I can't help it, but I'm just so clumsy

//Vapaa peli. Nailahin ulkonäkö tällä kertaa tällainen lukuunottamatta aurinkolaseja//

Oli harmaa ja ankea, pilvinen päivä. Oli ihan turha edes harkita rannalla löhöilyä tai muuta mukavaa ulkoilua. Ainoat mahdolliset ajanvietteet, joita Nailah Winston sellaisena päivänä keksi, olivat kotona kaunistautuminen, kahvilassa istuminen ja shoppailu. Ja ei todellakaan ollut vaikea valita, mihin niistä päivänsä kuluttaisi. Nailah oli tottakai päätynyt kuluttamaan rahansa uusiin vaatteisiin ja kenkiin, sekä ties mihin muuhun turhaan ja tarpeelliseen, mikä vain näyttäisi siltä, että se piti saada.
Nyt tyttö oli jo hyvässä vauhdissa ostoksia tekemässä. Hän oli kiertänyt jo kaupungin parhaimmat merkkiliikkeet, muttei vielä ollut saanut ostosvimmaansa tyydytetyksi. Ostarilla oli kyllä vielä monta kauppaa johon mennä, joten aika kuluisi kyllä helposti.
Nala kantoi kädessään jo viiden eri putiikin paperista kassia, mutta siihen hän oli tottunut. Ainahan hän voisi välillä käydä autolla viemässä ostokset sinne ja tulla takaisin, mutta siihen kuluisi vain turhaa aikaa. Eikä tyttö voinut kieltää sitä, että oli mukavaa, kun toiset ostoksilla olijat näkivät, että hän oli onnistunut löytämään jotain itselleen.
Kulkiessaan erään vaatekaupan ohi, Nailahin oli pakko poiketa sisään. Hän oli juuri nähnyt mitä hurmaavimmat ja kauneimmat bikinit, jollaiset oli ehdottomasti pakko saada, maksoi mitä maksoi.

Nailah oli niin innoissaan näkemästään, että hän ei tajunnut ollenkaan kävelevänsä päin lasiovea. Kassit putosivat tytön kädestä ja levittivät sisältöään käytävälle. Miten hänellä aina olikin niin hyvä tuuri? Nala alkoi kiireesti kerätä tavaroitaan, mikä oli hyvin häpeällistä, sillä lattialla lojuivat nyt hänen uudet viininpunaiset pitsialusvaatteensa. Nolostumista ei lainkaan lievittänyt se, että ohi kulki silloin joukko nuoria, jotka eivät edes yrittäneet peittää huvittuneisuuttaan.
Miten hän oli taas ollut niin kömpelö? Aina hänelle tapahtui kaikkea noloa ja typerää, suurimmaksi osaksi hänen oman typeryytensä takia.

Jess astui ulos Diane von Furstenbergin liikkeestä sen paperikassin kera. Tyttö katseli ympärilleen miettien mihin suunnistaisi seuraavaksi. Monia kerroskia ja kuppoja oli vielä koluamatta. Päällään tytöllä oli vain tummansininen villatakki, jonka alta näkyi selväsi, mutta asuun sopien keltainen korsetti. Joidenkin mielestä sopimaton, mutta moni ihasteli. Jalassa keltaiset legginsit ja fendin kengät. Laukkuna toimi Valextran luomus. Kädessä oli lisäksi Starbucksin pahvikahvi.

Siemaillessaan kahvia Jess käveli käytävää pitkin ikkunaostoksilla ja mennen sitten kauppaan ostamaan ja sovittamaan. Mukaan tarttui niin chanelin lompakko, kuin victoria secretin mustat pitsi alusvaatteet. Kahvin loppuessa Jess melkein äksyyntyi. Kofeiinia piti saada, mutta ei heti. Mitä ihmiset ajattelivatkaan siitä että kokoajan jotain joisi tai söisi. Onneksi ylemmässä kerroksessa oli ihana pieni kahvila, jostai sai hyviä juomia. Ja suklaatakin siellä oli. Olikohan Jessillä nälkä, kun hän tuollaisia ajatteli?

Jess huomasi käytävällä tumman tytön, jonka kassit olivat pudonneet. Ja Jess tunnisti tytön. Sehän oli toinen cheerleader Nailah Winston. Jess lähti kohti paikkaa kyykistyen tytön viereen ja noukki lattialta kauniit pitsiset alusvaatteet ojentaen ne Nalalle. "Moi. Mites sulle nyt näin kävi?" Jess hymyili toiselle karamellinpunaisilla huulillaan.

Nala oli varsin tyytyväinen siitä, että oli tottunut nolaamaan itsensä. Hän oli kyllä kuullut, kuinka häntä haukuttiin ties millä tyhmän synonyymeillä. Ja kaikkein huvittavinta oli se, että häntä oli haukuttu tyhmäksi blondiksi, vaikka hänessä ei ollut mitään blondiuteen viittaavaa, ellei sitten sitä laskettu, että hän ei aina tajunnut asioita. Eikä ainakaan osannut asioita.
Nalan osaaminen liittyi lähinnä kaunistautumiseen, tinkimiseen, shoppaamiseen ja flirttailuun. Eikä tietenkään voinut unohtaa sitä, että hän osasi hyvin cheerleaderin hommat. Se oli taito, josta hän oli melkein ylpeä. Enemmän ylpeilyyn kuitenkin antoi aihetta se, että hän sai koulussa kuulua kyseiseen klikkiin ja sai siksi paljon kunnioitusta ja suosiota osakseen.

"Kiitos paljon," Nala sanoi iloisena, kun sai apua. Eikä onneksi ihan keneltä tahansa, vaan Jessica Donaldsonilta, joka sattui kuulumaan samaan klikkiin hänen kanssaan. Onneksi paikalle ei ollut sattunut ketään komeaa urheilijamiestä, joka varmasti olisi nauranut hänet maanrakoon. Tai ainakin olisi heittänyt jotain kommenttia hänen alusvaatteistaan. Se olisi kyllä kruunannut koko nolouden ja saanut Nalan ehkä jopa suuttumaan, jos hän nyt olisi sattunut pilkkaa tajuamaan.
"No, se nyt oli vaan vahinko," Nala sanoi ja keräili loppuja tavaroitaan kasseihin. Pian kaikki olikin jo turvallisesti tallessa, eikä mitään enää lojunut ihmisten tuijoteltavissa.
"Mä vahingossa törmäsin tuohon lasioveen," Nala sanoi, tajuamatta kuinka tumpelolta taisi toisen korvissa kuulostaa. Kuka muu edes kykeni samanlaiseen vahinkoon kuin Nailah? Tuskin kovin moni.
"Onneks sä tulit pelastamaan mut ennen kuin nuo miehet olis tullut," Nala sanoi hymyillen. "Tai siis, ei mua tietenkään ois haitannu jos ne olis tullut, kunhan ne vaan ei olis alkanut kiusata mua noitten alusvaatteiden takia." Nala selitti ja hymyili samalla.