You just keep me hanging on K18

Lauantaiaamu oli erityisen mukava. Ei suinkaan sen vuoksi, että huoneen pimentävä rullaverho oli jätetty laittamatta ikkunan eteen. Eikä myöskään sen vuoksi, että herättiin tavallista aikaisemmin. Ei, nämä asiat saivat normaalisti Danielin vain ärsyyntymään enemmän ja toteamaan, ettei tästä päivästä tulisi paskaakaan. Nyt ei kuitenkaan eksytty ajattelemaan siltä kantilta.
Silmiä availtiin hetken aikaa ja totuteltiin valon kirkkauteen, jonka vuoksi silmiä oli aluksi syytä siristellä. Päätä vaivauduttiin nostamaan hitusen, mutta se painettiin sitten takaisin tyynyyn. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, paljonko kello oli, mutta kaiken järjen mukaan se oli vähemmän kuin yksi päivällä. Niin vain hänen rikkinäinen sisäinen kellonsa sanoi. Se kyllä osasi herättää yhden aikaan, mutta yhtään sen aiemmin ei ollut toivoakaan saada itseä ylös ilman erilaisia herätysmenetelmiä, joista yksi oli Sarahin läpsiminen perseeseen.

Tänään kuitenkaan kummitäti ei sitä harrastanut. Tämä nimittäin oli lähtenyt eilen Noellen kanssa viettämään yhteistä viikonloppua. Kuulemma ollut naistenjuttuja, jonka vuoksi Daniel ei ollut päässyt mukaan. Mikä ei kyllä harmittanut häntä yhtään. Eun-Kyung oli myös päässyt perheen naisten mukaan, teki hyvää kissalle vaihtaa maisemia ja ennen kaikkea kuningatar aiheuttaisi vain harmeja kotona tällä hetkellä. Aya nimittäin oli tullut heidän luokseen viikonlopuksi, eikä Eun-Kyung pitänyt vieraista naispuolisista henkilöistä. Joten siinä samalla säästyi Ayan lisäksi kissan pääkoppa turhalta vaivalta. Mi-Cha oli jäänyt kotiin, totta kai. Mummo kärsi jonkinlaisesta eroahdistuksesta aina, kun Daniel oli poissa kotoa yön yli. Ja Mi-Chasta ei ollut harmia yhtään. Nytkin se varmasti nukkui hissukseen sängyn vierellä.
Tummatukka painoi toisen poskensa tyynyä vasten ja silmiin osuikin heti tyttöystävän nukkuvat kasvot. Ne mystiset kasvot, jotka näyttivät nukkuessa viattomilta, mitä punapää ei todellakaan ollut. Tosin ei sillä, että hän olisi yhtään sen puhtoisempi pulmunen kuin tämäkään.
Aivot selvästi vielä heräilivät, sillä mitään ei tuntunut liikkuvan tällä hetkellä mielessä. Nukkuminen ei tullut enää kysymykseenkään, kirotun auringon valo oli jo herättänyt hänet siihen pisteeseen, ettei nukahtaminen olisi enää niin helppoa. Ja jostain syystä ei enää nukuttanut, mikä oli harvinaista. Liekö syy sitten siinä, että illalla mentiin tavallista aikaisemmin untenmaille.

Vinosilmä käännähti lopulta kyljelleen, silmien napittaessa edelleen teepussin kokoisen tytön kasvoja. Siinä samalla huomattiinkin sängyn reunalle kuononsa pistänyt Mi-Cha, joka heilutti häntäänsä saatuaan katsekontaktin omistajaansa. Dan tyytyi vain hymyilemään koiralle, tervehdykset ehtisi tehdä myöhemminkin. Ja koiran tervehdysten sijaan herra tökkäisi hellästi Ayan otsaa. Kun mitään ei näyttänyt tapahtuvan, oli seuraava siirto tökkäistä toista poskeen. Lopulta hän kuitenkin kyllästyi moiseen tökkimiseen, nousi istumaan sängyllä ja puhalsi punapään korvaan.

Lauantaiaamu. Edellisenä päivänä oltiin tosiaan laahustettu poikaystävän kämpille viettämään viikonloppua. Kerrankin kahdestaan, oli sanottu kavereille, jotka tietenkin olivat heti hihitelleet. Koulupäivän jälkeen oli marssittu kotiin ja nakeltu vaatekappaleita laukkuun, joka tosin tarkistettiin muutamaankin otteeseen ennen pakkaamista. Lina oli nimittäin ollut hivenen liian innoissaan tästä viikonloppureissusta. Tiedä mitä naikkonen oli suojattinsa reppuun pakannut.. No, riskiä epämääräisten tavaroiden löytymisestä ei haluttu, joten reppu tyhjennettiin ja sitten vasta alettiin pakkaamaan omia tavaroita. Ja kuinka ollakkaan, repusta oli löytynyt yhtä ja toista.

Lauantaiaamun aurinko oli kenties tavoittanut tummatukkaisen nuorukaisen, mutta porkkanapää tuon vieressä nukkui autuaan tietämättömänä moisesta seikasta. Toisaalta, eipä auringonvalo tätä neitokaista häirinnytkään, tuo kun tykkäsi nukkua hivenen valoisammassa. Täysin pimeä huone aiheutti lähinnä suurta ahdistusta. No, kuitenkin tyttönen oli vielä täysin onnellisena unimaailmassaan, jossa tällä kertaa käytiin läpi todella idioottia keskustelua Linan kanssa. Toisaalta ainahan Linan kanssa käydyt keskustelut olivat varsin mielenkiintoisia, mutta tämä oli kyllä paras kaikista. Tämä keskustelu nimittäin oli lähinnä vertailu melonien erilaisuudesta. Aya huomasi kannattavansa vesimeloneja. Lina taas kannusti jotain omaa melonilajikettaan.

No, unimaailmasta jouduttiin havahtumaan, kun joku tökkäsi otsaan. Uni jäi taakse ja palaudittiin melkein hereille, johonkin epämääräiseen horrokseen. Toinenkin tökkäys havaittiin, muttei siihenkään reagoitu millään tavalla. Se oli kuitenkin vain Tico, joka olisi halunnut huomiota... Jota olento ei kuitenkaan nyt saisi, koska silmäluomet painoivat liikaa ja haluttiin edelleen nukkua.. Sitäpaitsi kerrankin oltiin saatu hyvä asento ja peitto lämmitti ihanasti. Eli siis Aya ei TODELLAKAAN olisi nousemassa ihan hetkeen ylös. Oli ihan liian kiva olla. Herätä ehtisi kyllä myöhemminkin, varsinkin kun kello taisi olla jotain puoli 10 luokkaa.. Ainakin näin Ayan sisäinen kello sanoi. Yleensä viikonloppuisin neiti nukkui ainakin puoli 11.. Ellei sitten sattunut olemaan jotain tärkeää tekemistä.

Kaikki kiva loppuu aikanaan, tosin tällä kertaa tavalla jota ei osattu odottaa ja joka iski ihan täysin vyön alle. Joku puhalsi korvaan. Porkkanapää räväytti silmät auki, nousi vauhdilla istumaan, takertui peittoon ja putosi komeasti niskoilleen lattialle. Moista kopsahdusta ei kuitenkaan tajuttu edes rekisteröidä, kuhmuja nyt tuli silloin tällöin. Iho oli kananlihalla, silmät tuijottivat suurina poikaystävän naamaa ja vasen käsi oli nostettu takaraivoon, hiuksiin kiinni. Mitä hemmettiä oli tapahtunut. Keuhkot täyttyivät ilmasta yhä uudelleen ja edelleen kylmät väreet kulkivat pitkin selkää.
"Da-Daniel... Mitä hittoa? "Kysyttiin epämääräisellä soperruksella ja noustiin viimein lattialta istumaan takaisin sängylle. Kasvot punoittivat ja aivot lagasivat ah niin komeasti. Mitä äsken oli tapahtunut? Joo, Daniel oli osunut sellaiseen paikkaan, joka yleensä aiheutti mielettömän ison reagoinnin kyseisessä neitokaisessa. Tämä oli vielä tullut yllättäen puskista, joten reaktio oli sen mukainen.

Onneksi Daniel ehti vetää päänsä turvaan, kun punapää räväytti silmänsä auki, sillä heti perään tuo ponnahti istumaan, jolloin todennäköisesti hänen nenänsä olisi saanut kyytiä ja oikein olan takaa. Nopea reagointi ei kuitenkaan jäänyt siihen, Aya nimittäin tipahti lattialle. Dan nosti kulmiaan ja kurkisti sängyn laidalta lattialle, jonne tyttöystävä oli onnistunut itsensä saamaan.
Ensin totta kai tarkistettiin, oliko toinen kunnossa, tosin huulet piti puristaa yhteen, ettei revettäisi nauruun. Nopeasti huomattiin, ettei punapää ollut loukkaantunut sen pahemmin. Toinen katsoi häntä varsin järkyttyneenä suurilla mantelisilmillään ja siinä vaiheessa kun tuo vielä sopersi jotain, ei Daniel voinut muuta kuin revetä. Siinä vaiheessa otettiin parempi asento sängyllä, ettei itsekin vielä jouduttaisi lattialle ja tehtäisi seuraa Ayalle. Pää painettiin omien jalkojen väliin ja nojattiin koko ylävartalolla niitä vasten. Nauru ei kuitenkaan hellittänyt vaan jatkui ja jatkui vain. Daniel näki mielessään filmin, joka näytti äskettäin tapahtuneen, upean sängyltä putoamistempun uudestaan ja uudestaan. Hän ei millään saanut sitä pysäytettyä, eikä liioin nauruakaan loppumaan.
Hetken kuluttua vatsaan alkoi sattua liiallisesta nauramisesta ja posket tuntuivat jumittuneen niille sijoilleen. Mutta nauru sen kun vain pukkasi ulos hänen suustaan. Lopulta siihen kuitenkin kyllästyttiin, hänen vatsansa ei enää kestäisi, joten kaaduttiin kyljelle, siitä kierähdettiin vatsalle ja kasvot painettiin tyynyyn, jolloin nauru hiljeni jo huomattavasti, muttei kuitenkaan loppunut.

Vielä hetki ja nauru oli onnistuttu lopettamaan kokonaan. Kun oltiin varmistuttu siitä, ettei naurukohtaus enää voisi palata, kiepsahdettiin kyljelle ja kohdistettiin katse Ayan silmiin. Hymy kuitenkin pysytteli koko ajan kasvoilla, sitä Daniel ei ikävä kyllä ollut onnistunut pyyhkimään pois.
”Heti aamusta alat mesoamaan. Naapurit ei tule tykkäämään”, toista mukamas toruttiin, vaikka ämmä ja tämän idioottimies olivat aivan varmasti heränneet todennäköisemmin hänen naurukohtaukseensa, kuin Ayan taiteelliseen voimistelunäytökseen. Ja jollain kierolla tavalla hän halusi sen näytöksen jatkuvan. Aya nimittäin oli onnistunut punastumaan tavallista enemmän ja iho oli normaalista poiketen kananlihalla. Se jos mikä sai Danielin kiinnostumaan enemmän asiasta. Voiko korvaan puhaltaminen aiheuttaa tällaisen reaktion? Ilmeisesti voi.
Niinpä herra nousi istumaan, kumartui lähemmäs ja puhalsi uudelleen – ihan kokeilun vuoksi tytön korvaan. Tästähän se lysti pääsisi alkamaan. Aivot alkoivat raksuttaa pohtiessaan, mikä muu voisi aiheuttaa samanlaisen, yhtä mielenkiintoisen ja kutkuttavan reaktion punapäässä. Ja lopulta päädyttiin siihen johtopäätökseen, että kokeilemalla se selviää.

