Kaunis ilta

Tummatukkainen urheilija-nuorukainen juoksi nopeasti, mutta rennosti hämärtyvässä illassa. Kello oli puoli kahdeksan, ja katu oli aika vilkas. Tony, kuten tätä lenkkeilijää kutsuttiin, tarkasteli hiljakseen ympärilleen ja kääntyi kohti Balboa Parkia. Se oli mukava paikka, jolla nuori tykkäsi lenkkeillä ja viettää aikaansa.
Nuorukaisen yllä oli vaaleansininen t-paita, vähän harmaanruskeanvihreät rennot housut, jotka olivat hieman pussimalliset, sekä mustat tennarit. Korvissaan hänellä roikkui valkeat johdot, mp3:sensa kuulokkeet, jotka huudattivat musiikkia korviin.
Tony kääntyi ja pääsi lopulta puistoon. Hänen tennarinsa tömähtelivät maata vasten, hiljalleen hidastaen vauhtia. Hetken kuluttua hän jo käveli hiljakseen, hengitellen pitkin vedoin, saadakseen sydämensä takomisen tasaantumaan.
Vaaleahkot sormet haroivat tummaa hiuspehkoa ja tummat silmät sulkeutuivat, kun nuorukainen puhalsi ilmaa ulos. Sitten Tony istuutui suihkulähteen reunalle, kastaen sormenpäitään ihanan viileään veteen. Hänellä oli aika kuuma, otsa tuntui hikiseltä ja pari pisaraa helmeilikin otsalla. Silmien katse nousi valaisevaan katulamppuun, jonka valo sai silmät hieman kiiltelemään.

Kämmenet puristuivat korvissa roikkuviin johtoihin ja vetäisivät kuulokkeet pois. Korviin tulvahti kaupungin omat äänet, jotka tuntuivat kovin hiljaisilta äskeiseen verrattuna. Tony huokaisi ja survoi kuulokkeet housujensa taskuun. Hän oikaisi jalkansa rentoutuen.
Ilta oli kauniin hämärä, taivas jo aika tummansininen, kauempana näkyi häivähdys auringonsäteistä, jotka olivat valaisseet taas tämän päivän. Pieni hymy väreili nuorukaisen huulilla, kun tuo nautti kovan juoksulenkin jälkeisestä tunteesta.

//Mä muuten oon tupseli

Vaalea poninhäntä keilui tytön takaraivolla nuoren tytön hölkätessä Balboa Parkin hiekkaista polkua valkeiden conversien rahistessa tietä vasten. Ehkä ne eivät oleet parhaimmat mahdolliset urheilu kengät, mutta saivat nyt kelvata. Lyhyet mustat mikrotrikoo shortsit paljastivat lihaksikkaat jalat ja punainen kireä toppi, joka taas paljasti juuri sopivasti tytön yläosaa. Zoe omisti siis todella hyvän vartalon, jota kelpasi esitellä.

Zoe otti shortsien taskusta iphonensa, josta musiikki kuului etsien hyvää kappalettaa, joka sopisi rytmittämään juoksu askeleita. Räppi sai sopia hyvin, joska sen rytmi sopi tytön askeliin. Tytön katse kiinnittyi kännykän näyttöön sählätessään taas jotain omaansa. Kuten aina.

Zoe nosti katseensa ja huomasi olevansa uhkaavan lähellä suihkulähteen reunaa. Äkkipysähdys ja Zoe seisoi hengittäen kiivaasti kivisen reunan edessä tyijottaen veden väreilevää pintaa veden suihkutessa siihen. Toisella puolella istui hahmo ja Zoe tunnisti hahmon saman koululaiseksi urheilijaksi. Tyttö kaappasi vettä kämmeniinsä hiipi toisen selän taakse ja roiskautti vettä toisen selkään "Virkistystä iltaan" Zoe huudahti nauraen ja kiersi sitten toisen viereen istumaan. "Lenkillä?"

Tony oli jo vaipunut ajatuksiinsa katsellessaan suihkulähteen vedenpinnan väreilyä. Tummat silmät katselivat sitä hievahtamatta, ja sydämenlyönnit olivat jo asettuneet jonkin verran.
Yllättäen tuo nuorukainen tunsi viileän veden roiskuvan selkäänsä ja hän käännähti ympäri tytön huudahduksen kuullessaan. Tony tarkasteli, kuinka neito kiersi hänen toiselle puolellensa istumaan lausuen sitten kysymyksen. Pieni hymy levisi nuorukaisen huulille.
”Jep. Itsekö myös?” hän tiedusteli.

Mm… Nuorukainen yritti miettiä kuka toinen oli. Samasta koulusta, se oli selvä. Ja hetkinen, tuo taisi kuulua cheerleadereihin, sillä Tony muisteli nähneensä tuon kaunottaren huiskujen heiluttajien univormussa. Hän koetti muistella tytön nimeä. Se ei vain millään meinannut tulla mieleen.
Mutta nuo vaaleat hiukset hän muisti kyllä. Ja nuo kauniit silmät, ne olivat kauniimpia silmiä, mitä Tony oli koskaan elämänsä aikana nähnyt.

Juuri kun hän aikoi avata suunsa kysyäkseen tytön nimeä, se leikkasi nuoren tajuntansa. Zoe! Zoe Carrol, 2. luokan opiskelija. Niinhän se oli.
”Zoe… Eikös se ollut sinun nimesi?” Tony kysyi varmistellen.
”Noin kauniille tytölle se kauniin kuuloinen sopikin täydellisesti”, hän jatkoi hymyillen hurmaavan suloisesti vaaleatukalle.

//Ups, niin olet! Olen tottunut liikaa roolaamaan Novan kanssa, sorke!//

"Itse myös" Zoe sanoi ja sormeili poninhäntäänsä. Tyttö oli tyytyväinen että ei ollut hionnut naamaansa ruman kiiltäväksi, kuten joskus lenkeillä tapahtui. Zoen poskille ilmestyi pienet hymykuopat tämän hymyillessä pienesti. Isosti ei tyttö usein hymyillyt. Hampaitaan tämä inhosi vaikka olivatkin suorat ja valkeat.

"Joo ja sä taisit olla Tony, jollen väärin muista." Urheilijan tunnisti heti, varsinkin cheerleader, vaikka Zoe ei pahemmin poikia takaa ajanut. Tyttö vain hymyili toisen kohteliaisuudelle "Kaunis ilta."

Tony nyökkäsi hymyillen toisen sanoille. Niin, pitihän huiskujen heiluttajankin pitää itsensä kunnossa, totta kai! Tummatukka huokaisi hiljaa. Hän hymyili ja nyökkäsi, kun toinen muisti hänen nimensä. Jep, Tonyhan se oli… ainakin viimeksi, kun poika muisti.

”Kyllä, niin onkin… Tulee varmaan kirkas yö…” nuorukainen vastasi toisen todetessa illan olevan kaunis. Tony tykkäsi välillä katsella tähtiä. Ne olivat niin kaukana. Joskus huvitti, kun niin monet tuntuivat liittävän niin pallukoihin kaikenlaista yliluonnollista ja taikauskoista.

”Noh…” Tony huokaisi yrittäen keksiä jotain puhuttavaa. Hän vilkaisi Zoeta. Vaaleahkon kämmenen sormet tunkeutuivat tummaan hiuspehkoon, sekoittaen hieman hiuksia.
”Hmm.. Oletko tehnyt pitkänkin lenkin?” hän kysyi lopulta. Oli hankalaa keksiä puheenaihetta.

//Ja mulla vaikeeta kirjottaa, soori//