How do you do, mr. Rock & Roll?

// Samara feat. Sacha tänne Tigerin seuraksi :------) //

Maanantai. Aamu.

Harvinaisen epähoukuttelevalta kuulostava yhdistelmä, ainakin erään tummatukkaisen rokkarin korvaan. Kouluun oli silti pitänyt raahautua heti kahdeksaksi nauttimaan annoksesta äidinkieltä. Käsittelemään harvinaisen kiintoisia kielioppiasioita, joille olisi varmasti loputtomasti käyttöä sitten tulevaisuudessa. Sitä oli seurannut tunti biologiaa, sekin järjettömän mielenkiintoista ja mieltä avartavaa.

Viiden minuutin kuluttua Tiger Whitella alkaisi matematiikantunti ja tunnetusti matemaattiset aineet olivat piikki hänen lihassaan, asia, jossa hän ei onnistunut minkään sortin menestyksellä. Peruskoulun matematiikassa hän oli sentään pysynyt jotenkuten perässä, mutta nykyään tuntui ylitsepääsemättömältä edes yrittää. Kun vain pääsisi kursseista läpi, kaikki olisi senkin aineen kannalta hyvin ja elämä jatkuisi onnellisena.

Sen sijaan, että nuorukainen olisi mennyt tuhlaamaan aikaansa tämänpäiväiselle tunnille, oli Ty päätynyt kirjastoon. Oli vaikea sanoa, kumpaan paikkaan hänet oli vaikeampi kuvitella; matematiikantunnille vai kirjastoon. Mutta siltikin, tänne hän oli tullut ja tänne hän jäisi – ainakin siksi aikaa, että matematiikantunti olisi turvallisesti ohi ja hän voisi vaivata päätään sitä seuraavalla ranskantunnilla.
Kirjastoon saavuttuaan oli poika suorittanut nopean katsauksen ympäriinsä ja tullut siihen johtopäätökseen, että tila käsitti vain koulun luuseriporukkaa, lukuunottamatta yhtä cheerleaderia, joka oli tullut tänne pelkästään pyydystääkseen hyväuskoisen nörtin tekemään esseensä. Näylle hymähdettiin tyytyväisenä, eipä tarvitsisi huolehtia häiriötekijöistä seuraavaan tuntiin. Rokkari piteli toisessa kädessään kahvimukia, jossa oleva kahvi tosin oli koulun automaatista ja sikäli melko ala-arvoista.

Tigerin askeleet päätyivät erään pöydän luo, johon nuorukainen istui hiljaa huokaisten ja hörppäsi kahviaan. Koululaukku löysi paikkansa pöydältä, jolle pian laskettiin myös höyryävä kahvikuppi. Päällään Tylla oli mustat semitiukat farkut, ensimmäisenä kotona sängynreunalta kouraan tarttunut t-paita sekä hupullinen nahkatakki. Nahkatakin hihat oli nostettu sen verran ylös, että toisen käden ranteessa oleva tatuointi näkyi - vaikka Ty ei olettanutkaan yhdenkään nörtin pahemmin tulevan sitä ihailemaan. Jalassa olevat kinuskinruskeat nahkatennarit kuuluttivat converseuttaan, samalla kun niillä naputettiin pöydänjalkaa.

Miten hän oikein aikoisi viihdyttää itseään tunnin ajan kirjastossa?

/diudiu tulossa :> ja huomaan että taas tää mun tyttönen pelataan kotoo asti paikalle, samoin kävi Sammien kanssa ;’’D/

Sacha-Beverly Griffin

Sachan lukujärjestys näytti hyvältä näin maanantaisin. Kun viikonloppu vielä painoi päälle ja univelkojakin oli jäljellä, oli hyvä että koulu alkoi tänään vasta puolilta päivin. Tytöllä oli siis kiitettävästi aikaa latailla akkujaan ja herätä sitten kun mieli teki. Yleensä tuo nukkuikin ohi kellojen soittojen, mutta tämä päivä oli ollut erilainen tytön noustessa ylös jo paria tuntia ennen koulun alkua. Siinä olikin sitten ollut aikaa juoda enemmän kuin tarpeeksi kaakaota ja chococcinoa ja temppuilla vaatteiden, meikkien ja hiusten kanssa.
Ovesta ulos lähtiessään Sachan päälle olivat eksyneet kuitenkin tavallist mustat pillifarkut niittivyöllä, harmaa vartaloa myötäilevä vintagehuppari ja jalkoihin tuo oli sujauttunat converset.

Bussiin astuttuaan ja tervehdittyään ylipirteää kuskia, Sacha päätyi istumaan jonnekin keskiosaan ja teki siinä matkan aikana sitten sivuletin hiuksiinsa ja penkoi sitten laukustaan päähänsä vielä punaisen piponsa.
Linja-autossa ei juurikaan ollut muita sillä suurin osa ihmisistä taittoi matkansa jalan tai autoillaan. Olisihan Sachakin voinut hypätä kaksipyöräisensä selkään, mutta kun tyttö ei sen pahemmin menopelistä välittänyt, niin mitä sitä turhaan autotallista esille ottamaan. Edes vanhempien mieliksi.
Nyt kun tyttö tarkemmin alkoi miettiä, ei hän ollut edes nähnyt vanhempiaan pariin päivään. Isä kun sattui olemaan töissä siellä Hollywoodin puolella juuri tällä hetkellä ja äiti oli päättänyt viedä Sabinen ystävättärensä kanssa jonnekin kivaan paikkaan koko viikonlopuksi. Eikä Sachakaan ollut viikonloppua kotona viettänyt.

