Angie, Angie, when will those clouds all disappear?

//Muah, ängen mukaan >: )
... Onks Wyattilla btw minkä väriset hiukset? XD

Kohta hän oikeasti varastaisi yhden noista upeista moottoripyöristä ja ajaisi sillä auringonlaskuun.

Eileen Von Hussle istua tapitti nurmikolla melkein kuin patsaana ja tuijotteli koulun parkkipaikalle viirumaisin silmin. Hänen katseensa ei kiinnostunut hienoista autoista, ei todellakaan, vaan katse oli kiinnostunut hyvinkin paljon noista uljaista moottoripyöristä, jotka seisoivat vierekkäin kauniissa rivissä. Eileen antoi toisen kätensä sormen leikitellä nutturalta karanneen pitkän hiustupon kanssa ja toinen käsi oli varattuna tikkarille, jota tyttö nautiskeli kaikessa rauhassa.
Voisiko parempaa toivoa päivältä? Tikkarin nautiskelua sekä moottoripyörien kuolaamista? Ei, tämä oli täydellinen päivä. Ainakin tälle irlantilaistytölle.

Brunette sai osakseen ihmetteleviä katseita, kun ihmiset kävelivät hänen ohitseen. Katseita El ei oikeastaan edes huomannut, hänen katseensa oli sillä hetkellä varattuna kiiltäville moottoripyörille. Jotkut käänsivät katseitaan myös samaan suuntaan, jonne Eileen tuijotteli ja he, jotka olivat sen vaivautuneet tekemään, hämmentyivät yhä enemmän. Miten muka Eileenin kaltainen tavallinen tyttö olisi kiinnostunut moottoripyöristä? Mielenkiintoinen kysymys ja varsinkin kermalaiset välttivät hänet kaukaa. Ei se Eileeniä oikeastaan kiinnostanut pätkääkään, mutta eipä hän edes huomannut heidän katseitaan, joten sillä ei ollut mitään väliä.

Vihdoin tyttö nousi nurmelta, mutta katse pysyi yhä haaveilevana moottoripyörissä. Ajattelemattomasti Eileen otti askeleita lähestyäkseen kauniita moottoripyöriä. Pian tyttö seisoi metrin päässä neljästä moottoripyörästä muodostuvasta rivistä ja katseli kiinnostuneena niiden väritystä ja yksityiskohtia. Muuan pahislauma, joka oli huomannut irlantilaistytön tuijottelut, virnuilivat ilkeästi ja yksi pahiksista tuuppasi huomaamattomasti reunimmaista moottoripyörää, joka sai aikaan ketjureaktion - yhtäkkiä neljä moottoripyörää oli kumossa ja pahislauma kaikkosi nopeasti paikalta.
Eileen kauhistui järkytyksestä, kun nuo kauniit moottoripyörät olivat yhtäkkiä kumossa parkkipaikalla aiheuttaen suuren kolinan. Ihmiset kääntyivät katsomaan häntä ja kaikki näytti siltä kuin Eileen olisi aiheuttanut tämän koko onnettomuuden. Irlantilaistytön kasvoilla paistoi pakokauhu, tästä hän ei selviäisi ilman todistajia! Opettajat rankaisisivat häntä, moottoripyörien omistajat rankaisisivat häntä! Eileen oli pahassa pulassa, todellakin pahassa pulassa!

// Moi Rige, en ollu huomannu että tänne oltiin vastattu! No jotkut vaaleenruskeat kutrit sillä on ^^

Poika huokaisi ja päätti kuluttaa taas aikaansa katselemalla ympärilleen. Soitin oli piipannut ja ilmaissut että akku oli loppunut.Läksyt eivät onnistuneet ilman musiikkia, joten Wyatt oli lopettanut ja oli laittanut tavaransa pöydältä jo pois. Jättäen enää energiajuomansa siihen.
Toiseen käteensä tylsännäköisesti nojaten, Wyattin katse kiinnittyi kauas pihan ruohoalueen taakse, parkkipaikalle. Parkkipaikalle oli parkkeerattu kaikki kalleista autoista vanhoihin romuihin. Wyatt itse kulki kouluun ja ympäri kaupunkia tylsästi bussilla. Näytti aivan siltä, että parkkipaikalla olisi ollut jokin tilanne meneillään. Moottoripyörien luona, tai ainakin ne näyttivät moottoripyöriltä, oli jokin joukkio kuten myös joku tyttö. Tilanne ei näyttänyt kuitenkaan mitenkään erikoiselta, tilanteelta kuitenkin. Hetken päästä kovalla metelillä kaatuivat pyörät kumoon, jonka jälkeen tuntematon joukkio lähti ripeästi paikalta, mutta tyttö jäi seisomaan paikalleen.

Mitä oli tapahtunut, alkoi ihmiset ruokailupaikalla supista, eikä vaan supista vaan juoruilla kunnon ääneen. Poika kuuli, miten joku sanoi, että tyttö, joka oli ollut pyörien vieressä oli kaatanut rivin nurin. Mutta miksi, kukaan ei oikeastaan keksinyt siihen mitään vastausta.
Arveltiin vain, että pyörien omistajan olisivat varmasti vihoissansa tytölle. Kun spekulointi alkoi, Wyatt olisi halunnut kertoa, mitä oli oikein nähnyt. Miten oikeasti oli käynyt, mutta tuskin kukaan olisi häntä uskonut. Vaaleanruskeita hiuksiaan silmien edestä ottaen, poika huomasi pihan toisesta laidasta lähestyvän naisopettajan. Naisen vauhti oli tomera, ja suunta oli suunnattu suoraan parkkipaikalle. Tyttö saisi varmisti syyt niskoilleen. Koulu oli tarkka, että omaisuuden rikkomista ei tapahtuisi tai siitä joutuisi ainakin vastuuseen.

Poika epäröi hetken, kun huomasi naisen tulevan tuon tuntemattoman tytön luo ja viitoten käsillään ilmaan. Ruokailupaikalla hiljentyi, koska haluttiin tietää mitä sanottaisiin. Matka oli kuitenkin liian pitkä, eikä mitään kuulunut. Wyatt nousi penkiltä, otti reppunsa toiselle olalle ja alkoi kävelemään kohti parkkipaikan reunaa. Jos kukaan muu ei nähnyt tapahtumaa, hänen velvollisuudeksi tulisi kertoa totuus.

