I just don't care

//Eli kuka tahansa mukaan~//

Nuori nainen nimeltä Miki Kawai asteli korkojensa varassa pihamaan poikki. Tytöllä oli yllään korkeakorkoiset saapikkaat, farkut ja musta talvitakki, jonka hupussa oli karvareunus. Nyt huppu lepäsi tytön päässä, kun neiti kulki Louis Vuittonin laukku toisessa kädessään. Hän tarkasteli lumesta valkeaa pihaa ja sen pöytiä. Kovinkaan moni ei istunut purevassa pakkasessa, mutta pahis äkkäsi kaksi nörttityttöä supisemassa eräässä pöydässä. Niimpä neitokainen otti kasvoilleen ilkeän ilmeen ja suuntasi noiden nörttien luo. Hän pysähtyi pöydän eteen katsomaan noita ivallisesti. Nörtit katsoivat Mikiä hieman hämmentyneen ja pelokkaan(ko?) näköisenä.
"No, lähdettekö te vai ette?" Miki sanoi napakasti ja tytöt hätkähtivät. Toinen koitti selittää jotain, että se oli heidän pöytänsä ja lähellä oli vapaitakin, joista Miki saisi valita vapaasti mihin istuisi.
"Mä istun tasan tässä pöydässä. Suu tukkoon ja häivy!" Pahiksen äänensävy alkoi jo muuttua pahaenteiseksi ja niimpä nörtit nousivat kiiruusti ja vaihtoivat pöytää. Tyytyväisenä Miki istahti lumettomalle penkille.

Miki avasi toisella hansikoidulla kädellään laukkunsa ja otti sieltä tupakka-askinsa. Hän nappasi yhden tupakan huuliensa väliin ja sytytti pinkillä sytyttimellään. Tytöstä tuntui, että viime tupakasta oli jo ikuisuus, vaikka vasta hän oli sen polttanut.
Nörttitytöt, jotka olivat siirtyneet vähän matkan päässä olevan pöydän ääreen vilkuilivat Mikiä kuiskutellen luultavasti jotain tupakan epäterveellisyydestä sun muusta. Miki ei vähät välittänyt, vaikka joku tulisi hänelle tupakastaan valittamaankin. Ja miksi välittäisikin?

Koulujen ovet aukesivat ja sieltä ilmeentyi enemmänkin inuiitilta, kuin normaalilta koululaiselta näyttävä henkilö. Mouse ei pitänyt kylmästä. Pojalla oli päällään kaulahuivi, lämmin pipo, talvikengät, lämpimät lapaset ja paksu takki, hänen reppunsa roikkui toisella olkapäällä. Epämääräisesti poika tunki otsatukkaansa pois silmiensä edestä paksulla lapasellaan, mikä aiheutti niiden sähköistymisen. Poika huokasi tympääntyneenä antoi hiustensa leijua meduusmaisesti ilmassa. Vaikka kylmä ei ollut pojan juttu, oli jäisessä ympäristössä jotain kiehtovaa, mikä sai pojan tulemaan ulos. Puiden oksat olivat valkoiset ja kimmelsivät kauniisti auringonvalossa. Kaikki oli aika kirkasta, mikä sai pojan siristelemään.
Mouse lähti vyörymään pihatietä pitkin eteenpäin etsiäkseen itselleen paikan, mistä ihailla tätä kauneutta ennenkuin menisi takaisin sisälle sulattelemaan itseään. Hetken poika tuhahteli itselleen typerästä ideastaan tulla ulos laahustaessaan tietä pitkin eteenpäin. Lumi oli kuivaa ja kylmää tien vieruksilla ja ajattelematta asiaa enempää poika istahti lumipenkkaan. Lumi pöllähti ja sai pojan hymyilemään. Kyllä tämä sittenkin oli hyvä idea. Märkiä housuja kerkesi sitten murehtia enemmän kotona. Mouse kaivoi laukustaan kuulokkeensa ja asetteli ne piponsa päälle. tyytyväisenä Owl cityn fireflies kappaleeseen Mouse nojasi taakse ja kaatui selälleen maahan. Monista ihmeellisistä katseista piittaamatta Mouse sulki silmänsä ja alkoi nauttia melkein lämpimästä auringonpaisteesta naamallaan.

