i won't crawl on my knees for you

//fin ja stop tänne aiheuttamaan kaaosta 8D

Päivä oli ollut syvältä, siitähän ei käynyt kiistäminen. Rileyn kaksoset olivat vanhempiensa kanssa olleet pari viikkoa Karibialla lomailemassa ja kouluun palaaminen ei tietenkään ollut miellyttänyt Jaydenia sitten pienimmissäkään määrin. Sen lisäksi, että itse kouluun tuleminen oli vastenmielistä, päivä ei ollut kirkastunut ollenkaan sen kääntyessä iltapäivään. Sen lisäksi, että poika oli viskattu ulos viimeiseltä tunnilta nukkumisen johdosta, amerikkalaisen jalkapallon valmetaja oli päättänyt ottaa joukkueeseen pari uutta kykyä. Ja nämä uudet "kyvyt" eivät olleet luonnollisestikaan pienimmissäkään määrin miellyttäneet Jaydenia. Hän piti joukkueesta sellaisena kuin se oli, vaikka porukkaa saikin olla aina välillä potkimassa hereille, uudet tulokkaat saivat aina nyrpeitä katseita osakseen. Kaikki pelkäsivät menettävänsä pelipaikkansa, mikäli uudet olisivatkin parempia. Sitä pelkoa Jaydenilla ei ollut, sillä hän tiesi olevansa hyvä, mutta se nyt kuului vain hänen luonteeseensa, että tällaiset asiat ottivat päästä. Catherineakaan ei ollut näkynyt koko päivänä. Ärsytti hemmetisti.

Kahvilaan Jay tuli siinä toivossa, että näkisi siellä tyttöystävänsä, sillä Dusty's oli yksi tytön lempipaikoista. Tai kuka vain tuttu olisi tervetullutta seuraa. Joku, joka osaisi vähän rauhoittaa pojan hermoja. Tietysti Jerome oli yksi vaihtoehto, mutta tämän naamaa Jayden oli viime aikoina nähnyt ihan tarpeeksi. Ei sillä, ettei hän veljestään pitäisi, mutta tämä osasi olla raivostuttava kanaemo välillä. Lomallakin oli kulkenut "pikkuveljensä" perässä kuin oma henkivartija ja yrittänyt kieltää Jaydenilta kaikki huvit. Epäonnistuen siinä tietenkin.
"Espresso", Jayden ilmoitti tiskille päästyään ja kääntyi sitten nojaamaan siihen rennosti samalla kun antoi katseensa vaeltaa kahvilan halki. Muutamia cheerleadereita ja pari Jeromen kaveria, mutta ei ketään kenelle Jayden olisi jaksanut jakaa sen enempää huomiota. Niinpä kahvin saatuaan poika suuntasikin suoraan lähimpään vapaaseen pöytään ja istahti rennosti alas jääden odottamaan kahvin jäähtymistä. Eihän tässä ollut minnekään kiire, kotonakin odottaisi vain purkamattomat matkalaukut. Oli parempi viivytellä niin kauan, että äiti tai Jerome kyllästyisivät keskellä eteisaulaa lojuviin laukkuihin ja purkaisivat ne tai puolestaan pyytäisivät taulodenhoitajaa purkamaan ne. Jaydenille kävi kuinka vaan, kunhan hänen ei itse tarvinut sitä tehdä.

Tärtätätärät! Here we go! \o/

Tavallinen päivä. Tai ei oikeastaan ihan tavallinen, koska tällä kertaa – toisinkuin kolmena edellisenä päivänä – STOP oli onnistunut karistamaan perseennuolija Sethin perästään. Blondi urheilija tahtoi niin himokkaasti mukaan jengiin, vaikkei todellisuudessa tiennyt helvettiäkään koko touhusta. Osasi kuulemma tapeta ja oli tarpeeksi kettu, jotta onnistuisi tilanteen vaatiessa paeta paikalta. Vitut se mitään tiesi, se ei ole koskaan käynyt vankilassa tai joutunut oikeasti taistelemaan hengestään. Mokoma pilalle lellitty kakara luuli sopivansa mukaan jengiin, jossa piti osata tapella ja käyttää aseita, piti olla uskallusta ja tahtoa selvitä ja uhmata niitä kusipäitä jotka tielle astuivat. Ei siitä pojasta ollut muuhun kuin naimaseuraksi. 186-senttinen, mustaan kauluspaitaan ja vaaleisiin, rikotuiksi revittyihin farkkuihin pukeutunut ex-vanki ja nykyinen alamaailman jengipomo ja palkkatappaja veti keuhkoihinsa nikotiinipilven tupakastaan, ennen kuin sammutti tupakantumpin ensimmäisen vastaantulevan räkäisen teinin käsivarteen. Jotain DC-hattuinen poika karjui hänen peräänsä, mutta hiljeni nopeasti pojan kaverin kuiskatessa jotain tämän korvaan. Shaynen kasvoilla kävi pirullinen hymy ja mustapukuisia hiuksia harottiin tavalliseen tapaan. Oh yeah, toinen poika taisi olla sen toissapäivänä hänen hakkaaman pojan pikkuveli. Välinpitämättömänä STOP jatkoi matkaansa ja mielessään laskeskeli kuunsa tuloja ja menoja.