// haha XD

Eileen ehti vielä panikoida ennen opettajan tuloa. Hän otti askeleita paikoillaan ja asetti molemmat kätensä ruskeiden hiustensa sekaan sekoittaen hiuksiaan. Hänen kätensä tärisivät, kun tyttö laski ne takaisin vierelleen, mutta kauaa kädet eivät liikkumatta pysyneet. Kädet alkoivat tehdä pakottavaa sivulta sivulle liikettä. Voi ei, voi ei, voi ei! Jos tämä langetettaisiin Eileenin syyksi, olisi lasku luultavasti aivan hirvittävä! Eihän bruneten perheellä ollut varaa tällaisiin laskuihin, kun isä oli vasta selviämässä yhtiönsä konkurssista ja saanut uuden työn! Ja äiti luultavasti saisi vain enemmän paineita ja alkaisi lyödä yhä enemmän... Ei kuulostanut hyvältä, ei todellakaan!

Sen verran ehti Eileen panikoida ennen naisopettajan tuloa, joka kirjaimellisesti sai Eileenin ponnahtamaan säikähdyksestä ilmaan, kun tämä oli ilmestynyt bruneten taakse ja alkanut melkeinpä kirkua hätääntyneenä. Irlantilaistyttö kääntyi nopeasti ympäri ja siniharmaisiin silmiin nousi pakokauhu, kun opettaja karjui hänelle naamapunaisena siitä, että miten pöyristyttävää oli, että tällaista kävi heidän hyvä maineisella koulullaan. El näytti hyvin kituvalta, mutta hänen oli sanottava oma kantansa asiasta, sillä ei hän voinut sulattaa sitä, että häntä syytettiin tapahtuneesta.
"Mutta kun mä oon syytön! Mä en oikeesti tehny mitää, en ees hipassukaan! Joku voi ihan oikeesti todistaa!" brunette rukoili ja katseli epävarmana lähistölle kerääntyneitä ihmisiä. Eikö niin, että joku näki? Joku näki, mitä oikeasti tapahtui?
Tällaisinä hetkinä Eileen tosiaan kirosi sitä, että oli käyttäytynyt nuorempana niin holtittomasti. Jos hän vain olisi ollut kiltti ja kuulias lapsi, niin tällaista ei varmasti hänelle tapahtuisi.

Opettaja oli vastaamassa Eileenin puolustukseen, kun Wyatt asettui naisen ja Eileenin vierelle.
"Hei anteeksi, jos keskeytän. Tai siis varmasti keskeytän, mutta mä voin kertoo, että se ei ollu toi", Wyatt puhui rauhallisempaan sävyyn, jos vertasi esimerkiksi tytön tai vaikkapa opettajan käytöstä. Poika vilkaisi lähelle kerääntyneitä ihmisiä, jotka nauttivan tälläisen katselemisesta kovin. Naisopettaja käski olla häntä puuttumatta tähän asiaan, koska tämä ei koskenut Wyattia. Hän oli jotenkin arvannut, ettei häntä uskottu. Kuuluihan tämä hänelle, hän oli silminnäkijä.

"Mutta mä ihan oikeasti näin, ketkä tän teki", Wyatt painotti ja katsoi opettajaa vaativana. Nainen alkoi jo hieman rauhoittua, kun huomasi ihmisjoukon lisääntyvän ympärillään. Opettaja puhui jotain rehtorin kanssa keskustelusta sekä pyörien omistajille ilmoittamisesta.
"Se oli toi! Me nähtiin" kuului huuto läheltä. Yrmeän näköinen poika oli jenginsä kanssa ja nojaili puuhun osoittaen Eileeniä. Wyatt ei ollut aivan varma, että olivatko nuo juuri ne syyliset tähän koko sotkuun. Oli aika typerää kuitenkin palata rikospaikalle, mutta kukapa voisi olla seuraamatta seuraksia. Poika otti reppunsa olalta, ja roikutti sitä nyt kädessä. Nyt ensimmäistä kertaa hän vilkaisi vierellä olevaa tyttöä, joka oli syytettynä. Ruskeahiuksinen tyttö ei näyttänyt siltä, että kaatelisi huvikseen toisten moottoripyöriä. Tosin, hän oli oppinut, ettei kaikki olleet miltä näyttivät.

Eileen ehti jo hätääntyä, tulla niin hätääntyneeksi kuin ihminen ikinä voisi tulla, kun kuuli tuntemattoman äänen läheltään. Siniharmaat silmät kääntyivät suurina ja pyöreinä vierelle tulleeseen nuorukaiseen, joka oli Eileenille kuin enkeli taivaasta. Mitä, oliko tämä poika oikeasti nähnyt koko tilanteen? Senkin, että brunette ei ollut edes hipaissutkaan moottoripyöriin?
Tytön silmät kiiluivat ihastuksesta, kun tyttö tapitti saapunutta pelastajaansa. Harmi, ettei toinen omistanut vaaleita hiuksia. No jaa, ehkä silloin tämä tilanne olisi ollut aivan absurdi, mahdoton.

Naisopettaja tuntui rauhoittuvan ja näytti siltä, kuin hän uskoisi saapuneen pojan sanoja. Toivottavasti uskoikin, sillä El ei halunnut tulla syytetyksi ilman syytä!
Kun Eileen kuuli uuden tuntemattoman äänen syyttelevän häntä, kääntyi tytön pää salaman nopeasti syyttelijöihin päin. Ja mitään sen enempää miettimättä Eileen oli jo kaikesta 100%:sen varma.
"Enpäs ollut, vaan tuo!" irlantilaistyttö kivahti loukkaantuneena ja osoitti sormellaan poikaa, joka syytti häntä kaikesta. Opettajien päät kääntyivät nyt katsomaan nyrpeästi opiskelijajengiä, jotka voisivat vallan mainiosti olla tämän takana - nämä kyseiset opiskelijat olivat nimittäin useinkin ongelmissa.