Miki huomasi heti tuon inuiittipojan ilmestymisen koulun ovista. Hän tyrskähti hiljaa itsekseen, sillä poika näytti hyvinkin yli-pukeutuneelta. Hän seurasi hetken tuota inuiittia katseellaan, mutta sitten hänen huomionsa kiinnittyi muualle; muutama syötävän hyvännäköinen urheilijapoika nojaili koulun seinustaan. Nam!
He olivat lihaksikkaita ja hyvännäköisiä. Siinä vasta silmänilo! Jätkät eivät kiinnittäneet Mikiin itseensä mitään huomiota, mutta Miki siitä vähät välitti. Kuka urheilijapoika pahiksesta välittäisi? Mutta silmänruoka on silmänruokaa ja katsominen on aina sallittua. Pahistytön huonoksi onneksi, jätkät päättivät pian lähteä sisään kylmästä. Miki mutristi hieman huuliaan ja katse kiinnittyi taas siihen yli-pukeutuneeseen poikaan..

Pahis katsoi kummastuneena tuota näkyä. Miksi ihmeessä tuo poika oli päätynyt lumihankeen makaamaan silmät kiinni? Ei kai se nyt sentään nukkua koittanut? Eihän kukaan voi niin sekaisin olla, eihän? Miki tiputti tupakan maahan ja talloi sen jalallaan. Hän nousi ja vilkaisi vielä nörttityttöihin, jotka oli aikaisemmin häätänyt pöydästään.
Miki lähti astelemaan kohti koulun ulko-ovia, mutta sitten yhtäkkiä poikkesikin matkalta. Jostain kumman syystä hän sitten menikin lumessa makaavan pojan luokse, jota oli jo aikaisemmin muutamaan otteeseen ihmetellyt. Hän seisahtui pojan eteen ja tarkasteli tuota hetken.
"Saako siinä hyvin unta?" Pahistyttö kysyi sitten kuuluvalla äänellä, jotta toinen varmasti kuulisi.

Mouse oli sulkeutunut omaan onnelliseen musiikkikuplaansa ja nautti firefliesin kertosäkeestä täysin rinnoin, kunnes kova ääni keskeytti pojan toimet. Säpsähtäen säikähdyksestä poika nousi nopeasti istuma-asentoon, hänen lakkinsa lensi lumihankeen kuulokkeiden mukana ja lumi pöllähti ilmaan. Ihmeissään poika tuijotti edessään olevaa jalkaparia. Mousen katse nousi ylös auringon valossa silmiä siristellen, kunnes se päätyi tytön naamaan. Tyttö tuntui jotenkin tutulta.. Ehkä Mouse oli nähnyt hänet ennenkin koululla.. Mutta sillä ei ollut mitään väliä. Mitä hän halusi Mousesta? Mouse rykäisi
"Ööm, en oo kokeillu..?"
Sanoo kysyvästi ja ryhtyy kaivamaan kamppeitaan lumihangesta. Poika noukkii piponsa ja ravistelee siitä suurimmat lumet pois vetäisten sen sitten sekaisin olevan tukkansa päälle. Varovaisesti tämä myös noukkii kuulokkeet ja puhaltaa niistä lumet pois, sammuttaa soittimensa ja asettaa kuulokkeet kaulalleen. Sitten Mouse nostaa katseensa takaisin tyttöön.
"Miksi niin?"
Poika yritti vieläkin keksiä mistä tunsi tytön, selvästi hän oli jostain suositummasta klikista kuin taviksista.. Ei tyttö kuitenkaan suosittu ollut, sen hänkin tiesi. Pojan mietteliäs katse jäi tuijottamaan ilmaa tytön kasvojen vierestä. Noo, ehkä se aukeaisi vielä joskus. Silmiään räpäyttäen poika katsoi taas tyttöön.

Siinä hän seisoi. Hyisessä ulkoilmassa katsomassa lumihangessa loikoilevaa.. kenties tavista?
Miki siirsi painoaan oikealle jalalle. Hän tyrskähti pienesti, kun pojan lakki ja kuulokkeet siinä samalla lennähtivät pojan päästä tuon noustessa. No jaa, heräsipähän tuo sentään ja nousi vielä pystyynkin.
Mikin ilme oli sekä kysyvä, että jotenkin halveksiva, kuten aina. Hän mittaili hetken poikaa katseellaan päästä varpaisiin ja takaisin. Kyllä. Nyt hän oli aivan varma, että toinen oli tavis, sillä hän oli muistavinaan, että oli nähnyt tuon pojan joskus jossain. Varmaankin käytävällä.
Pienesti Miki kohotti toista kulmaansa tuon vastaukselle.
"Niinkö? Muutenko vain hangessa makoilit?" Miki vastasi toisella tai itseasiassa toisilla kysymyksillä. Hän katsoi, kun poika hääräsi sen piponsa ja kuulokkeidensa kanssa.
Seuraava kysymys sai pahiksen itsensäkkin miettimään vastausta. Oikeastaan hän ei ollut yhtään varma. Hän ei edes tiennyt miksi oli vaivautunut puhumaan koko tyypille!
Niinpä Miki tyytyi vain kohauttamaan olkiaan ja pysymään muuten vaiti, ihme kyllä.

