If they don't look closer then they all believe it

// Anyel (:

Aamu oli startannut loistavasti ainakin Mackenzien osalta. Noustessaan hän oli tuntenut erikoislaatuista pirteyttä. Ei cheerleaderkään aina jaksanut kouluun mennä, mutta nyt taatusti jaksoi. Tänä päivänä oli hyvä näyttää paremmalta kuin koskaan, joten vaaleahiuksinen tyttö laittoi päälleen merimiestyylisen mekon ja kengät. Hiukset suoristettiin ja otsahiukset laitettiin pinnillä ylös. Valmistautumiseen käytettiin hitusen enemmän aikaa kuin yleensä. Peilikuvaan oltiin tyytyväisiä, ja toivottiin että Thomas olisi myös.

Yleensä Mackenzien äiti vei tytön kouluun, mutta tänään tuon ei tarvinnut. Tietenkin kysyttiin kuka Macin kouluun heittäisi, vastasi tyttö suoraan että eräs Tom. Hänen äitinsä oli ollut niin lehtensä lumoissa - jossa muuten kirjoitettiin hänestä - ettei tuo ollut sanonut kuin heit ja oli antanut tytön lähteä rauhassa kouluun. Cheerleader kun ei usein halunnut pummata kyytiä kavereiltaan vaan kulki mielellään äitinsä kuljettamana.

Tom, kuten oli luvannut, oli tullut ajoissa heidän talonsa eteen. Täsmällisyys oli asia, josta Mac piti. Tyttö huomasi että urheilijalla oli hyvä maku autojen suhteen, koska maasturi oli hieno, mutta rento. Matka oli mennyt nopeasti siihen nähden, ettei Mackenzie hirveästi sanonut mitään matkalla, vaan tuijotti ikkunasta ulos. Onneksi radiosta tullut musiikki oli peittänyt hiljaisuuden. Tyttöä hieman jännitti, vaikka piti huomiosta ja sitähän tulisi varmasti. Toistaessaan tarpeeksi monta kertaa päässään kaiken menevän hyvin, oli puhelias tyttö alkanut kommentoida radiosta tulevan naislaulajan ääntä kamalaksi.

"Jännittääkö tai kaduttaako?" Mac kysyi yrittäen itse kuulostaa mahdollisemman rentoutuneelta, kun auto viimein pysähtyi koulun parkkipaikalle. Pihalla näkyi ihmisiä, jotka heidän piti kohdata, mutta tyttö käänsi katseensa Tomiin, joka istui kuljettajan paikalla.

Tom oli aamulla lähtenyt kotoaan hieman aikaisemmin kuin hän olisi normaalisti lähtenyt. Onneksi kukaan perheenjäsenistä ei ollut tarpeeksi kiinnostunut Tomin puuhista että olisi kysellyt miksi hän lähti melkein puolta tuntia aikaisemmin kuin yleensä.

Tom oli pukeutunut rennosti lempifarkkuihinsa ja mustaan t-paitaan, nuorukaista ei juuri nähty muuta kuin farkuissa tai sitten urheilutamineissaan.
Hän ajoi vihreällä maasturillaan Mackenzien kodin eteen juuri sovittuun aikaan ja tyttö tulikin pian ulos merimiesmekossaan.
Matka sujui nopeasti, vain muutama sana vaihdettiin ja aivan liian pian Tom pysäköi autonsa koulun parkkipaikalle. Tom huomasi etteivät ihmiset vielä kiinnittäneet hänen autoonsa huomiota, miksipä olisivatkaan kiinnittäneet, eihän Tom koskaan kuljetellut muita eikä aamuinen Tom ollut liiemmin erikoista katseltavaakaan.

Tytön tiedustellessa jännittikö tai kaduttiko nuorukaista, Tom nyökkäsi ja virnisti hieman samalla kun kiskaisi avaimen pois virtalukosta.
"Kumpaakin, mutta mä tarvitsen tätä. Ja nyt sitä mentiin", urheilija tokaisi, avasi ovensa ja loikkasi kevyesti pihalle. Hän kiersi auton toiselle puolelle, katsoi vaaleaa tyttöä hetken hieman epäuskoinen ilme kasvoillaan, mietti mitä tekisi ja lopulta hän päätyi kiertämään kätensä tytön hartioille.
"Näyttääkö tää tyhmältä?" Tom supatti vaalean tytön korvaan seisten aivan tämän vieressä.

Mackenzie olisi voinut myös sanoa, että häntä hieman kadutti, mutta tässä vaiheessa oli enää vaikeaa keskeyttää. Tyttö astui myös ulos autosta pikaisesti katsahtaen taas koulun pihalle. Tom tulikin toiselta puolelta, hetken toimettomana seisten ja tehden sitten siirtonsa.

"Ei, emmä usko", sanottiin hymyillen ja tyttö laittoi kätensä Tomin vyötärölle. He näyttivät varmasti ihan tavalliselta parilta, jotka tulivat yhdessä kouluun. Siltä ei vaaleaveriköstä kuitenkaan tuntunut, mutta ehkä hän tottuisi siihen vielä. Mac katsahti vielä pojan kasvoja, kunnes alkoivat kävelemään lähemmäs koulua. Ei kukaan heitä autojen välistä tulisi huomaamaan, vaan jostain avonaisemmalta paikalta. Tytön kasvoilla oli pieni viaton hymy, sellainen jonka odotettiin olevan rakastuneella parilla. Heitä vastaan tuli kaksi cheerleaderia, joiden naama venähti pieneksi hetkeksi, jonka jälkeen tytöt kokosivat itsensä ja tervehtivät hymyillen mennen ohi. Nuo halusivat varmasti tietää kaiken, mutta eivät alkaneet Tomin kuullen hössöttämään. "Voi luoja, kun mä noitten käsittelyyn pääsen oon mennyttä naista", sanottiin hiljaa päätä hieman puistellen.