Opettajat alkoivat taas supista keskenään, yrittäen tehdä johtopäätöstä asiasta. Eileen mulkoili edelleen vihaisena pahisjengiä, mutta sai siitä pian tarpeekseen ja kääntyi hymyssä suin viereen saapunutta poikaa.
"Sä oot ihan oikeesti enkeli", brunette aloitti keskustelun ja mitään varoittamatta tämä jo halasi toista kiitollisena.
"Mä oon sulle henkeni velkaa", Eileen sanoi irrottautuessaan halauksesta ja virnisti pojalle hellyyttävästi.
"Jos sä vaan tietäisitki, mitä mä oon joutunu kokemaan, niin sä ymmärtäisit mun suuren kiitollisuuden", tyttö puhui, mutta hiljeni, kun opettajat olivat nähtävästi tehneet johtopäätöksensä.
JES! 1-0 Eileenin hyväksi! Opettajat lähtivät vaarallisin askelin pahislaumaa päin ja unohtivat Eileenin.

Wyatt katsoi vuorollaan opettajia, Eileeniä ja poikajoukkiota. Kai tässä pitäisi jonkin ratkaisu saada aikaan. Tyttö tunnisti pojat, juuri ne kaverit, joita hän itsekkin epäili. Toisen kutsuessa itseään enkeliksi jännällä aksentilla, poika pudisti päätänsä nopeaan. Ennen kuin hän ehti vastata sanaakaan, toinen halasi erittäin kiitollisen oloisena.
"Kerroin vaan mitä näin. Ja vaikka olisit mitä joutunutkin kokemaan, saat pitää henkes ihan itelläs", Wyatt sanoi vähätellen ja hymyili, miettien hieman toisen oudolta kuulostavia sanoja. Ihankuin hän oli pelastanut toisen junan alta. Eikai tämä tapaus siihen verratuna niin paha ollut, että ihan henki piti antaa velaksi. Wyattin katsellessa ihmisiä, hänen mielessään velloi ajatus, että ihan varmasti, joku muukin oli nähnyt tapahtumien oikean kulun. Hän olisi myös voinut sanoa, että kuka tahansa olisi tehnyt sanoin, mutta ketään muuta ei ollut kiinnostanut auttaa. Ainakin nyt se olisi ollut vale.

Tyttö oli puolustanut itseään kiivaasti, mikä myös taisi vaikuttaa opettajiinkin. Juttu päättyi siis tytön hyväksi ja pahikset saivat ansionsa mukaan. Opettaja käski poikia seurata häntä suorinta tietä koulun rehtorin puheille. Pojat kapinoivat, kuitenkin totellen viimein. Heidän suunnastaan tuli muutama pisteliäs ilkeä katse, joista W ei jaksanut välittää. Hän oli ollut ilonpilaaja tullessaan selvittämään tilanteen ja nautti siitä. Tuollaisten piti saada ansionsa mukaan.
"Sinne menee", poika tokaisi toisten poikien perään. Wyatt katseli moottoripyöriä ja otti muutaman askeleen poispäin niistä ruohoalueella.
"Mitä sä muuten edes teit noiden luona?" poika kysyi osoittaen kalliin näköisiin pyöriin. Ei ollut näyttänyt siltä, että tyttö olisi kävellyt vain ohi. Wyatt heilutteli pulloa toisessa kädessä, lähellä jalkaa.

Eileen oli alkanut hyppiä onnessaan ja mutisi itsekseen 'score' ja 'jee' -kaltaisia lausahduksia. Tämän täytyi niin olla unta, että Eileen päästettiin muka ilman rangaistuksia vapaaksi! Hänet oli aina tuomittu syylliseksi, vaikka yleensä hän olikin syytön. Nyt opettajat olivat luoneet mulkoivat katseensa pahisjengiin ja opettajat näyttivät melko varmoilta, että juuri tämä kyseinen oppilaslauma oli kaatuneiden moottoripyörien takana.
Varmasti tämän tuntemattoman pojan ansiosta Eileen pääsi vapaaksi kuin koira veräjästä. Hän tulisi olemaan pojalle aina kiitollinen!

Poika esitti Eileenille kysymyksen, jolloin brunette hieman rauhoittui. Irlantilaistytön huulille kohosi leveä virne, kun hän siirsi oman katseensa myös parkkipaikalle. Tosin kaatuneet moottoripyörät aiheuttivat hitusen karvaan maun suuhun, mutta nopeasti Eileen bongasi parkkipaikalta pystyssä olevan moottoripyörän, joka oli aivan mielettömän kaunis!
"Mä rakastan moottoripyöriä", Eileen henkäisi ihastuneena ja huokaisi raskaasti katsellessaan tuota kaunista Harley Davidsonia.
"Kuka muka ei vois rakastaa moottoripyöriä? Ne on niin uljaita, kaksipyöräisiä ajoneuvoja, joilla pääsee tosi kovaa ilman, että täytyis pelätä joutuvan kameraan. Ne kiiltää niin kauniisti ja hyrisee niin pehmeästi..." Eileen puhui pehmeästi ja huumaavasti ja kuka tahansa voisi kuvitella tytön olevan aineissa. Mutta minkä sille voi, että El rakasti moottoripyöriä, jokainen rakasti mitä rakasti.

Wyattin huulien välistä kuului pienoinen naurahdus, joka kuulosti siltä, että poika ei ollut uskoa korviaan. Toinen siis rakasti moottoripyöriä. Kulkuneuvoja, jotka yhdistettiin vapaaseen elämäntyyliin ja ulkonäöltään villeihin tyyppeihin.
"Vau, en ois uskonut", poika vastasi innostuneesti ja katsoi uudestaan rakkauden kohteita.
"Noh öh, mä en esim rakasta moottoripyöriä. En ees tiedä niistä mitään", Wyatt sanoi, kun tytön mielestä kaikkien pitäisi rakastaa niitä. Pojan ainoa rakkauden kohde oli musiikki ja siita tulevat fiilikset. Jos vain soitin ei olisi irtisanonutitseään irti vähän aika sitten, hän olisi voinut kuunnella musiikkia loppupäivänäkin. Poika kosketti kaulansa ympärillä olevia kuulokkeita hieman harmissaan. Tytön puhe sai toimia musiikkina hänen korvilleen. Jännä irlantilaisaksentti oli mukavaa vaihtelua yleensä kuultuun, tavalliseen kalifornia-aksenttiin verrattuna.

