Hanging with a hangover

- jepulisjuu, nova & poguemon. failaan aloitukset, armahtakaa. -

Se oli eittämättä yksi kamalin tapa herätä. Krapula.

Percyn silmäluomet rävähtivät auki, mutta hän ei kyennyt hahmottamaan edes kämmenselkäänsä järjettömän päänsärkynsä lomasta. Pian hänen elimistönsäkin rupesi käynnistymään, ja ensimmäisenä se päätti hyvästellä viimeisimmätkin myrkyt suun kautta. Onneksi pienellä sohinnalla Percy tavoitti kädellään sängyn viereen jätetyn ämpärin, ja ehti juuri ja juuri kumartua sen ylle ennen kuin aamuparaati alkoi. Ähertäen, kiroillen, sylkien ja oksentaen tuo aiheutti mekkalaa, nostaen sitten vihdoin voimattomana päänsä ämpäristä. Missä vitussa hän edes oli? Muisti heitti kuperkeikkaa aika pahasti, hän onnistui muistamaan vain hämärästi yökerhon valot ja musiikin paukkeen. Kaikki sen jälkeen oli kuin toimimaton televisiokanava: lumisadetta. Tai kiinalaista riisisotaa, niin kuin hän sitä kutsui.

Hetki hetkeltä hänen näkökykynsä alkoi tottua hämärään ja päänsärky jäi hieman loitommalle niin, että vaaleatukka kykeni vihdoin hahmottamaan olinpaikkansa, jonka poika välittömästi tunnistikin. “Pogue?” Percy kutsui ääni käheänä. Hänen suussaan oli helvetin paha maku oksentamisen jäljiltä.

Platinapää siirsi peiton pois sylistään, asettaen jalkapohjansa hatarasti vasten asunnon lattiaa. Hänellä ei ollut aavistustakaan kellonajasta, mutta unta hän ei enää saisi. “Pogue, miksi vitussa mä olen täällä?” Percy uteli, olematta edes varma, nukkuiko toinen tai oliko toinen edes samassa huoneessa hänen kanssaan.

Haparoiva sormi löysi pöytälampun katkaisijan ja valot syttyivät huoneeseen. Oh. Vierashuone. Huolellisesti, ettei hän sattuisi vahingossakaan kumoamaan yrjölaariaan, Percy nousi seisomaan, ottaen tukea seinästä. Sekavin askelin poika lähti kuljeksimaan kohti huonetta, jonka hän muisteli olevan olohuone. Hänen suuntavaistollaan ja sekavuudellaan ei olisi ollut yllätys vaikka hän olisi päätynyt kylpyhuoneeseen.

//mää armahdan, ei munkaan aloitukset loista:D, mutta täältä tullaan~

Aamu oli tavanomainen.
Linnut lauloivat hiljaa puissa, aurinko pilkisti ärsyttävästu sälekaihtimien lomitse huoneisiin.
Hiljaista, vain satunnaista tuhinaa tai örinää unen lomasta.
Kunnes...

Pogue heräsi kun vierashuoneen suunnasta kuului kolinaa, kiroilua ja seinän paukahdus, kuin joku olisi lyönyt jalkansa siihen tai jotain siihen suuntaan.
Ah, Percy oli varmasti herännyt humalastaan. poika vääntääntyi unisena sängystään pystyyn ja haukotteli makeasti, käheä ääni taisi kutsua hänen nimeään ja kuullosti siltä kuin joku olisi koomastaan herännyt.
Ruskeatukka otti unesta väsyneillä jaloillaan haparoivat ensiaskeleet kohti vierashuonetta, että bestistä joka urahteli krapulassaan missä oikein oli tai sitten miksi, hän ei ollut varma kumpa se oli.

Pogue käveli ensin keittiöön ja päästi lasiin vettä, jotta Percy saisi sitä juoda, koska ehkä platina oli jo juonut vanhan vesilasin ja ottanut pahoinvointi-pillerin, tai sitten ei ollut huomannut kumpaakaan.

Puolessa välissä matkaa Pecy tulukin häntä vastaan ja tosiaankin ei vain kuullostanut koomasta heräänneeltä vaan myös näytti siltä, toisen kasvot olivat valkeat ja hän haisi siihen metrin päähän asti oksennukselle, ei tuokaan tavatonta.
''Hyvää huomenta prinssi ruusunen, tässä olis lasi vettä, näitkö sen pahoinvointi lääkkeen yöpöydällä? ... Sä muuten näytät aika perseelle, haluutko aamiaista?'' H'n sanoi hiukan virnistäen ja oli valmis taluttamaan kärsineen kaverinsa keittiöön asti.

Ihme kyllä, Percyn harhailut eivät olleet osuneet täysin väärään. Kuin zombie konsanaan, tallustaen yhden jos toisenkin huoneen läpi, hän kohtasi matkansa varrella vihdoin Poguen, joka näytti olevan aika helvetin vahingoniloisen näköinen. Mokoma runkkari. Helppo toisen oli irvailla, kun oli viettänyt koko oman iltansa joissain hikisissä jääkiekkoharjoituksissa sillä aikaa, kun viaton ja onneton Percy oli hitaasti sulanut yökerhon loossin penkille. Hänestä oli varmasti jäänyt osa sille penkille.

“Haista vittu”, kuului Percyn lyhyt ja ytimekäs vastaus. “Jos mun naama näyttää perseelle, niin lyön vaikka vetoa, että mun perse näyttää eläkeläisen munakarvalta. Mä oon aika varma, ettei siinä oo tuntoa ollenkaan. Toisaalta, sitä tuntoa löytyy ihan tarpeeks muualta kropasta.” Platinapää irvisti, pään jyske ei tuntunut rauhoittuvan sitten millään. Ehkä hänen pitäisi tosissaan löytää itselleen parempi harrastus juomisen rinnalle. Jokin, jossa olisi paljon hyvännäköisten likkojen ilmoilla…

Pogue tarttui Percyn käsivarteen, ryhtyen taluttamaan tätä kuin kapista piskiä konsanaan. Hänen teki mieli uikuttaa asiasta, mutta päätteli, että ei pysyisi kuitenkaan kunnolla pystyssä ilman avustusta, joten antoi asian olla. Sen sijaan hän päätti julkistaa ilmoille nerokkaan ideansa harrastukseen liittyen. “Hei kuule, Pogue, mitäs sanoisit jos mä rupeaisin cheerleaderiks? Oisko se jees laji meikäläiselle?” Percy uteli, virnuillen leveästi. “Kelaa nyt, sais estoitta katella päivät pitkät chicksien hameiden alle! Vittu se ois luksusta. Mä voisin kirjottaa siitä kirjanki. Kelaa, ‘Percy, cheerleading ja naiset’. Vittu se ois bestselleri.” Platinapää räkätti makeasti, riuhtaisten kätensä irti Poguen tiukasta otteesta. He olivat jo keittiössä ja kyllä poika nyt tuolille pääsisi itsekin töpötellen.

Percy rojahti tuolille ja alkoi hieromaan ohimoitaan keskittyneesti. “Siitä on muuten aikaa ku me viimeks oltiin yhessä kaljalla”, hän totesi, vaihtaen puheenaihetta. Percy vilkaisi jättiläisystäväänsä. “Tosin en kyl ihmettelis jos haluut pitää taukoo sen viimeisimmän reissun jäljiltä!” Percyn virne oli korvissa asti hänen muistellessaan kaksikon viimeisintä tempausta. He olivat molemmat melkein saaneet potkut koulusta heidän mennessä yhtenä iltana koululle sulkemisajan jälkeen ympäripäissään etsimään Percyn äidinkielen koetulosta. Jos he olisivat saaneet kymmenen minuuttia lisää, olisi F muuttunut B:ksi, eikä kukaan olisi koskaan kärsinyt, mutta vartija onnistui juuri samaan aikaan ilmaantumaan paikalle. Kaksikolla oli tapahtuman jälkeen ollut hauskaa, mutta vanhemmilla ei. Oli oikeastaan melkeinpä täysin Poguen vanhempien ansiota, että kaksikko edelleen kävi Aston High’ta. Percyn tahdilla, ilman Pogueta, hän viettäisi nykyään karkeloiset arkipäivänsä sosiaalipummien kelkassa. Come to the dark side, we have beer!

''Whoa! Mä kun luulin pelastaneeni bestikseni jäämästä yöksi ulos, mutta sehän olikin zombie!'' Hän naurahti hiukan ilkeästi toisen kuolleelle ilmeelle ja taputteli surkuteltavan näköistä Percyä olalle. There there,pat pat...

