Never be duped by your scam

// rige ja abby jatkamaan

Lucas lähti kävelemään taloa kohti, kääntäen päänsä vieressään kulkevan blondin suuntaan, kun tuo ilmoitti, että ainakin yhdestä asiasta veljet saivat olla kateellisia. Nuori mies kohotti kulmaansa tuhahtaen toisen tuupatessa häntä kylkeen, kylläpä tuo jaksoi jauhaa tuota samaa... Kuitenkin matala naurahdus karkasi tuon huulilta, niinpä niin...
Sehän se siinä olikin, Tomas ja Emilio varmasti yrittäisivät tuota, ainakin jos hoksaisivat, ettei hän seurustellut tuon kanssa tai mitään. Varsinaisia naistennaurattajia, pyörittivät naisia oman mielensä mukaan... Asia jota Lucas veljissään halveksui, mutta kyllä nuo muuten ihan hyviä tyyppejä olivat.

Farkkujen taskuista kaivettiin avaimet, ja kotiavain työnnettiin ulko-oven lukkoon parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen. Hiljainen naksahdus kuului, kun Lucas avasi oven ja piti sitä auki niin kauan, että blondi oli edeltä mennyt sisään, kunnes veti sen perässään kiinni.

Ja saman tien portaiden kaidetta pitkin liukui toinen niistä vähä-älyisistä veljeksistä, toisen hyppiessä nelisen porrasta kerrallaan. Ja molemmat olivat samalla hetkellä eteisessä sytyttämässä valoja, ja virnuillen tuuppivat pikkuveljeään.
"Mitä se jätkä kotona jo nyt, tuliko mutsia ikävä?"
"Kato kato pikkupoika ollu juomassa, silmät harittaa joka ilmansuuntaan!"
"No et oo tosissas."
"No joo joo, kato nyt sitä! Katoppa tohon sormeen."

Molemmat kaksoset olivat hyvin pitkiä - pitempiä kuin 180 sentin paremmalla puolella oleva Lucas, päälle 190 senttisiä. Rotevia, leveäharteisia, lihaksikkaita, tummia, komeita. Melkein mustat lyhyet hiukset, jotka Tomas oli vetänyt ties millä aineilla pystyyn keesin tapaiseksi, Emilion hiukset taas sojottivat huolettomasti vähän jokaiseen suuntaan. Molemmilla hyvin tummanruskeat silmät, hyvin ruskettunut iho ja leveät, pikkupoikamaiset hymyt. Saman näköisiä kylläkin molemmat, mutta eivät niin samannäköisiä, etteikö noita toisistaan olisi erottanut ilman erivärisiä paitoja tai erilaisia kenkiä, molemmat kun suosivat pukeutumisessakin samaa linjaa – farkut, ihoa hienoisesti myötäilevät t-paidat, Emiliolla sininen ja Tomaksella valkea, minkä lisäksi Emiliolta löytyi vielä musta huppari.

Lucas pyöritteli silmiään Emilion ja Tomaksen jutuille. Idiootteja mitä idiootteja.
Siinä vaiheessa vanhemmat veljekset näyttivät rekisteröivän myös eteisessä olevan vaaleaverikön, molempien virne sen kuin syveni, kun tummanruskeisiin silmäpareihin syttyi utelias, veijarimainen pilke.
"Aijaijai kukas se tämä on?"

Että Abigail rakastui Lucaksen veljiin heti ensinäkemältä.

Veljet olivat kuin pahimmasta komediaelokuvasta konsanaan, piikitteleviä ja itseään täynnä olevia pojankloppeja, joilla ei ollut muuta elämäntehtävää kuin pikkuveljensä kiusaaminen. Jep, Abby tosiaan tunsi itsensä huomattavasti vanhemmaksi verratessa itseään Lucaksen veljiin, mutta ei silti malttanut olla liittymästä leikkiin.
Tosin ihan hyvännäköisiä veljiä Lucaksella oli, se oli plussaa. Ainoa plussa, jonka Abby veljeksille antoi.

Abigail soi pojille viehkeän hymyn, kun kaksikko viimein huomasi hänen olemassaolonsa. Abby vilkaisi Lucakseen ilmeellä, mistä Lucas voisi jo päätellä, ettei rokkari ollut päästämässä tätä helpolla.
Vaaleaverikön käsi kietoutui Lucaksen niskalle ja tyttö vei härnäävästi kasvonsa lähelle Lucaksen kasvoja. Mutta sitten tyttö kuitenkin käänsi katseensa veljeksiin ja hymyili näillä sädehtivästi.
"Mä oon Lucaksen tän iltanen hoito", rokkari vastasi ylpeästi ja painoi Lucaksen huulille varsin intohimoisen huulen, mikä saisi varmasti veljekset ihmettelemään sitä, mistä Lucas oli oikein tämän tytön löytänyt.
"Meillä tulee olee tänä iltana todella, todella hauskaa... Vai mitä, muru?" Abigail sanoi irrottautuessaan suudelmasta ja hymyili piikittelevästi Lucakselle.

Lucas ehti laittaa merkille tuntemattoman vaaleaverikön ilmeen - joka ei todellakaan luvannut hyvää, sen hän pystyi jo päättelemään, vaikkei toista tuntenutkaan. Nuori mies oli jo kääntymässä ja aikomassa hätistää blondin yläkertaan, mutta tuo ehti kietoa itsensä hänen ympärilleen ja ilmoittaa olevansa hänen tämän iltainen hoitonsa. Eikä Lucas ehtinyt omaa mielipidettään sanoa, kun blondi tukki hänen suunsa suullaan.
Voi helvetti.

Lucaksen vanhemmat veljet olivat jääneet tuijottamaan blondia kuin vähäjärkistä, ja kun tuo kutsui Lucasta "murukseen", sekä Tomas että Emilio räjähtivät seiniä heiluttelevaan, jylisevään nauruun, joka poukkoili jokaisessa huoneessa ja ylsi yläkertaan sängyn allekin.
Miehet nauroivat kaksinkerroin, pitelivät vuoroin itseään pystyssä seinien avulla, välillä nojaten toisiinsa kyyneleet silmissä.

"Ahahahahaha!"
"Kuulitko sä ton? Pikkuveljen tän illan hoito!"
"Ahhahahahahahahahahahahhah!"
Eikä naurusta ollut selvästikään tulossa loppua tämän päivän puolella, katsotaan sitten ensivuonna uudestaan.

No niin, hän oli arvannut tämän. Lucas tuijotti veljieen kulma koholla, vilkaisi sitten blondia ja pyöritteli silmiään. Nyt hänestä tehtiin sitten pilkkaa oikein olan takaa, sekä veljet, että tämä vaaleaverikkö. Ja jostakin syystä pieni ärtymyksen poikanen nosti päätään Lucaksen aivojen perukoilla.
"Joo, tosi hauskaa", Lucas mutisi ironisesti veljiensä naurun alkaessa pikkuhiljaa hiljentyä. Ilmeisesti noiden viimeisen päälle treenattuihin sixpackeihin alkoi sattua liiallisen nauramisen johdosta, molempien pyyhkiessä naurun kyyneliä silmäkulmistaan.