"Onko sulla sitten oma pyörä?" Wyatt kysyi, pysyen vieläkin samassa aiheessa. Tuollaiset saattoivat olla varsin kalliita, tai ainakin niin poika veikkasi. Eihän hän edelleenkään tiennyt niistä mitään.
Poika huomasi muutaman ihmisen tulevan kaksipyöräisten luo, ja alkoi nostaa niitä takaisin pystyyn. Samalla kuului muutama kirosana, kun tarkistettiin, oliko kaatuminen tehnyt vahinkoa. Wyatt päätti siirtyä vielä hieman kauemmaksi pyöristä kun eräs iso kaveri vaikutti hyvinkin uhkaavan oloiselta.
Juuri sellaiselta moottoripyöräjengiin kuuluvalta. Taisi olla nahkatakissakin jokin tunnus.

Onneksi tuon pojan sanat moottoripyöristä menivät kuuroille korville, sillä Eileen oli taas täysin häkeltynyt noista kauniista moottoripyöristä. Jos hän olisi kuullut pojan sanat, olisi toinen saanut kuulla vaikka minkälaista tietoa moottoripyöristä. Ja se olisi saattanut kestää useitakin tunteja Eileenin tuntien. Jos hän innostui selittämään, hän selitäisi ja kauan.

Kuitenkin nyt toisen puhe rekisteröitiin ja irlantilaistyttö kääntyi suu mutrulla toisen puoleen. Hän asetti sormensa alasilmäluomelleen ja valutti sormeaan poskea pitkin alas kuin muka kyynelehtien.
"Ei oo", Eileen mutisi harmissaan.
"Mä kerran kysyin mun vanhemmilta, voisko ne hommata mulle moottoripyörän, nii arvaa mitä. Äiti istahti tuolin ohi tömähtäen lattialle ja iskä pudotti keittolusikkansa. Mä päättelin, että vastaus oli ei", brunette puheli ja siirtyi nimettömän pojan kanssa kauemmas parkkipaikalta (tosin Eileen vain seurasi toista vaistomaisesti, sillä olisi typerää puhua pitkän matkan päästä toiselle).

"Mä oon muuten Eileen. Eileen Von Hussle", tyttö tajusi viimein esittäytyä ja kaivoi taskustaan kaksi oranssia tikkaria, joita ojensi poikaa päin.
"Otatko?" Eileen kysyi ja hymyili pirteästi. Tottahan toki hän nyt pelastajalleen tikkarin tarjoaisi!

Hetken aikaa hiljaa oleva nuori nainen alkoi puhumaan, mikä sai pojan sisäisesti naurahtamaan, toinen oli melko teatraalisen oloinen. Ensivaikutelmaltaan toinen vaikutti vähän oudolta. Ihan niin pikkuriikkisen vähän, että sitä ei melkein huomannut.
"Ne tais siis järkyttyä aika kovasti", Wy kommentoi toiselle, tuon vanhempien reaktioista. Edes poika, jolla saattoi olla hullujakin juttuja mielessä, ei ollut saanut aikaan tuollaista reaktiota vanhemmissaan. Tai oli, äiti leikkasi sormeensa terävällä puukolla, nuori poika Trembleyn tuodessa kuolleen hiiren keittiöön. Mutta siitäkin oli kauan.
"Sä siis vaan tyydyt vaan ihailemaan noita?", Wyatt päätteli, kun toisella ei ollut omaa.

"Eileen okei. Mä oon Wyatt", poika sanoi, ja vilkaisi taakseen moottoripyörien luo, jotka olivat uljaasti taas pystyssä pienen kaatumistapauksen jälkeen. Hän huomasi kuinka Eileen otti esille värikkäät tikkarit.
"Tikkareita, millonkohan oon viimeks syöny, kiitti", Wyatt vastasi naurahtaen ja otti toiselta tikkarin.
Karkit eivät olleet juurikaan toisen mieleen, mutta otti sen kuitenkin. Poika alkoi repiä tikkarin paperia pois, mutta se oli liian tiukassa. Hänen kovettuneilla sormenpäillään ei saanut juuri mitään pientä näperrystä aikaan.
"Mä en saa tätä auki", Wy valitti hiuksiaan silmien edestä haroen ja katsoi Eileeniä.

"Kovasti on melko lievä sana", El huomautti pojalle ja paljasti tälle valkoiset hampaansa virnistäessään. Eileen nyökkäsi pojan päättelyillä ja huokaisi hitusen lannistuneena.
"Pakkohan se on vaa tyytyä kattelemaan noita... Mutta kyllä mä vielä joku päivä ostan ittelleni oman tollasen, se on jo päätetty!" irlantilaistyttö hihkaisi innoissaan ja hykerteli tyytyväisenä. Hänen täytyisi säästää aika paljonkin rahaa moiseen ajopeliin, mutta kyllä sitä rahaa aina jostain saisi.

"Wyatt", brunette toisti toisen nimen, sillä nimi jäi yleensä paremmin päähän, kun sen oli toistanut. Eileen hymyili tyytyväisenä, kun Wyattiksi esittäytynyt poika otti vastaan hänen tarjoaman tikkarin. Tyttö avasi nopeasti oman tikkarinsa paperista pois ja oli jo saanut oman tikkarinsa suuhun, kun kuuli pojan sanat. Eileen ei voinut näyttää sen omahyväisemmältä, kun hän otti tikkarin pojan käsistä ja yhdellä liikkeellä tikkarista oli paperi saatu irti. Eileen ojensi paljaan tikkarin takaisin toiselle.
"Se on taitolaji", brunette virnisti ja maisteli omaa tikkariaan.

"Mitä sä kuuntelet?" Eileen kysyi uteliaana ja osoitti sormellaan toisen kaulalla roikkuvia kuulokkeita.