Astellessaan lähemmäs koulua, heidän edessään pienen matkan päässä näkyi kermalaisten pieni joukko. He eivät voisi välttyä heiltä. "Moi!" tyttö tervehti iloiseen sävyyn ja jäi katselemaan toisten ilmeitä, samalla kuin pieni käsi otti tiukemman otteen pojasta. Ihmiset moikkasivat myös jonka jälkeen kysyttiin milloin he olivat alkaneet seurustelemaan. Mac katsoi hymyillen Tomia silmiin. "Vähän aikaa sitten", cheerleader vastasi nojautuen toiseen. Pienikokoinen Mackenzie tuntui olevan turvassa toisen vierellä. Katseita vaihdettiin, mutta muuta ei kuulunut kuin onnitteluja, mikä sai tytön hieman vapautumaan.

Tytön kierrettyä kätensä Tomin vyötärölle, he lähtivät kävelemään kohti koulurakennusta. He ehtivät vain juuri ja juuri pois parkkialueelta kun kaksi cheerleaderia tassutti vastaan. Vaalemman tytön Tom tunnisti Danielle Marchandiksi, mutta tummempaa tyttöä Tom ei tuntenut, ehkäpä tämä oli uusi koululainen tai sitten Tom vain ei osannut liittää kasvoja nimeen. Tom ravisti hieman päätään tyttöjen kipitettyä ohi ja katsoi vieressään kävelevää vaaleaverikköä huvittuneesti.
"Voi sua raukkaa", nuorukainen virnisti ja tavoitteli kasvoilleen rakastunutta ilmettä, Tom ei tiennyt millainen se oli, joten hän päätyi hymyilemään pöllön näköisenä, todennäköisesti muut luulisivat hänen haukanneen muutaman ekstaasitabletin aamupalaksi.

Lisää kermalaisia ilmaantui näköpiiriin ja Tom yritti kaikin keinoin keskittyä esittämään Macin poikaystävää. Nuorukainen tervehti tuttujaan ja virnuili vieressä kun vaaleaverikkö painautui tiukemmin häntä vasten ja ilmoitti heidän aloittaneen seurustelun vähän aikaa sitten. Tom nyökkäsi ja katsoi kainalossaan olevaa tyttöä hellästi.
Tämä on hölmöläisten hommaa, tässä seison tyttö kainalossa ja yritän teeskennellä ystävilleni. Palaisin helvetissä jos uskoisin Jumalaan, Tom murisi hiljaa mielessään, kasvoillaan edelleen leveä hymy.

Mackenzie pysyi tiiviisti asennossa. Jos hän olisi irrottanut otteensa, olisi saattanut syntyä kiusallinen tilanne seuraavasta asennosta. Silloin kun oikeasti seurusteli, ei miettinyt 'miten tässä nyt ollaan' vaan oltiin vain. Keskustelu porukassa oli vielä heissä. Eräs poika totesi, että oli jo aikakin kun Thomas löytää jonkun ja että pojasta oltiin jo huolissaan. Kuka pystyy olemaan niinkin pitkän ajan sinkkuna, kysyttiin. Mac naurahti muiden mukana ja taputti toisen rintaa vapaalla kädellään.
"Kauan te muuten ootte ollu yhessä?" tyttö kysyi pariskunnalta piirissä hymyillen.

Piiriin liittyi muutama muukin ja esittäen samoja kysymyksiä kuin hieman aikaisemmin, te? Milloin? Tom sai joukkuekaveriltaan olalle hyväksyvän taputuksen ja silmäniskun. Puhuivatkohan pojat samalla lailla kuin tytöt suhteistaan? Tuskin niin syvällisiä, mutta varmasti jotain. Niistä jutuista heidän olisi pakko jossain vaiheessa pitää pieni juttutuokio. Sillä jos niihin puheisiin liittyi intiimiasioita, herra Vale saisi olla varuillaan.

Cheerleaderin kestohymy säilyi, tuon seuraten keskustelua, jossa alettiin muistelemaan Mackenzien edellistä poikaystävää. Tyttö ei halunnut Tomin kuulevan ainakaan heti niitä yksityiskohtaisia tietoja, joita kansalla oli tarjottavana, olivat he sitten leikisti suhteessa tai ei. Urheilija oli tosin saattanut kuulla niistä, mutta turha niistä oli muistuttaa. "Teitä ei varmaan haittaa, jos me liukenemme tästä..?" Mackenzie kysyi. "Mennäänkö kulta? Vaikka tonne" sanottiin hymyillen Tomille, ja otettiin sulavasti toista kädestä kiinni, näyttäen samalla vapaata penkkiä hieman syrjemmällä.

Muiden alkaessa nauraa Tomin pitkälle sinkkuajalle joka oli nyt "päättynyt", Tom naureskeli muiden mukana, muttei voinut sille mitään että hänen naurunsa kuulosti hieman ontolta, ainakin omaan korvaan.
Tom vastaili itse muutamalle kysymykselle joita hänen joukkuetoverinsa esittivät, hän oli ylpeä suorituksestaan, tuskin kaverit mitään epäilivät.

Kun yksi Tomin joukkuekavereista oli udellut tarpeekseen, tämä taputti Tomia olalle ja iski silmää. Silmänisku kertoi että kunhan ympärillä ei olisi naisia, Tom joutuisi kovaan tenttiin. Hän ei tiennyt mitä vastaisi, eihän hän tiennyt mitään naisen kanssa olemisesta eikä hän uskonut kehtaavansa ottaa asiaa Mackenzien kanssa esille, mutta muuten hän todennäköisesti jäisi kiinni.