"No mutta, menkäähän jo hoitamaan toisianne. Muista olla meidän pikkuveljelle hellä, tai saat vastata teoistas meille", virnisteltiin Emilion toimesta Tomaksen nyökytellessä vieressä. Lucas rypisti otsaansa luoden murhaavan katseen veljiinsä, hehee, kylläpä olikin ollut suorastaan helvetillisen hauska vitsi.
"No niin, show ohi, hajaantukaa", Lucas murahti ja irrottautui hieman kauemmas tytöstä, ohjaten tuon sitten kohti portaita. Tyttö oli halunnut suihkuun, käyköön nyt suihkussa ja lähteköön sitten kotiinsa.
"Hei kissimirri, oo hellä meidän pikkuveljelle!" huikattiin vielä Emilion toimesta Tomaksen virnuillessa vieressä, ennen kuin veljekset siirtyivät keittiön puolelle, ilmeisesti nauttimaan jotakin alkoholipitoista ja kertomaan toisilleen tasottomia puujalkavitsejä. Lucas ei välttämättä halunnut olla kotona, tai ainakaan kuuloetäisyydellä, silloin kun tuo kaksikko pääsisi pikkupienissään oikein vauhtiin...

Abigail katseli naureskelevia veljeksiä toinen kulma koholla ja pieni kummastunut virne pysyili huulilla. Ah, juuri tuollaista reaktiot Abby olikin osannut odottaa nuorilta miehiltä; he tahtoivat vain nolata pikkuveljensä. Lucasta katsottaessa miehenalku tosiaan näytti hieman siltä, ettei kestänyt veljiensä nauramista. No okei, kyllähän tuollainen räkättäminen kävisi kenen tahansa hermoille, mutta tällä hetkellä rokkari kuitenkin nautti vain tästä tilanteesta. Voi kyllä, hänellä tosiaan oli mielessä pieni ilkeä suunnitelma, jonka toteuttamiseen ei paljoa vaadittu kuin avoimet huulet.

Vaaleaverikkö soi mitä hurmaavimman hymyn toiselle veljekselle, joka oli käskenyt tytön olevan hellä heidän pikkuveljelleen.
"Mähän oon aina hellä.." Abby lausahti pehmeästi ja vinkkasi veljeksille silmää. Silloin Lucas puuttui peliin ja alkoi työntää tyttöä portaisiin. Rokkari alkoi nauraa hiljaa, kun Lucaksen veljet olivat kadonneet keittiön puolelle.
"Todella, todella ihania veljiä sulla", tyttö nauroi heleästi ja virnisti Lucakselle piruilevasti.
"Ei käy kateeks", tyttö lisäsi vielä nopeasti, naurahti ivailevasti ja astui viimeisimmäkin askelman. Abby odotteli portaikon yläpäässä Lucaksen tuloa, sillä eihän tällä neitokaisella ollut hajuakaan siitä, missä oli suihku. Sinnehän hänen piti mennä.

Tytön hiljainen nauru kiiri Lucaksen korviin, hän tiesi, että toinen nauroi hänen veljilleen ja noiden typerille jutuille ja vielä idioottimaisemmalle käytökselle. Hän ei edes halunnut tietää, mitä kaikkea nuo heittäisivät sitten, kun hän ilmoittaisi tulleensa esittelemään tulevan morsiamensa...
"Mä tiedän, mä tiedän", nuorukainen huokaisi tytön kertoessa, että hänen veljensä olivat todella ihania. Kas kummaa, kun tuokin oli sen tajunnut... Ainakin luultavasti vaaleaverikkö nyt ymmärsi, minkä takia hän oli varoittanut ennen sisälle tuloa. Hänen veljensä osasivat olla noloja.
"No ei kyllä kävis mullakaan", poika tuhahti, kyllä hän tässä vielä joku kerta kostaisi veljiensä sanomiset, kunhan ensin hieman pohtisi sotasuunnitelmaa.

Poika horjahti viimeisen askelman kohdalla taaksepäin portaissa, pysyen pystyssä vain kaiteen avulla. Portaat osasivat olla kyllä aika petolliset, ainakin silloin, kun sattui pyrkimään yläkertaan pikkupienissään.
Ruskeat silmät käväisivät yläpäässä odottavassa tytössä, Lucaksen viitatessa käytävän päähän.
"Suihku on kolmas ovi vasemmalla, päässä on mun huone", sanottiin lyhyen haukotuksen kera, pojan kääntyessä kuitenkin itse oikealle ja avatessa komeron oven, jonne mamá oli survonut kaiken maailman pyyhkeet, liinavaatteet ja niin edes päin. Hajamielisesti silmäiltyään kaapin sisältöä poika kiskoi pyyhkeen hyllystä, tiputtaen samalla muutaman komeron lattialle, vaivautumatta kuitenkaan nostamaan niitä. Sielläpähän olkoon, kyllä hän voisi ne huomennakin nostaa, tai joku nostaisi ne hänen puolestaan.

"Tuossa on pyyhe", sanottiin itsestään selvyys Lucaksen tyrkätessä valkean puuvillapyyhkeen blondin käsiin.
"Suosittelen, että laitat oven lukkoon, jos et tahdo veljistäni suihkuseuraa", tokaistiin vielä edellisen lauseen jatkoksi. Se nyt olisi mennyt jo vähän yli Tomakselta ja Emilioltakin, että nuo olisivat menneet yläkerran suihkun puolelle vain sen takia, että tyttö sattui olemaan siellä, mutta kaikki pienissäkin määrissä olevat mahdollisuudet oli laskettava ja huomautettava niitä tytölle. Hän kuitenkin loppujen lopuksi ajatteli tuon parasta, vaikkei edes tuntenut koko naista. Joo, joku strippari, joku Kitty, joku blondi, joku... joku. Ei hän tiennyt toisesta mitään. Ja silti hän oli päästänyt tuon kotiinsa käymään suihkussa... Viirasikohan hänellä päässä? Joskus ylenpalttisesta ritarillisuudesta ja herrasmiesmäisyydestä ei ollut muuta kuin haittaa, pitäisi varmaan harkita rajoittamista. Mutta Lucas vain ei voinut itselleen mitään.

Abigailin katse siirtyi sitä mukaan, kun poika kertoi huoneista. Hän etsi silmiinsä kolmannen oven vasemmalta ja sitten perimmäisen oven, joka kuuleman mukaan kuului Lucakselle. Käytävä ei lainkaan muistuttanut 'orpokodin' käytävää. Ensinnäkin, Lucaksen kodin käytävä oikein hehkui kodikkuutta ja lämpöä, toisin kuin Abigailin asuinpaikka.
Okei, ei Abby tahtonut nyt ajatella asuinpaikkaansa, joten yritti sivuuttaa nuo ajatukset.

Rokkari otti vastaan pyyhkeen, jonka Lucas hänelle ojensi. Vaaleaverikkö naurahti huvittuneena pojan seuraaviin varoituksiin veljistään, ja pian tytön safiirinvihreät silmät muuttuivat astetta verran enemmän flirttaileviksi. Abbyn sormet lähtivät kiipeämään Lucaksen rintakehää ylemmäs ja ylemmäs, ja lopulta käsi asetettiin pojan solisluiden päälle. Hurmaava hymy kaunisteli punaisia huulia, kun tyttö katseli Lucasta silmiin.
"En mä tosiaankaan tahtois niistä suihkuseuraa.." Abby vastasi toiselle ja jatkoi hymyilemistään.
"Mutta... Sun seuras vois kelvatakin", vaaleaverikkö sanoi häpeilemättömästi ja väläytti valkoiset hampaansa hymyillessään. Tämän kuullessaan Lucas luultavasti säikähtäisi, se oli Abbyn ajatus.
Pian ilkukurinen hymy peitti alleensa hurmaavan hymyn, kun tyttö sitten nosti kätensä pois pojan solisluiden päältä. Käsi sipaisi kiusaavasti pojan nenänpäätä.
"Kai sä oot nähnyt alastoman tytön?" Abigail nauroi ja perääntyi pojasta parin askeleen verran. Safiirinvihreät silmät houkuttelivat vuorostaan Lucasta lähtemään mukaan. Abbylla tosin oli epäilyksensä, ettei Lucaksella olisi pokkaa. Ei, toinen oli liian herrasmiesmäinen ja... No, sellainen, joka tuskin harrasti suihkussa käyntiä tuntemattoman naispuolisen kanssa. Tai eihän sitä koskaan tiennyt, millainen miehenalku tuosta paljastuisi.

