the princess is in the building

//guinn raahautukoon tänne pössyttelijänsä kanssa :> vähän sekava+venynyt aloitus, kuten mun aloitukset yleensä, mut syytetään mun nousevaa sikainfluenssaani.//

Eräs erittäin vanhoihin ja likaisiin Adidas superstareihin jalkansa tunkenut tyttö oli pahasti hukassa. Kaikesta saattoi päätellä että tämä oli hänen ensimmäisiä päiviään Astonissa; neidin kädessä oli koulun kartta (jota hän ei kyllä osannut lukea) ja hänen silmänsä tutkivat epäilevästi luokkien numeroita. Tyttö ei valitettavasti voinut edes kysyä keneltäkään apua, koska herätyskello oli edelleen jossain laatikonpohjalla muuton jäljiltä, joten hän oli myöhässä. Käytävät olivat tyhjinä, ja tytön mieleen tuli että avuliaan naaman saattaisi löytää kansliasta. Ainut vain ettei neidillä, joka muuten Keyisha Loganin nimeä kantoi, ollut hajuakaan missä päin kanslia oli. Ja saattoi olla että Logan oli hiukan liian ylpeä kerjätäkseen keltään apua.

Mutta että myöhässä toisena koulupäivänä! Hyvin alkoi... mutta eipä se Loganin vika oikeastaan ollut. Kuten jo sanottu, aikaeron takia hän ei tosiaankaan jaksanut eilen kaivaa herätyskelloaan esille, ja kuka nyt olisi arvannut että San Diegon bussit olisivat viisitoista minuuttia myöhässä? Linkkipysäkillä seisoessa oli onneksi saanut hiuksensa näyttämään jotenkin ihmismäiseltä (Logan oli heittänyt lettinsä ponnarille), mutta muuten tyttö näytti mielestään aika kamalalta. Myrkynvihreä toppi ei oikein sopinut hänelle, puhumattakaan harmaasta, kulahtaneesta hupparista ja yhtä lailla harmaista trackie-dakseistä, joita Logan piti yleensä nukkuessaan - niin kiire hänellä oli ollut. No, onneksi hän oli sentään fiksu ja nukkui pöksyissä joita saattoi ihmistenkin ilmoilla pitää. Meikit olivat eiliseltä - väsynyt Logan oli kaatunut sänkyyn heti kun oli saanut tätinsä häädettyä hösläämästä ympäriltään.

Anyway, back to the present. Logan oli eksynyt. Hän oli eksynyt kaksikerroksiseen kouluun, johon eksyminen vaati varmasti aikamoista lahjakkuutta. Tumma tyttö pysähtyi, pyörähti ympäri ja tiiraili taakseen, tosin näki vain samaa mitä edessäänkin; pitkää, loputonta käytävää jota värittivät parit penkit, luokanovet ja roskakorit. Tyttö kurtisti kulmiaan, yritti saada selkoa kartasta, joka ei ollut ihan selkeimmästä päästä. Hän kuitenkin luovutti aika nopeasti, murahti jotakin, rutisti kartan pieneksi paperipalloksi ja heitti kohti vastapäisellä seinällä olevaa roskista. Turha varmaan edes mainita että kartanjäänteet lensivät tyylikkäästi roskakorista ohi.
"... minäpä korjaan sinut siitä", Logan mutisi kukkahattutätimäisesti ja taapersi roskansa luo, noukkien sen maasta ja heittäen sen pienessä kaaressa sinne mihin sen oli tarkoitus alunperin mennä - roskikseen siis.
No niin, mitähän sitten. Päivän hyvä työ oli tehty. Joku voisi tulla tekemään Loganille itselleen hyvän työn ja ohjata hänet vittuun tästä paskakoulusta lähimmälle tupakkapaikalle. Aaw, tosiaan, olivatkohan röökit mukana... Keyisha tutki nopeasti hupparinsa taskut, nothing, sitten kurottautui olalta roikkuvalle laukulleen. Murphyn lain mukaisesti kuului kuitenkin keyvt napsahdus, laukun hihna räpsähti poikki ja koko hoito tipahti Loganin varpaalle. Suloinen (ja kovaääninen) kirosanalitania purkautui tytön huulilta ja laukku lennähti tempperamentikkaan potkun saattelemana päin roskista, joka kaatui römisten....

