He offered me eternal life but inside my heart there's a picture of a girl

//peli etenee vessoihin pikaisesti, siksi aloitus täällä (:

Elijah Thorn asteli ulos luokasta ensimmäisten joukosta. Päällä hänellä oli harmaa huppari mustien perusfarkujen seurana. "Jätkä on täysin väärässä", todettiin, kun keskustelu videopeleistä jatkui käytävällä. Elijah oli innostunut haukkumaan erästä uutuuspeliä pettymykseksi. Pelille olikin löytynyt puolustaja, jonka jälkeen väittelyä oli jatkunut sitten koko tunnin. Rikas pentu jätti porukan hetkeksi käydäkseen kaapillaan. Ei Elijahilla ei ollut aikomusta lopettaa, hänellä oli vielä mielipiteitä, eikä hän ollut saanut tuota tunnustamaan hänen olevan oikeassa.

Kaapille päästessään kirja, jota ei ollut tunnilla kertaakaan avattu, vaihtui toiseen. Sillekin saattoi vielä käydä samalla tavalla, mutta opettajat jaksoivat valittaa kirjan puuttumisesta liiankin paljon. Elijah puisteli uudestaan päätään äskeisen jätkän perusteluille ja toistaessaan niitä päässään, sai se hänet naurahtamaan. Vaikka hän olikin täysin omissa ajatuksissaan, pystyi yksi asia herättämään hänen huomionsa kun se sattui kohdalle. Pieni punapää käytävän päässä. Aya. Heillä oli ollut hauskaa viimeksi, vaikkakin eläintarhakierros oli päättynyt tytön ulos ryntäämiseen. Poika hymähti ja tuijotti. Viestein tai soitoin ei tyttöön ollut saatu yhteyttä. Yllättävästi toisen ystäviltäkin oli saatu vain jäätävä vettä niskaan. Vieläkin katkeria... Ja mitä sitten oli saanut kuulla? Neiti oli käynyt pahoinpitelemässä tiettyä naispuolista henkilöä ruokalassa.

Rikas pentu ei kauaa miettinyt, vaan työnsi voimalla avonaisen kaapin kiinni ja lähti kävelemään. Ei takaisin poikien luo, vaan Ayaa kohti.

[A]

Ayan päivä oli kerrankin kulunut mukavasti neitokaisen mielen mukaan.. Matematiikankoe oli tullut takaisin täytenä kymppinä, hän ei ollut tapellut vielä kenenkään kanssa ja olo oli muutenkin oikein mairea. Punapään naamalla olikin jumiutunut hymy, joka oli epäilemättä tyttösen ystävien mielestä helpottavaa. Eipähän tarvinnut pelätä Ayan kilahtamista ihan hetkeen. Ruokalassa syöminenkin oli mennyt tänään ihmeen mallikkaasti, eikä kukaan ollut jurppinut tyttöstä niin pahasti, että tuo olisi joutunut avaamaan sanaisen arkkunsa. Joten, päivä oli siis kertakaikkiaan sujunut hyvin.. Kunnes..

Punatukka laittoi juuri pitkiä hiuksiaan pompulalle, kun yksi kavereista tönäisi tuota kevyesti kylkeen. Tyttönen vilkaisi toista hämmästyneenä, kunnes hoksasi katsahtaa suuntaan jonne toinen viittoi. Elijah.. Kohti kävelevä Elijah.. Lähestyvä Elijah....
"Okei nähään kamut, mulla tuli asiaa ihan muualle. "tyttö mutisi, unhoti hiustensa laittamisen ja syöksyi kohti vessoja. Sinne El ei ainakaan voisi häntä seurata. Punapäätä ei juuri sillä hetkellä kiinnostanut lainkaan kuinka törkeältä oli juuri vaikuttanut kääntäessään selän exälleen.. Epäilemättä tästä saataisiin lisää mukavaa puheenaihetta juorukerhoihin..