Wyatt katsoi toisen intoilemista moottoripyöristä. Toinen kuulosti ensin lannistuneelta, mutta kertoi hankkivansa tulevaisuudessa oman.
"Muista viedä sitten mut ajelulle", poika sanoi naurahtaen ja nyökkäili innostuneesti.
Eileen toisti nimen ääneen, olisiko hänen pitänyt hänen? Wy uskoi muistavansa tytön sekä nimen, koska hän oli ainoa Eileen niminen jonka tunsi ja ainut noin kiinnostunut moottoripyöristä.

"Vähän niinkuin kaikki", Wyatt totesi, ja otti tikarin toiselta sormien väliinsä. Maistaen sitä ensin nuolaisten, se maistui ehkä appelsiinille. Ainakin värin puolesta se olisi voinut olla appelsiini. Luottaen omaan makuaistiinsa, Wyatt laittoi tikkarin suuhunsa, imeskellen sitä jonkun aikaa.
"Tää on hyvää", poika sanoi hymyillen tytölle, joka myös maisteli omaansa.

Wyatt mietti Eileenin kysymystä hetken ja kallistaen päätänsä puolelta toiselle.
"Vähän kaikenlaista, mutta ehkäpä eniten rockia", poika vastasi hymyillen.
"Kuunteletko sä mitä?", esitti hän saman kysymyksen tytöllekkin. Hän oli kiinnostunut toisten musiikkimauista ja vertaili löydettiinkö samoja artisteja tai bändejä.

"Jos sulla ei oo mihinkään kiire, niin voitais mennä johonkin vaikka istumaan?", Wyatt ehdotti ja katseli takaisin ruokapaikalle, jossa ihmiset edelleen söivät ja todennäköisesti juoruilivat. Nurmikin oli hyvä vaihtoehto, mutta saattaisi liata tytön nätit vaatteet. Poika jäi kuitenkin kuulosteleman Eileenin mielipidettä ja mahdollista istumapaikkaideaa.

Eileen alkoi kikattaa hiljaa, kun Wyatt jo varasi itselleen jo yhden ajelun. Eileen päätyi vain nyökkäämään toiselle leveän virneen kera. Uusi naurahdus kumpusi silloin tyttösen rintakehältä, kun poika oli sanonut tikkarin olevan hyvää.
"Milloin tikkarit muka ei ois hyviä?" Eileen kysyi kiusoittelevasti ja imeskeli tyytyväisenä omaa tikkariaan.
"Tikkarit on mun toinen intohimonkohde", irlantilaistyttö paljasti ja virnisti taas tavanomaisesti toiselle.
"Mut usko tai älä, mulla on uskomattoman hyvät hampaat! Mun koko elämäni ajan mulla on ollu vaa kaks reikää", Eileen kehuskeli ylpeästi.

"Rock on ihan jees", Eileen myönsi ja nyökytteli päätään.
"Sex Pistols, The Clash, The Sounds, The Who.. Voi, niitä on niin paljon!" El voihkaisi, mutta naurahti melkeinpä heti sanojensa perään.
"Eli punk on enemmän mun juttua", irlantilaistyttö selvensi, jos toiselle ei nyt jostain kumman syystä tuntenut mitään hänen mainitsemistaan bändeistä.
Eileen ei varmastikaan ulkoisesti näyttänyt mitenkään punkmaiselta. Nytkin hänellä oli päällään violetti toppi, jonka päällä hän nyt piti mustaa hupparia ja tummansiniset farkut. Hiukset hän oli jättänyt auki ja kenkinä hänellä oli mustat tennarit. Missä olivat kaikki niitit ja piikit?

"Joo, mikä ettei!" Eileen hihkaisi innoissaan ja alkoi tähystellä heille sopivaa paikkaa, minne he voisivat mennä istumaan. Vapaita istumapaikkoja ei kyllä näkynyt lähelläkään, joten mitään Wyattilta kysymättä tyttö päätti istuutua nurmelle heidän allaan. Laukku asetettiin maahan ja tyttö otti nurmelta mukavan risti-istunta asennon.
"Tässä on ihan hyvä", tyttö sanoi hymyillen.

Wyatt alkoi hymyillä, kuullessaan toisen vallattoman tyttömäisen kikatuksen. Wyatt nosteli hieman olkapäitään tietämättömänä toisen kysellessä tikkareista. Ei hän tiennyt. Ehkä tikkarit eivät koskaan olleet pahoja? Ainakin siltä Eileen sai sen kuulostamaan.
"Ahaa", poika vastasi ja laittoi tikkarin hetkeksi taas suuhun sulamaan. Tyttö harrasti siis moottoripyöriä ja tikkareita. Wyatt tyytyi hymyilemään toisen ylpeyden aiheelle ja mietti montako reikää hänellä oli ollut. Muutama? Ei hän niitä ollut painanut mieleen niinkuin tyttö oli.

"Mäkin kuuntelen noita", Wyatt melkein hihkaisi kuulleessaan tuttuja bändin nimiä Eileenin suusta.
"Punk on ihan jees, joskus vähän liian aggressiivistä. Anarkia ja kaikki muu", poika kertoi naureskellen. Hän oli ehkä enemmän rockballadien ystävä. Mutta päivänä, jolloin fiilis oli kaikkea muuta kuin hyvä, saattoi kuulokkeista kajahtaa Sex Pistolsin tapaan Johnny Rottenin kunnotonta laulua tai jotain muuta tilanteeseen sopivaa punk-höttöä. Eileen olisi siis tyttö joka piti motskareista, tikkareista ja punk-musiikista. Kokoajan kertyi lisää mielenkiintoisia puolia irlantilaisaksentin omaavasta tytöstä.

Poika seurasi, miten Eileen kävi istumaan ruoholle, ja seurasi tytön esimerkkiä. Wyatt jätti hieman väliä toiseen ja istuutui jalat hieman koulussa toisen viereen.
"Käytkö koskaan livekeikoilla?" poika uteli, ja katseli vihreää ruohoa allaan. Alkaen sitten rummuttumaan komppia jalkoihinsa biisistä, joka soi päässä. Kuten tavallista, hiukset liouivat tuon silmille, kun poika heilutti päätänsä tahdissa päänsisäisen musiikin.