Kun vaaleaverikön ilme muuttui, ehti jo varautua, että tuo päästäisi suustaan jotakin vihjailevaa. Tuon ilmeen hän tunnisti jo, vaikkei ollutkaan toista ehtinyt tuntea kuin... noh, jonkin aikaa, ajankulu oli vähän jäänyt pimeän peittoon tässä, kun oltiin ensin oltu strippiklubilla ja sitten pakoiltu poliiseja roskalaatikoissa ja niin edes päin.

Ja kun blondi lopulta sanoi sanansa, puuskahti Lucas, miettien, pitäisikö tässä itkeä vai nauraa. Hän oli tottunut siihen, että tytöt vihjailivat kaikenlaista – Astonissa ei tunnuttu häpeilevän, mutta tämä… tämä oli jo nyt aika päälle käyvää verrattuna niihin.
"Jospa sä nyt vaan menet suihkuun ja nautit siitä vedestä yksinäsi", vastattiin lopulta tasaisesti, vaikka oikeasti Lucas olisi mieluummin juossut vain pakoon. Tyttö alkoi heittäytyä jo pelottavaksi, varsinainen viettelijätär. Ja kärsivällisyyttä näytti olevan, lopettaisiko tuo ikinä?
Tytön hipelöinti ahdisti Lucasta, ja tuo ottikin vielä yhden askeleen taaksepäin, kun toinen perääntyi. Vasta kun toinen kysyi oliko hän edes nähnyt alastonta naista, rentoutui nuorukaisen olemus ja tuo purskahti ohikiitäväksi hetkeksi matalaan nauruun. No, jos tyttö kerta tykkäsi pelata, niin ehkä pitäisi pelata tuon säännöillä, ja yrittää uutta taktiikkaa.

Tämän minäkin haluan nähdä, kun humalainen Lucas Romero taktikoi saadakseen jonkun kauniin blondin pois kimpustaan. Voi poika rakas, myöntäisit jo, että mielesi tekee kuitenkin…

"Siinä sulle pähkinä purtavaksi", vastattiin nuoren miehen hymyn syventyessä maireaksi, silmiin syttyessä leikkimielinen pilke.
"Jos arvaat oikein niin saat pähkinän", lisättiin vielä nopean silmäniskun kera.

Abbyn toinen kulma kohosi viekottelevasti, kun Lucas ryhtyi mukaan leikkiin. Mmm, ei että tällainenkin puoli pojasta löytyi? Ei paha, ei lainkaan paha.
No, onneksi Abigail ei tosiaan häpeillyt yhtään mitään, sillä seuraava teko olisi muutoin ollut hyvin mahdoton. Mutta minkäs strippari luonnolleen mahtoi, ei mitään.

"Ai, että pähkinän? Hmm.." vaaleaverikkö mutisi mietteissään ja virnisti hurmaavasti. Rokkari peruutti hiljakseen, kun alkoi riisua punaista toppia päältään.
"Mitähän mä osaisin tohon vastata.." tyttö pohti edelleen ja pudotti toppinsa lattialle. Nyt Abby kuljeskeli Romeroiden yläkerrassa rintaliivien ja farkkujen kera. Eh, jotain säädyllisyyttä, Abby? Safiirisilmäinen ei välittänyt siitä, vaikka Lucaksen veljet näkisivät hänet näin. Mitä ne aivottomat pojat muka voisivat tehdä, muuta kuin tuijottaa häntä lumoissaan? Niin, Lucas ei varmaan antaisi veljilleensä lupaa koskea vaaleaverikköön, näin Abigail ajatteli.

Käsi asetettiin oven kahvalle, minkä takana suihkun pitäisi Lucaksen sanojen mukaan olla. Abigailin katse oli yhä liimautuneena Lucakseen, kun tyttö avasi oven auki.
"Jos sä tuut mun perässä, niin sitten sä joudut ainakin antaa sen pähkinän mulle.." Abby sanoi ja hymyili viettelevästi kulman kohotessa salakavalasti ylemmäs. Niin, ainakin sitten Abby olisi oikeassa sen suhteen, että Lucas olisi nähnyt alastoman naispuolisen, kun Lucas näkisi hänen paljaan vartalonsa. Ai että rokkari oli fiksu ja suorasanainen. Hänhän harrasti tällaistä melkein joka viikonloppu, joten Lucaksen kanssa tällainen peli oli hänelle aivan tuttua. Tosin aina miehet olivat käyneet kiimaisina ja malttamattomina tytön suhteen. Lucasta oli vaikeampi saada sille tuulelle, mutta se oli vain mukava haaste.

// hit hit hit

Kun tyttö alkoi riisua paitaansa, Lucas tuijotti jäätyneenä vaaleaverikkö. Ei voinut oikeasti olla totta, se vain seisoi siinä, hänen yläkerrassaan, rintaliivisillään! Herran jumala, oliko tuolla minkäänlaista säädyllisyyttä, tai pitikö tuo mitään liian yksityisenä, tai ajatteliko tuo ollenkaan nuoren Romeron mielenterveyttä? Hänen pieni viaton mielensä vaurioituisi vielä, kiitos tuon.. kissan. Humalapäinen espanjalainen tuijotti tytön vartaloa kuin koomassa, ennen kuin joku pieni ääni muistutti, ettei tuijottaminen ollut soveliasta, ja vain vaivoin ruskeiden silmien katse revittiin irti toisesta. Juuri parahiksi, kun nainen ilmoitti, että ainakin hänen pitäisi antaa se pähkinä, jos hän seuraisi.

Aivot, jotka humala oli puolittain vallannut, kehottivat nuorukaista käskemään tyttöä suihkuttelemaan itsensä kaikessa rauhassa ilman häntä, ja poistumaan sitten mitä pikimmiten takavasemmalle. Ja samaan aikaan se humaltunut puoli kehotti käymään kiinni, kun kerrankin oli tuollainen pakkaus edessä. Eihän siinä mitään ollut vikana, kukaan ei saisi tietää ja niin edes päin, mikä esti?

Olo oli lievästi sanottuna kuin hiirellä: nappaa juusto rotanloukusta, mutta samalla ehkä menetät henkesi, tai sitten pakene paikalta, mutta silloin herkku menee väistämättä sivusuun.
Ja vitut, oli Lucaksen mielipide, kun aivojen järkevälle puolelle sumutettiin tainnutusainetta ja käveltiin hitain askelin kohti suihkun ovea. Tapahtuma oli sinänsä naurettava, sillä humalainen Romero ei ollut nostanut jalkojaan tarpeeksi korkealle, ja sen sijaan, että tuo olisi astunut sulavasti suihkuhuoneen kynnyksen yli, kompastui tuo kynnykseen ja lennähti suoraan päin lähes tulkoon puolialastonta blondia. Ja ennen kuin Lucas ehti huomatakaan, saati reagoida, huomasi tuo olevansa käsiensä varassa suihkuhuoneen lattialla, vaaleaverikön maatessa nuorukaisen vartalon ja lattian välissä.
"... Hups." Sanat lipsahtivat jätkän suusta ruskeiden silmien katseen kohdistuessa hämmentyneinä tytön vihreitä silmiä.
"Ei kai suhun sattunut?"

//Good good good !