Jerome oli jälleen kerran, tapojensa mukaisesti, nukkunut tarkoituksellisesti myöhempään kuin muut. Pojanretale jatkoi herätyskellonsa siirtämistä siihen asti, että tiesi varmasti myöhästyneensä ennenkuin vaivautui nousemaan houkuttelevasta sängystä ja suuntaamaan matkansa suihkuun. Nyt suklaasilmäinen lökäpöksy tallusti laiskasti koulunsa käytäviä pitkin, silmät puoliummessa ja äänekkäästi haukotellen. Jeromella oli tänään ollut rento päivä, päällä oli ylisuuret valkoiset college-housut, musta ja iso t-paita harmaanvalkoisella printillä ja harmaa suurikokoinen huppari. Jalkaansa tuo oli ängennyt mustat skeittikengät ja päähänsä mustan New Eran capin, jossa ei näkynyt tälläkertaa olevan mitään psykedeelistä kuviointia.

Poika kohotti kulmiaan oudoksuvan ilmeen kohotessa kasvoille, hän oli juuri kuullut kuinka joku vastustamattoman äänen omaava naishenkilö oli varmasti kironnut jonkun alimpaan helvettiin. Kulman takaa ilmestyi oikein silmäämiellyttävä yllätys - uusi oppilas, ja vielä hyvännäköinen sellainen. "Mitäs pimu?" Jerome virnisti niin että valkoinen hammasrivistö näkyi, koittaen peittää kaikki ne irstaat ajatukset, jotka hänen mieleensä puskivat samalla kun suklaanruskeat silmät tutkailivat tarkemmin ilmestystä.

"Tarvitsä auttavaa prinssiä?" poika jatkoi virnuilevaan ja ilkikuriseen sävyynsä ja iski tummalle ja ilmeisestikkin tuliselle tytölle silmää.

- - - juu, parempaa tekstiä sulta tulee kun multa :----D

Miten tälläistä oikeasti tapahtui aina hänelle... roskiksen rymistessä nurin, Loganin ensimmäinen ajatus oli karkuun lähteminen. Toinen mieleenputkahtanut ajatus käski ottamaan laukun ja sen sisällön mukaan ja sitten vasta pötkimään pakoon. Mutta tyttöpä ei ehtinyt toteuttamaan kumpaakaan aikeistaan kuullessaan jonkun häntä tervehtivän. Tai jos tuota voisi tervehdykseksi sanoa...

Logan käänsi katseensa henkilöön, joka kaikesta päätellen oli sanat suustaan päästänyt. Neiti kurtisti kulmiaan hiukan epäilevästi, mutta päätti sitten olla ottamatta kuin tyhjästä ilmestynyttä jätkää niin nurkkapatrioottisesti. Tuo tyyppi tuntui poikkeavan (onneksi) kaikista niistä kermaperseistä jotka Logan oli eilisellä nopealla visiitillään koulussa nähnyt. Ehkä oli olemassa pienen pieni mahdollisuus, että tämä mesta ei olisikaan täynnä pelkkiä blondeja bimboja...

"Suostuuko prinssi ottaan vastuun tosta roskiksesta jos jostain ilmestyy maikka?" Logan heitti sitten kepeästi ristien kätensä puuskaan. "Jos joo, ni auttava prinssi kelpaa."

Jerome kohotti kulmiaan ja vakavoitui, ainakin omasta mielestään. Hänen pitäisi siis uhrautua, jotta hänen jalo ja taka-ajatukseton apunsa kelpaisi tuolle tuliselle tapaukselle? Poika mutristi suutaan ja katseli katon rajaan mietteliäänä, "Saanko mä vastapalveluksia?" tuo sitten virnisti hetken asiaa mietittyään. Ei roskiksesta vastuun ottaminen mikään ylitsepääsemätön uhraus olisi, opettajat vain huokaisisivat syvään ja katsoisivat Jeromeen säälivästi, näin siis hänen tapauksessaan.

Sen enempää ruskeasilmäinen ei asiaa ehtinyt pähtäillä, tuiman oloinen äidinkielenopettaja käveli käytävää pitkin monistenippu kädessä, kohti parivaljakkoa aikeinaan ilmeisesti jakaa jälleen odotettuja toruja ja mahdollisia kuritustoimenpiteitä. "Herra Delroy!" vanhan naisen suusta kuului jo pitkän varotusmatkan päästä, tälläkin kertaa pojan odotettiin olevan syyllinen ilman sen ihmeempiä kuulusteluita. Jakkupukuun sonnustautunut ja suorastaan yliluonnollisen hyväryhtinen nainen seisahtui miehenalun ja roskiksen viereen katsellen jäätävällä ja tungettelevalla katseellaan, niinkuin aina. "Voitko selittää tuon kaatuneen roskakorin, Jerome?" opettaja tivasi tiukkaan sävyyn ja aiheutti Jeromelle kylmiä väreitä, tuon naisen kanssa kukaan ei haluaisi riidellä.

