She's impossible to ignore

Otsikko vähän pimee, mut so what? ><

Marya vilkaisi hieman omakotitalon ovea ja tuhahti hieman ennen kun vei avaimen lukkoon ja veti sen auki.
"Meillä on sit tosissaan erikoinen perhe. Että älä välitä." Marya vakuutteli vielä toiselle. Hänellehän oli tullut miltei tavaksi viedä ihmisiä kotiinsa. Se oli omituista. Ennen hän oli vältellyt sit tapahtumaa viimeiseen asti. Heti vasemmalla eteisestä katsottuna aukesi keittiö McCutcheonin perhe ei ollut siisti mistään kulmasta katsottuna. Ainoastaan olohuone pysyi heillä siistinä ja sekin ainoastaan sen takia, että se oli äidin lempihuone. Suoraan edessä ulko-ovesta avautui parin metrin käytävän jälkeen olohuone. Ja siellä näkyi istuvan neljän lapsen äiti Jandra sohvalla katse televisioon nauliutuneena. Tuon ilme ei ollut edes värähtänyt, vaikka ovi oli käynytkin.

Marya potki kengät jaloistaan ja vilkaisi portaikkoon. (Joka sijaitsi heti ulko-ovesta katsottuna oikealla.) Kyllä sieltä meteliä kuului, mutta ei hän jaksanut uskoa, että koko perhe oli kerrankin kotona.
"Pitää käydä tervehtimässä mutsia, muuten se ei tajua että ees tultiin." Rokkari naurahti ja asteli edeltä olohuoneeseen. Tyttö naputti äitiään olkapäähän ja hieman säikähtäneen oloisena tuo käännähti ympäri.
"Mitäs vittua?!" Tuo älähti lähes huutaen, kunnes Marya viittoi äidilleen, että tuo huusi.
"Sori." Jandra naurahti ja väkersi hetken korvaansa ja laittoi kuulolaitteen päälle.
"Mitenkäs sinä olet jo kotona?" Tuo kysyi ja käännähti istumaan väärinpäin sohvalla. Tuonkin olemus oli hoikka. Kuulemma äiti oli ollut miltei samoissa mitoissa nuorempana, mitä Maryanna oli nyt itse. Se oli hassu ajatus. Tuo kun aina paasasi hänen syömisestään.
"Joo, mut mä tulin kotiin. Toin kaverinkin."

Maz kulki Maryan perässä ja katsoi taloa virnuillen. Hassun vihreä. Mazia nauratti muutenkin ajatus, että Marya todella asui tässä talossa. Tyttö kun oli kuvitellut jotain aivan muuta. Tämä näytti jotenkin aivan liian tavalliselta, mutta ehkä talon vihreys teki talosta vähän enemmän Maryan näköisen.
Maz astui toisen perässä ovesta sisälle. Hän vilkuili ympärilleen ja hämmästyi. Tuollainen keittiö, tuollainen olohuone? Ne näyttivät aivan siltä kuin ne olisivat eri taloissa. Lisäksi olohuoneen sohvalla istuva nainen näytti kuuluvan paremminkin keittiöön kuin olohuoneeseen. Yleensä kun ajattelisi, että tuonnäköiset naiset eivät välitä liikoja siisteydestä. Mazin mielestä oli kuitenkin mukavaa päästä näkemään Maryan koti, vaikka hän saikin hämmästellä taas vaihteeksi.

Tytöt kävelivät olohuoneeseen tervehtimään Maryan äitiä. Maz hätkähti, kuin nainen huudahti kovaäänisesti. Joo, toisen oli ehkä ihan aiheellista varoittaa perheensä erikoisuudesta. Maz katselikin pää kallellaan, kuinka toisen äiti teki jotain korvalleen - kuulolaite kenties?
Maz kuunteli äidin ja tyttären sananvaihtoa, ja tervehti äitiä sitten itsekin pienellä nyökkäyksellä ja hymyllä.
Punkkarityttö oli helpottunut, eipä ainakaan toisen äiti vaikuttanut pelottavalla tavalla erikoiselta - pikemminkin hän oli sellainen mukavan oloinen ja sallivampi mutsi - toisin kuin eräs.
"Kiva olohuone", tyttö vielä halusi lausua kohteliaisuuden äidille, jotta hän ei vaikuttaisi niin töykeältä.