Haista vittu? Oli toisen naurahduksen paikka mutta se muuttuikin ihan puhtaaksi nauruksi kun toinen veikkaili perseensä näyttävän siinä tapauksessa eläkeläisen munakarvalta. Perc sai hänet aina nauramaan, eikä vahingonilosta vaan tämän jutut ja vertauskuvat saivat Poguen hyvälle tuulelle.
Toinen kyllä oli ihan parasta seuraa, paljon värikkäämpää kuin urheilijat tai rikkaat pennut.
''Olipas tyhjentävä vastaus, velikulta.. No, juo vaan paljon vettä ja tehdään sulle hiukan aamiaista, alappas tulla.''

Matkalla keittiöön Percival kakisti ulos uusimman nerokkaista ideoistaan. ''Vittu toi olikin hyvä idea! Sustahan vois tulla niiden maskotti!'' Naurahdus tuli väliin. ''Voisit sitte ihan viattomasti aina auttaa niitä vaikka joissain asennoissa, no jes, mä haluun sitten sen bestsellerin ilmaseks.''
Perc pääsi krapulastaan huolimatta horjuen keittiön pöydän ääreen ja hetken aikaa ohimoitaan hierottua tälle tarjottiin mehua. ''Mitäs muuta arvon bestsellerille saisi olla vai onko se sitä sorttia krapulaa kun ei mee mikään alas?'' Tiedusteltiin kaikessa rauhassa ja urheilija istui perseelleen platinatukkaisen pojan vastapäätä.
“Siitä on muuten aikaa ku me viimeks oltiin yhessä kaljalla”.. Niin siitä tosian taisi olla.. Hänellä oli ollut kiireitä varsinkin harrastusten kanssa joten valitettavasti näiden kahden tolvanan yhteinen aika oli vähentynyt. ''Totta puhut Percy, siitä on jo aikaa'' ja hörppäisi kulauksen limsa tölkistän jonka oli itselleen varannut.

''Mitäs sä oikeen tolla meinaat? Se oli hauskaa, voidaan ottaa vaikka uudestaan! Kyllä sen vartijan ilme oli näkemisen arvoinen.'' Poika nauroi jälleen makeasti. ''Mutta vaan tehdään sellanen pieni muutos, ettei me jäädä kiinni. Saavatpahan sitten ne kolun tiukkapipoiset harakat ihmettelemistä kerrakseen.'' Virnistys perseessä saakka, nämä tempaukset olivat kyllä kullan arvoisia.
Vanhempia kyllä kävi sääliksi, mutta he olivat sitä sorttia jotka vaan maksoivat, eivätkä edes kysyneet miksi helvetissä heidän poikakultansa olivat tehneet niin ja ainakin Pogue sai hyviä numeroita, pärjäsi urheilussa ja oli muuten ihan järkevä poika joten kaikki oli kunnossa heidän mielestään.

Kaapin kokoinen korsto nousi tuolin ääreltä hakemaan itselleen aamiaista, tyhjän oloista jääkaappia käytiin ankaralla katseella läpi, mutta harmin vuoksi siellä ei ollut paljon mitään.
Tarvikkeet oli joko muroille tai sitten voileivän tekoon. Olisi siis aihetta käydä kaupassa.
''Niin tosiaan, otatko sä mitään?'' Katse kohdistui vaaleatukkaiseen rokkariin.

“Maskotti?” Percy pyrskähti halveksivaan sävyyn. “Ei maskotit pääse vittu minnekään. Ne vaan näyttää urpoilta ja kaikki nauraa niille. Mä, kuule hyvä urheilijaihme, tähtään suoraan huipulle! Suoraan vaan nostelemaan niitä naikkosia jaloistaan ylös ja siinä se, ei se ny voi vaatia mitään muuta ku käsivoimia… ja ehkä tanssitaitoja… Ja notkeutta… Vittu. Ehkä mä alanki koirienulkoiluttajaks.” Muuten ihan mukava ajatus, paitsi että hän ei koskisi koiraan sormenpäälläänkään. Niissä on kirppuja, täitä ja muita ötököitä ja lisäksi ne nappaisevat sen sormen vaivatta suihinsa. Sormeton koiranulkoiluttaja sen sijaan ei edes saisi töitä. Siihen jäisi sitten se uraputki.

Percival otti hänelle tarjotun mehulasin käteensä, kohottaen katseensa Pogueen, irvistäen. “Ootsä vittu tosissas? Tungetko sä mulle jotain saatanan mehukattia kun mä oon kuoleman partaalla?” Percy sysäsi lasia kauemmas itsestään, osoittaen hanaa. “Mä taidan ottaa ihan vaan vettä. Ja sen pahoinvointilääkkeen, that would be nice. Ja mahdollisesti naapurin naisia ja sänkyki ois ihan kiva, ja nyt kun tähän luetteloon päästiin, niin uus auto olis jees ja ehkä moottoripyörä…” Percy virnisti.

Pogue ehdotti uusintakierrosta koululla, mihin Percy välittömästi pudisti päätään. “Muuten ihan jees, mut mistä vetoa että nyt ne on kiristäny entisestäänki niitä turvatoimia. Siellä on varmaan jouluaattonaki vartijoita kranaatit otsissaan. Ja siihen, velihyvä, ei taida ihan pikku muutokset riittää.” Olihan se kieltämättä muuten ollut aivan loistava reissu. Ei sentään ihan heidän parhaimmistoaan, mutta lähellä. “Ehkä meiän ois hyvä pitää tähän väliin joku vähän perinteisempi reissu. Y’know, mä, sä, viina, nyrkkitappelu, putka. Mulla on jo vähän ikävä sitä vanginvartijaa, joka uhkas ampua mut ku lähetin sille jatkuvasti lentosuukkoja.” Percy nauroi, mutta alkoi köhimään, joka sai hänen tupakanhimonsa syttymään.

Poguen udellessa, tahtoiko Percy mahdollisesti jotain, vaaleatukka pudisti päätään. “Mä taidan pärjätä pelkillä aamusauhuilla. Jos mä syön jotain, musta tuntuu, että oksennan loputki mun suolistosta siihen sun ämpäriis. Sä tuskin haluat kalastella mun ohutsuoltani siitä”, hän vastasi, vilkuillen ympärilleen mahdollisen tupakka-askin varalta. “Onko sulla heittää sätkää? Mulla ei oo harmainta aavistusta, mihin sä mun pöksyt viskasit. Toivottavasti et ihan roskikseen saakka, meinaan ne on mun parhaat mustat farkut.” Percy hymyili utuisesti, upottaen sormensa valkeaan tukkaansa.

''Mä kato tarkoitin, että sä voisit ryhtyä maskotiksi, ei todellakaan mitään sellasta noloa karva-hommelia, vaan olisit ihan oma ittes, ja jep. Idea kusee kyllä aikalailla. Hahah,urheilija ihme.. Mutta eikös se menny niin, että päästäkseen huipulle, pitää aloittaa pohjalta?'' sanottiin virnuillen.
Koirienulkoiluttajaksi?
Miten kummassa tämä puheenaihe oli siirtynyt juuri sekunnissa tyttöjen hameiden alle kurkkimisesta, koirien ulkoiluttamiseen?? ''Joo, muuten hyvä, mutta Perc, sähän vihaat koiria..'' Poika palautettiin pian karuun todellisuuteen, eihän vaaleaverikkö sellaiseen ryhtyisi vaikka olisi kuinka persaukinen..

''Mä mitään vitun mehukattii tarjoo, se on ihan tuoremehuu kuule, Espanjan appelsiineistä puristettua.'' Virnistettiin hiukan toisen kuoleman partaalla kommentille ''No kai sä sitten ees testamenttaat mulle kaiken jos kuolet tohon?'' Kyllä tämä oli käyty ennenkin läpi. Valitus oli vain sen merkki, että toinen oli paranemaan päin. Se vasta huolestuttavaa olisi jos toinen ei örisisi koko aikaa vaan tuijottelisisi vain ilmeettömästi olematonta tahraa pöydässä!
''Apua, miten mä noi kaikki nyt tähän hätään ehdin sulle roudaamaan? No tottahan toki, lisätäänkö se auto ja prätkä sun piikkiin vai maksatko luottokortilla?'' Naurettiin hiukan taasen.
''Selvähän se, mä käyn hakees sulle muutaman pahanolon lievittäjiä, enkä tarkoita naisia vaan niitä pillereitä'' Sen sanottuaan jätkä kävi noukkaamassa muutaman keittiön kaapista. Kaksi kappaletta valkoisia pillereitä ojennettiin Percylle sekä uusi lasi, jossa oli vain vettä. ''Saisiko herralle olla jotain muuta vielä?''