Hetken mietittyään poika vastasi:
"Mmmmmm kyllä."
Nyökkää hitaasti. Mouse raaputti päätään, mikä sai hatun heilumaan eestaas nopeassa liikkeessä, se pysähtyi hieman pojan silmille, mutta se ei häntä haitannut. Epämääräinen hiljaisuus oli laskeutunut heidän ylleen ja pojan takapuoli alkoi kastua. Siksipä Mouse nousi ylös ja ravisteli itsestään lumet. Lopetettuaan ravistelemisen poika nosti katseensa takaisin tyttöön hiustensa takaa.
"Niin.. Oliko sulla jotain asiaa?"
Kysyy ja katselee ympärilleen. Eivät he ennen ainakaan olleet tavanneet, joten.. Tyttö ei näyttänyt iloiselta, mistä langat Mousen aivoissa yhdistyivät. Tyttö oli yksi pahiksista. Sinäänsä tämä huomio ei tehnyt mitään pojan käyttäytymiselle. Tyttö itsehän oli tullut juttelemaan hänelle. Joten, jos hän kävisi toisen hermoille, se olisi toisen vika. Tyytyväisenä päätelmiinsä poika hymyili ja nosti laukkua ylemmäs olallaan. Ulkona oli kirkasta ja valkoista, mikä häiritsi Mousen näköä. Poika alkoi kaivaa laukkuaan, kunnes löysi lasinsa sen pohjalta. Hän avasi lasien säilytyskotelon ja hönki linsseihin kiillottaen ne. Tyytyväisenä lopputulokseen poika nosti lasit nenälleen ja tunki hiussuortuvia takaisin hattunsa sisälle. Samalla kun Mouse laittoi lasit takaisin laukkuun, tämä käänsi katseensa takaisin edessään jöpöttävään tyttöön.

Miki kallisti hieman päätään toisen vastaukselle. Hän jätti kuitenkin itse sanomatta mitään. Miki tuumi, että voisi olla tässä vaiheessa vaikka hyvä häipyä paikalta. Eihän tämä keskustelu mihinkään johtaisi.
Neitokainen oli jo kääntymässä, kun poika sitten vielä avasi suunsa. Miki käänsi katseensa takaisin tuohon. Hän hymähti.
"Ei", hän sanoi ja mittaili vielä tuota katseellaan.
"Kulutanpahan aikaa puhumalla rahvaalle", neiti tokaisi ja huomasi samassa kuulostavansa aivan kermän väeltä. Hän irvisti pienesti, muttei mennyt enää korjailemaan sanomisiaan. Vaikka hän ei kermaan kuulunutkaan, vaan pahiksiin, jotka taisivat olla kerman mielestä rutkasti alempiarvoisia kuin he, niin kyllä Miki silti piti itseään ylempiarvoisena kuin taviksia. Ja nörttejä tietysti.
Miki liikahti askeleen taaksepäin. Mitään sanomatta hän käänsi selkänsä pojalle, jonka nimeä ei edes tiennyt. Hän viitsinyt edes sanoa 'sayonara', kun loittoni tuosta lähemmäksi koulun ovia. Välkän olisi parasta loppua pian, sillä ulkona oli jäätävän kylmä.
Tottumuksesta Miki otti laukustaan tupakan. Hän katseli sitä hetken harkiten, mutta laittoi sen sitten suuhunsa. Pahis nappasi sytkärin laukun sivutaskusta ja sytytti sillä tupakkansa. Sytkä joutui jo pian takaisin taskuun, kun neitokainen poltteli tupakkaansa odottaen, että välitunti loppuisi.

#juuh#

Mouse katsoo ihmeissään tyttöä, joka seisoi tämän edessä. Ilman mitään syytä. Pojan silmät menivät sivulta sivulle kysyvinä ja lopulta päätyivät nimettömään henkilöön hänen edessään. "kulutanpahan aikaa puhumalla rahvaalle." jäivät toisen viimeisiksi sanoiksi, ennen kuin tämä kääntyi jä käveli pois. Hetken paikallaan seistyään Mouse nappaa lakkinsa päästään ja kumartaa syvään sanoen.
"Ilo on kokonaan minun puolellani, oi teidän korkeutenne."
Suoristaa selkänsä ja pistää lätsänsä takaisin päähänsä. Tuhahtaa ja nostaa laseja nenällään ihmeissään. Kaikenlaisia ihmisiä sitä tässäkin koulussa oli.. Tuhisten itsekseen Mouse lähti kävelemään oville. Hetken niiden edessä seistyään poika astui niistä sisälle, jotta kerkeäisi purkaa itsensä kaikesta varusteesta ennen tunnin alkua.

#lyhyt, mutta tee sää viesti sinne luokille sitte? :3#