Keep building castles that's made out of sand

// jatkuu sitten tänne, vlip ja mike.

Jojo vilkaisi Mikeen, nakkasi tummanharmaan takkinsa puolihuolimattomasti naulakkoon. T-paitaa vedettiin suorempaan, ennen kuin vaaleahiuksinen lähti astelemaan keittiöönsä.
"Mitä sä haluat?" huikattiin tytön napsauttaessa valot pienehköön keittiöön, joka oli sisustettu yksinkertaiseen tyyliin: vaaleankeltaiset seinät, tummanpunaiset verhot. Kaapit aavistuksen tummempaa puuta, hella, tiskikone ja jääkaappi vieretysten. Pieni, kolmen hengen ruokapöytä, jolla lojui iso kasa erinäisiä lehtiä.

Merensiniset silmät silmäilivät avattua jääkaappia. Avattu kontti, muutama tölkki näköjään oli juotu jo pois. Ovessa näkyi olevan salmaria…
"Kaljaa, salmaria. Kaapissa on viskiä... Ikivanha pullo kuoharia... Luulisin, jos en oo juonu sitä joskus hätäpäissäni..." lueteltiin sitten tytön kumartuessa tutkailemaan jääkaappinsa sisältöä pää aavistuksen kallellaan.

Kädet siirtelivät edessä olevia ruokatarvikkeita syrjään.
"Jaa... Ja pari pulloo breezeriä näköjään", heitettiin vielä listan jatkeeksi Jojon ojentautuessa sitten takaisin täyteen pituuteensa, pidellen edelleen jääkaapin ovea auki.
"... Joten, mitä herralle saa olla?" kysyttiin sitten vinon hymyn kera.

Mickey seurasi tytön perässä pieneen keittiöön ja poika istahti ruokapöydän edessä olevalle tuolille. Jojon alkaessa luettelemaan mitä tarjolla olisi, mietti Mickey millä haluaisi aloittaa. Eiköhän illan mittaan päästäisi maistamaan muitakin juomia, tai ainakin se oli pojan suunnitelma. Tytön suunnitelmista Mickey ei tiennyt eikä oikeastaan tällähetkellä välittänyt. Ilmainen alkoholi oli aina parempi kuin hyvä juttu. Ainakin valinnanvaraa löytyi mukavasti.
"No sulla on ainakin juotavaa huononpäivän varalle. Ilmeisesti." Poika totesi naurahtaen tytön selittäessä kuohuviinistäkin.

Hetken mietittyään poika osasi jo valita.
"No jos alotetaan breezereillä. Limuviina on aina hyvää ja hyvä aperatiivi. Vai miksikäs niitä nyt hienosti voisi kutsua." Nuorukainen naurahti ja vastasi tytön vienoon hymyyn myöskin pienellä hymyllä, jota melko harvoin näki kyllä tämän pojan kasvoilla. Usein hymy oli enemmänkin virnistelyä tai irvistelyä.
"Mentäiskö olohuoneen puolelle? Vois olla mukavampaa istua iltaa sohvalla." Mickey ehdotti vaivihkaa tytölle.

Jojo äännähti jotakin tuhahduksen ja naurahduksen väliltä, tytön kohottaessa toista kulmaansa. Käsi oli asettunut jälleen kerran huomaamattomasti hyvin Jojomaiseen tyyliin lantiolle, pään kallistuessa toiselle sivulle.
"No totta helvetissä on, eikö sulla muka ole?" kysyttiin sitten ihmettelevään sävyyn kuin asia olisi itsestään selvyys, että jokainen pitää viinavarastoja huonon päivän varalla, vaikkakin kasvoille kipuavasta, vinosta hymystä saattoi päätellä hänen vain laskevan leikkiä.

Saatuaan toiselta vastauksen jääkaapin perältä ongittiin kaksi pulloa breezeriä, ja nostettiin ne tiskipöydälle.
"Sori, pelkkää limeä, toivottavasti kelpaa", tokaistiin sitten viitaten juomien makuun samalla kun tiskialtaan reunalta otettiin pullonavaaja ja korkattiin molemmat pullot. Korkit jätettiin pullonavaajan kera lojumaan tiskipöydälle, tytön kävellessä ruokapöydän ääreen rantautuneen jätkän luokse.

Pullo laskettiin tuon eteen samalla kun Jojo otti huikan omastaan.
"Olohuone on tuolla, löydät sinne varmaan itekkin, tää kämppä ei oo niin iso ja sokkeloinen", sanottiin sitten viitaten epämääräisesti ulos keittiöstä. Tosiaankaan, ei ollut minkään näköistäkään mahdollisuutta eksyä tänne, tai sitten täytyi aivokapasiteetin olla järjettömän alhainen.
"Jos sallit, mä vaihtaisin vähän vaatetta", sanottiin enimmäkseen kohteliaisuus syistä, kuin sen takia, että Jo todella olisi odottanut toisen lupaa siihen, että hän saisi vaihtaa vaatteita, omassa kämpässään.

Niinpä tuo sitten jättikin jätkän etsimään hurjan vaikeasti löytyvää olohuonetta ja nauttimaan juomastaan, napaten oman pullonsa mukaan ja katosi makuuhuoneensa puolelle, vaatekaappinsa luo. Musta, kuumalta tuntuva t-paita nakattiin sängylle, tilalle napattiin kaapista harmaa toppi. Hiukset kietaistiin takaraivolle ponnarille, ennen kuin tuo nappasi juomansa ja otti hörpyn, suunnaten olohuoneeseen.

