A BIG mistake. Or was it? k18

//vlippp~

Mandykin oli lopulta löytänyt tiensä makuuhuoneeseensa. Hän oli väsynyt, päivä oli ollut kaiken puolin uuvuttava. Ensiksi tapahtui se Milon peliin eksyminen. Voi, silloinkos ne tunteet olivat päässeet kirjaimellisesti sekaisin ja se oli jo uuvuttanut tätä nuorta naista. Ja sitten illasta oli se balettiesitys. Oli ollut tarpeeksi ohjelmaa yhdelle päivälle, kiitos vain.
Tyttö lysähti makaamaan sängylleen ja ehti vain lyhyeksi hetkeksi sulkea silmänsä, kun ovikello soi. Mandy havahtui ja nousi ylös sängystä. Aivan, pimpottaja oli Milon äiti, joka toisi Jasperin hoidosta.

Brunette kiitti Mirandaa, Milon äitiä, Jasperin hoitamisesta. Miranda sanoi hoitavansa lapsenlastaansa milloin vain ja oli poistunut hymyssä suin. Jasper nukkui, joten Mandykin pääsisi nyt vähemmällä kuin yleensä.
Lapsi asetettiin nukkumaan omaan sänkyynsä, jonka jälkeen pahis kaatui uudemman kerran sängylleen toivoen, että nyt hän pääsisi nukkumaan.

Ja niin hän pääsikin.

---

"Milo, herää!"
Mandy kiskoi Miloa jaloista ja yritti saada poikaa hereille. Brunette oli herännyt jo pari tuntia sitten, yhdeksältä ja aloittanut kunnon siivousurakan (johon oli väliin mahtunut Jasperin syöttö ja leikkiminen). Nyt oli kyllä nuorukaisen aika tehdä jotain yhteisen kodin hyväksi.

Milo oli nukahtanut sitten lopullisesti siihen asentoon, mihin oli aiemmin illasta jäänyt. Pojan päällä oli yhä samat vaatteet, jotka aiemmin eilen ja sängyn peitteet olivat koskemattomia. Nuorukainen tipahti sängyltä lattialle, kun Mandy oli saapunut poikaa herättämään vetämällä jaloista. Milon mätkähtäessä lattialle pääsi pojan suusta pieni kivunsävyinen ulahdus ja poika nosti katseensa Mandyyn.
"Mitä vittua sä teet?", poika ärähti toiselle ja nousi istumaan. Siitä nuorukainen kapusi ylös ottaen tukea sängyn laidasta. Selkä oli kipeä, putoamisen myötä häntäluuhun särki ja hartiat olivat jumissa. Poika katsahti vaatetustaan ja tajusi, ettei ollutkaan herännyt eilisiltana enää vaihtamaan yöpaitaa. Hierottuaan hartioitaan hetken ja raavittuaan sekaista tukkaansa Milo katsahti edessä seisovaan Mandyyn.

"Hitto et oon ihan jumissa, ei kannata nukkua miten sattuu. Mut mitä helvetin asiaa sulla oli, kun piti sängystä tiputtaa?", nuorukainen katsoi kysyvästi ja raapi yhä hiuksiaan unisena. Olo oli kuin krapulaisella, mutta ilman hauskaa edellistä iltaa. Krapulassa oli se hyvä puoli, että tiesi kuitenkin edellisen illan olleen alkoholipitoinen eli mukava. Lisäksi krapulaan auttoi aina tasoittava. Tähän oloon ei tasoittavasta tulisi kuin paha mieli. Nuorukainen ajatteli, että voisi hakea keittiöstä särkylääkkeen ja painua takaisin pehkuihin.

Milo putosi lattialle, hups. No jaa, kyllä tuo sen kestäisi.
Mandy asetti kätensä lantiolleen ja antoi Milon sanoa sanottavansa. Ai mitäkö asiaa Mandyllä muka oli.
"Ai mitä helvetin asiaa mulla oli? No sitä, että kello on jo 11 ja tänään on lauantai, mikä tarkoittaa siivouspäivää", brunette suomensi ja hymyili ivallisesti.
"Vaatteet päälle ja luuttuamaan lattiaa", pahis käski ja häipyi Milon huoneesta hyppelehtien.

Miksi Mandy tunsi olonsa niin huolettomaksi ja... Jotenkin iloiseksi? Tulisiko tästä päivästä hyvä, parempi kuin edellisistä? Voi, toivottasti tulisi! Tyttö kaipasi elämäänsä parempia päiviä.
... Mutta miten elämä muka voisi parantua tästä?

Brunette huokaisi raskaasti ja jatkoi ikkunoiden pesemistä, mikä oli jäänyt kesken, kun oli pitänyt käydä repimässä Milo hereille. Mandy ei todellakaan aikoisi siivota heidän asuntoaan yksin. Milon oli tehtävä osansa.