''Oot oikeessa siinä suhteessa, en yhtään ihmettelisi vaikka siellä olisi ihan poliisikoirat vartiossa.. Sen verran kovaa rehtori tuntui suuttuneen.. Jjjep, se saattaisi vaatia vähän enemmän hienosäätöä''
Toinen ehdotti sitä perinteistä reissua, ajatus kieltämättä nosti virnistyksen hänen huulilleen. ''Oot oikeessa, ja oon ihan varma, että sillä on sua ihan yhtälailla ikävä-- Jessus Perc, varo vaan ettet yski samalla sun keuhkojas pihalle, toi tuli suoraan kurkusta.''

Vaaleahiuksinen vakuutteli köriläälle, että pärjäisi ihan aamusauhuilla niinkuin tämä oli vähän arvellutkin.
''Joo, jätetään mielummin se välistä. Siellä haisee jo mutenkin ihan kivalle sun oksennusten jäljiltä, niin kivaa kuin se onkin, että aiheutat mulle lisäsiivoo niin jos tällä kertaa pidetään suolet paikallaan..'' Röökiä heittää? Minnes hän oli taaskin laittanut sen askin. ''Sun housut on ihan vierashuoneen sohvan karmilla en ihan viittiny heittää roskiin'' Välissä hymyiltiin hiukan ennen kuin jatkettiin''-- mutta siellä ei ollu kyllä mitään muuta kuin kännykkä ja lompsa, joten joku on sitte nyysiny sun röökit, jos siellä sellasii on jossain välissä ollut. Anyways, mulla kyllä on aski täällä jossain, sun edellisestä käynnistä, se vaan pitää mettästää jostain, luultavasti kanssa vierashuoneesta.''

Pogue selitti jotain Espanjan appelsiineista, joka sai Percyn purskahtamaan räkäiseen nauruun. “Vitut mistään ‘Espanjasta’! Halpahallin hyllyltä, vähän niiko tää sun kämppäski”, poika töksäytti, huvittuneena. Poguen tuntien ei olisi ollut suuri ihme, jos mehu olisi oikeastikin tullut suoraan kottikärryillä Espanjasta - porvaripaska. Ei Percy osannut kuitenkaan valittaakaan: ilman parhaan ystävänsä kolmen sadan kilon lompakkoa olisi Percyltä jäänyt kokematta monen monituiset drinkit, joita Pogue ystävällisesti tarjoutui tarjoilemaan. Jos hänen eteensä laitettaisiin tuosta noin vain kuitti, joka sisältäisi kaikki hänen Poguelle omistamansa velat, olisi luvussa niin monta nollaa, että sillä ehkä olisi jopa saanut kämäsen auton ja moottoripyörän.

“Luotolla, luotolla”, kuului vastaus, pienen hykerryksen saattelemana. “Sitten mä vaan otan Cadillacin alle ja ajan Meksikoon. Siinähä pankki etsiskelee Percivalia, kun meikäpoika on nimeltään Juan!” Percy näytti hetken mietteliäältä. Ei häntä tosiaankaan haittaisi tehdä pieni reissu Meksikoon, pitihän sitä olla kokemuksille avoin. Ja niin kauan kun viina olisi halpaa, niin kyllä hän siellä viihtyisi. Työttömyyskassa on yhtä kuin viina, viina on yhtä kuin hupi. Millaistakohan meksikolainen kirkas on? Juodaanko siellä edes muuta kuin tequilaa?

Pogue huolestui välittömästi Percyn yskinnästä. Percy ei kuitenkaan jaksanut reagoida tapahtuneeseen vakavasti, mitä nyt vain köhi köhimistään ja viittoi kädellään Poguelle, että kaikki oli perfectly fine. Ja taisipa joukkoon eksyä muutama ‘älä hössötä, äiti’ -kommenttikin.

Toisen puhuessa jotain lisäsiivosta, Percy muljautti silmiään. “Mä oon sanonu sulle, että hankkisit sen sisäkön! Ei ne oo kovin kalliita, osa on pirun kuumia - ainakin elokuvissa -, ja eipähän oo enää yhtään luutattavaa. Ta-dah!” Percy jaaritteli, puhjeten sitten virneeseen. “Itse asiassa, mä voisin jopa suositella itteäni siihen duuniin. Mutta, mä vaadin täyspitkän kahvitauon, ekstrapalkkaa koska oon amerikkalaista syntyperää ja… Ai niin, mä en koske sun vessanpönttöös enkä mielelläni sun spermalakanoihis. Diili?” Leikkimielisesti, Percy ojensi Poguelle kättään käteltäväksi.

Sitten Percy kittasi suuhunsa pahoinvointilääkkeet ja tyhjensi vesilasin kerralla. Herrasmiesmäisesti hän röyhtäisi, joka ei ollut miellyttävä kokemus niin Percylle kuin Poguellekaan - röyhtäys nimittäin haisi auttamattomasti oksennukselle. “Hyi vittu”, mutistiin, ja Percy heilutti käsiään ikään kuin lähettääkseen pahat hajut Poguelle. “Mä oon varmaan sanonu tän miljoona kertaa aikasemmin, mutta mä en juo enää ainakaan viikkoon.” Platinapää hiljeni hetkeksi, miettien sopimusta, jonka oli vannonut sopivansa itsensä kanssa. “Okei, puoleen viikkoon. Ja jos mulle tarjotaan, sitä ei lasketa.” Ihme kyllä, vaikka Percy joikin niin paljon kuin joi, hän ei silti omistanut minkäänlaista riippuvuussidettä viinaan. Se oli pojalle kuin vuoristorata: siellä kävi mielellään, etenkin jos joku tarjosi kyydin, mutta muutamasta kerrasta tulee paha olo, ja sen jälkeen ei koe enää minkäänlaista syytä käydä vielä yhdellä kierroksella. Kivaa se vain oli.

Toinen purskahti nauruun johon Pogue tyytyi vain virnuilemaan ''No olkoot sitte vaikka indokiinasta, mutta mitään mehukattii mulla ei oo. Ja mikä vittu mun kämpässä muka on vikana?'' Kysyttiin ja katseltiin omaa asuntoa, ihan hyvän näköinen se nyt oli.
Pogueta kyllä väsytti, eilistä edeltävänä päivänä hän oli käynyt ''tervehtimässä'' erästä jätkää joka oli mennyt lyömään Percyä, kyseinen jätkä makaili juuri sairaalassa nuoleskelemassa haavojan. ''Kuinkas muuten se sun kylki? onko siinä vielä isookin mustelmaa?'' Jätkä katseli ystäväänsä pää käteen nojaten, hän oli vannottanut itselleen ettei kukaan nosta nyrkkiään platinapäätä vastaan tai hän tulisi repimään heidät kahtia. Se oli kätevää jos he kävisivät samaa koulua, pojan suhteiden avulla kyseiset ihmiset saisi savustettua pois astonista.

Pojat naurekelivat keskenään omille jutuilleen, kenenkään muun kanssa Pogue ei tullut niin hyvin juttuun, kuin
Percyn. ''Hahaha! Vai, että ihan Juan.. Haluutkos sitten punasen vai mustan cadillacin alles vai ajattelitko jotain hiukan persoonallisempaa kiesin kuvitusta? Tiiätkös mua kiinnostais joku noista pohjoismaista... Alpit tai Norja! Siinä olis jotain mitä teki mieli tarkastaa..'' udeltiin virnistys naamalla.
Poika vaan nauroi toisen älä hössötä äiti-kommentille ja totesi, että äiti huolehti jos halusi huolehtia.

Voi ei, taas tuli tämä sisäkkö-keskustelu, heti ensimmäisellä kerralla kun Perc oli päässyt hänen kämpälleen, toinen käski tämän hommata kuuma sisäkkö joko Venäjältä tai sieltä Meksikosta.. Ei siinä voinut muuta kuin nauraa kun jätkä totesi, että vain hiukan rahaa kouraan ,-sitä kun riitti- ja koko kämppä pysyis siistinä.
''Sua ittees? oho, tää on jotain uutta...'' poika oitis oli korvat höröllään kuuntelemassa tämän ehdotusta, palkasta ja spermalakanoiden jättämisestä rauhaan, hän nauroi makeasti ja paiskasi toisen kättä leikkisästi taisi vielä tokaista perään ,''sovittu'' muttei kyllä ottanut asiaa ihan tosissaan.
Ei Po laittaisi bestistään siivoamaan kämppäänsä, toisaalta taas olisi hauska nähdä miten toinen reagoisi jos hän joku kerta soittaisikin Percylle ja käskisi tämän kuuraamaan vessoja.