Hänen tuli tavata eräs ystävänsä Dustysissa puolen tunnin päästä. Tämä tuttu oli hänen yksi ”ystävänsä” linnasta. Pääsi sekin vihdoin vapaaksi ja mielellään STOP tapasi ihmisiä, jotka hän oli saanut alistettua omaan tahtoonsa. Tämäkin yksilö oli ollut tulinen ja raivosieluinen tappaja, joka oli lopulta alistettu kuin koira maata vasten. Hetken koira murisee, kunnes ryhtyy alistettuna vinkumaan. Näin oli käynyt ja ah, se oli ollut jotain niin herkullisen näköistä ja kuuloista. Siitä miehestä hänelle olisi vielä apua jengissä. Jos ei jengissä niin sängyssä ainakin. STOPilta ei saanut huomiota ilmaiseksi, ei koskaan. Miehen käsi koristivat hikinauhat, jotka punaisina toivat hieman väri muutoin melko tummasävyiseen mieheen. Sänkeään hipaisten Shayne astui Dustysiin ja asteli muuta maailmaa huomioimatta tiskille.
”Musta kahvi”, mies ilmoitti neutraalisti ja nojautui kyynärpäillään tiskiä vasten. Neutraalina katse tuijotti eteenpäin, kunnes hitaasti valui sivummalle ja sivummalle, kunnes osui STOPia lyhyempään urheilijapoikaan. Kirkkaansiniset tappajansilmät tuijottivat poikaa.
”Tunneks mä sut jostain?” STOP kysyi käheästi, koska oli varma, että oli nähnyt toisen jossain. Hänellä sattui olemaan huono muisti ihmisten kanssa. Hän muisti vain tärkeät henkilöt, jos tämä poika muistettiin vain hämärästi, niin tuskinpa toinen tärkeä oli. Vanha pano? Ei, mistä helvetistä Shayne toisen muisti.

Jayden ehti ottaa yhden kulauksen, ennen kuin katse kohosi aukeavaan kahvilan oveen. Tummanruskeat silmät seurasivat ärsyttävän itsetietoisen näköisen pojan jokaista liikettä. Jayden puristi kätensä tiukasti nyrkkiin saaden valkoisen t-paidan kiristymään lihasten päällä. Tämähän tästä vielä puuttuikin. Jaydenin oli ollut tarkoitus pysyä poissa pahamaineisen STOPin tieltä siihen asti, kunnes pääsisi yllättämään tämän yhdessä joukkueen muiden poikien kanssa. Mutta nyt kun tuo hänen serkkunsa raiskannut miehenkuvatus seisoi kahvilan tiskillä, Jaydenilla oli täysi työ pidätellä itseään. Kahvi oli jo täysin unohtunut.

Jayden oli jo noussut seisomaan, aikeinaan poistua kahvilasta mahdollisimman pian, kun hän sitten kuuli toisen puhuvan hänelle. Raivoa ja inhoa täynnä olevat silmät kääntyivät häntä muutaman sentin pidempään poikaan. Jayden astahti lähemmäksi toista, astuen Shaynen intiimivyöhykkeelle, mikäli tällä moinen oli.
"Shayne Preston? Jayden Riley, miellyttävä tutustua", poika sihahti kasvot lähes STOPin kasvoissa kiinni. Tokihan Jayden tiesi Shaynen luonteen ja maineen, mutta tulisieluna oli hankala pysyä poissa loputtomiin, vaikka tiesikin, että turpiinhan siinä tulisi.
"Sierra Riley on varmasti tuttu nimi", Jayden jatkoi ja puristi taas kätensä nyrkkiin leukapielet kiristyen. Tuo sika oli raiskannut hänen serkkunsa. Serkun, joka tuntui enemmänkin pikkusiskolta. Ja jos jotain, niin sitä Jayden inhosi, kun joku satutti hänelle läheisiä ihmisiä. Tokihan Jaydenkin oli monen likan sydämen särkenyt, mutta nämä sentään olivat vapaaehtoisesti tulleet hänen kanssaan sänkyyn. Sierra ja Jaren, kuten myös tietysti kultipoika-Jerome, olivat kaikki käskeneet Jaydenia pysymään poissa STOPin läheisyydestä, sillä he tiesivät varsin hyvin, että siitä ei hyvää jälkeä seuraisi. Mutta mihin tiikeri raidoistaan pääsee, Jay tiesi olevansa jo nyt vaikeuksissa, mutta raivo oli sen verran pinnalla, että ihan helpolla hän ei tässä luovuttaisi.
"Sika", poika sähähti hampaidensa välistä.

