I never made it as a working class hero

// Wanetta tänne ^f^ Ja nimi on taas outo ja kappaleesta >< //

Matt norkoili istua lattialla limppariautomaatin edessä. Koneeseen nojattiin ja koulun aulaa tuijotettiin. Hänen teki mieli lähteä tupakalle, mutta olo tuntui nyt harvinaisen laiskalle. Minnekkään siis ei noustu. Takana oleva automaatti piti surina ääntä, joka kuulosti kumman rauhoittavalta. Siihenhän voisi miltei nukahtaa! Paitsi että kyseessä oli koulu jossa oli paljon ihmisiä. Muummoassa paljon Mattin vihamiehiä ja nukkuminen heidän silmien alla ei todellakaan ollut hyvä idea. Jotain järkeä Mattin päässä oli vielä huumeiden jäljiltä jäljellä.

Poika kaivoi taskustaan lapun. Hän oli saanut sen juuri rehtorilta. 300 dollarin lasku. Hän oli rehtoria odotellessa laittanut tuon huoneessa olevan taulun tuleen. Silloin se oli tuntunut loistavalta idealta, mutta sitten kun yli pääjehu oli tullut ja sammuttaessaan taulua kertonut sen olevan arvokas, oli hymy Mattiltä hyytynyt. Paperi rytistettiin nyrkkiin. Tämä tietäisi lisä töitä ja varatelussa oli aina omat riskinsä. Onneksi kaduilla pyyhälsi sen verran tyhmiä ihmisiä, että nuo ostaisivat mitä tahansa, kunhan halvalla saisivat. Lasku työnnettiin takaisin farkkujen taskuun. Ei sitä poiskaan passannut heittää. Muuten hän unohtaisi koko asian ja joutuisi kohta maksamaan tuhansien dollareiden korvauksia mitä typerimmistä syistä.

Aulan kohtuullisen pahassa ihmisvilinässä käveli vihreää olkalaukkua melkein lattialla raahaten lyhythiuksinen tyttö. Muutamat vilkuilivat tuota uteliaana, seurasivat liikkeitä ja askelia. Tietysti nuo seurasivat – Wanetta oli todella uusi oppilas ja ensi töikseen oli järjestänyt kermalaisille hulppeat juhlat. Lyhyitä kutrejaan korvansa taakse pyyhkäisten tyttö suuntasi kohti limuautomaattia. Tuo vilkaisi automaatin vieressä olevaa kapinallisen näköistä poikaa ja hymähti tuolle, kääntäen sitten katseensa automaattiin. Netta pudotti muutaman kolikon koneeseen ja painoi haluamansa limonadin kuvaa, pian luukkuun kolahtaessa Coca cola- tölkki. Tuo nappasi tölkin, kääntyi kannoillaan ja katseli ympärilleen. Sohvilla oli jotain korkeimmalla arvoasteikossa olevia kermalaisia, muttei suosittujen nelikkoa. Portaissa notkui niin kapinallisia kuin luusereitakin. Kukaan ei ihme kyllä kutsunut blondia luokseen tai tullut tuon luokse – se oli se uusien kirous. W mutristi suutaan ja kääntyi, katsahtaen Mattia. Tuo käveli pojan eteen ja raotti huuliaan.
”Tuota, saako tohon sun viereen istua? Mä ymmärrän kyllä, jos et haluu mitään rikasta pentuu siihen ja jos odotat jota kuta jiiänee. Sano suoraan, kiitos.”, tyttö aloitti ja kohotti kulmaansa. Muutama lähellä olija siirsi katseensa oitis Wanettaan, kuin tuo olisi tehnyt juuri jotain uskomatonta.