Ensin kädellä sipaistiin punertavia hiuksia pois kaulalta ja sen jälkeen lähdettiin hitaasti liu’uttamaan sormia neidon kaulalla. Tummat silmät katsoivat keskittyneesti pehmeältä tuntuvaa ihoa ja pääkopan perukoilla, jossain siellä hylätyllä laidalla, hämmästeltiin vieläkin sitä, ettei lohikäärmeen suomuja onnistuttu tuntemaan. Mutta tämä ajatus ei kuitenkaan päässyt vierailemaan tajunnassa sen kauempaa kuin kokonaiset puoli sekuntia.
Kaulalta siirryttiin solisluiden kohdalle, muttei odotettua reaktiota vieläkään tapahtunut. Daniel siristi pienoisesti silmiään ja kallisti huomaamattomasti päätään. Sormet siirtyivät seikkailemaan takaisin kaulalle ja siitä olille, kunnes mieleen juolahti, että niska oli vielä kokeilematta. Ja sen ajatuksen saattelemana sormet suuntasivat niskaan. Hiukset tuppasivat tulemaan tielle, muttei se maailmaa kaatanut. Hänen maailmansa kaatuisi siinä vaiheessa, jos ei vielä pariin kertaan onnistuttaisi aiheuttamaan Ayalle samanlaista reaktiota kuin hetki sitten.

Kehtasikin vielä nauraa.. Hemmetin jäpikkä. Olisi pitänyt murjoa se tai ainakin potkia alas sängyltä. Ihan vaa kostoksi.
"Ensinnäki kello on jo jotai melkeen kymmenen, joten hiljasuus on loppunu aikoja sitten elikkä mun mesoamisten ei pitäs noita häiritä" Muristiin ja osoitettiin seinää samalla, kun koitettiin kovaan tahtiin koota itseä. Hemmetti soikoon ei tälläista noin vain hoidettu kuntoon.. Ei tämmäisiä juttuja saanut tehdä muuten kuin silloin, kun uhri tiesi toisen aikomukset. Herkät paikat olivat herkkiä paikkoja herranen aika. Korvaan puhaltaminen oli yksi niistä pienistä asioista, jotka saivat porkkanapään jännittymään ja valmistautumaan johonkin ihan muuhun......
"Ja toisekseen... Ole hiljaa " Muristiin uudelleen ja sitten käännettiin katse poispäin urposta. Hemmetin Daniel, olisi voinut edes pienoisesti varoittaa, että aikoi kiusata tuolla tavalla. Silloin olisi sentään ehditty varautua. Ja silloin ei oltaisi muksahdettu alas sängyltä moisen asian takia. Niskoja jomotti, olivathan ne ottaneet melkoisen iskun äsken vastaan. No, 35 kiloa pelkille niskoille.. Sehän meni melkeen hyvin.

Hetken aikaa ehdittiin mököttää toisen toimien takia. Hetken kuluttua kuitenkin keho jännittyi uudelleen kuin napista painamalla. Mitä hemmettiä se nyt oli korvan kimpussa. Yritettiin sanoa jotain negatiivista, halveksivaa, kieltävää tai muuten vain ilkeää.. Epäonnistuttiin surkeasti, sillä suusta kuului vain pienoinen henkäys. Mielessä kiroiltiin lujaa. Olihan se hyvä esittää kovista, kun polvet olivat vetelänä ja aivot sylttäsivät PAHASTI. No, toinen sentään älysi lopettaa...... tai sitten ei. Käsi kosketti kaulaa, sipaisi hiuksia pois. Porkkanapään silmät laajenivat ja tuo inahti pienesti. Ei helvetin helvetin helvetti. Pitikö tuon sitten mennä kaulaa ja niskaa härppimään. Tietysti. Käsillä piti härppiä sitä ainoaa paikkaa josta saataisiin kutitettua. Niska oli nimittäin se ainoa paikka, josta saatiin aikaan kutiamis reaktio. Ja tämä oli tarkkaan varjeltu salaisuus, sillä näin pystyttiin välttämään Kieranin kutittamiskohtaukset.
"Dan" Tyttö henkäisi pienesti, tosin kuullosti lähinnä vinkiaisevan moisen sanan. Mikä hemmetti toiseen oli mennyt? Ei tuo yleensä tällä lailla kiusannut. Tosin, osa aivoista oli edelleen sitä mieltä, että tämä peli oli varsin mukavaa. Tosin samalla aivot huusivat, että peli piti lopettaa nyt jos sen haluttiin loppuvan joskus.... Toisaalta, haluttiinko sen loppuvan? Sekin oli varsin mielenkiintoinen kysymys. Jälleen uusi henkäys karkasi varoittamatta huulien raosta, kun käsi kosketti solisluita. Perkeleen jätkä.
"Mitä sä teet.?" Okei viimein järkevä lause. Tosin sekin olisi ollut vakuuttavampi ilman seuraavia kylmiä väreitä, jotka kulkivat keholla. Hemmetti piti mennä koskettelemaan vielä niskaakin. Olisi edes pysynyt kaulalla.

Hetken aikaa tyttö jaksoi istua jähmettyneenä paikoillaan ja antoi toisen kiusata. Kasvot punoittivat pahemmin kuin varmaan koskaan aiemmin. Hengitys oli pinnallista ja iho kananlihalla. Sitten, kun aivot saatiin viimein edes hitusen elämään, tartuttiin siihen mikä osui ensimmäisenä käteen. Eli siis tyynyyn. Joka läimäistiin toista kohti ja toivottiin, että osuttiin mahdollisimman reilusti päin pläsiä.
"Nyt jätkä.. " Lausahdettiin naurahtaen ja käännyttiin tillottamaan poikaystävän naamaa, tyyny edelleen kädessä.
"Mua ei kiusata ilman seurauksia." Lausuttiin ja iskettiin uudestaan tyynyllä. Joo, olisi voinut toimia tämä suunnitelma..

Hivellessä tyttöystävän ihoa tuli lopulta jatkuvasti eteen samanlaisia ja kuitenkin uusia reaktioita, joka sai härnäämistä rakastavan tummatukan vain jatkamaan päättäväisesti toimiaan. Sanoisi Aya mitä, tuo silti nautti siitä. Sen huomasi jo ruumiinkielestä ja ennen kaikkea pienistä henkäisyistä. Naiset olivat sitten niin kosketusalttiita olentoja. Noellekin piti siitä, vaikkakin lähinnä kutituksen merkeissä. Sarahista oli vaikea sanoa, hän kun aina katosi mahdollisimman nopeasti paikalta, kun kummitädin kehonkieli alkoi näyttää sitä, että kohta joku joutuisi halinalleksi. Ja sitä hän ei kerta kaikkiaan kestänyt. Ehei, jos halaaminen olisi ollut normaalia halaamista, niin ei mitään ongelmaa, mutta Sarah aina yritti tukehduttaa hellyydenkohteensa.
Niska oli odotetustikin se tuottoisin paikka, sillä sen lisäksi, että iho meni kananlihalle, pieneksi lisäksi Ayan ääni oli muuttunut ja kuulosti aivan vinkulelun vinkaisulta. Siinä vaiheessa Danielin huulille kohosi voitokas hymy, eikä lopettaminen tullut enää sillä hetkellä kysymykseenkään.
”En mitään ihmeellistä”, punpäälle vastattiin tyhjentävästi. Sillä hetkellä ei jaksettu keksiä mitään hienompaa vastausta, kun oli parempaakin tekemistä. Ja tuskin Aya sillä vastauksella mitään tekisi. Tuo vaikutti muutenkin olevan niin halvaantunut, että Daniel uskalsi jopa epäillä, ettei tyttö saisi enää sanaa suustaan.

Toisen hengitys oli muuttunut paljon pinnallisemmaksi ja hiljaisessa huoneessa se kuului hyvin selvästi. Mi-Cha oli ilmeisesti mennyt jonnekin muualle jatkamaan uniaan, hänen huoneessaan oli selvästikin liian äänekästä mummelin makuun, sillä sängyn laidalla ei kököttänyt tuttu musta kuono odottamassa huomionosoituksia.
Ja siinä samassa saatiin tyyny päin naamaa. Käden annettiin valahtaa pois härnäämästä. Hänen ilonsa oli anteeksiantamattomasti pilattu ja ilme oli myös sen mukainen; suu oli kadottanut hymynsä ja silmät olivat palautuneet normaaliasemiinsa eli pieneen jäisyyteen.
Eikä asiaa helpottanut se, että saatiin isku uudemman kerran kasvoihin. Tässä vaiheessa Danielille yksinkertaisesti riitti. Mitä hän oli tehnyt ansaitakseen tyynyniskun naamaansa? Ei mitään. Naiset eivät vain osanneet arvostaa yhtikäs mitään.
Miehenalku nappasi kiinni Ayan pitelemästä tyynystä ja repäisi sen helposti tämän otteesta, jonka jälkeen heitti sen lattialle. Hetken toista katsottiin, kunnes lopulta huokaistiin raskaasti ja siirryttiin makoilemaan kyljelle, selkä totta kai tyttöystävään päin. Tyynysota ei ollut koskaan hänen juttunsa ja nyt kun hänen hupinsa oli viety, ei ollut parempaakaan vaihtoehtoa kuin jatkaa unia. Valveillaolosta ei olisi taas mitään iloa. Helvetin nainen…
Daniel veti peiton korviinsa ja sulki silmänsä. Uudelleen herätessä hän ehkä keksisi itselleen toisen huvin. Sellaisen, joka ei liittyisi nimeltä mainitsemattomaan ilonpilaajaan.

Aya jähmettyi muutamaksi minuutiksi, kun Daniel repäisi tyynyn tuon otteesta, kääntyi ja rupesi jatkamaan unia. Mitä hittoa oli tapahtunut? Hetki mietiskeltiin ja sitten tultiin siihen tulokseen,että jaahas toista oli selkeästi loukattu tai ainakin pilattu herran ilo. Itseähän tuo oli alkanut kiusaamaan.. No, siinähän nukkuisi.. Neiti keksisi kyllä jotain muuta kivaa tekemistä sillä aikaa. Sängystä noustiin varovaisesti ja kipaistiin kurkistamaan verhojen välistä. Ulkona oli mielettömän ihana ilma. Aurinko paistoi ja asfaltti kimalteli, joten selkeästi oli myös lämmintä. Eli siis täydellinen ilma auringonotolle. Niimpä marssittiin omalle laukulle, napattiin muutama vaatekappale sekä muut rantakamat mukaan, jotka oltiin pakattu mukaan koska oli toivottu että saataisiin Daniel innostumaan rannalle menosta................ Asukokonaisuus kiskaistiin päälle, hiukset sitaistiin pompulalle ja viimein marssittiin iloisesti hymyillen ulos ovesta. Daniel viettäisi kuitenkin aamupäivän kuorsaamalla, joten nyt olisi aikaa täydellisen rusketuksen metsästykseen.

Ranta kuhisi ihmisiä, kun neitokainen viimein pääsi perille. Sepä ei kuitenkaan häirinnyt porkkanapäätä, vaan päälyvaate riisuttiin ja asetuttiin huokaisten selälleen pyyhkeen päälle. Aurinkorasvaa levitettiin Kuulokkeet korviin, musiikki soimaan, silmät kiiinni ja auringonotto saattoi alkaa. Jalka heilahteli musiikin mukana. Ei kai voinut olla mitään parempaa tekemistä tälläisellä ilmalla? Kauaa tyttö ei kuitenkaan ehtinyt päivästä nautiskella sillä äkkiä tuo tunsi jonkun istuvan päälleen. Silmät räväytettiin auki ja tuijotettiin suoraan Kieranin kasvoihin.
"Hei hani"
"Mene pois, pilaat mun päivän" Aya tiuskaisi ja sai pojan nauramaan.
"Mitäs sä täällä teet? Sunhan piti viettää ihanaa viikonloppua Danielin kanssa? Lina on hehkuttanu mulle koko eilisen illan, että te ootte ihan kahdestaan.."Kieran ihmetteli, ihan niinkuin sitä olisi kiinnostanut oikeasti.
"Niin mä vietänkin, tulin vain hetkeksi ruskettumaan. Nyt häivyt" Sitten suljettiin silmät, koska paras tapa päästä eroon toisesta oli jättää toinen huomiotta.. Kieranin aivot kun toimivat samalla tavalla kuin koiralla.

