Mission impossible

// V a p a a .

Demelza Ridge oli touhuamassa tyhjässä luokassa, oppilaiden papereiden papereiden. Kuka tahansa ei hommaan olisi voinut pyytää kun puolet oppilaista olivat hyvin epäluotettavia. Demelza ei ollut, ja sen tiesi varmasti koko opettajakunta. Mustahiuksista tyttöä pyydettiin auttamaan, koska hän oli ahkera, tunnollinen ja luotettava. Ei olisi tullut kysymykseenkään, että tyttö olisi katsonut koepapereista toisten tulokset ja levittänyt niitä ympäri koulua tai korjatakseen omassa kokeessa olevat virheet ennen kuin hän olisi vienyt ne opettajille. Dem oli muutaman kerran aikaisemminkin suojellut kovasti kokeita ja piilotellut niitä käytävällä, ettei kukaan vaan saisi tietää hänen halussaan olevia ne. Hän tiesi itsekkin, että olisi melko helppo kohde, mutta ei aikonut epäonnistua hänen annetussa tehtävässään.

Matematiikan opettajan oli ollut pakko kiitää tärkeää tapaamiseen, kun koululle oli tullut professoreja yliopistosta ja tämän puhuttun opettaja piti olla heidän oppaansa Astonissa. Koeaika oli pidentynyt, kun jotkut idiootit tahallaan venyttivät puhumalla aikaa sekä haukkumalla opettajaa. Demelza ei ollut todellakaan pitänyt siitä ja olisi halunnut kertoa heille, että he olivat huonokäytöksisiä. Onneksi se ei ollut vaikuttanut mitenkään Demin koemenestykseen, sillä hän oli varma, että olisi saamassa kiitettävän.

Hymyillen ja papereita kasaillen opettajan pöydän ääressä, Dem katsahti luokallista tyhjiä pulpetteja ja mietti millaista olisi olla opettaja. Olisi varmasti huikeaa huomata, miten ihmiset tajusivat sen mitä opettaisi. Tyttö mietti myös minkä aineen opettajaksi hänestä olisi. Ehkä äidinkielen? Tyttö hymyili edelleen ja vilkaisi kelloa. Hänellä olisi vielä aikaa järjestellä kokeet aakkosjärjestykseen, ennenkuin veisi ne opettajan huoneeseen.

/sori tää on nyt vähän kökkö ku ei meinannu saada mtn kunnon inspaa

Ei se varmaan mitenkään ihmeellistä ollut, että Chase oli kiukutellut taas koko päivän. Kaikkein vittumaisinta oli herätä johonkin jumalattoman tylsää koulupäivää varten turhan aikasin. Ja oli sen nyt jumalauta kumma kun ei voinut kukaan edes vaivautua laittamaan kahvia! Näinhän ne jokainen arkipäivä alkoi, jos kouluun oli aikomus raahautua. Tänään vain koko päviä oli mennyt päin helvettiä. Luokastakin heitettiin kahdesti, ikään kuin kerta ei olisi jo riittänyt. Vaikka ei se Chasea kiinnostanut oikeastaan pätkän vertaa. Eikä se hänen ongelmansa ollut, että joku aivoton kusipää oli keksinyt ettei luokissa saa polttaa. Mutta ei kun vielä kaiken lisäksi piti lähettää Chase rehtorin kansliaan, jonka takia taas oltiin myöhässä tunnilta.

Varsinaisesti poika ei edes henkensä edestä yrittänyt kerkiä tunnille ajoissa. Ensin hän oli tietenkin käynyt koulurakennuksen ulkopuolella pistämässä tupakaksi ja sen jälkeen palannut sisälle.
Chase ei voinut olla vilkaisematta itseään käytävän peilistä. Hiukset sojottivat melko sekaisina joka puolelle, mutta näyttivät silti helvetin hyvältä. Onneksi hän oli pistänyt lilahtavan kauluspaidan päälle, se siisti hieman hänen tämän hetkistä olemustaan.

Koputtamatta Chase paiskasi oven auki, jossa hänen tuntinsa oli. Tai ainakin piti olla, mutta ei se ihan siltä vaikuttanut. Raivostuneena poika tuhahti ja katsoi kiukkuisesti yksinäistä neitokaista.
"No missä helvetissä se saatanan oppitunti on!?", tuo ärähti, enemmänkin itsekseen puhujen. Tuskinpa tuo tyttö mistään tiesi mitään.
"Kuka sä oot? eikö täällä pitäny olla mun tunti tai jotain?". Äänensävy olisi voinut ehkä olla hieman ystävällisempi, mutta ei Chase jaksanut edes vaivautua sellaiseen. Ei tällä hetkellä.
Turhaa hän enää minnekään tunnille lähtisi. Myöhässä kuin myöhässä. Ja tunti olisi kuitenkin ollut vain korvaustunti valituksien ja myöhästyksien rangaistuksena.
Chase läsähti pulpetin päälle istumaan. "Tää koulu on ihan perseestä. Ensin ne usuttaa mut tänne ja sit ei ite edes vaivaudu paikalle". Ellei Chase sitten itse ollut erehtynyt paikasta. Tai muut korvaustunnille tulevat, valvoja mukaan lukien, olivat lähteneet pois kun Chasea ei ollut näkynyt. Aivan sama, ei se tätä jätkää kiinnostanut kastemadon elämää enempää.