Mickey naurahti tytön päänkallistukselle, aika söpöä, vaikka Mickey ei niin usein ajatellutkaan. Tytön kysyessä ihmettelevällä sävyllä Mickey virnisti toiselle.
"No itseasiassa on. Ja pakko myöntää, että mulla taitaa olla isompi valikoima kun sulla. Voitin." Poika sanoi naurahtaen ja tytön tuodessa pojalle pullon otti tämä siitä suuren kulauksen.
"Tää lime on ihan jees." Sai Mickey vastattua tytölle ja poika pyyhki ylähuultaan, jottei se olisi ihan märkä. Jos vaikka niillä pääsisi illan mittaan tekemään jotain. Ainakin Mickeytä kiinnosti hieman. Tai hieman enemmänkin. Tosin koskakos poika olisi nätin tytön kanssa ollut vain muuten vaan.

"Ehkä mä löydän sinne. Jos eksyn niin voit tulla pelastamaan mut." Mickey totesi tytölle ja nousi pullo kädessään ylös. Poika lähti kävelemään keittiön ovelle.
"Eikä mua tietenkään haittaa." Tämä sanoi vielä ja meni sitten olohuoneeseen, jonne todellakaan ei ollut vaikea löytää. Pienessä päässään poika tietenkin toivoi, että tämä uusi tuttavuus Jojo pukisi päälleen jotakin vähän enemmän pintaa paljastavaa, sillä silmänruoka oli aina plussaa. Poika istahti olohuoneessa olevalle sohvalle ja hörppäsi taas juomastaan kulauksen. Sitten Mickey silmäili olohuonetta, ihan mukava. Kotoisa jos niin voisi sanoa. Mickey jäi odottelemaan seuraansa ja hörppi välillä kulauksia juomastaan, joka alkoi jo olla puolivälissä.

// näistä tulee jotenkin älyttömän pitkiä ja asiaa on ehkä kahdella rivillä.... :-------------D

Jojo asteli ulos makuuhuoneestaan, jääden hetkeksi seisoskelemaan olohuoneen oviaukolle, silmien tutkaillessa kiinteästi olohuonetta, jota täytti tällä hetkellä sohvalla istuva nuorukainen. Joka tosiaan oli vähän niin kuin tarttunut mukaan… krhm, huvipuistosta. Tyttö pudisteli hitaasti itsekseen päätään, ennen kuin asteli peremmälle huoneeseen, joka ei ainakaan koollaan hurmannut, mutta oli muuten oikein kotoisa ja menetteli. Parvekkeen ovea reunusti kaksi suurehkomman puoleista ikkunaa, verhot olivat tummanruskeat, seinät turkoosit. Televisio oli nurkassa kahden tummaa puuta olevan kirjahyllyn välissä, samaa settiä hyllyjen kanssa olevan tason päällä.

Kirjahyllyt kyllä kertoivat, ettei Jojo turhan paljoa ainakaan kirjojen ääressä aikaansa kuluttanut, sillä hyllyt oli lähinnä täytetty cd-levyin ja dvd-koteloin, sekä erilaisin valokuvien ja koriste-esineiden toimesta. Samaisessa nurkassa lepäsi tytön rakas akustinen kitara.
Sohva ja nojatuoli olivat tummaa kangasta, molemmat vähän käytössä nuhjaantuneet. Sohvan edessä oli pieni, lasipintainen sohvapöytä, joka kyllä joutaisi vaihtoon, sen verta monesti se oli meinannut tipahtaa tai tiputettu, että vain tuurilla selvinnyt ehjänä lukuun ottamatta paria naarmua..

Tyttö istahti alas Miken viereen, vetäen myös jalkansa sohvalle.
Pullosta otettiin lyhyt kulaus, Jojon luodessa vilkaisun toisen pulloon.
"Sä taidat kohta tarvita jo uuden", tokaistiin sitten leppoisaan sävyyn hänen hörpätessään omaa juomaansa.
"Täällä on itsetarjoilu, että käy vaan hakee kaapista mitä tahot, kuhan et ihan koko taloa syö ja juo tyhjäksi", jatkettiin sitten lyhyen naurahduksen kera, sekin oli nähty. Oli ollut hieman jengiä kylässä ja aamulla Jojo oli herännyt huomaamaan, että kaikki vähänkin ruokaa muistuttava oli syöty ja juomat juotu. Kaikki aina viskistä ja kaljasta kahvin kautta mehuihin ja pullovesiin. Onneksi vesihana sentään toimi...

Mickey käänsi katseensa tyttöön ja hymähti pienesti, tyttö oli vaihtanut vaatteensa pojan mieltymyksen mukaisemmin vähän paljastavimpiin. Tosin olisihan ne voineet olla paljastavammatkin, mutta toppi kävi kyllä hyvin. Se toi mukavasti esiin tytön muotoja, joista tämä herra kyllä piti. Mikään ei ollut Mickeystä kauniimpaa kuin kiinteät muodot naisilla. Tytön istahtaessa viereen Mickey virnisti tälle.
"Vai että itsepalvelu. No ehkä mä kestän sen." Poika totesi tytölle huvittuneesti ja joi taas kulauksen pullostaan, uhkaavasti se lähestyi loppua. Toisaalta saisipahan ainakin mukavan hiprakan nopeammin, kun joi nopeasti alkoholia. Nousisi paremmin päähän. Mikäs sen mukavampaa.