Abbyn silmät suurenivat lyhyeksi aikaa, kun tyttö näki Lucaksen todellakin ottavan askeleita hänen suuntaansa. Wou, tämähän alkoi sujua hyvin! Tyttö ei mahtanut mitään sille voitonriemulle, jota hän sillä hetkellä tunsi. Vaaleaverikön vaikutusvoima näytti näköjään olevan vastustamaton, jos ei edes Lucaksen kaltainen 'yhden naisen mies' pystynyt häntä vastustamaan.
Tämä jos mikä teki hyvää itsetunnolle, joka oli jo oikeastaan ollut korkealla pidemmänkin aikaa.

Tyttö livahti suihkuhuoneen puolelle ja jäi odottelemaan Lucasta, jonka pitäisi aivan minä hetkenä hyvänsä tulla oven suulle. Smaragdin vihreät silmät kääntyivät hitaasti nuorukaisen puoleen, kun toinen oltiin nähty sivusilmällä tullee oven suulle. Abby ehti hymyilemään valloittavasti ja astumaan puolikkaan askeleen Lucaksen suuntaan, kunnes jotain yllättävää tapahtui.

Perhanan alkoholi.

Abby löysi itsensä maasta, Lucaksen ja lattian välistä. Tyttö oli lyönyt häntäluunsa, jälleen kerran. Niin, Lucaksen vahingossa tönäistessä häntä strippiklubilla tyttö oli pudonnut maahan ja lyönyt silloinkin häntäluunsa. Joten pieni irvistys kohosi nyt kasvoille, kun poika esitti kysymyksensä.
"Mä niin toivon, että sä pidät sadomasokismista", Abby vain totesi tasapaksulla äänellä ja sitten tyttö olikin jo potkaissut säärellään Lucaksen haaroväliin. Ei toki suurella voimalla, mutta jonkinmoisella voimalla kuitenkin.
"Nyt me ollaan sujut", rokkari totesi huolettomasti, jo paljon pirteämmällä äänensävyllä, kun asetti kätensä Lucaksen niskalle. Abby veti itsensä lähemmäs nuorukaisen kasvoja ja härnäsi huulillaan toisen huulia kuitenkaan koskettamatta niitä.
"Aloitetaanko?" Abby kysyi viattomasti ja painoi poskensa kiinni Lucaksen poskeen.
"Haluutko tehä sen suihkussa..?" tyttö kuiskasi Lucaksen korvaan, naurahti sitten heleästi ja painoi viimein huulensa pojan huulille. Suudelma ei ollut erityinen, sillä Abby tahtoi toisen tekevän ratkaisevan päätöksen.

Ennen kuin Lucas ehti sen kummemmin siirtyä mihinkään suuntaan, oli vaaleaverikkö jo ehtinyt potkaista häntä haaraväliin. Ja samaan hengenvetoon totesi, että he olivat sujut. Ai siitä, että tuo potki häntä syyttä suotta? Äskeinen oli ollut puhdas vahinko! Minkä hän sille mahtoi, että tuo helvetin ovikynnys oli väärässä paikassa ja hän ei ollut muistanut nostaa jalkojaan sitä ylittäessään?

Tumma nuorukainen kierähti tytön päältä pois ja irvisti kivusta.
"Helvetti, nainen se on herkkä paikka", älähdettiin pojan könytessä pystyyn, ruskeiden silmien suuntautuessa tuntemattomaan tyttöön – ja näillä näkymin kyllä tuntemattomaksi sai jäädäkin. Vaarallinen nainen, varsinainen peto ja Lucas peruutti muutaman askeleen ihan oman turvallisuutensa tähden kauemmas, ennen kuin törmäsi selkä edellä lavuaariin. Jätkä kääntyi ympäri, tuijotti hetken itseään kylpyhuoneen peilistä ja vilkaisi sen jälkeen peilin kautta blondia, ennen kuin kumartui lavuaarin ylle ja laski jääkylmää vetää hanasta, loiskauttaen sitä päälleen. Ajatukset olisi saatava kulkemaan paremmin, mutta vedellä ei tuntunut olevan toivottua vaikutusta, vaikka se virkistikin.

"Käy nyt vaan siellä suihkussa", jätkä lopulta sanoi käden haroessa tummanruskeita hiussuortuvia, katseen laskeutuessa lavuaarin pohjalle, jossa muutama vesipisara liukui alaspäin vain tippuakseen viemäriin. Lucas tunsi olonsa äärimmäisen epävarmaksi ja –mukavaksi, eikä tiedossa oleva yhteinen... eh, suihkuhetki ainakaan helpottanut yhtään nuoren miehen oloa.

"Käy vaan suihkussa", toistettiin, ennen kuin jätkä poistui suihkutilasta uskaltamatta enää kohottaa katsettaan, antaen silmiensä vain seurailla lattianrajaa. Ovi suljettiin perässä kiinni ja ulkopuolelle päästäessä vilkaistiin nopeasti ympärille – ei merkkiäkään Tomaksesta tai Emiliosta, luojan kiitos. Helpottunut huokaus karkasi Lucaksen huulien välistä, kaikkein vähiten hän nyt kaipasi naurettavia veljiään hääsäämään ympärilleen. Käsi kohosi hieromaan ohimoita, hän pystyi aavistamaan, että kun hän seuraavana aamuna heräisi, olo olisi kaikkea muuta kuin hyvä.

Abby pyöräytti epäuskoisesti silmiään, kun Lucas sitten kierähtikin hänen päältään pois ja valitteli herkästä paikastaan. Tyttö nousi kyynärpäidensä varaan ja katsoi hiljalleen nousevaa Lucasta toinen kulma epäilyttävästi koholla.
"En mäkää ihan terästä ole", tyttö ilmoitti ja kurtisti kivuliaan näköisesti kulmiaan, kun huomasi pojan törmäävän suoraan lavuaariin.
"Auts", Abby totesi kuitenkin yllättävän välinpitämättömästi ja nousi itsekin kylpyhuoneen lattiatasosta kahdelle jalalle, kun Lucas pesi kasvojaan. Kyllä hän suihkussa kävisi, ei se ollut mikään unohdettava asia, sillä he molemmat lemahtivat varsin raikkaalle. Yh, Abby nyrpisti nenäänsä, kun roskalaatikko palautui takaisin mieleen.

Rokkari oli jo riisumassa housujaan, kunnes Lucas toisti jälleen suihkukäskyn. Silloin Abby nosti kummastuneen katseensa latinopoikaan, jonka poistumisen ehti juuri näkemään. Abby otti pari nopeaa askelta oven suuntaan, mutta käsi, jonka tyttö oli aikeissa asettaa kahvalle, jäikin puoliväliin. Tyttö jäi hetkeksi aikaa seisomaan paikoilleen, mutta henkäisi sitten hiljaisesti. Ei hän aikonut poikaa pakottaa mihinkään. Ehkä Abby oli sattunut hieman painostamaan, mutta pakottamaan tekemään jotain sellaista, josta toinen osapuoli ei ollut lainkaan varma, ei ollut sillä hetkellä vaaleaverikön vahvimmillaan oleva puoli.
"Mut säki tarttet sitten suihkun, koska säkin sattumoisin haiset", Abby tokaisi oven toiselta puolelta Lucakselle, kun napsautti lukon kiinni. Niin, ei hän tahtonut pojan enää suihkuun ryntäävän, koska se vain päätyisi taas siihen, että poika ei olisi lainkaan varma tekemisistään ja niin edelleen.

Abby riisui housunsa ja alusvaatteensa asettaen ne sitten suljetun vessanpöntön kannelle pyyhkeen alle. Sitten rokkari löysi tiensä viimein suihkuun ja antoi veden haihduttaa iholla olevat epämiellyttävät hajut pois. Tyttö tarkasteli Romeroiden vartalonpesuaineita, muttei kuitenkaan löytänyt mitään sellaista vartalonpesuainetta, jota olisi voinut käyttää.

