"you want us working together?"

// eli vielä kerran, chaos ja phinx :DD englannin aka äikän tunneilla :)) joten pelissä esiintyy armas neiti cartney //

Vanessa Greenwill käveli laukku mukanaan kohti englannin luokkaa. Hymyssä suin hän moikkaili tutuille, eli nörteille ja taviksille, väistellen samalla kermaan kuuluvia, mutta hymyili myös heille. Tyttö huomasi kyllä sen, että häntä katsottiin oudosti, ja puhuttiin oudosti heti Vanin "kadottua", mutta ei hän siitä välittänyt. Hän oli aina ollut sitä mieltä, ettei ketään pidä syrjiä sen mukaan miltä näyttää, miten pukeutuu tai puhuu, eikä missään nimessä klikkien takia, joten siksi Vanessa yritti luoda ihmisille mukavan ja positiivisen olon. Laukku mukanaan tyttö liikkui muita väistellen portaikkoon väistäen muutamaa emopoikaa, miksi he olivat noin ikäviä ihmisiä?, ja siirtyi toiselle puolelle pahisjengin lähestyessä. Hän oli ensimmäisenä vuonnaan törmännyt muutamaan, eikä ollut sen jälkeen halunnut tehdä lähempää tuttavuutta. Portaikosta selvittiin hengissä, ja tyttö vilkaisi sitten kelloa, joka ilmoitti Vanessan ehtivän tunnille ajoissa. Kengät kopisivat tytön jatkaessa matkaa.

Muutama tuttu tuli vastaan, ja tyttö moikkasi heitä pirteästi. Mutta Vanin tutut eivät olleet ainoita äänessä olijoita, sillä muutama pahis heitti värikkään kommentin tytön asusta, joka tosiaan oli ehkä hieman huvittava, mutta, josta Vanessa piti. Ja mitä siitä vaikka porukka puhuikin, puhuivathan he jostain muustakin kuin siitä mitä joku mitättömän näköinen nörttityttö oli valinnut päällensä tänään. Eikös? Pahisten ystäväpiiri, vai jengiksikö sitä pitäisi kutsua?, hörähti kuitenkin kovaan ja pilkalliseen nauruun, mutta Van vähät välitti. Hän vain halusi päästä tunnille, sillä hän halusi tietää mitä neiti Cartney oli suunnitellut heidän varalleen. Opettaja kun oli vihjannut jostain "yllätyksestä" viime tunnilla, ja tyttö oli kuumeisesti miettinyt mitä sillä voitaisiin tarkoittaa. Muutama "vitsiniekka" oli kuitenkin kysynyt asiaa opettajalta suoraan, saaden itselleen vain jälki-istuntoa, sillä he tuskin harrastaisivat seksiä opettajan kanssa... Niin, heidän ryhmässään oli lähinnä kermaan, pahiksiin ja friikkeihin kuuluvia oppilaita, ja vain muutama nörtti. Mikä oli ihme, mutta saipahan Vanessa ainakin näyttää osaamisensa.

Luokan edessä oli jo osa ryhmästä, mutta kukaan ei pahemmin noteerannut Vanessaa hänen saapuessaan. Ja miksi olisivatkaan? Hänhän vain oli yksi luokan hikipingoista, jolla ei saanut teetettyä läksyjä, joten miksi vaivautua? Suurin osa oppilaista, ihme kyllä, ilmestyi luokkaan heti opettajan saavuttua, ja kaikki istuutuivat vakipaikoilleen; pahikset taakse, kerma heidän eteensä ja muut jonnekin. Vanessa istuutui ikkunan viereen ja otti kirjansa esille odottamaan neiti Cartneyn ohjeita. Tosin ennen ohjeiden antamista luokkaan mateli vielä oppilaita, ja opettajan oli muutamaan otteeseen käskettävä pahisjätkiä lopettamaan rivot puheensa, tai antaisi kaikille jälki-istuntoa koko kuukaudeksi! Van tapitti kiltisti taululle odottaen yhä sitä opettajan lupaamaa yllätystä. Joka olikin aika pommi!
"Kas niin, kuten lupasin", neiti Cartney aloitti: "saatte kuulla sen yllätyksen nyt, eli heti kun herrat siellä takana ovat hiljaa." Opettaja mulkaisi poikia niin pahasti, että nämä lopettivat. Ainakin hetkeksi.
"Te teette parityön jostakusta kuuluisasta yhdysvaltalaisesta", opettaja aloitti. "Mutta eihän tuo ole mikään yllätys!" joku huusi, ja Vanessa pyöräytti silmiään. Idiootit! Olisivat nyt antaneet opettajan edes kertoa asiansa loppuun.
"No yllätys ei olekaan se", neiti Cartney jatkoi ilkeästi hymyillen. "Vaan se, että parit valitsen minä", tämä ilmoitti kylmästi. "Eikä vastaväitteitä!" hän lisäsi muutaman kerman tytön kiljuessa, ettei halua työskennellä kenenkään friikin kanssa. Opettaja istuutui pöytänsä taakse ja alkoi lukemaan pareja, mutta paikkoja vaihdettaisiin vasta, kun kaikki nimet olisi luettu. Sula mahdottomuus tälle ryhmälle, Van ajatteli, mutta odotti silti sitä, kenet hän saisi parikseen.