Jerome seisoi hetken aikaa tumput suorina, antaen aivojensa raksuttaa ja keksiä mahdollisimman hyvän valheen roskiksen selittämiseksi. "Joo, olin esittelemässä koulua tälle uudelle neidille, ja sitten miehisten vaistojeni vuoksi katselin tuota ilmestystä ja törmäsin roskakoriin", poika selitti vakavana ja nyökytteli jotta vanha kääkkä uskoisi tarinan vaikka se täyttä hevonpaskaa olikin.

Jaa että oikein vastapalveluksia. Logan naurahti kuivasti aivojen askarrellessa noiden vastapalveluksien parissa. Jotenkin tytöstä tuntui että jätkä ei halunnut Loganin tekevän tuon kotitehtäviä...

Keyisha ei ehtinyt kuitenkaan suutaan avaamaan ja vastaamaan, kiitos tuon opettajankääkän. No, kiitos opettajankääkän, Logan tiesi jätkän nimen. Jerome Delroy. Vino hymy kohosi tytön huulille, kun maikka suoriltaan syytti Jeromea roskiksen ahdistelusta, eikä edes tuntunut ajattelevan että Loganilla voisi olla asian kanssa mitään tekemistä. Kaikesta päätellen herra Delroy ei opettajien suosiossa ollut. Hymy oli vähällä muuttua virneeksi herran selitellessä tapahtunutta, mutta Logan tajusi viimein että se oli väärä ilme tähän tilanteeseen. Tyttö laski katseensa lattiaan, tai tarkemmin sanottuna roskikseen ja auki retkottavaan laukkuunsa. Röökiaski näkyi valitettavan selvästi laukun uumenista. Se oli sekä hyvä että huono asia; röökit olivat mukana, mutta jos tuo kääkkä äkkäisi askin... no, se oli se huono puoli.

"Herra Delroy puhuu ihan totta", Logan myönteli hämätäkseen opettajaa, ja kyykistyi korjailemaan tavaroitaan. Roskiin hän ei koskenut, noukki vain tavaransa ja sulloi ne laukkuunsa mahdollisimman nopeasti. Helpotuksekseen tyttö tajusi että hänen tavaroidensa joukossa oli topin kanssa samansävyinen huivimallinen hiuspanta, jonka Logan kietaisi hiuksiinsa. Hänelle oli jo ehtinyt tulemaan hieman alaston olo ilman mitään blingblingiä.

"Että jos me vaikka jatkettas matkaa että mä, eksynyt ja viaton tyttölapsi, löytäisin joskus luokkani? Ja rouva opettaja tietysti jatkaa omaa matkaasa ja unohetaan että ikinä nähtiinkään tota roskista ja silleen", Logan selitti sitten päästyään ylös. Hän hymyili kuin hangon keksi ja yritti näyttää mahdollisimman suloiselta.

Hetken aikaa Jeromen ja opettajan välinen tuijotus äityi melkein kilpailuksi asti, sitten pojan piinavasta tilanteesta pelasti tyttö, joka laskettikin kunnon selitykset tapahtuneelle. Helpottunut huokaus karkasi räppärin huulien välistä ja tuo oli muutenkin huojentunut tilanteen etenemisen johdosta, kiittelevä virnistys osoitettiin tummalle tytölle ja poika kohensi cappinsa asentoa leveä virne naamallaan. "Aivan niin, nyt opettaja voi huoletta jatkaa matkaansa, minne ikinä oli menossakaan, teillä on varmasti kova kiire!" Jerome hoputteli, kun ei voinut olla puuttumatta tilanteeseen sen enempää.