Milo katsahti tyttöä katseella, ettei toinen voinut olla tosissaan. Miten Mandy kuvitteli, että Milo siivoaisi. Pojallahan hädintuskin käsi nousi ylös, kun hartiat olivat niin jumissa. Toisaalta nuorukainen ei jaksaisi juuri nyt neidin raivokohtausta, joten ehkä olisi pakko siivota edes vähän. Vaikka Milohan ei ollut mikään siivousalanammattilainen, eikä poika yhtään pitanyt siivomisesta. Senhän huomasi jo tämän herran huoneesta, koskaan se ei ollut siisti - ellei äiti ollut sattunut innoissaan siivoamaan. Ikinä tämä herra ei itse huonettaan ollut siivonnut. Poika nousi seisomaan sängyltä ja kaivoi kaapista jotakin sotkunkestävää vaatetta. Kaapistä löytyikin vanha Gran Canaria t-paita, jonka äiti oli joskus matkoiltaan ostanut. Sen kiskottuaan päälleen nuorukainen nappasi vielä harmaat collagehousut päälleen, ensin riisuttuaan siis edelliset housut jalastaan. Katsottuaan itseään peilistä Milo haroi hiuksiaan hieman siistimpään kuntoon ja käveli sitten olohuoneeseen, jossa odotti ämpäri ja lattiamoppi.

Herra tuijotti hetken ämpäriä, jossa oli jokin ihme ritilä. Ja moppi makasi seinää vasten. Poika kasteli mopin ämpärissä ja mietti miten saisi ylimääräiset vedet pois mopista. Hetken unisena vieläkin pohdittuaan poika tunki luutun ritilään ja puristeli siitä vedet. Sitten Milo alkoi luuttuamaan lattiaa laiskanpuoleisesti. Luututtuaan omasta mielestään riittävästi poika jätti mopin veteen ja käveli sitten keittiöön. Poika nappasi kahvia, joka oli vielä onneksi lämmintä ja istahti sitten pöydän ääreen lukemaan uusinta urheilulehteä.

Tulihan se jätkä viimein huoneestaan ulos, Mandy oli jo ehtinyt luulla, että Milo olisi nukahtanut uudestaan.
Pahiksella oli päällään tavallinen musta toppi ja vaaleat farkut, jotka hän oli käärinyt yli polvien. Hiukset hän oli sitonut ylös nutturalle ja hänen käsissään komeilivat keltaiset siivoushanskat. Tyttö oli ihan tosissaan tämän siivouksen suhteen, illalla asunnon olisi hyvä hehkua puhtautta ja tuoksua raikkaalta. Ja Milo olisi mukana tässä projektissa vaikka pakottamalla.

Brunette puuskahti helpottuneena, kun hän sai viimeisenkin kohdan ikkunasta pestyä. Mahdy heitti rätin ämpäriin ja riisui hanskat käsistään. Milokin oli näköjään saanut lattian pestyä, ainakin lattian kosteuden ja puhtauden perusteella.
Hienoa, Mandyn mieliala nousi jälleen yhden asteen.
Mandy käveli myös keittiöön ja otti itselleen lasin kaapista. Hän kaatoi siihen appelsiinimehua ja jäi nojailemaan keittiön kaappeja vasten, katse välillä eksyen Miloon.
Ei hän tänään voisi vihata Miloa, ehkä hän antaisi niiden epämiellyttävien tunteiden jäädä täksi päiväksi vapaalle. Ai anteeksi mitä?
Pahis pudisteli päätään ja ajatteli viimein menettäneen järkensä. Hän vihaisi Miloa, aina, tästä päivästä eteenpäin. Hän ei voisi koskaan ajatella pitävänsä Milosta. Ei, niin se tulisi aina olemaan. Häntä ja Miloa ei oltu luotu yhteen, se oli raaka tosiasia.

"Saat mennä pudistelee peitot parvekkeelle", Mandy käski juotuaan tarpeeksi virkoketta ja laski lasin pöydälle. Tyttö itse alkaisi pyyhkiä pölyjä.

Milo nosti hetkeksi katseensa keittiöön saapuneeseen Mandyyn, mutta sekunninmurto-osassa katse laskeutui takaisin mielenkiintoiseen artikkeliin lehdessä. Artikkelissa puhuttiin jotakin tenniksestä ja se aihehan poikaa kiinnosti paljon. Nuorukainen tunsi välillä katseen itsessään, mutta ei aikonut katsoa Mandyyn päin. Kuitenkin tyttö sanoi jotakin pudistelemisesta, Milo käänsi katseensa lehden sijasta tyttöön.
"Eiks toi luuttuaminen riitä? Ainakin aion nyt lukea ensiks tän lehden ja syödä jotain. Ja ei mun peitto kaipaa pudistelua..", nuorukainen sanoi ja hörppäsi kahvistaan nauttien.

"Sitä paitsi eiks täällä oo jo ihan tarpeeks siistiä? Kuka sitä tutkii, että onko sohvan alla pölyä vai ei. Eihän Jasperkaan missään konttaile ja aina joku sitä vahtii. Joten yks hailee, vai mitä?", Milo jatkoi ja käänsi sitten katseensa uudestaan lehteen. Poika raapi niskaansa ja nosti samalla kahvikupin huulilleen. Kahvin juotuaan nuorukainen alkoi pohtimaan ottaisiko aamupalaksi munakasta vaiko vain paahtoleipää. Siinäpä olisikin pulma ratkaistavaksi.

