Boring holiday

Yuki ja Aiden tänne ^^

Catan istui hotellin aulassa nojatuolissa. ulkona oli lämmin, mutta niinhän heillä oli kotona San Diegossakin. Vieläkään emo ei ollut oikein tajunnut miksi perhe oli päättänyt lähteä Hawajille lomailemaan viikoksi. Mikä idea oli lähteä lämpimästä paikasta lämpimään? Ei niin mikään. Emo ei muutenkaan ollut mikään auringon palvoja. Ei ollut koskaan ollut. Ihokin pysyi vaaleana, sillä poika viihtyi paremmin sisällä kuin ulkona. Poika oli asetellut pääosin mustat hiuksensa osittain pystyyn ja meikannut silmänsä mustiksi niin kuin aina. T-paita komeili yläkropan peittona ja tiukat mustat pillifarkut peittivät jalkoja. Hänhän ei shortseja käyttäisi. Catan pitäisi tyylitajunsa viimeiseen asti.

Emo näytti varmasti tympääntyneeltä. Oleskelutilassa olisi voinut lukea lehtiä tai vaikka käydä netissä, mutta eipä sekään poikaa nyt huvittanut. Muu perhe oli lähtenyt rannalle aurinkoa ottamaan ja viipyisivät kuullemma siellä koko päivän. Catanin pitäisi siis vain viihdyttää itseään jotenkin. Se vain oli tylsää, jos kaikki hotellissa näkyneet omanikäiset nuoret vaikuttivat kermaperseiltä ja paikallisten ulkonäöt eivät natsanneet nirson makuun. Ehkä hänen pitäisi vain lähteä allabaariin. Kyllähän sellainenkin hotellista löytyi. Siinäpä olisi vanhemmille ihmettelemistä, kun Catan olisi julmetussa kännissä kun nuo päättäisivät palata.

here we come .3

Aiden istui hotellin uima-altaalla. Jalat hän oli upottanut viileään veteen, farkut oli käärittu polviin ja päällä oleili vaalean sininen t-paita. Lippistä hän veti syvemmälle päähänsä, ulkona todella oli kuuma. Vaikka niin olisi kyllä ollut San Diegossakin, jos hän sinne olisi jäänyt. Poika oli kaivannut lomaa koulusta, joten oli pyytänyt äitiään maksamaan matkan. Tuo ei meinannut heltyä idealle, mutta isoveli tuli hätiin ja lupaili maksaa osan matkasta sekä tulla vahtimaan Aidenia. Aiden lupaili itse opiskella lomalla, rauhassa. Mutta vaikka hän oli ollut siellä pari päivää, yksikään kirja ei ollut vielä käynyt pojan kädessä. Veli hoiteli työasioitaan, joten hän ei ehtinyt katsella Aidenin tekemisiä kuin illalla, jolloin Aiden väitti että oli lukenut koko päivän ja halusi käydä ulkona. Aiden oli käyttänyt tosi asiassa aikansa nukkumiseen, syömiseen. skeittaamsieen, uimiseen, rentoutumiseen.. Poikaa huvitti kuulla mitä äisi sanoisi kun huomasi että numerot vain laskisi kun lomalla poika ei lukisi ollenkaan.
Pian Aidenille tuli liian kuuma. Hän nousi seisomaan, nousi skeittilaudalleen seisomaan ja polkaisi vauhtia. Hän skeittasi kohti hotellin aulaa. Aulaan tultuaan hän pysäytti laudan, nousi pois ja nsotu laudan käteensä. Vanha pariskunta mulkoili pahasti Aidenia, kuin Aiden olisi ollut talonpoika ja nuo kaksi aatelisia. Aidenia ärsytti sellainen, suorastaan nauratti. Brunette ei pitänyt vanhoista ihministä, ne ei koskaan ymmärtäneet mitään. Hyvänä esimerkkinä Aidenin täti. Aina huutamassa joka asiasta. Koulusta, kodista, skeittauksesta.. Kaikesta.

Aiden murahti äänettömästi ja suuntasi katseensa nojatuoleille. Pari vielä vapaana, poika käveli kohti tuoleja ja istahti yhdelle, joka oli Catanin vieressä. Katse siirtyi vieressä olevaan emoon, tuon hiuksiin, meikkiin, vaatteisiin. Tuo ei selvästi ollut lomailija tyyppiä. Tuo näytti jotenkin tutulta, tuntui että Aiden olisi nähnyt toisen ennenkin. Oliko toinen eksties Astonista ?

Catan nosti hieman katsettaan, kun hänen viereensä istuuduttiin. Tuohon oli ilmestynyt poika. Vaikutti skeittarilta, mutta ulkoisesti myös hyvin söpö. Ainakin emon mielestä. Kaukaisesti ehkä jopa tutunkin oloinen, mutta sitä tapahtui Catanille usein. Olihan hänen koulunsa suuri ja täynnä ihmisiä. Pojan huomio ei vain kiinnittynyt todellakaan moneen San Diegossa päin.
"Puhutko Englantia?" Punamustapää kysyi sitten siirtäen hieman pitkiä otsahiuksiaan sivuun. Silmät tapittivat katsoa skeittaria arvioivasti hetken päästä varpaisiin, kunnes toinen sai kunnollisen merkin otsaansa.