Tyttö joutui kävelemään vajaan kilometrin verran vielä bussipysäkiltä koululle. Kello ei ollut paljoa ja vasta nyt Sacha alkoi pohtimaan tapoja tappaa aikaa ennen kuin tuon ensimmäiset tunnit edes alkoivat.
Koulun piha oli nyt tyhjillään, sillä tunnit olivat tällä hetkellä meneillään. Sacha päätti astella kuitenkin sisälle lämpimämpään, jos vaikka kirjastosta sattuisi löytymään päivän lehti tai muuta mielenkiintoista... Se tosin olisi aika yllättävää ja liikaa toivottua.

Sachan yllätykseksi kirjastossa oli muitakin tuon astuessa sisälle tilaan. Nopealla vilkaisulla tyttö huomasi cheerleaderin ja kourallisen nörttejä ja muita sellaisia joita oli tapana katsoa vähän enemmän alas päin. Yhdessä pöydässä istui ruskeatukkainen poika juomassa kahvia. Poika ei suinkaan ollut Sachalle tuntematon kasvo, tai no oli periaatteessa. Jokin tytön sisällä liikahti aina kun tuo sattui näkemään tuon saman pojan käytävillä tai jossain. Jokin Sachan mielessä sanoi että poika näytti tutulta, mutta moneen kertaan hän oli joutunut karistelemaan moiset ajatukset päästään.
Missä tuo olisi muka voinut tuohon poikaan törmätä joskus? Eiväthän he edes olleet mitenkään yhteyksissä tai tunteneet toisiaan tai yhtään mitään.

Sacha korjasi hiukan pipoa päässään ja asteli sitten lehtiosastolle ja kaappasi siististi taitellun päivän lehden ja se kädessään istuutui pöytään joka oli vastapäätä sen rokkaripojan pöytää. Sacha kuitenkin päätti keskittyä lehtensä lukemiseen kun oli sitä varten tullukin ja niin tuo alkoi koluta sitä läpi. Yleensä tytöllä oli kuitenkin tarve perehtyä vain uusimpien elokuvien arvosteluihin ja niin tuo teki tälläkin kertaa.
Kun mitään sen mielenkiintoisempaa ei sivuilta löytynyt, Sachan katse nousi kohti nahkatakkista poikaa ja tyttö saattoi nähdä tuon kädessä olevan tatuoinnin. Se oli hieno. Poika oli kuitenkin kai huomannut Sachan katseen ja tyttö hymyili tuolle pienesti ja kai vähän ujon ja nolon välimaastossa.
”Hieno... tuo tatuointi”, tyttö sitten sanoi hiljaa ja nyökkäsi kohti toisen kättä.
Sacha olisi voinut esitellä omankin tatuointinsa korvan takana mutta päätti jättää sen väliin.

Sen sijaan tyttö hymyilin vielä nopeasti pojalle ja luki sitten lehden ohjelmaopasta, vaikkei oikeasti enää pysynyt edes riveillä tai tajunnut lukemaansa.

// Haha :------D //

Ty oli lopettanut pöydänjalan naputtamisen ja kohottanut jossain välissä kahvikupin toisenkin kerran huulilleen, miettiessään, pitäisikö kuulokkeet ja musiikkisoitin kalastaa laukusta. Musiikin kuuntelu ei kuitenkaan välttämättä antaisi hänelle tekemistä tunniksi, mutta toinen vaihtoehto taisi olla jonkin kirjan lukeminen. Kirjastossa olevan kirjan lukeminen vapaaehtoisesti.

Mietteet kuitenkin keskeytyivät, kun Tiger huomasi jonkun istuutuneen vastapäiseen pöytään. Rokkari silmäili lehden kanssa pöytään istunutta tyttöä, kun toinen käänsi lehtensä tietylle sivulle ja luki sitä. Tigerilla oli aina paha tapa alkaa tehdä johtopäätöksiä ihmisistä nopeassa vaiheessa, ennenkuin tiesi heistä mitään. Pukeutumisen ja lävistysten perusteella toinen kuului kapinallisiin, mikä oli vain hyvä asia. Ty olisi melkein voinut sanoa, että oli nähnyt tytön joskus juttelemassa sellaisten rokkarien seurassa, joita hän tunsi jotenkin. Eli varsin hyvin he saattoivat edustaa samaa klikkiä.
Johtopäätelmien tekeminen keskeytyi pojan päässä, kun hän huomasi toisen kohottaneen katseensa hänen suuntaansa. Ja kun toinen hymyili hänelle varovasti. Tyn kasvoilla hymy oli harvinaisempi, mutta osasi poika hämmentyä myös muiden hänelle osoittamasta hymyilystä. Hymynsä perään rokkarityttö kehui hänen tatuointiaan. Tigerin ruskeat silmät suuntautuivat tämän huomion johdosta vilkaisemaan ranteessa olevaa tatuointia.

