Take a picture we don't care

//Wrai ja Dael, kiitos. ja kuten saattaa huomata, niin tekstini laatu<3333333//

Iltaisin Hal oli hereillä. Ilta oli hänelle paljon helpompaa aikaa kuin aamu. Nyt hän oli jo kerennyt pesemään hiuksensakin. Hän näytti hyvältä, ja tiesi sen myös. Hän oli rajannut silmänsä näyttävästi mustalla. Päälle oli jätetty aamusta valkoiset pillit ja harmaa toppi, musta pitkä huivi kaulassa. Aurinko oli jo laskenut, joten viileää oli. Näinpä Halin olkapäillä roikkui rennosti auki jätetty, edestä napitettava vaaleanharmaa pusero, jossa oli leopardikuviota. (Tätä kyseistä vaatekappaletta Hal piti 'tyylikkäästi mauttomana'.) Niin, yleisvaikutelma oli sangen viehättäväkin hiusten latvojen mentyä aavistuksen verran kiharalle. Tätä viehättävyyttä poisti pojan hiukan epäilyttävältäkin näyttävä juoma, jota tämä siemaili hyvinkin tottuneesti.

Hän istui yksin. Se ei häntä haitannut, vaikka jo alkoholin (ja hieman jonkin muunkin) sumentama pää halusi seuraa. Blondi heilautti toisen jalkansa ristiin toisen päälle ja otti lasistaan kulauksen.

Dael vihelteli iloisena ja työnsi pienen pubi oven auki. Yleensä hän ei viihtynyt tällaisissa paikoissa, mutta tällä kertaa hän päätti pistäytyä paikassa. Blondi oli henkeen ja vereen clubi ihmisiä. Tanssimusiikkia ja paljon nättejä assiä sheikkaavia pimuja. Se oli namnam. Poika antoi katseensa kiertää pubissa. Siellä oli yllättävän paljon nuorisoa. Ehkä ihmiset aloittelivat tällaisissa paikoissa ennen suurempia kemuja.

Blondi poika oli pukenut sinä iltana päälle sutkot Normaalin vaatetuksensa. Se oli rento, mutta silti Daelin mielestä sutkot tyylikäs. tärkeintähän oli viihtyä omissa vaatteissaan. Eikö? Poika asteli tiskille ja tilasi itselleen oluen. Yleensä Dael tilaili paljon hienompia juomia, kuten sex On the Beach drinksuja, mutta jotenkin hänestä tuntui, että tällaisessa paikassa ne eivät olleet kovinkaan yleisiä. Olut saatiin ja rahat ojennettiin tiskin takana hääräävälle miehelle.

Pubia katseltiin taas ympäriinsä ja katse nauliutui toiseen blondiin poikaan. Tuo oli aika hotin näköinen ja vaatetyylikin poikkesi hieman muista. Tuon ilme oli tosin hieman tympääntynyt, mutta ei se Daelia vaivannut. Hän asteli tuon pöydän luo.
"Saanko istua? Vai ei kai sulla ole jo seuraa?" Blondi kysyi ja hymyili pojalle.

Hal oli vajonnut ajatuksiinsa nojaten kyynärpäitään pöytään, kunnes joku blondi tuli kysymään, saisiko istua alas. Hal nyökkäsi toiselle.
"Istu vaan", hän sanoi. Halilla nyt mitään seuraa ollut, mutta salaa hän oli hyvinkin tyytyväinen siitä että sellaista ilmaantui. Tuopa vaikutti iloiselta, oikein iloiselta.

Vaalean ryhti oli hieman kasassa hänen nojaillessaan pöytää vasten, mutta eihän Halilla ollut mitään syytä välittää siitä. Yleensä kumminkin kuljettiin selkä suorana, herranen aika, lysyssä käveleminen oli Halin mielestä sangen inhottavaa. Hän otti lasistaan kulauksen tätä epämääräistä juomaa, yskäisi perään.

Dael istahti tyytyväisenä toista vastapäätä ja laski tuopin pöydälle. Katseen annettiin kiertää kunnolla toisessa blondissa. Tuo ei todellakaan ollut paha! Ja kaiken kruunasi selvä aasialaisveri! Sellainen kelpasi Daelille. Erityisesti Japanilaiset olivat hänen erikoisaluettaan. Oluesta juotiin hitaasti. Se saattoi näyttää siltä että poika nautti, mutta oikeasti hän vain mietti miten olisi täydellistä aloittaa keskustelu tuon söötin pojan kanssa.
"Miksi noin hyvännäköinen poika istuu aivan yksin tällaisessa paikassa?" Dael aloitti sitten aivan perustyyliinsä. Vitut mitään erikoisuuksia tarvitsisi miettiä. Omalla linjalla vaan loppuun saakka.