Sitten poika kiinnitti tarkemmin huomiota tytön sisustukseen ja huomasi tytöllä olevan akustinen kitara. Mickeyn kasvoille nousi pieni hymy. Sillä poikahan oli kova soittamaan itekin kitaraa ja se oli yksi asia jossa tämä herra oli hyvä.
"Soitatko kitaraa?" Mickey kysyi tytöltä ja käänsi katseensa katsomaan suoraan tytön kauniisiin silmiin. Mikeä olisi tehnyt mieli koittaa kitaraa, että millainen soundi siitä lähtisi. Kaikissa kitaroissahan oli se ominaissointu. Ja kitaran oma tuoksu. Ai miten niin poika tykkäsi kitaroista?
"Tai siis varmaan soitat kun sulla sellainen on. Mäkin soitan kitaraa, sävellän omia biisejä ja sillein. Itelläkin mul on kitaroita, tosin yks valitettavasti on vaan akustinen." Mickey jatkoi innostuneesti ja hymyili nyt ihmismäisesti taas hetken tytölle.

Jojo otti huikan pullostaan ja virnisti toiselle.
"Parasta ois kestää", tokaistiin vielä kielen käydessä nuolaisemassa alahuulelle jäänet alkoholipisarat parempiin suihin.

Silmät käännettiin vieressä istuvaan Mikeen, niihin oli kohonnut kysyvä sävy.
"Joo soitan", vastattiin sitten kulman kohotessa ylöspäin sitä mukaa kun toinen jatkoi jutteluaan.
"Soitatko sä kitaraa?" puuskahdettiin sitten hieman epäuskoiseen sävyyn. Hän ei kyllä ihan ensimmäisenä olisi mennyt sitä veikkaamaan, toinen näytti (ja vaikutti) vähän enemmän sellaiselta, joka ryyppää ja pokaa naisia ja ajelee korttelirallia, eikä kitaristilta.

Huulille kohosi hetken päästä jopa hyväntuuliseksi luokiteltava hymy, kiinnostavaa että toinenkin soitti. Ja sävelsi jopa omia biisejä!
Pullo laskettiin pöydälle tyhjänä, Jojon astellessa kitaransa luo. Se kohotettiin ylös ja hihna kierrettiin hartioiden yli.
Ensimmäiset soinnut tulivat vähän haparoiden, mutta sen jälkeen alkoi jo sujua paremmin. Säkeistö soitettiin läpi, tyttö uppoutui musiikkiin ja sormiensa liikkeeseen kitaran kielillä. Säkeistöstä toiseen siirryttäessä huuletkin liittyivät mukaan ja Jo lauloi sanat läpi.



Loppusoinnut pudoteltiin läpi ja katse kohotettiin takaisin sohvalla istuvaan jätkään.
"Haluutko kokeilla?" kysyttiin lyhyen hymyn kera.

// biisihän on Silversteinin Call it Karma, tuolta voit kuunnella jos kiinnostaa. :---D

Mickey katsoi tytön soitatko sä kommentia hetken hieman mukaloukkaantuneesti. Poika tuhahti itekseen ja naurahti.
"Hä, tottakai soitan. Onko se kenties jotenkin outoa?" Mickey kysyi tytöltä ja kääntyi enemmän tyttöä päin istumaan. Jottei tarvinnut keskustellessa niskoja kokoajan taittaa. Poika hörppäsi viimeiset litkut pullonpohjalta ja laski pullon pöydälle.

Mike uppoutui kuuntelemaan tytön soittamista ja tarkkaili tytön otteita. Ihan hyvät likaksi. Tai siis useimmiten naiskitaristit eivät olleet niin vakuuttavia. Ainakaan ne keitä Mickey oli tavannu elämänsä aikana. Pojan huulille nousi taas pieni hymy tytön alkaessa myös laulaa. Kaunis lauluääni tällä neidillä oli myös, kaiken muun lahjakkuuden ja plussien lisäksi.

"Kysytkin vielä." Herra vastasi ja otti kitaran vastaan tytöltä (sori pieni hitti). Poika pujotti kitaran hihnan päänsä yli ja asetteli kitaran syliinsä. Mickey otti muutaman soinnun ja viritteli kitaraa hieman. Sitten poika alkoi tapailemaan kitaran kielillä The Calling - Wherever you will go biisin sointuja. Tätä biisiä poika oli viimeisimmiksi harjoitellut, joten siksi valinta oli tälläkertaa tämä. Hetken alkusointuja soiteltuaan Mickeykin rentoutui laulamaan käheällä äänellään.



Laulun loppuessa Mickey soitteli vielä pari randomia säveltä omasta aluillaan olevasta biisistä ja nosti katseen kitarasta tyttöön. Mickey hymyili pienesti ja nosti kitaran sitten makaamaan vasten sohvaa.
"Mukava soundi." poika sai sanottua ja nousi sitten ylös. Mickey oli huomannut, että tytöltäkin oli juoma loppu, joten poika kipaisi keittiöön ja nappasi jääkaapista itselleen kaljan ja tytölle viimeisen breezerin. Haettuaan juomat Mickey istahti taas samalle paikalle, missä äsken oli istunut ja ojensi juoman tytölle.
"Kai säkin vielä otat? Oletin näin." poika sanoi

// nääh, en mä mihinkään pikkuhitteihin kuole :-----D

Jojo kallisteli päätään kuin punniten tilannetta, ennen kuin naurahti pehmeästi.
"Joo, kyllä siinä on", vastattiin sitten nopean olankohautuksen kera, "vaikutat enempi jätkältä joka juo ja panee kuin rämpyttelee skittaa."

