan että ihmiset yrittää olla sulle ystävällisiä?" Juice kysyi. Vaikka eipä hän ollut tähänkään asti saanut kuin vittuilevia vastauksia. Mutta tuon hän oikeasti halusi tietää. Ei voinut olla niin hyvä juttu että kaikki pitivät täytenä kusipäänä. Joko se oli erittäin outo tai sitten sillä vain oli ongelma.

Johnny ei oikeastaan itsekään aina tajunnut ajatuksenjuoksuaan, mutta kuka helvetti olisi muka tajunnut? Ei hänen, eikä liioin omaansakaan aina. Noh, Johnnyn ajatuksenjuoksua oli yleensä suhteellisen vaikea ymmärtää, sillä poikahan saattoi vaihtaa mielipidettään jostakin asiasta hyvinkin äkisti. Se oli ärsyttävää ja akkamaista, mutta minkäs rokkari sille muka mahtoi? Hän muutti mielipidettään, jos vain halusi ja sai ihmiset repimään pelihousujaan ihan tuosta vain. Tuskinpa poika siitä välitti, niin kuin ei yleensä mistään muustakaan. Hän oli itsekäs paskiainen, joka ajatteli loppupeleissä vain ja ainoastaan itseään. Niin, noh... Ainakin melkein aina.

Johnny naurahti pilkallisesti tuon kysymykselle ja katseli takanaan seisovaa poikaa peilin kautta. Kannattiko moista edes kysyä? Kyllähän sen pitäisi olla selvää tyhmemmällekin ihmiselle, ettei Johnny kaivannut apua. Tai ainakin viimeistään silloin, kun tarjosi apua ja sai vastaukseksi erittäin kylmiä sekä sarkastisia vastauksia.
"Sanonpa tän nyt kuitenkin, jos ei mennyt kaaliin; mä en oo mukava ihminen ja kiittele kukkapuskilla tai joillain, jos joku samantekevä lihaskimppu pelastaa mut lukitusta vessasta", Johnny tokaisi sitten mahdollisimman rauhallisesti, että ei ihan oikeasti olisi alkanut huutaa. Se ei todellakaan olisi auttanut tätä hemmetin tilannetta yhtään. Saatika sitten Johnnyn jumalatonta päänsärkyä ja huonoa oloa. Johnnyn olisi oikeasti tehnyt mieli oksentaa tai jotain, mutta ei oikein innostanut työntää sormia kurkkuun tai mitään. Ja vielä vähemmän tuon seurassa. Ties miksi bulimikoksi häntä luulisi ja raahaisi heti jonnekkin sairaalaan. Johnny tosin uskoi sen olevan äärimmäisen epätodennäköistä, sillä jos otti huomioon, minkälainen rokkari oli oikein ollut tuota kohtaan, niin saattaisipa tuo ihan hyvin hakata hänet paskaksi ja jättää tänne kuolemaan. Se ei kuulostaisi kivalta.

Johnny sulki silmänsä hetkeksi, kunnes avasi ne uudestaan. Mitäpä nyt? Pojan olisi tehnyt mieli vetää kasa joitain särkylääkkeitä, että olisi niiden avulla menettänyt tajunsa ja turruttanut aivonsa. Edes hetkeksi. Se vain, että niiden pillerienkin yliannostuksessakin oli omat riskinsä. Ensinnäkin siihen saattoi kuolla ja jos selviäisikin siitä, niin olisi seuraavana päivänä ihan mukavanoloinen päänsärky. Ja koko homma alkaisi alusta.
"Ei sulla mitää särkylääkkeitä tai muuta sattuis olee?" Johnny kysyi ensimmäistä kertaa lähes normaalisti ja yllättyi itsekkin kysymyksestään. Noh, ei sitä ajateltu liikoja, vaan katse kohotettiin toiseen peilin kautta. "Tai ootko sä kenties nähny sellasta nahkaolkalaukkua jossain? Se on sellanen paskana oleva, jota on paikattu hakaneuloilla ja siel on tosi vähän tavaraa sisällä", Johnny kysyi, kun muisti, että hänellä oli laukkukin olemassa. Mihinköhän sekin oli joutunut? Siihen oli kyllä olemassa tasan kaksi mahdollisuutta ja ensimmäinen niistä oli se, että se oli jäänyt sinne poikien pukuhuoneeseen, jonne poika tuskin ihan heti pääsisi. Ja toinen oli se, että ne hemmetin jalkapalloilijat olivat korjanneet sen mukaansa ja varastanut kaiken sieltä, levitellen muut tavarat ympäri koulua. No, ihan kuin Johnnylla siellä olisi jotain arvokasta ollutkaan. Ei muuta kuin tupakat ja... Voi helvetti... Aivan varmasti siellä oli muutama essokin. Voi helvetin helvetti.