Demelza jäi tuijottamaan luokkaan astellutta rähisijää suu ammollaan. Toinen oli säikäyttänyt hänet totaalisesti. Muutama paperikin oli lentänyt tästä hyvästä lattialle. Dem seisoi hiljaa kysymystulvan ja kirosanatulvan - joka särähtivät korvaan ilkeästi - ajan, jonka jälkeen Dem antoi edessä ja lattialla olevien papereiden vetäytyä pois mielestä. Hänen pitäisi varmasti vastata toisen kysymyksiin, mutta hän tiesi vain yhteen vastauksen ja se oli 'kuka sä oot?'. Katse pysyi nuorukaisessa, joka istui pulpetilla hiukset hyvin pystyssä. Tarkoituksella vai vahingossa, pölähti Demin mieleen. Jotkut epähuomiot kiinnittivät hänen huomionsa.

"Mistäköhän tunnista puhut ja kenen se pitäis pitää?" Demelza kysyi tarkentavasti, edelleen pöydän takana ollen. Hän ei ollut ollenkaan varma voisiko toista auttaa, mutta yrittäisi edes. Esimerkiksi tunnista, mistä poika oli niin kovasti vaahdonnut, ei hän tiennyt mitään. Seuraava tunti hänellä olisi toisella puolella koulua. Tyttö vilkuili hetken kellon suuntaan. Hän ei saanut olla myöhässä seuraavalta tunnilta. Poika taas taisi olla todella myöhässä, koska eivätkö kaikki tunnit olleet loppuneet jo tähän mennessä? Tai sitten oli kyse jostain erikoistunnista. Tai ruskeahiuksinen oli puolestaan ajoissa. Nuorukainen ei tainnut olla asioistaan yhtään perillä kuten ei myöskään käytössäännöistä.

Dem sipaisi hiuksiaan korvan taakse, ennen henkilöllisyyden kertomistaan. "Demelza Ridge", kuului tytön huulilta pehmeästi, kuitenkin epäillen noteeraisiko toinen sitä kiihtyvältä olotilaltaan. Ei häntä haitannut, vaikka toinen ei tietäisi hänen nimeään. Tyttö kyykistyi nopeasti pöydän taakse, poimien paperit ja ojentautui takaisin, laskien kokeet pöydälle. Ne olivat taas tytön harmiksi hieman epäjärjestyksessä.

Huoneessa oleva tyttö ei sanonut sanaakaan, ei vastannut kysymykseen eikä toiseenkaan, siinä seisoi vain tumput suorassa ja heitteli papereita minne sattui. No ei niitä oikeastaan tipahtanut kuin muutama, mutta oli se kuitenkin hyvin ärsyttävää siinä katsella toista kun ei voinut edes apaua neuvoa, vaikka Chase vihdoin ja viimein sellaistakin osasi pyytää. Okei, avun pyynnöllä oli ehkä hieman erilainen tarkoitus tuolle jätkälle, eikä hän ollut esittänyt sitä mitenkään maailman ystävällisimmällä tavalla. Olisihan hän voinut esitellä itsensä komeasti ja suukottaa toisen kättä kuin rakastajattaren omaa, mutta se olisi ollut niin laimeeta, eikä Chase edes kykene keskittymään sellaiseen. Eikä hän todellakaan ollut sillä tuulella muutenkaan nyt. Helvetti, koulu myrkytti mielen kuin viimeiset hyvät fiilikset rutistettiin pois joillakin saatanan lisätunneilla.

"Jaa, no kuule vaikea sanoa! Mua käskettiin tulla tähän luokkaan, täällä pitäisi olla pari muutaki ja joku kusiaivo meitä vahtimassa", Chase vastasi, eikä vieläkään jaksanut yrittää olla mikään herrasmies. Äänensävy oli aikaisempaa kireämpi, no johan nyt..
Mahtoikohan tästäkään neidistä olla mitää apua? Käsi livahti pörröisten hiusten sekaan ja pöhisteli niitä lisää, katsellen samalla tummatukkaista neitoa, joka vuorostaan kertoi nimensä ja alkoi hetken sen jälkeen nostelemaan papereita lattialta.
"Jes, toi taatusti autto saakelisti mun päivää", Chase nurisi itsekseen, veti syvään henkeä muutaman kerran ja huokaisi.
"Vittujen kevät, en mä sinne kuitenkaa kerkeä enää, joten taidan olla sitte menemättä", lisättiin hetken päästä ja ponkaistiin istuttavalta pulpetilta jaloilleen lattialle.