Poika kohotti kulmaansa ja katsoi leveästi hymyillen toista. Toisen huulet olivat niin namut ja silmät! Pojan perseen piti olla täydellinen. Voi! Kumpa tuo nyt olisi homo! Bi-kin menisi hyvin... Ja 3/5 heterosta saatiin käännytettyä kyllä sänkyyn. Se oli todistettu. Dael oli taitava juuri tässä asiassa. Flirttailussa ja sänkyyn saamisessa... Ja tietenkin itse tositoimissa hän loisti!

"Enhän mä enää ole yksin", tokaisi Hal sangen nokkavasti, mutta kuitenkin virnisti. Hänen lasinsa tyhjentyi, ja se asetettiin pöydälle hiukan syrjään. Hän katseli tätä seurakseen tullutta poikaa tarkemmin. Ei paha, ei ollenkaan.

"Ja mitä mahtaa tarkoittaa tällainen paikka?" hän alkoi kyseenalaistaa kohottaen kulmiaan. Tarkasteli toista piikikkäästi, tapansa mukaan, hyvinkin piikikkäästi. Poikkeuksellista kyllä, hän ei tarkoittanut olla ilkeä. Hän sipaisi vähän hiuksiaan, hänen uskojensa mukaan ne olivat alkaneet repsottaa. Hiukset eivät saaneet repsottaa.

Kotvan kuluttua Hal jopa hymyili. Ehkä hän tässä tilassa todella oli vapautuneempi, kuin selvänä. Toivon mukaan ei kuitenkaan vaikuttanut aivan höpsähtäneeltä känniläiseltä. Enemmän hän sinä iltana oli ottanut alkoholia, kuin amfetamiinia. Pitihän hyvää kamaa säästää, herranen aika.

"No. Tällainen... Vähemmän hieno." Dael yritti keksiä ja virnisti vain päälle. Pojan lasi vaikutti tyhjenevän ja blondi näki sen olevan uusi tilaisuus hänelle.
"Mitäs söpöläinen ottaisi? Minä tarjoan." Hän jatkoi lepertelyä ja tapitti vain katsoa vastakkaista poikaa pöydän yli. Tuo hymyili! Se oli yksi piste siis Daelille. Hän oli saanut tuon hymyilemään. Poika tosin puhui hieman piikittelevänä, mutta sellaiseen rokkari oli kyllä tottunut. Kaikenlaisia persoonia kun oli käyty kokeilemassa.

"Nimeni on muuten Dael. Onko sinun nimesi yhtä viehättävä kuin ulkonäkösi?" Blondi kysyi sitten ja joi sitten tuopistaan. Ei saisi olla liikaa äänessä. Toiselle piti antaa puheenvuoroja. Hyvä tuuri jos olisi, hän saisi ensimmäisen panon jo täältä! Ja jos extra hyvin kävisi, hän saisi koko yön panon täältä. Eli seuraa ei enää tänään tarvitsisi hakea. Tosin, jos paskasti kävi, niin seuraa ei aasialaisesta heruisi. Tosin, sitä Daelin taidoilla oli kyllä turha pelätä.

Vähemmän hieno. No jaa, se oli totta. Perusräkälä. Uskomatonta, miten huonosti porukka täällä katsoi alaikäisten perään, eihän Halin olisi Amerikan mittapuulla kuulunut edes päästä sisään. No, sen parempi hänelle.
"Kiitos ei, mutta toivon mukaan se ei vanhene ihan heti", vastasi Hal kuivasti toisen pojan tarjoukseen uudesta juomasta. No, voisihan hän pitää tarjouksen mielessään, jos vaikka alkaisi kurkkua kuivata.

"Hal", hän kertoi lyhyesti nimensä tälle Daelille. Viehättävä. Sisäisesti Hal nauroi, oltiin sitä iskemässä. Normaalisti hän varmaan olisi katsonut nenänvarttaan pitkin ja poistunut paikalta, mutta, näin ei-ihan-selvänä, oli hän normaalitilaa hyvinkin paljon sosiaalisempi.
"Enkä mä nyt sanois, et se kauheen viehättävä nimi on", hän vielä kommentoi perään omaa etunimeään.