Tyttö luovutti kitaran jätkälle asettuen istumaan sohvan nurkkaan toisen viereen, kasvot tuohon päin. Silmät tutkivat kiinteästi sormia, jotka liikkuivat kitarankielillä, siirtyen ylemmäs aina huuliin, tuijottaen niitä sanojen alkaessa putoilla niiden välistä.
Okei, jätkä oli a) hyvä kitaristi, b) myös hyvä laulaja. Eikä hän valitettavasti pystynyt kieltämään kumpaakaan noista, hitto.

"Jep", vastattiin yksinkertaisesti toisen sanoihin Jojon tajutessa, että toinen oli jo lopettanut. Silmät seurasivat toisen kulkua ilmeisesti keittiöön, pianpa tuo ilmestyikin kaljan ja breezerin kanssa takasin.
"Totta kai", lyhyen virnistyksen kera pullo otettiin vastaan ja nostettiin samoin tein huulille.

Mickey tuhahti muka loukkaantuneesti ja katsoi tyttöä suupielet mutrussa.
"Höh. Pitäiskö mun nyt olla loukkaantunut, kun sanot noin rumasti musta." Mickey sanoi ja esitti loukkaantunutta, vaikkei poika ollut. Sillä olihan tuokin totta, mutta oli pojassa se hyväkin ja söpö puoli, se vain ei näkynyt niin selvästi kuin tuo "pahispuoli". Hetken mökötettyään Mickey kuitenkin taas virnisti tytölle tavallisesti.

Palattuaan juomienhakureissulta poikakin avasi kaljansa ja hörppäsi siitä kulauksen. Ah, kylmä olut vain oli täydellistä. Etenkin mukavassa seurassa.
"Hyvä, yksin on aika ankeaa juoda." Mickey totesi tytölle ja katseli taas hetken ympärilleen. Poika mietiskeli, eihän tämä usein esitellyt laulutaitojaan kenellekkään. Melko harvoin. Vain oikeastaan muutama tyttö oli saanut kuulla pojan laulavan, kitaransoittoa kylläkin moni oli saanut kuulla.
"Pakko muuten sanoa, että sä soitit ja lauloit aika makeesti." Mickey sanoi tytölle ja katsoi taas tätä silmiin hymyillen pienesti. Poika hörppäsi taas oluestaan ja laski sen sitten kädestään pöydälle odottamaan.

Päätä nyökäytettiin hitaasti tytön kallistaessa pulloa uudemman kerran. Toki yksin oli vähän ankea juoda. Varsinaisesti yksin ei ollut tylsää juoda, silloin hän itse ainakin vain veti pään täyteen ja meni nukkumaan. Mutta jos oli seurassa ja muut eivät juoneet, ainoastaan itse, tuntui olo... No, vähän typerältä.

Tyttö venytteli kissamaisesti selkä kaarella ja pullosta läikähti pieni lammikko juomaa lattialle tuon huomaamatta. Pullon suu vietiin takaisin huulille ja neitokainen siemaili juomaansa, voi kun nyt olisi voinut maata jossakin rannalla auringon alla kuuntelemassa aaltojen liputtelua... Mutta kai se juominen kotonakin paremman puutteessa meni.

Hitaasti merensiniset silmät kuljetettiin huoneen poikki, ennen kuin Jo tuijotti Miken kasvoja toinen kulma aavistuksen koholla. Pilkkasiko se? Toisen kasvoilla näkyvä pieni hymy kuitenkin sai jätkän kuulostamaan kuitenkin vilpittömältä, ei tuo voinut olla niin rasittava. Ehkä.
".... Kiitti", lopulta vastattiin tytön hymyillessä sitten aavistukseen vaivaantuneesti.
"Et itsekään hassummin vetänyt." Johtuiko se sitten Miken kehuista vai siitä, ettei hän itse ollut tottunut jakamaan kehuja, kuka tietää?

Mickey naurahti tytön kehuille, vastakehut olivat vaan aina niin huvittavan kuuloisia ja väkinäisesti sanottuja. Mickey otti pullon pöydältä, joi ison kulauksen ja laski sen sitten takaisin pöydälle odottamaan hetkeksi.
"Kuullosti hei tosi uskottavalta toi sun kehus. Mut hei, ei se mitään. Tiedän et oon ihan jees kitaristina. Lauluäänestä en kyllä takaa." Mickey totesi tytölle ja virnisti tavalliseen tapaan sitten perään. Mickey jumitti hetken ja silmäisi varovaisesti taas tyttöä.
"Hmm. Olisko sulla jotain musiikkia?" Mickey kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen tytöltä ja yritti katseellaan etsiä jotakin soittimen tapaista huoneesta.

Mickey pörrötti hiuksiaan ja venytteli pienesti kädet kohti kattoa. Ilta alkoi jo vähitellen ramaisemaan mukavasti, joten alkoholi oli ihan tarpeen, sillä se vähän saisi energiaa ja piristymään. Jotta jaksaisi vielä kotiinkin ajaa, onneksi sinne ei kovin pitkä matka pojalla ollut.

