Never be duped by your scam

"Koska sä et haluu mua. Se on outoa", Abby selitti toiselle turhautunut hymy kasvoillaan, kun Lucas oli kysynyt, missä suhteessa hän oli outo.
Noniin, sieltä se taas tuli. Saarna rakkaudesta. No okei, ei tuota voisi ihan saarnaksi kutsua, mutta melkein. Mitä ihmettelemistä siinä muka oli, jos joku ei uskonut rakkauteen? Abby oli aivan tyytyväinen tällaisenä. Hän sai seksiä milloin halusi, se siinä. Siinä oli muiden ihmisten kuvittelema rakkaus. Seksi oli aina vain seksiä, jotkut voisivat kutsua sitä rakasteluksi, mutta sitä nimeä käyttäessä haluttiin vain korostaa sitä, miten suuri rakkauden voima oikein on. Ja paskat, ihmiset hakeutuivat toistensa seuraan vain tyydyttääkseen omia tarpeitaan. Jotkut tyytyivät siihen yhteen ja ainoaan kumppaaniin, jotkut vaihtelivat kumppaneitaan, niin kuin esimerkiksi Abby. Rakkaus, rakkaus, rakkaus! Rahastusta koko helvetin juttu. Lucas taisi selvästi olla näitä ihmisiä, jotka uskoivat rakkauteen. "Kerro mulle, miks sä uskot rakkauteen? Mitä on rakkaus? Mitä ihmeellistä siinä on?" rokkair esitti sitten liudan kysymyksiä miehenalulle, jonka sylissä yhä istui.

Kun Lucas alkoi kysellä pullonsa perään, ei Abby voinut kuin tuhahtaa turhautuneesti. "Sä oot kyllä niin palikka! Mä voisin vaikka tanssia alasti sun edessä, etkä sä tekis mitään!" rokkari puuskahti kyllästyneesti ja kipusi pois toisen sylistä. Hän nappasi Lucaksen viereltä tämän pullon, jota poika parhaillaan etsis. "Siinä on. Pidä hauskaa ton pullon kanssa", tyttö tuhisi kiukkuisena ja nosti vaarallisen alas tippunutta paitaansa ylemmäs. Toista oli selvästikin turha yrittää vietellä paljaalla pinnalla, ei toinen kuitenkaan tajuaisi yhtikäs mitään. Miten Abby viime aikoina onnistuikin hakeutumaan tuollaisten... Palikoiden seuraan! Vai oliko muka tytössä jotain vikaa? Ei rokkarissa mitään vikaa pitänyt olla? Eihän? Ei Abby ainakaan mitään vikaa ollut itsestään huomannut.
"Onks mussa jotain vikaa, kun en kelpaa?" vaaleaverikkö kysyi sitten asettaen kätensä puuskaan ja tuijottaessa Lucasta odottavasti seisaaltaan. Lucas saisi sanoa suoraan, miksi Abby ei toiselle kelvannut. Muuten tyttö ei lähtisi tästä mihinkään. "Äläkä vetoa siihen rakkauteen."

Oliko outoa se, ettei hän halunnut tyttöä?
Oliko hän sanonut, ettei hän halunnut tyttöä? Ei, eikä kysymys todellakaan siitä, etteikö hän olisi halunnut. Kyllä hän halusi. Ja helvetisti halusikin. Mutta jos tyttöä ei kiinnostanut muu kuin seksi, sai koko juttu jäädä. Vaikka Hannahilla taisi olla noussut jotakin ylimääräistä päähän, jos tyttö luuli, että kaikki miehet halusivat häntä. Okei okei, varmaan halusivatkin, mutta silti...