Dael naurahti hieman.
"Se on kuule voimassa ihan niin kauan kuin tahdot, honey." Hän ilmoitti ja kohotti hieman kulmiaan, kun toinen kertoi nimensä. Hän oli jotenkin odottanut jotain monimutkaista kielen tappavaa aasialaisnimeä. No, parempi tuo oli. Eipähän tulisi väärin ymmärryksiä.
"Hal, siis? Kyllä se on viehättävä ja sopii sinulle." Blondi ilmoitti ja joi taas hieman oluttaan.

Irtoaisiko toiselta? Se oli se suuri aivoja raastava kysymys? Arvioivasti hän katsoi nyt Halia ja naurahti hieman.
"Mihinkäs herran matka täältä käy?" Hän kysyi uteliaana ja flirttaavana hymyillen. Eipä suunnitelmia turhaan kannattaisi enempää salailla. Kyllä tuo Daelin ajatustenjuoksun saisi kuitenkin jossain vaiheessa selville.

Ai että kun ulkonäkö petti. Halilla jotenkin oli aavistus, että Dael piti häntä enemmän aasialaisena kuin unkarilaisena, japanilaiseltahan hän kuitenkin näytti. Japanilaisen näköinen outo jätkä, jonka sydän lepäsi Estzergomissa Unkarissa.
"Et sanois jos tietäisit mitä se tarkottaa", hän heläytti myrkyllisesti hymyten.

"En mä tiedä, kaipa johonkin. Tuskin mä koko loppuelämäksenikään oon tähän jäämässä", totesi Hal yhtä nokkavasti kuin monet hänen kommenttinsa usein olivatkin (jos sattuivat olemaan jotakin muuta kuin 'painus nyt vittuun siitä' tai 'ihan sama').
"Etkä varmaan ole säkään vai..?" kysäisi Hal tarkoittaen luultavasti lähinnä samaa kuin "entäs itse". Hymyili hieman, mutta se sama myrkyllinen säväys tuossakin hymyssä oli.

Dael kohotti uteliaana kulmaansa.
"Mitäs se sitten tarkoittaa?" Hän kysyi. Eihän hän ollut koskaan perehtynyt nimien sanomiin. Eipä sellaiset asiat olleet mitenkään oleellisia. Vähän niin kuin horoskoopit. Ihan kusetusta. Dael tuli kyllä toimeen kaikkien kanssa, vaikka horoskooppi toisin väittikin. Blondi joi oluttaan. Hal puhui hieman nokkavasti, ja tuosta tuli mieleen joku kenen nimeä Dael ei kuollakseensa voinut muistaa. No! Sekään ei tainnut olla oleellinen asia.

Poika kertoi, ettei tiennyt mihin olisi menossa ja varmasti pystyi miltei näkemään, miten innostuksen pilke välähti Daelin silmissä. Toisella ei ollut siis suunnitelmia täksi illaksi!! Kyllä tämä blondi tekemistä keksisi.
"En ole jäämässä ja suunnitelmaani taitaa kuulua nyt sinut mukaan saaminen." Dael ilmoitti suoraan ja flirttailevasti. Kyllä hän saisi tuon mukaansa. Se oli varma.
"Voidaan mennä ihan minne sä ite tahtosit?" Hän jatkoi. Se oli valhe. Hänhän ei mihinkään toiseen räkälään menisi. Hienot ja kalliit clubit olivat hänen mieleen ja miltei jokaiseen hienoon hänellä oli vip passit. Se meinasi ilmaista juomaa ja kauniita naisia ja komeita miehiä.

Hal naurahti kuivasti toisen kysymykselle. Itsekriittisempi ihminen olisi siinä tilanteessa varmaankin haukkunut itsensä lyttyyn, mutta hän onnistui pysyttelemään yhtä rauhallisena kuin aiemminkin.
"Taidan jättää paljastamatta."

Kovinpa Dael vaikutti innostuneelta. Blondi pudisteli hieman päätään ja kieputti sormeaan tyhjän lasin reunalla.
"Vai niin..." totesi Hal edelleen melko sävyttömästi ja yskähti, "saas nähdä onnistuuko." Ja hän virnisti kovin pirullisesti. Vastaus ei vielä ollut myöntävä eikä kieltävä.
"Mä sanoisin, että jäädään vielä joksikin aikaa tähän."

Hal ei kovinkaan paljon pitänyt liian vauhdikkaasta meiningistä, puhumattakaan jumputtavasta musiikista. Se sai pään särkemään. Mieluummin hän istui täällä, jossa oli ainakin rauhallista. Mitä nyt joskus paikalliset alkoholisoituneet viisikymppiset äijät nostivat jotain melua. Mutta tänään oli ollut kovin hiljaista. Pahis kostutti huuliaan yskähtäen uudemman kerran.