Nuorukainen ei ollut vieläkään avannut omaa suutaan, kun tyttö alkoi jälleen lukea lehteään. Uudet johtopäätökset alkoivat pyöriä hänen päässään, hiljaisuuden antaessa pojasta ehkä vähän kylmän kuvan. Ainakin toinen osasi arvostaa tatuointeja, mikä oli jälleen plussaa toisesta syntyneiden ajatusten joukkoon. Tyttö oli myös avoin eikä tuolla ilmeisesti ollut esteitä puhua muuten vain täysin tuntemattomille ihmisille. Tyn oli tavallisesti helpompi keksiä uusista ihmisistä enemmänkin huonoja ominaisuuksia ja kehittää itselleen ennakkoluuloja, mutta mistä hän olisi sellaisia saanut rokkarityttöä kohtaan? Paitsi, ehkä toisella oli jotain taka-ajatuksia keskustelun aloittamisessa hänen kanssaan...Tigerin päässä kaikki oli mahdollista.

"...Kiitos."
Sanat tulivat rokkarin suusta suhteellisen pitkän hiljaisuuden jälkeen. Ruskeasilmäinen katsoi pipopäistä tyttöä melko mitäänsanomattomalla ilmeellä, mikä ei ollut ollenkaan harvinainen osa Tigerin välinpitämätöntä alkusuhtautumista. Ilme ei sanonut ollenkaan sitä, että tyttö oli onnistunut herättämään nuorukaisessa kiinnon tutustua.

/otin sitten tuon pelissä olevan uutisen ilta-sanomien sivulta, vaihdoin vaan surmaajan nimen/

Sacha-Beverly Griffin

Sacha oli jo lähes varma ettei rokkaripoika vastaisi kommenttiin mitään ja tyttö tunsikin hetken itsestä vähän typeräksi. Olisi kai hänkin hiukan hämmentynyt jos joku tuntematon olisi tullut noin vain kehumaan korvan takana olevaa tatuointia. Kirjastossa. Keskellä päivää. Ja vielä tällaisessa koulussa, jossa varmasti suurin osa oppilaista teki omat johtopäätöksensä heti toisen nähdessään tai tuon avatessa suunsa. Mutta vastapäätä olevassa pöydässä istuva poika oli kai jo tajunnut ainakin sen, että nuo kaksi olivat klikittäytyneet samaan porukkaan.
Sacha korjasi taas hiukan pipoaan ja oli jo siinä hiljaisuuden aikana saanut päntättyä jopa päähänsä että illalla tulisi joku elokuva yhdeksältä. Normaalisti tässä ajassa tuo olisi varmasti selannut ohjelmiston läpi jo moneen otteeseen.

Hiljaisuus oli tuntunut hetken ajan hyvin piinaavalta, mutta sitten sen rikkoi rokkaripojan ääni ja Sacha nosti taas katseensa tuohon. Tyttö oli kieltämättä vähän hämillään mutta sai hetken kuluttua nyökättyä pienesti. Hän mittaili pojan kasvoja hetken katseellaan, ne muistuttivat jostakin.
Liikahdukset kirjaston toisella puolen saivat kiinnitettyä Sachan huomion itseensä ja tyttö katseli kuinka sitten se yksi cheerleader lähti ensimmäisenä ulos tilasta, nörtit tulivat hiukan jäljessä. Edellä menneen tytön ilmeestä saattoi päätellä että tuo oli onnistunut saamaan nörtit tekemään mitä halusi, ja nörtit puolestaan näyttivät siltä kuin olisivat jälleen, taas, uudelleen tehneet huonot kaupat. No, eihän sille mitään voinut että he eivät vain osaa.

Jälleen jo tovin kestäneen hiljaisuuden jälkeen Sacha hymähti pienesti, antoi katseensä käydä nahkatakkisessa pojassa ja käänsi sitten sanomalehden viimeiselle sivulle. Ulkomaan uutiset ja Sachan yllättikin toistaiseksi positiivisesti kun ylälaidassa luki Quebec. Alapuolella oleva otsikko ei kuitenkaan ollut yhtä positiivinen ja Sachan silmät varmasti suurenivat kohtuullisesti kun tuo luki ison otsikon. ”15-vuotias tyttö tappoi - halusi tietää miltä se tuntuu.”

Alina Hill, 15, on saanut syytteen 9-vuotiaan naapurintytön murhasta Quebecissa, Kanadassa. Varsinaista motiivia ei ollut - syyttäjän mukaan Hill halusi vain tietää, miltä ihmisen tappaminen tuntuu.

Quebeciläisiä järkyttänyt surma tapahtui 21. lokakuuta. Hill oli sitä ennen kaivanut kotipaikkansa lähelle kaksi kuoppaa, joita oli tarkoitus käyttää hautoina.