Maryan äidin katse siirtyi hitaasti tyttärestään Maziin. Ensin tuo katsoi uteliaana tyttöä, kunnes tuo kehui olohuonetta. Silloin hymy nousi rokkarinaisen huulille.
"Kiitos. Olen itse asiassa ajatellut maalata seinät. Alkaa tylsistyttämään nämä vaaleat." Tuo selitteli nauraen ja sai tyttärensä pyörittelemään silmiään.
"Just joo ja puol vuotta sitten maalattiin nää vaaleet...Mutta kumminki. Tässä on siis mun mutsi Jandra ja mutsi tässä on Maryah. H perässä." Peikkotyttö selitti ja äiti nyökkäili.
"Aika hassua. Meidän Maryannaakin kun on aina kutsuttu Maryaksi. Tietenkin ilman sitä h:ta." Nainen naureksi ja tytär läimäisi tuota päähän kevyesti katsoen samalla painokkaasti äitiään.
"Aah, sinä et ole taas kertonut koko nimeäsi." Jandra tajusi ja kohautti sitten harteitaan ja kääntyi katsomaan takaisin televisioon.
"Mitäs häpeät sitä. Eihän se minun ongelmani ole." Tuo virnuili ja jälleen Marya pyöräytti silmiään.

"Onks sul Maz nälkä?" Rokkarityttö kysyi sitten viitaten keittiön suuntaan. Se oli asia joka heidän huushollissa pelasi. Aina oli ruokaa tarjolla. Se ei koskaan loppunut. Tosin, jos se loppuisi, siitä syntyisi kaaos. Kukaan ei halunnut kokea sitä.
"Jos syötte, niin merkkaat sitten syömisesi." Äiti huomautti sohvalta vaihtaen samalla kanavaa.
"Voi perse sun kanssa mutsi." Pörröpää tuhahti ja otti Mazia kädestä vetäen keittiöön päin.
"Se taitaa olla tänään toinen nimeni!" Nainen vain huusi kevyesti takaisin.

Maz katseli perheen naisia edes takaisin, äidistä tyttäreen ja tyttärestä äitiin. Noiden suhde vaikutti olevan paremmassa kunnossa, kuin Mazin itsensä ja äitinsä välillä. Ainakin juttujen tason perusteella. Ei hänen äitinsä ollut koskaan noin vitsaillut hänen kanssaan. Miksi aina pitikin olla niin vakavana kaikesta?
Maz nosti kätensä suunsa suojaksi ja tirskahti äidin puheille Maryan nimestä. Niin, kukahan oli tytölle nimen antanutkaan, tyttö naurahti.
Hän kyllä näki, mistä Marya oli perinyt ulkonäkönsä - ja muotonsa. Ja ilmeisesti myös huumorintajunsa, ainakin sen perusteella, mitä Maz oli tyttären kanssa jutellut, ja tämän hetken kun hän oli äidin seurassa.

"Nälkä? Joo, toki, jos jotain on tarjolla. Ruoka on hyvää, kun se on hyvää", Maz vitsaili ja naurahti omille jutuilleen.
Maz lähti toisen perässä keittiöön.
"Merkkaat syömisesi?" Maz tokaisi kysyvästi, enempiä ajattelematta. Ei hänelle tullut mieleenkään, mitä syömisten merkkaaminen tarkoitti, olihan hän itsekin laiha eikä kukaan hänen syömistensä perään katsonut, ei edes hän itse.
"Sulla on hauska mutsi. Olisipa mullakin tollainen, olen kateellinen!" tyttö jatkoi ja hymyili.