Dael ei antanut virneensä kadota, vaikka Hal ei ollutkaan ihan niin innoissaan mukaan lähdössä, mitä hän oli toivonut. Onneksi hän piti haasteista. Tiettyyn rajaan asti.
"Jos tahot jäädä, niin sanasi on lakini, söpöläinen." Hän ilmoitti ja flirttasi. Sitten juotiin taas tuopista ja ihmisiä ympärillä katsottiin. Eipä parempaa laatua ollut saatavilla ja Hal oli HOT. Dael tahtoi kaataa tuon sänkyyn. Se oli niin varma!

Blondi tapitti katsella vain toista ja kallisti sitten päätään.
"Haluutko kertoo jotain itestäs?" Hän kysyi uteliaana. Vaikka eipä häntä pahemmin se edes kiinnostanut. Ei sängyssä tarvittu tietää toisesta mitään. Vain se, oliko toisella tauteja ja sitä kerettäisiin kyllä kysellä myöhemminkin.
"Mä en oo sua täällä ennen nähnyt pyörimässä."

Daelin virnistely ei hermostuttanut Halia, kuten varmaan yleensä olisi hermostuttanut, ei. Tuo teki pojasta vähintäänkin kiintoisan, vaikka eihän Hal sitä heti myöntänytkään. Blondi kieputti yhä sormeaan lasin reunalla. Jos se olisi ollut viinilasi, niin olisi kuulunut se hauska vinkuna. Tosin ehkä tunnelma oli hiukan, ehkä enemmänkin kuin vain 'hiukan' mukavampi ilman sitä ääntä.

"Haluanko... En mä oikeastaan tiedä, mutta ehkä mä jotain voin kertoa. No mä oon kaheksantoista vuotta ja käyn koulua Aston High'ssa", hän puhui edelleen yrittäen pitää puheessaan sävyttömyyden. Kuitenkin hänen kasvoilleen kohosi estoitta pieni virnistys.
"Niin, koska sä et ole täällä kovinkaan usein", hän totesi toisen sanoessa, ettei häntä ollut täällä näkynyt. Perään Hal naurahti kuivasti, "mä sen sijaan olen."

Dael oli nielaista oluttaan väärään kurkkuun kun toinen kertoi käyvänsä Astonia.
"Täh? Miks mä en ole sua nähnyt koskaan?" Hän kysyi ihmeissään ja tapitti katsoa toista entistä ahnaammin, jotta muistaisi toisen jostain. Eiväthän he olleet koskaan aiemmin panneet? Ei... Kyllä hän muistaisi noin kauniit kasvot. Aivan varmasti. Dael laski tuopin pöytään. Se oli jo vähän alle puolen. Leveä hymy kohosikin sitten hänen huulilleen, kun Hal virnisti. Hahaa! Toinen alkoi sulaa. Se oli hyvä se

"Onks mä niin läpinäkyvä?" Dael naurahti takaisin. Hän ei tosissaan viihtynyt tällaisissa paikoissa. Ainakaan yleensä.
"On kato parempiakin paikkoja." Blondi lisäsi edelleenkin vihjaavana. Hän tahtoi Halin nyt ja heti jonnekin muualle kanssaan. Ei sillä ettei tämmöisen paikan vessassa hommia voisi hoitaa, mutta kyllä niitä siistimpiäkin paikkoja oli. Daelkin katse ajautui toisen lasiin. Vielä toisella oli juotavaa. Saisi tuon jo juoda, niin hän pääsisi tarjoamaan. Halille olisi hyvä saada humala päälle. Useimmilta katosi silloin nimittäin kaikki estot.

"Käytkö säkin Astonia?" Hal ihmetteli toisen meinatessa tukehtua olueensa, "no, siellä on paljon ihmisiä. En mäkään muista sua ennen nähneeni." Blondi pyöritteli lasiaan kädessään. Ei, ei hän millään saanut päähänsä että tuo jätkä olisi ollut siellä, mutta kaipa näin sitten oli.

"Parempia paikkoja..." toisti Hal kulmiaan kohottaen, "tää on ihan hyvä. Okei tää on räkälä mutta täällä on suht rauhallista. Mä hakeudun kyllä tietoisesti meluisampiin paikkoihin jos haluan", hän totesi pisteliäästi. Tosin hänellä oli taipumuksena päätyä useammin puskabileisiin, mutta väliäkö tuolla suuremmin oli.