Syyttäjän mukaan Bustamante kävi haudankaivuun jälkeen koulua normaalisti ja suunnitteli veritekoaan. Kohtalokkaana päivänä Hill sitten kuristi 9-vuotiaan naapurintytön, viilsi tämän kaulaa ja puukotti tätä.

”Katso”, Sacha sitten sanoi tovin kuluttua, nousi ylös tuoliltaan ja vilkaisi rokkaripoikaa astellen tuon luo. Tyttö tiputti lehden tuon nenän eteen ja risti sitten kätensä rintamukselleen. Sitten tuon sormet eksyivät kaulakorulle ja alkoivat pyöritellä ja näplätä sitä.
”Minä kun luulin, että nämä meidän maan amerikkalaiset ovat hulluja”, tyttö hymähti hetken kuluttua ja asteli jotakin epämääräistä ympyrää siinä pöytien vieressä.
Oli myöskin outoa, että tuollaisen uutisen lukeminen oli saanut Sachan taas kaipaamaan Quebeciä. Tyttö kun oli aina tuntenut kotinsa ja sydämensä olevan siellä, vaikka toki hän täälläkin viihtyi.
Quebecissa sattui vain olemaan niin paljon muistoja biologisesta isästä naapurinpoikaan.

Tiger huomasi jonkin asian muualla kirjastossa kiinnittäneen tytön huomion ja päätyi kääntämään päänsä siihen suuntaan, johon toisen katse vietti. Rokkari näki, kuinka hänen aikaisemmin huomaamansa cheerleader ja muutama nörtti kävelivät ulos kirjastosta – ensimmäisenä mainittu tyytyväisenä ja jälkimmäiset taas ei niin tyytyväisinä. Surullista, nörttien kannalta.
Poika hörppäsi kahviaan, joka oli ehtinyt jäähtyä sopivasti eikä höyrynnyt enää. Kamalan makuista se oli yhä, siihen ei jäähtyminen tai mikään auttanut – paitsi ehkä kilo sokeria. Mutta kofeiinia hänen oli ollut pakko saada puuduttavien tuntien jälkeen eikä Dusty’siin lähtö ollut jaksanut sillä hetkellä innostaa. Vaikka nyt hän toivoikin, että olisi jaksanut lähteä sinne hakemaan kunnon kahvia.

Kahvipohkiskelun keskeyttivät vähemmän harmillisesti sen tatuointia kehuneen tytön sanat, jotka kehottivat häntä katsomaan jotain. Ty seurasi katseellaan, kun tyttö kohosi tuolistaan ja oli pian laskenut lukemansa lehden hänen eteensä. Tiger nousi hitaasti istumaan parempaan asentoon tuolissaan ja vetäisi lehden vielä lähemmäs itseään. Poika katsahti kaulakoruaan näpläävään rokkarityttöön, ennen kuin alkoi lukea lehden takasivun uutista.
Ensimmäisenä ruskeisiin silmiin osui Québecin uutisista kertova maininta sivun ylälaidassa, mikä ilahdutti Tigeria tuon ajatuksissa. Hän ei ollut pitkään aikaan lukenut mitään entisestä kotikaupungistaan – jossa muuten pitäisi varmaan taas vierailla äitiä katsomassa. Edellisestä kerrasta oli jo kauan ja äiti oli varmaan ehtinyt sitä aikana vaihtaa miesystävää useaan otteeseen. Höpsö nainen kun oli.

Suuri otsikko, joka kertoi artikkelin aiheen, vakavoitti kuitenkin Tigerin ajatukset. Ilme pojan kasvoilla muuttui keskittyneemmäksi, kun hän alkoi lukea artikkelia. Vain hieman häntä nuorempi tyttö oli tappanut vielä nuoremman Kanadassa. Tappanut. Ja järjettömästä syystä. Niin järjettömästä, että Tigerilla oli vaikeuksia ymmärtää, miten joku pystyi olemaan niin sairas. Että saattoi tappaa toisen ihmisten pelkästään halusta tuntea, miltä sellaisen järjettömyyden toteuttaminen tuntuu. Todennäköisesti se tyttö ei edes tuntenut mitään omatunnontuskia teostaan ja aiheuttamastaan surusta.
Tiger nyökkäsi tytön sanoihin ja taitteli lehden melkein siististi. Hän ei halunnut nähdä tuota artikkelia enää. Toinen oli hyvin oikeassa, Tykin oli aina pitänyt synnyinkaupunkiaan maailman turvallisimpana paikkana, jonne voisi melkeinpä karata San Diegon vaaroista. Nytkään kuva ei ollut järkkynyt pahasti, mutta pienen kolhun se oli silti saanut.