Tytöllä oli tänään yllään oranssi toppi, jonka päällä oli olkapäät paljastava ja hieman läpinäkyvä musta pitkähihainen. Alavartaloa peitti farkkuminihame ja mustat legginsit. Jaloissa oli keltaiset tennarit ja kaulassa tytöllä oli joitakin rihkamankorunnäköisiä koruja ja ranteissa oli mustat rannerenkaat. Korvissa heilahteli suuret, keltaiset ja muoviset korvakorut. Wanetta oli meikannut itseään tänään vain kevyesti: hieman kajaalia ja kevyesti luomiväriä.

Matt hätkähti silmiin pistävästi, kun hänelle puhuttiin. Niin ei tapahtunut kuin todella harvoin koulussa. Hyvällä tuurilla kerran viikossa. Ei ainakaan julkisilla paikoilla. Matt nosti hämillään katseensa ja tuijotti suu kysyvänä auki tyttöä. Vaikka tuolla olikin inhottavat vaaleat hiukset, niin kampaus ja lookki poikkesi kohtuullisen hyvin toisten blondien tyyleistä. Hetken Matt vain tuijotti hölmönä tyttöä, kunnes naurahti hieman.
"No en minä ainakaan ketään odota, se on varmaa ja jos valitset minut seuraksesi kaikkien näiden ihmisten joukosta, niin minun pitäisi kai olla otettu." Poika huomautti ja taputti paikkaa vierellään. Eihän hänen viereensä istuminen ollut lailla kiellettyä. Kukaan ei vain tahtonut tehdä niin. Tyttö oli varmasti uusi.

Tyttö oli maininnut olevansa rikas pentu, mutta Matt yritti sivuttaa asian mielessään. Hän ei ollut koskaan vaivautunut tutustumaan tuollaisiin ihmisiin, mutta kai heidän kanssaan jutella pystyi, mikäli nuo käyttäytyisivät normaalisti.
"Mikä sinun nimesi on?" Poika kysyi sitten tytöltä ja katsoi kokista, minkä tuo oli vasta ostanut.
"Sitä ei kannata ihan heti sitten avata. Kuohuu muuten komeasti hienoille vaatteillesi." Matt huomautti ja vilkaisi sitten ympärilleen, muutamat oppilaat tuijottivat tyttöä silmät suurina. Kaikki muut tuntuivat tietävän Mattin maineen koulussa. Hänestä kun liikkui paljon huhujakin. Sitä Matt kyllä kaipasi vähiten. Huomiota muilta oppilailta.

Wanetta loi heti pojan sanojen jälkeen hymyn huulilleen ja istahti tuon viereen, oikaisten heti jalkansa suoriksi. Tuo vetäisi laukkunsa olkahihnan päänsä yli ja tönäisi laukun vierelleen. Vihdoin! Hieman irvistäen blondi pyöritti päätään ja hieraisi kipeytyneitä niskojaan, pitäen toisessa kädessään Coca cola- tölkkiä. Mattin puhuessa tyttö siirsi katseensa tuohon.
”Wanetta, voi kutsua myös Netaksi tai W’ksi.”, tuo esittäytyi ja pienoinen brittiaksentti puski pintaan – kuten aina.
Pojan puhuessa taas Netta vilkaisi tölkkiään ja naurahti.
”Tuo on hyvä neuvo, en halua kastella vaatteitani vaikka jäljellä onkin enää pari tuntia.”, tuo selitti ja laski tölkin lattialle, itsensä ja pojan välille.
”Mikäs sinun nimesi on?”, blondi kysyi vielä ja kohotti kulmaansa – tietysti tuo halusi tietää kenen vieressä istui, kun toinenkin oli kysynyt tämän nimeä.

Aulassa olevat, lähimpinä kaksikkoa istuvat tai hengailevat kermalaiset kuiskailivat jo jotain ja tuijottivat kiivaasti tyttöä sekä poikaa. Kai oli jotenkin väärää, että kermalainen istui kapinallisen kanssa. Wanetta tiesi sen, mutta mieluummin istui tämän vielä tuntemattoman kapinallisen kanssa kuin tunkeutui joidenkin nenäkkäiden ja tylsien Barbien ja Kenien seuraan.