Pogue irvisti röyhtäisyn hajulle ja kiusallaan viskaisi tätä sanomalehdellä päähän, lyhyempi kundeista koitti vakuutella kaverilleen, ettei kyllä enää ryyppäisi viikkoon.
Ja paskan marjat.
Hän vain naurahti hiukan hyväntahtoisesti ja nousi ylös hakeakseen sen röökiaskin Percylle, köriläs itse ei polttanut, ellei sitten joku vaatinut. Tupakka pilaisi hänen keuhkonsa ja kuntonsa jotka olivat molemmat tärkeitä urheilussa, lisäksi rööki kyllä rauhoitti, mutta se maistui helvetin pahalle.

''Tässä.'' Hän heilutteli kädessään röökiaskia ja sytkäriä Percyn edessä.

“Mun kylkikö?” Percy toisti, mutristaen huuliaan. “Ihan hyvin, on siinä vieläkin jonkinmoinen jälki, mutten menis murehtimaan, kun miettii, mitä sille toiselle kävi.” Percy virnisti viekkaasti. Vaikka hän ei ollut yksin saanut vastustajaansa paljoa mitään tuhoa aikaiseksi, oppipahan toinen olemaan hyppimättä hänen nenilleen.

Percy nuolaisi ylähuultaan tuumivasti. “Eiköhän pistetä saman tien siihen Cadillaciin kunnon tissikuosi! Se tosin taitais tuoda mulle enemmän miehiä ku naisia, joten käänteispsykologian kannalta ajatellen ehkä sittenkin peniksiä.” Percy röhkäisi, ristien käsivartensa niskan taakse. Hän ei kyllä ikimaailmassa ajaisi missään selväjärkisten ilmoilla Cadillacilla, jossa olisi kuvioituna peniksiä. Tissit vielä ehkä menisivät, sillä tavoin auto sentään kuuluttaisi hänen olevan täysin hetero. “Ja mitä sä pohjoismailla? Samaa paskaa löytyy Alaskastaki ja se on viiskyt kertaa lähempänä ja vielä ihan amerikkalaisomistuksessa.”

Pogue selvästi innostui hänen sisäkköideastaan - niin kauan kun Percy itse olisi tämä sisäkkö, mikä ei tietenkään platinapäälle käynyt. Hyvä kun hän osasi edes heiluttaa imuria edestakaisin, jostain syystä pojan petauksetkin onnistuivat näyttää siltä, kuin niissä olisi möyrinyt viisi hiiriperhettä. Pogue tarttui hänen ojennettuun käteensä, selvästi itsekin leikkimielisesti. Ei ollut kuitenkaan vaikeaa tulkita siitäkin eleestä kaksoismerkitystä. Ihan niin kuin toinen ei aikoisi käyttää hyväkseen tätä loistoideaa.

Percyn röyhtäistessä, Pogue viskaisi häntä kohti sanomalehden, jonka vaaleatukka juuri ja juuri ehti väistämään, nauraen. “Vitun sekopää, mieti ny jos se ois osunu mua päähän! Siinä ois ollu koko mun seksikäs naamani täynnä jotain paperiviiltoja - sitä ei olis kyllä pystyny ees Edward Cullen itse vastustamaan.” Poika kohotteli muka-vihjailevasti kulmakarvojaan ja muikisti huuliaan. “Oi Edward, ihanaa että sä tykkäät suudella mua, mutta voisitko sä olla juomatta mun vertani samalla?” hän jatkoi liioitellun kimeällä äänellä, räpytellen silmiään kuin niissä olisi ollut roska.

Pogue nouti Percylle jonkun Percyn ikivanhoista tupakka-askeista, joka oli kuitenkin melkein puoliltaan täysi. Vaaleatukka nappasi askista itselleen yhden yksilön, kääntelehti sitä silmiensä tasolla ja kohotti sitten kasvojaan hymyilläkseen enkelimäisesti ystävälleen. “Sä voisit varmaan perustaa oman putiikkis niillä askinjämillä, mitä mulla täällä on”, todettiin hymähdyksen kera. Ei sitä nyt saattanut aina muistaa jokaista askia, jonka oli joskus pöydälle laskenut. Siihen ne sitten vain jäivät, mikä osasi olla joskus myös hyvin kätevääkin etenkin tällaisina päivinä.

Percival kohosi tuolistaan, olo jo huomattavasti parempana, ja suuntasi kulkunsa kohti parveketta. Tämä katsoi kysyvästi olkansa yli Pogueta, kuin kysyen, halusiko tämä tulla mukaan. Kyllä hän osasi omat hatsinsa polttaa ilmankin seuraa, mutta olihan kaikki kahdestaan aina mukavampaa. Ja ehkä hän pystyisi ylipuhumaan järkäleensä lähtemään mukaansa baariin täksi illaksi… Ai, joo, voi vittu, Percy ajatteli, tuhahtaen ajatuksissaan. Se puolen viikon viinatauko. Kylläpä mä nyt osuvaan aikaan senkin keksin. Kaipa sitä saattoi muutakin tehdä sunnuntaipäivänä kuin mennä baariin. Esimerkiksi katsoa leffoja… ja juoda kaljaa samalla… tai mennä johonkin otteluun… ja juoda kaljaa samalla. Eikö ollut mitään aktiviteettia, joka ei vaatinut vähintäänkin yhtä kaljatölkkiä? Urheilu ehkäpä, mutta Percyä ei Pogue saisi salille raahatuksi ilman niskaperse -otetta, se oli varma.

Percyn kylki oli ihan kunnossa, se oli hyvä juttu. Molempien kasvoille nousi virnistys kun tuli puheeksi se rassukka kundi joka oli päätynyt polin vuoteelle, mahtoi raukkaa kaduttaa ja parempi olisi, että se paskapää älyäisikin pysyä poissa ja useimmite, ne pysyivätkin. Melkein kaikki astonissa tiesivät Griffits-suvun vahvoista suhteista astoniin ja koko kaupunkiin, pelottavaa väkeä.

Pogue alkoi nauraa makeasti kun ryhtyi miettimään percyä, rööki suussa ja ajamassa punaisella cadillacilla jossa oli tissikuosi, mutta hänen naurunsa vain syveni kun toinen alkoi hourailla kyrpäkuviosta. -Ei jeesus kyllä mikä jätkä.
Hän pudisteli vain voivotellen päätään, tämän jutut menivät välillä hiukan yli, mutta se oli vain mukavaa. ''No, Norjan vuonot ja erikoiset ruoat.'' Hän olisi voinut vielä jatkaa selittelyä, muttei katsellut sitä tarpeelliseksi, he kyllä osasivat lukea toisiaan tarpeeksi hyvin jotta tietäisivät miksi toinen menisi ja minne, sekä niinedelleen.

Kyllä vain, Percy huomasikin, mitä Po tästä poikein tuumi, poika saisi varmasti jonain päivänä häneltä soiton, ihan läpällä tietenkin tai sitten kaljapalkalla houkutellen.

''Varo vaan, jossas vielä uudestaan röyhtäiset niin tää vitun sekopää heittää sua uudelleen..'' myhäiltiin hiukan virnuillen, mutta Pogue meinasi rassukka tuoliltaan tippua sillä rehahti röhönauruun katsellessaan Percin pelleilyä ja paskan jauhantaa Edward Cullenista, vedet silmissään jätkä hakkasi pöytää.
Ei helvetti, miten tuo tolvana aina onnistui saamaan hänet nauru-kuoleman partaalle?
''Luultavasti voisinkin, näitä ku on tänne kerääntynyt varmaan ainakin yks laatikollinen ja mä harvemmin poltan niin siellähän ne maatuu, mutta mitäs mokomasta, on sulla muutenkin kamojas täällä'' Varmasti niitä olikin sinne juurtunut niin paljon, että Perc voisi muuttaa hänelle asumaan ilman, että joutuisi paljoa kamojaan sinne tuomaan.