Oven läpi kuuluivat vaimeasti toisen sanat, jotka ilmoittivat hänenkin tarvitsevan suihkua. Sitä Lucas ei kyllä ollut unohtanut, etova lemu leijui edelleen ympärillä. Mutta hän ehtisi käydä myöhemminkin, kunhan tyttö kävisi vain ensin ja selviytyisi sieltä pois. Ja ehkä hänen pitäisi napata toiselle taksi, että tuo pääsisi kotiinsa, sillä Lucas ei halunnut toisen joutuvan hankaluuksiin: niitä hän nimittäin uskoi vaaleaverikön pystyvän helposti hommaamaan itselleen, jotenkin tuo oli sen oloinen, ettei muutama ongelma olisi temppu eikä mikään tuolle naiselle.

Lucas pudisteli päätään lähtiessään hitaasti askeltamaan kohti huonettaan. Käsi painui oven kahvalle ja se avattiin, jätkän astuessa kynnyksen yli sisään. Peti oli näemmä aamulla unohtunut petaamatta, ja näky oli muutenkin epäsiisti. Mutta sille ei voinut nyt mitään, kaikkein vähiten häntä kiinnosti nyt alkaa siivota.
Kropan peittona ollut musta printtipaita vedettiin pään yli ja heitettiin lattialle pyykkikasaan. Nyt nekin tulisi viimeistään siirrettyä pesuun, kun tuo roskalaatikkopaita oli samassa kasassa.
Jätkä etsiskeli katseellaan itselleen paitaa, mutta unohti tarkoituksensa, kun alakerrasta kantautui huutoa. Veljet, ketkäpä muutkaan...
"Hei alfauros! Me lähetään baariin!"
"Pidä hauskaa pikkuveli!"
Äänet hälvenivät ja päättyivät ulko-oven pamahdukseen. Lucas saattoi kuvitella mielessään veljiensä ilmeet: Tomas virnuili mielipuolisen näköisesti ja Emilio iski silmää.
Vanhemmat veljetkin olivat lähteneet ja nyt Romeroiden omakotitalo kaikui tyhjyyttään, jota vain suihkuhuoneesta kuuluva veden lorina täytti.

Jätkä tuijotteli hetken katonrajaa, ennen kuin lähti hitaasti liikkeelle, kompuroiden epävakaasti portaat alas, ennen kuin pääsi turvallisesti alakerran tasolle, suunnaten keittiöön. Ensitöikseen tuo otti esille muutaman lasin, ja sen jälkeen suuntasi perheen viinakaapille, korkaten vielä avaamattoman viinapullon. Aavistuksen tärisevin käsin jätkä onnistui sekoittamaan muutaman kehityskelpoisen drinkin, ennen kuin asetti pullonsuun huulilleen ja kaatoi. Ja reippaasti.

Värähdykset kulkivat hetken nuorukaisen ruumista kun raaka viina poltteli kurkussa ja mahalaukussa, ennen kuin tuo asetti pullon keittiönpöydälle ja nojautui vasten käsiään, hieroen ohimoitaan voimakkaasti.

Abigail sulki suihkun viimein, kun oli täysin varma, ettei hänestä enää huokunut sitä epämiellyttävää hajua. Tyttö nappasi vessanpöntön suljetulta kannelta itselleen pyyhettä, johon ryhtyi itseään kuivaamaan. Se oli varmaa, että hän ei enää pistäisi omia vaatteitaan ylleen, sillä niistähän se paha haju oikein tulvahti. Tietenkään Abbylla ei ollut mukanaan vaihtovaatteita, joten ainoa vaihtoehto olisi siis lähteä pelkkä pyyhe yllä vaeltelemaan Romeroiden talossa.
Ah, sitähän Abby oikein rakasti.

Vaaleaverikkö kuivasi hiuksiaan vielä hetken aikaa pyyhkeeseen, kunnes oli varma, että hänestä ei enää putoilisi vesipisaroita niin reilusti kuin äsken. Sitten tyttö suuntasi ovelle, jonka avasi lukosta ja Abby avasi oven. Tyttö ei kuullut korviin minkäänlaisia ääniä, mikä ihmetytti rokkaria. Missä oli Lucaksen äänekkäiden veljien äänet? Entäpä missä Lucas itse oli?
Abby ehti ottaa pari askelta eteenpäin käytävää pitkin, kunnes kuuli jonkinmoista ääntä alakerrasta. Tietenkin Abby lähti suuntaamaan sitte alakertaan, ääniä seuraten.

Lucas löytyi keittiöstä ja tytön smaragdin vihreät silmät kiinnittyivät oitis pöydällä olevaan viinipulloon.
"Senki alkoholisti", Abby haukkui pehmeällä äänellä ja nosti katseensa Lucakseen.
"Mun vaatteet haisee. Oisko sulla antaa jotain vaatetta?" Abby kysyi ja katseli mielenkiinnolla Lucaksen paljasta ylävartaloa. Mmm, kyllähän tuo silmiä miellytti.

// viinaa eikä mitään viinejä.

Lucas hieroi ohimoitaan, kuin se jotain muka auttaisi. Humaltunut olo ei ottanut loppuakseen, eikä sen oikeastaan tarvinnutkaan, sillä hän todennäköisesti olisi joutunut sairaalaan sydänkohtauksen johdosta. Tuo nainen, joka parasta aikaa käytti Romeroiden suihkua, oli kyllä ehdottomasti varmaan päällekäyvin ja röyhkein nainen, jonka hän oli koskaan tavannut, vaikka hän kyllä tiesi, millaisia osa esimerkiksi Astonin oppilaista osasi halutessaan olla, ja kyllähän noita juorujakin oli kuultu, vaikkei häntä liiemmin kiinnostanutkaan, mutta aina kuului jotakin juttua siitä, kuinka tyttö X oli tullut, vietellyt ja varastanut tytön Z poikaystävän.
Mutta tuo blondi oli jotenkin täysin omaa luokkaansa, ja se tavallaan pelotti Lucasta, kun ei tiennyt, mitä toinen aikoi tehdä, tai halusi. Tai se, mitä toinen halusi, oli kyllä käynyt jo aikoja sitten selväksi, mutta aikeet... Niitä ei voinut ennustaa, ja Lucas oli tottunut siihen, että hän pystyi useimmiten tulkitsemaan ihmisten aikeet.
Ja samalla myös pelkoa lisäsi entisestään se, että se pelko, se tavallaan kiehtoi häntä. Ja se laittoi oksettamaan ja se oli samalla voima, joka kaatoi raakaa viinaa jätkän kurkusta alas, nostattaen humalaa.

Suihkusta kantautuneet äänet hiljenivät ja pian hiljaiset askeleet kantautuivat portaista, kun pyyhkeen ympärilleen kietonut tyttö saapui keittiöön. Ruskeat silmät avattiin ja pää kohotettiin hitaasti käsistä, ainakin tuo tosiaan oli laittanut sen pyyhkeen ympärilleen, eikä hihhuloinut pitkin taloa ilman rihman kiertämää.
Toisen sanoille jätkä vain kohautti olkapäitään ja nakkasi yhden pöydälle laittamistaan shoteista kurkkuunsa.
"Ota jos haluat", hymähdettiin pojan viitatessa kädellään pöydälle muutamaan valmiiksi tehtyyn shottiin ja viinapulloon, jonka pinta oli uhkaavasti valahtanut alaspäin.
"Ja vaatteet... Sulle varmaan sopii Gildan kamppeet", mutistiin lähinnä itsekseen, kun nuorukainen lähti hitaasti kävelemään takaisin kohti portaita, horjahtaen kerran, ennen kuin laahusti portaat ylös pikkusiskonsa huoneeseen, olettaen blondin seuraavan perässä.
"Eti sieltä jotain, mieluiten niitä, jotka on alimmaisia... Gilda käyttää niitä vähiten", mutistiin jätkän istahtaessa alas siskonsa sängylle.

