Kakkosluokan kemiaa

- vlip ja niko. Joo ja toi otsikko on nyt jotain tylsää -

May oli taas myöhässä kemian tunnilta. Tyttö kiiruhti käytävää pitkin kiroten liikenne ruuhkaa. Oikaiseva koulureittikin oli aivan tukossa. May paiskasi pari kirjaa kaappiin ja lähti melkein juoksemaan luokkaa kohti. Hankalaa oli siinä viilettää Miss Sixtyn farkuissa ja Loubotinin korkkareissa käytävää pitkin. Mayllä oli paitana perus punainen t-paita ja sitä somisti Swarovskyn riipus ja sormessa kimalteli uutuuttaan saman merkin sormus.

May pysähtyi ovelle kohotti laukkuaan olalla ja oikei paitansa. Sitten hän koputti. "Sisään." Kuului opettajan ärtyisä ääni. May astui sisään. Hän selitti opettajalle liikenneruuhkan, mutta tämä ei uskonut ja passitti Mayn istumaan. Mutta minne? May katsoi paikkaa jossa yleensä istui, mutta siinä sattui nyt istumaan yksi tavistyttö, joten hän ei alkaisi sitä kinuamaan. Ainoa vapaa oli keskivaiheilla, jossa istui poika. Nimi taisi olla Niko. Olihan muitakin, mutta takarivin nukkuvien pahiksien viereen tyttö ei takapuoltaan istuttaisi. May käveli määrätietoisesti paikan viereen. "Onks tää vapaa?" Ja istui ilman vastausta, vaikka se törkeää olikin. "Moi. Oon May." May sanoi hiljaa avaten kemian kirjan.

"Juuri kun olin sanomassa ennen kuin minut keskeytettiin, niin olemme tänään katsomassa elokuvan." May kohotti kulmiaan. Dokumentti varmaan jostain atomien liikkeistä "Valot. Kayla." Hän sanoi ja tummaihoinen tyttö sammutti valot. Opettaja alkoi sählätä videoiden kanssa.

- sori jos toi oli hitti. siis toi et se istu siinä keskivaiheilla -

//Ei ollut hitti, eikä pienet hitit myöskään minua haittaa. Paremmin peli eteneekin, jos joskus on pikkuhittiä

Niko oli tapansa mukaan ollut ajoissa kemian luokan edessä odottamassa tunnin alkua. Hänhän ei halunnut myöhästyä, saati antaa itsestään huonoa kuvaa opiskelijana. Poika oli kiitollinen päästessään vaihtoon San Diegoon, joten miksi antaa epäkiitollinen kuva myöhästelemällä. Niko oli pukenut päälleen Leviksen farkut, ja vaaleansiniruudullisen kaulus t-paidan. Pojan kaulassa oli nahkanarulla kiinnitetty pieni simpukka, joka oli Kreikasta. Ranteessa oli vastikään saatu kello vaihto-oppilasperheeltä, jonkinlainen lahja kuulema. Niko ei voinut ymmärtää miksi sellaisen kauliin kellon sai, muttei voinut kieltäytyäkään kunniasta. kuva Paidasta oli jätetty kaksi ylimmäistä nappia auki ja jalassaan pojalla oli siniset Niken kengät

Niko kiinnitti katseensa tyttöön, joka tuli tunnille myöhässä. Tyttö lähestyikin Nikoa ja kysyi paikkaa. Poika ei ehtinyt edes vastata, kun tyttö jo istahti tyhjälle paikalle.
"On se vapaa joo, ja mä oon Niko", poika vastasi pienen hymyn kera ja käänsi katseensa opettajaan. Pulpetilla Nikolla oli vain kemian kirja, vihko ja lyijytäytekynä. Penaali oli muuten unohtunut kotiin.
"Niin me katotaan video yhdestä työstä, joka me sitten tehdään seuraavaksi itse parin kanssa", Niko selvensi tytölle ja valot sammuivat. Hetken sählättyään opettaja saikin videon toimimaan ja videossa näytettiin kuinka kyseinen työ tulisi tehdä. Jotakin pH arvon katsomista indikaattorien avulla. Tai näin ainakin Niko asian ymmärsi. Toisaalta olivathan he juuri laskeneet pH-laskuja, joten aika selväähän oli, että sellainen työ sitten tehtäisiin.