Mandy jämähti paikoilleen, kun kuuli Milon mielipiteen peittojen pudistelemisesta. Brunette kääntyi sitten poikaan päin, asteli tämän tuolin taakse. Hän antoi toisen puhua rauhassa loppuun, ennen kuin kyykistyi tarraamaan tuolin takajaloista kiinni. Mandy kallisti tuolia niin, että Milo putoaisi takapuolelleen lattialle.
Väkivalta oli mukavaa ja tehosi Miloon. Ainakin useimmiten tehosi.
"Mä tutkin, onko täällä siistiä", tyttö vastasi jäätävällä äänellä.
"Ja mä välitän siistiydestä", pahis jatkoi ja asteli pois Milon takaa.
"Eli herra on hyvä ja alkaa pudistella peittoja", Mandy käski, käänsi päätään poikaan päin ja mulkaisi tätä merkitsevästi.

Olisihan tämä pitänyt arvata, Miloa olisi vaikea saada siivoamaan 10 minuuttia kauempaa. Mutta tämä tyttö ei luovuttaisi, ehei, hän saisi kyllä Milon tekemään osuutensa. Keinolla tai toisella.

Äkkiä poika oli perseellään lattialla ja häntäluuhun kirpaisi tämän aamun aikana jo toisen kerran. Huomenna istuminen tuskin olisi niin mukavaa, saati kävely. Milo mulkaisi Mandyä ärtyneesti ja nousi seisomaan, ottaen pöydästä tukea. Nyt Milo ei ainakaan aikoisi pudistella peittoja, vaikka äsken vielä olisikin voinut. Ehei, Milo ei todellakaan olisi tuon naisen pompoteltavissa! Nuorukainen kaivoi keittiön kaapeista päättäväisesti paistinpannun ja asetti sen liedelle. Lieden päälle laitettuaan tämä käveli jääkaapille, otti sieltä kaksi kananmunaa ja kinkkuviipaleita. Sitten poika rikkoi munat pannulle ja heitti kinkut sekaan. Nuorukainen oli päättänyt syödä aamiaista -itsekseen, Mandylle tämä ei tehnyt. Osasi toinen varmasti itsensä ruokkia.

"Kerta SÄ välität siisteydestä, niin sittenhän sä voit siivota. Mulle se ei oo niin justiinsa kato", Milo vastasi piikittelevästi ja katseli pannulla paistuvaa munakastaan. Munakkaan paistuessa Milo kaivoi kaapista puhtaan lasin ja kaatoi lasin täyteen. Ja koska appelsiinimehu purkissa oli enää tippa jäljellä, hörpäsi nuorukainen suoraan purkin suusta loput mehut. Nautinnollinen ahhh pääsi pojan suusta ja pieni ilkeä virne levisi tämän kasvoille.

"OH Mandy
Well you came and you gave without taking
But I sent you away, oh Mandy
Well you kissed me and stopped me from shaking
And I need you today, oh Mandy"

Alkoi poika vielä laulamaan paistellessaan munakasta. Sillä Milohan tiesi, ettei Mandy voinut sietää kyseistä kappaletta.

Mandy ajatteli tekonsa toimineen, ja että Milo alkaisi tehdä hommia heti. Mutta kuullessaan kolinaa keittiön suunnalta, alkoi tyttö epäillä onnistumistaan. Haaleanvihreät silmät käännettiin hitaasti keittiön suuntaan ja tytön huulien välistä karkasi turhautunut huokaus.
"Milo!" pahis kivahti ja rypisti otsaansa. Rättiä, jolla tyttö oli alkanut pölyjä putsata, puristettiin tiukasti käsissä. Ärh, miten tuo jätkä osasikaan olla noin... Noin.. Noin ärsyttävän lapsellinen!
"Tää on sunki kämppäs, vitun molopää! Okei, ehkä sä sitten nautit asua yhdessä pölypunkkien ja ties minkä ötököiden kanssa, mutta tiedoks sulle, että mä en halua elää sikolätissä, jossa lentelee kärpäsiä!" Mandy purki raivoaan ja talloi paljaalla jalallaan lattiaa kiukkuisena.

Kuullessaan maailman ärsyttävimmän ja häiritsevimmän kappaleen hyräilyä Milon suusta ei pikkupahis voinut olla hillitsemättä tukahdettua raivoaan.
Joten pölyrätti heitettiin kauniissa kaaressa Milon päähän ja tyttö suorastaan juoksi Milon luo, hyppäsi tämän selkään kietoen jalkansa toisen ympärille ja yritti käsillään tukkia nuorukaisen suuta.
"Nyt helvetti lopetat!" tyttö ärisi kuin vihainen karhu toisen niskassa.