Viimein oltiin päästy eroon Kieranista ja jatkettu auringonottoa kyllästymiseen asti. Sitten oli vetäisty jälleen vaatetta päälle ja lähdetty marssimaan takaisin Danielin luokse. Naapuruston läpi oli huvittava kulkea. Keski-ikäiset miehet tuijottivat ja yksi yläasteelainen iski silmää.. Voi luoja. Aya naurahti itsekseen ja tanssahteli musiikin tahdissa eteenpäin. Toivottavasti Daniel oli herännyt, nyt olisi energiaa ihan mihin vain.

Saavuttiin Danielin luokse, astuttiin ovesta sisään ja huudeltiin toista varovasti. Kun kuultiin vastaus marssittiin äänen suuntaan ja kun silmät viimein osuivat poikaan hymyiltiin leveästi.
"Maltoithan sä herätä." Lausahdettiin ja napattiin vesipullo josta hörppäistiin iloinen ilme naamalle jumittuneena.

Daniel makasi hiljaa paikoillaan, kunnes sulki sitten silmänsä uudemman kerran ja vakuutteli itselleen, että nukkuminen olisi tällä hetkellä paras mahdollinen vaihtoehto välttää kärhämä Ayan kanssa. Sillä jos hän nyt nousisi ylös.. Luonnollisestikin hän purkaisi pienen turhautumisensa punapäähän.
Joka ilmeisesti nousi ylös sängystä sen liikahtaessa ja pienen painon kadotessa patjalta. Jotain ääniä kuului, muttei Dan erottanut, mistä ne tulivat, kunnes lopulta ovi kävi ja laskeutui hiljaisuus. Miehenalku kuunteli hetken aikaa omaa rauhallista hengitystään. Mutta nousi sitten istumaan sängyllä katseen paikantaessa auki jätetyn laukun, josta pilkistivät alusvaatteet. Aya oli häipynyt jonnekin ilman laukkuaan eli se kertoi sitä, että tuo ruoja vain lähti käymään jossain kertomatta hänelle. Mokoma-…
”Mi-Cha”, tummatukka huhuili suurta karvamattoa, joka laahusti pää nuokkuen kutsujansa luokse nostaen etutassunsa sängylle hännän heiluessa kuin viimeistä päivää. Sänkyä taputettiin kutsuvasti, jonka mummeli nopeasti tajusi ja kapusi Ayan paikalle, johon tämä asettuikin sitten makoilemaan. Daniel soi ystävällisen hymyn rakkaalle koiralleen, silitti tuon päätä ja asettui itsekin makaamaan sängylle.
Ja eipä aikaakaan kun molemmat eksyivät unen ja todellisuuden rajamaille, ja siitä unten maahan.

Parin tunnin päästä toinen kaksikosta, se karvaisempi ja lurppakorvainen, heräsi, ottaen tehtäväkseen herättää siinä samalla unikaverinsa työntämällä kuonon tyynyrykelmän alle. Sieltä paikannettiin ensin korva ja lopulta kasvot, joita alettiin nuolla.
Daniel käänsi vain kasvonsa pois aikeinaan jatkaa rauhallisia uniaan, joita joku yritti häiritä, mutta turhaan. Se toinen nimittäin työnsi kylmän kuononsa hänen korvaansa, mikä sai hänet nousemaan istumaan, silmät vielä kiinni. Valo oli kuitenkin sen verran kirkas, että ne viimeisetkin väsymyksen rippeet katosivat ja silmiä oli pakko availla pariin otteeseen, ennen kuin ne halusivat pysytellä auki.
”Ai anteeksi, sun lenkki…” pahoiteltiin hajamielisenä ja puoliunessa läähättävää koiraa, joka hypähti alas sängyltä ja suuntasi eteiseen, selvästikin odottamaan lenkille pääsyä. Pahis haukotteli, venytteli ja taas haukotteli, kunnes vihdoin ja viimein onnistui nousemaan sängystä. Tuolilla kököttävät vaatteet puettiin ylle ja avaimet kourassa suunnattiin eteiseen, josta lähdettiinkin hetken kuluttua koiran kanssa lenkille.

Lenkin jälkeen nälkäiselle rouvalle tarjottiin aamiainen – oikeammin sanottuna päivällinen ja siitä suunnattiin suihkuun heräilemään. Daniel ei yksinkertaisesti mahtanut sille mitään, että moottoreiden käynnistäminen oli hänen kohdallaan pitkä ja hidas prosessi, mutta eipä sillä tuntunut olevan väliäkään. Aya nimittäin ei ollut vielä tullut takaisin sieltä, minne lie menikään.
Aikansa suihkussa vietettyään herra suuntasi pukemaan ylleen jotain puhdasta. Jota olivat t-paita ja farkut, sekä valkoiset sukat. Tämän tehtyään hän lipui keittiöön syömään kaikessa rauhassa aamiaistaan.
Silloinkos Aya päätti ilmestyä paikalle ja huhuilla häntä, johon vastattiin ja puraistiin pala leivästä. Mutta kun Danielin katse tavoitti toisen asukokonaisuuden, silmät siristyivät ja suu lopetti leivän palan jauhamisen.
Mikä tuo oli olevinaan? Oliko Aya oikeasti lähtenyt liikenteeseen tuon näköisenä? Ei sitten yhtään vähempää voinut ylleen pukea?
”No? Oliko kivaa esitellä tota lyhyenläntää vartaloa kaikille naapureille?” kysäistiin ärtyneinä ja siirrettiin katse takaisin leipään, jonka suussa nököttävää palasta alettiin taas jauhaa.
Jostain syystä häntä alkoi taas vituttaa. Kyllä, se johtui Ayan asukokonaisuudesta. Kyllä, hän oli hivenen mustasukkainen ja kateellinen, sillä koko seurustelun aikana hän ei ollut päässyt näkemään noin paljon paljasta pintaa, jota Aya tuntui näyttelevän turhankin mielellään muille, muttei sitten hänelle.

Aya hymyili edelleen toiselle, tuon päivä oli alkanut varsin mukavasti. Ei todellakaan ollut valittamista. Ainoastaan Kieranin kohtaaminen oli latistanut tunnelmaa. Nyt kaikki oli kuitenkin hyvin. Silmät kiersivät Danielia ja hymy oli jumittänyt jonnekkin korvien seudulle. Kunnes. Hymy kuoli ja kasvojen ilme valahti muutenkin pakkasen puolelle. Mitä hittoa tuo juntti nyt oli hänelle sanonut? Siis Danielin mielestäkö hän oli esitellyt vartaloaan liikaa naapureille? Lausahdus muuten olisi vain naurattanut neitokaista, MUTTA. Kehtasikin sanoa sanan lyhyenläntä tuossa edessä. Teki mieli vetää toista kuonoon, tirvaista kunnolla nenä poskelle. Saatanan saatana.
"No kieltämättä oli aika mukavaa.. Voin sanoa että niitä ainakin kiinnosti kattella mua, toisin ko eräiden. " Tiuskaistiin ja laskettiin vesipullo pöydälle, koska se ei kauaa kädessä pysyisi muutenkaan. Eikä haluttu kuitenkaan aiheuttaa Sarahille tuhoa. Sydän takoi rinnassa sellaisella voimalla, että se varmaan hyppäisi kohta ulos. Kädet tärisivät ja suuta kuivasi. Tähänkö tämä uusi kiva päivä nyt menisi. Riitelyyn.. No, se olisi kyllä tuon ahdasmielisen juntin syytä.

"Sitäpaitti mä en tiennykkää, että sua häiritsee pajas pinta noin paljon, ois varmaa pitäny alasti kulkea tosta nii oisit saanu vielä enemmä järkyttyä." Silmät olivat täynnä salamoita, käsi puristi tuolin selkänojaa ja piti samalla tyttöä paikoillaan. Muuten tuo epäilemättä olisi heittänyt Danielia jollain. Tai sitten lyönyt. Tosin heittäminen olisi helpompaa, koska siitä päästäisiin livistänään nopeammin.
" Vittu säkin osaat olla kusipää. Mikään ei oo ikinä hyvin, kun herran pitää aina päästä vittuilemaan ja valittamaan. Turha kuvitella että mä jään sitä tänne kuuntelemaan" Raivottiin, käännyttiin viimein kannoilla ja lähdettiin niskoja nakellen marssimaan takaisin Danielin huoneeseen.
"Saatanan saatanan saatanan saatanan paskiainen. " muristiin ja tietysti nakeltiin mahdollisimman paljon niskoja. Mikä hemmetti tuohon oli taas mennyt. Kaikki meni väärin ja herran piti päästä sitä kommentoimaan. Ei siinä muuten mitään, mutta kun herran tyttöystävä oli hivenen herkkä moisille.

Danielin huoneessa teki mieli alkaa hajottamaan paikkoja. Silloinhan se olisi vain Danielin ongelma.... Kerrankin hillittiin omaa toimintaa ja tyydyttiin vain marssimaan huoneen poikki. Okei ovi potkaistiin kiinni sellaisella voimalla, että saranat narahtivat tuskaisasti kun yrittivät pitää oven paikoillaan. Hetken aikaa Aya harkitsi, että olisi potkaissut ovea uudestaan, jotta se olisi irronnut paikoiltaan.. Niin ei kuitenkaan tehty. Ruvettiin vain nakkelemaan omia tavaroita takaisin laukkuun. Lina epälemättä innostuisi, kun hän marssisi kotiin tässä vaiheessa päivää. JA tottakai naikkonen syyttäisi Ayaa kaikesta. Linan mukaan Daniel ei kuitenkaan ollut aloittanut riitaa. Vittu senhän se juntti juuri oli tehnyt... Kun ajatukset käväisivät taas Danielissa, oli pakko pysähtyä puristamaan kädet nyrkkiin. Itsehillintä petti loistavasti ja oli pakko iskeä nyrkillä seinää.
"Herra kusipään on parempi pysyä poissa mun tieltä tai mä en takaa mitä tapahtuu." Muristiin. Kyyneleetkin yrittivät poltella silmäluomia, mutta niistä ei välitetty, ne vain työnnettin takaisin jonnekkin takaraivoon. Tavaroita tungettiin laukkuun semmoisella raivolla, että ne mahtuivat varmaan kymmenen kertaa pienempään tilaan kuin aikaisemmin.. Hmmn.. kätevää. Jos Daniel tulisi vastaan, saisi herra kyllä laukusta.

Daniel tuhahti kuuluvasti ja kasvoille kohosi hetkeksi aikaa hymy, joka viesti selvästikin sitä, ettei hän ollut uskoa korviaan. Mistä helvetistä Aya nyt tuollaista oli taas saanut päähänsä? Eikö tuolla ollut aivoissa tilaa millekään muulle, kuin opiskelulle ja kaunan kantamiselle? Ei selvästikään, kun piti möläytellä päättömiä asioita päin hänen naamaansa. Ja kuinka pitkävihainen ihminen oikeasti voi olla, kun vieläkin täytyi kaivaa esille vanha asia, joka oli selvitetty ajat sitten? Ja sehän oli suorastaan säälittävää vedota menneisiin asioihin, joilla ei pitänyt olla merkitystä tässä hetkessä. Sitä paitsi, se oli myös ollut tuon kakaran vika, ei suinkaan pelkästään hänen. Itsepähän tuo oli mennyt vetämään hernepellon nenäänsä aivan turhasta asiasta.
Katse käännettiin lopulta toiseen. Tummat silmät viestivät jo selvästi sitä, että tekisi mieli oikeasti ottaa jotain, jolla humauttaa toista, jotta tämä pääsisi takaisin maanpinnalle ja osaisi tarkastella asioita JÄRKEVÄSTI.
”Ei sattuisi johtumaan siitä, että sussa ei ole mitään kateltavaa?” meinasi herran hampaiden välistä päästä, mutta onneksi tajuttiin pitää mölyt mahassa. Siinä vaiheessa Aya olisi aivan varmasti heittänyt häntä jollain. Ja tällä hetkellä oli syytä miettiä, mitä suustaan päästi.