Tyttö otti hetken aloillaan olleen tölkin käteensä ja napsautti sen auki. Ei kuohumista – onneksi. Tuo hörppäsi mukavan kulauksen hiilihapoilla ”terästettyä” Coca colaa ja ähkäisi hieman perään.

Matt nyökkäsi hieman, kun toinen kertoi nimensä. Hän kutsuisi toista Netaksi. Ihmiset heidän ympärillään kuiskivat ja selvästi heistä. Matt oli alkamassa jo tottua siihen. Hän kun oli ottanut kerran käytävällä yhden chearleaderin kanssa yhteen, sen jälkeen ei ollutkaan tullut hetkeä jolloin hänen lähellä ei olisi kuiskittu.
"Nimeni on Matt. Sinun e ehkä kannattaisi istua kanssani, mikäli tahdot saada mainetta tässä koulussa. En ole mikään unelmavävy ehdokas." Poika huomautti sitten tytölle rehellisesti. Hän ei tahtonut toiselle ongelmia tarkoituksellisesti. Ei ainakaan vielä. Matt katsoi miten toinen joi hieman kokistaan ja tuhahti. Hän ei voinut sietää sokerijuomia. Oikeastaan, hän ei voinut sietää sokeria. Hän ei pitänyt mistään makeasta mausta.

Poika vilkaisi hieman kelloaan. Hänellä olisi vielä yksi matikantunti edessä, mutta jotenkin hänestä tuntui, että se saattaisi jäädä tänään väliin. Hänellä olisi muutakin tekemistä kuin laskea laskuja, joita hän ei osannut. Opettaja kun ei vaivautunut häntä edes neuvomaan, vaikka pari kertaa poika oli kohtuullisen nätisti apua pyytänytkin.
"Oletko sinä uusi täällä? Vaikutat nimittäin siltä?"

”Minulla on jo tarpeeksi mainetta. Ja saan lisää, jos järjestän uudet juhlat – älä siis huoli.”, Wanetta naurahti hyväntuulisesti ja katseli ympärilleen.
”Hauska tavata, Matt.”, tuo kuitenkin lisäsi ja kohdisti katseensa pojan silmiin. Tyttö kyllä huomasi joidenkin kuiskailevan ja ehkä kehittelevän juoruja, mutta tuo painoi eniten kuiskailevien cheerleadereiden ja rikkaiden pentujen naamat muistiinsa. Vaikka W oli uusi, tuo liikkui porukoissa joissa kuuli kaikenlaista. Tuo oli raskaana, tuolla oli klamydia ja niin edespäin. Kyllä blondi osaisi kostaa. Mattin avatessa uudelleen sanaisen arkkunsa ja kysyessä kysymyksensä, tyttö katsahti aluksi ihmisiä aulassa ja sitten siirsi katseensa pahikseen.
”Melko uusi. Tiedän jo klikit ja suurimman osan tavoista sekä juoruista.”, tuo vastasi ja kohotti kulmiaan sanan ”juoru” kohdalla.

Netta siemaisi taas Coca colaa ja lipoi perään huuliaan. Se oli ihan virkistävää.
”Sinä taidat olla ihan ”vanhaa kalustoa” täällä?”, tuo kysäisi ja katsoi poikaa. Ainakin toinen vaikutti siltä.

Matt pyöräytti hieman silmiään, kun tyttö sanoi tietävänsä klikit ja kurtisti hieman kulmiaan, kun seuraavana tyttö sanoi tietävänsä juorutkin.
"No. Minä voin lohdutukseksesi sanoa, etten ole tappanut ketään, vaikka niinhän kaikki väittävät." Matt huomautti, vaikka tiesi ettei se juoru katoaisi mihinkään. Hän kun oli kerran ensimmäisellä luokalla tullut kouluun vaatteet verisinä. Kaikki vain olivat heti yhdistäneet tilanteen niin, että veri oli jonkun toisen. Olihan siinä ollut toisenkin verta, mutta suurin osa oli ollut ihan pojan omaa.