Kun sylissä istuva neitokainen esitti liudan kysymyksiä, jäi Lucaksen suu hetken ajaksi tiukaksi viivaksi. Niin, miksi hän uskoi rakkauteen? Tämä oli aiheita, jotka olivat kipeitä, eikä hän puhunut tästä mielellään.
"Lilianan takia", lopulta vastattiin hieman vastahakoiseen sävyyn.
"Rakkaus... Se on rakkautta. Ei sitä voi määritellä, sen tietää itse, kun sen tuntee", Lucas jatkoi nopeasti edellisten sanojensa jälkeen sammaltaen selvästi. Jos hän olisi selvin päin, hän olisi selittänyt asiasta ummet ja lammet, mutta humalaisen aivot kävivät hitaalla.
"Se on ihmeellistä, miten välittää toisesta ihmisestä niin paljon, että hetkeäkään epäröimättä antaisi henkensä toisen puolesta. En mä usko, että ykskään sun seksikumppaneistas kuolis sun puolesta."
Ruskeat silmät seurasivat, kun selvästi tuohtunut tyttö nousi pystyyn ja näytti vihaiselta. Ja haukkui samalla häntä palikaksi.

Tytön metsästettyä pullon hänen puolestaan, Lucas siirsi silmänsä pullosta takaisin tyttöön ja hieraisi vaivaantuneena niskaansa.
Kun Hannah vaatimalla vaati saada tietää, mikä hänessä oli vikana, näytti Lucas luultavasti kalalta, joka oli joutunut kuivalle maalle aukoessaan suutaan typerän näköisenä.
"... Eihän sussa oo mitään vikaa?" jätkä mutisi kysymysmuotoisesti, tuijottaen sillä hetkellä mattoa, eikä tyttöä itseään.
"Mut sä vaan... Sä vaan teet sitä rahasta. Sä makaat monien eri miehien kanssa. Mä en ymmärrä, miten sä voit vaan tolleen… myydä ittees", espanjalainen mutisi edelleen mattoa tuijottaen.

Nyt Lucas alkoi kertoa hänelle rakkaudesta. Olisihan tämä pitänyt arvata! Abby oli jo heti toisen nähdessään arvellut, että tämä nuori mies ei harrastanut yhden illan juttuja. Mutta tietenkin Abby oli pitänyt toista vain kivana haasteena. Nyt toinen alkoi vaikuttaa vain ärsyttävämmältä ja tylsältä. Rakkaus sitä ja rakkaus tätä. Plaaplaaplaa. Voisiko turhempaa juttua ollakaan kuin rakkaus! 'Toisen puolesta vaikka kuolisi'. Ja paskat. Oma napa se tärkein oli, sen nyt jokainen tiesi.
"Ei mun puolesta tarviikaan kuolla, koska mä en ajatellu kuolla ainakaa vähää aikaan", rokkari tiukkasi kärkkäästi takaisin Lucakselle ja katsoi tätä toinen kulma koholla. "Usko sä vaan rakkauteen. Mä uskon rahaan", Abby totesi sitten ja virnisti. Virneessä ei tosin ollut juurikaa tunnetta, eikä se kauaa kasvoilla edes pysynyt. Pian Abby vain tuijotti Lucasta ilmeettömänä.

Kala, juuri siltä Lucas tosiaan sillä hetkellä näytti. Rokkari alkoi nyt oikeasti turhauta miehenalun seurassa. Se oli Abbyn oma asia, mitä hän miesten kanssa teki. Ei seksi nyt sen ihmeellisempää ollut kuin esimerkiksi... Hierominen! Siitäkin sai tyydytystä ja maksettiin. Seksi antoi kanssa tyydytystä ja Abbylle rahaa. Ilman rahaa olisi vaikea selvitä. "Se on mun työtä", tyttö vastasi yksinkertaisesti ja heilautti hiuksiaan selälleen. "Sun ei tartte luultavasti käydä töissä, kun sä et joudu maksaa omia menoja. Sä oot äidin lellikki. Mut ihan vaan tiedoks, kaikilla ei ole niin helppoa", Abby puhui mitä sylki suuhun toi. Nyt hän oli oikeasti ärtynyt, sillä sisällä tuntui kiehuvan. Lucas alkoi tuntua entistä enemmän ärsyttävämmältä ihmiseltä. Abbya niin inhotti sellaiset ihmiset, joiden ei tarvinnut murehtia rahasta. Tyttö kun joutui itse raatamaan monen tunnin työpäiviä, jotta saisi rahaa tulevaisuutta varten. Hänellä kun ei ollut vanhempia, jotka olisivat säästäneet tytölle rahaa.