Milo myhäili tytön reaktiolle ja tökki munakastaan paistinlastalla. Poika hihitteli itsekseen ja käänsi hymyilevät kasvonsa Mandyyn tämän huudahtaessa pojan nimen.
"Mandyyyy! Oi ihana rakkainpani, mitä asiaa?", Milo sanoi naurahtaen perään ja katsoi hetken taas paistuvaa munakastaan, joka alkoi piakkoin olla valmis syömistä varten.
"Pölypunkit on mun kavereita ja oon kouluttanut jopa noita villakoiria! Ajattele Jeppe osaa jo istua ja Turre osaa antaa tassua. Eiks oo siistiä!", Milo sanoi silmät kiiluen ja naureskeli omille viisauksilleen. Seuraavaksi poika otti lautasen kaapista ja pisti paistetun munakkaansa siihen.

Seuraavaksi poika tunsi märän rätin kasvoillaan ja rätti tipahti onneksi juuri munakaslautasen viereen. Ei siis ruoka ollut pilalla. Kuitenkin Mandy oli hetkessä pojan reppuselässä ja Milo vain alkoi käkättämään toiselle. Poika yritti laulaa vielä tuttua Oh Mandy kappaletta, mutta tytön käsi tukki tämän suun. Milo päätti vaihtaa kappaletta, sillä poika oli juuri kuullut uuden Mandystä kertovan kappaleen, nimittäin ihanan poikabändin Jonas Brothersien kappaleen!

"Mandy used to be that girl
The one that never said a word
But she only sang s-club 7 and all those boy bands
Now its been a few years and looks like things have changed
Now shes mine and I wanna say"

Milo alkoi hoilata kovaan ääneen ja sai estettyä tyttöä tunkemasta kättä suun eteen. Poikaa nauratti tämä tilanne enemmänkin ja ainakin Milolla oli hauskaa. Mandystä ei nyt ollut väliä. Tosin munakas alkoi uhkaavasti jo jäähtymään, joten repusta olisi kohta päästävä kuitenkin eroon.

//Biisi joka soi taustalla nyt :'D

"Sä ja sun saatanan villakoirat", Mandy nurisi yhä Milon selässä roikkuen.
"Jos Jeppe ja Turre ei osaa siivota, ne saa luvan lähteä", brunette jatkoi nurisemistaan ja kopautti nyrkillään nuorukaista päähän.

"Älä nyt enää laula!" pahis parkaisi ja yritti työntää kättään Milon suun eteen. Hän ei tahtonut enää kuulla ainuttakaan laulua Mandy -nimisestä tytöstä! Miksi miehet lauloivatkaan hänen nimisestään tytöistä, eikä maailmassa todellakaan ollut ketään kiinnostavamman nimen omistajaa kuin Mandy? Okei, oli olemassa monia kappeleita, joissa laulettiin jostakusta naisesta nimellä, eikä useimmissa edes laulettu Mandystä, mutta se ei nyt ollut se pääpointti. Vaan se oli pääpointti, että Milon laulamana nuo kappaleet herättivät suurta vihaa tytön sisällä.

Mandy tiukensi otettaan pojasta, eikä todellakaan lähtisi helpolla irti toisen selästä. Milo ei pääsisi syömään munakastaan, haha. Hyvä kosto - not. Brunette vain tahtoi Milon osallistuvan siivoamiseen. Ei se voinut olla niin mahdoton ajatus!

"Ei me voida Turresta ja Jepestä luopua. Sitä paitsi ne on pari, ettei ainakaan voida erottaa niitä. Ja sitten Turrella on kyllä monta pentua yhden Nannan kanssa. Et ei ne lähde!", Milo naurahti ja tunsi sitten nyrkin päässään. Poika hieroi hetken päälakeaan ja seuraavaksi tytön käsi oli taas tämän suun edessä. Milo lopetti laulamisen ainakin hetkeksi, ehkä sillä tavalla Mandystä pääsisi eroon ja poika pääsisi munakkaansa kimppuun. Kuitenkin Mandy tiukensi otettaan, mutta Milo ei aikoinut luovuttaa. Nuorukainen kiersi kätensä niin, että ne osuivat tytön kylkiin. Sitten tämä alkoi kutittamaan toista.
"Läheppäs nyt siitä siivoamaan, mä syön tän ja tuun ehkä sit auttamaan..", Milo mutisi samalla tytölle virnistellen, vaikkei Mandy sitä tainnut nähdäkkään kun oli selässä roikkumassa.

Nyt sai kyllä riittää puhuminen joistain hemmetin villakoirista! Milo saisi tehdä osuutensa tai Mandy suuttuisi entistä enemmän. Niin, hänen hyvä päivänsä ei kyllä enää ollut kovin hyvä. Vai oliko? Oli ehkä hieman inhottava myöntää itselleen, että Milon kanssa tämän tapainen 'kinastelu' oli ihan... Hauskaa.
Okei, tuota Mandy ei enää ajattelisi jatkossa. Tuo ei tarkoittanut mitään, ei yhtikäs mitään!