// tosiaan tohon musiikkiin voit heittää ihan mitä tahansa ulkomaista. :---D

Jojo tuijotti jätkää hetken ennen kuin pudisteli päätään hitaasti: tuo oli tasan tarkkaan kuin hänen suustaan. Ei helvetti… Ehkei tuo ollutkaan niin kamala, kuin hän aluksi oli ajatellut. Tai ehkä hänen johtopäätöksensä olivat menneet päin mäntyjä.
Vaaleahiuksinen kohautti olkapäitään, mitä sillä oli väliä, vaikkei toinen häntä ilmeisesti tosissaan ollutkaan ottanut. Vastakehuthan aina olivat jokseenkin kyseen alaisia, vaikka hän tällä kertaa todella oli tarkoittanut sanojaan, ei hän jaksanut vaivautua ilmoittamaan sitä ääneen.

"Mitä sä haluat kuunnella? Kaikenlaista löytyy laidasta laitaan…"
Tyttö kohottautui ylös sohvalta kaadettuaan lopunkin juoman kurkkuunsa ja käveli kirjahyllylleen, aukaisten alimmaiset kaapit. Pienikokoiset stereot, joista kylläkin lähti tarpeeksi kova ääni ja reilusti bassoa, oli pakattu hyllylle. Muistitikku tökättiin kiinni laitteeseen ja stereot laitettiin päälle. Kaukosäädin napattiin hyllystä ja heitettiin Miken viereen sohvalle.
"Valitse mieleistä", todettiin Jon suunnatessa keittiöön hakemaan lisää juotavaa itselleen.

Piankos tuo olikin käpertynyt sohvan nurkkaan, tällä kertaa oluttölkistä siemaillen.

Mickey seurasi katseellaan tyttöä, joka avasi kaapit ja sieltähän ne pienet stereot löytyikin. Pojan kasvoille nousi takaisin pieni virne ja tämä pudisteli pienesti päätään. Miten hän nyt olikaan ajautunut toisen kotiin, juomaan ja kuuntelemaan musiikkia? Jokin tässä yhtälössä ei nyt ollut oikein, mutta huonon matikkapään omistava Mickey ei osannut sanoa mikä. Hetken mietittyään Mike nappasi kaukosäätimen käteensä ja alkoi selata biisejä. Jotain rauhallista, muttei liian. Muutaman biisin yli hypättyä poika päätyi kuuntelemaan The Frayn - She is biisiä. Sellaista mukavaa pienorockia. Ei liian menevää, muttei liian rauhallistakaan. Sellaista sopivaa taustamusaa. Tyttö lähtikin hakemaan ilmeisesti lisää juotavaa ja kohta toinen palasikin oluttölkin kanssa. Monet naiset eivät oluesta välittäneet, etenkään nuoret, mikä lisäsi Mickeyn mielenkiintoa tyttöä kohtaan. Juotuaan omansa Mickey laski tyhjän tölkin pöydälleen ja kipaisi itsekin hakemassa toisen oluensa.

The Frayn soidessa taustalla ja tytön ollessa käpertyneenä sohvannurkkaan Mickey istahti ehkä hieman lähemmäksi tyttöä nyt. Ei liian lähelle, mutta olisi ollut tyhmää jättää iso väli keskelle.
"Sulla on ihan hyvä musiikkimaku, ainakin mitä ehdin pari biisiä selaamaan. Ja tää on ihan muksaa musiikkia." Mickey totesi tytölle yrittäen luoda jotakin keskustelua näiden välille.
"Kuunteletko muuten mitään tiettyä bändiä? Tai musiikkilajia?" Poika jatkoi kysyen ja loi katseen tyttöön samalla itse hörpäten oluestaan kulauksen.

Jojo hymähti vilkaistessaan keittiöstä oluttölkin kera olohuoneeseen palannutta nuorukaista.
"Tää on", kuitattiin yksinkertaisesti tytön hymyillessä hieman epäröivään sävyyn. Joku tässä ei nyt mennyt ihan nappiin, ja se häiritsi häntä. Mike oli liian... mukava.
"No tota, ei mulla sen kummempaa lempibändiä ole, tai mitään lempigenreä", aloitettiin Jon ottaessa huikat ja pysähtyessä hetkeksi miettimään.
"Mä kuuntelen oikeestaan vähän kaikkee laidasta laitaan", todettiin sitten tiivistetysti, olisihan se nyt vähän turha ruveta selittämään hänen musiikkihistoriaansa purkkapopin kautta räppiin ja niin edelleen, tuskin tuota edes kiinnostaisi. Eikä häntä itseään ainakaan kiinnostanut selittää.

"Entä sinä? Siis millasta musiikkia sä kuuntelet?" heitettiin vastakysymys tytön siemaistessa väliin juomaansa. Hetken hiljaisuuden kuluttua tuo vielä päätyi lisäämään:
"Soitatko sä paljonkin? Siis kitaraa..."