Jakkupukuinen nainen tarkasti rannekelloaan, "Voi Jumalan päivää!" tuo huudahti säikähtäneenä ja lähti ottamaan ripeitä askeleita käytävän päätä kohti, kuitenkin pysähtyen muutaman askeleen jälkeen. "Minä pidän sinua silmällä, Herra Delroy!" opettaja sihahti vielä tomerasti ennenkuin jatkoi jälleen kiireisenä matkaansa. Jerome huokaisi uudestaan, silmiään pyöräytellen, "Voi jösses...", hän manasi kummaksuvalla äänensävyllä ja kohotti keskisormensa pystyyn tukka putkella viilettävälle opettajalle. "Ihme muija", Jerome jatkoi sättimistään ja upotti kädet hupparinsa taskuihin. "Niin... siitä vastapalveluksesta puheenollen", poika aloitti mairean vihjailevaan sävyyn ja virnuili jälleen leveästi, "Anna mun viedä sut tutustumismatkalle Aston High'n syvimpiin syövereihin", hän kuitenkin jatkoi naurahtaen rennosti. Ruskeat silmät tutkailivat tyttöä, ja Jeromen kasvoilla oli lapsekas ja malttamaton ilme.

Loganin leveä tekopirteä ja ällönsuloinen virne laimeni hymyksi opettajan sadatellessa ja lähtiessä matkaan. Opettajat tuntuivat olevan samaa maata täällä kuin itärannikollakin. Erona ehkä se, että kotipuolessa Logan ja Jerome olisivat joutuneet nostamaan roskiksen pystyyn ja tuurilla he olisivat vielä saaneet ainakin kaksi tuntia istumista. Mutta ehkä tuo maikka ei hennonnut pistää uutta tyttöä heti töihin, ja ihan hyvä niin.

Onneksi Loganin ei tarvinnut opettaja-parkaa sen pidempää enää miettiä, kun Jerome nosti pöydälle sen puhutun vastapalveluksen. Keyisha katsoi jätkää ensin toinen kulma koholla, hiukan epäillen, mutta hei, tutustumismatka kuulosti ihan lupaavalta.
"Ookei", Logan nyökkäsi myöntyväisesti. "Sä kai voisit ensin kertoo et mistä löydän kaapin numero 234, et saisin nää kantamukset lykättyä sinne. Ja jos saattaisit mut kans ulko-ovelle et pääsen tästä paskaläävästä pihalle."

"Ai nii, ja etkö sä mielelläs kuulis tän-", tyttö jatkoi kiusoittelevaan sävyyn, mutta pysähtyi hetkeksi miettiäkseen mitä ilmaisua Jerome oli äsken käyttänyt, "- uuden neidin nimenkin?"

Ensimmäiseksi, Jeromella ei ollut itsellään kovin tarkkaa tai hyvää suuntavaistoa, toiseksi... hän ei tulisi koskaan paljastamaan sitä tuolle neidille, vaan pitäisi sen salassa niin kauan kuin kykenisi. "Joo se on ihan iisi homma... se kaappi" poika mumisi ja hieraisi niskaansa hiukan hermostuneena mahdollisesta kasvojen menetyksestä. "Sun nimi on ihan varmasti joku Prinsessa Ruusunen", tuo jatkoi tälläkertaa kuitenkin omaan tyyliinsä vitsaillen ja virnuillen jälleen leveästi. Kädet tarttuivat housunvyötärölle ja nostivat niitä hieman ylöspäin ettei Jerome kävelisi koko koulun, ja ennen kaikkea uuden naikkosen nähden perse komeasti vilkkuen. Eikä olisi ensimmäinen kerta kun niin olisi käynyt. Ruskeat silmät tutkailivat tyttöä odottavana, poika lähes paloi halusta tietää tuon nimen, eihän sitä voinut tehdä lähempää tuttavuutta nimettömän kanssa, vai miten se oli?

Käytävällä oli kulunut jo jonkin aikaa ja välitunti alkaisi kohtapuoliin, sitä ennen räppäri halusi kadota kauemmas oman luokkansa lähistöltä jottei jäisi biologianopettajalleen jälleen kiinni lintsaamisesta. "Eiköhän liueta ennenkun saadaan kunnon korppilauma kimppuun, Astonin opettajat on kuuluisia keskiaikaisista kuritus-ja kidutuskeinoistaan", Jerome selitti dramaattisesti ja vakavana uskotellakseen tytölle, ettei tuo haluaisi olla paikalla kun opettajat lähtisivät taukohuoneeseen haukkumaan oppilaitaan.