Matt vilkaisi hieman tyttöä ja katseli sitten juoruilevia ihmisiä. Yksi yritti ottaa salavihkaisena heistä jopa kännykällä kuvaa todistusaineistoksi.
"Olen jo kaksi vuotta tätä paskaa käynyt. Kovan kaavan kautta tosin. Tuskinpa on tämä silti viimeinen vuoteni." Poika tuhahti hieman tylsistyneenä. Vaikka ajatus ätsyttikin, oli hyvinkin todennäköistä, että hän joutuisi kertaamaan kolmosvuoden. Motivaatio kun oli alkanut hiipumaan viime aikoina. Matt noukki reppunsa hieman lähemmäs itseään. Moni erehtyi luulemaan sitä roskaksi, sillä reppu oli parhaat aikansa jo nähnyt. Ilmastointi teippiä vaelteli ympäri repun pintaa. Poika kaivoi sivutaskusta mattapintaisenmustan taskumatin ja avasi korkin. Poika otti siitä pari hörppyä ja laittoi sen sitten takaisin reppuunsa.
"En tarjoa sinulle, koska joutuisit vain ongelmiin. Olet vielä niin pienikin, että se humahtaisi sinuun varmasti turhan kovalla vauhdilla."

”Täytyy välittää kyseinen tieto eteenpäin.”, Wanetta vastasi leikkisästi ja vinkkasi silmäänsä. Tuo otti uuden hörpyn colastaan ja laski sitten tölkin takaisin lattialle. Tyttö sipaisi karanneet kutrit korviensa taakse, vaikkeivät ne siellä yhtään sen pidempään viihtyneetkään.
”Okeih. Minä olen kuten sanoin melko uusi, mutta onneksi totuin jo Englannissa tällaiseen.. arvojärjestykseen.”, tuo totesi ja virnisti. Englannissa tosin arvojärjestys oli ollut kevyempi, eikä ollenkaan niin tiukka kuin Astonissa.
Blondi seurasi Mattin liikkeitä, kun tuo kaivoi taskumatin esiin ja hörppäili sen sisällä olevaa, mitä nyt olikaan, litkua. Tuo kohotti kulmaansa, mutta naurahti sitten pojan selittäessä.
”Aa. Vai sellaista piristettä. En minä olisi varmaan ottanutkaan. Kuten sanoit olisin vain joutunut ongelmiin enkä oikein kaipaa ongelmia.”, Netta selitti ja hymähti taas, vilkuillen ympärilleen. Tuon silmät jumittuivat kelloon, joka viestitti että seuraavien tuntien alkuun olisi vielä reilut kymmenen minuuttia.
”Niin mikä tunti sinulla oli seuraavaksi?”, tyttö kysäisi ja katsahti poikaa.

Matt irvisti hieman, kun toinen kertoi arvojärjestyksen olleen erilainen Englannissa.
"Oletko sinäkin Britti?" Poika kysyi sitten suoraan. Ei hän itse todellakaan ollut, mutta hän oli toissapäivänä tavannut kaupungilla pojan, joka oli niin britti että sitä syvemmälle ei varmasti päästy. Ei tuo tyypillinen punapää ollut ollut, vaan puhe oli ollut niin omituista vääntämistä että.
"Minä taidan vetää teitä puoleeni." Matt naurahti sitten ja tunki taskumatin taskuunsa, kun tyttö ei siitä tietenkään ottanut, tosin, eihän hän tosissaan ollut tarjonnutkaan.
"Et satu olemaan sukua sille pojalle? Joymie... Jiemay...Jaymie...Jamie, tai jokin sellainen?" Hän kysyi sitten toiselta ja katsoi tyttöä. Ei tuo kyllä yhtään näyttänyt siltä pojalta, jonka oli tavannut, mutta aina sitä pystyi epäilemään. Jos koko brittiperhe olisi hänen kimpussaan niin...