Mickey hämmentyi hieman tytön vastauksesta. Miten toinen oli niin samanlainen kuin hän itse? Ainakin näin ensivaikutelman perusteella aivan kuin Mickey, mutta vain naisena. Jotenkin... pelottavaa, mutta tavallaan tietenkin kiehtovaa ja mukavaa. Mickey katsoi hetken silmät suurina tyttöä, kunnes tajusi, että toinenhan olis esittänyt vastakysymyksen.
"Äh joo. No siis mäkään en kuuntele mitään erikoista. Tai siis kaikki menee hempeästä purkkapopista rockin kautta heviin." Mickey totesi tytölle vieläkin hieman hämmentyneenä, mutta tajusi, että näyttää varmasti tyhmältä, joten poika jätti mietteensä taka-alalle.

"Aika paljon soitan joo. Soitan oikeastaan aina silloin, kun en ole a) juhlimassa b) tuunaamassa moottoripyöriä tai c) koulussa" Mickey vastasi ja hörppäsi taas oluttaa nauttien olostaan. Oli mukavan hämärää, musiikki oli hyvää ja seura erittäin mukavaa, mutta edelleenkin hämmentävää. Poika pudisteli päätään, nyt unohda se samanlaisuus! Poika patisti itseään ajattelemaan.

Musiikki vaihtui nyt melko rauhalliseen biisiin, nimittäin Lifehousen You and Me biisiin. Mickey heräsi taas ajatuksistaan ja taisipas alkoholi jo vähän aiheuttaa mukavaa hiprakkaa pojalle, kun musiikki vaihtui. Mike katsoi tyttöä hetken ja hymyili toiselle. Sitten tämä herra laski oluen pöydälle ja nousi seisomaan.
"Saanko luvan?" Mickey kysyi ja naurahti pienesti perään, sillä ei oikein aluksi tajunnut mitä oli mennyt tekemään. No jos tyttö ei suostuisi, niin sittenhän poika voisi sanoa, että se oli vitsi. Tietenkin herra toivoi toista.

// ah tuo biisi... <3

Jojo kuunteli kiinnostuneena toisen vastaukset ja oli jo loksauttaa leukansa auki, mutta tajusi pitää suunsa supussa. Taas yksi huti: hän olisi luullut, että toinen olisi ollut vannoutunut rockin ystävä. Tai metallin... Mutta ei. Kaikki meni.

Ja soitti paljon. No, sieltä ainakin kuului niitä tutumman kuuloisia asioita: juhlimista, moottoripyörän tuunailua. Koulu ei ihan natsannut kuvaan, hän olisi voinut hyvin kuvitella toisen lintsaamassa päivästä toiseen ja sitä rataa.
Mike tuntui rikkovan joka ikisen ennakkokäsityksen mikä hänellä oli toisesta, eikä se liiemmin miellyttänyt Jojoa, sillä hän joutui myöntämään itselleen pitävänsä toisesta. Kaverimielessä, mutta joka tapauksessa...

Vaaleahiuksinen ei voinut estää hämmennystä nousemasta päähänsä pojan pyytäessä lupaa, mutta ennen kuin aivot olivat ehtineet suorittaa enempää työtä, tajusi Jojo jo tarttuneensa nuorukaisen käteen ja nousseensa seisomaan. Hetken paikoillaan seisottuaan tyttö tajusi kääntää kasvoilleen epämääräisen virnistyksen.
"Toki."

// Jep ja lifehouse muutenkin on mums <3

Mickey huomasi pienen ihmetyksen tytön kasvoilla, mutta tulkitsi sen hyväksi ihmetykseksi. Aivan kuten omansakin. Toisaalta ikinä ei voinut tietää, mutta parempi oli toivoa näin. Sen enempää murehtimatta toisen mieltä poika ajoi ajatuksensa sivuun ja auttoi tytön ylös sohvalta.

Mickey otti varovaisesti kiinni tytön lantiolta ja katsoi varovaisesti tyttöä hetken silmiin. Toinen oli lyhyempi kuin tämä herra itse, mutta siihen ei paljoa vaadittu. Mickey ihmetteli taas hetken varovaisuuttaan, jokin tässä tytössä oli, sillä normaalisti poika olisi ollut todennäköisesti hieman 'ahdistelevampi' Mike heilui pienesti rytmin mukana, okei, eihän herra ehkä paras tanssimisessa ollut, mutta eikös hitaita näin tanssittu? Pojan kädet kiertyi enemmän tytön selän taakse ja Mike katsoi tyttöä hetken, kääntäen kuitenkin katseensa pian taas pois.
"Sä oot outo. Tai siis saat mut käyttäytymään jotenkin... ihmismäisemmin? Tai siis.. äh antaa olla." Mickey kuiskasi hiljaa tytön korvaan, kuitenkin lopulta keskeyttäen. Mitä ihmettä poika selitti? Sitä hän ei tainnut tietää itsekään.

// niin on. sry tää vuoro vähän tökkii. ;p huvitti vastata, mutta muuten... niin no antaa olla.

Jojo tuskasteli hetken sitä, mitä helvettiä olikaan tekemässä, mutta loppujen lopuksi antoi asian olla ja musiikin tuudittaa hiljaiseen, jollain tapaa unenomaiseen tilaan, jonka nuorukaisen sanat kuitenkin hetken kuluttua rikkoivat.
Silmät tuijottivat toisen olkapään yli, sen korkeammalle hän ei juurikaan yltänyt, sillä vasta nyt hän tajusi, miten paljon tuo itse asiassa häntä olikaan pidempi.