Poika oli meinannut alkaa juttelemaan saarella parin pojan kanssa aiemmin, mutta toinen oli ilmoittanut puhuvansa vain ruotsia ja toinen kiinaa. Yhteistä kieltä ei siis ollut löytynyt. Ja Catan kun oli tuntenut itsensä hienoksi opittuaan puhumaan täydellisesti espanjaa. Tietenkin siitä kielestä oli paljon hyötyä San diegossa, mutta eipä sitä täällä oltu paljoa tarvittu. Nyt jos tuo skeittari ei sitä kieltä hallitsisi, Catan todella lähtisi juomaan...

Aidenin katse oli jo kerennyt siirtyä muualle, kunnes toinen puhui hänelle. "toki. olenhan san diegosta." poiak totesi jotenkin huvittuneena. "entä itse ?" hän kysyi vitsikkäästi. Poika laski laudan tuolin viereen lattialle ja katsoi toista. "hmm. olet tutun näköinen. Käytkö Astonia ?" Brunette kysyi sitten kohteliaasti. Aiden ei usein ollut kohtelias ihminen, ja se huvittikin häntä. Toinen oli söötti, muistutti aavistuksen Damonia. Emoja molemmat. Damon tosin piti ihan hyvillä mielin t-paitoja ja shortsejakin, paitsi silloin kun oli viillellyt itseään. Aidenia ärsytti ajatella Damonia, ilem kiristyi ja poika siirsi katseensa muualle. Loma ilman Damonia ja Damon tuli silti kummittelemaan hänen ajatuksiinsa. Pari päivää Aiden oli pystynyt olemaan ajattelemassa Damonia mutta nyt taas.. Ärsyttävää !
Brunette rauhoitteli hiukan itseään ja ajatteli kaikkea muuta kuin veljeä. Ilme leppyi taas hymyyn ja poika siirsi katseensa emoon. Damon hyppäsi taas jostain mieleen, mutta Aiden piti katseensa. "olen Aiden Clifton, skeittari." Poika esittäytyi.

Se tuntui jo esittämiseltä. Ennen Aiden ei koskaan esitellyt itseään tuntemattomille mutta nyt.. Se vain tuntui hyvältä, oikealta. Poika vilkuili taas ympärilleen, kuin pikkuveli voisi hypätä jostain esiin. Se viikko pitäisi kestää, Damonia ei saanut ajatella. Ei yhtään. Vaikka se olikin vaikeaa. "hmm.." Aiden mumisi omiaan, tietämättä edes miksi.

Emopoika naurahti kepeästi, kun toinen heitti vitsillä puhuiko hän englantia.
"No hablo ingles." Hän vastasi hieman sarkastisesti toiselle espanjaksi ja kohotti sitten kulmaansa, kun toinen kysyi Aston Highstä. Toinen siis asui myös San Diegossa.
"Kyllä käyn, itse asiassa." Emo vastasi hieman lyhyesti katsoen hieman yllättyneenä skeittaripoikaa, joka esittäytyi Aideniksi. Catan ei ollut uskonut törmäävänsä Astonin väkeen näin kaukana kotoa. No, maailma oli pieni, niin kuin isä jaksoi aina sanoa.
"Olen Catan McGinnis."

Jalka nostettiin toisen jalan päälle ja otsahiuksia siirrettiin sivuun.
"oletko täällä perheen kanssa vai?" Hän kysyi sitten udellen. Toinen ei ollut mikään ruma ja tuon pojan kanssa kehtaisi kyllä pyöriä täällä, mikäli toisen vanhemmat eivät olisi samantyylisiä kuin hänen. Tai sitten ylihuolehtivia.

Aidenilla ei ollut mitään hajua mitä toinen juuri oli sanonut. Poika ei koskaan ollut puhunut englantia, eikä juuri kuullut ihmisten puhuvan sitä. Hän ei kuitenkaan kysellyt mitään. "perheen kanssa ? en ikinä." Aiden virnisti. "kaksoisveli jäi kotiin, isä on vieroitushoidossa ja äiti asuu muualla." poika kertoi. "tulin isoveljen kanssa, mutta se on niin kiireinen etten näe sitä kuin iltaisin." Hän jatkoi. "entä itse ?" poika kysyi ja nojautui tuoliin, hänen teki mieli sätkää mutta brunette oli polttanut viimeisen aamulla. Pitäisi saada jostain lisää.

"Hmm.." poika mietti mitä sanoisi. "sattuuko sulla olee sätkää ?" hän sitten kysäisi ja katse kääntyi samalla emopoikaan.

anteeksi lyhyt .<

Catan sipaisi hieman otsahiuksiaan ja naurahti. Vai että oli toisella kaksoisvelikin. Olivatkohan ihan identtisiä? Emo oli aina haaveillut saavansa itselleen kaksoset...sänkyyn. Miten hienoa se olisi, jos molemmat olisivat helvetin hyvännäköisiä ja molemmat hänen kimpussaan? Se olisi taivas. Ajatukset kuitenkin keskeytettiin, kun toinen kysyi missä piireissä hän oli matkaa taittamassa.
"Perhe on jossain täällä, mutta enpä heidän seurassaan juuri viihdy." Hän vastasi asiallisesti ja lyhyesti.

Seuraava kysymys sai virneen kohoamaan emon huulille.
"Johtuu puhutko pilvellä varustetusta sätkästä vai tupakkayksilöstä. Tosin, minä käytän tehdasvalmisteisia tupakoita muutenkin." Hän puheli ja paransi hieman asentoaan tuolissa. Toisesta voisikin saada seuraa. Ainakin täksi päiväksi.
"Että tupakkaa voin tarjota, tosin nekin on lighteja."