Tiger tajusi pian, ettei käyttäytynyt rokkarineitoa kohtaan niin välinpitämättömästi kuin aluksi. Että hän oli antanut kuvan omasta kylmyydestään jo hieman laskeutua eikä tiennyt, pitäisikö sen antaa mennä kokonaan. Toinen oli lähestynyt häntä niin taitavasti, että Tylla ei ollut ollut paljonkaan mahdollisuuksia kehittää tuosta itselleen pahoja ennakkoluuloja ja syytä vältellä tai käyttäytyä toista kohtaan välinpitämättömänä. Québec artikkelin jälkeen toinen oli jopa alkanut muistuttaa häntä jostain. Jostain, joka sanoi, ettei toinen todellakaan kuulunut niihin välteltäviin ihmisiin.
"Mulle Québec ei ole järjettömien murhien kaupunki", Tiger sanoi ja kohotti katseensa tutkailemaan pipopäisen kasvoja hieman lisää.

Sacha-Beverly Griffin

Sachan ehkä pienoiseksi yllätykseksikin rokkaipoika otti lehden paremmin eteensä ja alkoi lukea artikkelia. Sillä välin tyttö itse keskittyi lampsimiseen edes takaisin ja miettimään jotakin tuon hullun tytön ja Quebecin välillä. Välillä kaulakorukin kävi huulilla ja se pyöri sormien välissä. Toisinaan Sacha vilkaisi uutista lukevaa rokkaripoikaa ja odotti tuon reaktiota, jonka tyttö ei tosin olettanut olevan mitenkään erikoinen sillä useimmat tiesivät että Amerikasta jos jostain löytyi päästäpideltäviä ihmisiä. Se oli jo todistettu moneen otteeseen.
Varsinkin esimerkiksi meidän tosi-tvohjelmamme olivat sieltä oudoimmasta päästä.

Sacha jatkoi asteluaan mutta pysähtyi sitten kun huomasi pojan nostavan katseensa lehden uutisesta. Tyttö ei ollut varma, mitä olisi pitänyt odottaa. Kenties jotakin välinpitämätöntä kommenttia ja lehden sivuun heittämistä. Tai päin vastoin yhtymistä Sachan sanoihin. Rokkaripoika kuitenkin nyökkäsi ja taitteli lehden melko siististi pöydälle.
Sacha jäi nojaamaan toiseen pöytään yläselällään ja rummutteli sormiaan vasten pöydän reunaa.
Tyttö huomasi että he toisilleen tuntemattomat ihmiset olivat puhuneet yllättävän normaalisti ja luonnollisesti toisilleen vaikka niin tosiaan eivät toisiaan tunteneetkaan. Edes nimiltä.

Rokkaripojan seuraava kommentti tuli kuitenkin Sachalle hyvin yllätyksenä ja aika lailla puun takaa. Tyttö katsoi toista hiukan kulmat koholla.
”Mitä?” tuo sai sanotuksi sitten hyvin yllättyneenä.
Kuulosti hauskalta että joku sanoi noin. Ei tietenkään sillä että Quebec nyt olisi ollut joku murhien kaupunki, mutta silti kun oli kyse Quebecista, kaikki kommentit siitä koskettivat mahdottoman paljon enemmän kuin esimerkiksi kommentit New Yorkista tai Miamista.
”Tai siis...” Sacha sitten tajusi hetken kuluttua jatkaa. Tyttö korjasi taas pipoaan ja vaihtoi asentoaan niin että nojasi pöytää vasten nyt ryhdikkäämmin, ristien taas kätensä rinnukselleen. Sitten tuo laski katseensa kengänkärkiinsä.
”Mitä se sitten on sinulle?” Sacha kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen ja nosti sitten katseensa rokkaripojan harmaisiin silmiin.

Tovin siinä pöytään nojailtuaan Sacha päätti istuutua rokkaripoikaa vastapäätä pöydän toiselle puolelle, laski kyynärpäät pöydälle ja nojasi leukaa kämmeniinsä. Tuon katse pidättäytyi lehteen joka oli taiteltu ja jonka taitellusta osasta saattoi nähdä Quebecin uutisen pari ensimmäistä sanaa ja palan otsikkoa.
Tyttö olisi voinut huokaista, mutta ei tehnyt sitä ainakaan ääneen.

Sachan katse kääntyi taas rokkaripojan mantelinmuotoisiin silmiin ja tuo tutkaili niitä hetken. Tyttö ojensi itsensä istumaan niin että nojasi nyt selkänojaan, katsellen jonnekin ohi pojan kasvoista ja katseesta.
Sitten tosin kuluttua Sachan oli pakko huokaista ääneen. Se ei ollut suuri huokaisu, mutta sellainen josta tajusi että tyttö kaipasi jotakin tärkeää.
”Quebec on minullekin jotain mahdottoman tärkeää”, tyttö paljasti ja vilkaisi nopeasti rokkaripoikaa edessään.
”Siihen paikkaan liittyy paljon muistoja.”

Oli hassua, miten sitä antoi tällaisen yhden tärkeän osan itsestään jo toiselle. Monetkaan, edes Sachan vanhemmat, eivät tienneet, miten tärkeä paikka Quebec tytölle oikeasti oli. Aina nuo kuitenkin ihmettelivät, kun Sacha oli lomilla ensimmäisenä ovesta ulkona matkalaukkujensa kanssa, valmiina lähdössä oikeaan kotiin.