Marya asteli jääkaapille ja veti sen auki. Se oli täynnä, niin kuin aina. Oli hedelmiä, vihanneksia, lihaa, kanaa ja kaikkea muuta enemmän ja vähemmän turhaa.
"Joo, mutsi pakottaa mut merkkaamaan syömiseni." Tyttö tarkensi, kun Maz kysyi merkkaamisesta. Pieni vuoka kaivettiin kaapista ja asetettiin tiskipöydälle.
"Mulla on tarkat kalorimäärät mitä pitää päivisin vähintään syödä. Jos en syö, nii et usko sitä huutoo mikä tuosta naisesta lähtee." Peikkotyttö virnisti toiselle keittiössä ja nyökkäsi vuokaan päin.
"Tässä on mun kasvislasagnee ja tuolla jääkaapissa on ihan kunnon lasagnee. Mä en tykkää lihasta, joten mulle tehään aina omat ruuat." Marya selventeli ja otti pari lautasta kaapista ja asetti toisen pöydälle, josta Maryah voisi sen sitten ottaan. Itselleen hän laittoi lasagnea lautaselle tarkalleen yhden neljäsosan verran ja sysäsi sitten lautasen mikroon.

"Voit siis ottaa ihan kumpaa haluat. Jääkaapissa on sit kaikkee juomista lähdevedestä bisseen ja niistki voit ottaa mitä tahansa." Pörröpää kertoi vielä, kunnes asteli pari askelta olohuoneeseen päin, jotta näki äitinsä.
"Onks muut kotona?" Hän kysyi sitten ja Jandra käänsi katseensa tyttäreensä.
"Itse asiassa on. Shanya tosin taitaa lähteä tänään vielä jonnekin. Ainakin niin ymmärsin. Chris yrittää lukea tenttiin... Tuloksetta, sillä Jonathan häiriköi siellä mielenosoitukseksi häntä." Nainen selitteli kohauttaen harteitaan. Marya vain nyökkäsi. Mahtoi Chrisillä olla taas hermot huomenna riekaleina. Todennäköisesti toisella olisi tentti ensi maanantaina ja jos Jonathan niin oli päättänyt, niin ei velipoika siihen pystyisi lukemaan. Julmaa.

"Aijjaa... Okei", Maz sanoi kuunneltuaan toisen tarinointia syömisistään.
"Ei mua ole kyllä koskaan noin vahdittu. Eipä mulla täällä olekaan ketään välittämässä, vaikka jättäisin syömisen ihan kokonaan", hän vielä jatkoi. Toivoi vain, ettei osuisi arkaan paikkaan. Mutta eihän kuitenkaan halunnut jättää mitään sanomatta, jos jotain tuli mieleen. Eihän niin voisi elää, että miettisi aina, mitä hänen sanomisistaan voisi seurata. Toiset saattoivat loukkaantua hänen suorapuheisuudestaan tai jopa omista pohdinnoistaan. Mutta tietenkin Maz tahtoi sanoa sanottavansa, jos hänellä sellaista oli.
"Toi kasvislasagne olis varmaan aika jees. En itsekään hirveästi lihasta perusta..." Eipä hänellä oikeastaan olisi ollut varaakaan hienoihin ja laadukkaisiin lihatuotteisiin. Kotona tytölle oli tarjottu tarjouksesta ostettuja pian vanhoiksi meneviä jänteisiä ja sitkeitä lihoja. Hyi. Ajatus sai Mazin värähtämään.

Seuraavaksi Maz kuunteli jälleen äidin ja tyttären sananvaihtoa. Vai niin, täällä olisikin siis muita kotona? Mazin mielenkiinto heräsi, olisi tosiaan mielenkiintoista tavata tämän perheen muut jäsenet. Kahden tavatun perusteella luvassa saattoi olla jotain vielä jännittävämpää, tai sitten ei. Riippui varmaan siitä, miten geenit olisivat jakautuneet. Olihan Mazkin aivan erilainen kuin äitinsä ja veljensä.
"Tenttejä menossa?" Maz tokaisi samalla kun roiskaisi vähän lasagnea lautaselleen. Tuo saisi riittää.
"Saisko tän lämmitettyä miten hyväksi?" tyttö jatkoi katsellen ympärilleen, ja piteli lautastaan kädessään.