Logan virnisti prinsessa ruususelle. Njuu, Jerome vaikutti ihan mukiinmenevältä tyypiltä, ja hetken tyttö ajatteli että San Diego ei ehkä niin paska mesta ollutkaan - mutta vain hetken. San Diego tulisi aina olemaan perseestä.
"Ai kun sä oot prinssi Uljas nii mä oon Ruusunen?", tyttö totesi ja pudisti päätään huvittuneesti. "Joo, ihan heti."
Neiti otti askeleen, pari lähemmäs Jeromea, ja päätään kallistaen ilmoitti sitten: "Loganiksi kutsuvat, ja sä oot ymmärtääkseni Jerome."

Kuunnellessaan jätkän kertomusta uuden koulunsa opettajista, Logan kiristi nopeasti ponnarinsa ja solmi toppinsa ylös kiinni niin että se paljasti hieman enemmän ihoa. Myrkynvihreä kun ei tosiaankaan ollut hänen värinsä, mutta kun se ei peittänyt tytön vatsaa, oli se enemmän hänen tyylisensä.
"Keskiaikaiset kidutuskeinot kuulostaa aika tutulta, ne oli kotipuolessaki käytössä", Logan kuittasi virnistäen. "Mut joo, herra on hyvä ja näyttää tietä."

Jerome ei voinut olla hymyilemättä seuratessaan Loganiksi itsensä esitellyttä tyttöä katseellaan, selvästikkään toinen ei pelännyt näyttää ihoa. "No neiti hyvä seuratkoon sitten", poika virnisti ja lähti ottamaan rentoja ja löntysteleviä askeleita käytävää pitkin. "Jos mä nyt oikein muistan... niin sen sun kaappis pitäs olla tuol päin", hän jatkoi selostamistaan ja vilkaisi sivusilmällä Loganiin, "Mutta etkö sä halunnut ensin pihalle täältä?", ruskeasilmäinen tivasi mietteliäänä ja tutkaili tylsän käytävän tylsiä seiniä. Astonissa oli helppo eksyä, niin uusien kuin vanhojenkin, sen poika oli huomannut viimeaikoina. Lieneekö sitten yksi syy ollut se, että hän sattui harvemmin olemaan täysin selvinpäin kouluaikana, vai se että Astonin käytävät olivat kiemurtelevat ja jotkut niistä tuntuivat jatkuvan loputtomiin.

Käytävän päähän päästyään Jerome kääntyi vasemmalle, "Tuolla näkyy aula", hän totesi ja vilkaisi rinnallaan seuraavaa räppärityttöä. Kyllä kaverit nyt kyselisivät, kenen kanssa hän oli aamutunnit viettänyt. Voitonriemuinen virnistys kohosi miehenalun kasvoille tuon saapuessa aulaan seuralaisensa kera. "Ja sä osaatkin varmaan kävellä tosta ovesta ulos, vai?" räppäri naurahti rennosti ja kaivoi repustaan sätkäkamoja esiin, kuin olettaen että Logan todellakin kaipaisi Jeromen kaltaisen idiootin seuraa.

Neiti oli tosiaankin hyvä ja lähti Jeromen perään, laukkuaan perässä raahaten. Kaupunkiin pitäisi kai vaivautua jossain vaiheessa että uuden laukun saisi... tai sitten voisi vain pyytää tätiä ostamaan jonkun.

"Ai mun kaapin pitäis olla tossa suunnassa?" Logan kysäisi kuivasti kulmaansa kohottaen ja painottaen eritoten sanaa pitäisi. Jätkän epämääräisyys ei kuulostanut erityisen vakuuttavalta, vaikka tyttö myönsikin että ei varmaan osaisi itsekään paikantaa muiden kaappeja erityisen hyvin - edes vanhassa koulussaan. Thank heavens hänen ei tarvinnut pitkään suorasanaisuuttaan harmitella kun kaksikko kääntyi ja melkein törmäsi Astonin aulaan. Höh, eihän sinne olisikaan ollut niin hankala itse löytää...

Keyisha vilkaisi epämääräisesti virnistelevää Jeromea, nyökäten tuon sanoille.
"Lähetkö röökille?" Logan heitti, "Vai ajattelitko jatkaa tota virnistelyäs?"