Vessoilla ei ollut ketään kun Aya syöksähti sisään ja huokaisi helpotuksesta. Hän oli turvassa.. Tai niin punapää kuvitteli. Taas ruvettiin laittamaan hiuksia pompulalle. Vapaanaroikkuvat pitkät kutrit ärsyttivät... Välillä oli kiva pitää hiuksia auki, mutta tänään niillä oli selkeästi ollut oma tahto. Ne olivat nimittäin olleet äärimäisen sähköiset koko päivän ja leijuivat jokainen erisuuntaan.. Ärsyttävää.. Pompula saatiin juuri laitettua, kun vessan ovi aukesi. Tyttösen katse eksiytyi peilin kautta tulijaan ja laajenivat lautasiksi.
"EL, voisitko kastoa mihin vessaan tunget.. Tämä nimittäin sattuu olemaan tyttöjen vessa." Murahdettin ja mietittiin seuraavaa pakopaikkaa.. Voi helvetin helvetti..

Kyllä, Elijah oli seurannut tyttöä vessaan saakka. "Hauska nähdä", Elijah moikkasi leippoisen kuuloisena ja oli kuin ei olisi kuullut Ayan sanoja. Sitten hän katseli hieman ympärilleen. Olisi tyttöjen vessa voinut hohdokkaammaltakin näyttää. Pantiin myös merkille, ettei muita ollut paikalla, edes kopeissa. Mikä hyvä sattuma tämä olikaan ollut. "Oon aina halunnut käydä täällä ja nyt sain syynkin. Et kai äsken lähteny mua karkuun?" tivattiin naurahtaen kun oltiin ensin toista katseltu, vaikka vastaus oli selvä. Siltä se oli oikein hienosti näyttänyt. "Sä et varmaan haluais nähdä mua", poika arveli samalla kuin piti silmän tiivisti toisessa. "Siltä ainakin vaikuttaa kun et vastaa puhelimees, vai onko se hukkunut?" mietittiin ja laskettiin mukana ollut kirja altaan viereen. "On tosi valitettavaa kun ei saa kiinni kun ois asiaa." Elijah vilkaisi itseään peilistä, pörrötti hieman pehkoa ja risti kätensä rinnalle.

"Kuulin tosi hauska jutun muutama päivä sitten", aloitettiin nopeasti. Juttu, joka koski erittäin paljon tyttöä ei päässyt vauhtiin, koska hänet keskeytettiin. Katse hakeutui ovelle, joka oli käynyt. Sisään tai oikeastaan ovenrakoon oli tullut tyttö, joka tuijotti kumpaakin vuorotellen. Rikas pentu ei empinyt vaan sanoi: "Tää on varattu." Vaaleapäinen otti askeleen ovelle ja tarttui siihen. Koska elettäkään tyttö ei tehnyt lähteäkseen, poika toisti lauseensa, lisäten siihen "kuulitko?". Nyt valpastuttiin ja Elijah löi ylimäärääräisen tulijan peruuttaessa oven kuuluvasti kiinni. Samalla lukko kolahti epätavallisesti. Siihen Thorn ei kiinnittänyt huomiota, koska oli mielissään että tuo hidasälyinen oli hävinnyt, vaan kääntyi tyttöön päin muistellen mihin olikaan jäänyt.

Voi vittujen vittu..Viimeinen asia mitä Ai juuri sillä hetkellä halusi, oli Elin kanssa keskustelu.. Oma pää oli saatu suhteellisen selväksi viime aikoina, mutta Elin läsnäolo tuntui sotkevan sen taas totaalisesti. Teki mieli vain paeta ja kirjoittaa maybe pullopostissa omat ajatukset.. Joo, se voisi olla hyvä keino, silloin olisi tarpeeksi etäisyyttä toiseen.. No, mitäs Ayan pienet aivot sitten tekivät... No sen tavallisen tietenkin, eli tyttö sulkeutui mieleensä, loihti kasvoilleen närkästyneen ilmeen, sen saman joka ilmestyi aina ahdistavissa tilanteissa. Tämän tilan punapää koki turvalliseksi, tämä tila ei näyttänyt liikaa mitään ylimääräistä.
"EL. Nyt painut vittuun, mua ei nimittäin kauheana kiinnosta puhua sulle.. " Aya tiuskaisi välittömästi, kun toinen oli jälleen kääntynyt häneen päin, ajettuaan ensin tuntemattoman tytön ulos vessasta.
"Toisekseen sulleioo mitää oikeutta ajaa ihmisiä pois vessasta.. Sä et satu omistamaan tätä" Kasvot kivettyivät edelleen ja silmiin nousi poisajava katse. Kuka tahansa olisi varmasti paennut tätä, paitsi tietenkin jos sattui tuntemaan Ayan..