Koska appelsiinimehu lasi seisoi siinä tyhjänpanttina, kelpaamattomana Percille, urheilijapoika koppasi sen sisällön kerrallaan kurkustaan alas. Kaikki kaksi lasia vietiin tiskialtaan viereen, aamiainen oli unohtunut, mutta se ei häntä tappaisi ja kello oli vasta kymmenen sunnuntai aamuna.
Mikään ei olisi auki, kellään ei olisi minnekään menoa. Kaupunki seisoi paikoillaan eikä ketään näkynyt ulkona, sai rauhoittua ja olla vain.
Vaaleahiuksinen katsoi häntä kysyvästi, aikoiko korso seurata häntä parveke-tasanteelle. Mikäs siinä sitten ja urheilijapoika seurasi rokkaria parrelle.
Toinen oli syvällä mietteissään sytyttäessään röökiään, Pogue nappasi melkeinpä toisen huomaamatta yhden sätkän paketista ja viekkaasti nappasi sytkärin toisen otteesta.

''Klick..Klick..''

''Tää sun sytkäris taitaa olla paska.. Se kun ei tunnu syttyvän.. odotas mä haen muutaman tulitikun, ne saa kelvata'' Hän lähti hakemaan olohuoneen takan reunukselta tikkurasiaa.

Percy esitti kuin olisi ollut hyvinkin loukkaantunut Poguen sanoista. “En menis sanomaan sua kuule nyt ihan reilun kaupan jätkäks”, hän inisi. “Mä raasu vahingossa kerran röyhtäsen ja yks sysää päälle melkeen tappouhkauksen!” Poika risti kätensä rinnalleen ja käänsi katseensa ikään kuin loukkaantuneesti pois.

Ei mökötystä kuitenkaan kauaa kestänyt, ei poika nimittäin osannut pysytellä vakavana jos joku muu nauroi. Niinpä platinapään mutristuneet huulet vääntyivät pikaisesti hymyyn, kunnes poika alkoi itsekin naureskelemaan. Hän kumartui pöydän takaa taputtamaan ystäväänsä päälaelle, naama virneessä. “Älä ny hyvä mies kuole. Mä tarvitsen sua viinaan... eiku seuraan... viinaan... seuraan!” Percy uskalsi tosiaan vitsailla Poguelle aiheesta kuin aiheesta, eiköhän urheilija ollut vuosien saatossa oppinut ymmärtämään hänen hivenen kummallista huumorintajuaan. Koskaan Percyn seurassa ei kannattanut uskoa joka ikistä heittoa, jonka vaaleatukka saattoi innostua heittämään. Kaikki eivät tätä läksyä olleet kuitenkaan oppineet, ja heidän asioistaan Percyllä ei ollut enää pienintäkään tietoa.

Pogue päätti lähteä Percyn kavaljeeriksi parvekkeelle, mistä Percy oli varsin ilahtunut. Jollain neitosella olisi tiedossa kissanpäivät: kaksi alusvaatteisillaan oleskelevaa, hyvännäköistä sinkkua parvekkeella tupakka huulessa… Tai, tässä tapauksessa vain toisella oli.

Tai niin hän luuli. Siksi olikin niin yllättävää, kun Percy sauhuihinsa keskittyneenä, sai vasta Poguen valitellessa hänen sytyttimensä laatua huomata, että urheilijakin oli päättänyt polttaa yhdet. Mikäs siinä, ei Percyä kiinnostanut saarnata kenellekään tupakan vaaroista, urheilija tai ei, ystävä tai ei. Jos Pogue halusi polttaa, niin Pogue poltti.

“Joo”, Percy vastasi lyhyesti toisen tiedotukseen ja ruskeatukka katosi parvekkeelta. Percy itse nojautui mukavasti parveketta reunustavaa aitaa vasten, katsellen sinisillä silmillään kaupungin tapahtumia. Helvetti, Poguen kämppä oli kyllä hulppea. Mikään ei ollut mahtavampaa kuin asunto keskellä keskustaa, ilman hyysääviä vanhempia tai niskaan huohottavia sisaruksia. Ei mikään ihme, että Pogue viihtyi asunnossaan niin hyvin.

Poguen ollessa etsiskelemässä tulitikkujaan, päätti Percy aivan huvikseen ja muistinsa virkistykseksi tarkistaa, ettei ollut edellisiltana soitellut muille kuin Poguelle noloja kännipuheluitaan. Poika kaivoi kännykkänsä taskustaan, haki puhelutiedot ja puhkesi hymyyn - joka tosin ei ulottunut aivan pojan silmiin asti. Voi vittujen kevät, Polly. Hän ei edes halunnut tietää, mitä kyseinen neiti ajatteli hänestä sen illan jälkeen. Toisaalta, ei se ollut ensimmäinen kerta, kun Percy oli yhden näppäimen verran virheellisesti soittanut väärään numeroon. Polly oli täten aika tavanomainen uhri.

“Hei Pogue”, Percy korotti ääntään, jotta hänen ystävänsä kykenisi kuulemaan hänen huhuilunsa. “Puhuinko mä eilen sulle jotain Pollylle soittamisesta...?” Huulilla oli edelleen vieno hymy, mutta kasvot olivat muuten jäätävät. Toivon mukaan hänen kummitätinsä lapsi ei ollut päättänyt innostua tarinoimaan puhelusta äidilleen, sillä tuo ilman muuta juoruaisi asiasta eteenpäin hänen vanhemmilleen, jotka vuorostaan varmasti nuhtelisivat Percyä ‘huonon maineen tuomisesta’ heidän perheelleen. Jumaliste.

Jätkä hänen vastapäätään esiti kovinkin loukkaantunutta, Poguelta pääsi naurahdus ja virnistys levisi kasvoille, ''No valita asianajajalle jos kyrsii..'' tokaistiin huvittuneeseen ja selkeästi provosivaan sävyyn.
''Voi voi muru, anteeks, oon koovin pahoillani, mutta sun röyhtäsy melkeempä sammutti auringon, hais sen verran pahalle, että hyhhy..'' edelleenkin naama virneessä, Po tiesi, että voisi heittää melkeimpä mistää vain läppää Percivalin seurassa.
Tämä käänsi loukkaantuneesti tuhahtaen päänsä pois ja mutristi huuliaan, kuin neiti. ''Haluutsä viel nenäliinan?'' Kysyttiin ja naurahdettiin vielä perään.

Pogue nauroi melkeimpä kaksinkerroin Percylle, toinen oli niin hulvaton tapaus, että ja hänen naurunsa sai myöskin platinapään virnuilemaan, hän tunsi tämän käden otsallaan ja tokaisi jotain viinasta, mutta korjasi sen heti seuraan, viinaan ja taas seuraan.
Ei tuosta oltu moksiskaan, sillä jätkä ymmärsi hyvinkin millainen huumori pojalla oli, hän vain nauroi kaksi kertaa enemmän ja 'murahti' tälle ettei kuollut ihan niin helposti ja paukautti vielä leikkimielisesti pöytää nyrkin syrjällä.

Molemmat löntystelivät kalsongeillaan parvekkeelle, urheilijapoika tosin vähän Percyn jälkeen, hän katseli hetken aikaa maisemia, alla viliseviä ihmisiä, ne näyttivät niin pieniltä, kuin muurahaisia, aamuruuhka posotti täysillä alhaalla, hän oli valinnut komean kattohuoneisto-asunnon, lähinnä vain näiden maisemian takia, sillä tästä parvelta paljastui maisemat rannalle, oikeastaan tästä rakennuksesta näkyi melkeimpä koko kaupunki.
Percy ei tuntunut kuulevan hänen puheitaan tai läsnöoloa mietteissään ennen kuin hän oli poistunut hakemaan tulitikkuja olohuoneen puolelle.

Mokomat tikunpalaset eivät meinanneet millään löytyä ja hän joutui kävelemään ihan saunan puolelle jotta löytäisi ne, ne oli näköjään viime valun sytyttämisen jäljiltä jääneet sinne, toivottavasti tilan kosteus ei ollut ihan kokonan vetistäneet niitä.
Ihan siellä ei sätkää viitsinyt sytyttää joten brunette kaappi lähti takaisin parvetta päin, kauempana hän kuuli Percyn huudahtavan hänelle, jotain Pollystä ja oliko hän maininnut siitä jotain Poguelle.
''Hmm... Et muuta kuin, että soitit vahingossa Pollylle.'' Hän tokaisi lopulta ja raapaisi tulitikulla pienen liekin jolla sitten sai nikotiinipötkylänsä palamaan ja ei kun keuhkoja pilaamaan.

