sleeping beauty

// eli jatkoa puistosta :)) hittiä tässä vähäsen... :)) //

Didi odotti, että toinen näytti elonmerkkejä, ja tytön hämmästykseksi, ja varmasti Pepen itsensäkin, toinen selvisi autosta ulos itse. Tyttö kopeloi sitten itsensä ulos autosta mahdollisimman nopeasti, mutta sievästi tavaroineen päivineen. Tyttö astui auton ulkopuolelle hengittäen yöilmaa sisäänsä hetken ennen kuin kiersi toisen luokse. Didi pysähtyi toisen eteen, hymyili ja kiersi kätensä tukemaan toisen selkää, jotta he pystyisivät kävelemään. "Mennään", tyttö sanoi sitten ja lähti kävelemään Pepen kanssa kohti sisätiloja, jota kautta he pääsisivät hissille ja lopulta perille.

Tyttö talutti ystäväänsä kohti lämmintä aulaa. Didi liikkui normaalia hitaammin, jotta Pepe varmasti pysyisi mukana, eikä kaatuisi tai mitään. Pilvenpiirtäjän aula oli suuri, jättimäisine ikkunoineen, joista näki sisään, mutta myös hyvin vartioitu, sillä talossa asui paljon tunnettuja henkilöitä, joten vartioinnin piti olla sen mukaista; aulassa oli kaksi virkailijaa, ja yleensä jossain oli vielä vartijakin, metallinpaljastimia ei sentään ollut, mutta kaikki tulijat tarkistettiin aina, ja jos joku tuli yllätysvierailulle, se epäonnistui, koska ns. ilmoittamattomat henkilöt tuli tarkistuttaa talon asukkailla, ennen kuin heidät päästettiin menemään. Onneksi se ei koskenut talon asukkaita, jotka työntekijät tunsivat ulkonäöltä.

Lämmin ilma tulvahti tytön kasvoille, kun he astuivat pyöröovesta lämpöiseen aulaan. "Pepe, jaksatko sä vielä vähän matkaa?" tyttö kysyi sitten kiinnittäen taas huomionsa tuohon punapäähän. Ei Didi meinaisi toista tänne aulaan jättää, jos toinen sanoisi, ettei jaksa, hän raahaisi Pepen nukkumaan vaikka Eddien avustuksella jos ei muuten. Tyttö vilkaisi sitten taakseen ja huomasi, että Eddie oli lähtenyt viemään autoaan pois, ja tyttö toivoi, että mies tulisi takaisin, jos Pepe alkaisi käyttäytymään hankalasti.

Penelope lähti jälleen Didin matkaan kuin zombi konsanaan. Hänelle oli iskeytynyt päähän mieleen vain yksi lause 'aivan sama'. Hänelle oli aivan sama, minne hän päätyisi nukkumaan, kenen seurassa hän oli tai miten häntä kohdeltiin. Yksi helvetin sama, niin punapää ajatteli nyt. Didi voisi jättää hänet vaikka nyt heitteille, ei sillä ollut mitään väliä. Ei kukaan hänestä kuitenkaan välitti, ja jos välitti, niin se oli vain teeskentelyä. Yhtä helvetin teeskentelyä, jota tyttö ei enää jaksanut.

Lämmin ilma sai Penelopen värähtämään hienoisesti. Oli melkoinen lämpötilan muutos, kun he astuivat sisälle aulaan. Pepen hengitys kuitenkin värisi edelleen, eikä se oikeastaan edes johtunut kylmyydestä. Se johtui ainoastaan ahdistuneesta ja huonosta olosta.
Pepe ignoorasi työntekijöiden katseet täysin. He katsoivat punapäätä säälien, mutta onneksi tyttö ei huomannut sitä, sillä muuten Pepe olisi jo rynnännyt ulos tästä talosta.
Ei hän sääliä kaivannut, vaan lohtua.