Tuntiessaan Milon käsien asettuvan kyljilleen älähti tyttö kovaäänisesti. Hän oli herkkä kutiamaan ja hän aina alkoi nauraa hysteerisesti. Eikä tämäkään kerta ollut poikkeus.
"E-ei.... Hahahahaa... Vittu päästä... Hahahaa... Irti! Milooooo!" tyttö yritti puhua selkokielellä hysteerisen nauru- ja kiljumiskohtauksen aikana. Ihme, ettei Jasper ollut vielä herännyt heidän kinasteluunsa.

Lopulta Mandyn oli päästettävä irti ja myönnettävä tappionsa. Tosin hän ei myöntänyt sitä ääneen, vaan nyt hän pomppasi Milon eteen, tarttui kiinni pojan käsistä, lukitsi ne pojan kylkiä vasten ja katsoi poikaa vakavasti silmiin. Vaikka pahis oli pieni, hän oli pippurinen.
"Toi ehkä ei vakuuttanut mua", Mandy vain nurisi.

Milo jatkoi tytön kutittamista niin kauan, että toinen oli luovuttanut ja lähtenyt pois selästä. Milo ehti hetken riemuita voitostaan, mutta seuraavassa hetkessä Mandy olikin jo ottanut nuorukaisen kädet ja 'lukinnut' ne tämän kylkiä vasten. Kuitenkaan paljoa voimaa ei Milo tarvinnut, kunnes sai jo tytön otteen irroitettua. Milo kuitenkin nappasi Mandyn käsistä kiinni ja taivutti ne varovasti toisen selän taakse.
"Älä rupee isommilles, käy pian huonosti", Milo vastasi tytön nurinaan naurahtaen ja päästi sitten irti otteensa. Poika otti kylmänrauhallisesti munakkaansa, joka oli enää vain lämmin. Nuorukainen käveli istumaan keittiön pöydän ääreen ja alkoi syömään mestarikokkaustaan. Suola oli kuitenkin unohtunut ja Milon täytyi nousta ottamaan se maustekaapista.

"Siellä on vielä likaista, älä siinä nyt vaan töllää. Vai tuliko nälkä?", Milo naljaili tytölle ja osoitti kädellään olohuoneen ja eteisen suuntaan. Lattian luuttuaminenkin oli ollut vain vähän mopin näyttämistä lattioille, ei sitäkään voisi edes siivoamiseksi sanoa. Poika naurahti itsekseen ja nappasi suolan kaapista. Saatuaan suolan poika ripotteli sitä munakkaansa päälle ja kävi vielä viemässä purkin takaisin kaappiin, ennenkuin palasi istumaan tuolille ja ruokansa ääreen.

Hemmetti, kun piti olla niin voimaton. Milo pääsi helposti irti Mandyn otteesta, ja lukitsi nyt vuorostaan tytön kädet selän taakse. Brunette mulkaisi jätkää pahasti, ja pojan vapauttaessa otteensa tytön käsistä tyttö vain hymähti turhautuneena. Hän ei todellakaan antaisi Milon syödä rauhassa tuota munakasta, ehei.
Katkerana Mandy nappasi tyhjän mehulasinsa, pesi sen pari kertaa, ennen kuin täytti sen vedellä. Kauaa lasi ei pysynyt täynnä, sillä pahis kaatoi vedet kylmän viileästi Milon niskaan.
"Pitääkö sun aina käyttäytyä kuin pahamaineinen kakara", tyttö vain puuskahti, iski lasin kuuluvasti pöytään pojan munakkaan viereen ja lähti raskain askelin pojan luota. Mandy kuitenkin palasi takaisin keittiön puolelle, sillä hänen heittämä pölyrätti oli edelleen siellä, minne se oli heitettykin.

"Hyvää ruokahalua, herra 'rakastan pölyjä'", Mandy nurisi vihamielisesti ja lähti rätti kädessään jatkamaan pölyjenpyyhkimis -operaatiotaan.

Milo ei ehtinyt kuin hädintuskin istahtaa, kun sai jo niskaansa kylmät vedet. Poika kuitenkin päätti olla välittämättä tuosta ja ravisteli vähän paitaansa niskasta, joka nyt oli märkä. Sitten nuorukainen naurahti toisen kommentille ja katsahti Mandyyn. Mikä ihme tuotakin aina riivasi. Toisaalta Milo ei juuri jaksanut kuin nauraa asialle ja hymyssä suin poika alkoikin mutustamaan munakastaan.
"Kiitos, tää onkin aika herkullista", Milo vastasi ivaillen tytölle ja näytti kieltään toisen selälle. Poika söi oikein hitaasti ja nauttien munakkaansa loppuun ja hörppäsi mehunsa lasistaan. Sitten Milo nousi ylös ja jätti tiskit niille sijoilleen. Tämän jälkeen nuorukainen käveli kylpyhuoneeseen, jossa aikoi laittaa hiuksiaan parempaan kuntoon. Sitten nuorukainen voisikin vaikka lähteä ulos valokuvaamaan jotakin, kerta sääkin oli ihan kohtuullinen San Diegolainen sää.