Miken kädet tuntuivat vierailta, ahdistavilta vartalon ympärillä, mutta hetken päästä Jojo rentoutui, ainakin osittain. Tämä vain ei ollut kovin arkipäiväistä hänelle, hän ei edes muista milloin olisi viimeksi tanssinut hitaita.
Silmät kohosivat katsomaan toisen kasvoja, Jon räpäyttäessä pari kertaa silmiään. Jos hän oli outo, niin mikä tuo sitten luuli olevansa? Käyttäytymään ihmismäisemmin?
Kulmaa kohotettiin kysyvään sävyyn.

Mickey ingnoorasi tytön kulman kohotuksen. Ei poika aikonut enää avata suutaan, ettei sieltä tulisi lisää rumia sammakoita. Mitä tuo äskeinenkin oli, ei jestas. Poika mietti itsekseen. Kuitenkin tytön kehon lämpöisyys ja pieni humala sai pojan pään pyörälle. Mickeytä alkoi tehdä mieli, no tiedätte kyllä mitä. Poika taisteli halujaan vastaan mutta kappaleen vaihtuessa vieläkin astetta hitaampaan ja liikkeiden hidastuessa rytmin tahtiin sai pojan käyttäytymään ehkä hieman huonosti..

Mickey toinen käsi siirtyi varovasti tytön takapuolelle ja toinen niskaan. Poika kyyristyi hieman alemmaksi ja moiskautti märän suudelman yllättäen tytön huulille. Toisaalta, tyttöhän oli ollut koko illan aika suopea? Joten Mickey oli ajatellut, että tuskinpa toinen pahakseen pistäisi pientä hupia. Ja nythän tanssittiin hitaita, eikö silloin ollutkin aika tehdä aloitteita? No näin pieni hiprakka sai pojan ajattelemaan.

//No toteutin nyt sitä meidän pientä suunnitelmaa xD

// joooooo :----D

Toisella ei näyttänyt olevan aikomustakaan avata enää suutaan – ei se mitään, ei hän kuolisi, vaikka ei saisikaan koskaan tietää mitä helvettiä tuo oikein yritti selittää.

Jojo keinui pienesti musiikin rytmissä tuijottaen jonnekin ilman kiintopistettä. Vasta kun Miken kädet lähtivät harhailemaan jonnekin muualle, missä ne eivät Jon rajojen mukaan saaneet olla, neitokainen havahtui unenomaisesta horroksestaan. Ja juuri kun tyttö oli kiemurtelemassa irti, tuo vielä kehtasi läntätä huulensa hänen huulilleen.

Siinä vaiheessa Jojo tönäisi jätkää rintaan ja kavahti itse kauemmas, tuijottaen Mikeä vihaisesti ja samalla jotenkin säikähtäneesti.
"Vittu Mike", ärähdettiin tytön puristaessa kätensä nyrkkiin. Jostakin syystä hänen teki mieli vetäistä toista turpaan.
"Mikä vittu sulla on?" Ääni kohosi korkeammalle sitä mukaa mitä tyttö puhui (tai pikemminkin huusi..)
"Helvetti mun tekis niin mieli lyödä sua nyt..." supistiin tytön kääntäessä selkänsä jätkälle, vartalon täristessä sekä suuttumuksesta että surusta.

Vittu, tuo oli saanut herätettyä kaikki vanhat muistot... Jojo yritti hallita itsensä, ettei ensiksi karkaisi Miken päälle ja pamauttaisi tuon silmää mustaksi ja sen jälkeen pillahtaisi armottomaan itkuun.
"Mä kun luulin, että sä oisit ollu mukava. Ja vitut", tyttö mutisi lähinnä itsekseen, selkä edelleen toiseen päin.

Mickey heräsi myöskin horroksestaan, kun toinen sai mahdottoman kohtauksen. Mutta eikö toinenkin antanut olettaa, että välillä oli jotain? Ainakin poika oli saanut sellaisen käsityksen. Taasko niitä vääriä johtopäätöksiä? Mutta.. Mickey säpsähti toisen tönäistessä ja otti muutaman askeleen taaksepäin. Pojan silmät olivat hämmästyksestä suurina ja Mickey vain tuijotti tyttöä.
"Mä.. Mä luulin.. No antaa olla." Mickey sanoi varovaisesti ja katsoi tyttöä joka käänsi selkänsä.
"Mä luulin, että sä pidät musta." Mickey sai kuitenkin lopulta tokaistua suustaan ja astui varovaisesti nyt lähemmäksi tyttöä, yrittäen antaa lohdutusta. Mikä ei ehkä ollut kovin järkevä teko.

"Oon mä mukava.. Ainakin sulle, vaikken ehkä muille ookkaan." Poika tokaisi hiljaa ja asetti kätensä toisen olkapäälle säälivästi. Mikeä oikeasti harmitti tämän moka. Sillä poika oikeasti oli jo ehtinyt vähän kiinnostumaan tästä tytöstä ja ilmeisesti se kaikki jäi nyt tähän. Mickey katsoi tyttöä vielä kerran ja kääntyi sitten niiltä sijoiltaan kohti ulko-ovea. Mike lähti kävelemään eteiseen ja katsoi olkansa yli tyttöä. Voi paska. Herra ajatteli itsekseen ja kaivoi taskustaan puhelinta. Milo saisi kävellä tähän ja heittää pojan kotiin. Eihän kykenisi nyt autolla ajamaan. Milo sitä paitsi asui vain muutaman korttelin päässä.