Yhtäkkiä Chase naurahti. "Mitä sä täällä teet? ootko sä joku opettaja muka?", hän kyseli naama virneessä. Just joo, kohta tyttö kertoisi, että hän olisi Chasen valvoja ja muut olivat lähteneet jo. Ei ikinä, tuo ei saisi poikaa tottelemaan itseään. Mutta neitohan näytti niin nuorelta! Ei taatusti ollu tedes Chasen ikäinen.. ei varmasti, tai sitten maailma oli mennyt sekaisin.
"Ja mitäs sulla siinä on?", jätkä uteli ja käveli lähemmäksi pöytää, jolle oltiin juuri laskettu nipullinen papereita. Ilme kirkastui huomattavasti pojan kasvoilla. "Sä kusetat mua!", hän hymähti. "Näistä ois hei apua, mulla taitaaki olla tää seuraavaks", todettiin ja napattiin yksi koepaperi käteen.

Demelza tuijotti nuorukaista, ja mietti toisen kertomaa. Hän ei tiennyt mitään pojan puheista. Tunnista, opettajasta tai muista oppilaista. Opettaja oli rauhassa jättänyt hänet luokkaan keräämään kokeita, eikä sanonut mitään seuraavasta tunnista. Demelza olisi siinä tapauksessa tehnyt työnsä nopeasti ja livistänyt tiehensä, ennen kuin olisi ollut tiellä.
"Sori, mut mä en tiedä mitään", Dem vastasi edelleen turhautuneen oloiselle pojalle. Hänestä ei ollut apua.

Kun toinen alkoi kyselemään, tytön kasvot laskeutuivat hieman alaspäin. Nostaen ne poikan päin, Dem vastasi. "Emmä oo opettaja", pieni naurahdus kuului tytön sitä sanoessa. Hassua, jos toinen oli niin luullut. "Teen täällä opettajan antamia tehtäviä, kun..." Demelza meinasi alkaa kertomaan, mutta lopetti sitten ajatellen, ettei toista varmasti kiinnostaisi. Eikä se olisi edes tärkeää. Sitten toinen kysyi papereista Demelzan käsien olottuvilla.
"Ei tässä mitään..." hän aloitti, mutta toinen ottikin paperin ennen kuin tyttö ehti tajuta. Pojan ilme oli huomattavasti iloisempi kuin hetki sitten. Eikä mikään ihme, jos pidettiin koetta kädessä. Sellaista jota voisi käyttää vaikka huijaamiseen! Demin ilme oli kaikkea muuta kuin iloinen, tyttö oli säikähtänyt ja silmäili toista paperin kanssa.

"Mukavaa, mutta antaisitko sen mulle niin mä vien sen sinne minne se kuuluukin?" siroa kättä ojennettiin ja hymyiltiin pienesti. Hän todellakin tarvitsi tuon paperin itselleen ja poika varmasti tajuisi sen. Toisella kädellä hän piti tiukasti kiinni pöydällä olevista lapuista. Hän kyllä saisi paperin takaisin eikä tuottaisi pettymystä kenellekkään.
"Niin ja ehkä sun kannattais kuitenkin mennä etsimään sitä sun tuntia", Dem mietti ja hymyili taas pojalle. "Sullehan voi seurata vielä mitä ongelmia siitä ellet mene", tyttö järkeili huolestuneen kuuloisena ja toivoi toisen antavan hänen paperinsa. Tai siis opettajan paperin, mutta hänen halussaan olevan

Tuosta ventovieraasta tytöstä ei ollut mitään apua, ei tiennyt mistään mitään. Yllättävää, mutta Chase ei jaksanut edes kiukustua enempää. Hänelle oli aivan sama, tunti sinne tai tänne. Toisaalta, pitäisi kyllä ehkä vähän ryhdistäytyä. Pulassa tässä muutenkin oltiin ja vastahan hänelle oltiin valitettu liiallisesta oman loman pitämisestä. Hups, minkäs sille mahtoi jos koulu ei kiinnostanut niin sitten ei kiinnostanut.
"Njää, ihan paskaa siellä kuitenki ois ollu, joten miten vaa", Chase huokaisi ja silmäili tyttöä arvioiden. Mikä sen nimi olikaan ollut... Demelza? tätä neitoa poika ei ollutkaan koskaan nähnyt. Hän ei niinkään kiinnittänyt huomiota muihin oppilaisiin, ellei ollut sillä tuulella, että tahtoi pilkata ja arvostella jokaista vastaantulijaa. Sitä kuitenkin tapahtui harvoin ja Chase tiesi sen olevan todella naurettavaa. Tylsää kun tuli niin oli parasta vain petää pää sekaisin, mitä vahvempia aineita, sen parempi. Jos ei sellaisia kyseisellä hetkellä omistanut, eikä kukaan tahtonut tarjota niin hupia löytyi vaikka mistä. Joku kusipää aina kävelee kadulla vastaan, hihat heilumaan ja tappelu pystyyn.