/”Siihen paikkaan liittyy paljon muistoja.” < korjasin kun siinä luki enne että 'löytyy' :p/

// ...tajusin vasta nyt puhuneeni Tigerista virheellisesti edellisissä vuoroissa ruskeasilmäisenä :------D //

Tiger huomasi, kuinka hänen kommenttinsa sai aikaan yllättyneen sävyn toisen ääneen ja ilmeeseen. Jos poika olisi ollut erityisesti virnuiluun ja huvittuneisiin hymyihin taipuvainen, olisi sellainen nyt koristanut hänen kasvojaan. Mutta sellainen hän ei ollut, joten kasvot pysyivät suunnilleen nollalukemilla, normaali-ilmeessä.
Hetki ’mitä’ kysymyksensä jälkeen jatkoi rokkarityttö hapuilevasti puhettaan. Pojan ilme muuttui kysyväksi, mutta tytön seuraavaa kysymystä hän ei ollut osannut odottaa. Oikeastaan oli jopa hassua, miten hän ei ollut lainkaan odottanut toisen esittävän sellaisen kysymyksen hänen toteamuksensa jälkeen. Koska...se vain oli. Eikä hän ehkä tahtonutkaan analysoida ’kysymyksen esittämisen järkevyyttä’ enempää.
"Koti. Toinen koti", vastasi ruskeatukkainen pian, väistettyään suoran katseen tytön silmiin. Miksi toiselle puhuminen tällä tavalla tuntui hassulta?

Ty seurasi jälleen katseellaan tytön askellusta, kun toinen kävi istumaan häntä vastapäätä olevaan tuoliin. Nuorukainen oli huono tutustumaan uusiin ihmisiin, niin järjettömän huono. Yleensä hän karkoitti nuo itse, koska hänen oli vaikea suhtautua ennakkoluulottomasti ihmisiin. Tai sitten toiset ihmiset eivät loppujen lopuksi halunneet tutustua häneen, mikä taas kasvatti rokkarin kynnystä tutustua uusiin ihmisiin. Tiger päätyi laskemaan koululaukkunsa lattialle viereensä, koska saattoi olla epäkohteliasta pitää sitä siinä, kuin muurina heidän välissään. Kahvikuppi ei, ihme kyllä, ollut saanut pojalta hetkeen huomiota, vaikka hän olikin ajatellut olevansa niin kofeiinin tarpeessa. Ehkä heidän keskustelunsa oli tukahduttanut sen tarpeen?

Kun toinen tällä kertaa uudestaan katseli hänen silmiään, ei Ty kääntänyt katsettaan pois. Vasta nyt poika myös tajusi, kuinka siniset tytön silmät olivat. Tigerin katse muuttui tutkivaksi ja ehkä mietteliääksikin, kun poika nojautui enemmän pöydän puoleen, laski toisen kyynärpäänsä pöydän pintaa vasten ja laski sen jälkeen leukansa nojaamaan kämmeneen.
Silmät pidättäytyivät toisen silmissä sama tutkailevaisuus niistä heijastuen, kunnes tyttö käänsi katseensa pois. Rokkari hätkähti huomaamattomasti, mutta nojasi silti itseään pöydän puoleen. Tyttö huokaisi. Tigerin mielestä huokaus oli paljonpuhuva, vaikkei tiennytkään kannattiko hänen päättelijän taitoihinsa luottaa sokeasti.
Huokausta seurasi se, että rokkarityttö kertoi hänelle Québecin merkitsevän tuolle erittäin paljon ja sisältävän paljon muistoja. Toisen sanat saivat Tyn miettimään, että kaupunki oli hänelle samanlainen. Tärkeä ja korvaamaton, koska mikä muka pystyisi korvaamaan muistoja? Ajatukset Québecistä melkein saivat aikaan harvinaislaatuisen hymyn pojan huulille.
"Muistot Québecistä on todellakin jotain ihan omaansa", Tiger päätyi sanomaan pientä kaihoisuutta äänensävyssä.

Sacha-Beverly Griffin

Sachan todelliseksi ihmetykseksi rokkaripoika vastasi Quebecin olevan tuolle kuin toinen koti.
”Aijaa”, tyttö sitten sai sanotuksi kun pääsi poikaan istumaan. Hänen olisi tehnyt heti mieli kertoa, että tunsi itse samoin. Mutta sen sijaan että Sacha olisi avannut suutaan, hän mittaili pojan kasvoja katseellaan. Se, että rokkaripoika ei kääntänyt katsettaan pois vaan katsoi yhtälailla Sachan silmiin, sai tytön huomaamaan, että katse tuntui mahdottoman tutulta ja silmät sellaisilta, joihin Sacha oli ennenkin katsonut pidempään kuin vain hetken.
”Olet siis asunut siellä?” Sacha sai hetken kuluttua sanouksi.
”Tai asut edelleen?” tyttö kohotti hiukan kulmiaan epäsuoran kysymyksen jälkeen. Eihän asuminen Kanadassa ollut mahdollista kuin koulun ulkopuolisella ajalla eli lähinnä lomilla, juuri niin kuin Sachallakin.