Taas Didi kyseli, jaksaisiko Pepe vielä vähän matkaa. Eihän tyttö ollutkaan sitä kysymystä jo moneen otteeseen kysynyt. Aivan, kyllä Penelope jotain vielä hahmotti, vaikka olikin melko huonossa kunnossa.
"Et shä kuitenkaan välitä mun jakshamisesta mitään", punapää sammalsi vastaan ja horjahti sivummalle astuessaan harhaan, mutta onnistui pysymään jotenkuten pystyssä.
"Ihan... Helvetin... Sama!" punapää huudahti tuohtuneena ja näytti erittäin kärsimättömältä.
"Ei oish pitänyt lähtee sun matkaan", tyttö tokaisi ja oli jo kääntymässä ulko-ovien puoleen.

Matka hissille ei mennytkään niin hyvin kuin Didi oli suunnitellut. Tai no hyvin ja hyvin, miten hyvin pystyi suunnittelemaan matkan kässinnä olevan teiniprinsessan kanssa, josta ei ottanut selvää erkkikään? Pepe alkoi sitten vittuilemaan ja Didiltä katkesi jokin hermo aivoissa. "Helvetti soikoon Penelope Ravens!" tyttö huusi sitten itsekin saade aulassa työskentelevien ihmisten katseet kohdistettua heihin, mutta nuo ymmärsivät nopeasti keskittyä omiin puuhiinsa huomattuaan neiti Chapplen olevan huonolla tuulella. "Selvä, mene sitten jos sä haluut päätyä raiskattavaksi tuonne ulos", Didi sähisi sitten toiselle hiljempaa. "Mutta koska mussa on joku vitun omatunto, mä raahaan sut oikeesti vaikka väkisin mun asunnolleni nukkumaan", brunette jatkoi sitten vihaisesti. Hän ei tosiaankaan jaksaisi kauaa katsella, jos Pepe alkaisi raivoamaan ja lähtisi pois, se ei vittu kuulunut hänelle. Helvetti aivan sama, jos toinen nyt kävelisi kännissä tuonne kadulle ja alkaisi myymään itseään.

Mutta kun Pepe sitten kääntyi ja oli melko tosissaan jopa lähdössä, Didi polkaisi jalkaa ja marssi toisen tytön eteen pysäyttäen toisen matkan. "Nyt sä Pepe lähdet mun mukaani halusitpa tai et, mutta sun on saatava pääsi selväksi, helvetti soikoon", Didi sähisi sitten toiselle ja tarttui toisen käsivarteen niin, että Pepe hänet siinä tunsi, mutta ettei hän aiheuttaisi toiselle näkyviä mustelmia. "Ja nyt me lähdetään meille", brunette jatkoi ja käänsi Pepen ympäri työntäen häntä hissille, joka oli Didin onneksi jo alhaalla. Toinen oli tietysti hankala, koska oli humalassa, mutta ei Didi olisi sellaista kohtelua mielestään ansainnut, olihan hän sentään ottanut toisen sieltä puistosta ja hommannut kyydin sekä yösijan. Hissi lähestyi ja Didi toivoi, ettei Pepe saisi päähänsä mitään idioottia, eikä lähtisi takaisin, sillä Didi ei haluaisi missään nimessä aloittaa mitään kissa ja hiiri -leikkiä. Jos Pepe ei nyt vähäisen pakottamisen myötä tulisi hänen luokseen, Didi ei alkaisi raahaamaan häntä luokseen, vaikka oli niin jo luvannut. Mutta sillä hetkellä se ei vaikuttanut fiksulta ratkaisulta.

Penelope pysähtyi kuitenkinn aloilleen, kun oli kuullut Didin raivoamiset. Vaikka tyttö olikin juovuksissa ja hällä väliä asenteella liikenteessä, ei tyttö mahtanut mitään sille omatunnolle, joka ikävästi kolkutteli tytön pään sisällä. Mitään Penelope ei kuitenkaan sanonut vastaan, kun Didi hänelle huusi. Kun tyttö sitten tarttui häntä käsivarresta ja alkoi vetää kohti hissejä, ei cheerleader vastustellut sitä lainkaan. Hän ei yksinkertaisesti uskaltanut vastustaa sitä, koska hän ei ollut sellainen ihminen.