Demelza kertoi ettei ollut opettaja. Kysymys oli tainnut huvittaa toista, ties sitten minkä takia. Toivottavasti hymy ei kuitenkaan johtunut tyytyväisyydestä. Kuka nyt opettaja tahtoi olla? kaikkihan niitä vihasi. Mokomat valittajat. Saattaisi koulu olla mukavempi paikka jos edes saisi luokissa tupakoida. Mutta ei, pihalla polttamisestakin tulee välillä valittamista. Helvetti, eikös se ollut jokaisen oma asia mitä teki?

Jotain mutinaa kuului neidon huulien välistä, mutta pian Demelza joutui jo keskeyttämään puheensa. Tyttö näytti säikähtäneeltä, ainakin silloin kun Chase vilkaisi tuota. Riemukas ilme valloitti pojan kasvot kun tämä silmäili käsissään olevaa paperia, jonka oli Demelzalta napannut.
Neito ei selvästikään ollut yhtä riemukas kuin Chase. Ehkä tuota pelottaisi, että opettaja saisi kuulla. Nössö.
Chase tuhahti ja kaivoi kuluneesta kangaskassistaan kynän ja paperin. Hän iski kokeen pulpetille ja alkoi kirjottamaan siitä muutamia juttuja omalle tyhjälle paperilleen.
"Hitto mitä shittii, eihän näistä tajuu mitää", Chase nurisi itsekseen ja otti vastaukset ylös ainoastaan niistä kohdista, joidin oltiin merkattu oikein vastatuksi.
Olan yli vilkaistiin tyttöä. "Ainiin, et kai pahastu?", kysyttiin pienen naurun kera. Olihan se huvittavaa nähdä miten säikähtäneeltä toinen vaikutti. Ja hyvä kysyä tässä vaihteessa vasta.
Kaikki oikeat vastaukset oltiin saatu kyseisestä paperista ylös, Chase nappasi sen käteensä ja tyrkkäsi takaisin Demelzalle. Sitten silmäiltiin jo muita papereita. "Missäköhän ois loppuihin oikeet vastaukset..", poika mutisi taas vaihteeksi enemmän itselleen kuin neidolle.

Demelza katsoi poikaa murheellisen näköisenä toisen vastauksen takia. Toinen ei aikonut lähteä etsimään enää luokkaansa tai opettajaansa. Vaikka pelihän ei ollut vielä menetetty, poika vähät välitti siitä. Sinne meneminen oli ollut niin 'paskaa', kuten tummatukka oli ilmaissut.

"Sun pitäis mieluummin ottaa tukiopetusta, kuin ottaa vastaukset ylös", Demelza ehdotti rauhallisesti, mutta näytti tyrmistyneen pojan käytöksestä. Tuosta noin vaan toinen otti kynän ja paperia ja kirjoitti ylös vastaukset. Siinähän ei oppinut yhtään mitään. Dem sai takaisin käsiinsä pojalla olleen paperin, mutta sen takaisin saaminen ei tuntunutkaan enää huojentavalta.
"Mä tiiän muutamia, jotka osaa auttaa just matematiikassa just sunlaisia tyyppejä", tyttö kertoi ja hymyili hieman. Hänen mielestään se kuulosti hyvältä ajatukselta, joten miksi ei pojan mielestä myöskin. Tämän kokeen vaikeat asiat oli sitä paitsi laskettavissa yhden käden sormilla, joten poika ei tarvitsisi mitään vastauksia.

Tyttö alkoi koota papereita kasaan ja nosti laukkunsa pöydälle, tunkien kokeita laukuunsa. Nyt hänen piti alkaa minimoida vahinkoa, joka oli jo tapahtunut.
"Et oo varmaan niin huono kun jossain matematiikassa tajuamaan, että mä kyllä pahastun", hän sanoi katsoen hetken aikaa poikaa suuttuneena. Toisen mielestä tämä oli varmasti niin hauskaa kun olisi voinut kuvitella. Se laittoikin Demelzan sanomaan ilkeästi. Hän jatkoi papereiden laittamista, mutta se tuntui kamalan työläältä. Ihankuin jokainen paperi olisi laittanut vastaan ja taipunut ihan kurttuun. Paperit eivät saaneet olla rytyssä, eikä niissä saanut olla mitään merkintöjä tai niitä ei missään nimessä saanut hukkua. Osa papereista lojui vielä pöydällä kun tyttö vilkaisi niitä nopeasti.
"Sä et kyllä ota enää mitään vastauksia mihinkään", Dem sanoi katsoen toista taas ja otti muutaman paperin kätöseensä.