Eileen hihkaisi ja alkoi taputtaa käsiään yhteen silkasta innosta kuullessaan, että Eileenin mainitsemat bändit olivat Wyattille tuttuja.
"Oikeesti? Eikä! Siistii!" irlantilaistyttö riemuitsi ja hänen huulilleen syntyi leveä virne. Wyatt oli tällä hetkellä ensimmäinen ihminen San Diegossa, joka kuunteli tytön kanssa samanlaisia bändejä. Irlannissa ei tosin paljoa ollut saman henkisiä kuin Eileen, mutta se ei nyt ollut se pointti, vaan se, että nyt Eileen voisi yrittää ystävystyä Wyattin kanssa paremmin, kun heillä olisi jotain yhteistä.
"God save the Queen on vaan niin legenda", brunette hykerteli ja keinutteli päätään puolelta toiselle muistellessaan, miten hänen mainitsema kappale meni.

"En kertaakaan", Eileen totesi hitusen harmissaan ja kohautti olkiaan.
"Kerran yritin, mutta vanhemmat saivat mut kiinni ja antoivat kuukauden arestin. Sen jälkee en oo kokeillutkaan", brunette paljasti syyn. Vanhemmat, he tosiaan olivat niin tylsiä. He eivät koskaan antaneet tyttärensä tehdä mitään vähänkään jännittävää.
"Sä varmaan oot käyny?" irlantilaistyttö kysyi silmät säihkyen ja odotti Wyattin vastausta.

"Joo ihan oikeesti", Wyatt vahvisti naurahtaen. Toisen reaktio oli taas jotenkin suuri ja ihmetytti toista.
"Ehkä me voidaan joskus lainata toisillemme levyjä tai jotain", poika sanoi, lipoen tikkaria. Hänellä kyllä oli paljon levyjä, mutta ei uskoi, että toiselta voisi löytyä jotain lainattavaa hänelle.
"Niinhän se on", poika kuunteli toisen hyräilyä nyökkäilen.

Poika lopetteli jalkoihin rummuttamisen, kuullakseen toisen puheen paremmin.
"Kuukauden arestia? " Wyatt ilmaisi suureen ääneen ja laittoi tikkararin taas suustaan pois. Hän oli aina saanut käydä konserteissa sun muissa. Hän oli ollut aina melko luotettava ja rehellinen vanhemmilleen. Ja vanhemmat ymmärsivät, että musiikki oli pojalle tärkeää, ja antoi hänen käydä.
"Joo on käyny. Se on jotain sanoinkuvaamatonta joka kerta", Wyatt hymyili leveästi. Hän oli tainnut käydä ainakin yli kymmenessä konsertissa, jotkut olivat pieniä aloittavien bändien keikkoja, mutta suurinosa niistä oli ollut hyviä.
"Tollanen on tosi ärsyttävää varmaan", Wyatt totesi, miettien uudestaan Eileenin tilannetta.

"Sä oot varmaan kotosin Irlannista?" Wyatt sanoi kysyvästi, katsoen toisen kasvoja. Hän oli pannut merkille toisen aksentin jo alussa, mutta ei ollut ajatellut toisen ulkonäköä. Irlantilaiset näyttivät hänen mielestä puna- tai oranssihiuksilta, joilla olisi paljon pisamia. Tutkiessaan toisen kasvoja hän ei löytänyt näitä merkkejä.
"Mä en oo ikinä käyny Euroopassa, et millasta siellä on? Tai millasia ihmisiä?" Wyatt naurahti hieman kysymykselleen.

"Joo, jos mulla nyt on sulle mitään lainattavaa ja päinvastoin", Eileen naureskeli ja katseli Wyattia leveä virne kasvoillaan. Irlantilaistytöllä tosiaan oli melkoinen levykokoelma kotonaan ja välillä tyttö ei itsekään ollut perillä, mitä levyjä hän oikein omisti. Oli hänellä myös muutamia vinyylilevyjä ja vinyylisoitinkin. Täytyihän bändien aivan oikeitakin julkaisia nyt omistaa, jos oikeasti jostain bändistä piti!

Poika näytti ihmettelevän arestin pituutta, johon Eileen vain kohautti olkiaan. Se oli tapahtunut parisen vuotta sitten ja silloin aresti oli tuntunut hyvin mahdottomalta ja epäreilulta. El kuitenkin selvisi siitä ja lupasi olla rikkomatta vanhempien määräyksiä siitä päivästä lähtien.
Ja määräyksiin kuului, että tyttö ei hajottaisi mitään. Myös sen takia Eileen oli Wyattille kiitollinen, että poika oli pelastanut hänet pinteestä.
Eileen kuunteli niin katkerana toisen keikkakokemuksia ja parkaisi murheellisesti toisen sanojen jälkeen.
"Mitä mä antaisinkaan, jos pääsisin edes yhdellekin keikalle. Heti, kun mä muutan pois porukoiden luota, mä meen jonku bändin keikalle. Jep, mä päätin sen nyt. Lähetkö sitten mun seuraks?" brunette kysyi ujostelematta ja hymyili leveästi.

"Joo, Irlannista. Mistä arvasit?" Eileen kysyi huvittuneena, vaikka hän vähän jo veikkailikin, että hänen aksenttinsa taisi paljastaa syntyperän aika hyvin.
"Ainaki siellä on viileämpää kuin täällä. Paljon viileämpää. Ja hmmm.." Eileen yritti miettiä eroavaisuuksia San Diegon ja Irlannin välillä.
"Ihmiset on ehkä vähän enemmän avoimempia siellä.. Siis en nyt tarkota mitenkään, että täällä oltais muka jotenkin epäsosiaalisia. Siis... Sielläpäin, missä mä asuin, halailtiin ja naurettiin tosi paljon. Ja ai niin, siellä ryypätään aika paljon", El muisteli nauraen.
"En mä oikee osaa muuta sanoa. Kun ihmiset on yksilöllisiä, niin on paha vetää jotain tiettyä rajaa", brunette lopetti ja virnisti.
"Ootko sä aina asunut täällä?" Eileen kysyi sitten ja jatkoi viimein tikkarinsa imemistä.