" Marya on niin typerä, ettei syö mitään jos sitä ei vahdi! Me ollaan opittu se tässä talossa jo kantapaan kautta!" Maryan äidin ääni kuului olohuoneesta ja se sai peikkotytön irvistämään keittiössä. Hänen teki mieli sanoa jotain vähemmän nätisti äidilleen, mutta se jätettiin kuitenkin väliin.
"Mä voin antaa ton naisen tuolta vahtimaan sun syömistä jos lämmittää. Osaa se mukavakin olla." Marya naurahti ja otti oman lautasensa mikrosta sen piipattua, napateen perään Mazin lautasen ja tunki sen mikroon.
"Tuolla se lämpiää." Tyttö hymähti ja otti lusikan kaapista ja asetti senkin pöydälle. Jääkaapista otettiin kaksi olutta ja ne asetettiin myös pöydälle. Peikkotyttö istuutui.
"Joo. Chris on meidän perheen ainoa tunnollinen ihminen ja sil o koulus jotain tenttei tulos. En tiiä tarkemmin,kun ei kiinnosta."

Tyttö söi hitaasti ruokaansa. Annosta möyhenneltiin ja tiputeltiin haarukalta. Hän tiesi itsekin miten pakkosyötöltä hänen syömisensä näytti, mutta niikun äiti oli asian ilmaissut, syömättä olemisen seuraukset oli turhankin usein koettu tässä talossa. Ruokaa pistettiin hieman suuhun ja nielaistiin. Ihan hyvää se oli. Lasinen olutpullo otettiin pöydältä ja se avattiin hampailla.
"Mä voin avata ton sunkin." Hän hymyili sitten ja nappasi avattavaksi myös toinen oluen. Ei hän tosin ollut edes kysynyt pitikö toinen oluesta. Marya oletti niin.

"Nojaa, ei tartte, oon oppinut jo pärjäämään yksinkin", Maz naurahti kun toinen tarjosi äitiään hänelle. "Se olis vaan outoa, jos kotona olis aina joku."
Kun Mazinkin ruoka oli lämmin, hän otti sen omatoimisesti mikrosta ja istahti sen kanssa sitten toisen viereen. Hän alkoi mutustaa ruokaa alusi varovasti, ja todettuaan sen hyvämakuiseksi suuhun menevät palaset suurenivat pikkuhiljaa. Tyttö varoi polttamasta suutaan ja puhalsi ruokaan aina välillä, vaikka ei se tuntunut olevan liian kuumaakaan. Mazilla vain oli tapana tehdä niin. Hän seurasi siinä samalla toisen syömistä. Se näytti vähän väkinäiseltä, mutta oikeastaan Maz ymmärsi sen. Hän yrittikin olla näyttämättä siltä, että ahmisi ruokaansa, mutta lappasi silti suht reippaalla tahdilla ruokaa.

Maz naurahti, kun peikkotyttö avasi oman olutpullonsa hampaillaan, ja nappasi sitten Mazinkin puollon itselleen avattavaksi. "Harrastat tota useinkin?" tyttö kysyi hämillään napatessaan avoimen pullon itselleen. "Ei mun hampaat tota kestäis. Vähintäänkin pelkäisin, että ne menee rikki. Mulla on niin kivat hampaat, ettei niille saa käydä mitään", Maz naurahti selityksilleen ja väläytti kunnon hammashymyn vielä todistukseksi. Olihan hänellä ihan kivan muotoiset hampaat, ja olisihan se kiva jos ne joskus saisi valkoisiksikin.

"Mitäs syömisen jälkeen?" Maz kysyi sitten kun oli hetken taas keskittynyt lautasensa tyhjentämiseen.

Marya nosti katsetta ruuastaan, kun toinen kysyi pullojen availemisesta hampailla ja siitä, mitä he ruuan jälkeen tekisivät.
"Pulloja availen aika usein hampailla. On mulla kerran lohennu hammas ton takia, mutta en ole kovinkaan virheistä oppivaa sorttia." Peikkotyttö naurahti ja joi hieman oluttaan.
"Ja tämän jälkeen voidaan tehä ihan mitä haluut. Voidaa mennä vaik ylös, mun huoneeseen." Marya ehdotti ja söi pari haarukallista ruokaansa. Se ei maistunut taas yhtään.