Didi ja Pepe astuivat hissiin, joka Didin onneksi oli tyhjä. Tuskin Didi nimittäin halusi tulla nähdyksi juopuneen punapään kanssa, jonka ulkonäköä ei voinut kyllä sillä hetkellä kehua. Penelope todellakin näytti katuhuoralta, jota kukaan täysjärkinen ihminen tuskin tahtoi auttaa, jos omisti laisinkaan älliä päässään.
Cheerleader ei vieläkään sanonut mitään, vaan päätyi hengittelemään mahdollisimman hiljaisesti samalla, kun tuijotti hissin sulkeutuvaa ovea. Hissin takana oli peili, jota Penelope ei mieluiten olisi tahtonut huomata, mutta valitettavasti tyttö kääntyi ympäri ja näki itsensä peilistä. Punapää hätkähti omakuvaansa, joka tuntui silmissä vääristyvän vain entistä enemmän. Pepe kosketti peiliä varovaisesti, jonka jälkeen kosketti omaa poskeaan.

Omakuva järkytti entistä enemmän muutenkin järkyttynyttä Penelope vain entistä enemmän. Miksi hän näytti tuolta, miksei hän näyttänyt samalta kuin pari kuukautta sitten. Mitä hänelle oli tapahtunut, miksi hän oli joutunut tähän kuntoon.
Niine ajatuksineen tyttö jäi seisomaan paikoilleen ja tuijotti eksyneenä omakuvaansa.

//Minä puolestani hittasin ne hissiin :,D

// kai pilvenpiirtäjissä voi olla 35 kerrosta? :DD //

Didi sai kuin saikin punapään hissiin, toisen sen pahemmin enää vastustelematta. Hissi, joka oli ihanan iso, oli tyhjä. He jakoivat siis kahdestaan sen suuren tilan, vaikka sillä hetkellä tyttöä vitutti niin pahasti toisen asenne, ettei olisi välittänyt olla niin lähellä toista. Mutta minkäs teet. Didin, ja varmasti myös Pepen, onneksi toinen oli osannut rauhoittua, joka oli parantanut myös Didin oloa, joten tyttö ei tuntenut raahaavansa toista väkisin asuntoonsa selviämään. Tyttö laski laukkunsa alas ja painoi lukua 35, hänen kerroslukuaan, sillä Didi oli ainut, joka tuossa kerroksessa asui. James ja Marie asuivat kerrosta alempana, ja muissa kerroksissa asui muuta porukkaa, useimmilla oli käytössään koko kerros, mutta pari alinta oli jaettu kahteen osaan.

Koska matka kestäisi tovin, ainakin jos mukaan tulisi muutakin porukkaa, tosin kukaan harvoin meni ylös, Didi nojasi sitten toiseen sivuseinään, jossa ei jostain syystä ollut peiliä, mutta toisaalta takaseinän peili riitti. Tai ainakin se riitti saamaan Pepen pois tolaltaan. No, kuka EI menisi pois tolaltaan, jos älyäisi millaisessa kunnossa olisi kännireissun jälkeen. Siksi Didi pyrkikin välttämään kaatokänniä, jonka jälkeen ei tiennyt mistään mitään. Hissi liikkui verkkaasti ja tyttö nosti katseensa mittariin, joka ilmaisi kerroslukuja, niitä tulisi olemaan vielä paljon. Mutta onneksi tyttö oli jo tottunut tuohon pitkään hissimatkaan, eikä ollut siitä enää moksiskaan. Ainut huono puoli oli siinä, että jos hississä älysi unohtaneensa jotakin ylös, ei päässyt kovinkaan nopeasti hakemaan sitä. Tosin siitäkin ongelmasta selvittiin stop-nappulalla. Tyttö hymyili ajatuksilleen ja toivoi, ettei Pepe kokisi pahempia järkytyksiä enää tänään.