Hetken aikaa tyttö oli täysin hiljaa, yritti tyynnyyttää mielensä sekoiluja. Sitten kun olo oli taas suhteellisen rauhallinen, jatkettiin keskustelua.
"Epäilemättä sullekkin on kerrottu et mulla ja lehmällä oli riitaa.. "Omahyväinen hymy nousi kasvoille, olihan Aya nyt selvinnyt välienselvittelystä 'voittajana'. Todellisuudessa Aya oli katunut (jälleen kerran) hermostumistaan, mutta toisaalta oli myös ymmärtänyt sen olevan itselleen ominaista.
"Oot kuullu ihan oikein.. Sen sä vissii halusit kuulla. Mä tirvasin siltä eukolta nokan uuteen muottiin" Nyt punapää käänsi selkänsä toiselle ja rupesi tyynen rauhallisena kaivelemaan laukustaan hiusharjaa. Sitten avattiin pompulalle laitetut hiukset ja ruvettiin harjailemaan niitä.
"Voisitko sä nyt oikeesti käyttää niitä jalkojas ja marssii ulos.. Mä en nyt jaksa mitää keskusteluja sun kanssa" Se siitä, Elin oli nyt ihan pakko poistua paikalta.. Eikö niin..
"Ainii ja mitä tuli siihen viimekertaiseen..... Unohda se.. "Käsi värähti ja teki mieli itkeä, sillä epämääräiset muistot tulvivat mieleen. Aya ei todellakaan halunnut Eliä takaisin.. Tyttö ei nimittäin kyennyt luottamaan toiseen... Ei nyt... Eikä luultavasti koskaan.. Ainakaan niin paljon, että toinen aukaisi uudelleen sydämensä.. Ystävyys olisi mahdollista, muttei mikään sen suurempi... Ei nyt, ei koskaan.

Kuten Elijah oli arvellut, Ayaa ei kiinnostanut. Poika naurahti toisen kirotessa hänet pois, ihan kuin se olisi tehonnut. Jos toinen ei jaksanut puhua, hän kyllä pystyi hoitamaan sen homman. Tyttö sai tyytyä sitten kuuntelijan rooliin, jos siihenkään haluaisi. Elijah kohautti olkiaan ja vilkaisi ovelle. "Kerta toi lähti niin helposti niin ei kai se haitannut", tokaistiin. Eiköhän koulusta löytynyt toinen vessa, jota yhden välitunnin ajan naisväki voisi käyttää.

Tietenkin hän oli kuullut tapauksesta, ja oli tosiaankin harmissaan ettei ollut nähnyt sitä. Kyseinen oli kerrottu hänelle sivulauseessa, koska kukaan ei tainnut tietää että he olivat lämmitelleet Ayan kanssa välejä, tai yrittäneet sitä. Jotkut hyväonniset paikallaolijat olivat kuvailleet sitä monipuolisin sanakääntein, jotkut tyytyivät vain tokaisemaan Ayan pitäneen Biancaa nyrkkeilysäkkinä. "Vois muuten luulla että sä oisit sen McAllisterin mukiloinninkin takana", Elijah naurahti. "Tosin miksiköhän sä siihen koskisit..." Poika mietti, ettei hänellä pitänyt olla vaaleaverikön kanssa mitään juttuja. No, Bianca-jutussa oli edelleen selvittämistä. "Mistäs te sitten riitelitte? Oliko sillä samanlainen asu kun sulla vai istuko se väärässä pöydässä?" Eli uteli, eräs itsekeksitty syy mielessä. Bianca ei voinut olla sattuma...

Toinen käsky poistua sai pojan liikkumaan ovelle. Poika asetti kätensä ovenkahvalle, kuullen Ayan sanat, mikä saikin hänet toisiin ajatuksiin. Hän ei luovuttaisi vielä ja irrotti kätensä. Vaaleapäinen tuijotti lattiaa, ja ajatteli sitä hetkeä, mistä Aya oli vihjannut. Unohda se. Miten sen pystyi unohtamaan? Ja mitä jos ei halunnut? Olisi ollut helppoa sanoa, että se oli vain pelkkä suukko, let's move on. Mutta niin ei tahdottu. Katse nousi tyttöön. "Ei sun tarvii juosta mua karkuun." Elijah siirtyi lähemmäs punapäätä. "Mitä sä luulet et mä voisin sulle tehdä?" Rikas pentu oli siirtynyt aivan toisen viereen tuijottaen tyttöä ja luuli haistavansa tuon tuoksun. Hän halusi että tyttö katsoisi häneen ja kertoisi mitä tuo oikein pelkäsi.

