Yeaah, ya rock myeh wurld.

//Merri tännepäin Percyn kanssa jotta Pogue voikin tulla korjaamaan pojun parempaan talteen:'D oon aika huono alottaa, muttei voi mitään x3

Tyypillinen rauhallinen lauantai-ilta. Nuori urheilullinen poika riisuu juuri jääkiekkovarusteita yltään ja on lähdössä kotia kohden harjoitusten jälkeen. Melkein kaikki toverit ovat jo lähteneet kotiin ja viimeisetkin mattimyöhäiset läpäyttävät Pogueta olkaan näkemisten merkeissä.
Juuri kun paitaa kiskottiin päälle kännykkä pojan housuissa alkoi soimaan ja kun se nostettiin silmien eteen näytöllä luki ''Percy'' joten siihen vastattiin tuttavallisesti tervehtien.
Ensin kuului pelkkää kohinaa joten Poguen piti todeta kuuluvammin, että terve.
Vihdoin kuului jotain ääntä, ensin räkäistä naurua ja sitten iloisa tervehdys.
Jaahas, Percy oli siis lauantai-illan huumassa vetänyt perskännit.
Kunnossa jätkä ainakin tuntui olevan kun niin iloisesti lauleskeli, luultavasti pitkin katuja kun taustalla kuului etäistä huutoa sekä muutaman auton tööttäystä. Tämä olisi parempi hakea pois paikalta ennen kuin kävisi hullusti, jätkä jäisi vielä auton alle jos sattuisi hortoilemaan autotien puolelle!

''Missä kohtaa sä oot niin mä tulen hakemaan sut kotiin..'' Koitettiin udella mutta vasta minuutin parin päästä kuului taas sammaltava vastaus, joka ilmeisimmin oli osoite, samaan aikaan Pogue kiskoi kenkiä samalla jalkaansa kun piteli puhelintaan korvansa ja olkapään välissä josko toiselta tulisi jotain juttua samalla.

Kun kaikki oli vihdoinkin pakattuna kassiin kundi koukkaisi takkinsa niskaan ja lähti rivakoin askelin harppomaan autoaan kohden. ''Mä lähden nyt hakemaan sua, pysy vaan paikallas, äläkä tee mitään tyhmää, oon siellä ihan kohtapuolin.. Kyllä, kyllä... Juu, moro'' painettiin punaista luuria ja auton ovi paiskattiin kiinni, kassi heitettiin kylmästi sylistä takapenkille.

--15 min myöhemmin

Poika ajeli autollaan kadun vartta jossa percy kertoi kukkeksivansa, mutta ei hän millään meinannut toista nähdä, ei kai se hölmö ollut ja ottanut jalat alleen vitsimielessä?
Varmuuden vuoksi vauhtia hiljennettiin, että josko toinen humalluksissaan kuvittelisi olevan hauskaa hypätä hänen autonsa eteen.
Ei.
Ei edes humalassa Percy voinut olla niin typerä, kyllä hänellä oli järkeä päässä sen verran, kaikki sitä vain eivät huomanneet. Ei edes tuo platinatukkainen itse huomannut.
Mutta vihdoin hänen impalansa ajovalot osuivat johonkin ja johan löytyi. Siellä se hömppä veteli pussikaljaa suoraan kurkusta alas ja lauloi jotain kappaletta. Pogue pysäytti kaaransa tämän viereen ja käski nousta ylös.
''No niin Percy, mennään kotiin, niin pääset koisaan ton humalan pois..'' Käsi ojennettiin tätä kohden jotta toinen tarttuisi siihen.

- and here we come! tsori, mulla nää alotukset välillä onnistuu venähtämään, seuraavaks vähän lyhyempää :D:D -

Musiikki pauhasi, juomaa virtasi ja hyvää seuraa riitti. Tai no hyvää ja hyvää, se oli kaikki yksi kerrallaan kadonnut olemattomiin, kun Percyn kaverit onnistuivat pokaamaan itselleen hyvän seuran illalle. Percy itse sen sijaan istui samaan aikaan harvinaisen onnellisena ja harvinaisen vittuuntuneena yökerhon loossissa, kumoten kurkkuunsa jo kahdeksatta tequilapaukkua. Hänen huulillaan oli typerännäköinen virne, kun hän nuoleskeli katseellaan tanssilattialla vilkkuvia perseitä ja reisiä. Ikävä kyllä kukaan ei tuntunut huomaavan platinablondia, joka istuskeli loossissa yhdessä yhden toisen jätkän kanssa, joka oli jo muutamia kymmeniä minuutteja sitten samahtanut penkille nukkumaan. Muutaman kerran hän oli jätkää yrittänyt pukkasta hereille, mutta tuo oli niin onnellisen näköinen kuorsatessaan suu auki, että Percy luovutti pian. Ja mitä vähemmän kilpailijoita, sitä enemmän hänelle riitti naisseuraa.