"Ihan vitun sama", Abbu kirosi sitten ja lähti astelemaan yläkertaan. Hän hakisi nyt vaatteensa sieltä, minne oli ne jättänyt. Sen jälkeen hän lähtisi Romeroiden asunnosta. Lucas ei ilmeisesti tahdonut nauttia Abbyn seurasta, joten se siitä sitten.

//Anteeks laatu

Lucas suuntasi ruskeat silmänsä vaaleaverikköön ja kohotti kulmaansa.
"She olikin vertaushkuva", mutistiin jätkän pyöräyttäessä silmiään. Tässä oli yksi helvetillisen hyvä syy, miksi tämä oli ensimmäinen ja myös takuuvarmasti viimeinen kerta, kun hän astui jalallaan strippiklubille. Jos sieltä tarttui vain mukaan tuollaisia tyttöjä, Romero saattoi olla varma, ettei sellainen paikka ollut häntä varten, hän saisi vain pettymyksiä ja päänsärkyä.

"Ei sellasta tehdä työksi. Sitä ollaan vaikka... kaupan kassalla, mut ei maata haarat levällään sängyssä ja anneta miesten panna itteensä rahasta." Sanat sanottiin viileästi Lucaksen tuijottaessa Hannahia hivenen epäuskoisena, vaikka toisaalta myös osittain halveksuvana.
"Ja shä tuskin voit sanoa noin, kun et tiedä musta mitään?" Lucas heitti takaisin. Hän alkoi pikkuhiljaa ärtyä toisen käytökseen. Toinen vain saapasteli hänen taloonsa, yritti saada hänet sänkyyn kanssaan, kävi suihkussa, ja nyt kehtasi vielä tulla kitisemään, vaikkei edes tuntenut häntä?
"Se on surullishta, jos sun pitää tehdä tollasta tullakses toimeen." Oikeastaan, ei häntä kiukuttanut. Häntä lähinnä säälitti tytön puolesta. Ettei tuo uskonut, että jossakin tuolla voisi olla mies, joka uskoisi tuolle rakkauttaan ja pitäisi tuosta huolen. Hannah oli sievä ja vaikutti myös ainakin jollakin tasolla älykkäältä, varmasti tuo saisi jonkun. Ja varmasti tuo myös saisi jotakin muuta työtä, jos vain haluaisi.

Nuorukaisen katse seurasi tyttöä tuon astellessa selvästi kiukustuneena yläkertaan. Lucas jäi hetkeksi tuijottamaan portaita neitokaisen kadottua näkyvistä, ennen kuin hän mutristi suutaan ja kohautti itsekseen olkapäitään. Ei hän voinut toisen mielipiteitä muuttaa, vaikka kuinka haluaisi. Edes hän ei ollut niin typerä, vaikka olisi kuinka humalassa.
Lucas taiteili itsensä jaloilleen ja aavistuksen horjuen käveli portaiden alapäähän, odottaen Hannahin tulevan takaisin. Ellei se ollut päättänyt majoittua yöksi...

Aivan sama mitä Lucas ajatteli. Aivan helvetin sama. Tämä nyt kuitenkin sattui olemaan Abbyn työtä, eikä hän ollut sitä vielä vähään aikaan vaihtamassa. Muita töitä kun ei ollut tarjolla. Lucas voisi saarnata vaikka koko yön Abbyn ammatin moraalittomuudesta, mutta ei se saisi Abbya silti luopumaan sen hetkisestä työstään. Siitä sai rahaa. Se antoi tyydytystä. Ei ongelmaa? Hyvä. Näillä siis mentiin.

Rokkari löysi vaatteensa kylpyhuoneesta, jonne oli ne jättänyt. Vaatteista tulvahti yhä epämiellyttävä haju, mutta onneksi se ei kuitenkaan ollut niin voimakas, etteikö vaatteita voitu pitää käsissä. Abby kasasi vaatteensa yhdeksi pinoksi ja lähti sitten kylpyhuoneesta sen enempiä miettimättä. Hän pesisi vaatteet sitten huomenna, kun oli hänen pesuvuoronsa. Asuminen niin sanotussa orpokodissa oli tuonut mukanaa tiettyjä rajoituksia. Esimerkiksi suihkuajat ja vaatteiden pesuajat. Typeriä moiset säännöt, mutta valittaa ei sopinut, kun parempaakaan ei ollut.