"Pidätkö sä mua oikeesti niin pinnallisena et välittäisin jos jollain ois samanlainen mekko ku mulla" Aya kivahti ja mulkoili sitten pelin kautta vaaleahiuksista miekkosta. Hemmetin kusipää.. Aya ei, omasta mielestään ainakaan välittänyt niin paljon egostaan, että horon kanssa oltaisiin puettu samanlaisia kuteita..
"Mutta mulle ei kukaan ala vittuileen ilman seuraksia." Jälleen onnistuttiin kiehahtamaan.. Voi Aya, joskus olisi hyvä pysyä yhdessä ja samassa tunnetilassa. Aya muisteli tapausta ja mietti mikä lopulta olikaan ollut se lausahdus joka oli saanut aivot sumenemaan... No, ei sen varmaan väiä.. Pääasia oli että toisen naama oli mennyt uuteen kuosiin.. Muahhahaha..

Hetken päästä sydän alkoi takoa nopeampaa ja takaraivossa vilkkui neonvaloissa PAKENE- teksti.. El oli astellut lähemmäs, ei hyvä juttu.. Ei todellakaan. Ayan itsekontrolli ei todellakaan ollut parasta mahdollista laatua.. Missään tilanteessa.... Tai no ehkä silloin joskus kun hän oli seurustellut vaaleahiuksisen kanssa.. Seurustelusuhteessa kun piti ainakin ylimääräistä flirttailua välttää.. Piti siis välillä käyttääkkin niitä aivoja.. 'Noniin Aya.. Hengitä.. Vedä syvään henkeä ja ole cooooooool'
"En mä sua juokse karkuun.. " Joo eipä tosiaan.. Vitun vittu.. El vissiin vaati selitystä viime kertaiselle.. Asiaa oli yritetty setviä Ayan pienessä mielessä useampaan otteeseen.. Tuloksetta.. Tai no.. Tulos oli saatu, mutta siitä ei sen kummemmin pidetty.. Aya ei ikinä myöntäisi muille olevansa heikko.. Ei ikinä.

"El älä anna mun edes aloittaa siitä mitä sä voisit mulle tehdä." Murahdettiin ja nakattiin hiusharja takaisin laukkuun. Sitten käännyttiin kunnolla tuijottamaan vaaleverikköä silmiin. Punapään silmissä risteilevä tunnemeri oli vähintään sekava.. Hän halusi selittää Elille.. Mutta toisaalta taas teki mieli vain karata.. Toisaalta taas teki mieli lyödä toista..
"El oikeesti.. Mä pyysin sua unohtaan sen asian koska.... No.. Mä haluan unohtaa sen.." Viimein puuskahdettiin, muttei voitu irrottaa katsetta toisesta. Kyyneleet polttelivat silmäluomia, mutta ne ignorattiin täydellisesti.. Hänhän ei itkisi.. Ei nyt, kun vaaleahiuksinen seisoi tuossa.. Kotona oman peiton alla voisi vaikka muutaman kyyneleen vuodattaakkin.. Mutta ei missään ihmisten ilmoilla.

"Hei, hei, hei, mä vaan yritin kysyä minkä takia sä sitä mukiloit", Elijah rauhoitteli. Aiheesta tyttö ei ollut sanonut sanakaan, se kiinnosti ehdottomasti poikaa. Kyllä sekin kiinnosti miltä se cheerleaderin nenä sitten näytti. "No nyt Bianca ja ehkä koko koulu tietää sen minkä mä olen tiennyt", sanottiin, ilman seurauksia ei voinut välttyä jos kyseessä oli Aya. "Mutta niille en aio paljasta sitä, miten sut saa leppymään", Elijah virnisti. Seksikäs riitapukari, hän ei voinut olla ajattelematta ja vilkaisi tytön lyhyttä vartta, joka oli verhottu mustavalkoiseen.