"Mennään", Tom totesi virnuillen ja lähti sitten vaaleaverikön kanssa kohti syrjäisempää penkkiä. Hän istuutui ensiksi ja kiskaisi tytön viereensä, Tom osasi jo odottaa mitä nyt olisi todennäköisesti luvassa, kaverit tiirailisivat vähän matkan päässä että joko ne siellä ovat sylikkäin. Nuorukainen pyöräytti silmiään ja veti tyttöä hieman lähemmäs itseään.

Istuutuessaan Tomin vierelle, Mac hengähti rauhallisesti ulospäin. Tytön katse oli myös porukassa hieman kauempana, tuon laskiessa kätensä pojan jalalle. "Olipas mukavaa..." sanottiin sarkastisesti ja katsottiin Tomiin. Hänen odotettiin katsovan palvovasti poikaa ja niin hän katsoikin, vaikka eivät toiset sitä ehkä huomaisi. "Nyt sinkku-Tom on varattu-Tom, onneksi olkoon", tyttö onnitteli, kommentoidakseen äskeisiä juttuja ja silitteli toisen jalkaa esittäen parhaansa mukaan pitävänsä pojasta syvällä tunnetasolla.

Katse kiersi pitkin pihaa etsimässä tuijottavia naamoja, mutta niitä ei ollut monia. Tyypit, joiden kanssa he olivat hetken aikaa puhuneet katselivat välillä. "Siellä ne varmaan puhuu, miten lutka Eddings on napannut verkkoonsa helpon saaliin", Mac sanoi kuivasti hampaidensa välistä, samalla upottaen kyntensä toisen jalkaan. Jokin oli tehnyt cheerleaderistä vihaisen, oliko se ollut ne katseet vai jokin muu. Tyttö ei tiennyt mitä juoruja hänestä leviteltiin, mutta jotain samantyylisiä kun äsken ääneen sanottu. Niin ainakin blondi uskoi seläntakana tapahtuvan. Hänen teki tämän pojan vuoksi, hän ajatellen, mutta ei voinut olla ajattelematta mitä itsestä puhuttiin siinä samalla.

"Oiskohan meidän ensisuudelman aika?" Mac sanoi nyt iloisemmin ja katsahti Tomiin. "Yleisö varmaan odottaa sitä..." tyttö mietti nostaen hieman kulmaansa ja kädellä pöyhittiin hieman hiuksia.

Tomin kasvot vääntäytyivät pieneen irveeseen toisen sanoessa nuorukaista varattu-Tomiksi.
"Äh, tämä on ihan tyhmää", Tom mutisi seuraten toisen käden liikettä jalallaan. Tom huokaisi syvään ja palautti hölmön virnistyksen kasvoilleen.

"Miten niin lutka?" Tom kysyi ihmetellen, hän ei pitänyt vieressään istuvaa tyttöä mitenkään huoramaisena eikä ajatellut että tämä olisi liiemmin kierrätellyt miehiä.
"Höpiskööt vain, ei niitä kauaa jaksa kiinnostaa", Tom hymyili Macille, hän tiesi ettei varsinkaan urheilujoukkueen pojat jaksaneet kiinnostua samasta aiheesta kovinkaan pitkään. Tuskimpa muutkaan.

Vaaleaverikön mainitessa suudelman, Tom näytti hetken aikaa lievästi järkyttyneeltä, mutta sai tilanteen nopeasti haltuunsa.
"Mmm, niin taitaa olla...", poika sanoi hiljaa hieman epäillen itseään, näyttäisiköhän hänen yrityksensä suudella tätä tyttöä ihan ponnettomalta? Tom sysäsi negatiivisen ajatuksen sivuun keskittyen siihen mitä tekisi seuraavaksi.
Tom otti tytön kasvot kämmentensä väliin, kumartui hieman tyttöä kohti ja painoi huulensa tämän huulille.

"Vähän ehkä joo, mut tätähän sä halusit?", Mackenzie kysyi. "Sun pitäis olla tyytyväinen, että edes joku suostu tekemään tän, niin et saat huomiota kavereiltas", tyttö jatkoi. "Tää tulee olemaan sen arvosta, jos sä vaan haluat", blondi sanoi.

"Kunhan sanoin vain", tyttö tokaisi, alkamatta kuitenkaan selitellä enempää vainoharhaisuudestaan ja luuloistaan. Tom taas ei näyttänyt hirveän ilahtuneelta, kun hän kysäisi suudelmasta. Tyttö meinasi jo kysyä mikä pojan sai näyttämään tuolta, mutta eipä toinen aikaillutkaan. Macin huulet kohtasivat ensimmäistä kertaa toisen huulet, mutta se ei saanut näyttää muille siltä. Silmiään kiinnipitäen ja keskittyen cheerleader maisteli toisen huulia hitaasti ja melko hiljaa. Mackenzie veti huulensa pois pojan huulilta, aukaistenten silmänsä. Vielä nopea pusu huulille, kunnes tyttö vetäytyi kauemmas. Mac ei ollut vähään aikaan suudellut ketään, joten se tuntui mukavalle.

"Olihan tuo vakuuttavaa?" kysyttiin mielipidettä, Mackenzien katsoessa jo mahdollisia todistajia lähipiirissä. Tuntematon tyttö jäi ainakin kiinni tuijottelusta ja cheerleader hymyili tuolle onnellisesti kosketellen Tomin jalkaa. Tuijottaja olisi varmasti ollut mielellään Tomin kainalassa, välittämättä siitä että kyseessä oli vain teeskennelty suhde.