Ohhoh, lyhyempi poika ei tosiaan kovin iloiselta näyttänyt kun Shayne otti häneen kontaktia. Toinen näytti valtavan vihaiselta, inhoavalta, siltä ettei hän olisi koskaan tahtonut törmätä Shayneen. Tuo lyhyempi poika katsoi STOPia kuin myrkkyä, kuin syyllistä. STOPin silmiin nousi kiilto. Voi kyllä, kyllä hän tuon murhaavan ja raivosta palavan katseen tunnisti. Se oli kaunista katsottavaa ja Shayne rakasti saada aikaan tuollaisia reaktioita vain ilmestymällä paikalle. Miehen keho kuitenkin jännittyi automaattisesti, kuin valmiina torjumaan iskun, jota ei kuitenkaan tullut. Mitähän hän oli tälle pojalle tehnyt? Sanattomasta inhosta palava katse riitti kertomaan, etteivät he olleet ylimpiä ystäviä. Uteliaisuus todellakin heräsi, koska harvoin hän näki moista ilmettä, ellei ollut tehnyt jotain todella pahaa. Mutta yleensä hän muisti, miten oli ansainnut moisia vihoja niskaansa. STOPia harvat edes uskalsivat katsoa silmiin ja silti tämä urheilijapoika katsoi häntä kuin likaista kusipäätä. Oliko hän tosiaan noin oksettava? Toinen astahti lähemmäs ja vankilassa terästäytynyt itsepuolustusvaisto sai jengipomon ilmeen neutraaliksi, muun kehon valmistautuessa iskemään takaisin.

Toinen astui lähelle, liian lähelle. STOP oli jo avaamassa suutaan, kun poika esittäytyi ja mainitsi erittäin tutun nimen. STOP jäätyi täysin paikoilleen. Aivoissa raksutti ja täysin liikkumatta mies tuijotti lyhyempää. Hitaasti huulet lähtivät nousemaan ivalliseen hymyyn. Säälivä, omahyväisyyttä loistava katse täytti miehen silmäät. Ei ole totta, Sierran serkku.
”Vittu mä oikeesti tuntisin nyt syyllisyyttä ja katumusta, jos se olis mahdollista”, STOP huomaisi huokaisevansa. Kuinka suloista, serkkupoika kantoi huolta ja oman serkkunsa vuoksi uskalsi uhmata häntä, jolle useat eivät uskaltaneet sanoa sanaakaan vaikka hän olisi juuri palkkamurhaajana tappanut heidän läheisensä. Kunnioitettavaa, tämä poika ei ainakaan ollut pelkuri. ”Ja mä olisin luullu, et Sierra olis kertonu musta sulle sen verran, et ymmärtäisit, ettei kukaan astu linnakundia noin lähelle, koska jos meidän kehään astuu, saa automaattisesti tätä”, Shayne aloitti rauhallisesti, mutta äänensävy oli muuttunut hävyttömästi tyytyväisemmäksi ja pilkalliseksi loppupuolta kohti. Tätä-sanan kohdalla STOP käytti julmasti pituuttaan hyväksi ja kohotti polvensa, iskien sen vasten toisen vatsaa. Mitäs oli tullut liian lähelle, olisi nyt edes ottanut vahvistukseksi urheilijaporukkansa mukaan. Nyt se nähtäisiin, pakenisiko toinen paikalta häntä koipien välissä vai iskisikö takaisin. Tuloksen STOP tahtoi todella nähdä, vaikka tiesi ettei selviäisi tappelussa naarmutta kokemuksestaan huolimatta. Kyllähän tällä pojulla voimia olisi, aivan varmasti olisi. Ulkonäkö kieli siitä, samoin urheilija-titteli.