Hiuksiaan laittaessa poika hyräili taasen itsekseen Oh Mandy kappaletta, sillä se oli jäänyt pyörimään päähän. Kappale oli niin tarttuva ja jos sitä kerran lauloi, soi se koko loppupäivän päässä. Valitettavasti. Nuorukainen ei ollut tajunnut laittaa kuitenkaan kylpyhuoneen ovea lukkoon, joten saisi nähdä missä välissä Mandy ehtisi juosta sisään.

Mandy ehti pyyhkiä television, kaapit ja pöydät sillä välin, kun Milo oli mutustellut muka niin maukasta munakastaan. Kyllä, vihaisena tämä tyttö oli aikamoinen känkkäränkkä ja ripeä liikkeissään. Tosin pari kertaa nurin valokuvat sun muut koriste-esineet olivat menneet nurin tytön niin nopeasti siivotessa. Sentään hän ei ollut hajottanut vielä mitään.

Brunette jämähti taas paikoilleen, kun kuuli erään hyvin epämiellyttävän hyräilyn korviinsa.
"MILO!" tällä kertaa parkaisu oli huomattavasti kovaäänisempi. Tyttö heitti rätin ja kumihanskat lattialle ja askelsi painavin askelin kylpyhuoneeseen, missä Milo laitteli vain hiuksiaan.
"Vaikka sä ootkin ärsyttävän hyvännäköinen, se ei tarkota sitä, että sä saat tehdä mitä haluat", Mandy tiuskasi kiukkuisesti. Että Milo osasi olla niin, niin... Niin ärsyttävä!
"Kumpikohan meistä se mies talossa on", brunette vittuili ja asetti kätensä puuskaan.
"Sä käytät kylppärissä enemmän aikaa kuin mä! Eikä sun edes tarttis, ja se mua vasta ärsyttääkin! Sä näytät herätessäkin niin vitun ärsyttävän hyvältä, että mua ihan oikeesti alkaa vituttaa, kun katon sua! Helvetti!" Mandy purki salattuja tunteitaan ja siirsi katseensa sivulle.
Mandya tosiaan raivostutti, tai oikeastaan häntä ärsytti Milon hyvännäköisyys. Tyttö itse oli niin yksinkertaisen näköinen eikä häneen juuri kiinnitetty huomiota kadulla. Miloon sen sijaan tuntuivat kiinnittävän huomiota kaikki tytöt, ja miksei myös vanhemmat naiset. Ei heitä oltu tarkoitettu yhteen, Milo kuului yhteen jonkun bimbon blondin kanssa. Hah, siinäpä vasta täydellinen pari!

"Niin vitun epäreilua!" tyttö kivahti turhautuneena ja läksi ulos kylpyhuoneesta paukauttaen sen oven kiinni perässään. Hän jäi seisomaan olohuoneen suulle ja yritti rauhoittaa yli kiehuvia tunteitaan.

Milo säpsähti kuullessaan Mandyn rääkäisyn ja tajusi vasta sitten, että oli taas hyräillyt tuota kiellettyjen biisien listalla olevaa kappaletta. Pieni virne kuitenkin levisi hetkeksi pojan kasvoille, mutta Mandyn saapuessa sisään sekin virne katosi tuhka tuuliin. Milo käänsi katseensa vaahtoavaan tyttöön vieressään ja hämmästyi kuulleessaan tuon suusta sanoja kuten: "hyvännäköinen, ärsyttävän hyvältä". Milo kuunteli hetken silmät suurina ja raapi miettien niskaansa.

"En mä oo ees niin hyvännäköinen..", poika vastasi hieman puolustellen, vaikka tiesi oikeastaan hyvinkin, ettei mikään rumakaan ollut. Toisaalta olihan koulussa muitakin komistuksia, eikä Milo ollut ainoa.
"Ja kai sitä mieskin saa tukkaansa laittaa? Ei se musta siitä oo kiinni, haluun näyttää edes jotekin ihmiseltä kun lähden ulos..", Milo jatkoi toisen perään ja avasi hanan pestäkseen kätensä hiusgeelistä, jota oli hiuksiinsa vähän juuri laittanut.
"Mut oon mä silti äijempi kun sä!", Milo naurahti rennosti sitten ja näytti hauislihastaan ihaillen sitä itsekkin. Sitten poika nosti paitansa helmaa ja paidan alta hetken ehti paistaa treenatut vatsalihakset, kunnes paita taas laskettiin alas. Niin ainakin Milo näytti mieheltä? Kai?

Sitten Mandy olikin lähtenyt kylpyhuoneesta ovet paukkuen ja Milo oli jäänyt sinne seisomaan. Kuitenkin käsiteltyään liian nopeasti tullutta tietoa ja raivopurkausta poika asteli itsekin ulos kylpyhuoneesta.
"Öö.. Mandy? Haittaaks sua jos lähden vähän valokuvaamaan, tai siis saisit rauhoittua yksikseks, Jasperki nukkuu näköjään kun tukki", Milo kysyi sitten hieman epäröiden. Olisi kuitenkin enemmän riitaa aiheuttanut se, että nuorukainen olisi vain lähtenyt menemään. Vaikka tuskin nyt Mandy edes antaisi pojan lähteä mihinkään..