"Joo, kyllähän mä ihan tyytyväinen olenkin, tää vaatii varmaan vaan vähän totuttelua...", Tom huokaisi syvään ja mietti oliko nyt tekemässä oikein vai ei. Hän ei osannut päättää.

Suudelman jälkeen Tom istui typertyneenä paikallaan, mutta ryhdistäytyi sitten etteivät muut huomaisi miten häpeissään hän juuri sillä hetkellä oli. Tom oli ensimmäistä kertaa elämässään suudellut, vieläpä viehättävää nuorta naista, mutta hän ei tuntenut mitään. Ei minkäänlaista värinää, poika ei tiennyt mitä olisi ajatellut.
Hänelle oli juuri varmistunut asia mitä hän oli pelännyt jo jonkin aikaa. Tieto lamaannutti Tomia, hän oli varma että Macin suuteleminen olisi saanut hänet ajattelemaan juuri päinvastaista, olihan tyttö kuitenkin hyvin viehättävä ja mukava.

"Kyllä mä luulisin että se meni täydestä", Tom sanoi hiljaa toivoen ettei vieressä istuva tyttö näkisi nuorukaisen silmistä miten kauhuissaan tämä sillä hetkellä oli.

"Totuttelua tää multakin vaatii", Mac sanoi näpräillen mekkonsa kangasta. "Mutta älä pliis huokaile noin syvään, nuo kukatkin lakastuu kohta", tyttö sanoi ja vilkaisi kukkaistutusta. Nättejä kukkia oli eriväreissä, siististi ojennuksessa. "Sit kaikki ainakin alkais epäilemään kun kukatkin kuihtuu meidän ympäriltä, et kuinka epätoivosia me ollaan", naurahdettiin vähän. Tai joku voisi luulla, että Mackenzie tossuttaisi poikaa heti alkuunsa ja sai urheilijan huokailemaan kun taas cheerleader näytti olevan tyytyväinen oloonsa.

Mackenzie katsoi Tomia pitkään ja hartaasti. Poika ei näyttänyt innostuneelta, edes suudelman jälkeen. Ei se niin hyvä ollut että siitä olisi tarvinnut intoilla, mutta ei huonokaan. Ainakaan Macin mielestä. Joku taisi haitata tuota, mutta cheerleader ei ymmärtänyt että mikä. "Nyt sä kerrot mikä sulla on", vaadittiin, äänen kuitenkin pysyvän rauhallisena. Ja jos Tom kehtaisikin väittää, että ei mikään, pusertaisi tyttö sen asian esille. Mac otti laukustaan pienen peilin ja tarkasti meikkinsä nopeasti, jonka jälkeen alkoi kosketella pojan kättä.

"Hahaa, aika vakavaa. Tapan jo kukkasetki ympäriltäni", Tom sanoi kitkerään sävyyn. Päästyään hermostuneisuudestaan eroon Tomia kohtasi valtava ärsytyksen aalto. Eikö hän muka voisi tälle mitään?! Nuorukainen pyöräytti silmiään kiukkuisesti ja suuntasi sitten katseen hieman lempeämmin vieressään istuvaan vaaleaverikköön.

Mac kysyi Tomilta mikä tälle oli tullut, Tom katsoi tyttöä hetken silmiin ja pudisti sitten päätään.
"Aiot kumminkin jankata tätä niin paras kertoa heti", nuorukainen sanoi madaltaen ääntään ja vilkaisten ympärilleen varmistaakseen ettei kuuloetäisyydellä ollut ketään.
"Mä alan olla varma tästä... Mä luulin et pystyisin huijaamaan itteeni mutten pysty. Nyt mä toivon vaan että muiden huijaaminen onnistuu", Tom sanoi katsoen vaaleaa tyttöä surullisesti. Hän ei kyennyt puhumaan asiasta suoraan, mutta hän oli varma että tyttö ymmärtäisi mitä hän tarkoitti.

Tom siirsi varovaisesti kätensä Macin käden päälle ja siveli hiljalleen etusormellaan tämän kättä.

Mackenzie nyökkäsi, Tom oli ollut aivan oikeassa siinä, että tyttö ei jättäisi asiaa käsittelemättä. Poika oli oikein mukava poikaystävä kun ymmärsi heti ensimmäisellä kerralla eikä sillä kymmenennellä, joilloin tytön ääni oli paljon korkeampi, posket paljon punaisemmat ja ilme paljon vihaisempi. Harmi kun Macillä ei ollut antaa herkkupalaa oivalle käytökselle.

Cheerleaderin tyytyväinen ilme vaihtui hämmennykseen. Oliko hänen pitäisi tajuta noista sanoista mikä Tomia vaivasi. Hetken aikaa tyttö mietti kummassa oli vika. Hän oli joko suoraansanottuna tyhmä tai poika oli liian vaikea. "Sori, mut mä en tajunnut", sanottiin hiljaa, ja Mac hymyili pienesti omalle tyhmyydelleen, jonka hän oli valinnut syypääksi. "Tarkotatko että pystyt seurustelemaan vai... tarkotatko mua, niinkun naisena", cheerleader sanoi, kierrellen myös aihetta.