Vai muka tukiopetusta Chaselle, sen kun näkisi. Eikö niitä tukiopetus tunteja pidetty aina koulun jälkeen? Chase ei kyllä taatusti tuhlaisi aikaansa tukiopetukseen, ehei. Ja sitä paitsi ei hän ollut edes kovin surkea koulussa, lintsausta oli vain sopivasti sattunut tapahtumaan matematiikan tunneilta ja hän oli jäänyt hieman jälkeen. Kyllä hän pääsisi takaisin oikeille jäljille jos vähän kirjaansa vilkaisisi, mutta sekin olisi pelkkää ajan haaskausta. Oli siis vain helpompi ottaa kokeen kysymykset ja oikeat vastaukset ylös, niin siinähän se olisi. Voisi hän pari väärää vastausta tarkoituksella kokeeseensa hutaista, ettei vaikuttaisi oudolta. Kymppi tuolle pahikselle, just. Liian hyvän numeron saanti olisi häpeää. Hän ei nörtiksi rupeaisi, vaikka hyvistä numeroista olisikin apua.
"Älä nyt jaksa.. et kai sä oo tosissasi?", Chase naurahti katsoen huvittavasti Demelzaa. "Ja mitä sä meinaat mun laisilla tyypeillä?", kysyttiin vielä perään virnistäen.

Pyh, tuo neitokainen taisi olla kovinkin uskoutunut koululle. Mikä tekopyhä, salee kuitenkin otti itsekin vastauksia ylös jos vain siihen sai mahdollisuuden. Kuka nyt muka ei niin tekisi?
"Enhän mä huono oo. Ajattelin vaa varmistaa näillä vastauksilla että saan tarpeeks hyvän numeron, tiedäthän?", Chase hymähti ja jätti paprit rauhaan. Noh, raukka tyttö, kai olisi sitten vain parempi jättää loput paperit rauhaan. Ei kai poika tahalleen tahtoisi toisen mieltä pahoittaa. Vai? no ei sillä kyllä väliä olisi. Mutta hän oli saanut jo tarpeeksi tietoonsa edellisestä paperista.
"Säkö mua muka estäisit?", Chase kysäisi terävästi, mutta ei voinut olla virnistämättä pieni pilke silmäkulmassaan. "No ei, relaa. En mä enempää noita papereita tarvitse, joten pidä hyvänäsi".

Chase läsähti takaisin pulpetille. "Näytätpä sä stressaantuneelta, onko sulla kiire jonnekin? eikö sua miellytäkään että jään pitämää sulle seuraa?", kunnon leveä virne koreili jätkän kasvoila. "Vois pistää tupakaks, haluatko säkin?", Chase kysyi, kaivellen askiaan taskustaan. Vähän hän välitti oltiinko koulun sisätiloissa vai ei. Demelza sen sijaan voisi ottaa asian hieman raskaammin, mistä sitä tiesi.

/sori taas tökkii ku kirjotan täs ruokapöydäs XD

"Miksi mä en olis tosissani? Tukiopetus ei ole mitenkään tavatonta", Demelza sanoi hyvinkin tosissaan.
"Sunlaisille, jotka eivät ehkä käy tunneilla ja on kiinnostuneita kaikesta muusta kuin koulusta", tyttö sanoi.
Pojan selitys kuulosti hataralta. Muka vain tarkistusta varten. Se, että oli huono ja tarvitsi vastauksia oikeasti olisi kuulostanut paremmalta.
"Sori, mutta mä en tiedä", tummahiuksinen pyöritti päätänsä. Yrittikö poika jotenkin vihlailla, että hän harrastaisi epäsopivaa huijaamista?

Chasen sanat tuntuivat toimivan taikasananlailla. Nyt paperit alkoivat sojuvasti mennä laukkuun, kun poika ei niitä enää yrittänyt havitella. Ja ne olivatkin laukussa pian.
"Mä olisin voinu kertoo opettajalle taikka rehtorille susta lunttausepäilynsuhteen. Ja voin mä vieläkin", Demelza yritti sanoa vakuuttavasti, koska halusi toisen virnistyksen katoavan tuon suunpieliltä. Pojalla oli edelleen lappu, jossa oli osa oikeista vastauksista. Ongelma vain oli, että hän ei tiennyt toisen nimeä. Se saataisiin kuitenkin helposti selville kun hän hieman kuvailisi pojan ulkonäköä. Poika ei ollut millään tavalla massaa ja helposti, tässä tapauksessa valitettavasti, tunnistettavissa.

"En mä oo stressaantunu. Tai oon, koska sä tulit ja sotkit kaiken", Dem myönsi ja istui opettajan tuolille kädet sylissä. Toisen seura ei ollut ehkä sitä mieluisinta, mutta sitä hän ei aikonut sanoa pojalle.
"Sä et varmasti polta täällä. Kaikki säännöt kieltää sisällä polttamisen", tyttö sanoi ja nousi seisomaan hieman hätääntyneenä. Poika oli ärsyttävän tietämätön tai ärsyttävän piittaamaton säännöistä, jotka oli laadittu yhteisön hyväksi. Hyväksi, ei kiusaksi tai mitään muuta vastaavaa. Dem otti askeleita pojan luokse ja jäi seisomaan tuon eteen.
"Mä seison tässä valmiina nappaamaan yhdenkin tupakan noilta huulilta", Dem kertoi ja katsoi poikaa nyt lähempää ja pisteliäimmin kun oli kertaakaan. Tytöstä tuntui hyvältä olla topakka ja opettajamainen. Hän ei yleensä sitä ollut. Jos se vain purisi toiseen.