Uskoiko Aya itsekään omia sanojaa? Elijah ei ainakaan. "Jos sä et juoksis, sä oisit vastannu mulle." Poika kertoi toiselle todistaakseen olevansa oikeassa. Elijah rummutti käsillään jalkaansa, eikä tiennyt miten edetä. "Pelkäätkö että se tapahtuisi uudestaan, vaikka nyt?" sanottiin intensiivisellä katseella kysyen. Edes yksi asia oli toteutunut, tyttö katsoi häntä, mutta muuten vain murahti eikä vastannut edelleenkään. "Mitä mä voisin sulle tehdä?" toistettiin kysymys ja vastattiin siihen itse: "Mä voisin vaikka suudella sua, tähän. Ja tähän ja tähän..." Pojan käsi oli noussut kostettamaan ensin tuon kaulaa ja sitten leukaa, edeten siitä suunpieleen.

Hän uppoutui hetkeksi silmäilemään tuon huulia. Kun käsi irtosi toisesti nosti hän katseensa, jossa oli pieni pala surua, silmiin. Hän tiesi että tyttö oli vahva, eikä murtuisi heikosti. Itsepintainen, itsepäinen, niin tuttu. Hän tarttui tytön käsivarsiin. "Jos sä oikeesti haluat että me unohdetaan se..." poika piti pienen tauon, että saisi varmistuksen. "Unohdetaan se sitten ja kaikki muutkin samalla", Elijahin sanoista kuuli miten ärsyyntynyt tuo oli toisen käytökseen, koska se laittoi hänet näyttämään typerältä. Vaaleahiuksinen otti kirjansa katsomatta enää Ayaan ja meni ovelle. Hänelle riitti, hän ei ollut ennenkään juossut tyttöjen perässä, eikä aikonut nytkään.

Poika oli tyytyväinen päästessään ulos, mutta ovi ei auennut. Elijah kokeili toisen kerran, kolmannen kerran kahvaa. Yritti työntää ja vetää. Se pysyi kiinni. Poika sulki silmänsä hetkeksi ja suusta pääsi tuskastunut huokaus. "Onko tää helvetti totta", todettiin ovea katsellen.

//AAHHAHAHAHAHAHAHAHAHHA :_) kuolin

Toisen käytös vaivasi, vitutti ja aiheutti epämukavaa kihelmöintiä vatsanpohjaan.
"Lopeta... " murhadettiin sitten ja viimein toinen mutisikin että unohdettaisiin tapahtunut. Aya nyökkäsi pontevasti ja aivot kiljuivat hallelujaa.
"Jep.. Sori nyt vaan mut... " Mutistiin kuitenkin vielä, ettei oltaisi ihan niin törkeitä toiselle. Ayallakin oli kuitenkin jonkinlainen emotionaalinen puoli.. Epämääräinen sellainen, mutta kuitenkin..

Viimein toinen oli napannut kirjansa ja lähtenyt ovelle. Punapää siirtyi taas tuijottamaan peliä ja yritti pitää aivonsa järjestyksessä.. Kunnes.. El olikin edelleen vessassa ja mutisi jotain epätodellisesta. Aya vilkaisi toista nopeasti ja kohotti kulmaansa. Kun tilanne viimein takoutui tuon päähän, tyttlsen kasvojen ilme leveni.
"El.. Älä vaan sano, että sä lukitsit meidät tänne vessaan" Aya sanoi ilmeettömästi ja tuijotti toisen selkää. Mahtavaa kerrassaan mahtavaa.. Mikään ei voisi enää mennä enää huonommin..
"EL SIIS VOI JUMALAUTA MITÄ VITTUA.. AINOASTAAN SINÄ VOIT ONNISTUA TÄSSÄKIN.. " Raivarin saamista pitikin odotella kauan.. Ayan teki mieli potkaista ovi saranoiltaan, mikä olisi saattanut ninjareenien jälkeen onnistuakkin, mutta sitten amatson-maine olisi kuolematon.. Vittu..
"El, sun on parempi hommata joku kaveris aukaseen toi ovi.. Mä en nimittäin voi soittaa kenellekkään, kun mullon puhelimesta akku loppu." Murinaa.. Ayahan ei viettäisi loppupäivää vessassa istuskellen.. Hurrrr... Pelkkä ajatuskin inhotti.. Mitä tekemistä täällä muka olisi.. Hetken aikaa hengiteltiin ihan rauhassa.. Ei ollut kiva huutaa pikkuruisessa vessassa, ääni kaikui epämukavasti ja sattui sitten korviin.. Mutta ajatus vessassa jumittamisesta vitutti..