Mackenzie katseli Tomin sormea, joka niin hellästi kulki hänen kädellään. Ihan kuin he olivat omassa pienessä tummassa kuplassa ja miettivät vain negatiivisia asioita. Jokin estä heitä näkemästä ympärille, joka pursusi iloa. Cheerleader katsahti pihamaalle, kuullen naurunpyrskähdyksiä sieltä täältä. Hän tiesi, ettei vielä ollut lähelläkään rentoutumista uudessa tilassaan. Tyttö eli yleensä siinä kuplassa joka oli tuttu ja joka oli mukava. Tämä kupla ei sitä ollut. "Sulla on kivat kädet", tyttö sanoi hymyillen, katsellen suurempaa kättä kuin omansa.

Tom katsoi hetken vaaleaa tyttöä joka näytti hämmentyneeltä. Tämä ei siis ollut tajunnut Tomin asiaa. Nuorukainen huokaisi syvään ja katsoi tyttöä huultaan purren. Onneksi lähellä ei vieläkään ollut ketään, Tom pystyisi siis sanomaan tämän Macille, nuori mies oli varma että asian sanominen ääneen saisi hänet murtumaan, mutta hän yritti parhaansa.
"Mä oon varma että oon... homo", Tom sanoi madaltaen äänensä loppua kohti melkein kuiskaukseksi. Nuorukaisen katse singahti nopeasti ympäristöönsä ja totesi ettei kukaan kuullut, sillä lähistöllä ei seissyt ketään suu järkytyksestä avoinna.

Tytön kehuttua Tomin käsiä, poika hymyili hieman ja pysäytti sormensa pienen liikkeen toisen kädellä. Hän ei osannut sanoa mitään takaisin, joten hän vain tyytyi tuijottamaan tyttöä hetken aikaa silmiin.

"Pitäiskö mein tehä vielä jotain muuta että muut vakuuttuis?" Tom tiedusteli Mackenzieltä yrittäen hymyillä, mutta nuorukainen onnistui saamaan kasvoilleen lähinnä vain irvistyksen.

Mackenzie odotti Tomin valaisevan asiaa hieman lisää. Seuraava lause oli selkeämpi kuin ensimmäinen yritys.
"Ai sitäkö sä tarkotit", pääsi tytön huulilta, katsellen toista hämmentyneenä. Miksei toinen sitä heti sanonut? Hän piti jos oli hieman salaperäinen, mutta urheilija oli ollut liika. "Ja sä tajusit sen nyt? Mut miten?" kysyttiin. Oliko häneltä mennyt jotain vakavasti ohitse? Vai mikä juttu tämä yhtäkkinen valaistuminen oli? Tom kun oli vaikutti olevan varma asiasta, joten Mac halusi tietää asioista hieman lisää. Koulun piha, täynnä järkyttäviä salakuuntelijoita ei ollut ehkä se paras paikka. "En tiiä onko tää nyt ihan paras paikka siitä puhua..." Mackenzie lisäsi.

"Niin, ehkä. Ollaahan me ehkä vähän vaisuja, jos vaan tässä istutaan", blondi mietiskeli, katsellen Tomia. "Ehkä sun pitää kaapata mut ja viedä mut johonkin nurkan taakse..." Mac ehdotti. Ei hänellä oikeasti käynyt mitään hyvää mielessä. "Oisko sulla jotain vakuuttavaa ideaa" Mac hymyili ja kääntyi niin, että sai laitettua käden selkänojalle, ja samaisella kädellä leikkiä hiuksillaan.

Tom katsoi tyttöä hetken hieman kärsivän näköisenä.
"Täällä on vähän liikaa väkeä kuulemassa... Puhutaan joskus toiste, mä en halua että muut saa tietää", Tom sanoi madaltaen ääntään, hän ei voisi olla liian varovainen tämän kanssa. Eivät he voisi koulun pihalla monien ihmisten kuullen asiaa setviä.

"Mulla ei oo mitään ideoita, sunhan tämmöset pitäis paremmin osata..." Tom mutisi ja tavoitteli kasvoilleen hymyä huomattuaan että eräs hänen joukkuelaisensa tarkkaili heitä. Nuorukaiselle alkoi tulla tukala olo toisen tuijotuksesta, joten Tom kumartui lähemmäs vieressään istuvaa vaaleaverikköä ja katsoi tätä hetken silmiin. Mackenziellä oli ihan kauniit silmät, sitä Tom ei voinut kieltää. Mutta poika ei voinut mitään sille ettei näinkään kaunis tyttö saanut hänessä mitään erikoista aikaan.
Tom nojautui vielä lähemmäs ja painoi taas huulensa tytön huulille yrittäen vakuuttaa muut suhteesta.

Vetäydyttyään suudelmasta Tom mulkaisi nopeasti joukkuetoveriaan joka edelleen toljotti heitä. Mikä tyyppiä oikein vaivasi?
"Kuule, keksi äkkiä jotain, meillä on tarkkaavaisia seuraajia", Tom supatti tytölle toivoen että tämä keksisi jotain tilanteeseen luontevasti sopivaa.

Mackenzie arveli toisen ilmeestä, että Tom ei nauttinut tilanteesta. Tyttö nyökkäsi kun poika päätti lykätä asiasta keskustelemisen myöhemmäksi. Mutta heti kun he olisivat jossain kahdestaan tai ainakin vähemmän kiinnostuneiden korvien kuulolla, hän haluaisi kuulla jutun.

"Niin ehkä mun pitäis, mut mun taidot on tainneet ruostua", tyttö sanoi äänessään pientä pettymystä ja katsahti hetkeksi muualle. Olisiko se johtunut tummahiuksisesta pojasta, että hän ei vain pystynyt. Kaikille näytteleminen ja mahdollisuus epäonnistumisesta saivat tytön taas epäröimään. Katse kohtasi taas Thomasin silmät, silmät joissa oli hitusen sinistä sekä vihreää. Mackenzie aavisti mitä toinen aikoi tehdä.