Abby saapui portaiden yläpäähän ja huomasi Lucaksen portaiden alapäässä. Askeleet hieman hidastuivat, hetkeksi aikaa, mutta pian taas se tarmokkuus palasi askeleisiin ja tyttö askelsi portaat alas itsevarmaan tyyliin. "Tuliko jo ikävä?" Abby tokaisi kiusallaan ja virnisti Lucakselle happamasti. "Mä aattelin nyt häipyä."

Ruskeat silmät napittivat odottavasti portaiden yläpäätä, odottaen vaaleahiuksisen tytön ilmestyvän sinne. Ja kun tuo lopulta tulikin, seurasi katse tiiviisti koko matkan toisen kulkua aina alas saakka, jossa Lucas nojaili portaisiin estäen näin itseään horjumasta mihinkään suuntaan maailman muuten jo pyöriessä ympyrää.

Toinen käsi kävi haromaan tummanruskeita hiuksia vaivaantuneena toisen käden puristaessa tiukasti portaiden kaidetta. Hannahin kysymykseen vastattiin vain kulman kohotuksella, huulien kääntyessä hienoiseen katumuksen ja pettymyksen hymyyn.
"Mä vaan aattelin... shaattaa sut ovelle", jätkä mutisi kohottaen sitten leukansa ylös ja nostaen katseensa lattiasta, jonne se oli päässyt taas valumaan. Hannah olisi varmasti mukava tyttö, jos… He olisivat tutustuneet vaikka toisenlaisissa olosuhteissa. Jos tyttö vaikka olisi kahvilassa töissä. Mutta nyt... No, asiat vain eivät menneet ihan putkeen. Ei Lucas ketään halunnut loukata tai ei hän tahtonut pahaa kenellekään ja hän toivoi tytölle vain hyvää.
"Vaikka me ei ehkä ihan... hmh, päästy yksimielisyyteen mistään, niin... oli silti kiva tutustua... Hannah…"
Viimeiset sanat mutistiin jokseenkin epäselvästi nuorukaisen lähtiessä kävelemään ulko-ovelle päin, ottaen vähän väliä tukea seinästä. Lucas pysähtyi eteiseen, käyden nojaamaan sen seinään.

"Mä toivon, että säkin löydät joskus jonkun." Sanat lausuttiin katseen pysyessä – ihme kyllä – kiinteästi vaaleaverikössä, se oli jotenkin tupannut harhailemaan kaikkialla muualla kuin tytössä hänen puhuessaan tuolle, mutta nyt hän katsoi toista kunnolla.
"Mä toivon shulle kaikkea hyvää." Luultavasti humalaisen sammallus hieman laimensi sanojen vakavamielisyyttä, vaikka Lucas tarkoittikin jokaista sanomaansa sanaa.

Abigail kohautti kulmiaan, kun Lucas sanoi saattavansa hänet ovelle. "Ai, luuletko sä etten mä ite sitä löydä?" Okei, Abby, olepas nyt kiltimmin. Toinen ei varmastikaan tarkoittanut mitään pahaa. Ja tietenkin Abby nyt sen tiesi. Lucas oli juuri sellaista poikatyyppiä, joka avaisi oven naispuolisille ja käyttäytyisi muutenkin herrasmiesmäisesti. Ja juuri Lucaksen kaltaiset nuorukaiset olivat pahaksi bisnekselle. Aina ne tahtoivat pelastaa Abbyn tämän pahalta ammatilta ja toitottaa rakkauden ihmeellisestä voimasta. Buuhuu. Ihan kiva, kun jotkut yhä jaksoivat ajatella muitakin, mutta Abbya se alkoi jo hitusen ärsyttää.