//lalala tökstöks.//

Logan oli kaikessa vittumaisuudessaan ja tempperamenttisuudessaan niin suloinen ja syötävä tapaus, ettei Jerome edes löytänyt sanoja sitä kuvailemaan, poika seisoi edelleen paikallaan silmät tuikkien ja naama leveässä virneessä. "Tottakai tuun!" Tuo kuitenkin huudahti innosta soikeana tajutessaan tytön kysymyksen ja nakkasi repun olalleen kävellen sitten ovea kohti. Ja herrasmiesmäisesti sitä ovea pidettiin auki ja odotettiin kunnes tuo tulinen beibi oli päässyt ulos. "Hei mimmi, saanko mä tarjota savukkeen?" Jerome kysyi kohteliaasti ja tarjosi Loganille tupakka-askiaan. Hän päätti polttaa itsekkin nyt tavallisen savukkeen marisätkän sijasta, jottei antaisi tuolle viiden tähden vaimoehdokkaalle huonoa ja renttumaista kuvaa itsestään.

"Mistäs sunkaltanen malli on tänne tupsahtanut?" Jerome kysyi pikkupoikamaisesti ja jatkoi virnuilevaa linjaansa kaivaessaan askista savuketta. Räppäri sytytti syöpäsätkän ja veti siitä pitkät henkoset tuijotellen hetken aikaa taivaita ennenkuin siirsi ruskeat silmänsä takaisin Loganiin, "Taivaasta vai?". Juuri näin, Herra Delroy, maailman paskin iskulause ikinä.

Jeromen kohteliaisuus sai Loganin pudistelemaan päätään. Joko jätkä oli oikeasti tuollainen tai yritti vain päästä pukille. Tyttö ei oikein osannut päättää kumpi vaihtoehdoista sopi herraan parhaiten; iskureplat olivat hiukan kehnoja kunnon playerille eikä herrasmiesmäisyyttä Jerome ollut erityisesti osoittanut sen maikan kanssa käydyn keskustelun aikana. Tuhlaamatta aivokapasiteettiaan herra Delroyn motiiveille, Logan nappasi mainitun askista yhden syöpäkääryleen ja napsautti sen palamaan halvalla lentokentältä ostetulla sytkärillään.

"Sun koulusi on täynnä rikkaita bimboja ja mua kutsut malliks?" Logan hymähti, heittäen terävän katseen seuralaiseensa. Likka veti henkoset ja kääntyi hetkeksi tutkailemaan Astonin pihaa.
"Mut joo, kaipa vois sanoo et taivaasta mä tipahdin", Keyisha jatkoi, "Winston-Salemista heittivät nimittäin pihalle, ja American Airlines lennätti mut tänne."

//aaaw lyhyt ! :<

Totta helvetissä Jerome halusi pukille! Se oli vaistonvaraista, ja hän olisi pitänyt itseään erittäin epänormaalina, jos Loganin kaltainen kaikin puolin enemmän kuin mukiinmenevä neito ei olisi herättänyt hänessä minkäänlaisia reaktioita. "Joo mut niillä rikkailla bimboilla ei oo älliä, mä haluun sellasen typyn jolla on!", räppäri protestoi äänekkäästi ja sekavasti elehtien. Savukkeesta vedettiin henkosia ja poika huomasi haisevansa pilvelle edelleen, ei tässä kuoseissa pystynyt tunnille menemään, ainakaan jos tarkoituksena oli opiskella.

"Meinaako neiti Logan lintsata ensimmäisenä koulupäivänä?" Jerome kysyi virnistäen ja puhalsi savut suupielestään ulos.

- - - juu ei täälläkään pitkää oo:--D

Logan virnisti toispuolisesti Jeromen sanoille. Älliä? Hänelläkö? Voi pliis!
"Ollaan tunnettu kymmenen minsaa, ja sinä aikana oot nähny mut kaatamassa roskiksia ja vittuilemassa opettajille, vetämässä röökiä koulun etuovella, ja vihjaat että mulla olis älliä?" Logan luetteli kyynisesti, virneen kareillessa huulilla. Neiti veti nopeat henkoset, ja totesi sitten: "Et taida ihan musta puhua, vai?"

"Lintsata? En tietenkään, luulis nyt et menee läpi kun sanon et eksyin", Keyisha hymähti. Eikä se olisi edes valehtelua. Hänhän oli tälläkin nimenomaisella hetkellä ihan hukassa, ja tuo kummallisen tutulta haiskahtava (pilveä, sitä se taisi olla) jätkä ei varmaan osaisi Logania ohjata edes ruokalaan.
"Mistä tuliki mieleen, sähän lupasit viedä mut tutustumiskierrokselle. Voisit varmaan kans kertoo keille saa vittuilla ja ketkä on mukiinmeneviä."