Kuullessaan pojan mainitsevan taas tarkkailijoista, pysyi Mackenzien utelias katse Tomissa, vaikka se olisi halunnut tarkistaa asian. Jos hän olisi kääntynyt nopeasti, olisivat ne tienneet varmasti, että niistä puhuttiin. Ja eiväthän heidän ketään muita pitänyt ajatella, vaan uppoutua olemaan kahdestaan. Tyttö kuitenkin otti pojan äkkiä halaukseen, kiertäen kätensä toisen kaulan ympäri ja nojaten Tomiin. "Sun pitää yrittää olla kun niitä ei oliskaan... kulta", kuiskattiin toisen korvan lähellä ja yritettiin panostaa rooliin. Kädellä hyväiltiin toisen päätä, hymy löytyi tytön huulilta kun Mac panoi pehmeän pusun tuon sileälle poskelle. Tyttö irroutui Tomista laskien kätensä olkapään ja käden kautta alas. "Ehkä ne on vaan kateellisia ja sen takia tuijottaa, ei sen toisen jutun takia", sanottiin kun päätä hieman kallistettiin sivulle. Cheerleader paransi mekkonsa helman asentoa, miettien samalla pitäisikö heidän lähteä penkiltä hieman kävelemään.

Tom oli tyytyväinen ettei tyttö vaatinut häntä puhumaan asiasta tässä. Luonnollisestikin hänen olisi selvitettävä asia toiselle, mutta sen aika olisi myöhemmin.
Macin äänestä kuulsi pettymys kun tämä sanoi taitojensa olevan ruosteessa. Tomin kasvoille kohosi pieni pahoitteleva hymy, muttei hän sanonut mitään.

Tytön sulkiessa pojan halaukseensa ja kuiskatessaan tämän korvaan, Tom värähti sanan kulta kohdalla. Se tuntui niin oudolta.
"Mä yritän parhaani", Tom mutisi toisen kehotettua häntä olemaan kuin muita ei olisikaan. Nuorukainen ei ollut varma pystyisikö siihen, siinä määrin toiset häntä häiritsivät juuri nyt.
Tytön suudellessa Tomia poskelle, pojan kasvot vääntäytyivät pieneen hymyyn ja kun toisen ote irtosi, poika nousi seisomaan.
"Kateellisia? Voi olla, olethan sä kumminkin suloinen", Tom hymyili tytölle ja vilkaisi nopeasti kauempana norkoilevia nuoria.
"Mennäänkö?" hän tiedusteli tytöltä ojentaen tälle kättään.

lyhyttä x_x

Mackenzie taputti pienesti toista jalalle. Jos toinen todellakin yriiti parhaansa, riitti se cheerleaderille. Jos alkaisi kuulua huhuja jostain feikkaamisesta, silloin heidän kannattaisi pelata kovilla panoksilla. Mutta nyt alussa yksi jos toinenkin oli epäilevä, joten siitä ei ehkä kannattanut niin välittää.
"Niin ja ehkä myös siksi, että sulla on joku ja niillä ei", Mac filosofoi, tietämättä kuitenkaan mitään poikien ajatuksia seurustelusta. Jos Mackenzietä itse ärsytti seurustelevat parit, eikä muitakin siinä tapauksessa?

"Hyvä ajatus", tyttö sanoi tarttuen tiukasti Tomin käteen ja vetäen itsensä ylös penkiltä, muistaen ottaa myös laukkunsa. Istuminen oli ollut pienen hetken ajan mukavaa, siinä vain tuntui lihasten jumiutuvan. Mac antoi pojan johdattaa heidät jonnekkin, ehkä hieman kauemmas alituisesti tuijottelevista ihmisistä. "Mulle tuli mieleen, mitäköhän se sun kaveri joka tietää ajattelee?" Mac tuumi.

Tytön puhelimen soittoääni, Beyoncén Single Ladies alkoi soida yhtäkkiä. Minkä takia Macin oli hetkeksi irroitettava otteensa Tomista. "Moi", vastattiin ja jäätiin seisomaan paikoilleen. "Itseasiassa joo se on tässä. Miten niin?" vastattiin naurahtaen, vilkaisten poikaa. Tyttö jäi kuuntelemaan ystävänsä selitystä ja naurahti uudemman kerran. "Joo joo, nähdään", kännykkä suljettin ja laitetiin takaisin laukuun. Mac tarttui uudestaan, melko omistavasti toisen käteen. Hän ei ollut yhtään yllättynyt, että oli saanut tällaisen puhelun. Jos sitä ei olisi kuulunut, olisi Mac yllättynyt ystävistään. Ja ehkä suuttunut, jos heitä ei muka kiinnostanut. "Et ikinä arvaa ketäköhän toi koski?"

Tom johdatti Mackenzietä pois ihmisten tuijottavien katseiden alta, kohti koulun pihalla jykevästi seisovia puita. Ehkä puut soisivat heille hieman varjoa.
Tyttö esitti Tomille kysymyksen, Tom mietti hetken ja pudisti sitten päätään hymyillen.
"En mä usko että se kertoo mitään jos kuulee että oon sun kanssa. Ei se kai vielä ees tiedä ku se ei ollu tossa porukassa äskön", Tom sanoi, toinen ihminen joka tiesi pojan suuntautumisesta, ei tosiaan ollut vielä nähnyt Tomia ja Macia yhdessä. Tom ei osannut olla varma miten nuorukainen reagoisi kun kuulisi, toivottavasti ei mitenkään.