"No mutta nyt kun kerran vietetään täällä aikaa, voin sanoa miksi mä haluan unohtaa sen mitä sillon joskus tein" Joo ei voitu sanoa sitä asiaa ääneen.. Punapää istahti pesualtaan viereen ja risti jalkansa.. Miten vitussa hän asiansa selittäisi ilman, että toinen vetäisi siitä hernettä nenään.. No, se riski oli kuitenkin otettava.
"Mä en halua et meistä tulee enää muuta ku kavereita.. Koska mä en pysty luottaan suhun enää.. " Aya mutisi ja laski katseensa laattalattiaan.
"Tajuatsä? Sä kuitenkin tunnet mut parhaiten ja tiedät et... No mun on vaikea avautua ja nyt sitten kun sain takkiin, kun avauduin niin.. En halua enää kokea sitä uudestaan.. " Mutinmutinmutin..
"Mut mä oisin enemmän kun iloinen, jos me voitais pysyä kavereina.."

// (((;

Se tästä vielä puuttuikin, Ayan kaamea huuto ja syyttäminen. Elijah kääntyi ja oli haudannut kätensä hiusten sekaan. Syy oli oven, ei kenenkään muun. "Kiitos paljon, mut emmä voinu tietää että tiellä on näinkin helposti rikkoutuvat ovet", Elijah huudahti takaisin. Ovea oli vielä pakko kokeilla, mutta se oli turhaa. Onneksi tytöllä leikkasi ja poika kaivoi puhelimensa esiin. "Niin soitankin, en halua olla sekuntiakaan täällä", toista ei oltu vielä kunnolla katsottu. Hän etsi yhden viime tunnilla olleista kavereista ja soitti. Liian pitkään kuului tyhjää tuuttausta, ei vastannut. Elijah puisteli päätänsä, etsien sitten toisen ihmisen puhelinnumeron.

Sen puuhan keskeytti Aya, joka aloitti puhumisen. Elijah ihmetteli miksei sitä äsken voinut kertoa? Piti olla lukkojen takana, että tuosta sanoja irtoaisi. Hän katsoi sivusilmällä punapäätä, tuon puhuessa. Vaaleahiuksinen oli aivan varma, että tytöllä oli joku toinen. Ei vaan uskaltanut sanoa. Ja sana luottamus sai mennä hänen puolestaan roskikseen. "Niin, kai mäkin oisin..." sanottiin lannistuneen oloisena. Tietysti olisi ollut mukavaa olla kavereita. Se olisi kai kompromissi, mutta siltä se ei tuntunut. Häviö enemmänkin... Elijah siirtyi oven vierestä nojaamaan yhteen vessakoppiin selällään hiljaisena edelleen. "Olitko sä edes onnellinen? Siis sillon kun me..." katse nostettiin Ayaan hetkeksi. Tuntui, että siitä olisi ollut enemmänkin aikaa. "Tuntuuko susta koskaan että se ois ollu unta?" saatiin kysytyksi. Otsa oli rypistynyt miettivän ilmeen takia.

Samassa rikkaan pennun kännykkä alkoi soida. Siihen reagoitiin hitaasti ja vihdoin myös vastattiin. "Moi. Sitä vaan et mä oon tyttöjen vessassa jumissa. Toi lukko on jotenkin rikki... ", Thorn loi nopean vilkaisun tyttöön sanojensa välissä ja jatkoi: "No ei sillä oo väliä miks mä oon täällä, mut voitko tulla päästään meidät pois?" Puhelimen toisesta päästä kuului hälinää ja sitten: "Elijah on lukkojen takana tyttöjen vessassa, varmaan vielä jonkun tytön kanssa!" Perään kuului kovaäänistä naurua. Poika tuskaili ja luuli tunnistavansa muutaman muun kaverinsa ääneen. Puhelimen omistaja sanoi vielä jotain ja löi luurin korvaan. El katsoi kännykkäänsä ja lausahti pää melkein räjähtäen: "Pidä hauskaa?! Miten ihmeessä mä voin pitää hauskaa, täällä?" Sitä hänelle oli toivotettu, muttei minkäänlaista taetta siitä, että ovi tultaisiin avaamaan.