"Kyllä mä uskon, että meillä on toisillemme paljon annettavaa", Wy totesi, purren tikkaria, niin että siitä lähti palasia. Hetken pureskeltuaan, tikun päässä ei ollut enää mitään.
"Hmm niin sitten kun oot 30 vai?" Wyatt vitsaili tytölle, joka oli kertonut menevänsä vasta kotoa muutettuun keikalle. Vanhempien katon alla asuessa näin ei siis saanut toimia. Poika pyöritteli tikkua sormissaan hymyillen.
"Ei vaan, voin mä lähtee", poika myöntyi. Oli mukavaa, että toinen pyyti häntä keikalle.

"No ehkä mä arvasin tosta sun puheesta? Ei oo vaikee huomata sun aksettia, joka on muuten aika hauska", poika sanoi. Wyatt kuunteli kun toinen kertoi hieman ilmastosta. Niin, taisihan Irlanti olla paljon pohjoisempana kuin San Diego, tai ainakin näin hän muisteli. Hän ei ollut haka maantiedossa.
"Halailtiin ja naurettiin, tietysti varmaan jos siellä aina oltiin kännissä", poika naurahti. Eileen oli kyllä oikeassa siinä, että ihmiset on yksilöllisiä. Samaan kansaan kuuluvilla oli paljon erilaista, vaikka asuivatkin samassa maassa, puhuivat samaa kieltä ja elivät samanlaisessa kulttuurissa. Tai kuten San Diegossa, söivät samoja hampurilaisaterioita tai ajoivat samoja avoautoja.

"Jep, seitsemäntoista vuotta", sanoi poika nyökäten. Sitä kuitenkin oli varmasti vaikeampi tunnistaa puhetavasta, että hän oli aito ja alkuperäinen san diegolainen. Sitä hän ei kuitenkaan kysynyt Eileeniltä, vaan jotain muuta, mikä koski tyttöä.
"Ootko kauankin asunu sit täällä?" poika uteli.

Eileen tuuppasi kämmenellään Wyattia olkapäähän toisen vitsaillessa tytön kustannuksella. Seuraavaksi tyttö näytti ilkeästi kieltään toiselle, jonka vaikutus kuitenkin pilaantui, kun tyttö naurahti heleästi ja alkoi nyppiä rikkaruohoja nurmelta. Katse pidettiin kuitenkin edelleen pojassa.
"Noni hyvä", El hymisi tyytyväisenä, kun poika myöntyi tulemaan hänen kanssaan joskus keikalle. Voi, Eileen ei malttaisi millään odottaa sitä, että hän pääsisi ihan oikealle keikalle katsomaan jotain bändiä livenä!

Brunette nauroi jälleen, kun Wyatt sanoi hänen aksenttiaan hauskaksi.
"Kiitti vaan!" Eileen huudahti naurunsa välistä ja virnuili huvittuneena.
"Okei, ehkä mä erotin melko hyvin tästä massasta", tavis pohti, mutta se loppui siihen, kun Eileen purskahti jälleen nauramaan pojan kommentille.
"No... Ei kaikki nyt kännissä olleet", El yritti puolustella, mutta pyöräytti sitten silmiään. Okei, olihan se myönnettävä, että Irlannissa oltiin aika paljon alkoholin perään. Eileen oli Irlannissa asuessaan ollut mukana nuorten juhlissa, jossa kaikki olivat myös aika tillin tallin. Hehehe..

"Oot koko ikäsi asunut täällä!" Eileen tokaisi ja katsoi toista jotenkin ihailevasti ja ihmettelevästi.
"Mut oot varmaan joskus halunnut asua muuallakin?" tyttö kyseli. Brunette alkoi hymistä kummasti, kun Wyatt kyseli häneltä, kauanko tyttö oli täällä asunut.
"Tänään taisi tulla täyteen kuukausi", Eileen kertoi ja sipaisi hiuksensa pois kasvoiltaan.
"Jep, eli oon vielä uutta lihaa", tyttö vitsaili ja virnisti.

Poika naurahti, toisen tuuppaisulle. Hän olikin odottanut jotain tuollaista vastaanottoa. Mutta ainakaan Eileen ei suuttunut, koska naurahti jälkeen päin. Wyatt ei saanut ketään suuttumaan, paitsi joskus ollessaan liian dramaattinen. Ja huumorikin luonnistui sen verran, ettei toinen osapuoli tai toiset ajatelleet hänen kiusaavan. Asia olisi sovittu siis tytönkin puolelta ja he menisivät tulevaisuudessa jollekin keikalle yhdessä.

"Ole hyvä vaan. Kuulet varmaan kovasti sanottavan siitä, ainakin täällä?" poika sanoi. Alueelta löytyi joitakin ulkomaalaisia, mutta irlantilaisia Wyatt ei ollut itse vielä ollut kohdannut. Tai ei vain muistanut. Toisen yrittäessä puolustella synnyinmaansa märkää kulttuuria, Wyatt nyökkäsi pienesti. Eileen ei onnistunut vakuuttamaan häntä sen ensimmäisen 'kaikki olivat kännissä' lauseen jälkeen.

"No ehkä joskus, mutta mä tykkään asua täällä", Wyatt sanoi päättäväisesti, koska Diegossa kaikki oli tuttua ja turvallista sekä mahdottoman hyvin. Toki, joskus hän Los Angelesissa käydessään ihaili sen suuruutta, mutta Diego kävi hänelle hyvin. Se tarpeeksi suuri hänelle.
"Kuukausi. Eli aika vähän aikaa", Wyatt mietiskeli.
"Miten oot sopeutunu tänne? Ei oo tullu mitään shokkina vastaan?", poika vilkaisi takana olevaa jättimäistä koulurakennusta. Hän ei tiennyt Irlannin kouluista mitään, mutta siellä olisi voinut olla samanlaista kuin täälläkin. Samanlaisia ihmisiä; hyvä, pahat, rumat, kauniit, erikoiset ja muuta koulutoimintaa. Poika silitteli ruohoa toisella kädellä samalla kuin vartalo nojasi toiseen käteen maassa.