// Hups :---)

Abby pudisteli päätään, kun Lucas tarjosi hänelle juomaa. Tytön ei tehnyt mieli ruveta kännäämään tämän enempää, sillä strippiklubilla oli saanut ihan tarpeeksi juoda. Eikä Angel tahtonut huomenna herätä pahaan oloon, joten siksi tyttö päätti jättää juomisen tältä illalta.
Lucas sen sijaan näytti olevan vain pahemmassa kunnossa. Ehkä toisenkin olisi aika lopettaa hyvän sään aikana tai huomenna toinen ei saisi itseään mitenkään ylös sängystä.

Kun tyttö kuuli Lucaksen puhuvan jostakusta, nousi kysymysmerkki tytön pään päälle. Kuka tämä Gilda oli, kenties tyttöystävä? Äiti? Sisko? No jaa, kunhan jotain vaatetta saisi ylleen, niin mikäs siinä.
Joten rokkari lähti välittömästi nuorukaisen perään, kun tämä lähti suuntaamaan portaikkoon. Abby käveli toisen takana kuin ruokaa odottava koiranpentu.

He saapuivat huoneeseen, joka näytti tytön huoneelta. Okei, eli kyseessä olisi Lucaksen pikkusisko, sillä eihän nyt tyttöystävällä olisi erillistä huonetta poikaystävän luona. Eikä tämä näyttänyt vanhemman naisihmisen huoneelta, joten sisko oli siis ainoa oikea vaihtoehto.
Abby teki niin kuin Lucas oli kehoittanut, tyttö suuntasi vaatekaapille ja avasi sen. Silmät etsiskelivät sopivia vaatteita hetken aikaa, kunnes pari vaatekappaletta oli löydetty. Alimmaiset totta kai.

Abby olisi voinut pudottaa pyyhkeensä tuosta noin vain seisoessaan Lucakseen päin, mutta näyttääkseen omistavansa vähääkään säädyllisyyttä tyttö kääntyi ympäri. Nyt hän antoi pyyhkeen pudota yltään, kun ylle alettiin pukea kirkkaan oranssia lyhythelmaista hametta ja outoa kukkatoppia. Ei hänellä tietenkään mitään alusvaatteita yllään ollut, ne odottaisivat rokkaria edelleen kylpyhuoneessa muiden vaatteiden kanssa.
"No, miltä mä näytän?" Abby kysyi huvittuneena kääntyessään ympäri ja virnisti. Asu oli kerrassaan naurettava ja saattoi sopia ainoastaan jollekin hyvin, hyvin halvalle huoralle. Halpa huora Abby ei ollut.

Lucas pyöritteli peukaloitaan katseen seilatessa lähinnä siskonsa huoneen lattialla olevassa kermanvaaleassa karvamatossa. Viinapullo roikkui edelleen toisessa kädessä ja pullon suu kohotettiin huulille ja otettiin lyhyt hörppy, jätkän irvistäessä, kun ruskeat silmät tähysivät pullon yli blondiin, joka oli varmasti kaivanut siskon kaapista ne hirveimmät vaatteet, mitkä vain saattoi löytää.
"Naurettavalta?" jätkä ehdotti kohottautuessaan pystyyn sängyn laidalta, horjahtaen hienoisesti vasemmalle ja läikytti matkallaan pullosta juomaa lattiallekin asti.
Askeleet suunnattiin vaatekaapille, kädessä olleen pullon laskeutuessa tummaa puuta olevalle hyllykölle, jätkän kumartuessa siskonsa vaatekaapille, etsien jotakin järkevämpää niin sanotulle vieraalleen.

"Miten ois vaikka-" jätkä aloitti kaivaen kaapin perukoilta tummanvioletin topin, "toi", jatkettiin ja heitettiin toppi sängyn päälle.
"Ja vaikka toi", poika jatkoi ja heitti summassa valitsemansa mustat farkut sängylle. Gilda saattaisi kaivata noita, vaan ei se Lucasta liikuttanut - pikkusiskolla sattui olemaan taipumusta ylishoppailuun ja vaatekaappi suorastaan pursusi toinen toistaan turhempia vaatteita, ja nuo nimenomaiset farkut ja toppi tuskin olivat vaatekappaleita, joita Gilda kaipaisi.
"Tälleen ihan vaan jos et haluu menettää uskottavuuttas", Lucas sanoi hymyillen toispuoleisesti.

Abby vain virnisti huolettomasti Lucakselle, joka oli sanonut tytön näyttävän naurettavalta. Mitäs oli itse sanonut, että pitäisi penkoa kasan alimmaiset vaatteet.
Lucas nousi ja siirtyi kaapille, josta Abby oli päällään olevat vaatteet penkonut. Nuorukainen alkoi kaivaa vaatteita ja ehdotteli tytölle vaatteita.
"Aijaa. Etkö sä luotakaa mun tyylisilmään", tyttö kiusasi piikittelevästi, mutta otti kuitenkin sängylle heitetyt vaatteet käsiinsä alkaen samantien riisumaan päällään olevia vaatteita. Lucaksen sängylle heitetyt vaatteet näyttivät paljon paremmilta kuin Abbyn lyötämät vaatteet.

"Noniin", rokkari totesi, kun oli saanut kiskottua farkutkin ylleen. Tyttö sipaisi nopeasti vaaleita hiuksiaan, ennen kuin kääntyi taas miehenalun puoleen.
"Näytänkö mä nyt paremmalta?" Abby sanoi huvittuneesti ja otti malliasennon hetkeksi aikaa. Mutta sitten tyttö asetti kämmenensä Lucaksen olkapäille, käänsi tämän ja lähti kuljettamaan tätä kohti kylpyhuonetta.
"Mutta sä haiset edelleen. Suihkuun ja mars", tyttö komensi ja tuuppasi Lucaksen kylpyhuoneeseen. Tyttö kuitenkin muisti sitten omat vaatteensa suljetun vessanpöntön kannen päällä ja haki ne nopeasti käsiinsä.
"Älä huoli, en mä jää tänne sua vakoilemaa", Abby totesi heleästi, väläytti hurmaavan hymynsä Lucakselle, ennen kuin poistui kylpyhuoneesta sulkien oven perässään.

Lucas istahti takaisin sängylle, joka narahti ikävän kuuloisesti. Espanjalainen irvisti nopeasti, pitäisi varmaan huomauttaa siskolle, että sänky narisi... Ja aika paljonkin.
Ruskeat silmät tuijottelivat pullon suusta sisällä vellovaa nestettä, joka poltteli vieläkin edellisestä huikasta mahanpohjalla. Vaatteiden kahina kertoi, että vaaleaverikkö veti vaatteita päälleen.
"Itse asiassa en, jos oikeesti tyyliisi kuuluu tommoset", Lucas naurahti matalasti huitaisten epämääräisesti kädellään kukkatopin ja oranssin minihameen puoleen.

Katse kohotettiin tytön esittäessä kysymyksen ulkonäön parantumisesta. Lucas nojasi sängyllä taaksepäin, kohotti vapaan kätensä leualleen ja otti mietteliään ilmeen, pään kallistuessa aavistuksen omaisesti oikealle.
"Parempi", kuului lopulta tuomio Lucaksen hymyillessä pikaisesti tytölle, ennen kuin tuo lähti kuljettamaan nuorukaista suihkuhuoneeseen. Hän oli tyystin ehtinyt jo unohtaa lemuavansa pahemmin kuin se itse roskapönttö – se oli vain päässyt unohtumaan, kun humalaiset aivot olivat keskittäneet ajatuksensa jonnekin täysin toisaalle.