Hissi liikkui vielä viimeisiä kerroksia ohittaen Didin isovanhempien kerroksen ja päätyen lopulta kerrokseen nro 35. Hissin ovet aukesivat ja Didi astui ensimmäisenä ulos hissistä. "Tuutko sä vai lähdetkö sä alas?" tyttö kysyi sitten toiselta kopeloiden samalla ovea auki, ikään kuin houkuttimena.

//.. Jag vet inte XD

Penelope tuijotti koko matkan ajan itseään peilistä, eikä tahtonut uskoa peilikuvassa olevan hän itse. Miten hän muka näytti siltä, miksei hänen huulillaan ollut se Penelopemainen hymy, mikä hänen huuliaan oli melkeinpä aina koristanut. Minne se oli kadonnut, miksei tyttö saanut sitä huulilleen, vaikka kuinka tyttö yritti?
Silloin hissi saapui määränpäähänsä ja hissin ovet aukenivat. Tyttö tuijotti tuntematonta itseään vielä hetken aikaa peilistä, kunnes Didin kysymyksen jälkeen perääntyi vaistomaisesti hissistä. Tyttö kääntyi Didin puoleen ja toivoi, ettei joutuisi näkemään sitä tuntematonta ihmistä peilissä enää koskaan.

Punapää pysähtyi Didin taakse ja tuijotti toisen selkää poissaolevasti. Yhtäkkinen väsymys oli jälleen vallannut cheerleaderin ja tytön pää notkahteli koko ajan sivulta sivulle.

Didi hymyili, kun toinen vääntäytyi ulos hissistä. Pepe ei siis ollut niin tyhmä kuin alhaalla oli vaikuttanut, ja tuli nyt kiltisti toisen asuntoon selviämään. Tyttö sai asuntonsa oven auki ja heti tyttö haistoi kuuman kaakaon sekä vohvelit. Okei, tyttö oli tarkka painostaan, mutta herkutteli aina välillä, rääkäten sitten itsensä seuraavana päivänä kuntoon. Mutta kun tyttö sitten astui asuntoonsa sisälle, hän haistoi myös jotain muuta. Aluksi tyttö ei saanut millään päähänsä mikä oli se kolmas tuoksu, joka leijaili eteiseen, mutta pian tyttö ymmärsi sen olevan yrttileipää, jota tyttö suorastaan rakasti! Didi hymyili, Marie oli varmasti ollut siellä yhdessä taloudenhoitajansa Tallulahin kanssa, ja laittaneet paikat kuntoon. Tyttö kiitti mielessään sekä isoäitiään että Tallulahia.

Didi käveli eteisen läpi tilavaan aulaan ja laski tavaransa pitkälle tuolille. Yleensä tyttö olisi laittanut tavaransa suoraan oikeille paikoilleen, mutta sillä hetkellä hän ei sitä jaksanut. Ehtisihän ne laittaa aamullakin, ennen kisoja. Sitten tyttö kääntyi kohti Pepeä. "Haluutko sä syödä eka jotain, vai meetkö sä suoraan nukkumaan?" tyttö kysyi sitten toiselta. Oikeastaan oli aika typerää kysyä, haluaisiko toinen syödä, sillä usein kukaan ei krapulassa ollessaan halunnut syödä mitään, mutta mistäpä sitä koskaan tiesi. Tyttö istuutui tavaroidensa viereen ja otti saappaansa pois jalasta, kutistuen siinä samalla vähäsen. Hän ei mielellään kävellyt kengillä kotonaan, muiden luona kyllä, mutta kotona tyttö kulki mieluummin avojaloin. Se oli terveellisempääkin, kuulemma. Didi nousi ja vei sitten kenkänsä oikealle paikalleen, suureen kaapistoon, joka peitti eteisen koko vasemman seinustan, ja oli täynnä Didin ulkovaatteita, laukkuja ja kenkiä, sekä muita tarpeellisuuksia, kuten sateenvarjoja. Didi vilkaisi sitten ystäväänsä, joka oli todella epäsiistin näköinen, hän ei ollut ajatellutkaan, jos toinen vaikka haluaisi peseytyä tai joain! "Vitsi Pepe, haluutko sä peseytyä tai jotain?!" tyttö huudahti sitten älyttyään, että oli jättänyt toisen aivan oman onnensa nojaan. "Sano nyt rehellisesti, et haluutko sä käydä kylvyssä tai suihkussa tai jotain, kyllä mä voin lainata sulle kaiken tarpeellisen", Didi jatkoi sitten.