Macin puhelin alkoi soida, Tomin kasvoille kohosi virnistys kun hän kuulu soittoäänen. Hassua, juuri tyypillistä musiikkia cheerleadertytölle. Ehkei Mac sittenkään ollut niin paljon erilainen kuin muut cheerleaderit.
Tom huomasi nopeasti että puhelun aiheena oli hän, todennäköisesti soittajana joku utelias kaveri. Puhelu ei ollut kovinkaan pitkä ja Mac tarrasi nuorukaista uudelleen kädestä, tällä kertaa tiukemmin kuin aikaisemmalla kerralla.
"Epäilempä että juorut liikkuvat, mustahan siellä tehtiin tiedustelua?" Tom vastasi toiselle, kohta heidän juttunsa olisi koko koulun tiedossa, hyvä niin.

"Mä mietin tässä että... Ööö... Äh, unohda", Tom yritti aloittaa kysymystä, mutta keskeytti sen punastuen. Ei hän kehtaisi kysyä tytöltä tuota, ei ainakaan ihan vielä, koko feikkijuttu oli niin uusi.

"No hyvä ettei tarvitse olla huolissaan", cheerleader totesi, väläyttäen myös hymyään. "Mut mitäköhän se ajattelee musta?" Mackenzie kasvoille tuli pieni huoliryppy otsalle. Toivottavasti niin, että hän auttoi Thomasia, eikä mitenkään negatiivisesti. "Kerroinko muuten jo, että äiti ei aamulla kiinnittänyt huomiota vaikka mainitsin sun tulevan hakemaan?" kysyttiin. "Se johtu varmaan siitä kun sen kirja ilmestyy ens viikolla, joten sen huomio ja aika siinä aika pitkälti", tyttö huokaisi katsellen lähellä olevia puita, jotka antoivat suojaa. Macin olisi pitänyt taivuttaa päätänsä taakse ja katsoa ylöspäin, että olisi nähnyt niiden oksiston.

"Nokkela poika", Mac naurahti toisen oikeille arvailuille. "Vaati kertomaan meistä kun nähdään. Haluisitko sä mitenkään mennä mun puolesta ja kohdata ne?" tyttö kysäisi. "Vai oisko kamalan läpinäkyvää jos mä tulisin yhtäkkiä kipeeks ja mun pitäis lähtee kotiin?" naurahdettiin, askelten vieminä, edelleenkin toisesta kiinni pitäen. Mac huomasi olevansa enemmän oma itsensä, joka parhaansa mukaan vitsaili. Mutta muita ihmisiä hän ei kovin mielellään halunnut kohdata. Se oli kuitenkin välttämätöntä.

Oliko tuo punaa Tomin kasvoilla ja mitä tuo oli yrittänyt sanoa? "Kerro pois vaan", Mackenzie kehotti.

"En mä usko et se aattelee mitään negatiivistä, se todennäkösesti tajuu tilanteen luonteen ja ymmärtää mitä sä siinä teet", Tom selitti toisen näyttäessä selvästi hieman huolestuneelta.
"Aijaa oho! Sun äiti on myös kirjailija?" Tom näytti ihmettelevältä, hänen oma äitinsä oli kirjoittanut useita hyvinkin menestyneitä romaaneja. Kovinkaan moni ei kuitenkaan tunnistanut Tomin äitiä kirjailijaksi, sillä tämä kirjoitti salanimellä.
Tom rakasti kirjoittamista itsekin, muttei ollut julkaissut tekstejään vaikka hänen äitinsä oli monet kerrat kehoittanut nuorukaista julkaisemaan juttujaan lehdissä tai ottamaan kustannusyhtiöön yhteyttä saadakseen romaaninraapustuksensa julkaistua.

"Jos tuut nyt kipees ni mä huolehdin siitä että ilmotan kaikille että sulla on jotain erittäin vakavaa ja tarttuvaa... Sitte kukaan ei tuu sun lähelle lähimpään kahteen kuukauteen" Tom kiusasi vierellään kävelevää tyttöä. Nuorukaista ei haitannut kävellä tässä käsi kädessä Macin kanssa, mutta häntä alkoi heti ahdistaa kun välit kävivät läheisimmiksi.

Tyttö kehotti Tomia kertomaan mitä tämä oli meinannut sanoa. Puna nuorukaisen kasvoilla syveni entisestään.
"Öh. No siis, jos mulle sattumoisin kävis niin että tapaisin jonkun mukavan tyypin ja niin... Niin öö, olisitko sä edelleen siinä, tai siis ethän sä lopettais siihen tätä seurustelua?" Tom puhui hiljaa, nopeasti ja sekavasti, mutta toivoi toisen ymmärtäneen mitä hän tarkoitti.

Thomasin mielipiteet ystävästään huojensivat tytön mieltä. Niin se varmasti olisi.
"No ei se oikeesti ole kirjailija. Se tekee yleensä pr-hommia, mut se keksikin idean kirjottaa kirjan", Mackenzie selitti. "Kirja kertoo sen rakkaasta ystävästä golfista. Mut sanoin sille, et se ei todellakaan saa mua lukemaan sitä opusta", tyttö pyöritti päätänsä. Sanoista huomasi, että mitä mieltä hän oli aiheesta. Hän ei tajunnut lajista mitään, sehän oli tylsää viheriköllä pyöriskelyä. "Mut sun äiti on kirjailija? Kirjottaako se yhtä kuivia teoksia kun mun?" kysyttiin kiinnostuneena.