''Aivan, nyt kun tuli eilisestä puhe, niin tarviikin heittää takki pesuun, siihen kun kaatui kaljaa..'' Oli varman vaikea arvata kenen takia, mutta ei hän puhunut syyttävällä äänellä, ihan hyvin se olisi voinut olla Griffitsin kakara itse.
Hän veti hiukan tupakan rauhoittavaa savua keuhkoihinsa ja hengitti sen sitten suun kautta ulos, koitti samalla oikein tehdä rinkulan, mutta epäonnistui aika räikeästi, jos poltti vain joskus ja jouluna, yritys olikin tuomittu epäonnistumaan.
Tämä yritys päätyi vain siihen, että poika päätyi köhimään, mutisten jotain, että teki sen tahallaan.

//sori kun kesti ja jäi hiukan lyhykäiseks:< <3

- ei multakaan mitään kilometrikaupalla tullu, mut ei sillä väliä! niin paljon ku tulee niin tulee. ja mä muuten tajusin, että tossa mun edellisessä percy kaivaa kännykkänsä taskustaan ... wtf, mistä lähtien sillä on taskutki ollu :D:D:D:::D oops FAIL! -

Pogue palasi takaisin parvekkeelle, vastaten Percyn kysymykseen, saaden platinatukan naaman vääntymään irveeseen. “No niin mä vähän pelkäsinki”, poika sanoi hitaasti, vilkaisten kännykkänsä näyttöä, ikään kuin olisi voinut saada sen viestin muuttumaan pelkällä katseella. Enempää ei poika kysellyt, laittoi puhelimensa vain pois ja yritti parhaansa mukaan vain keskittyä savukkeeseensa. Hän olisi niin ongelmissa kun palaisi kotiin.

Urheilija vihjasi takistaan ja siihen läikkyneestä oluesta, joka sai Percyn suuntaamaan kasvonsa häntä päin. Rokkarin huulilla oli virne, sormet tarttuivat tupakkaan huulessa, jotta poika kykenisi hymyilemään koko hammasrivistöllään. “Vaikka mä en muista paskan vertaa eilisestä, niin mä uskallan veikata olevani osallinen tapahtuneeseen?” Silmiä siristettiin viattomasti, tupakkaa karistettiin, mutta hymy ei kadonnut minnekään. “Sori sun takistas. Mä osaisin läikyttää kännissä juomani vaikka ite pressan syliin - tosin siltä mä en anteeks vaivautuis pyyteleen.” Percy imi savukettaan, puhaltaen savut hitaasti ulos keuhkoistaan. “Ei sillä, etteikö Osku olis jees äijä”, hän kiirehti korjaamaan, “mutta mähän en semmoisten vallan huumaisten eteen kumarru, ellei se oo parikymppinen pimu kynähameella…”

Platinapää vaikeni. Eiköhän hän ollut tuonut kantaansa aivan tarpeeksi esille yhdelle tupakkatauolle. Tupakasta imaistiin viimeiset imut, ennen kuin se enempiä tuskailematta heitettiin parvekkeelta alas… jonnekin. Oli hankalaa tavoittaa katseellaan tupakan laskeutumisalustaa, kun se katosi näköpiiristä aika nopeasti pudotukseen joutuessaan. Sen verran poika kuitenkin katseli, ettei sentään korttelia tai jonkun hiuspehkoa sytyttänyt tuleen, kääntyen sitten nojaamaan parvekkeen laitaan selällään, silmäillen jota kuinkin uteliaasti ystäväänsä.

“Niin, mä en kyllä jaksa kökkiä tätä päivää himassa, kun on sunnuntaikin. Mihin mennään? Mä en mutsiakaan jaksa yhtään, sillä on varmaan taas joku loru kasattuna ihan vaan mua varten.” Percy naurahti kuivasti, kääntyen parvekkeella sen verran, että sai räkäistyä siltä alas. “Mun pitäis vittu hankkii semmoinen paita, missä lukee vittu oikeen isolla että I LOVE FAMILY.” Uusi kuiva naurahdus ja Percy ryhtyi sukimaan tukkaansa.

//en jaksanu kattoo CSItäxD joo, mä huomasin kans, mutten viittiny sanoo mitään:´D mut ei se mitään hei, mäkin huomasin, että olin kirjottanu 'Melkein kaikki astonissa tiesivät Griffits-suvun vahvoista suhteista astoniin ja koko kouluun' xDD piti olla kaupunkiin!

''Mutta, et sitte vissii ollu mitään enempää sanonu, et ainakaan sanonu mitään siihen suuntaan, että olisit saany Pollyn jotenkin suunniltaan.'' Kauaa ei urheilija jaksanut pössytellä vaan hieman köhien se tumpattiin parvekkeen kaiteeseen ja tumppi jätettiin siihen niin joko tuulen korjattaviksi tai sitten itsensä, myöhemmin.

Percy virnuili hänelle, kun puheenaiheeksi nousi kaappimaisen komistuksen nahkarotsi, joka sattui tuoksahtamaan hieman omistajansa parhaan ystävän eilis-illan juomingeilta. ''Hyvin arvattu ystäväiseni ja oikeassa olet'' virneeseen vastattiin samalla mitalla. percy oli oitis pahoittelemassa, mutta Pogue vain heilautti kättään todeten näin, ettei sillä ollut väliä, sitä varten oli olemassa pesukoneet ja pesulat.
Puheenaihe kääntyi Oskusta puhumiseen ja vaikkei se millään tapaa muistuttanut oikeaa nimeä, niin poika veikkaili toisen tarkoittavan Barak Obamaa.. Hetken aikaa jätkä nauroi Percyn kynähame-jutulle, tämä nojaili kaikessa rauhassa kaiteeseen kun Perc veti savuja keuhkoihinsa.

Platinatukkainen viskaisi tumpin sen siliän tien hehkuvana alas, molemmat kääntyivät katsomaan minne suuntaan se oikein tippui, mutta siinä parin metrin jälkeen sitä ei enää näkynyt mailla tai halmeilla, joten se siitä, mutta tuskimpa sitä kukaan oli luullut terroristi-iskuksi joten rauha maassa.
Seuraavaksi pöydälle nousi kymysmerkki jonka nimi oli; mitäs sitte tehtäisiin?
Hmm, sunnuntaisin ei ollut oikeastaan mikään muu kuin baarit auki, joten runsauden pulaa ei oikein ollut, vaan päinvastoin. ''Kaipa se olisi sitten joku baari. Kato,viina, sä ja mä..'' Pogue hieman siteerasi bestistään virnistellen samalla. ''Ei tänään oikein muutakaan tekemistä ole, ellet sitten sä aio vääntäytyä mun kanssa lenkille'' Hän sanoi virnistys perseessa, vaikka tiesi tasan, ettei saisi tätä rokkaria lenkille muuta kuin narun päästä vetämällä.

''Sitä miettiessä, sä painut nyt suihkuun pesemään hiet ja oksennuksen krääsät pois, äiti käskee'' sanottiin virnistäen ja taas jatkettiin, ''mä meen sitte sun jälkeen, muistat varmaan missä on pyyhkeitä.'' Pogue lähti jo edeltä prvekkeelta, hakemaan vaatteita, näillä näkymin se oli pitkästä aikaa baari-ilta tulossa.

Percy kohautti hartioitaan. “Mm, eipä se siitä olis hermostunu? Tuskin se nukkumassakaan vielä sillo oli… Tai mistä mä tiedän, naiset.” Kevyt hymähdys pääsi pojan huulilta. Naiset olivat tosiaankin platinapäälle aina olleet ja olivat edelleenkin täysi arvoitus. Ja ne kottaraiset kehtasivat sanoa miehiä hankaliksi! Se olisi sama, kuin vertaisi yhtä tähteä aurinkokuntaan.

Percy oli ollut oikeassa arvatessaan itseään syypääksi Poguen takin oluttahraan. Hän oli tosiaan onnistunut vuosien aikana läikyttämään oluitaan milloin minkäkin päälle - kerran muun muassa onnistuen tuhoamaan kaverinsa parkettilattiaan, kaataessaan kokonaisen tynnyrillisen olutta siihen. No hei, kuka edes hommaa parkettilattialliseen kämppäänsä tynnyrillisen olutta? Accident waiting to happen, ainakin jos Percy oli läsnä. Siihen verrattuna takki oli aika pientä, niin tiesi myös Pogue. Jätkä oli varmaan onnellinen, että Percy sai viskattua oluensa siihen eikä autoonsa.