Tuttu, hetken hiljaisuus laskeutui taas kirjastoon. Sacha antoi katseensa kiertää ympäri tilaa; kirjahyllyissä, ikkunassa, jopa välillä kattolampuissakin. Mutta tyttö mietti kuumeisesti.
”En ole varma, pitäisikö minun sanoa tätä...”, Sacha aloitti tovin kuluttua hiukan epävarman oloisesti ja pysäytti harhailevan katseensa rokkaripojan silmiin, puhuen vakavana. Mitähän poika mahtoi Sachasta oikein kuvitella. Tyttö korjasi pipoaan ja otsahiuksiaan hieman ja jatkoi sitten.
”Ohimennen vain tuli mieleen, että muistutat hyvin paljon erästä lapsuudenystävääni.” Ohimennenkö oli tullut mieleen? Sacha olisi voinut hakata päätään seinään, kun ei tuo ajatus ollut tullut hänen mieleensä vain ohimennen. Päin vastoin, sehän oli ollut jo jonkin aikaa hänen mielessään.
”Naapurinpoikaa Quebecistä”, tyttö lisäsi loppuun ja kuvat Quebecin kesistä ja talvista Tigerin kanssa muistuivat elävinä mieleen, samoin valokuva löysivät paikkansa pian Sachan mielessä.

Kirjastosta huolehtiva silmälasipäinen nainen asteli sisään suuren kirjapinon kanssa. Tuo katsoi meitä hieman kummissaan, ei kai ollut tottunut siihen että oppilaat viettivät täällä vapaaehtoisesti aikaa tai jopa näin tuntien aikana. Kirjastonhoitaja kuitenkin hävisi nopeasti hyllykköjen väliin viemään kirjoja paikoilleen.
Sacha puolestaan käänsi katseensa takaisin rokkaripoikaan ja hymyili pienesti.

/ei pitkä mutta meni kuitenkin keskustelu sen verran eteen päin etten viittiny kaikkee tuputtaa siihen lisää :’’D/

// ...mitkään pahoittelut ei kyllä taida riittää ihan näin pitkään kestäneeseen vastaukseen... ^^'' //

Tummatukkainen nyökäytti päätään rokkaritytön kysymyksille siitä, oliko hän asunut tai asui Québecissä. Ty ajatteli, että toinen ihmettelisi, miten hän pystyi asumaan Kanadassa, jos kerta kävi koulua San Diegossa. Sillä ei pojan päässä käynyt pieninkään ajatus siitä, että hänen tietämättään toinen tiesi asian laidan paremmin kuin hyvin, omasta kokemuksestaan.
"Muutin tänne kahdeksan vuotta sitten. Käyn liian harvoin vierailemassa Québecissä", Ty selitti lyhyesti suhdettaan kaupunkiin.

Tiger katseli tyttöä, jonka katse liikkui ympäri kirjastoa. Toinen näytti pohtivalta ja hieman ajatuksiinsa ehkä keskittyneeltäkin eikä pojan päässä siis käynyt ajatus sanoa mitään rikkoakseen hiljaisuuden. Vaikka hän olikin suhteellisen huono keskustelemaan tuntemattomien kanssa. Vaikka hän ei tainnut olla tämän tytön kanssa tuntematon, muutenkin kuin tämän kirjaston juttelutuokion perusteella. Jokin toisessa muistutti jostain, mutta rokkari epäili vain sekoittavansa kaksi eri ihmistä toisiinsa. Mutta se jokin tuntui myös kaukaiselta, eikä siis miltään tilanteelta, joka olisi tapahtunut hiljattain.
Kun sinisilmäinen avasi suunsa hetken kuluttua, oli toisen olemus aluksi epäröivä. Se kuitenkin muuttui pian, kun ääni sai hieman vakavamman sävyn. Tigeriä tämä tyttö kiinnosti hetki hetkeltä hieman enemmän, koska hän ei erityisemmin pitänyt tunteesta, jonka epävarmuus tytön tuntemisesta välillä aiheutti. Toisekseen, vaikka poika ei sitä ikinä olisi helposti myöntänyt, vaikutti rokkarityttö muutenkin mukavalta. Ruskeahiuksisen kulmat kohosivat kysyvinä toisen sanoille siitä, miten tuo ei ollut varma pitäisikö sanoa jotain ja siitä, että Ty muistutti tuota lapsuudenystävästä, joka oli Québecistä.