Niin, ja lehmät lentää! Milo todellakin 'vähätteli' omaa hyvännäköisyyttää, vaikka aivan varmasti tiesi sen, että hän omisti tavallista paremman ulkonäön kuin jotkut muut. Nyt Mandya vitutti vain entistä enemmän koko pojan olemassaolo. Vaikka silloin juhlissa, kun tyttö oli päätynyt Milon kanssa vällyjen väliin, olivat ajatukset todellakin olleet aivan toisenlaiset.
Turha sitä nyt oli menneitä muistella, kun elettiin nykyisyyttä. Helvetinmoista nykyisyyttä.

Tyttö ei vain voinut pidetellä raivokohtaustaan, joka oli tekemässä tuloaan entistä nopeammin, kun Milo oli kysynyt valokuvaamisesta.
"HAITTAA!" Mandy vain kivahti ja kääntyi toiseen päin nopeasti. Bruneten haaleanvihreissä silmissä vilahti taas samaista katkeruutta, mitä hänen silmissään näkyi nykyään melko usein.
"Sä et vaan voi.. Sä et vaan voi olettaa, että mä huolehdin meistä kolmesta! Mitä jos mä yhtäkkiä katoaisin, esimerkiksi kuolisin? Miten sä selviäisit ilman mua? Et mitenkään, jos toi on sun asentees! Mä oon tehnyt tän, tän... Tän perheen eteen paljon, mutta sä et voi ees siivota lattiaa kunnolla!" Mandy purki taas tunteitaan ja heilutti käsiään kuvaillakseen tunteidensa suuruutta. Tyttö vetäisi syvään henkeä ja sulki silmänsä.
"Luuletko sä, että mä jaksan tän kaiken yksin..." Mandy kuiskasi, katkerasti ja ilottomasti.

Nuorukainen säpsähti taas kun toinen kääntyi niin äkkiä tätä kohden. Milon silmät suurenivat hetkeksi ja pojan käsi nousi hiuksiin takaraivolle hieman hämmentyneenä. Poika ei ollut odottanut aivan tuollaista reaktiota toiselta. Nuorukainen kuunteli toisen raivoamisen loppuun ja katseli kun tyttö viuhtoi käsiään hullunlailla.
"Ekaks: sun ei tartte musta huolehtia pätkääkään, joten siinä on yks vähemmän. Tokaks: Selviäisin ihan varmasti, vaikka mihin sä siitä rätin kanssa olisit just nyt kuolemassa. Kolmanneks: Sä tiedät hyvin, että en tykkää siivoamisesta. Mieluummin mä vaikka lähden leikittämään Jasperia pihalle tai jotain. Tai teen jotakin muuta, vaikka ruokaa. Tai jotain!", Milo lateli listaa tytölle ja lopuksi pojan äänenkorkeus nousi hieman. Adrenaliini alkoi ottaa valtaa tästä melko rauhallisesti käyttäytyvästä pojasta taasen, miten Mandy aina onnistuikin ärsyttämään nuorukaista näin.

"Sä vaan liiottelet aina asioita. Kaikki muka on sun. Sinä. Sinä. Sinä. Ja vielä kerran sinä. Mä en varmaan koskaan oo kuullut sun suusta mitään kiitosta, tai sanaa musta! Aina vaan sinä. Kato nainen välillä peiliin. Turha leikkiä jotain saatanan marttyyriä aina!", Milo ärähti nyt tytölle ja käänsi sitten toiselle selkänsä, suunnaten omaan huoneeseensa. Milo ei yksinkertaisesti enää meinannut jaksaa Mandyä, aina tuo valitti tai puhui vain kuin HÄN teki kaiken, mikä ei oikeasti edes ollut totta.

Mandy tuhahti paheksuvasti nuorukaisen vakuutteluille siitä, miten jätkä selviäisi muka ilman häntä.
"Joo, niin varmaan. Jos sä joutuisit asumaan ilman mua, sä luultavasti tukehtuisit niihin helvetin villakoiriis", brunette ilkkui ja näytti hyvin hapanta naamaa.
Tytön suu loksahti auki, kun Milo alkoi vuorostaan syyttää häntä heidän kurjuudesta. Mandy puristi kätensä nyrkkiin ja katsoi poikaa nyt erittäin pahasti.
"Jos et sattumoisin huomannu, MÄ kannoin Jasperia mun vatsassa ne helvetilliset yhdeksän kuukautta! Ja mähän se sut sänkyyn sain sieltä juhlista, joten joo, kaikki oikeastaan on mun ja mun vika. Ja koska kaikki on mun vika, niin mä pidän huolta omista virheistäni. Sä vaan... Sä vaat elät saatana ilman huolen häivää ja välttelet siivoamista!!!" tyttö suorastaan kiljui loput sanoistaan ja hänen poskiaan punotti. Hän oli todellakin päästänyt kaikki raivonsa pihalle ja nyt totta puhuen heikotti.