Jojo kuunteli toisen sanoja, nipistäen vain huulensa tiukasti yhteen. Hän piti toisesta? No kyllähän hän pitikin, muttei ilmeisesti niin kuin Mike olisi tahtonut. Tai siis... Se oli tullut liian äkkiä. Ei hän helvetti soikoon ollut valmistautunut tällaiseen! Eikä halunnutkaan valmistautua. Ei hän halunnut mitään kaveruutta voimakkaampaa. Jojo tunsi sydämensä hypähtelevän epätahtiin rinnassaan.

Helvetin helvetin helvetti.

Kun Jojo tunsi toisen laskevan kätensä hänen olkapäälleen, sävähti neitokainen huomattavasti.
"Älä koske", sähähdettiin varoittavasti kääntämättä katsetta ollenkaan toisen suuntaan. Hän halusi olla nyt yksin. Tai ei aivan yksin, helvetin ison viinapullon kanssa yksin.

Pojan askeleet kuuluivat jostakin eteisen tienoilta, hitaasti merensiniset silmät kohosivat tuijottamaan nuorukaista, ilmeettömästi tällä kertaa. Eihän toinen voinut tietää mistään mitään. Hehän olivat tunteneet reilusti alle päivän. Ehkä hän vain oli antanut tietämättään olettaa, että halusi jotakin. Mutta kun hän ei halunnut.
"... Soita joku hakemaan sut..." mutistiin sitten tuskin kuuluvasti, Jojo ei jaksanut korottaa ääntään. Jos toinen ei kuulisi, ei sillä olisi mitään merkitystä.
"... Et sä voi ajaa tossa kunnossa..."

Mickey käännähti katsomaan tyttöä toisen mutistessa. Näinköhän toista edes oikeasti kiinnosti mitä Mikelle tapahtuisi jatkossa, tuskinpa. Mickey tuhahti ensin hieman vihaisesti tytölle ja kääntyi sitten taas ovelle. Poika työnsi kenkänsä jalkaan ja naputteli viestin veljelleen.
"... Ja niinkö sua muka kiinnostaisi, että mitä mulle käy. Ei mee läpi..." Mickey sanoi sitten jo hieman vihaisempaan sävyyn. Ei pojan oikeasti pitänyt olla vihainen, mutta se äskeinen pettymys alkoi alkoholinkin takia kääntymään jo vihaksi. Mitä helvettiä toinen antoi olettaa, että olisi kiinnostunut pojasta. Ei Mickey nyt omasta päästään sellaista keksiksi? Vai?

Sitten poika avasi oven sanomatta sanaakaan ja katosi rappukäytävään. Ovi laitettiin hiljaa kiinni ja Mickey potkaisi kaiteita vihoissaan. Poika asteli rappusia alas melko agressiivisesti ja asteli sitten ulos. Ulkona oli pirun kylmä, mutta onneksi pojalla oli auto. Mickey jäi odottamaan pelkääjänpaikalle, jotta Milo saapuisi. Veli oli vastannut viestiin, että lähti tulemaan. Joten siinä menisi joku vartti, että toinen saapuisi paikalle.

Milon saapuessa Mickey virnisti toiselle.
"Mitä helvettiä sä oot autolla liikkeellä, jos oot menossa juopottelemaan!" Milo ärähti Mickeylle ja Mickey ei vaivautunut sanomaan mitään. Ajaisi nyt vain pojan kotiin. Milon startatessa auton ja lähtiessä pihasta, Mickey loi katseen vielä ikkunaan, joka kuului Jojolle. Toivottavasti pari ei näkisi ainakaan heti seuraavana päivänä koulussa. Se voisi olla kiusallista.

/7The end? Kiitos pelistä

Jojo ei kyennyt vastaamaan mitään toisen vihaisiin sanoihin. Hänen teki mieli huutaa ja karjua toiselle, että mikä vitun oikeus tuolla hänelle oli noin puhua, mutta sanat eivät kuuluneet, vaikka hän yrittikin puhua. Tyttö oli jo aikoja sitten pudonnut jalkojensa päältä istumaan lattialle, silmien jäädessä tuijottamaan nuorukaisen selkää, ovea, jonka taakse toinen oli kadonnut.

Sulkeutuvan oven ääni tuntui kaikuvan tytön päässä vielä minuutteja sen jälkeen, kun Mike oli lähtenyt. Minkä takia hän edes jäi murehtimaan toisen perään? Ei helvetti ei kai vaan....
No ei vitussa, ei hän ollut kiinnostunut toisesta. Kaverina, kyllä, mutta mitään muuta, ei. Ei, ei, ei ja ei.

Useita minuutteja vain istuttuaan lattialla tuijottamassa ovea Jojo nousi, asteli kaapilleen ja otti sieltä esiin osittain juodun viinapullonsa, laahusti makuuhuoneeseen ja lysähti sängylle, kaataen juomaa kurkkuunsa, sen jäädessä polttelemaan sinne. Tyttö vain kittasi alkoholia sisäänsä, ennen kuin tyhjä pullo tipahti sängyn viereen pirstoutuen sirpaleiksi. Päässä pyöri, silmät sumentuivat, ja hetken tuijotettuaan pyörivää kattoa Jojo sammui sängylle pää tyhjänä.

// the end, kiitti itsellesi. mä pommitan sua joskus uuden pelin muodossa.. :---D