Tytön katse harhautui taas pieneksi hetkeksi muualle kirjastoon, mutta palasi takaisin nuorukaiseen pienehkön hymyn kera. Sillä välin Tiger oli yllättynyt siitä, mitä tyttö oli sanonut. Eli hän oli myös tuolle tuttu! Ainakin todennäköisesti. Ei kai se voinut olla sattumaa, että molemmille muistui jotain mieleen? Vaikka Tigerin puolelta se oli hyvin pientä, jotain hämärää muistamista, sekin sanoi jotain.
"Pakko myöntää, että ohimennen mullekin tuli mieleen, että muistutat jotakuta", rokkari aloitti samalla miettien, miten jatkaisi.
"Ja ne muistot ei tunnu kovin viimeaikaisilta. Mä en tiedä, mutta tässä on jotain tosi tuttua. Siis siinä, että jutellaan." Tiger tarkkaili hetken, miten tyttö suhtautui hänen sanoihinsa. Pojasta tuntui tällä hetkellä, että hän oli maailman surkein selittäjä. Mikä tosin saattoi pitää ihan paikkansa.
"Ihan kuin puhuisin kaverille kuin jollekin tuntemattomalle."

Nuorukainen liikutteli sormenpäitään ranteessa olevan tatuoinnin päällä – hänelle se oli samantapainen teko kuin monelle muulle kaulakorun näprääminen. Samalla poika mietti lapsuudenystäviään Québecistä. Poika oli varma, ettei muistanut jokaikistä hiekkalaatikkokaveriaan, mutta muutama todella hyvä ystävä oli jäänyt hänen mieleensä. Ne, joita hän oli jäänyt kaipaamaan, kun he olivat muuttaneet Yhdysvaltoihin. Joukossa oli vain yksi tyttö, pari muuta olivat poikia. Mutta ei kai toinen voinut sentään hän olla? Se olisi ollut järjetöntä. Hän oli kyllä meinannut käydä pari kertaa katsastamassa Québecissä ollessaan lapsuudenkotinsa ja olisivatko Griffinit vielä asuneet samassa paikassa, mutta Tiger ei ollut koskaan saanut aikaiseksi. Olisiko sellainen sattuma muka mahdollinen, että hänen kanssaan olisi nyt jutellut Sacha?

/juu ei mitään ehkä tämä tästä taas lähtee :p/

Sacha-Beverly Griffin

Palapelin palaset alkoivat rokkaritytön alitajunnassa muotutua pikkuhiljaa omille paikoilleen, ja mustatukka katsoi toista tarkkailevasti ja keskittyneesti. Ja poika hänen edessään sai Sachan mielenkiinnon vain kohoamaan, sillä tuolla näytti olevan prikulleen samanlainen ajatuksenjuoksu kuin tytöllä itselläänkin. Ja toinen näytti tuntevankin samoin kuin hän. Rokkaripojan viimeinen kommentti sai jonkin hypähtämään Sachan sisällä, eikä tyttö ollut enää varma että hengittikö hän edes enää. Tilanne oli kääntynyt sanoinkuvailemattoman... odottamattomaksi?
”Musta tuntuu ihan samalta”, Sacha puki sitten ajatuksensa hyvin yksinkertaisiksi sanoiksi.
Niin, tismalleen tuostahan rokkaritytöstä tuntui, mutta hänellä ei vain ollut hajuakaan, että miten tällaiseen tunteeseen olisi pitänyt reagoida.

Sacha kelasi muutaman vaihtoehdon päässään, ennen kuin nojautui pöytää vasten, sormellaan sipaisi otsahiuksia hiukan sivuun ja katsoi rokkaripoikaa edessään.
”Sä näytät ihan Tigeriltä”, rokkarityttö sitten sanoi varmalla äänellä, ja hymyili pienesti perään, odottaen pojan reaktiota. Joko toinen pitäisi Sachaa outona ja typeränä, josta rokkarityttö ei välittänyt koska hausi ottaa senkin riskin, tai sitten mustatukka oli osunut oikeaan, ja hänen idessään istui Tiger, Ty, White, joka oli ollut Sachan paras lapsuudenystävä. Se, että tilanne oli todellinen, tuntui oudolta eikä Sacha kai oikein vieläkään voinut uskoa sitä ihan täysin todelliseksi.
”Mun nimi on Sacha.”

Sacha nojautui takaisin tuolinsa selkänojaa vasten, ja hupparin hupun nauha eksyi tytön sormiin eikä tuo voinut lopettaa sen solmuun laittamista ja taas avaamista, yleistä näpräämistä siis. Rokkarin katsekin pysyi alhaalla juuri siinä nauhassa ja sormissaan, välillä tennareissaan.
”Tää tuntuu aika uskomattomalta”, Sacha sitten hetken kuluttua sanoi melko hiljaisella äänellä, ja nosti sitten katseensa pöydän toisella puolella istuvaan poikaan. Ja niin se tuntuikin ihan kuin unelta. Sellaiselta unelta, joka toistui taas Sachan mielessä. Olihan tyttö nähnyt moneen kertaan unia siitä, että oli tavannut Tigerin uudelleen. Niissä unissa oli tosin se yksi ja sama piirre, joka oli saanut Sachan huokaisemaan pettyneenä herätessään; missään unessa hän ei ollut tunnistanut Tigerin kasvoja.

Koulun kello soi, ja oppilaat alkoivat raahautua kolinasta päätellen ulos. Oli välitunnin aika.

/niin jos ne nyt tossa jothain ton välkän viä puhuu ja sitte lähtee meneen? =)/