Brunette meinasi jo horjahtaa, mutta hän otti tukea sohvalta, johon kävi istumaan. Tyttö painoi päänsä käsiinsä, jotka nojasivat polvia vasten ja hengitti kiivaasti sisään ja ulos.
Olikohan tämä sitä kuuluisaa ahdistuskohtausta, josta muka niin monet olivat elämänsä aikana kärsineet?

Milo oli ehtinyt jo huoneeseensa kuullessaan viimeiset kiljumiset tytön sanoista. Aina tuo sama virsi joka naisella, joka oli synnyttänyt. Minkäs miehet sille mahtoi, että luonto oli suonut raskaana olemisen toiselle sukupuolelle. Paitsi merihevosilla, mutta sitä nyt ei laskettu mukaan. Mandyn oli aivan turha siitä alkaa huutamaan. Milo istahti hetkeksi sängylleen painaen päänsä käsiensä varaan ja huokaisten syvään. Nuorukainen kaipasi kyllä nyt jotakin vettä väkevämpää drinkkiä ja Milo nousi ylös sängyltä suunnaten olohuoneeseen baarikaapille. Kirkasta ja spriteä vähän lantraamaan, siinä ihan sopiva vitutuksen poistaja.

Saavuttuaan olohuoneeseen Milo loi halveksuvan katseen Mandyyn, tytön olisi turha luulla että poika mitään auttaisi. Kylmästi Milo käveli baarikaapille, otti sieltä pullon kirkasta ja yhden lasin. Poika kaatoi yhden kolmasosan lasista viinaa ja sulki sitten korkin laittaen pullon takaisin kaappiin. Spritekin löytyi baarikaapista, ehkä hieman lämmintä mutta ei se haitannut. Nuorukainen kaatoi loput lasista täyteen spriteä ja hörppäsi suuren kulauksen sitten juomastaan. Sanaakaan sanomatta Milo käveli parvekkeelle seisomaan.

Eikö Mandy muka ollut koskaan pyytänyt Milolta anteeksi? Eikö muka kertaakaan? Varmasti hän oli pyytänyt anteeksi, ainakin joskus, sillä ei brunette nyt niin paha ihminen ollut.
Miksi sitten pahis ei millään muistanut sitä viimeisintä kertaa, jolloin hän olisi pyytänyt anteeksi Milolta?
Voihan helvetti...

"..."
"Anteeks..." Mandy oli ilmestynyt parvekkeelle pojan taakse. Hän oli astellut aivan hiirenhiljaa paikalle ja tuijotti nyt varpaiden alla kylmältä tuntuvaa betonilattiaa.
Brunette hiljentyi täysin ja hänen sydämensä löi kiivasta tahtia rinnassa. Miten anteeksipyytäminen pystyi muka tuntumaan näin vaikealta ja... Tukahduttavalta?

Milo ei ollut huomannut Mandyn saapumista parvekkeelle. Poika oli kiinnittänyt katseensa jonnekkin kauas horisonttiin. Nuorukainen nojasi parvekkeen kaiteeseen ja pyöritteli lasiaan käsissään. Kuitenkin Mandyn pyytäessä anteeksi Milo käänsi katseensa hetkeksi takana seisovaan tyttöön.
"En tiiä annanko..", Milo sanoi töykeästi takaisin ja käänsi kasvonsa taas eteenpäin jääden tuijottamaan jonnekkin. Lasi vietiin huulille ja väkevää nestettä kulautettiin suuri annos kurkkuun. Alkoholi poltteli nielussa, mutta se tuntui tällä hetkellä vain hyvältä. Harmi, ettei tälläisestä saanut edes hiprakkaa. Ehkä sitä pitäisi lähteä hakemaan vaikka veljen kanssa baariin, tai jotain. Kotona hän ei aikoisi iltaansa pilata tämän enempää. Toinen vaihtoehto voisi olla kunnon rääkki kuntosalilla.

Mandy puri huultansa kivuliaasti, kun Milo mietti, antaisiko anteeksi tytölle. Tytön oli pakko purra huultaan, sillä ilman sitä tekemistä tyttö varmaan laukoisi jälleen jotain epämiellyttäviä kommenttejä Milolle, joka nyt huonoksi onnekseen oli sattunut bruneten tulilinjalle.
Pahis päästi tärisevän, pidättäytyneen huokauksen huuliensa välistä ja pyöräytti silmiään. Tytön silmät olivat oudosti vesittyneet eikä Mandy pitänyt tästä heikosta tunteesta ollenkaan.
"Anteeks", Mandy sai sanottua uudemman, vahvemman, kerran ja vetäisi jälleen keuhkot täyteen happea.

Miten vaikeaa se oikeasti olikaan, pyytää toiselta ihmiseltä anteeksi omia virheitään. Mandy ei ollut aikaisemmin tajunnut, miten paljon rohkeutta anteeksipyyntöön vaadittiin. Nyt hän oli sen kokenut ja jotenkin... Jotenkin tyttö tunsi sisimmissään helpotusta.
Helpotusta mihin, sitä pitäisi kysyä..
Ei Mandy tahtonut Milon olevan hänelle vihainen.