Tukiopetukseen Chase ei enää kommentoinut mitenkään, naureskeli ja pudisteli vain päätään. Hän ei kyllä tosiaankaan ymmärtänyt miten toinen muka tosissaan voisi olla. Menkööt itse tukiopetukseen jos niin kerta piti koulusta. Jestas, tämän neidon seurassa jos Chase joutuisi useammin olemaan, hän taatusti menettäisi järkensä. Demelza varmaan käskyttäisi Chasea lukemaan oppiaineita ja kertaamaan matematiikan tehtäviä. Jooh, ei ihan tämän pojan lempi puuhaa.
"Mä kun luulin, että sä tarkoitit mun laisialla tyypeillä charmikkaita ja uskomattoman loistavaa seuraa, mutta kaipa sitä aina välillä voi erehtyä..", poika naurahti ja työnsi kätensä hiuksiin, pörrötti niitä entisestään.

Chase heilutteli jalkojaan, huokaisi raskaasti ja kallisti päätään. "En mä sua ala estämää, voit vaikka heti mennä kertomaa rehtorille. Ihan ku se tulis niille jotenkin yllätyksenä", tokaistiin olkia kohottaen. "Mutta oishan se aika julmaa, vai mitä luulet? eikö susta olis ilkeää mennä ruikuttamaa siitä, että mä vähän vilkasen oikeita vastauksia?"
Helvetti, Demelza kaipasi jotain hauskempaa tekemistä kuin kokeiden tarkistelua. Tai mitä sitten olikaan tehnyt, ei sillä väliä, ei se Chasea hirveästi kiinnostanut. Mahtoikohan Demelza edes käyttää koskaan alkoholia, vai oliko tuo joku absolutiskin vielä? Ei todellakaan kovin hyvää seuraa..

"Kehtaan väittää vastaan. Enhän mä täällä ole mitään sotkenut, siistiä edelleen, katso vaikka ympärilles", Chase naurahti, heilutellen edelleen tylsistyneenä jalkojaan. Okei, hän taatusti ärsytti läsnäolollaan tyttöä. No, Demelza voisi käskeä pojan painua helvettiin, jos vain uskaltaisi.
Chase uskalsi uskoa, että toinen kyllä uskaltaisi kun osasi vetää sellaisen mellakan pelkästään tupakasta. "Voi herran jestas, ei kukaan sais tietää.. ei kukaa huomaa vaikka vessoissa polttais. Hassua sinänsä, luulis että sen haistais hyvin. Mutta jos ne säännöt on sulle niin tärkeitä, niin antaa olla", Chase myöntyi ja jätti tupakka askinsa rauhaan. Ei hän kuitenkaan tahtoisi antaa toiselle sydänkohtausta, jonka Demelza taatusti saisi. Tai ainakin tuo järkyttyisi, se oli aivan varmaa.
"Sä et taida viihtyä mun seurassa, vai mitä?", poika kysyi naurahtaen. "Ärsytänkö mä sua jotenki?". Eipä olisi eka kerta, mutta ei se mitenkään Chasen omaatuntoa kohlisi.

Pojan tokaisu itsestään charmikkaana ja loistavana seurana sai Demin vain hiljaisesti tuhahtamaan. Toinen oli äärimmäisen tietoinen itsestään ja käytti varmasti charmiaan ja muita ominaisuuksia hyväksi. "Eli taidat olla naistennaurattaja?" sellainen kuva tytölle hieman tuli. Pojan hiukset pörrööntyivät taas hieman, mikä veti melkein Demelzan hymyyn. Chasella oli juuri heränneen ihmisen lookki, edelleen.

"Olkoon se sitten iso tai pieni lunttaus, lunttaus se on silti", tummatukka sanoi. "Ja musta se ei ole mitään ilkeää ruikuttamista, vaan rehellisyyttä", tyttö sanoi kuulostaen siltä, että asia oli hänelle tärkeä. Ehkä vähän liiankin. "Ja julmempaa se on muille, kun sulla on vastaukset ja muilla ei. Tunnetko saman epäreiluus?", Dem sanoi keskittyen toiseen.

"Joo ei näytä ei sotkuselta", Demelza sanoi katsellen myös ympärilleen. Mutta ei hän sitä ollut ihan noin tarkoittanut. Enemmänkin tytön henkinen balanssi oli kääntynyt ympäri, koska hänen piti pitää kuria toiselle. Sitä ei yleensä tapahtunut, koska hän ei liikkunut seurassa, jotka halusivat välttämättä tehdä kaiken väärin. Tilannetta ei auttanut se, että Dem piti sotkuisista hiuksista.