"Mark ja Allison, Thelma ja Juri..." lista tuntui olevan loputon, eikä Vanessa tuntunut löytävän paria ollenkaan, ryhmän huvetessa käsiin. "... Daphne ja Roy, Vanessa ja Phinx, Laura ja Kelly..." 'Siinä se tuli! Vanessa olisi Phinx Kovacin pari! Voi kettujen kevät sentään! Okei, rauhoitu', tyttö komensi itseään, ja etsi Phinxin luokasta. Toinen olikin helppo erottaa joukosta, mutta mitä tulisi heidän yhteistyöstään? Van kun ei ollut pahemmin kuullut toisen aktiivisuudesta, vaikka heidän ryhmänsä aktiivisimmat olivat nörttejä. Ettei sillä.
"Ja nyt kun kaikki parit on lueteltu, vaihtakaa paikkojanne. Rivakasti nyt!" neiti Cartney huusi oppilaiden etsiessä parejaan, hyvinkin vastahakoisesti.

- asukokonaisuus(pitkillä kynsikkäillä) + hiukset normaalisti -

Takkutukkainen pahistyttö laahusti tympiintynyt ilme kasvoillaan kohti äidinkielen luokkaa. Hänellä ainakin toivon mukaan pitäisi olla kirjat matkassa, mutta mistä sitä tietämään varmaksi. Saattoihan olla, että ne olivat jääneet kotiin, tai kenties kaappiin. No, aivan sama.
Luokkaan kerittiin saapua juuri ja juuri ennen neiti Cartneyta, mikä tiesi sitä, että tällä kertaa Phinx vältti jälki-istunnon. Tai ainakin tästä syystä, tiedä sitä, jos sellainen vielä jostakin saataisiin. olisiko edes ihme? Ei.

Paikka löytyi takapöydistä muutaman kaverin luota. Phinx risti kätensä rinnalleen tiputettuaan laukkunsa lattialle pöytänsä viereen. Hän tuijotteli seinille jauhaen purkkaa, vilkaisi opettajaa, joka järjesteli vielä pöytäänsä. Lex viskasi jotakin cheerleaderia kuminpalalla, Phinx virnisti laiskasti. Tylsiä jokapäiväisyyksiä tylsään ja tavalliseen päivään. Blaah.
Kiinnostuksen vei kuitenkin se, kuin neiti Cartney ilmoitti yllätyksensä. Parityö, takkutukka irvisti. Lehtori ilmoitti valinneensa parit itse, vastaväitteitä kuului ympäri luokkaa ja myös Phinx tuijotti opettajaansa tavalla, joka olisi voinut heikkoluontoisemman ihmisen jopa tappaa.

Nimet tuli listana, Phinx kuunteli vain puolella korvaa. Hän kuuli nimensä, mutta ei oikeastaan saanut selvää. Mikä nimi oli ollut ennen hänen omaansa? Kulma kohosi hieman. Joku… Vanessa? Oliko hänen ryhmässään joku sen niminenkin?
Huomio ajattelemisesta meni heti, kun Cartney mainitsi Felicjanin nimen jälkeen jonkun typerän oloisen tytön nimen. Tai sen Phinx tiesi siitä, että joku kana rupesi katselemaan kauhuissaan rokkarin suuntaan. Vilkaisu Felicjaniin sai Phinxin virnuilemaan.
“Saako tehdä yksin?”, Fel yritti samantien saaden opettajan mulkaisemaan itseään kuin koiraa, vastaamaan oletetulla tavalla kuin pienelle lapselle. No, ehkä Felicjan olisi selviytynyt kiitettävällä tästä yksinkin, eriasia tuon muijan kannalta…

No, asiaan. Phinx vilkuili ympärilleen, sai kiinni silmäparin joka katsoi häneen. Tuo? Tyttöhän näytti siltä, että laskisi alleen pelkästä katseesta. Vitun hienoa! No, toinen olisi varmasti helppo saada tekemään koko paskan itsekseen. Katse kiersi läpi vielä muutkin luuserit.
“Kuka vittu on Vanessa?”