/7sori, lyhyt =) //

Marya kertoi hampaansa lohkeamisesta pullon avaamisen yhteydessä, ja se sai Mazin viemään kätensä äkkiä suunsa eteen ja irvisti, kuin häneltä itseltään olisi lohkennut hammas. "Just ton takia mä en sitä uskaltaisi tehdä", Maz sanoi edelleen irvistäen.
"Sun huoneeseen? No joo, sopiihan se mulle", tyttö myöntyi toisen ehdotukseen. Hän jätti kuitenkin tällä kertaa ajattelematta, mitä toisen huoneeseen pääseminen merkitsisi. Joillekin se ei merkinnyt juuri mitään, toiset taas pitivät sitä kutsuna kutemaan. Tietenkin Mazia kiinnosti myös tämä jälkimmäinen vaihtoehto, mutta ei ollut varma, mitä Marya tarkoitti.

Maz sai lautasensa tyhjäksi ja nousi. Hän asetti lautasen tiskipöydälle ja palasi vielä istumaan. Hän otti hörpyn pullostaa, sitä oli jäljellä vielä reilusti. Maz ei juonut syödessään yleensä kovin paljoa, siksi yleensä hän lähtikin pikaruokapaikoista muki kädessä ja hörppi sitä sitten aina pitkän matkan. Maz ei muutenkaan ollut nopea juomaan, paitsi silloin kun todella oli tarkoitus juoda nopeasti.
"Ei kai sun huoneesta löydy vielä lisää pelottavia asioita?" Maz kysyi toiselta virnistäen, tuohan oli jo aiemmin ehtinyt pelotella kaikesta oudosta tässä talossa.

Hetken tyttö mutusti ruokaansa, kunnes nousi ja asetti tyhjentyneen astian tiskialtaaseen. Pieni hymy kohosi tytön kasvoille.
"Mun huoneesta pelottavia asioita? Eipä juuri. Sotkuinen se kyllä on." Tyttö naureksi ja asteli portaiden juurelle odotellen sitten toista peräänsä. Kyllä kuuli että sisaruksia oli kotona. Tässä talossa ei ollut ikinä hiljaista. Yläkerrassa ovi kuulosti aukeavan ja pian Jonathan astelikin portaita alaspäin aurinkolasit silmillään.
"ai systeri oot tullu kotiin. Sanos. Eikö olekin kamalat lasit?" Mies kysyi sitten kallistaen päätään. Tuo asetti kätensä dramaattisesti lanteilleen ja poseerasi. Marya tuhahti.
"Ihan normaalit ne on. Saanko arvata? Ne on Chrisin ja sinusta ne on rumat." Pörröpää ehdotti ja vilkaisi hieman Maziin.
"Täs on Jonathan. Toinen mun isoveljistä. Se pahempi niistä."

Tyttö esitteli veljensä ja Jonathan nappasi lasit silmiltään hymyillen.
"Ai sulla on vieraita? nätti oot kyllä. Hyvähyvä. Tulkaa istumaan meidän huoneeseen. Ihan järkyttävän tylsää on, ku ei jakseta mihinkään lähteäkään." Poika selitteli ja pomppikin sitten jo portaita ylös. Jälleen perheen nuorin sai tuhahtaa.
"Joo. Käydääkö vähän aikaa norkoilemas siellä eka?"

"Sotku on tuttua mulle, eli ei hätää", Maz naurahti. Häntä ei ainakaan noin vain voinut pelottaa pois sotkun takia.
Maz asteli toisen perässä portaiden juurelle, ja kohta sieltä tulikin alas tummahiuksinen poika aurinkolasit silmillään. Sisaruspari vaihtoi pari sanaa ja Maz vain virnuili vieressä, ah mitä sisarusrakkautta. Mutta mikäs siinä jos sisarustensa kanssa tuli toimeen, varmaan ihan mukavaa sekin oli. Marya esitteli pojan Jonathaniksi ja Maz nyökkäsi.