Tai niin ainakin yleensä. Tänään vain tanssilattia rupesi hälyyttävästi hiipumaan jo ennen yhtätoista. Kiinteätakamuksiset blondit olivat jossain silmänräpäyksessä vaihtuneet tukevammiksi bruneteiksi, ja lihaksikkaat, arvokkaan näköiset miehet onnettomiksi keski-ikäisiksi. Mitä vittua?

“Dave!” Percy älähti ja tajusi sammaltavansa voimakkaasti. Loossin penkillä makaava korsto ei hetkauttanut korvaansa Percyn kutsulle. Hieman kärsivällisemmin ja äänekkäämmin, kyynärpäätäkin käyttäen Percy toisti pojan nimeä, mutta ei saanut vastausta. Jätkä oli pahemman kerran soossissa. No, hän ei ollut mikään ritari Rohkea eikä ollut paskan vertaa hänen asiansa, jos joku uuno ei kestänyt menoa. Niinpä, suuremmitta tuskitta, poika kampesi itsensä pystyyn loossista ja otti haparoivia askeleita eteenpäin. Meni hetki ennen kuin vaaleatukka löysi tasapainonsa, mutta sitten lähdettiinkin jo tarpomaan varsin vauhdikkaaseen tahtiin kohti ulko-ovea.

Mutta minne helvettiin hän oli oikein menossa? Vanhemmat hakkaisivat hänen päänsä lihanuijilla tohjoksi ja syöttäisivät sen etanoille jos hän uskaltautuisi asettamaan varvastaankaan kotiovesta sisään. Täten hänelle jäi tasan yksi, mutta sitäkin tavallisempi vaihtoehto: Pogue. Hänen velipoikansa, kaksimetrinen henkivartija-naismagneettinsa oli varmasti juuri päässyt treeneistään, ja näin ollen tältä saattoi jopa herua kyytiä. Tottuneesti Percy kaivoi kännykän taskustaan, samaan aikaan kuin työntyi ulos yökerhon ovista, ja äänekkäästi kiroillen rupesi painelemaan kännykkänsä namiskoja.

Kun oikea numero tuntui löytyneen, nosti poika kännykän korvalleen. Hetken päästä linja aukesi, ja luurin toisesta päästä kuului lyhyt nimi: Polly. Voi vittujen kevät, hän oli soittanut kummitätinsä taivaallisen hyvännäköiselle tyttärelle! Pienen örinän saattelemana Percy lausui nopeat pahoittelut ja lopetti puhelun, ryhtyen kalastamaan uudestaan Poguen numeroa.

Puhelin tuuttasi ja yhdistyi linjoille, ja vaikkei Percy saanut paskankaan vertaa selvää siitä, mitä toinen sanoi, tämä räjähti nauramaan. “Ei vittu, Po, mä soitin vittu saatana Pollylle!” tuo sammalsi puhelimeen, nauraen niin räkäisesti, että hoippui autotielle, saaden aikaan monta tööttäystä.

Samassa alkoi vaihe nimeltä Ihme Hyysäys, Pogue alkoi sanomaan kaikkea turhaa, kuten “missä olet?” ja “mä tulen kohta hakemaan sua”. Vittu, ihan kuin isälleen olisi soittanut. Percy tunki kännykän takaisin housujensa taskuihin ja jatkoi päämäärätöntä haahuiluaan.

*

Percy oli päätynyt istuskelemaan kadun pieleen ja oli ostanut täysin ylihintaan itselleen kaljan. Joku juoppo oli astellut ohi mäyräkoiran kanssa, ja Percy oli joutunut pulittamaan mokomasta yhdestä pullosta kokonaiset 15 dollaria! Siitä oli muutenkin otettu jo hörppy jos muutamakin, mutta känninhakuinen Percy oli vain pitänyt kiltisti turpansa kiinni ja tyytynyt osaansa. Hän voisi hakata huijarin myöhemminkin. Kunhan olisi vähän selvittänyt päätään.