Vanessa oli heti alkanut miettimään kenestä haluaisi tehdä esitelmän. Barack Obama? Elvis? Abraham Lincoln? Ja ne miljoonat muut jenkit, jotka olivat päässeet paistattelemaan kuuluisuudessa. Ketään turhaa ja tyhmää ihmistä hän ei aiheekseen ottaisi, ja sanoisi sen myös Phinxille!, sillä vaikka joku Paris Hilton oli kuuluisa, ei se tehnyt hänestä tärkeää. Audrey Hepbourn? Van katseli taululle aihetta miettien. Joku kuitenkin protestoi heti, ja kysyi saisiko työn tehdä yksin? Ei saanut, kertoi lehtorin katse, joka kitki samanlaiset vastaväitteet heti. Vanessa vilkaisi nopeasti taakseen, ja huomasi puhujan olleen joku Phinxin kavereista, ainakin siltä se vaikutti. Ja eivätkös pahikset olleet hyviä kavereita keskenään?

Tyttö oli tapittanut hamaan tyhjyyteen jo jonkin aikaa, ja kääntyi sitten katsomaan, josko Phinx olisi selvinnyt järkytyksestä yhdessä kavereidensa kanssa. Olihan se toki aivan hirvittävän kamalaa, kun joutui tekemään parityön jonkun nörtin tai tyhmän blondin kanssa, mutta mitä sitten? Oppisivatpahan ainakin työskentelemään yhdessä. Ehkä? Vanessa kuitenkin huomasi pahiksen katsovan häneen, mutta jos tyttö olisi tiennyt mitä takkutukka ajatteli, hän olisi suuttunut, ja kieltäytynyt koko hommasta. Mutta koska hän ei tiennyt, niin hän vain hymyili nopeasti ja kääntyi sitten eteenpäin. Van kuitenkin höristi korviaan, kun kuuli Phinxin puhuvan. Ai kuka vittu hän oli? Tuo ei ollut kivaa, okei, eihän sitä voinut olettaa, että kaikki olisivat tunteneet toisensa, mutta silti! Ja myös neiti Cartney oli kuullut tuon.
"Phinx Kovac!" opettaja kivahti. "Sinä et nimittele ihmisiä noin, ja tulet heti paikalla istumaan Vanessan viereen", tämä jatkoi. "Ja kaikki muutkin, pariensa luo HETI!"

Opettajan kiljahdus oli saanut porukan liikkeelle, ja hyi ällö!- ja yäk-mutinojen saattelemana porukka vaihtoi paikkojaan, ja Vanessa vain odotti hermostuneena oman parinsa saapumista. Tästä e tulisi kivaa, jos kerran Phinx oli tuolla asenteella liikkeellä.

Jo nyt oli kumma, kun hänelle ei edes suoraan sanottu kuka näitä tytöistä oli hänen parinsa… No, aivan vitun sama, kaiketi se oli tuo vaaleanpunainen… Cartneyn kivahdukset saivat pahistytön vaan vääntelemään naamaansa. Likka nappasi laukun olalleen ja nousi rämistellen ylös pöydästään astellen toisen luo ja istahtaen yhtä suurella metelillä lysähtäen tuon viereen. Hetken takkutukka vain mulkoili toista.
“Jaha´”, tyttö tuhahti. Muuta hän ei hetkeen kuvitellut tälle tapaukselle virkkovansa. Kenestäköhän he sitten tekisivät. Walt Disneystä? Phinx voisi perehtyä esitelmän tekoon kotona vahtaamalla piirrettyjä. Kuulosti hehkeältä.
Vihreäsilmäinen vain tuijotteli toista hiljaa käsivarret rinnalleen ristineenä. Kellon vilkaisu kertoi tuntia olevan jäljellä vielä vitusti liikaa… Voi helvetti, ei tämä oikeasti voinut olla totta…