[ANTEEKSI KESTO. Häpeän silmät päästäni y_y ]

Aya tuijotti edelleen tympääntyneenä vessan ovea. Tämän oli pakko olla painajaista. Ehkä hän kohta heräisi ja kaikki olisi ohi.. Niin sen täytyi olla.. Eihän hän voinut jumittaa vessaan ELIJAHIN kanssa.. Tämän oli pakko olla jotain pilaa.. Sairasta sellaista.
"Mä haluan sit El oikeesti päästä pois täältä, joten voisit tehhä asialle jotain oleellista" Muristiin enemmän itsekseen kuin toiselle samalla kun El parka yritti koko ajan parhaansa. Eihän se Elin vika ollut ettei hänen hätähuutoihinsa vastattu.. No, Aya oli vakaasti sitä mieltä että vika nimenomaan oli Elissä..Stna..

Toisen puheet saivat A:n vaivautumaan ja tuon tekikin mieli potkaista ovi saranoilta ja juosta karkuun kohti auringonlaskua. Se ei kuitenkaan ollut tällä kertaa mahdollista.
"Tottakai mä olin silloin onnellinen... En mä olis ollut sun kanssa jos se ei silloin aikoinaan olis tehny mua onnelliseksi. Mutta.. Sitten rysähdettiin sieltä vaaleanpunaisesta pilvilinnasta niin onnellisesti alas, ettei mitään järkeä" Katse laskeutui lattiaan ja kasvoille nousi hivenen katkera ilme. Elijahin kanssa koheltaminen oli jättänyt punapäähän todella selkeät jäljet. Tyttö ei nimittäin ollut seurustellut tuon jälkeen kertaakaan. Ei kiinnostanut, ei haluttanut olla jälleen jonkun rikottavana.
"Mut joo.. Olin mä joskus sillo onnellinen.. Nykyään olen onnellinen eri asioista" Hymyiltiin muka niin vahvana, vaikka sisuskalut oli jouduttu taas jäädyttämään.
"El... Mä olisin vielä joku aika sitten voinut harkita sua uusiksi.. Mut en enää.. Nyt musta tuntuu et mä viimein oon päässy susta oikeesti yli.. Ja uskopois.. Se tuntuu aika hyvälle.. Tai siis se et mä voin taas puhua sulle tuntematta vihaa tai muuta.."

Viimein joku soitti miehenkutaleelle takaisin. Aya kohotti pienesti kulmaansa ja toivoi että joku oli viimein tulossa pelastamaan. Soittaja kuitenkin vaikutti varsin huvittuneelta tilanteesta. Kun El viimein alkoi rähistä puhelimelle, oli viimeinenkin toivon murunen heitetty roskikseen.
"No olishan meillä ollu täällä hauskaa vielä sillon ko me oltiin yhdessä" Aya mutisi.. Joo Aya ei koskaan ollut ollut järin hienotunteinen tällaisissa asioissa, mutta viime aikoina sekin hienotunteisuus jota oli joskus ollut, oli tapettu. Mitä lie tyttöselle tapahtunut..
"Toisaalta mä haluan kyl päästä täältä ennen iltaa joten me odotetaan niitä sun ns. kavereita about puol tuntia ja sitten soitan itte talkkarille" Teki mieli soittaa talkkarille heti, mutta jos Elin kaverit tulisivat avaamaan oven, säästyttäisiin talkkarin kyselyiltä..

"El.. Kyl me päästään täältä tavalla tai toisella,joten nauti siitä että mä en ole sulle enää kovin vihainen ja hengittele syvään" Virnistys kulki pitkin toisen kasvoja. Kerrankin A tunsi hillitsevän itsensä loistavasti.. Harvinaista herkkua tämmöinen.