Dael nauroi hieman.
"Joo käyn ja on outoo, jos et oo musta mitään kuullu. Ehkä hyvä vain." blondi virnuili. Harvoin tuli nykyään enää vastaan ihmisiä, jotka eivät tienneet hänestä mitään. Oikeastaan... Aika harvoin tuntui tulevan enää vastaan ihmisiä, kenen kanssa hänellä ei ollut koskaan ollut mitään juttua. Nörttejä ja taviksia ei tietenkään laskettu. Joku taso piti pitää yllä!

"Siitä oot oikeessa, et tää mesta on räkälä." Dael huomautti sitten ja katsoi hieman ympärilleen.
"Must sä oot ihan liian hyvännäkönen tälläseen paikkaan." Rokkarin oli pakko lisätä ja iskee flirtinä silmää. Halissa oli haastetta. siitä poika piti. tosin, tiettyyn rajaan asti. Jossain vaiheessa Daelia alkoi usein kyllästyttämään väkisin yrittäminen ja hän siirtyi toisille markkinoille.

Hal naurahti kepeästi toisen sanoessa hänen olevan liian hyvännäköinen tällaiseen paikkaan. Voisi sanoa, että hän piti Daelia kiinnostavalla tavalla hölmönä, ja näin ollen vain halusi leikkiä kaunispoikaa. Blondi virnisti ja nojasi päänsä kätensä varaan katse kierrellen Daelissa. Kyynärpäiden pitäminen pöydällä ei ollut hyvä tapa. Väliäkös tuolla kuitenkaan oli, näin Hal teki aina.
"Itse asiassa mä voisin ottaa oluen", hän sanoi kulmiaan kohottaen rokkarille hypistellen kaulakoruaan (teinityttömäistä käytöstä jos häneltä itseltään kysyttiin) kuin puolivahingossa.

"Sä et halua olla täällä", totesi Hal ykskantaan, muttei ilkeästi. Huulille asennettiin pehmeähkö hymy hänen pitääkseen kuitenkin yllä Daelin aloittamaa flirttiä. Hän nyhräsi hihaansa ja oli hetken katsomatta Daelia, mutta pianhan katse taas nostettiin tuohon, joka istui häntä vastapäätä.

Daelin silmissä välähti jälleen into, kun toinen kertoi voivansa ottaa oluen.
"Hahaa! Saan siis tarjota? Onko maulla kenties väliä? Voin tarjota jotain hienompaakin juotavaa jos vain tahdot?" Blondi ehdotteli, muttei vielä noussut hakeakseen mitään. Samallahan hän voisi itselleenkin jotain ostaa. Hal ei selvästikään tahtonut vielä lähteä tästä paikasta.

Pieni naurahdus karkasti rokkarin huulten välistä, kun toinen blondi huomautti, ettei hän tahtonut olla täällä.
"Voisin olla muuallakin, mutta koska sinä olet täällä, nin olen minäkin." Hän huomautti flirtaten. Kyllä hän huomasi toisenkin samankaltaiset eleet. ehkä...? Tai ehkä hän alkoi vain olla jo niin epätoivoinen että kuvitteli ne? Tuskinpa vain! Kyllä Daelilla oli aika hyvät vaistot jo tällaisen suhteen.

Ei, tietenkään Hal ei vielä halunnut lähteä. Hän virnisti huomatessaan toisen silmissä välähtävän.
"Kyllä, saat tarjota. Tuo ihan mitä haluut, ei sillä oikeestaan oo niin väliä", vastasi Hal. Niin, eihän sillä väliä ollut. Alkoholi oli toivottu asia missä muodossa tahansa. Ja toivon mukaan Daelkin tajusi sen.

"Oho, oho, sä taidatkin olla ekoja ihmisiä jotka aikoo pysyä jossakin mun takia", töksäytti Hal ääni muuttuen vähän kehrääväksi, mutta edelleen sävy hänelle ominaisen piikittelevänä. Virnuilu jatkui, mutta vähemmän avoimesti.
"Vittu, sä olet eka", hän sanoi hetken kuluttua, "oon aika luotaantyöntävä persoonallisuus. Mut kiva kuulla et joku kiinnostuu mustakin." Virne.

Mutta oliko tuollakaan nyt niin suuresti väliä. Hän käänsi hetkeksi muualle kohdistetut, päässä seisovat silmänsä taas tutkailemaan Daelia.