Jonathan kehaisi sitten nätiksi. Maz nosti kulmakarvojaan, vai että tuollainen veli. Eipä hän kovin usein ollut tuollaisiin törmännyt, varsinkaan jos oli kyseessä kavereiden veljet. Yleensä noita kohdeltiin kylmästi ja haukuttiin minkä kerettiin, jonka johdosta veljet pyrkivät ärsyttämään tuntemattomiakin siskojen kavereita oikein urakalla. Tällä kertaa sille tielle ei ilmeisesti lähdetty, ja olihan Maz tyytyväinen siihen. Kerrankin.
Seuraavaksi ehdotettiin norkoilemista ilmeisesti poikien huoneessa. Maz katsahti Maryaan ja sitten ylös kapuavaan poikaan, ja tyttö kohautti olkiaan.
"Joo, mikäs siinä. Norkoileminen on jees", tyttö sanoi ja hymyili vinosti. Hän oli oma-aloitteinen ja lähti itsekin kävelemään rappusia ylös.

Marya nyökkäsi hieman ja kipitti portaita itsekin ylöspäin. Hieman ennen yläkertaan pääsyä hän ohitti kuitenkin toisen tytön ja asteli edeltä poikien huoneeseen, joka oli heti ensimmäinen vasemmalta. Huone ei ollut kamalan iso. Kävely tilaa ei ollut paljoa, sillä huoneeseen oli tungettu kaksi sänkyä, kaksi kirjoituspöytää ja suuri cd-soitin. Vaatekaapit oli upotettu seinään. Stereoista soi epämääräinen RnB ja Chris istui sängyllään kirja kädessä. Aine näytti vaihtuneen matikaksi. Huoneesta näki, että siellä asui kaksi henkilöä ja että huone oli jaettu puoliksi. Vasenpuoli oli sotkuinen ja oikea puoli taas siisti. Keskellä huonetta lattiassa, seinässä ja katossa meni maalarinteipillä vedetty raja. Kaksoset olivat joskus ottaneet yhteen ja närkästyneenä äiti oli käynyt vetämässä teipillä pojille omat puolet. Aika hassua itse asiassa.

Peikkotyttö asteli Jonathanin sängylle ja istahti siihen. Jonathan itse räpelsi jotain cd-soittimeen luona.
"Niin ja mun seuralainen on Maz. Toi on sit Chris." Hän päätti esitellä tytön toiselle veljelleen ja veljilleen tytön. Chris moikkasi hieman ja laski sitten kirjansa pois käsistään, kun Jonathan tuli tuon eteen.
"Siirrä jalat." Tuo ilmoitti ja silmiään pyöräyttäen Chris kävi istumaan jalat haaralleen ja toinen veli istahti siihen väliin. Kädet takanaolija kietoi toisen lantion ympäri.

Marya katsoi hieman veljiään. Nuo näyttivät taas niin pariskunnalta...
"Te siis ette meinaa mihinkään enää tänään? Mä luulin että teil oli suunnitelmia." Tyttö huomautti sitten, vaikka katse olikin jo Mazissä. Niin kuin Jonathan oli aiemmin maininnut. Tuo oli nätti. Tosin, tyttö sai Maryan näyttämään kalkkilaivan kapteenilta...Sen verran nätin värinen iho tuolla oli.

Maz seurasi nyt Maryaa poikien huoneeseen. Tyttö tutkaili sitä hetken itsekseen, aika perushuone, lukuunottamatta eri puolien siisteyseroja. Huomatessaan huoneen jakavan teipin punkkari naurahti, teipin merkitys tuli heti selväksi. Tyttö osasi kuvitella samanlaisen järjestelyn myös hänen veljillään, jos noilla olisi tapana riidellä enemmänkin.
Marya kävi toiselle sängylle istumaan, Maz jäi vielä katselemaan huoneen sisältöä seisten, mutta astui melko lähelle toista tyttöä. Saisipa sitten istahdettua helposti tuon viereen, jos tarvis. Riippui ihan siitä, kauanko tytöt tässä huoneessa viettäisivät.