"Kiitos", Demelza sanoi kuivasti, kun toinen ei aikonutkaan polttaa ja siirtyi toisen edestä pulpetille istumaan matkan päähän pojasta. Hän ei aikonut alkaa lisää motkottamaan siitä, miten polttaminen olisi varmasti tullut esille. Savu olisi voinut mennä vaikka palohälyttymiin ja antaa väärän hälytyksen. Tyttö oli myös iloisesti yllättynyt siitä, että poika oli totellut. Ehkä toinen ei ollutkaan niin pahis. Kuullessaan toisen kysymyksen ärsyttämisestä, Dem hetkeksi jäi katselemaan heiluvia jalkojaan. Poikakin oli tehnyt niin.
"Sanotaan vaikka näin, että sä et oo sellanen kenen kanssa yleensä vietän aikaa", Dem sanoi ja vilkaisi poikaa. Ei varmasti ollut yllätys kenellekkään.
"Joo ärsytät, mutta taidat vaan nauttia siitä", tyttö sanoi katsellen tietäväisen näköisenä.
"Mutta emmäkään taida olla seuraa jossa sä viihtyisit?" Demelza tokaisi takaisin ja risti jalkansa.

"En mä mikään naistennaurattaja oo, ainakaa omasta mielestäni", Chase tokaisi nauraen. Niin, tai ehkä hän oli. Riippui vähän siitä miten naistennaurattajat paikoilleen luokiteltiin. Oli miten oli, Demelza vaikutti hyvin omituiselta tapaukselta. Ei pelkästään koulun pitämisen takia, vaan muutenkin. Ja että toinen jaksoi kauan valittaa jostain pienestä, lähes täysin viattomasta lunttauksesta. Ei se edes ollut lunttausta, vain pieni katsahdus oikeisiin vastauksiin. Lunttaus oli Chaselle sitä, että istuttiin kesken kokeen jonkun vieressä ja siinä samalla nipoteltiin tietoja ylös. Tämä oli ihan eri asia, eihän jätkä ollut edes nyt koetta tekemässä, ja silloinkin kun sen aika tulisi, ei koe välttämättä ihan sama olisi. Turhaan Demelza stressasi ja mitä se tuota liikutti vaikka Chase pilaisikin tälläisellä elämänsä. Huoh, pikkutarkat pilkun raiskaajat vain lisääntyivät koko ajan, oli ihan hyvä että paikalta löytyi edelleen eläviä sieluja - jos niin edes pystyi sanomaan.
"Epäreiluus? no voin mä toki nää vastaukset näyttää muillekin, oisko se sitten parempi?", Chase ehdotti virne naamallaan. "Ei se mulle oo ongelma, ihan sama.. voinhan mä toki vaikka himassa kopsata näitä vastauksia parisataa paperia ja jakaa muille, jos se kerta susta paremmalta idealta tuntuu".

Demelza oikein kiitti siitä, ettei Chase sittenkään pistänyt tupakaksi. Hitto, mitäköhän sekin oikein oli, suostuutua nyt luopumaan hetken nautinnosta toisen pyynnöstä. Tai käskynähän se tuon sievän neidon suusta oli tullut, hällä väliä. Kaipa Chasellakin oli tämä kiltti puoli, joka tahtoi olla mieliksi muille. Ei aina jaksanut olla vittumainen ja ilkeä. Mutta tämä mielentila saattaisi kestää vain minuutin, ehkä kauammin.
Pörröpäinen pahis vain nauroi kun Demelza myönsi Chasen ärsyttävän häntä. "No joo, kieltämättä et ihan sitä tavallista seuraa, mut ainahan pienet muutokset piristää".

Poika ponkaisi jaloilleen. "Ehkä mä tästä kuitenki lähden. Kuulen tänne asti sängyn vastustamattoman huudon, taidanpa mennä jatkamaa aamu-unia. Säkin saat sitten rauhassa.. tehä jotain".

Tietysti se kiellettiin ensin, mutta kyllä tyttö tiesi jotain tästä nuorukaisesta jo käytöksen perusteella. Vaikka Demelza ei itse ollutkaan joutunut tuollaisten kohteeksi, hänelle oli silmät päässä kävellessään koulun käytävillä ja luokissa niitä juttuja ei voinutkaan olla kuulematta. Toinen olisi voinut ottaa sen myös kehuna, tuntemattomalta tavistytöltä, jolloin Dem olisi pitänyt toista itseääntäynnä olevana naistennaurattajana. Joten kieltäminen oli ehkä parempi.

"En mä nyt ihan totakaan tarkoittanut", Demelza sanoi pienesti huokaisten. Poika osasi puhua juuri niin, että se sai hänet nurkkaan tai puhumaan pussiin. Se virne oli taas naamalla, kun nautittiin tilanteesta, joka oli luotu tummahiuksiselle tytölle. "Mä tiiän, että sä oot ihan hyvä ihminen ja haluat toimia oikein. Joten eikö silloin olisi hyvä, että antaisit sen paperin mulle", tyttö ehdotti aivan tosissaan. Näin se ei olisi epäreilua kenellekään. Mutta olisiko se ollut vaarallista, jos poika olisi säilyttänyt paperin? Demelza empi.