”No mikä vielä estää? Senkus kävelet ilman vaatteita. Ei sussa kuitenkaan ole mitään katottavaa, niin ei huolta, en häiriinny.” sihahti Daniel hampaittensa välistä ja nousi pöydän äärestä. Punapään valitukset menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Seli seli. Muka hänen vittuilunsa häiritsi. Aivan kuin tuo ei itsekin harrastanut sitä, kun silloin harvoin sai siihen tilaisuuden? Ja selvästikään hänen huono luonteenpiirteensä ei näyttänyt ennenkään Ayaa häiritsevän, joten miksi se muka nytkään häiritsi? Naisten logiikka, jälleen kerran. Selvästikin punapää vain halusi heittää enemmän bensaa liekkeihin.
Onneksi Aya poistui paikalta. Danin olisi nimittäin tehnyt yhtä paljon mieli viskaista Ayaa jollain, kuin tämän häntä. Tilanne raukesi ainakin hetkeksi.

Kuullessaan pirun pahoinpitelemässä ovea, jupistiin itsekseen jotain ja siivottiin omat jäljet pöydästä. Ayan tuntien toinen oli mennyt pakkaamaan kamojaan ja aikoi lähteä takaisin kotiinsa. Hyvä vain, eipähän tarvitse tuhlata voimia toisen kanssa nahisteluun.
… Okei. Hän olisi voinut pitää suunsa kiinni. Niin.
Huokaus karkasi herran suusta, jonka saattelemana otsa painettiin keittiötason kaappia vasten. Nahistelu oli selvästikin yhteinen harrastus. Ja sitä pahensivat molempien temperamentit. He vain eivät osanneet olla tappelematta. Aivan sama, kumpi sanoi vähänkin negatiiviseen sävyyn jotain, sai se toisen reagoimaan samoin ja siitä se sitten aina lähti.
Niinpä Daniel sitten suuntasi yläkertaan, vetäisi nopeasti huoneensa oven auki ja eliminoi ensimmäisen mahdollisen kohteen, jolla Aya voisi häntä heittää eli tämän laukun, joka hoidettiin potkaisemalla kauemmas toisen ulottuvilta. Pitkät jalat olivat mukava asia.
”Anteeksi”, herra sanoi ja nappasi kiinni punapään käsistä, jottei tämä vahingossakaan pääsisi heittämään häntä millään. ”Mä yritän opetella pitämään suuni kiinni, okei?”

Viimein laukkuun oli tungettu kaikki tavarat, joten voitaisiin marssia ovesta ja toivottaa toiselle hyvää loppuelämää. Varsinkin Danielin viimeinen kommentti oli osunut, uponnut ja loukannut tyttöä pahasti. Vai ei hänessä ollut mitään nähtävää. Siis miten hitossa toinen edes kehtasi sanoa hänelle noin. Mahdollisimman ilkeä ja sivaltava kommentti se oli ollut, joten..... Silmäluomia alkoi taas ikävästi poltella. Hemmetin naishormoonit, jotka aiheuttivat typeriä tunnetiloja silloin kun piti olla vihainen. Hetken ajan olisi nimittäin haluttu ryömiä sängynalle itkemään. Se ei kuitenkaan tullut kysymykseen. Katse laskettiin omiin jalkoihin. Miksi hitossa Daniel oli sanonut noinkin ilkeästi, varsinkin kun varmasti tiesi Ayan inhoavan pituudesta kuittailua. Sitten oli vielä kehdannut sanoa, että hänessä ei ollut mitään katsottavaa. Vai niin. No kenties tuolle herralle ei normaali tyttönen kelpaisikaan. Porkkanapäätä vitutti. Aina oli omaa kroppaa osattu arvostaa, (paitsi pituutta) ja sen eteen tehtiin jatkuvasti töitä. Juostiin käytiin salilla, treenattiin ja niin edelleen. Sitten tulee herra Daniel ja lyttää kaiken sen itsetunnon hetkellisesti jonnekkin ojaan. Saatana.

Juuri, kun neiti oli valmis lähtöön.... Herra paskiainen marssi sisälle huoneeseen ja potkaisi laukun Ayan käsien ulottumattomiin. Kehtasi vielä takertua tuon käsiin kiinni. Jos katse olisi voinut ihmisen tappaa, ei Danielissa olisi kovin pitkään henki pihissyt., Ayan ilme oli jäätävä, murhanhimoinen ja samalla niin loukattu. Harvoin tyttö näytti loppujenlopuksi noin pahalta. Yleensä kun oltiin vihaisia, raivottiin, heiteltiin tavaroita ja näytettiin sitä temperamenttia, joka oli Ayalle ominaista. Tämä hiljainen, jäätävä ilmapiiri ei ollut yhtään normaalia. Kehtasiko toinen pyytää anteeksi? Okei olihan se kiva, mutta kuvitteliko toinen OIKEASTI sen riittävän enää tässä vaiheessa. Teki mieli sylkäistä toisen naamalle, purra toiseltä nenä irti tai jotain muuta yhtä radikaalia. Niin eläimelliseksi ei kuitenkaan ryhdytty vaan koitettiin hetkellisesti pitää hermoja kasassa laskemalla kymmeneen yhä uudelleen.
"Päästä irti nuija. Mä raahaan LYHYENLÄNNÄN EI KIINNOSTAVAN kroppani muualle, niin saa herra olla ihan rauhassa" Sähistiin hampaiden välistä ja muistutettiin jälleen niin kovasti siiliä.
"Sitä paitsi sä et osais pitää päätäs kiinni vaikka se teipattas kiinni. " Jatkettiin samalla raivolla. Ja se raivohan ei ihan hetkeen mihinkään häviäisi.

Ayan keho oli täysin jännittynyt. Missään ei näkynyt helpotusta, odotettiin vain että toinen päästäisi otteen, jotta voitaisiin kävellä nokka pystyssä kotiin, sulkeutua huoneeseen ja hukuttaa Tico kyyneliin. Sillä Ayahan ei itkisi ennen kuin pääsisi turvallisesti neljän seinän sisälle. Tällä hetkellä pitäisi vain pitää kyseinen tunne kaukana ja antaa ainoastaan vihan pysyä päällä.
"Päästä irti Daniel. Mä tarkotan sitä. Jos sä et nyt päästä irti mä takaan, että potkaisen pikku-Danielia niin kovaa, ettet kykene kävelemään tai käyttämään sitä enää koskaan."

Totta kai Aya oli vihainen. Ja oikeastaan ihan syystäkin. Ja tässä vaiheessa palasi sitten mieleen sellainenkin mielenkiintoinen kysymys, kuin että miksi helvetissä hän oli mennyt sanomaan jotain niin typerää toiselle. No, sille löytyi yksinkertainen selitys; hän ei osannut sillä hetkellä ajatella aivoillaan. Onneksi olkoon vain, Daniel Mathews, olet jälleen kerran saanut järjestettyä itsesi sellaiseen tilanteeseen, että wohoo.
Punapään kehotukset päästää irti menivät kuuroille korville. Jos hän nyt päästäisi irti, lähtisi toinen kotiinsa ja tyynnyttely olisi huomattavasti vaikeampaa. Niin ja tuskin enää edes onnistuisi..
”En osaiskaan”, myönnettiin tyynesti räyhäävän pussipirun toteamukselle. Ei hän osaisi olla hiljaa edes silloin, jos suu ommeltaisiin kiinni. Valitettava tosiasia.

Ayan uhkaus sai miehenalun nostamaan kulmiaan, mutta samalla tiedostettiin, että toisen uhkaus oli jopa varteenotettava. Varteenotettavampi, kuin punapään uhkaukset keskimäärin.
”Jos sä sen teet niin mä kyl-” keskeytti Daniel lauseensa sulkemalla suunsa, jota ei ainakaan hetkeen päästäisi avautumaan. Meinasi taas tulla sellaista tekstiä, että oli vain parempi olla hiljaa jonkin aikaa. Ehkä sitten aivotkin pääsisivät ajan tasalle. Niinpä toista tyydyttiin vain katsomaan astetta ärtyneempänä, vaikka sitä yritettiin kovastikin karkottaa mielestä. Ärsyyntyminen sitä paitsi tässä tilanteessa ei edesauttaisi yhtään mitään, pikemminkin vain pahentaisi asiaa.
Joten et nyt jumalauta ala ärsyyntymään yhtään enempää.
Hetken rauhoittelun ja pähkäilyn jälkeen tummatukka päästi irti Ayan käsistä, mutta vain vetääkseen toisen halaukseen.
”En mä tarkottanu, mitä sanoin aikaisemmin. Ei sun vartalossa ole mitään vikaa.” Hyvä sitä on alkaa tässä vaiheessa sanomaan. Mutta eikös ollut sellainen sanonta, kuin parempi myöhään kuin ei milloinkaan?
”Se oli puhtaasti mun vika.” ja sitä ei sitten voitu kertoa, mistä hän oli ne herneet vetänyt nenäänsä.

Aya yritti hengitellä syvään, laskea jälleen kerran kymmeneen ja sitä rataa, mutta silti tuo tunsi kiehuvansa. Daniel aloittaessa uhkaukseen vastaamista, Ayan keho jännittyi jälleen ja huomaamattaan tuo työnsi olkapäitään taaksepäin, kuin valmistautuen taisteluun. Daniel kuitenkin lopetti lauseensa kesken, joten hetkeksi hivenen rentouduttiin. Silmät kuitenkin tillottivat toista edelleen varsin uhmakkaina. Daniel kuitenkin ilmeisesti koitti pitää kielensä kurissa. Hämmentävää ja jokseenkin kunnioitettavaa, koska yleensä tuo päästeli suustaan sellaisia rupisammakoita ettäh... Kuten aiemmin oli jälleen saatu todeta, tosin tämänpäiväiset kommentit olivat ihan omaa luokaansa.

"Sä mitä. Nostat mut taas seinälle" Muristiin ja suunniteltiin jo kuinka toinen haastettaisiin oikeuteen pahoinpitelystä. Isukkipuolen rahoilla olisi hyvä palkata joku kunnon hai asianajajaksi. Ja Daniel taas pääsisi takaisin linnaan, toivottavasti lopullisesti. Ah täydellisyyt-........ Ajatukset katkesivat kuin kanan lento, kun Daniel äkkiä päästi otteensa. Ehkä Aya vielä pääsisikin tirvaisemaan toista. Sekin vielä. Tosin pitäisi varmistaa, että voitaisiin todistaa lyönti itsepuolustukseksi oikeudessa. Seuraava liike kuitenkin yllätti porkkanapään totaalisesti. Daniel nimittäin onnistui kietomaan kätensä tuon ympärille, ennen kuin Aya ehti sähätää minkäännäköisiä vastustuksia. Ovelaa. Halaus oli kuitenkin yllättävän lämmin ja rauhallinen (kehtasikin olla rauhallinen, kun Aya oli täysin hiilenä). Sitten seliteltiin sanomisia. Aya puri huultaan, vaikka olikin hetken ajan suunnitellut purevansa Danielin kaulaa. Vampyyrimäisiä elkeitä ja sitä rataa. Sitten olisi vielä voitu esittää kysymys että ootko sä nyt Edward Cullen?
"Päästä IRTI" Sähistiin jälleen, mutta harmillista kyllä kroppa vastusti ihan liian vähän tätä 'ikävää' toimintaa.
"Jos et tarkottanu niin oisit sitte pitäny pääs kiinni. Normaalit pojat on vaan ilosia, jos niitten muijat tykkää esitellä vähän ihoa ja sä haukut mut pystyyn. " Puhe oli muuttunut jäätäväksi, mutta kuitenkin sen verran rauhoittunut ettei tyttö huutanut, sähissyt tai tiuskinut. Tunnepurkaus oli siis hivenen rauhoittumaan päin.