"Kiitti, se olis mukavaa", Mac naurahti. "Tosin mä en varmaan jaksais olla neljän seinän sisällä kahta viikkoo", tyttö sanoi. Ei, ei, ei. Hän mieluummin oli menossa kuin olisi vain kotona. Aina kun hän oli ollut kipeä, oli tyttö aina hermostunut peukaloiden pyörittämiseen. Tietysti sen jälkeen kun oli katsottu isot pinot elokuvia. Ja heti kun Mackenzie luuli tulevansa kipeäksi, tuo otti varmuuden vuoksi lääkkeitä ennalta ehkäisemään tulevaa sairautta. "Tai sitten mä voisin lähtee Karibialle lomailemaan, ah", tyttö haaveili. "Eiks oliskin mahtava idea?"

Mackenzie kuunteli Tomin hieman tönkköä puhetta. "Niin, ei me mitään sopimusta olla tehty, että miten toimia muitten kanssa..." tyttö mietti, katsellen poikaa. "Mut sehän on oikeestaan susta kiinni, jos jaksat pyörittää kahta juttua", virnistettiin. Jos tässä mentiin Tomin ehdoilla, niin mitään ongelmaa ei ehkä olisi. "Haluun sit heti tietää, jos sulla on joku. Eikö niin että kerrot mulle?" Mac vaati hymyillen. He olivat verrattavissa parhaisiin kavereihin. Ainakin melkein. Mackenzie kietoi kätensä tuon käsivarren ympärille, katsellen ympärilleen. Rakastuneita, eh?

"Golfia? Onko tylsempää urheilulajia keksittykään?" Tom naurahti toisen kerrottua että golf oli tytön äidin paras ystävä. Mac tiedusteli millaista tekstiä hänen äitinsä tuotti, poika oli hetken hiljaa, hänestä tuntui hassulta puhua äidistään tyttöystävänsä kanssa. Mutta pikkuisen hiljaisuuden jälkeen hymy kipusi takaisin Tomin kasvoille.
"Itseasiassa sen kirjat on ihan hyviä. Mä oon lukenu ne kaikki viisi. Työn alla on nyt kuudes, se kuulemma vähän erilainen ku ne aiemmat. En oo saanu pöllittyä vielä siltä mitään siihen liittyvää", Tom virnisti, hän oikeasti ihaili äitinsä kirjoittajantyötä, nuorukainen oli saanut paljon inspiraatiota äidiltään omiin teksteihinsä, vaikka he kirjoittivatkin hieman eri aihepiireistä.

"Karibialle?", Tom hymähti, hän ei pitänyt liiemmin aurinkorannoista, hän oli enemmän kylmemmän ilmaston ystäviä, hän piti metsässä kulkemisesta ja retkeilystä.
"Mä kiikutan sut mieluummin Kanadaan", nuorukainen jatkoi virnistäen, hän vieraili Kanadassa aina silloin tällöin, itseasiassa hän oli juuri suunnitellut käyvänsä Kanadassa seuraavan kuukauden aikana.

Tom kuunteli huojentuneena toisen puhetta. Tämä ei siis lähtisi kiukkuisena pois jos Tom löytäisi jonkun.
"Hyvä. Ei sillä että mulla olis joku vielä, mutta aattelin vaan jos semmonen tilanne tulee... Epäilen kyllä, mutta eihän se mahotonta oo", Tom hymyili hieman ja mietiskeli senhetkistä tilannettaan, kaksi ihmistä koulusta tiesi hänen homoudestaan, toinen oli tyrmännyt hänet ja toinen oli hänen naispuolinen ystävänsä. No, asioiden pitää silloin tällöin antaa kulkea omalla painollaan.
Tyttö kiersi kätensä Tomin käsivarren ympärille, Tom mietti mitä tekisi, mutta tyytyi vain hymyilemään hölmön näköisenä. Uskoisikohan kukaan että hän olisi oikeasti rakastunut tähän nuoreen naiseen?

Mackenzie hymyili tyytyväisenä, että hänen kanssaan oltiin samaa mieltä. "Niimpä, sitä mäkin oon aina sille sanonut. Mut ei, ei se kuulemma oo", tyttö pyöritti päätänsä ymmärtämättömänä äitinsä mieltymyksestä kyseistä lajia kohtaan. No, ei äitikään ymmärtänyt mitä hienoa oli cheerleardingissa vaikka hän piti sitä mahtavana. Mac hämmästyi kuinka monta kirjaa Tomin äiti oli jo ehtinyt tekemään. Poika taisi pitää äitinsä ammatista. "Ja sä siis tykkäät lukea kirjoja?" Mac kysyi pienesti hymyilen. Toisesta paljastui lisää uusia puolia, ja tyttö halusikin oppia tuntemaan urheilijan paremmin. Hän halusi tietää mikä olisi pojan lempiruoka ja milloin tuon syntymäpäivä olisi.

Cheerleaderin suu rävähti auki, kun toinen mainitsi Kanadan ja kasvoille tuli muutenkin epäuskoinen ilme. "Kanadaan? Siellähän on vaan jotain... karhuja ja lunta", tyttö sanoi vastustaen ajatusta. Karibia olisi ainoa oikea lomailukohde, jossa oli aurinko ja eksoottisia ruokia ja hienoja maisemia. "Mitä sitten siellä esim. vois tehdä?" kysyttiin, pitäen ajatusta vieläkin huonona, mutta antaen toiselle tilaisuuden kertoa paikasta.

"Niin eihän se oo mahdotonta" tyttö sanoi. "Ja entäs mä? Pitääkö mun välttää sellasia tilanteita?" kysyttiin vakavissaan, uskoen ettei toinen voinut olla epäreilu häntä kohtaan. Mackenzie oli kuitenkin yhtä epävarma tulevasta kuin Tom, mutta hänkin saattaisi tavata jonkun ihmisen. Se olisi melko ironista tavata joku tyyppi silloin kun oli 'varattu'.