"Etkö kuule koulun vastustamatonta huutoa?", kysyttiin ihmeissään hymyillen. Dem nousi myös ja käveli takaisin opettajan pöydän ja laukkunsa luo. Hän kuuli sen vallan hyvin, pojalla taisi olla valikoiva kuulo. Miehillä sellaista esiintyi melko paljon. "Kiitos ja hei, tiedät varmaan missä ovi on", tyttö sanoi hieman ilkeään sävyyn, sävyyn jota ei kuultu Demelza Ridgen huulilta kuin harvoin. Poika oli hyvä tapaus tätä äänen sävyä varten. Tavis istuutui opettajan penkille, katsoen toista.

Taas nauru karkasi huulien välistä. Demelza ei selvästikään tiennyt mitä sanoa, ei kai Chase vain ollut ahdistanut häntä nurkkaan sanoillaan? tyttö nimittäin käyttäytyi ja jotenkin takerteli sanoissaan niin, ettei voinut muuta kuin päätellä pojan sanojen iskeytyvän toiselle liian vaikeina.
"Ehkä on sitten vain parempi, että pidät sievän suusi kiinni, ettet vaan sano enempää mitään mitä et tarkota", Chase virnuili tyytyväisenä. Voi, voisi ihan kutsua toista suloiseksi! tai sitten Chase oli vain todella väsynyt ja ajatteli jotakin todella omituista ja ei hänen tyylistään.
Ja mitäs se sellainen puhe oli olevinaan, Demelza muka tiesi pojan hyvyyden ja halun toimia oikein? "Ehei, kultaseni. Kyllä mä taidan pitää tän paperin itselläni. Eikö sustakin ole vaan hyvä, että mulla on kiinnostusta tutkia tätä enempi? täähän liittyyn kouluun, vau, se jos mikä on ihme. Pidetään tätä opiskeluna".

Demelza käveli opettajan pöydän luokse. Silmä seurasivat tämän liikkeitä. "En taida kuulla. Mut ehkä joskus taas kuulen", vastattiin vähän myöhässä. Koulun vastustamaton huuto, just, sen kuin näkisi. Ja sitä päivää ei tulisi kun Chase sellaisen kuulisi. Sitä paitsi, ei sellaiseen ollut aikaa herätellä haluja, kouluhan hänen osaltaan loppuisi hyvinkin pian. Vikaa vuottahan tässä mentiin.
"Kaikkea en ehkä kuule, mutta kyllä mun näkö on loistava", Chase huomautti kun toinen sanoi jotain sen suuntaista, että poika varmaan itse tiesi missä ovi oli. Tuossa vieressähän se oli, herranjestas. "Kiitti sullekin tosta paperista ja näkemiin. Ei muistella tätä pahalla, joten pyyhippä tuo ilkeä sävy äänestäs".
Sen jälkeen Chase jo tekikin käännöksen ja asteli pois luokasta. Tuhaan hän enempää toisen aikaa ja tehtäviä häiritsisi, ei paikalla ollut mitään syytä haluta jäädä. Demelzakaan ei tuntunut viihtyvän hyvin hänen seurassaan. No, olivathan he taatusti aivan erilaisia ihmisiä, eivätkä todellakaan sellaisia, että heistä saisi hyviä ystäviä tai muutakaan.

/tekstin laatu -2 :---D tää tais loppua mun osalta tässä, mutta kiitti pelistä (;

Tyttö häkeltyi toisen sanoessa, että hänen pitäisi pitää suunsa kiinni. Parempi ainakin nyt, ettei hän saisi itseään uudestaan outoon tilanteeseen. Tummatukka taisi huomata sen, miten sanattomaksi hän olikaan mennyt. Toinen oli taitava puhuja, kekseliäs. Demelza tyytyi pieneen silmäisyyn poikaa kohti. Olisipa aikaa voinut kelata taaksepäin. Nyt hän olisi tiennyt mitä sanoa ja mitä olla sanomatta. Mutta ei, tyttö sai tyytyä toisen melkein voitokkaaseen virnuiluun.

Dem antoi olla. Poika saisi paperin tämän ainoan kerran. Kukaan ei saisi tietää, etenkään siitä, että juuri Dem oli antanut sen toiselle. Ei, vaan poika oli varastanut sen häneltä. Siinä oli selvä ero, ja sen eron pitäisi tulla näkyviin jos jotain paljastuisi. Hän ei pitänyt salailusta, huijaamisesta tai mistään sellaisesta, josta tuli hieman inhottava olo. Niin kuin taviksella nyt oli. Poika jaksoi olla koko ajan omituisen hyväntuulinen ja rento. Eikö toista todellakaan häirinnyt?

Demelza ei enää toista kertaa sanonut hei, vaan laski katseensa papereihin toisen asteltua pois. Muistellessaan vielä kerran pojan kasvoja, tytön sormet alkoivat liikkuttaa papereita nopeasti, haastaen ajan. Kello ja sen nopeaan tahtiin liikkuvat viisarit olisivat enää hänen pahin vihollinen, mutta ne olivat paljon helpompi vastus kuin äskeinen pahis oli ollut.

// Loppu. Kiitokset! :>