Hetken kuluttua Aya riuhtaisi itsensä irti Danielista. Katse vaelsi väkisin toisen tummiin silmiin.
"Jos sä joskus olet mua Daniel loukannu, niin äsken." Muristiin hiljaa ja olkapäät olivat lysähtäneet alemmas. Jos Aya olisi ollut normaali tyttö, tuo olisi joko alkanut itkemään, lyönyt toista tai sitten vain marssinut viileästi ovesta. Nyt niin ei kuitenkaan tapahtunut vaan tyttö siirtyi nojaamaan seinään ja tuijotti Danielia tuimasti.
"Ja jos et tarkottanu äskeisiä loukkauksia niin miksi hitossa sä sitten sanoit ne? Mitä hittoa mä tein sulle? Se että mulla näkyy sääret ja bikinien yläosa on rikos? " Kyllä, nyt haluttiin selitystä. Ehkä jos selitys olisi oikein oikein hyvä, voitaisiin toiselle antaa edes pikku hitunen anteeksi.

Daniel tiesi enemmän kuin hyvin, ettei tämä jäisi tähän. Hänen tulisi keksiä vieläkin parempi tapa pyytää anteeksi, jotta voitaisiin jättää kertomatta syy pieneen, hurmaavaan kommenttiin alakerrassa. Puhuminen ei sitten ollut hänen juttunsa – ainakaan tänään, kiitos ärtymyksen, eikä varsinkaan itse tunteista puhuminen. Naisten juttuja sellainen, aivan selvästikin. Nämähän aina kerääntyivät pitämään kahviloihin tai vastaavanlaisiin paikkoihin kriisikokouksia, joissa purettiin tunteita toisille. Toisin kuin miehet.
Joten ei, älkää pakottako puhumaan tunteista.
Siili sähisi vielä sen minkä kerkesi, mutta huomattavasti ponnettomammin, kuin hetki sitten, joten halauksesta oli ollut sentään jotain hyötyä. Niin ja hän ei selvästikään ollut normaali, kun oli reagoinut asiaan tavalla, joka ei kuulunut normaalien miesten käytökseen. Aya oli selvästikin asunut aivan liian kauan sen kirotun Kieranin kanssa, joka ei mitään muuta tehnytkään, kuin juoksi naisten perässä ja koki elämänsä ilot yhdessä sysäyksessä, kun näki hieman enemmän paljasta pintaa. Mutta ei sitä diivaa voinut mieheksikään luokitella. Varsinainen nössö urheilijaksi.
Eli johtopäätös: Dan oli omasta mielestään normaali ja Kieran ei.
Olisi vielä tehnyt mieli todeta, ettei Aya itsekään aivan normaali ollut, mutta sitä ei kuitenkaan päästetty toisen kuuleviin korviin. Suu osasi pysyä nätisti kiinni ja aivot hoitivat asian käsittelyn; lakaisivat sen roskikseen.

Punapään riuhtaistessa itsensä Danin otteesta, ei tätä yritetty estellä, vaan tälle annettiin sitä omaa tilaa, jota siili ilmiselvästi tarvitsi. Ja ainakin oli varmaa, ettei toinen häipyisi, ellei hän sattuisi lipsauttamaan jotain hurmaavaa suustaan.
Toisen tuijotukseen vastattiin, eikä siitä vaivauduttu mitään huomauttamaan. Hänellä oli myös paha tapa muistuttaa ihmisiä siitä, kuinka epäkohteliasta tuijottaminen oli. Mutta jos totta puhuttiin, ei häntä Ayan tuijotus häirinnyt enää ollenkaan. Siihen oli ehditty jo tottua.
”Ensinnäkin neiti häipyi ilmoittamatta yhtään mitään, joten eikö ole vähän luonnollista, että mua vituttaa jo senkin puolesta?” aloitettiin puolustuspuhe, joka kuitenkin alkoi hetki hetkeltä tuntua yhä huterammalta. Ei hän kykenisi välttämään sitä hehkeää aihealuetta, johon oltiin kovaa vauhtia menemässä.
Helvetti, nyt oli selvästikin Ayan vuoro rääkätä häntä. Ja se ei ollut mukavaa. Rääkkääminen oli hänen etuoikeutensa.
”Ja ei, se ei ole rikos, että sulla näkyy sääret ja bikinien yläosa.” Dan kuittasi senkin asian, tosin ehkä vähän tylyn kuuloisesti. ”Mua vain….” ja turhautunutta hiusten pörröttelyä, ”.. ottaa päähän, että sä hyppelehdit melkein puolialastomana mun naapureiden nähden, mutta mä en sitten..”
Pieni hiljaisuus. Ei, miksi hän oli joutunut tähän tilanteeseen? Hän ei haluaisi enää kokea samaa. Eikö se jo riittänyt, että hän oppi läksynsä?
”… saa nähdä edes sitäkään”, katse karkasi lattiaan, jota katsottiin mukamas hyvinkin kiinnostuneina. Oli se kuitenkin tällä hetkellä paljon huojentavampaa katsottavaa, kuin tyttöystävän vihainen naamataulu.

Jalat päättivät tehdä jotain ja niinpä ne päättivät johdattaa omistajansa istumaan sängylle – joka muuten oli vaivauduttu petaamaan. Daniel piteli katsettaan visusti lattiassa, eikä hänellä ollut aikomustakaan nostaa sitä siitä vähään aikaan. Tilanne oli ahdistanut hänet nurkkaan, eikä sitä haluttu myöntää, saati hyväksyä.

Tuima tuijotus ei ollut Ayan juttuja. Alkoi nimittäin kyllästyttää liian helposti ja katse rupesi vaeltamaan ympäriinsä. Daniel oli kuitenkin aloittanut vuodatuksensa, jonka ensimmäinen lausahdus sai toisen narskautamaan hampaita paheksuvasti.
"Mä ajattelin että herra nyt nukkuu muutenkin seuraavaan jääkauteen joten" Murahdettiin ja jatkettiin sitten kuuntelua. Danielilla ei vain voisi olla hyvää selitystä moisille loukkauksille. Siitä oltiin varmoja. Miten tuollaiset kommentit voisi selittää? Hemmetti soikoon. Kuitenkin, selityksen edetessä Ayan kulmat kurtistuivat. Viimein päästiin selityksen loppuun. Daniel laski katseensa lattiaan ja Aya taas tuijotti toista täysin tyrmistyneenä. Hetken kuluttua kiitettiin luojaa siitä, että Daniel oli päättänyt tuijottaa lattiaa. Tilanne oli nimittäin muuttunut uskomattoman koomiseksi ja kaikki jäljelle jäänyt itsehillintä jouduttiin käyttämään naurun pidättelyyn. Joten luonnollisestikkaan ei kyetty enää estämään leveän virnistyksen ilmestymistä kasvoille. Voi luoja.

Daniel siirtyi istumaan sängylle. Aya yritti koota itseään ja estää itseään nauramasta ääneen, vaikka takaraivossa jyskyttikin järkyttävä hihitys. Mitä hittoa, toinen siis oli käyttäytynyt kuten mies, tullut mustasukkaiseksi, kateelliseksi ja kaikkea muutakin. Aya löi kämmenen otsalleen ja antoi sen valua kasvoja pitkin takaisin paikalleen. Voi hemmetti mikä tilanne. Väkisinkin tuli mieleen, että heidän elämänsä oli täynnä dramatiikkaa, niinkuin jossain elokuvassa. Hetken aikaa nojailtiin vielä seinään, sitten huokaistiin syvään ja marssittiin huoneen poikki Danielin eteen.
"Dorka. " Lausahdettiin ja napautettiin toista kevyesti luunapilla otsaan.
"Luuletko sä OIKEASTI, että mä pukeudun näin sun naapureittes takia. Idiootti. "Hymyiltiin pehmeästi. Voi luoja Daniel osasi olla suloinen välillä.. Juntti, Paskapää, idiootti ja kaikkea muuta, mutta samalla suloinen nalle.

"Ensinnäkin, tuolla on oikeasti ihana, lämmin ilma, joten menin muutamaksi tunniksi makaamaan rannalle.Rannalla kun luonnollisesti ollaan biksuissa, niin laitoin ne päälle... Ja koska mä en ole kotona, mulla ei ole samanlaista vaatevarastoa mukana ko normaalisti. Mulla oli tarkoitus laittaa tän alle toppi, jolloin se olisi ollut varsin mukava asukokonaisuus muutenkin, se oli siksi mulla mukana, mutta koska menin rannalle" Olkia kohautettiin ja hymyiltiin pehmeästi. Että miehet osasivat olla luupäitä.
"Toisekseen, jos sä haluat nähdä paljasta pintaa niin..... Oisit vihjaissu asiaa aikasemmin, etkä yrittäny lytätä mun itsetuntoa ojanpohjalle. Se ei ole kivaa. Mutta toisaalta, tää on niin meitä... Hyvä me" Tämän jälkeen istahdettiin varovasti toisen syliin ja kiedottiin kädet kaulan ympäri.
"Puupää" Sitten alettiin nauraa, ei vain voitu enää pidätellä sitä. Eikä nauru johtunut enää Danielista, vaan koko hemmetin tilanteesta.

Sinä kyseisenä hetkenä miehenalun olisi tehnyt mieli iskeä lyijytäytekynä sydämeen ja kuolla lyijymyrkytykseen. Tai sitten oma-aloitteisesti hypätä ikkunasta. Mutta kumpaakaan näistä ei tehty järjen huomauttaessa, ettei tällaisten ajatusten ajatteleminen ollut sitä kehittävintä puuhaa. Ja lisäksi hänellä ei ollut pokkaa tehdä kumpaakaan edellä mainituista. Joten se siitä.
Sivusilmällä Daniel huomasi Ayan ilmeen muuttuneen ja uskalsi jo elätellä toivoa, ettei ollutkaan tuhoon tuomittu vaan saisi vapahduksen, tämän kerran. Mutta ei huolta, seuraavaa kertaa ei tulisi. Ellei hän sitten onnistu heittämään aivojaan narikkaan ja unohtamaan niitä sinne.
Okei, luunapin hän oli ansainnut. Vähintä, mitä hän voi rangaistuksekseen ottaa. Ja oli aivan helvetin ärsyttävää käyttäytyä vähänkään alistuvasti. Se ei ollut luonnollista. Se ei ollut miehekästä. Se oli luusereiden hommaa, joka ei istunut hänelle.
”En”, mutristettiin suuta ja hieraistiin otsaa etuhiusten alta, joka oli selvinnyt tilanteesta vain pienellä kolhaisulla. Ei edes silläkään.
Tummilla silmillä katseltiin punapään kirkastuneita kasvoja, joissa ei näyttänyt olevan edes vihanrippeitä jäljellä. Hämmentävää, mutta samalla huojentavaa.

Totta kai Dan oli jälkeenpäin saanut vastauksen kysymykseensä, missä toinen oli ollut jo tämän ilmestyessä ensimmäisen kerran hänen näkökenttäänsä asukokonaisuus yllään. Ja yksi uusi, naisellinen piirre Ayasta; tyttö piti rannalla loikoilusta, josta hän puolestaan ei niinkään perustanut. Eli hyvä, ettei Aya ollut ollut pyytänyt häntä mukaansa. Siitä olisi todennäköisesti jouduttu käymään kädenvääntöä, lähtisikö hän vai ei.
”Niinhän se on.. Eikä me osata muuta tehdä, kuin nahistella turhista asioista”, totesi miehenalku valitettavan tosiasian. Vaikkei ei se häntä kyllä haitannut, tappeluita kuitenkin tuli ja meni. Vaikka heillä ne olivat turhankin yleisiä.
Sitten punapää alkoikin nauraa. Daniel ei ollut varma, mille tuo oikein nauroi, eikä voinut näin ollen suhtautua tämän nauruun muuten kuin pitämällä kasvonsa peruslukemilla. Rehellisesti sanottuna häntä ei tuntunut tällä hetkellä naurattavan mikään. Eikä asiaa helpottanut se, ettei hänen pääkoppansa osannut päätellä, mille tässä oikein pitäisi nauraa. Aivot olivat leiponeet kiinni.
”Hys, naapurit voi häiriintyä sun naurusta ja tulla valittamaan”, herra lopulta totesi kietaistessaan kätensä toisen ympärille, veti tämän vielä vain lähemmäs itseään ja painoi suudelman neiti pirun pehmeille, houkutteleville huulille.