Ja STOPia saa hittailla, toivottavasti Jaytakin. :--------)

Ja voidaan mun puolesta kirjottaa lyhyempää<3

//jep, jayta saa hittailla, olishan se muuten hiukka hankala tappelua pelata 8D ja lyhyempiki rooliminen kelpaa paremmin ku hyvin. aa juu ja sori vastauksen viivästyminen, pää ei oo toiminu viikonlopun jälkeen. syytän flunssaa ja unenpuutetta.

STOP todellakin näytti osaavan ärsyttämisen jalon taidon. Jayden oli jo valmis mäjäyttämään nyrkin vasten toisen tyypin naamaa, mutta tietysti Shaynen piti olla nopeampi. Jay ei odottanut iskua polvella ja niinpä hän vaipuikin kaksin kerroin henkeä haukkoen. Helvetti, että osasi muuten sattua. Kun keuhkot taas hetken kuluttua saivat happea Jayden suoristautui tuijottaen toisen kirkkaansinisiin silmiin omilla ruskeillaan.
"Sä luulet olevas niin vitun kova jätkä, etkö vaan?" lyhyempi poika kysyi hivenen tuskaisella äänellä ja väläytti jopa pienen halveksuvan hymyn ennen kuin heilautti nyrkkinsä kohti Shaynen vatsaa.
Kahvilan asiakaskunta oli jo suosiolla siirtynyt sivummalle tai häipynyt kokonaan kahvilasta. Kassan takana ollut neitikin oli ilmeisesti paennut takahuoneeseen joko hakemaan pomoaan tai soittamaan lisäapua. Sillä asian laitahan oli niin, että nämä kaksi jätkää tappelivat tässä ja nyt, kun vauhtiin pääsivät. Kun tilanne olisi ohi, kaikkien rakastaman Dusty'sin sisustus tuskin tulisi olemaan ennallaan.

+Eipä haittaa et kesti. :--) Hyvää kannattaa odottaa. Seuraavassa multa lyhyempää<3+.

Isku taisi tuntua. Ehkä liiankin hyvin. Mies sipaisi mustia hiuksiaan, joista löytyi viimeyön keikan jäljiltä kuivunutta verta. Hyvin vähän onneksi ja hänen mustan hiusvärinsä vuoksi sitä ei edes huomannut. Ylimielinen hymy kohosi punertaville huulille ja tulinen kiilto nousi silmiin. Toinen oli painunut kaksin kerroin, taisi mennä ilmat pihalle. Toisen pojan kysymys sai hymyn vain vahvistumaan ja STOP huokaisi silmiään pyöräyttäen.
”En luule, mä olen”, Shayne ilmoitti naurahtaen ja ihmiset ympäri kahvilaa tuijottivat kaksikkoa ja valuivat yllättävän nopeasti pois paikalta. Henkilökuntakin oli ehtinyt säikähtää. Pff. Loistavaa. Hetkeksi hän sulki silmänsä ja sai heti katua sitä. Nyrkin isku tuntui vatsassa ja vaikka se tekikin kipeää, ei se ollut mitään verrattuna siihen mitä Shayne oli saanut kokea. Ei mitään siihen verrattuna, mitä hän oli toisilta jengiläisiltä saanut. Ei mitään siihen, mitä hän oli saanut vankilassa kokea, ennen kuin oli kerännyt itselleen lihasta ja iskenyt puolet raivokkaammin ja tappavammin takaisin. Siitähän hän olikin kuuluisa. Vaikka hän olisi kuinka pahassa kunnossa, hän nousi aina jaloilleen. Oli hän pari kertaa pyörtynytkin pystyyn saamiinsa vammoihin. Mies seisoi suorassa loppuun asti, vaikka sitten kuolisi seisten omassa verilammikossaan. Ei ollut ollenkaan hänen tapaistaan sulkea silmiään ja laskea puolustusta hetkeksikään. Hemmetti, taas hän saisi mustelman.

”Vittu pitää sit varmaan hoitaa sutkin”, mies murahti ja vei kovakouraisesti kätensä pojan hiuksiin. Mitäs oli yhä maassa, vaikka Shayne toki katsoikin toista mielellään alaspäin. Toinen kiskaistiin hiuksista pystyyn ja STOP astui lähemmäs, taluttaen poikaa neutraali ilme kasvoillaan hieman taaksepäin. Hän hellitti hieman hiuksista ja potkaisi toista nyt koko jalkansa voimalla rintakehään, tähdäten siihen, että toinen rämähtäisi takanaan olevan pöydän päälle. Sisustus menisi kyllä tosiaan uusiksi.