Nenä nyrpistyi kun Lucas muisti asian, ja jätkä astui oven kynnyksen yli laskien kädessään olleen viinapullon lavuaarin viereen. Ovi sulkeutui perässä kun blondi poistui tilasta, ja pian nuorukainen oli nakannut vaatteensa pitkin kylpyhuoneen lattiaa ja astunut virtaavan veden alle.
Pestyään huolellisesti itsensä ja tarkistettuaan useampaan kertaan, ettei haissut enää kuvottavalle, hän astui veden alta ja musta pyyhe otettiin naulasta. Yläkropalta pyyhittiin suurimmat vesipisarat ja kuivattiin jonkun verran hiuksia, jotka jäivät villisti sojottamaan sinne tänne, kun pyyhe kietaistiin nopeasti lanteille. Viinapullo otettiin mukaan, kun Lucas poistui suihkutilasta etsimään itselleen vaatteita. Huoneesta päälle vedettiin ensimmäiset käteen sattuneet bokserit ja niiden päälle mustat shortsit. Yläosa pääsi unohtumaan, kun jätkä kuuli veden edelleen virtaavan, vaikka omasta mielestään hän oli juuri sulkenut hanan. Lucas asteli takaisin suihkuhuoneeseen, kohotti kulmiaan kun näki suihkun edelleen valuvan, ennen kuin kohautti olkapäitään ja sulki hanan. Erehdykset olivat inhimillisiä.
"Minne sä menit?" Lucas tiedusteli normaalilla äänellään poistuttuaan suihkutilasta ja suljettuaan oven perässään.

Abby seisoskeli hetken aikaa eksyneen oloisena kylpyhuoneen toisella puolella, kunnes lähti hiljalleen astelemaan eteenpäin tyhjää käytävää pitkin. Hänen olisi tehnyt mieli tehdä pieni tutkimusmatka Romeroiden talossa, mutta jokin hänen päässään esti sen. Ei Abby nyt tahtonut epäkohteliaalta vaikuttaa joten tyttö asteli portaat alas ja suuntasi olohuoneen sohvalle istumaan. Siellä oli turvallisinta olla, eikö niin?

Samalla tyttö katseli uteliaana ympärilleen, yrittäen saada selville jotain tästä Lucaksesta, jonka hän oli ehtinyt vain parisen tuntia tuntea. Silmät kävivät läpi olohuoneessa olevat valokuvat yksitellen. Ainakin Lucaksella oli perhe, toisin kuin Abbylla. Hetkeksi Abbyn valtasi suunnaton yksinäisyys ja haikeus, mutta tyttö kadotti ne tunteet nopeasti mielestään.
Eihän hän yksinäinen ollut. Olihan hänellä Lucas vielä, jota Abby voisi yrittää lämmittää.

Rokkari oli syventynyt ajatuksiinsa ja heräsi niistä vasta, kun kuuli vaimean äänen korvissaan. Oliko joku puhunut? Olikohan se ollut Lucas? No haloo, eihän talossa keitään muita ollut.
"Mä oon olohuoneessa!" Abby huikkasi noustessaan ylös sohvalta. Hän ei tosin lähtenyt olohuoneesta minnekään, antoi silmiensä vain katsella ympärilleen.

Alakerrasta kantautuva vastaus herätti hetkeksi ajatuksiinsa vaipuneen Lucaksen, joka lähti hitaasti kävelemään portaita alaspäin, pitäen tiukasti kätensä kaiteessa kiinni. Viinapullo keikkui edelleen mukana kuin liimaantuneena pojan käteen, joka ensitöikseen alakertaan asti päästyään suuntasi keittiöön, heitti yhden pöydälle jääneistä shoteista kurkustaan alas ja käveli sitten hitain askelin olohuoneen puolelle, jossa neitokainen seisoskeli sohvan vieressä.

Nuori mies pysähtyi hetkeksi vain katselemaan toista, ennen kuin hymyili vaisusti ja käveli lähemmäs, horjahtaen, ja päätyen lopulta sohvalle istumaan.
"Haluutko shä jotain? Ruokaa? Juomista?" Lucas tiedusteli hiven huolta äänessään, joka tosin peittyi lahjakkaasti jätkän äänen sammaltaessa aavistuksen.
"Tarvishitko jonkun lämpimämmäm paidan siihen päälle?" Nuorukainen napitti tiiviisti tuntematonta vierastaan, ja punnitsi mielessään mahdollisuutta, kuinka usein tällaista saattoi sattua hänelle. Siis hänelle. Kaikki oli totta puhuen Calebin syytä. Ja muiden. Mitäpähän olivat raahanneet hänet sinne... sinne... loukkoon. Ja sitten saanut tuon oudon ja jollain tasolla pelottavan naisen kimppuunsa ja nyt tuo oli hänen kodissaan.

"... Enkö mä ihan oikeesti saa tietää sun nimeä?" lopulta kysyttiin hiljaisella äänellä. Lucas kuulosti luultavasti pikkupojalta, joka kinusi äidiltään tikkaria, eikä tuo suostunut sitä ostamaan. Ja yhtä lapsekkaan pyytävästi tuo katseli blondia, epävarman hymyn noustessa toiseen suu pieleen.
"Näytänkö mä eesh siltä, että muistan huomenna yhtään mitään?" tiedusteltiin hetken hiljaisuuden kuluttua jätkän pyöritellessä päätään. Huimasi aika lahjakkaasti, ja Lucas saattoi vain kuvitella, millainen olo aamulla olisi. Tuskinpa olisi minkäänlaista havaintoakaan eilisillan tekemisistä.

Pian Lucaskin löysi tiensä alakertaan, ja Abby kiinnitti ensimmäisenä huomionsa pojan paljaaseen yläkroppaan. Ei paha, ei todellakaan paha. Tytön sisällä kytenyt pieni himo alkoi kasvaa hiljalleen suuremmaksi, vaikka Abby olikin sitä parhaansa mukaan yrittänyt estää. Ei tästä voinut syyttää muuta kuin Lucasta! Mitäs huiteli täällä ilman paitaa.
Rokkari katsoi, kun Lucas istuutui sohvalle, josta tyttö oli hetki sitten noussut. Kun nuorukainen alkoi esitellä hänelle liudan kysymyksiä, päätti Abbykin istuutua takaisin sohvalle, aivan siihen Lucaksen vierelle.

"En mä haluu mitään muuta kuin.. Sut", Abby kuiskasi mahdollisimman viattomalla äänellä ja katsoi Lucasta katseella, mikä kertoi toiselle Abbyn olevan tosissaan.
Tyttö asetti toisen kätensä Lucaksen paljaalle rintakehälle ja toinen käsi löysi paikkansa miehenalun pään takaa, hiusten alta.
"Hannah Egerton", Abby lausahti pehmeästi tuodessaa kasvoja lähemmäs Lucaksen kasvoja. Tytön kasvot kuitenkin pysähtyivät parin sentin päästä toisen kasvoja.
"Se nimi riittää sulle", rokkari sanoi vielä ja hymyili veikeästi. Nyt hiusten alla ollut käsi tuotiin takaisin eteen ja Abby siveli Lucaksen kasvoja sormenpäällään.
"Meillä taitaa olla aikaa vaikka kuinka paljon... Kun ne sun ääliöveljeskin lähti pois.." tyttö houkutteli Lucasta tulemaan mukaan leikkiin, sillä ainakin Abby oli himokas ja tahtoi tyydyttää tarpeensa mielummin nyt kuin parin tunnin päästä.