“VOI HELVETIN HELVETTI! MÄ EN TODELLAKAAN RUPEA TEKEMÄÄN MINKÄÄN BIMBON KANSSA ESITELMÄÄ MISTÄÄN JOHNNY DEPPISTÄ! VITTU!”, eräs albiinopoika rupesi huutamaan takapulpetista kasvot punaisina. Vino hymy Phinxin huulilla kertoi lievästä huvittuneisuudesta. No, ainapahan oli joku jolla meni huonommin…
“Herra Chalet! Siisti kielesi ja poistu luokasta, ole hyvä!”, neiti Cartneyn ääni oli jäätävä, mutta Felicjania ei tarvinnut käskeä kahdesti. Poika pakkasi laukkunsa, nousi ja nyökkäsi opettajalle tylysti.
“Mä palautan tän tällä viikolla tehtynä ja tolla bimbolla ei todellakaan ole mitään osuutta mun työhöni”, poika sanoi vielä ennen oven sulkemista perässään. Niin kai sitten. Tapaus aiheutti joissakin tyypeissä tirskumista, mikä tuli hiljennettyä terävällä mulkaisulla lehtorin silmistä.

“Don Rosa?”, oli yksinkertainen kysymys tytön huulilta. Yksi ensimmäisenä mieleen tulleista mielekkäistä henkilöistä. Mistään Marilyn Monroesta tyttö ei todellakaan tekisi yhtään mitään… saati sitten Johnny Deppistä…

Van avasi vihkonsa ja alkoi sitten piirtelemään sinne kuvioita aivan muissa maailmoissa. Muutama pöllö, kirahvi ja elefantti sinne ilmestyikin, ennen kuin tyttö alkoi niiden alapuolelle kirjaamaan vaihtoehtoja ylös. Pintaliitäjiä ei mukaan otettaisi, se olisi varmaa! Joku vanha näyttelijä tai muusikko saattaisi käydä myös Phinxille, mutta sitä pitäisi kysyä. Hetkinen, laskettiinkohan Albert Einstein yhdysvaltalaiseksi? Hänhän oli saanut USA:n kansalaisuuden, mutta oli syntyperältään saksalainen, ja sen jälkeen hän oli saanut Sveitsin kansalaisuuden. 'Voi, miten hankalaa oli keksiä joku henkilö, josta he molemmat suostuisivat tekemään esitelmän', Vanessa ajatteli, eikä lainkaan seurannut lehtorinsa toimia, saati huomannut, että Phinx oli tulossa. Vasta kun pahis tuhahti, tyttö havahtui. Ja kunnolla havahtuikin, sillä tämä ravisteli ensin päätään, ja hymyili sitten hieman Phinxille, joka ei kuitenkaan vaikuttanut kovin innostuneelta tästä työstä. Vanessa kohautti olkiaan, ja alkoi kirjoittelemaan lisää nimiä vihkoonsa.

Einsteinin perään liitettiin söpö kysymysmerkki, ja miehen alapuolelle listattiin Barack Obama ja muutama muu Yhdysvaltain presidentti, muttei missään nimessä George W. Bushia! Mieshän oli ajanut USA:n sotaan Irakin kanssa, ja sillä ei ansaittu paikkaa tärkeiden ihmisten joukossa. Vanessa palasi tunnille taas hätkähtäen, kun joku jätkä takapulpetista vastusti, kovaan ääneen, ettei missään nimessä tekisi esitelmää Johnny Deppistä. Hymy nousi tytön kasvoille, jep, toinen oli joutunut jonkun blondin kanssa pariksi, eikä blondi tietenkään tiennyt muita tärkeitä jenkkejä kuin Hollywoodin näyttelijät. Van katseli neiti Cartneyn reaktion, mutta nörtti syventyi taas meitteisiinsä vilkaisten nopsaan kelloa. Pitäisi kysyä opettajalta, että käytettäisiinkö esitelmään kouluaikaa, vai pitäisikö se tehdä omalla ajalla. Vanessalle henkilökohtaisesti kävisi kumpi tahansa, mutta jos Phinx asettuisi poikkiteloin tai jotain, niin sitten vapaa-aika tuottaisi ongelmia. Tyttö oli sillä hetkellä taas täysin kuuro luokalle, eikä huomannut Johnny Deppiä kritisoineen pojan häipyneen luokasta tai mitään.

"Anteeksi?" Vanessa kysyi sitten nostaen päänsä vihostaan. Toki hän oli kuullut Phinxin ehdotuksen, mutta halusi tietää oliko hän kuullut oikein. "Tai siis haluaisitko sä tehdä Don Rosasta esitelmän?" Van kysyi sitten varovasti hymyillen pahistytöltä. Vau! Toisen idea oli hyvä, Rosa oli aivan fantastinen piirtäjä, ja lähes Carl Barksin veroinen, joten Vanessa ryhtyisi esitelmän tekoon kiljuen!