Poika vilkaisi hieman myös kelloa seinällä, kun toinen kysyi hänen seuraavasta tunnistaan.
"Matikkaa, mutta taidan jättää väliin. En ole mikään matikkanero." Matt vastasi toiselle ja venytteli hieman sormiaan. Ei, hän ei menisi matikantunnille. Kukaan ei voinut pitää siitä aineesta. Varsinkaan sen naisen tunneista.
"Entäs sinulla? Oletko edes millä luokalla?"

”Minäkin? Kyllä.”, Wanetta naurahti ja katsoi poikaa. Toinen oli tainnut saada kärsiä brittien seurasta liikaa. Onnekseen tyttö oli oppinut jo jonkun verran amerikkalaista aksenttia, eikä siis puhunut super-englantilaisaksentilla. Kyllä aksentti hieman kuului, muttei ollenkaan niin liikaa, että se jotakuta häiritsisi.. toivottavasti.
Mattin seuraava kysymys sai tuon ravistamaan päätään keveästi.
”En, minulla ei ole sisaruksia.”, blondi paljasti ja hymähti taas, valuttaen katseensa vastapäiseen seinään. Tuo kuunteli kyllä pojan puhetta, nyökytteli päätään ja äännähteli, mutta antoi samalla silmiensä tutkia aulan seiniä ja joitakin eteen sattuvia ihmisiä.
”Journalismin valinnainen.”, Netta pihahti ja siirsi sitten katseensa istumaseuraansa, kohottaen kulmaansa.
”Ja niin, olen..”, tuo oli jo kertomassa miltä luokalta oli, ennen kuin virnistikin. Käsi nappasi Coca cola- tölkin ja tyttö kääntyi Mattia päin risti-istunnassa.
”Yritä arvata millä luokalla olen.”, Wanetta sanoi sitten innostuneesti ja siemaisi päälle colaansa.

Matt kaivoi tupakkatarpeet taskustaan ja alkoi kieppaamaan itselleen sätkää.
"Hienoa. Et sinä häneltä näyttänytkään, mutta tuntuu aika omituiselta, että tapaan kaksi brittiä viikon sisällä. Pidän tosin briteistä." Poika selitti ja vilkaisi hieman tyttöä, mutta katse oli pääosin naulautunut tupakan tekoon. Hän oli aina kiepannut sormin. Mitään koneita ei tuettu.
"Mitä se journalismi edes on?" Hän kysyi sitten ja vilkaisi taas tyttöä. Mattillä oli hieman yleissivistyksessä aukkoja ja hän tiesi sen itsekin, mutta mistäs mitään oppi, kun televisiota tai radiota ei ollut. Lehteä ei tullut ja koulu ei huvittanut? Tupakan liimapintaa nuolaistiin pari kertaa ja siinä se oli. Täydellinen tupakka, joka kestäisi tuskin kahta minuuttiakaan. Kaikkeen sitä rahakin piti laittaa.

Matt tunki tupakkatarpeet takaisin taskuun ja katsoi sitten Nettaa, joka oli kääntynyt istumaan täysin häntä kohti ja käski arvaamaan millä luokalla oli. Poika kohotti hieman kulmiaan. Tällaisissa hän oli aina ollut huono. Arvioimaan ihmisten ikiä.
"Millä luokalla? No..." Hän aloitti ja katsoi toista sitten päästä varpaisiin ja takaisin.
"Sanoisin ykkösellä, mutta saatat näyttää nuoremmalta kuin olet, joten veikkaan kakkosta." Matt arvaili ja virnisti sitten toiselle.




EDIT: Matt poistuu =) Peli ei ole edennyt tooooosi pitkään aikaan >< Sorry =)