Ayan nauraminen ei suinkaan ollut loppumaan päin.Juuri kun oltiin hivenen saatu rauhoituttua, Daniel mainitsi naapureiden häiriintymisestä, tyttö tyrskähti rajusti ja alkoi jälleen räkättää. Vasta, kun poikaystävän huulet tavoittivat tyttösen omat tajuttiin hiljentyä. Koska nauraminen toisen suuhun ei vain ollut hyvä idea. Niimpä tyydyttiin vastaamaan suudelmaan. Kun viimein irrottauduttiin, kallistettiin hivenen päätä ja hymyiltiin. Ajatukset kulkivat kuitenkin edelleen äskeiseen riitaan. Miksi hitossa heidän piti aina tapella. Toisaalta kaiketi se oli osa heidän ajanvietettään.. Kaksi vahvaa persoonaa yhdessä ja sitä rataa.
"Tiiätkö mitä. Meijän pitää molempien yrittää pitää mölyt mahassa.... SUN ennen kaikkea" Lausahdettiin ja virnistettiin. Joo Danielia oli helppo kiusia, nyt kun toinen oli itsekkin sanonut, että tuon piti opetella pitämään päänsä kiinni.
"Ehkä meidänei sitten tarvi tapella koko ajan... Vaikka toisaalta.. Se on kivaaki" Hihitettiin. Sitten painettiin uusi suudelma toisen huulille. Todellakin.. Tämä kyseinen pariskunta ei ollut ihan normaalista päästä. Normaalit pariskunnat ottivat rauhallisesti, kuhertelivat, keskustelivat niinkuin normaalit ihmiset... Aya ja Daniel joko käyttäytyivät kuin normaalit tai sitten riitelivät, vittuilivat tai muuten vain kiusasivat toisiaan.. Se oli noiden juttu.

Koko äskeinen paha olo oli alkanut unohtua. Äkkiä kuului raju koputus Danielin makuuhuoneen seinään. Aya hätkähti irti toisesta ja vilkaisi seinää. Ilmeisesti naapurit olivat häiriintyneet kaksikon toiminnasta. Ayaa alkoi taas naurattaa, mutta tällä kertaa painettiin pää Dänin kaulaa vasten ja alettiin hihittää. Eihän sitä saatu ärsyttää enempää naapureita.
"Tämän takia mun makuuhuoneen seinän takana ei asu kukaan.. Eihän ne vois olla rauhassa koskaan. " Hihitettiin. Vatsanpohjassa kutitteli ja olisi vain tehnyt mieli jatkaa nauramista. Sen sijaan kuitenkin ruvettiin hiljalleen kasaamaan itseä. Käsi kohosi Danielin niskaan ja valui siitä kevyesti selkään. Pieni ajatus oli kipittänyt kovaa tahtia porkkanapään mieleen. Ja koska moisen sanan sanominen ääneen oli Ayalle vaikeaa... Se päätettiin kirjoittaa toisen selkään. Niimpä sormi kirjoitti toisen selkään kirjain kirjaimelta sanan Anteeksi.
"Sä olit ilkeä...... Mutta mä menetin... jälleen kerran..... hermoni... Totaalisesti.. Sori" Hymyiltiin pehmeästi ja painettiin pää toisen olkapäälle.

Dan nyökytteli hyväksyvästi toisen sanoille, mutta lopetti sitten sen kuin seinään toisen mainitessa, että se koski erityisesti häntä. Vieläkin tuon oli pakko kiusata, vaikka asia voisi jo olla loppuun käsitelty. Kiusaamisen iloa Daniel ei kuitenkaan suostunut enää Ayalle antamaan, joten päätti antaa takaisin.
”Okei, mutta sun pitää myös heittää toi epävarmuus kaivoon. Sen takia vauhkoilet koko ajan ja erityisesti sillon kun kyseeseen tulee ulkonäkö”, Joo, ei hän nyt niin sokea ollut, etteikö olisi osannut laittaa merkille sitä epävarmuutta, jota Aya mukanaan kantoi. Epävarmuutta, josta hän ei ainakaan muistaakseen tiennyt mitään. Mutta oli se hänen mielestään outoa, että punapää oli niin järkyttävän kriittinen ulkonäkönsä suhteen. Vaikka hänhän oli mies. Mitäpä hän tuollaisista asioista oikeastaan edes tiesi?
”Sun päässä on jotain vikana”, saatiin sanottua, ennen kuin tyttö painoikin huulensa hänen huulilleen. Joka oli oiva tapa saada herran leipäläpi pysymään ummessa. Ainakin hetken.

Sitten korviin kantautuikin napakka koputus, joka kuului seinän toiselta puolelta. Se sai miehenalun katseen kääntymään haukkana seinään ja ilmeen muuttumaan jälleen kerran ärtyneeksi.
Mitä helvettiä? He eivät olleet edes pitäneet kovaa meteliä ja urpot kehtaavat jo huomauttaa siitä. Voisivat vain miettiä, kuinka monta iltaa hän on saanut kärsiä kuunnellessaan näiden naimista. No, saivat tämän kerran anteeksi seinän koputtelusta, sillä Aya oli tällä hetkellä paljon miellyttävämpi huomionkohde, kuin kaksi asuntoa erottava seinä.
Ja siinä samassa Danielin aivot löivät tyhjää. Aivan kuin ne olisivat jääneet jumiin tai jotain, kun ne vain eivät tuntuneet toimivan. Ihokin meni kananlihalle ja se aamuinen, kutkuttava tunne, jota oltiin koettu toista härnätessä, oli jälleen palannut. Jotain Aya kirjoitti hänen selkäänsä, mutta aivan alusta asti ei oltu onnistuttu olemaan mukana, joten se sana jäi arvoitukseksi. Mutta ei sen väliä, sanalla ei tällä hetkellä ollut mitään merkitystä, vaan sillä, mitä toisen sormen liikkeet vartalossa aiheuttivat. Olisi tehnyt mieli kiemurrella siinä paikoillaan, työntää toinen kauemmas ja toivoa, ettei toinen lopettaisi. Danin oli kuitenkin pakko vetäytyä kauemmas Ayasta, se oli ikään kuin refleksi.
”Onko sun aivan pakko härnätä mua tollakin tavalla?” saatiin lopulta kakaistua ulos suusta pienen hymyn saattelemana.

Aya veti syvään henkeä pää edelleen Danielin olkapäällä. Toinen tuoksui niin hyvälle. Samassa kirjoitus oli kirjoitettu ja huomattiin toisen kiemurtelevan. Hetkinen, hänhän oli itse tehnyt aamulla juurikin samanmoista kiemurtelua. Hihihiihiiiiiii.. Niimpä toise selän hyväilyä jatkettiin piirtelemällä siihen kuvioita. Ai, että voitaisiin viimein kostaa Danielille aamuinen kiusanteko muahahahah. Äkkiä toinen kuitenkin vetäytyi kauemmas.
"Kehtaatkin.. Itse härnäsit mua aamulla " Virnistettiin, eikä käsi suinkaan eksynyt pois toisen selältä, vaan jatkoi entistä iloisemmin selän kutittelua.
"Eli siis mulla on oikeus härnätä sua. " Todettiin tyytyväisesti hymyillen ja naurahdettiin samalla leikkisästi. Toinen saisi keksiä jotain muuta estääkseen häntä. Koska hänhän nimenomaan halusi härnätä Danielia. Varsinkin juuri tällä hetkellä. Sylissä tosin oli vähän epämukava istua, kun toinen jatkoi kiemurtelua. Ei sentään ollut vielä ainakaan pudottanut häntä, joten kai se oli positiivista. Niimpä jatkettiin kutittelua. Piirrettiin selkään ympyröitä, kolmioita ja viimein siirryttiin ihan vain epämääräisen kiemuran taiteiluun. Huulet eksyivät jälleen toisen huulille, jolloin kiemurtelu tuntui huvittavalta. Ayaa alkoi naurattaa jälleen kerran, joten toinen alkoi irrottautui varovaisesti ja alkoi hihittää.
"Awww.. Ihan niinkuin saisit sähkäriä koko ajan " hihitettiin ja tökättiin toista hellästi nenään. Kyllä riita oli ollut tämän sovinnon arvoista. Tosin teki mieli jatkaa toisen härnäämistä yhä julmemmilla metodeilla. Tosin, ihan vielä ei oltu keksitty mitä moiset metodit olivat. Hmmn.

Viimein kyllästyttiin toisen kutitteluun ja lopetettiin. Toista tillotettiin hetken aikaa onnellisesti silmiin ja sitten huokaistiin raskaasti.
"Mun pitäs kai vaihtaa vaatteet. " Lausahdettiin kevyesti, joskin heti lausahduksen jälkeen painettiin omat huulet vasten toisen omia. Daniel maistui aina mielenkiintoiselta.Johtuen siitä, ettei koskaan yksinkertaisesti tiennyt miltä kyseinen herra maistuisi.. Joten se oli siis mielenkiintoista. Äkkiä päätettiin siirtyä sanoista tekoihin. Pörrötettiin siis toisen hiuksia ja noustiin varovasti seisomaan. Sitten tuijotettiin pohtivalla ilmeellä laukkua. Mitä hittoa hän laittaisi päälle. Kenties vain vaihdettaisi bikinit alusvaatteisiin ja sitten toppi vielä farkkuhaalarisysteemin alle. Se olisi hyvä asu.. Eikä Daniel voisi enää alkaa aukomaan turpaansa, vaikka toisaalta toinen tuskin enää alkaisikaan. Mutta kuitenkin. Niimpä riisuuduttiin varovaisesti, kunnes päällä oli enää bikinit.
"Kato nyt olet nähnyt huomattavasti enemmän paljasta pintaa kuin sun naapurit." Lausahdettiin ilkikurinen ilme naamalla ja pyörähdettiin toisen edessä. Sitten iskettiin silmää. Ai että elämä oli makeaa välillä.