Kaksikko hiljeni hetkeksi miettiäkseen illalle ohjelmaa. Oli sanomattakin selvää, mitä kumpikin ajatteli - mitä kumpikin ajatteli joka sunnuntai. Percyn lupauksilla jättää viina viikoksi ei ollut paljoakaan painoarvoa enää, ja vaikka Percy itse muisti lupauksensa varsin hyvin (vaikkakin heti ehdotuksesta valmiina muuttamaan kelkkansa kurssia), Pogue tuskin muisti. Ja miksi olisi muistanut? Jos urheilija olisi halunnut tehdä itse jotain muuta sen päivän, olisi Percy lopulta eksynyt vaikka yksinään baarimikoille lurittelemaan. Tämän takia myös urheilijan seuraavat sanat eivät onnistuneet yllättämään.

“Baariin siis. Mä oon oikeen perskännituulella. Lähteepähän krapulakin hetkeks pois, palatakseen tietty huomiseks mutta vitut. Ei mulla ees oo mitään tenttiäkään huomenna, so no worries!” Percy röhähti, hieroen niskaansa. Toisen päästäessä sanan ‘lenkki’ ulos suustaan, platinablondin kasvot vääntäytyivät automaattisesti hirvistyneeseen ilmeeseen. “Joo kuule vittu ei!” hän äyskähti ja pukkasi toista käsivarteen nyrkillään, vaikka toinen olikin ehdotuksen leikillään ilmoille heittänyt. Jo pelkkä ehdotus oli pojalle liikaa. Jos hän kykenisi hölkkäämään edes sata metriä tässä päänjomotuksessa, niin eiköhän olisi paikka lämmitettynä olympiakomiteaan.

“Okei äiti”, Percy myöntyi enemmän kuin mielellään, “mutta muista tulla pesemään pylly!” Hän katseli vielä ystävänsä perään, kun tuo katosi ulos parvekkeelta, jääden hetkeksi kaiteen äärelle jumittamaan. Hetkessä pojalle tuli kuitenkin kylmä bokserisillaan, joten kipitti toisen perään pyyhettä hakemaan ja sitä kautta kylpyhuoneeseen. Ovea ei laitettu lukkoon, mitäpä turhia.

Yhdellä huitaisulla Percy riisui bokserinsa, asettaen ne sievästi pesukoneen päälle, tietäen, että Pogueta ärsytti hänen jättäessä ne siihen aina lojumaan. Itsekseen ilkosillaan virnistäen, poika asteli tottuneesti suihkun alle, väänsi sen häntä miellyttävälle kuumuudelle ja alkoi liioitellun äänekkäästi laulamaan You Raise Me Up:ia.

Pogue ei osannut ottaa kantaa tuon kysymykseen joten hän kohautti vain kevyesti olkiaan, ei hän tuntenut tätä Pollya, vain sen, että tyttö oli hyvän näköinen ja Percylle jotain sukua. Rööki tumpattiin tuhka-astian puutteesta parvekkeen kaiteeseen, siitä tulleet jäljet kyllä pitäisi pyyhkiä myöhemmin ja hänen hommata tuhkakuppi.
Phyh, paha maku jäi pyörimään suussa ja se oli taas yksi muistutus siitä miksi hän ei tupakoinut, muuta kuin silloin tällöin Percyn kanssa.

Takki oli vielä pieni juttu ja sen sai helpommin pestyä kuin vaikka hänen autonsa tai kotinsa, auta armias jos platinapää olisi läikyttänyt jotain urheilijan autoon, nimittäin silloin toinen olisi saanut aikamoista kyytiä kaapinkokoiselta järkäleeltään, auto nimittäin oli hänelle tärkeä eikä siten edes Perc pääsisi livahtamaan seurauksitta sen vahingoittamisesta ja koska Percy inhoi urheilua, niin tietenkin siihen olisi liittynyt uskomaton rääkki.
Joten koska kyseistä vahinkoa ei ollut päässyt käymään, rokkari pääsi tietämättömänä kuin koira veräjästä siitä.

Toisaaltä häntä itseään kyllä houkitti baari-reissun lisäksi vaikka pitkä lenkki tai mennä käymään salilla, koska edellinen käynti sielläkin oli päässyt venymään jo pariin viikkoon, eikä siinä mitään kun ei hänen kuntonsa nyt siitä laske, mutta samalla tavalla kuin naisille tulee himo suklaaseen, hänellä tulee sali-kuume. Jonkinlainen ihme kuntoilu-narkkari hän kyllä oli ja pahemmasta päästä.

Ja tottahan toki Percival oli perskänni tuulella, se ei ollut mikään ihme koska tämä oli melkeimpä voisi sanoa aina sillä tuulella ja nyt kun Po oli ehdottanut sitä, tuskin häntä kiinnosti enää pitää tämä ''en ryyppää enää hetkeen''-lupauksensa.
Kuten hän oli arvellutkin niin hänen kamuaan ei kyllä kiinnostanut käydä lenkillä, se paistoi päivän kirkkaasti tämän kasvoilta jotka olivat vääntyneet hauskannäköiseen irveeseen, hei, mitä vikaa muka lenkissä oli?
Griffits alkoi vaan nauraan kun Perc kiljui, että ei kyllä vitussa. Kevyesti hän läimäytti toista yläselälle ja naureskeli hetken aikaa. Se tekisi sullekin vaan hyvää lauseen jälkeen hän virnisti haastavasti toiselle.

Samalla kun hän asteli kohti makuuhuonettaan hakeakseen jotain päällepantavaa, kuului platinapään huuto, muista tulla pyyhkimään pylly, johon vastattiin ''Haist vittu'' ihan hyväntahtoisesti ja virnuillen jatkoi matkaansa.
Mitäs sitä sitten laittaisi päälle ja vielä paremmin, mitkä kaikki oli oikein pesussa? Puolipitkiä hiuksia pörrötettiin hiukan sekä niskaa hierottii.
Ja paskat..
Ei sillä niin väliä ollut, joten urheilija kaappasi käsiinsä vaalean kauluspaidan, sekä parhaat farkkunsa ja prameilevan vyön. Enää vain piti päästä suihkuun josta kuului tänne saakka Percivalin You Raise Me Up-hoilotus, voi miten kaunista ja lievästi epävireistä.

Vaatteet käsivarsillaan asteltiin takaisin olohuoneseen ja ne laskettiin sohvan karmille, tummatuka itse hypähti sohvalle ja kahmaisi kapulan käteensä avaten sillä television, mahtaisikohan sieltä tulla mitään järkevää?
Kanavia selailtiin kunnes tuli vastaan, Dr.Phill, eli jotain niin täyttä paskaa.. Vanha kääkkä joka latelee itsestään selvyyksiä kun ihmiset riitelevät keskenään ja siitä tienasi miljoonia. Niinkin typerälle ohjelmalle suotiin vain haukotus sekä kanavan vaihto.. Ei mitään järkevää,
tulisi nyt se Percy jo sieltä suihkusta jotta hänkin pääsisi.

--duh, laatutekstiä kyllä..heitin vaan summamutikalla että Percy laulaa hiukan väärällä nuotilla, mutta voin toki muokkailla sen jos ei käy:>

- hei c'mon, percy laulamassa virheettömästi? ei tässä elämässä :D:D ja sori, vähän pätkä, mut ei tähän paljoa äksöniä mahtunukaa. -

Poguen todetessa haastavasti lenkin tekevän Percyllekin hyvää, ei kyennyt vaaleatukka järkytykseltään edes jutulle naurahtamaan. “Joo, niin, toki, jos haluaa saada mut elävältä, niin se vasta loistovalinta onkin!” vastattiin dramaattiseen sävyyn ja silmiä pyöräytettiin. Hänen nuppinsa täytyisi olla enemmän kuin sekaisin, jos hän koskaan suostuisi lenkkireissuun Pogue mukanaan. Pikkulapsikin osasi varmasti jo pelkällä katseella kertoa, että Pogue plus mikä tahansa urheilulaji plus Percy oli mahdoton yhtälö. Hyvä kun platinapää osasi pitää tennismailaakaan oikeaoppisesti kädessään.

*

Yleensä Percy vietti suihkussa liki puoli tuntia, mutta tiedostaen suihkuun olevan tällä kertaa jonoakin, poika sai hädin tuskin kappaleensa laulettua loppuun (hieman lyriikoissa ontuen), kun hän jo heittäytyi ulos ystävänsä luksussuihkusta. Hänen kotinsa oma, melkein jo vuosikymmenen vanha hana ei kyllä vetänyt mitään vertoja tälle, eikä siksi ollutkaan ihme, että suihkusta tultiin pois hyvin vastentahtoisesti. Pesukoneen päälle alusvaatteiden kera jätetty pyyhe nostettiin ja kiepautettiin lanteille, märkää tukkaa aseteltiin turhaan johonkin asentoon ja hyväntuulisen viheltelyn kera tultiin kylpyhuoneesta ulos.