[ anteeksi kesto ja täysin laaduton teksti ]

Juice ei ainakaan tajunnut toista yhtään. Tosin tarvitsiko hänen? Ei. Miksi hänen pitäisi edes yrittää? Ei miksikään. Ja suoraan sanottuna halusiko hän edes? Ei. Ja silti häntä häiritsi. Hän ei voinut ymmärtää miten kukaan voisi pitää tuollaisesta persoonasta. Tai miksi kukaan halusi edes olla tuollainen ihminen. Ja miksi toinen edes käyttäytyi tuolla tavalla. Ei, Juicella ei ollut aikomustakaan yrittää tutustua toiseen, mutta ei silti voinut oikeasti olla niin hyvä asia että kaikki pitivät täytenä kusipäänä. Nyt Juice tavallaan ymmärsi miksi se oli alunperin saanut turpaansa ja tullut lukituksi vessaan. Hän ei yhtään ihmetellyt etteikö toinen olisi ansainnut sitä. Hän ei ollut ollut rokkarin seurassa kauaa ja se oli jo antanut niin paskamaisen kuvan itsestään että Juicen oli pakko ihmetellä mitä ihmettä hän oli ajatellut käydessään pelastamassa sen. Tuskin yhtään mitään. Asia ei kuulunut hänelle millään tavalla ja hänen olisi selvästi pitänyt antaa vain olla. Vaikka totuushan oli ettei hän kuitenkaan olisi osannut. Hän oli kuitenkin helvetin sosiaalinen ja se oli ihan itse pyytänyt apua.
Hänen pitäisi selvästi lopettaa ihmisten auttaminen. Siksi hän vankilaankin joutui. Tosin silloin oli kyse hänen pikkuveljestään eikä jostain vessasta löydetystä rokkarista. Se oli täysin eri asia - hän olisi voinut istunut pikkuveljensäkin tuomion sen puolesta. Vankila ei ollut niin paha paikka. Asuinpaikka, ruokaa ja terveydenhuolto - valtion maksamana. Se oli oikeastaan ihan hyvä asia.

Rokkarin kiukutellessa Juice jäi miettimään pitäisikö hänen loukkaantua siitä että hän nyt ilmeisesti oli samantekevä ja voisiko hän sen takia lukita toisen takaisin vessakoppiin. Miettisi sitten kuinka samantekevä hän oikeasti oli. Hän olisi voinut jättää sen alunperinkin vessakoppiin (ja mitä ilmeisemmin hänen olisi pitänytkin tehdä niin). Kenelle se sitten kiukuttelisi? Itselleen? Vaikka koska toinen selvästi oli erittäin itserakas, joten tuskin se näkisi että tämä oli sen omaa syytä. Se että se oli ylipäänsä tullut hakatuksi tai se että hän nyt ärsytti sitä. Eihän se tietenkään ollut mahdollista että se tässä ärsytti häntä. Quid pro quo - jos se "tee muille mitä halua itsellesi tehtävän" -sanonta piti paikkaansa niin selvästi Juicen pitäisi olla yhtä kusipää rokkaria kohtaan kuin se oli häntä. Mutta silloinhan latino olisi yhtä paha kuin sekin, joka tekisi taas hänestä tekopyhän koska hän vihasi rokkaria koska se oli ärsyttävä. Vaikka olikin täysin eri asia olla erittäin ärsyttävä kuin täysi kusipää, mutta Juice vihasi tekopyhyyttä. Jos hän osottaisi olevansa tekopyhä hän vain vihaisi itseään.

Toisen kysyessä särkylääkkeistä Juice tuijotti hetken peiliä. Kysymys oli niin ristiriitainen. Ja latinon seurassa sai tosiaan hieman varoa sanojaan, koska hän saattoi ottaa jotkin asiat hieman liian kirjaimellisesti. Jos ylipäänsä yksinkertaisena tapauksena tajuaisi kaiken kerralla.
"Ainoastaan autossa, mutta enhän mä voi antaa niitä sulle koska sehän olis ystävällinen eikä sulle saa olla ystävällinen", latino sanoi. Hän tiesi ärsyttävänsä sitä (ihan kuin se ei olisi jo ärsyyntynyt) mutta ihan kuin se ei ansainnut sitä. Ja johan rokkarilla oli päänsärky.
Toisen laukkuun Juice ei voinut vastata yhtään mitään - hän olisi saattanutkin nähdä sen laukun, mutta koska hänen tarkkaavaisuutensa oli rajallinen ihan kuin hän olisi kiinnittänyt asiaan niin paljon huomiota että muistaisi sen vielä.