// Mitäs tuosta! (:

A:n annettiin arvostella ihan rauhassa, kyllä Elijah aikoi asialle jotakin tehdä. Aya vastasi kuin vastasikin Elijahin esittämään kysymykseen ja toisen vastausta jopa uskottiin. "Ei se musta mitenkään vaaleenpunaselta näyttäny, mut pilvestä se tais olla tehty", kommentoitiin väliin, sillä eihän se ollut kestänyt mitään. Edelleen rikas pentu vähätteli tekosiaan kyseiseen rysähdykseen päätymisestä. "Luuletko et me oltais vielä yhdessä... ilman sitä?" Elijah kyseili. Olisiko 'pilvi' pitänyt muotonsa kauemmin, jos mitään ei olisi tapahtunut? Vai olisiko lopputulos ollut jutun haihtuminen ilmaan kaikesta huolimatta?
"No oot sä sit nyt yhtä onnellinen?" vaaleahiuksinen halusi tietää kun toinen kehuskeli onnellisuudellaan. "Mä luulen, että sä et oo", poika sanoi ja vilkaisi toista nähdäkseen toisen ilmeen. Siitä sai jo paljon irti vaikkei sanoja olisi ilmaan heitettykään.

Se, että Aya myönsi, että olisi voinut harkita häntä uudestaan... Hämmensi. Elijah mietti kuinka pahasti oli myöhässä. Se, että asiat olivat voineet olla toisin vain vähän aikaa sitten, ärsytti jopa enemmän kuin itse toisen sanat. Miksi toinen edes tuollaista kertoi. "No onneksi edes jommasta kummasta tuntuu hyvälle", sanottiin ja kiskottiin narut tiukasti kiinni tossusta, jonka nauhat oli huomattu auenneen. "Johtuu varmaan niistä sun uusista poikaystävistä? Sä et ootkaan kertonu niistä mitään... Nyt ois aikaa", Elijah nousi ja käveli edestakaisin pienessä tilassa. Hän ei uskonnut sanontaa, että tieto lisäisi tuskaa. Oli lisäksi pakko tietää.

Poika oli samaa mieltä, heillä olisi tosiaan ollut hauskempaa silloin. "Tollasten miettiminen ei nyt kyllä yhtään paranna tätä tilannetta, vai pitäiskö meidän harkita jotain ajanvietettä?" tokaistiin. "Kiitti neuvoista... Onneks mulla ei oo ahtaanpaikankammoa", Elijah huomautti. "Mut eiköhän ne kohta oo jo tossa ovella, ei ne uskaltais uhmata mua", Elijah sanoi luottavaisesti, vaikka epäilikin hieman. Harmi kun hän ei ollut ehtinyt uhkailemaan niitä millään tavalla. Olisi tapahtumat käyneet nopeammin. Hän odottaisi, ei ehkä puolta tuntia, mutta ainakin vartin.

Ayaa nauratti. Elijahia näki todella harvoin noin ärsyyntyneenä, joten tilanne oli suorastaan kutkuttavan makoisa. Niimpä aya ei vähääkään varonut toimiaan vaan päinvastoin pyrki kiusaamaan poikaparkaa enemmän.
"No totaa.. Emmätiedä oltaisko me vielä yhdessä. Ehkä oltas ehkä ei.. Ei semmosia kannata miettiä" Aya lausahti toiselle. Tyttöä itseään tympi, kun toinen jaksoi edelleen jauhaa aiheesta, varsinkin kun todennäköisyys moiseen oli hyvinkin pieni. Ayan ja Elijahin luonteilla... No, draamaa olisi saatu aikaiseksi ilman Biancaakin.
"Ja en mä ehkä just nyt oo onnellinen, mutta kyllä mä vielä joskus olen" Aya sanoi itsevarmasti. Tyttönen nimittäin oli sataprosenttisen varma siitä, ettei tarvinnut miestä ollakseen onnellinen.

Elijahin vitutus tuntui vain kasvavan.. Se ei tosin Ayaa häirinnyt laisinkaan..Huvitti vain. Äkkiä kuitenkin punapää oli kuulevinaan naurua käytävältä.
"Turpa kiinni El.." Aya ärähti ja kuunteli.. Joo, joku selvästi lähestyi räkäisesti naureskellen.
"Sun kaverit on vissii tulossa" Aya sanoi tyynesti ja nousi ylös.

Hetkeä myöhemmin tyttönen seisoi käytävällä. Vapaus!
"Kiitos seurasta El, ja kundeille kiitos vapauttamisesta.. Alkoi jo hiljalleen kyrpiä tuolla olo" Sen sanottuaan punapää käännähti ja marssi muitta mutkitta muualle. Hänellä ei ollut enää mitään asiaa pelastajilleen.

[Joo suunnitelman mukaan teen uuden töpön kohta puoleen :)]