”Ai miten niin muka?” miehenalku kysyi nostaen kulmiaan, ”Rääkkääminen on mun-” Mutta koko lause keskeytyi ja suu vääntyi irvistykseen. Vartalo toimi täsmälleen niin kuin halusi eli kiemurteli kuin käärme ja yritti epätoivoisesti vältellä Ayan aiheuttamaa tunnetta, joka jatkui tauottomana. Daniel ei osannut päättää, pitikö tilanteesta vai ei. Tavallaan piti ja tavallaan ei; kieltämättä sively tuntui mukavalta, mutta taas toisaalta muiden härnääminen oli yksinomaan hänen etuoikeutensa, eikä kenenkään uhrina oleminen ollut kehuttavan mielekästä puuhaa.
Väkisinkin ja ehkä jopa hänen huomaamattaan hymy kuitenkin pukkasi levenemään vain entisestään.
Jossain vaiheessa käväisi jopa mielessä ajatus, että häiriötekijä saataisiin karkotettua tiputtamalla tämä lattialle, mutta se katosi jonnekin aivojen pimeään kolkkaan yhtä nopeasti, kuin oli ilmestynytkin. Niin ja eikös olisi aika paskamaista vain ottaa ja tönäistä toinen lattialle?
Sen verran herra sai kuitenkin itsensä pidettyä paikoillaan, ettei sitä valuttaisi tyylikkäästi sängyltä lattialle tyttöystävä sylissä, vaikka sekin olisi ehkä ollut mukavampi vaihtoehto, ainakin moinen härnääminen olisi loppunut.
”Ei ole mitään awww.” Dan tokaisi vastattuaan suudelmaan, yrittäen vääntää kasvojaan protestoivaan ilmeeseen, tosin siinä epäonnistuttiin ja pahasti.
Tämä vielä kostetaan…

Vihdoin ja viimein kiusoittelu päättyi. Ja hyvä niin. Ties millaiset traumat hän oli jo nyt saanutkaan – puhumattakaan sitten niistä niin sanotuista kikseistä. Tummatukka napitti punapäätä takaisin suuriin nappisilmiin. Jollaisia edes Sarahilla ei ollut koskaan päässyt olemaan. Ilmeisesti japanilaisilla naisilla tuppasi olemaan vieläkin suuremmat silmät, kuin korealaisilla.
Saivatpas hänen huulensa tänään paljon huomiota puoleensa. Vaikkei siinä mitään valittamista ollut. Hiustenpörrötys sai pahiksen kuitenkin heti räpläämään hiustensa kanssa, Aya nimittäin oli niin onnistuneesti saanut ne sekaisin, ettei hän meinannut nähdä mitään muuta kuin omia hiuksiaan himmentämässä, melkein kokonaan blokkaamassa, näkökenttäänsä. Sillä välin, kun toinen katseli laukkuaan pohtivasti, otti Daniel paremman asennon sängyllä – lähinnä vain kohensi istuma-asentoaan, sillä patja tuntui hetki hetkeltä luisuvan yhtä enemmän hänen perseensä alla. Tummat silmät katselivat tarkkaavaisesti, kun tyttöystävä riisui turhat vaatteet yltään. Tai no turhat ja turhat.
”Niin naapurit, mutta entäs ne ihmiset siellä rannalla?” kysäistiin kiusoittelevasti ilkikurinen hymy huulilla ja noustiin ylös sängyltä. Pari askelta ja se pieni välimatka näiden kahden välillä oli saatu kirittyä kokonaan. Mutta se ei suinkaan jäänyt siihen. Daniel pakotti punapään perääntymään ja pian tämä olikin joutunut seinän ja Danin väliin.
”Ei sun tarvitse tehdä muuta”, aloitettiin puhe varsin matalaksi muuttuneella äänellä ja kätevästi yhden käden voimin avattiin toisen bikineiden yläosa, ”kun ottaa nää pois, niin olen tyytyväinen.” Hymy leveni vain entisestään, kun turhaksi käynyt vaatekappale ujutettiin pois toisen sileitä käsivarsia pitkin ja tiputettiin lattialle.

Pyörähdyksen jälkeen kasvoilla oli kertakaikkiaan typerä, leveä virne. Toisaalta miten muutenkaan olisi voitu tilanteeseen reagoida. Ei mitenkään. Tyttönen napitti tummilla silmillään takaisin Danielin omiin. Samalla kasvoille oli jumittunut lähinnä haastava ilme. Mitenkäs toinen nyt meinaisi reagoida, haukkuisi hänet pystyyn tai jotain muuta yhtä mukavaa. Ainakin sellaista voitaisiin kuvitella tapahtuvaksi. Daniel näytti syötävän suloiselta siinä istuskellessaan. Mitähän toinen oikein mahtoikaan pohdiskella. Kuten tavallista kasvojen ilmeestä oli mahdoton tulkita mitään. Ärsyttävää. Jotkut ihmiset olivat niin helppoja lukea... Sen sijaan tämä kyseinen herra oli yhtä vaikea lukea kuin vieraskielinen kirja, jos et osannut kieltä yhtään ainutta tavua.
"Mitä" lausahdettiin ja hymyiltiin. Suuttuisikohan Daniel jos hän pakkaisi pojan reppuun, veisi kotiin ja laittaisi tuon yhteen Kimin lukuisista eläinhäkeistä. Silloin voitaisiin tillottaa poikaa koko ajan, eikä ikinä tarvitsisi miettiä missä suloisuus olikaan... Koska herraahan ei saanut puhelimella kovinkaan helposti kiinni, olisi tämä varmasti harkittavissa oleva vaihtoehto.
"No pyh jostain random rannalla makoilijoista. Ei siellä kukaan edes kiinnittänyt muhun huomiota" Mutistiin hajamielisesti, eikä sen kummemmin kiinnitetty toisen liikkeisiin huomiota. Nyt nimittäin mietittiin missä mahdolliset vaihtovaatteet olisivatkaan, ettei tarvitsisi koko laukkua kääntää ympäri.

Äkkiä havahduttiin siihen, että Daniel oli noussut sängyltä ja tullut lähemmäs. Katse kohotettiin toisen silmiin ja tajuttiin äkkiä, ettei toinen pysähtynytkään hänen eteensä. Danielin lähestyessä tajuttiin, että pitäisi oikeasti peruuttaa ettei toinen tulisi niskaan. Kasvoja alkoi moisen asian takia kuumottaa ja sydän alkoi takoa rinnassa lähes samaan tahtiin kuin äskeisen riidan aikana. Nyt moinen takominen ei kuitenkaan tuntunut lainkaan epämiellyttävältä. Sen sijaan moinen sai kasvojen värin muuttumaan koko ajan punaisemmaksi.
"Mitä sä teet" Lausahdettiin hiljaa, lähes kuiskaten ja viimein tajuttiin, että seläntakana oli seinä. Pinta tuntui viileältä paljasta ihoa vasten. Katse oli jumittanut toisen silmiin, jossa näkyi ilkikurisuutta. Mitä hittoa toinen oikein aikoi... Toisen äänensävy sai Ayan henkäisemään pienesti. Jos Daniel puhuisi tuolla äänenpainolla aina, Aya muuttuisi hyvin äkkiä vihannekseksi. Eihän tuollaiseen ääneen voinut vastata mitään, punastuttiin edelleen pahemmin ja tiltattiin pahemman kerran. Hemmetin jäpikkä, eihän tästä tullut nyt yhtään mitään. Normaalisti olisi ehkä kyetty vastustamaan toisen riisumista, mutta ei nyt... Ei todellakaan.... Nyt vain tuijotettiin toisen silmiin ja annettiin bikinien valua pois päältä...

Viimein valkea yläosa putosi lattialle. Ayan kädet kohosivat vaistomaisesti ristiin rintojen päälle.
"Idiootti" Mutistiin hiljaa ja virnistettiin leveästi. Selkä painettiin tiiviimmin seinää vasten ja ajatukset jumittivat. Vai ei tarvinnut muuta tehdä. Niin varmaan.
"No, ootko sä tyytyväinen" Muristiin ja nyrpistettiin huulet epämääräiseen mutruun, jonka läpi virnistys paistoi vähintäänkin selkeästi. Ehkä kannatti riidellä Danielin kanssa useammin oikein kunnolla, tai sitten pitäisi useammin härnätä tuota kutittelulla.... Jos kerran saatiin tämmöistä huomiota aikaiseksi. Tosin.... Tilanne myös hämmenti neiti porkkanapäätä hyvin paljon, se tunnetila kuitenkin työnnettiin takaraivoon ja toimittiin lähinnä vaistonvaraisesti.
"Sun vuoro, ole hyvä ja ota paita pois, niin mäkin saan ihastella sun ihoas " Sanottiin julkea ilme naamalla ja muutettiin vähän asentoa. Seinään nojattiin enää yläselällä, joten lantio työntyi väkisin vähän lähemmäs Danielia. Mikä taas sai Ayan näyttämään entistä julkeammalta.
"No niin herra. Vauhtia." Lausahduksen jälkeen purskahdettiin nauruun. Joka tosin hillittiin nopeasti samaksi julkeaksi virneeksi kuin äsken.

Niin kuin oli uskallettu olettaa, Aya tajusi aivan itse peruuttamisen käyttöön ottamisen, eikä näin ollen Danielin tarvinnut turhia ruveta toista työntämään mukanaan lähimpää seinää vasten. Koko sen lyhyen matkan ajan virne pysytteli huulilla ja katse oli porautunut täysin toisen silmiin. Aya ei kyllä niin vähällä hänen härnäämisestään pääsisi ja siitä pidettiin huoli. Tosin tällä hetkellä mielessä ei ollut kosto vain aivan jotain muuta. Jotain, joka toi nopeasti mieleen jonkin aikaa sitten tapahtuneen pienen välikohtauksen. Välikohtauksen, jonka jälkeen punapää oli pidellyt visusti paidan yllään, eikä sortunut silloiseen tekoonsa, joka oli kokenut ikävän kolauksen. Kiitokset siitä kuuluivat Danielille.
Hyvin nopeasti tummat silmät alkoivat erottaa tyttöystävän kasvoilla punastumisen alkua, mikä sai vain pienen voitonriemuisen hymähdyksen karkaamaan herran suusta. Miten hän onnistui aina aiheuttamaan Ayalle punastumisen aihetta pelkällä läsnäolollaan?
Ja kun vihdoin hän oli päässyt käsiksi valkoiseen vaatekappaleeseen, ei toinen tuntunut millään tavalla vastustelevan asiaa. Mikä oli totta kai positiivinen asia, vaikkakin joskin hippusen verran hämmentävä, olihan Aya nyt sen verran räväkkä persoona, että tuskin nyt antaisi hänen tehdä ihan mitä tahansa halusi. Tällä hetkellä punapään tahdonvoima oli selvästikin hyvin kaukana täältä.

Pahis vain naurahti toisen pienelle haukkumiselle. Idiootti oli liiankin tuttu nimitys näinä päivinä, eikä ollut loukkaavaa kuulla sitä Ayan suusta. Tyttö nimittäin piti hänen haukkumisestaan enemmän tai vähemmän.
Hymistiin mukamas miettivästi ja päätä kallistettiin hivenen katseen siirtyessä toisen ristittyihin käsiin. Jonka jälkeen se kuitenkin siirtyi melko nopeasti takaisin toisen silmiin.
”En oikeastaan. Taidan olla huono valehtelemaan?” todettiin huolettomasti silmien käydessä läpi punapään kasvonpiirteitä, jotka oltiin onnistuttu käymään kymmeniä kertoja, mutta siihen ei oltu kuitenkaan koskaan kyllästytty. Sormella hipaistiin vielä viimeistelyksi pehmeitä huulia.
”Joo joo, vastavuoroisuus, muistetaan muistetaan..” Dan sanoi ja vetäisi paidan pois yltään, joka pääsi pitämään seuraa pienemmälle vaatekappaleelle lattialle. Kädet asetettiin naisenalun lanteille samalla kun tultiin vain entistä lähemmäs ja huulet painettiin tämän omia vasten. Aluksi niitä maisteltiin, ikään kuin tarkistettiin, oliko maku tarpeeksi hyvä, mutta sen lyhyehkön vaiheen mennessä ohitse siirryttiin ahmimaan toisen kauniita huulia. Toinen käsi nousi lanteilta ja pujahti punertavien hiusten sekaan seikkailemaan.
Se ei kuitenkaan ollut tarpeeksi. Hän halusi enemmän. Huulet siirtyivät suutelemaan leukaa ja siitä löysivät tiensä huumaavan tuoksuiselle kaulalle, jolle jaettiin helliä suudelmia. Daniel olisi kovin mielellään halunnut maistella toisen kaulaa kovakouraisemmin, mutta järkyttävien läiskien välttämiseksi niin ei kuitenkaan tehty.