Lucas tuijotti blondia, joka nyt oli istunut Romeroiden sohvalle aivan iholle kiinni. Ja asettanut kätensä nuoren miehen paljaalle rintakehälle. Tytön lämpimästä kosketuksesta johtuen Lucas muisti, että oli unohtanut paitansa yläkertaan, mutta ajatuksen punainen lanka katosi samoin tein, kun blondin pää tuli hälyttävän lähelle.
"Hannah..."
Nimi toistettiin hiljaisella äänellä Lucaksen ummistaessa silmänsä hetkeksi, pyrkien unohtamaan Hannahiksi esittäytyneen tytön välittömän läheisyyden – joka ei kyllä oikeastaan onnistunut, kun lämmin hengityksestä johtuva ilmavirta hyväili vähän väliä espanjalaisen kasvoja.

"Joooo", Lucas vastasi venyttäen sanaa tarpeettomasti, nyökäyttäen sitten päätään.
"Ne tuskin tulee takaisin ennen aamuneljää tai jotain siihen suuntaan…" jätkä jatkoi mutisten lähinnä itsekseen. Katse oli laskeutunut nyt omaan syliin, ja hetken ajan Lucas vain tuijotti käsiään, ennen kuin kohotti katseensa takaisin vieressä istuvaan vaaleaverikköön.
"Hei kuule, tiiätkö sä, että sä oot aika… pelottava?" kysyttiin lopulta hetken epäröinnin jälkeen, Lucaksen tarttuessa Hannahin käteen, vieden sen kauemmas kasvoistaan ja sulkien lopulta tytön käden oman kätensä sisään.
"Tai siis, sä oot aika päälle käyvä", jatkettiin pojan hieraistessa vapaalla kädellä niskaansa, "ja läpinäkyvä, koska jos sä leikit olevas jotenkin... viaton niin epäonnistut siinä aika pahasti."
"Siis ei millään pahalla", Lucas jatkoi silmissä häivähdys epävarmuutta ja pelkoa, ei hän toista tietenkään halunnut loukata!
"Kun sä vaan oot tommonen…." poika aloitti haeskellen sopivaa sanaa, keksimättä kuitenkaan sopivaa vertausta.
"Tommonen... kissa? Tai ehkä enemmän tiikeri", Lucas lopulta sanoi pohdiskelevaan sävyyn. Puhe sammalsi aavistuksen nuorukaisen puhuessa putkeen, pitäen välillä lyhyitä mietintä taukoja.

"Sussa ei oo mitään vikaa, mut tiiätkö, mä en oikein oo yhden yön suhteiden kannattaja", Lucas sanoi ja kallisti aavistuksen päätään, kumartuen sitten tytön puoleen ja vastoin kaikkia odotuksia – luultavasti sekä omiaan, että tytön – antoi hellän suudelman blondin punertaville huulille.
"Ja mä jotenkin epäilen, ettei sua kiinnosta mikään... muu."

Abby vain katseli hiljaisena Lucaksen kasvoja tämän lähellä ja toivoi, että jätkä keräisi nyt kaiken rohkeutensa ja osoittaisi olevansa samanlainen, seksiä janoava mies kuin monet muutkin. Tämän toiveen sijaan hän joutuikin kuuntelemaan Lucaksen pohdintaa. Pohdintaa siitä, miten pelottava Abby muka oli ja miten hän esitti viatonta. Eh... Siis mitä?
Rokkarin kasvoilla ollut lirkutteleva ilme katosi ja tyttö toljotti lähellä olevaa miehenalkua ihmeissään. Ei kai Abby joutuisi kuuntelemaan tuota sammaltavaa sopertamista koko iltaa? Ei tyttö tahtonut puhua tai kuunnella, hän tahtoi seksiä! Seksiä, nyt ja heti. Äääärh, miksi Lucaksen piti olla näin vaikea tapaus.

Vaaleaverikkö oli juuri sanomaisillaan jotain, mutta tunsi sitten miehenalun huulet omillaan. Abbyn silmät suurenivat ihmetyksestä, kun hän tiedosti Lucaksen teon. Mitähän tästä sitten pitäisi ajatella, tahtoiko Lucas nyt seksiä vai eikö tahtonut?
"Sä oot niin... Niin.." tyttö aloitti, mutta ei heti löytänyt oikeaa sanaa. "Sä oot niin outo", Abby päätyi toteamaan kulmat kurtussa, mutta kohotti sitten viettelevästi toista kulmaansa leikillään.
"Mä en usko rakkauteen, muru", Abby paljasti peittelemättä ja kohautti välinpitämättömästi olkiaan. "Se on joko yhden yön juttu tai ei mitään. Ota tai jätä. Parempaa tarjousta ei taida vähään aikaan tulla vastaan." Okei, tuo oli valetta. Abby kyllä voisi harrastaa seksiä useampaakin kertaan saman henkilön kanssa, jos tyttö oli aikaisemmin nauttinut siitä. Lucasta täytyi nyt vain uhkailla ja kiristää, jotta poika osaisi vihdoin ja viimein päättää sen, mitä tältä illalta oikein tahtoi.

"Eli..." Abby aloitti pehmeästi ja kipusi varovaisesti miehenalun syliin. "Haluutko sä mua vai et?"

Ainakin tyttö pysähtyi miettimään – tai ihmettelemään – sillä se jotenkin nälkäisesti tuijottaminen loppui eikä tuo käynyt enää hiplailemaan. Lucas silmäili Hannahia ruskeiden, hiusten päälle osittain valahtaneiden hiustensa takaa, harkiten hetken sitä, että katoaisi maan alle. Entä jos vaaleaverikkö olikin loukkaantunut hänen sanoistaan? Ei hän toista halunnut loukata, eihän se nyt… vaan olisi oikein. Lucas toljotti tyttöä suu tiukkana viivana, miettien, oliko hän taas vaihteeksi mennyt tekemään täysin pieleen menneitä juttuja, kun toinen ei edes sanonut mitään. Paitsi ettei hän edes ollut antanut tuolle pienintäkään sanan sijaa, että olisi ehtinyt mitään sanoa, puhumatta päälle, ja kun oli lopettanut, hän oli suudellut... hetkinen, hän oli juuri suudellut tuota.
Voi helvetti, miksei hänen päässään liikkunut mitään älyllistä aivotoimintaa?!

Toisen lopulta todetessa hänen olevan outo, Lucas kohautti olkapäitään.
"Missä suhteessa?" tiedusteltiin sitten ripaus kiinnostusta äänessään, sillä häntä oikeastaan kiinnosti kuulla, miksi Hannah piti häntä outona. Blondi itsehän se tässä se outo oli, eikä hän.
Kun neitokainen ilmoitti, ettei uskonut rakkauteen, loksahti Lucaksen suu kirjaimellisesti auki, ruskeiden silmien tuijottaessa yllättyneenä tyttöön.
"Siis... mitä?" kysyttiin epäuskoisena, pojan kurtistaessa kulmiaan. Oliko tämä nyt olevinaan joku hyvä vitsi? Aika vakavalta toisen naama kyllä näytti...
"Kannattais alkaa uskoa", Lucas lopulta totesi, siristäen silmiään tytön kivutessa hänen syliinsä. Ainakin toisella oli ihailtavaa sinnikkyyttä.
"... Sillä se on paljon enemmänkin", lisättiin vielä matalalla äänellä, mutta nuori Romero ei jaksanut käydä enää saarnaamaan. Hän halusi huikan.
"Mihin mä hävitin sen mun phullon?" tiedusteltiin sammaltaen, pojan vilkuillessa ympärilleen, haeskellen viinapulloaan, lähtemättä kuitenkaan liikkumaan, sillä hän ei halunnut teilata jo kolmatta kertaa Hannahia samana iltana, puhumattakaan siitä, että olisi halunnut toista potkua haaroväliinsä. Tytön kysymys oli kantautunut kuuroille korville, kun ajatukset olivat suuntautuneet viinapullon etsintään.