Maz nyökkäsi Chrisille tervehdyksesi. Ahkera opiskelija näemmä. Voi kun hänelläkin riittäisi tuollaista intoa, mutta opiskeluinJhkäpä asenteenmuutos olisi paikallaan tulevaisuudessa.
Maz huomasi Jonathanin siirtyvän huoneen toiselle puolelle, ja käytti tilaisuuden hyväkseen hypähtämällä Maryan vierelle istumaan. Melko lähelle jopa, tuo kun oli ehtinyt jo huomata ettei toinen ainakaan läheisyyttä pelännyt. Siinä istuessaan hän katsoikin poikia pää hieman kallellaan. Vai semmoiset veljekset, tuo ajatteli ja katsoi sitten hämmästyksissään Maryaan. Toinen olikin Mazin huomaamatta kääntänyt jo katseensa häneen.
"Ai ei vai?" Maz kysyi kun kuuli, etteivät pojat ilmeisesti olleet menossa mihinkään. "Hengataanko me sit nelistään koko aika vai..." tuo kysyi katsoen Maryaa. Maz ei oikein tiennyt mitä kysymyksellä ajoi takaa. Johan hän oli saanut olla toisen tytön kanssa kaksistaan, mutta ei se lisäaika pahitteeksikaan olisi.

"Sulla olikin Maz nyt tuuria. Harvoin me ollaan koko perhe kotona. Tosin Shanyaa ei passaa häiritä, tai alkaa sota." Tyttö naurahti ja vilkaisi sitten hieman veljiään. Toinen oli kysynyt hengailisivatko he neljästään koko loppu illan. Vaikea kysymys ja vastausta siihen ei tiedetty. Olisihan se siisti hengailla kimpassa, mutta toisaalta Maryaa houkutti kyllä ajatus siitä, että he olisivat kahdestaan Mazin kanssa. Tosin äiti oli kieltänyt häntä vasta viime viikolla kiirehtimästä tällaisissa asioissa. Edes yhdenyön jutuissa. Vaikkakaan peikkotyttö ei edes tiennyt oliko tämä nyt yhden illan huumaa vai kenties vakavempaakin. Sitä tuskin pystyi tietämään.

"Enpäs tiedä. Sen näkee sitten. En tosin tahdo sinun katselevan noiden julkilääppimistäkään." Marya naurahti ja vilkaisi kaksosia, joista Chris silitteli nyt veljensä hiuksia. Nuo olivat hyvin kieroutuneta, mutta... No kaksosia, jotka todellakin rakastivat toisiaan. Noiden pitäisi vain oppia olemaan varovaisia. Jotkut eivät ottaneet tuollaista suhdetta kovinkaan hyvin vastaan. Siitä saattaisi tulla pahoja ongelmia, jos sana leviäisi talon ulkopuolelle.
"Mitenkäs sinä haluat tehdä?" Tyttö kysyi sitten ja katsoi hymyillen toista vierellään. Hän nappasi kapeilla sormillaan Mazia kädestä ja enemmänkin virnisti.
"Vai oliko sinulla jotain muuta mielessä?"

Maz naurahti, vai että ihan sota alkaisi. No eipä siinä, ei Mazin aikomus ollut ketään häiritä.
Seuraavaksi Maz nyökkäsi Maryalle - ei veljesten lääpintää välttämättä halunnut koko iltaa katsella.
"Ei mulla mitään mielessä ollut, mutta joo, voishan noikin jättää tänne ja me mennä johonkin muualle?" Maz sanoi sitten kysyvästi ja katsoi peikkotyttöä pää hieman kallellaan. Kaikkeahan tässä ehtisi keksiä, ei sillä nyt oikein ollut väliä, mitä. Kunhan jotain mukavaa - ja olihan monet asiat mukavia Mazin mielestä. Sen saisi nähdä sitten, mikä olisi Maryan mielestä kivaa.

Maz vilkaisi taas veljeksiä - jessus, ehkä olisi vain parempi poistua heti paikalta. Hassut pojat. Mutta mikäs siinä jos itse tykkäsivät olla tuollaisia, ei Maz menisi estämään. Marya oli tarttunut punkkaria kädestä ja tytön kasvoille levisi vieno hymy. Voi kuinka söpöä. Eihän sitä nyt viitsinyt enää jäädä tänne ihmisten ilmoille, kun Maryankin elkeet vaikuttivat siltä, että voisi olla kahdestaankin. Varma Maz ei tosin ollut, mutta ainahan voi toivoa.
"No joo, mennään vaikka heti. Jonnekin. Minne?" tyttö sanoi ja nousi ripeästi seisomaan pitäen toisen kädestä edelleen kiinni ja yrittäen nostaa toisen sängyltä.