Lucas sanoi sitten, että oli kiva tutustua. Tähän Abby ei osannut muuten reagoida kuin toljottamalla toista ihmeissään. Sitten hän kuitenkin naurahti, ei ilkeästi, muttei myöskään kovinkaan mukavasti. "Oli kiva tutustua? Kiva, kun sä ajattelet tätä tutustumisena", rokkari hykerteli huvittuneena päätään pudistellen. Eiväthän he juuri toisiinsa tutustuneet, Abby oli vain yrittänyt saada toista hieman toisenlaisiin puuhiin. Täytyi näköjään varautua jatkossakin tällaisiin, ettei aina saanut tahtoaan läpi.
Abby seurasi sitten Lucasta eteiseen ja alkoi laittaa kenkiä jalkoihinsa. Nyt Lucas kuitenkin sanoi jotain sellaista, mikä sai Abbyn hetkeksi aikaa jähmettymään aloilleen. Eikö rokkari ollut jo tarpeeksi monta kertaa osoittanut toiselle sen, ettei hän tulisi koskaan rakastumaan keheenkään? Huoh, Lucas taisi todellakin olla vain toivoton romantikko, joka toivoi muillekin onnea rakkaudessa. Vasta nyt smaragdin vihreät silmät nostettiin Lucaksen silmiin, joita tyttö tuijotti oudon tyynenä.
Kun poika oli vielä toivottanut hänelle kaikkea hyvää, painautui Abby aivan kiinni nuorukaiseen ja painoi huulensa tiiviimmin kuin koskaan tämän huulille.

Suudelma oli pisin, jonka Abby oli Lucakselle antanut, mutta ehkä Lucas nyt sen ansaitsi. Olihan toinen ihan kiltisti käyttäytynyt. Tosin liiankin kiltisti, mutta... "Heippa, 'Romeo'", Abby mutisi kiusoittelevasti toisen huulia vasten, vetäytyi Lucaksesta naurusta hykerrellen ja avasi ulko-oven.
Eikä kestänyt kauaakaan, kun ovi jo sulkeutui. Abby oli poistunut Romeroiden asunnosta. Hänen huulillaan koreili hetken aikaa epäuskoinen hymy, joka sitten katosi päänpudistuksen myötä.
Toivottavasti huomenna olisi parempi onni.

//Kiitos pelistä ! :------) <3

Ei tarvinne kai edes erikseen mainita, että Lucaksen silmät laajenivat jota kuinkin kolme kertaa sen kokoisiksi, mitä ne normaalisti olisivat, kun vaaleaverikkö yhtäkkiä päättikin antaa vielä suudelman – Lucas olisi voinut lyödä vaikka päänsä vetoa, että toinen olisi vain nauranut hänelle paskaisesti ja marssinut talosta ulos, mutta ei. Eikä tämä tuntunut ihan samanlaiselta kuin ne suudelmat, mitä nuorukainen oli aiemmin saanut. Ehkä se johtui osaltaan siitä, että Hannah oli jo luovuttanut sen suhteen, että olisi saanut Lucaksen sänkyyn… Sinänsä ristiriitainen tilanne, että olisi voinut kuvitella, että miehet olivat yleensä niitä, jotka vonkasivat, eivät naiset. Lucas taisi olla niitä poikkeustapauksia, jotka vahvistivat säännön, tai jotain vastaavaa.

Ja vielä enemmän poika yllättyi siitä, kun tyttö yhtäkkiä kutsuikin häntä Romeoksi. Hetkinen, eikö tämä ollut niitä sisäpiirin vitsejä, jotka olivat kavereiden keskeisiä? Noilla kun oli tapana heittää tylsää Romeo-läppää hänen kustannuksellaan. Oliko hän muka joskus tavannut tytön vai oliko tämä harvinaisen outoa sattumaa?

Toivuttuaan hämmästyksestä ovi oli jo ehtinyt sulkeutua ja blondi kadota. Ruskeat silmät tuijottivat edelleen jokseenkin epäuskoisena ovea, ennen kuin Lucas pudisteli päätään.
"Heippa", jätkä mutisi tyhjälle eteiselle, ennen kuin painui keittiöön etsimään jotakin juomakelpoista ja siirtyi sen jälkeen sohvalle makaamaan ja katsomaan jalkapalloa.

// kuin myös ! :---)