Danin mutistessan jotain ettei ollut ollenkaan tyytyväinen Aya naurahti. Miksei hän ollut yllättynyt. Toisaalta, ei tyttönen kyllä olisikaan halunnut toisen olevan tyytyväinen. Tästähän voisi tulla niin kivaa, että.. Tai siis tästä tulisi niin kivaa että. Aivot sylttäsivät totaalisesti, kun Daniel otti paitansa pois. Aya puri huultaan (kaiketi estääkseen leuan loksahtamista). Hemmetti toisen vatsalihaksia olisi voinut tuijottaa vaikka maailman tappiin. Omissakaan massulihaksissa ei ollut valittamista kiitos ahkeran treenaamisen, MUTTA oli silti ihan eri asia tillottaa lähietäisyydeltä miehen vatsalihaksia. Varsinkin, jos ne olivat samanlaiset kuin Danielilla..... Ajatuksissa jumitti idea Danielin massun öljyämisestä, mutta siihen ei nyt ihan päästy. Katse kohotettiin takaisin toisen tummiin silmiin. Huvittavintahan tässä tilanteessa oli se, että kun Aya tosissaan halusi tuijottaa toista silmiin, näin läheltä, piti tuon kallistaa päätään reilusti takakenoon. No, se taas ei kiinnostanut tällä hetkellä pätkääkään.

Daniel siirtyi asteen lähemmäs. Kädet siirtyivät Ayan lantiolle ja neiti itse jähmettyi suolapatsaaksi muutaman sekunnin ajaksi. Patsas kuitenkin suli yhtä nopeasti kuin oli syntynytkin, Danielin huulten kosketuksesta. Suudelmaan vastattiin pehmeästi, mutta toinen muuttui varsin nopeasti innokkaammaksi. Joten omakin rytmi muuttui huomattavasti intohimoisemmaksi. Sydän takoi edelleen rinnassa niin, että se pystyttiin tuntemaan omissa käsissä. Voi luoja. Danielin käsi siirtyi äkkiä hiuksiin. Aina, jos sormi hipaisikaan niskaa Aya värähti.Hemmetti soikoon. Eihän hän hallinnut itseään enää ollenkaan. Äkkiä huulet vapautuivat ja silmät rävähtivät auki. Toisen huulet siirtyivät leukaan, ja viimein kaulaan. Kidutus oli ilmeisesti Danielin suunnitelmissa pahemman kerran.

Suudelmat kaulalla tuntuivat tosin mielettömän hyviltä,(varsinkin kun toinen ei imuttanut kaulaa mustelmille.. Niitä olisi ollut kiva selitellä kotona..) mutta saivat aikaan myös epämääräistä kiemurtelua. Viimeinkin kädet irtosivat rististä, johon ne oli aikaisemmin liimattu ja ne kiedottiin kevyesti Danielin niskan taakse. Silmät sulkeutuivat hetkeksi ja hengitystä yritettiin tasoittaa. Tosin hyvin huonoin tuloksin. Hetken aikaa jaksettiinkin olla Danielin kiusittavana, nautittiin vain epämääräisestä fiiliksestä ja saatiin kylmiä väreitä. Sitten annettiin itse vähän takaisin. Oikea käsi liutettiin kaulalta niskaan ja siitä yläselkään. Jälleen alettiin etusormella piirrellä kuviota toisen selkään, kosto pitäisi saada se oli satavarmaa.
"Sä kiusaat mua, mä kiusaan sua" Virnistettiin toiselle ja etsittiin ruskeat silmät jostain, että voitiin tillottaa niitä.

Siinä toisen kaulaa härnätessä huomattiin sitä samaa kiemurtelua, jota hän oli itsekin hetki sitten harjoituttanut, mikä vain sai pienen hymähdyksen hyppäämään huulten välistä toisen iholle. Kärsi nyt uudemman kerran, sen olet ansainnut.
Daniel tiedosti asentonsa olevan varsin huono, varsinkin selkänsä puolesta, muttei jaksanut välittää siitä hetkeen, kunnes niska lopulta alkoi valittaa kuorossa selän kanssa siitä. Ayan pituus oli kieltämättä ongelmallinen asia. Miten joku oli voinut jäädä noin pieneksi? Kyllä sitä tiedettiin, että japsit olivat lyhyttä porukkaa ja pariin oli päästy törmäämäänkin, mutta kukaan ei ollut vielä ollut yhtä lyhyt, kuin Aya. Oli oikeastaan ensimmäinen kerta, kun miehenalulla tuli vastaan toisen osapuolen pituus. Ja asiahan olisi korjattava hetimiten.
Mutta sitä esti punapään kiusoitteleva käsi, joka siirtyi hivelemään jälleen kerran hänen yläselkäänsä. Niin mukavalta, kuin se tuntuikin, täytyi sille kuitenkin pistää stoppi. Danielin suoristi ryhtinsä ja jätti toisen vartalon ainakin hetkeksi rauhaan.

”Ihan oikeasti, etkö sä osaa olla kiltti tyttö ja unohtaa edes hetkeksi kostamista?” pätkälle tokaistiin mukamas toruvasti jalkojen kyykistyessä ja käsien tarttuessa kiinni toisen reisiin. Sen jälkeen Dan suoristikin jalkansa täyteen pituuteensa ja nosti punapään naurettavan helposti seinää vasten.
”Älä nyt vedä hernepeltoa nenääs, mutta sun pituutes tulee väkisinkin vastaan ja mä en kauhean mielelläni halua taittaa mun niskoja.” Ei ollut ehkä mikään maailman paras idea edes mainita toisen pituudesta, mutta minkäs sille voi, kun se oli tällä hetkellä kiistaton fakta josta ei päästy ympäri eikä ämpäri.
Kuitenkin tällä hetkellä ei tarvinnut edes laskea katsetta alas, sillä neidin kasvot olivat suoraan hänen edessään.

Siis miten niin Aya ei käyttäytynyt tyttömäisesti.. Okei ei Aya käyttäytynyt tyttömäisesti, mutta eihän tuo tehnyt sitä koskaan. Ei kaiketi sen suuremmin osannut. Toista mulkaistiin paheksuvasti, muttei kuitenkaan sanottu mitään. Nyt ei niin haluttu ruveta tappelemaan. Vaikka se olikin kyseisen pariskunnan tavaramerkkejä. No, kuitenkin tämä tilanne haluttiin pitää riita vapaana.... Tällä kertaa. Äkkiä toisen kädet kulkeutuivat Ayan reisille. Tyttö katsahti toiseen hämmentyneenä ja tajusi samassa olevansa toisen sylissä. Sisinen kissa hurisi tyytyväisyyttä.
"No en vedä hernepeltoa nenään, mutta sä voisit kerranki pitää pääs kiinni.. "Sitten suudeltiin jälleen toisen huulia. Olipas harvinaisen kätevää, kun naamat olivat samalla tasolla. Danielin honkkelipituus ei haitannut. Joo Ayan mielestähän syy oli miehen ylipitkissä honkkelijaloissa. Eikä siinä, että itse oli jääty 150 pintaan.. Mikä taas oli lähinnä säälittävää.
"Mut kato jos oisin pitkä ja painava, sä et vois kanniskella mua" Kuiskattiin hiljaa ja suudeltiin kevyesti toisen korvalehteä. Joo, oli pienessä koossa ehdottomia hyviäkin puolia. Niinkuin kyseinen hetki.

Tiedä sitten johtuiko se seinälle joutmisesta vai mistä, mutta Ayan sydän alkoi takoa jälleen ja hengitys kävi katkonaiseksi. Miksi oi miksi Daniel sai hänet tuntemaan olonsa täysin kokemattomaksi. Jota Aya ei todellakaan ollut.... Oli lähinnä ärsyttävää kun tajusi käyttäytyvänsä niinkuin mikäkin neitsyt. Muutenkni tilanne hämmensi porkkanapäätä. Ei hän ollut varmaan koskaan ollut kenekään armoilla näin pahasti. Eihän tuo nimittäin päässyt mihinkään Danielin ja seinän välistä, vaikka olisi kuinka paljon halunnut. Tosin sitä ei edes haluttu. Mutta kuitenkin.
"Sä sekotat mun pään.. Sun vika" Mutistiin toisen korvaan ja suudeltiin uudelleen toisen korvaa.. Danielilla oli lävistys poikineen. Hauskaa sinäänsä, sillä miekkosilla harvemmin näki noin paljoa korvalävistyksiä. Tai jos niitä oli, ne eivät sopineet ollenkaan kantajalleen. Idioottia. Danielille ne sopivat kuin nenä päähän. Tekivät miekkosesta entistä vakuuttavamman pahiksen hmmn. Äkkiä ajatukset kuitenkin palastivat takaisin kyseiseen hetkeen. Pieni kevyt henkäys karkasi huulilta ja äkkiä moista kaduttiin suuresti. Niimpä, jotta saatasiin toiset äännähdykset pidettyä sisällä, kiinnitettiin huomio jälleen toisen korvalehden suutelemiseen. Pidä suu kiireisenä niin saat tukittua turpasi... Ja sitä rataa. Sen sijaan lantiota keinautettiin, ihan vain jotta voisiin testata Danielin otteen pitävyys. Kieltämättä olo oli turvallinen.Ei siis tarvitsisi pelätä, että rysähdettäisiin lattialle.

Daniel hymähti. Jos Aya olisi sanojensa mukaisesti pitkä ja painava, ei hän todennäköisesti edes huolisi tätä. Saati sitten vielä vähemmän kanniskelisi ympäriinsä. Ayan kukkakepin pituinen vartalo sopi yhteen tämän luonteen kanssa saumattomasti. Ja siinä se viehätys olikin. Hän oli tapaillut pidempään luokkaan kuuluvia naisia, eikä näiden kanssa ole koskaan ollut samanlaisia ongelmia, kuin Ayan kanssa; pituus tuntuu joissain asioissa ottavan vastaan, ja ennen kaikkea nämä eivät koskaan olleet yhtä tulisia. Ja se oli tylsää.
Mutta suu pidettiin kerrankin kiinni, olihan tässä tärkeämpääkin tekemistä, kuin aukoa päätä ja aiheuttaa toinen riita. Josta ei selvittäisi vähällä..
Punapään huulet tunnettiin korvalla, joka veti miehenalun kananlihalle. Ei siinä hyvässä mielessä, niin kuin selän hively. Siitä meinattiin jo huomauttaa, mutta suu saatiin viimehetkellä pidettyä kiinni. Hetken Daniel jo ehti toivoa, että Aya keksisi jotain muuta kuin hänen korvansa härnäämisen. Hän ei nimittäin pitänyt siitä. Itsekään sitä ei tiedetty, mistä moinen inho oli tullut, mutta sille ei mahdettu mitään.

Aya kuitenkin kajosi uudemman kerran hänen korvaansa, joka sai ihon reagoimaan samalla tavalla, kuin edellisellä kerralla. Ei vaikka kuinka yritettiinkin, suuta ei vain yksinkertaisesti voitu – tai haluttu pitää ummessa. ”Oot ensimmäinen joka erehtyy kajoamaan mun korviin. Mutta annan anteeksi. Tämän kerran.”
Päätä ei kuitenkaan sanojen vahvistukseksi haluttu vetää kauemmas, hän halusi nauttia Ayan ihon lämmöstä vielä hetken verran.
Kaikki kuitenkin tuntui etenevän hitaasti. Liian hitaasti. Ja tuntui kuin paikoilla oltaisi seisty parisen tuntia, vaikka todellisuudessa se oli lähempänä paria minuuttia. Lisäksi hän halusi päästä koskettamaan noita kauniita kumpuja, jotka näyttivät suorastaan kerjäävän kosketusta. Korviin kantautuva pieni henkäisy oli kuin lähtömerkki ja Daniel totteli sitä sokeasti; Ayan selkä vedettiin irti seinästä ja tämä hukutettiin vaativiin suudelmiin samalla, kun suunnattiin sänkyä kohden. Miehenalku painoi punapään sänkyä vasten ja asettui tämän ylle, suoden pari kielisuudelmaa, ennen kuin antoi huultensa laskeutua kaulalta solisluille ja solisluilta toisen rinnan päälle, jota näykkäistiin hellästi. Samalla toinen käsi eksyi sivelemään malttamattomana sisäreittä, sipaisten siinä ohella myös kiusoittelevasti vaalean kankaan peittämää naiseutta.