Joku puhutteli häntä, ja näkökyky reistaillen Percy kohotti katseensa. Yltä ja alta täysin kännissä hän kykeni silti tunnistamaan kasvot välittömästi: Pogue! Pelastaja!

“Mitä miesssssssssh!” Percy karjaisi kovaan ääneen, nousten omin avuinensa pystyyn ja kaatuen välittömästi kohti toisen lihaksikasta kehoa. Tämä ryhtyi välittömästi hykertelemään itsekseen, läikyttäen kaljaa toisen takille. “Hei kuule… Kuule. Tiiäkshä. Shä oot vittu kova äijä okhei?” Percy hekotteli edelleen itsekseen, tajuamatta edes housujensa retkottavan puolitangossa. Hieman hikotellen hän jatkoi: “Mä vittu rakasssssshtan suah! En misshään homomielesshä hyi saathana mutta shiisshh tajuutshä?”

Samassa platinapää alkoi tuntemaan olonsa hyvin väsyneeksi, ja kykenemättä sanomaan enää sanaakaan, tuo retkahti korston syliin, nukahtaen välittömästi.

//*haah,haah*......aahg..*sai sydäninfarktin* okei...|'D mä en ite osaa kirjottaa noin pitkää ilman jaaritteluaxD

Nahkasaappaat koskettivat maata ja hän oli parilla askeleella Percyn vieressä joka oli kyllä niin, niin humalassa, että huhhu. Onneksi tällä oli vielä kaikki vaatteet päällä ja taskujen pullotuksesta päätellen kukkaro sekä kännykkä turvassa, kuin myös poika itse oli ihan ehjin nahoin, hyvä juttu.
Platinablondi nousi ylös hänen avustuksellaan ja mäjähti suoraan vatsalihaksia vasten,hän tömähti hiukan taaksepäin,muttei kuitenkaan liikkunut minnekään paikaltaan. Pogue tarrasi kiinni Percivalin käsivarsista kiinni, ettei toinen valahtaisi maahan räkättämään.
''mitäs tässä, mä tulin hakeen sut kämpälle koisaamaan..'' Naurahdettiin hiukan, ilman mitään nipottamista hän alkoi hienovaraisesti kääntää tätä viittä vaille sammumassa olevaa jätkää auton ovia kohden, mutta toinen vaan jatkoi löpinöitään siitä miten hän rakasti Pogueta, muttei homolla tavalla. ''Joo-joo,säkin oot tosi rakas mulle heterolla tavalla'' Ja siinä samassa.
Toinen olikin jo sammunut ja kuorsasi kuola suupielistä valuen Pogueta vasten.
''Ei jeesus Perc, oot ihan humalassa..'' Todettiin ja katseltiin hiukan kärttyisenä kaljalle haisevaa takkiaan jossa oli pieni märkä läikkä, pullo liukeni Percyn käsistä ja rikkoutui maahan.
''Uuuppista, tulehan sitten..'' puheltiin rauhallisesti ennemminkin itseseen kuin sammuneelle pätkälle joka oli ihan muissa maailmoissa tällä hetkellä.
Kevyesti poika nostettiin syliin ja nostettiin nukkumaan etupenkille,turvavyöt kiinni, kuski takaisin omalle paikalleen ja näin päästiin ajamaan Poguen talolle.

--

Impala ajoi mukavan talon, joka tosin oli hiukan turhan iso yhdelle henkilölle, pihaan ja pysähtyi katoksen alle. Poika nosti taas sammuneen kaverinsa reppuselkään ja vietiin vierashuoneeseen nukkumaan humaalaa pois. Vaatteet riisuttiin pois kunnes poika oli kalsareillaan, viimeisenä vedettiin peitto toisen korvaan. Huokaisu ja ämpäri oli seuraavaksi Percyn vieressä odottamassa jos toinen herkeäsi heräämään tulevaan oksennukseen, myös pahanolo-pilleri ja vesilasi olivat yöpöydällä.
Kas niin, kaikki oli nyt hyvin ja kundi pääsisi itse raahautumaan nukkumaan. Vihdoin ja viimein, eihän kello ollutkaan kuin puoli kaksitoista.

//hupsis, tulinkin kirjottaneeks näin, että tää päättyis tässä, hyvä hyvä minä kun ajattelen taas pitkälle|'D jos me siirretään tää samalla otsikolla tonne koteihin? vaii,vai... .x.