Eileen nyrpisti hieman nenäänsä miettiessään sitä, miten häneen oltiin suhtauduttu uutena oppilaana. No, ainakaan kukaan ei ollut syrjinyt häntä. Vielä. Niin, sekin olisi hyvin mahdollista, sillä El oli aika omalaatuinen persoona.
"No jaa, ei mun aksentti oo sen pahemmin herättänyt huomiota... Tai sitten mä en vaan ole tajunnut irvailuja", Eileen puhui sitten ja virnisti leveästi.

"Niin, onhan tää ihan kivan näköinen paikka asua", El myötäili Wyatin sanoja, kun poika oli sanonut täällä olevan mukava asua. Ainakin Eileenin silmin San Diego vaikutti todella ihanalta paikalta asua, oli lämmintä ja mukava ilmapiiri.
"Kyllä mä oon aika hyvin sopeutunut. En mä oo vielä mistään kovin järkyttynyt. Paitsi siitä, miten paljon täällä onkaan pikaruokaloita", brunette sanoi sitten naurunsa seasta. Se oli tosiaankin ollut hyvin huvittavaa, pikaruokaloita tuntui olevan melkeinpä joka kulman takana!

Mutta sitten koulun kello alkoi soida siihen malliin, mikä tarkoitti ruokatunnin (joo, päätin, että tää oli ruokatunti XD) päättymistä. Eileen katseli oppilaita, jotka alkoivat hiljalleen suunnata takaisin koululle päin. Harmi, nytkö sitä pitäisi jo mennä takaisin opiskelemaan. Matematiikka ei tuntunut kovin innostavalta tällä hetkellä, mutta pakko sinne oli mennä. Ei El alunnut ylimääräisiä poissaoloja.
"Mitä sulla on nyt?" Eileen kysyi noustessaan ylös nurmelta ja pudisteli vaatteistaan ruohoa ja muuta likaa. Toivottavasti Wyattillakin olisi matematiikkaa, saisi Eileen ainakin jonkun kaverin vierelleen!

"Hyvä että tunnut kuuluvas joukkoon", Wyatt totesi hymyillen. Oliko ollut, että tyttö ei oltu otettu silmätikuksi. Toivottavasti. Useimmat ihmiset puhuivat mielellään selän takana tollasista jutuista kuin sanoi mitään suoraan. Todennäköisesti Eileenistä oli puhuttu tuon tietämättä vaikka mitä, vaikka tyttö vaikutti ihan mukavalta tyypiltä. Eikä toisen aksentissa ollut mitään vikaa. Yleensä ne jotka puhuivat selän takana, eivät tunteneet ihmisiä joista puhuivat.
"Ai oot huomannu", Wyatt ihmetteli naureskellen. Pikaruokaloita oli, että ihmiset pysyivät lihoissaan. Maailman ylipainoisin kansa, mistäköhän johtui?

Ruokatunti oli kulunut nopeasti ohi. Turha se ei ollut, koska olihan Wy 'pelastanut' Eileenin opettajien ja pahisjengin kynsistä. Läksyt olivat jääneet ehkä hieman kesken mutta, se ei ollut kovinkaan kamalaa.
"Ääööh", poika vastasi Eileenin kysyessa seuraavan tunnin ainetta. Hän ei muistanut, joten poika käski toista odottamaan hetkisen. Hän penkoi laukkuaan ja löysi ruttuisen paperinpalan, avasi sen ja katsoi. Ruokkiksen jälkeen hänellä oli...
"Oho!" poika sanoi ja nousi seisomaan toisen vierelle. Hän oli aivan varma, että katsoi ruokkiksen alussa, että seuraava tunti olisi äidinkieltä. Siksihän hän oli tehnyt läksyjäkin. Nyt pojan mielessä pyöri oliko hän tehnyt matematiikan läksyjä. Opettaja oli äksy, eikä tainnut pitää Wyattista, ja huomasi jos hän ei ollut tehnyt läksyjään. "Matikkaa", poika vastasi ja lähti kävelemään kohti koulua reppu olallaan.
"Sulla?" tuo kysyi hymyillen puolestaan tytöltä.

Eileen alkoi taas nauraa heleällä ja lapsekkaalla äänellään Wyattin sanoille.
"Täällä siis ollaan enemmän ja vähemmän pikaruokaloiden perään", brunette sanoi naureskellen ja lähti samaa matkaa kävelemään pojan kanssa kohti koululle. Olihan hänenkin kotikaupungissa toki ollut pikaruokaloita, ei tosin aivan jokaisen kulman takana. Olikohan niitä ehkä kolme? Ei Eileen osannut sanoa, hän harvemmin söi pikaruokaloissa.

Irlantilaistyttö oli jo kysemässä, miksi toinen oli ohotellut, mutta sitten poika jo kertoikin, että hänellä oli myös matematiikkaa. Eileenin silmät alkoivat taas säihkyä silkasta ilosta.
"Ai me ollaan samalla tunnilla! En ookkaa huomannu sua! Vähän siistii", brunette sanoi hämmästellen ja loihti huulilleen taas sen tavanomaisen virneensä.
"Istutaanko vierekkäin? Okei, mä en oo tehnyt läksyjä, mutta ei pelkästään sen takia", Eileen puheli, naurahti tähän väliin hiljaa ja katsoi taas poikaa.
"Sä nyt sattumoisin oot ainoa, jonka siitä matikanryhmästä nyt tunnen", tyttö paljasti ja hymyili hieman hillitymmin, mutta yhä pirteästi.

"Kai sä oot tehnyt läksyt?" tyttö kysyi sitten ilmeettömästi ja vaativasti. Tosin kauaa tämä ilmeetön ilme ei pysynyt hänen kasvoillaan, El oli vain hupsutellut käytöksellään. Nyt hän taas hymyili kuin viimeistä päivää.

//Niin, oiskohan tää tässä? X,D Nää vois niiku mielikuvituksellisesti mennä sinne matikantunnille yhdessä :,)