“Voi vittu, oonko mä ees ylistäny tarpeeksi sun suihkuas? Ihan mahti. Jo ihan vaan sen takia meikä vois muuttaa tänne enempiä kyselemättä”, Percy kiekaisi kovaan ääneen. Rennosti pyyhe lannevaatteenaan Percy suunnisti siihen huoneeseen, jossa uskoi köriläsystävänsä löytävän - olohuone. Siellähän Pogue vetelehti sohvalla, eikä Percy voinut kuin kauhistella toisen ohjelmavalintaa. “Laatukamaa, Po, laatukamaa”, hän lohkaisi sarkastiseen sävyyn. “Kipitäpä nyt suihkuun niin mä etin jotain, joka ei sulata sun viimeisiäkin rippeitäs aivoistas.”

Percy lösähti toisen viereen sohvalle, edelleen melkein läpimärkänä, ja kumartui tummatukkaisen ystävänsä puoleen hamutakseen kaukosäädintä. Samaan aikaan hän onnistui kastelemaan toista märällä tukallaan, hörähdellen huvittuneesti.

--xD joo ei se mitään~ tää on varmaan pian tässä ja jossain vaiheessa uus peli baarissa?>:3 kato kännäys-->tappelu-->putkaxD<3

Percyn suu loksahti auki ja toinen vaikutti niin järkyttyneeltä, aivan kuin hän olisi juuri ehdottanut sukupuolenvaihdosta toiselle, hänen kaverinsa ei nauranut, mutta Pogue nauroikin sitten molempien edestä, hänestä toisen ilmekin oli ollut jo niin huvittava joten kun hän kuuli Percyn valittavan ''Joo, niin, toki, jos haluaa saada mut elävältä, niin se vasta loistovalinta onkin!” niin siitä se vasta ratkesikin, voi miten toinen karttoikaan liikuntaa henkeen ja vereen. ''Älä huoli DramaQueen, en mä sua aio pakottaa salille, ainakaan nyt vielä..'' Härnäten percyä tahallaan.

*

Hyväntuulista viheltelyä alkoi kuulua ja ääni voimistui joten tästä pääteltiin helposti, että platinatukkainen rokkari ei ollutkan sulanut hänen suihkunsa lattialle vaan pääsi ihan elävänä pois ''Tervehdys rusinaiseni'' tervehdittiin hymyillen veikeästi vettä tippuvalle platinapäälle joka ylisti Poguen suihkua. ''No muuta.'' Hän naurahti, nyt kun poika oikeastaan mietti sitä tarkemmin, Percy voisi ihan hyvin muuttaa hänelle kämppikseksi, hmm.. Olkien kohautus.
Seuraavassa kulmassa toinen olikin jo kommentoimassa negatiivisesti hänen kanava-valintaansa, ''No totta munassa on laatukamaa, mitäs vikaa D.philliessä on?'' tokaistiin virnistellen ja ignorasi toisen tokaisun viimeistenkin aivonrippeiden menettämisestä.
Po nyrpisti hiukan naamaansa saadessaan vesipisaroita kasvoilleen, toinen vaan hörötteli siinä.

Tjaijai, nyt hänen vaalea sohvansa kastui rokkarin lysähtäessä siihen istumaan ''Muista sitten, että tässä talossa ei oo sellaista kuin ilmainen pornokanava, joten jos tulee lasku niin tiedän kelle sen lähetän..'' virnistettiin ja urheilija suuntasi itsekin suihkuun.
Suihkuhuoneen edessä oli sopivan kokoinen tila jossa voisi riisua vaatteensa, samassa tilassa oli myöskin pesukone sekä kuivausrumpu. Vaatteet heivattiin pesukoneen päälle ja lihaskimppu avasi oven astellen suihkuhuoneen sisään.

Kuuma vesi valui hänen timmiä kroppaansa vasten ja pieni huokaus pääsi huulien läpi, kyllä suihku teki hyvää, kasvoista hinkattiin viimeisetkin unihiekan rippeet pois. Shampoo pullosta valutettiin ainetta kämmenelle jolla sitten pestiin hiukset puhtaiksi. Teki muutenkin hyvää päästä suihkuun, sillä haettuaan Percyn kadun kulmasta hänelle punkkaamaan suoraan harkoista, Pogue oli mennyt samantien koisaamaan kipattuaan kaverinsa nukkumaan humalaansa pois.
Pesusienellä pestiin hiet pois kropasta, vaikka mieli olisikin tehnyt jäädä vielä seisoskelemaan siihen muuten vain hana suljettiin ja hän käveli takaisin välitilaan jossa pyyhe oli.
Urheilija kuivaili itsestään ylimääräiset vedet itsestään ja suuntasi kohti vessaa joka sijaitsi hänen huoneensa vieressä, parran sänki kun pitäisi vielä ajaa pois.

*

Vartin päästä herra oli kokonaan valmiina lähtöön ja asteli rennosti, mutta silti siististi pukeutuneena olohuoneeseen, hänen sukunsa sormus tietenkin kaulastaan roikkuen, hän kun ei lähtenyt sitten minnekään ilman sitä. ''Ootkos sä Percy valmis?''

--tosi laatutekstii~

- ei tässä kauaa mennyt. MUTTA ON TÄN PÄIVÄN PUOLELLA VIELÄ WOOHOO :D:D -

“Ai mitäkö vikaa?” Percy toisti dramaattisesti. “Se antaa elämäänsä kyllästyneille, vaimoaan pettäville miehille neuvoja, ja syy, miks se kaljupää ite eros omasta vaimostaan, oli se, että tämä ah-niin-viisas viiksivallu petti sitä. Siinä vasta tekopyhä kusipää onkin.” Halveksuvasti tuhahtaen, Percy otti mukavan asennon parhaan ystävänsä sohvalla. “Tai no, ei sitä voi syyttää. Se saa varmaan kolme kertaa itseään nuorempia misuja vaan kertomalla olevansa Dr. Phil. En ihmettelis, jos ne naiset olis suorastaan hyökänny sen kimppuun ja vaimoke sattunu vaan hiukan väärään aikaan paikalle.”

Poguen lähtiessä jatkamaan suihkuveden kuormitusta, tuli tuo todenneeksi ilmaisten pornokanavien uupuvan. “Mitä helvettiä! Mitä sä luulet, että mä täältä tähän aikaan katon? Suihkunraikkaana on mitä ideaalein aika tumputtaa, ja sulla ei vittu ole edes ilmasta pornokanavaa!” platinapää rääkäisi toisen loittonevalle selälle. Kaukosäädintä pitelevä käsi olikin äkisti epävarma, etusormen näprätessä kanavaa seuraavaan. Lopulta ruutuun jäi jumittamaan Kauniiden ja Rohkeiden uusinta, joka ei tosiaankaan ollut yhtään sen laadukkaampaa kuin Dr. Phil. Ainakin hänen oma ikoninsa, ikuinen naistenmies Ridge, soi jotain hilpeyttä katsojalle. Ei varmasti ollut yhtäkään miestä, joka ei olisi toivonut samassa iässä samanlaista pyöritystä.

Kämmen poskellaan, Percy tuijotti harvinaisen kyllästyneesti Brooken ja Ridgen sovintosuudelmaa (näitä oli nähty liian monta kertaa! Missä on kelausnappula?), kun Pogue asteli huoneeseen täysin pukeutuneena. Hän itse makasi edelleen sohvanreunalla, mutta ainakin vesipisarat olivat löytäneet tiensä joko pyyhkeelle tai sohvalle itselleen.

“Ai, ollaanko me nyt jo lähdössä?” Percy kysyi päästäen lyhyen haukotuksen suustaan. “Hyvä ajoitus. Tää alko olemaan jo aika paskaa. Anna mulle kuus minuuttia.” Percy ei vastausta jäänyt odottelemaan, vaan heittäytyi sohvalta seisoma-asentoon ja riensi vierashuoneeseen pukeutumaan.

Tarkalleen viiden ja puolen minuutin kuluttua Percy asteli huoneesta ulos niin hiuskuontalo- kuin vaatepuolikin kunnossa, jääden nojailemaan olohuoneen ovikarmia vasten. “No, seksikäs karju. Nahkatakit niskaan ja eiku baanalle!”

- se oli sitten tämä peli tässä ja sadattuhannet kiitokset novalle mitä hauskimmasta ja rennoimmasta pelistä koskaan♥ -