Jerome tuntui punastuneen ensimmäistä kertaa sitten päiväkodin, ”Ei mutta… Sulla on tempperamenttia, ja on sulla älliäkin, koska sä väität mulle joka asiaan vastaan”, räppäri kimitti ja imi vikat sauhut savukkeestaan ennen kuin viskaisi sen jonnekkin vähemmän tarkkaan mietittyyn paikkaan. ”Että silleen, sokeripupuseni”, ruskeasilmäinen virnisti ja puhalsi savut suupielestään ulos. Logan oli kyllä vaikea tapaus, ensimmäinen aikoihin, joka ei ollut lämmennyt Jeromen ihanille iskulauseille… Noniin, pystyäämpä todellisuudessa eikä suurennella tai vähätellä asioita. Logan oli siis vaikea tapaus, joka ei – kuten ne monet muut naiset – oikein syttynyt Jeromen säälittäville iskulauseille.

”Tottakai mä voin pitää sulle esittelykierroksen… Mistä alotettaisiin?”

"Älä ny, vastaanväittäminen kuuluu mun perusluonteeseen", Logan kuittasi, luopuen itsekin syöpäkääryleestä vähintäänkin yhtä huolettomasti kuin Jerome. Tyttö tukahdutti haukotuksen - ei, seura ei ollut tylsää, oikeastaan päinvastoin. Se oli se jetlag, kuten mainittu. Tyhmä, liian kirkkaasti möllöttävä aurinkokaan ei pahemmin piristänyt.

"Niin no siis, se kaappi ois ihan kiva löytää, jos herralle ei tuota vaikeuksia lootani paikan tarkemmin osoittamisessa", neiti sanoi, vihjaten sävyllään että kaappi olisi varmasti aivan helvetin vaikea löytää herra Delroyn opastuksella. "Ja sitten ruokala, kai mun pitää välistä jotain yrittää syödäkin, vaikka kouluruoka kuulemma ei mitään parasta mahdollista täällä oo, vai..?"

Okei, vaikka Jerome oli tyytyväinen siihen, että sai Loganissa aikaan edes jonkinlaisen reaktion, niin silti tuon jatkuva vittuilu ja vastaväitteet alkoivat syödä räppärin liian suureksi paisunutta egoa ja itsetuntoa. Olemus muuttui jollain tapaa alistuneeksi ja räppäripojalta tuntuivat vitsit loppuneen, kokonaan. "No tuskin se sun lootas ihan missään siperiassa asti on", hän kommentoi kulmiaan kohottaen, koittaen pitää kasvonsa muuten ilmeettömänä. Tehtäisiin tämä sitten Loganin tavalla, tai no... Jeromella ei ollut helvetin haileatakaan vainua miten neito haluaisi
hänen käyttäytyvän, jotan ehkä hän ottaisi toiselta vaikutteita ja rupeaisi väittämään ja inttämään joka asiaan vastaan. Tai sitten ei, usein ihmiset kuulemma ärsyyntyivät siitä, jos joku muu käyttäytyisi aivan samalla tavalla kuin he. Ja kyllähän Logan vaikutti Jeromen mielestä aika uniikilta tapaukselta, omalla hyvin miehekkäällä tavallaan. Toivottavasti räppäri ei ollut lupautunut
drag queenin oppaaksi, siinä olisi mennyt koko maine, vaikka helvetin kuuman drag queenin hän olikin sitten onnistunut löytämään.

"Täällä ruoka on niinä päivinä hyvää, kun keittäjät ei oo tullu krapulassa töihin... Silloin kun niillä on krapula niin yleensä ruoka saa salaisen ainesosan lisää, ja sä et halua tietää mikä se ainesosa on",
räppäri valisti dramaattisesti ja huitaisi kättään ilmaistaakseen Loganille että Jerome Delroyn kierrospalvelu Aston High Schoolissa olisi alkanut. "Niin haluatsä perusinfoo näistä ihmisistä? Tunnen... ja ainakin tiedän melkein suurimman osan, ja täällä
on sellaisia jotka sunkin sietäisi tietää. Muuten ne tekee siitä hirveen shown ja pilaa sun elämän, tai ainakin ne väittää pilaavansa", Jerome avasi ulko-oven ja piteli sitä niin kauan auki, että Logan oli saanut raahattua ruhonsa takaisin sisälle.