Penelope seurasi Didia sokeasti tämän asuntoon, mutta tyttö ei tosin kiinnittänyt mitään huomiota asunnon hienouteen. Olihan punapäällä omatkin huomionaiheensa, esimerkiksi juopuneisuus ja hullusti ympäriinsä pyörivät silmät (jotka eivät oikeastaan mitään havainneet, pyörivät vain).
Asunnossa oli huomattavasti lämpimämpi kuin ulkona, jopa juopunut cheerleader pystyi sen havaitsemaan. Pepen pää notkahti alas, kun hän pysähtyi aloilleen eteiseen. Kengät potkaistiin jotenkuten pois jaloista, minkä tehtyään tyttö pysytteli paikoillaan sen verran kuin kykeni. Didin sanat jätettiin huomiotta, kuten ennenkin. Mutta Didin kysyttyä jotain peseytymisestä, nousi Pepen käsi suun eteen. Ainoa asia, jonka hän nyt tahtoi tehdä, oli päästä vessaan.
"... Vessha.." tyttö mutisi pahoinvoivasti ja tempaisi auki lähimmäisen oven, joka tytön onneksi sattui olemaan vessatila. Mitään Didille sanomatta tyttö suorastaan juoksi vessan äärelle ja kannen aukaistessaan näky ei ollut kaunis ulkopuoliselle.

Hetken vessassa vietettyään ja naamansa jotenkin puhdistaneen Penelope käveli ulos vessasta. Kasvonsa kastellessaan hän oli kastellut koko kasvonsa ja ainakin silmämeikit olivat jotenkuten puhdistuneet. Suuret silmäpussit johtuivat sekä suuresta väsymyksestä että tummista silmämeikeistä, jotka olivat silmänalusille levinneet.
Eihän siinä mitään pystynyt ajattelemaan. Ainoa asia, joka auttaisi tätä juopunutta tyttöä, oli päästää hänet vain nukkumaan humalansa ylitse.
Pepe seisoi jälleen eteisessä eksyneen oloisena ja kuukahteli sivulta sivulle siihen malliin, että hän pian kaatuisi sammuneena Didin eteiseen.

//Sori, kun radikaalisesti päätin sen, missä Didin vessa sijaitsee : S Jos sulla oli joku muu suunnitelma huoneiden sijaintiin, niin mä kyllä muokkaan :,D

// pöhh, mulla ei muutenkaan oo ollu mitään suunnitelmaa koko asunnolle, niin vessa sijaitsee nyt sitten siinä :DD //

Didi huomasi, että toinen oli saanut kenkänsä pois jalasta, mutta alkoi sitten näyttämään hitusen huonommalta. Ja syykin selvisi, kun Pepe nosti käntesä ja selitti vessaa. "Siinä heti..", tyttö oli selittämässä, kun Pepe jo olikin rynnännyt vessaan, eikä Didi todellakaan halunnut tietää mitä toinen siellä teki, tai siis kyllähän hän osasi arvata, mutta kuitenkin. Yäk, toivottavasti sen hajun saisi pois vessasta. Tai sitten tehdään vessaremontti! Niin, tuo vessa ei ollutkaan kuin pari vuotta vanha, aivan hyvin siihen voisi tehdä remontin. Näissä tuumissa Didi rupesi kalustamaan ja suunnittelemaan uutta vessaansa, sillä uskoi saavansa siihen luvan sekä rahaa, vaikka toisaalta Marie ja James olivat juuri puhuneet siitä, ettei tyttö saisi keksiä itselleen turhanpäiväisiä rahareikiä, mutta eihän vessaremontti ollut turha, eihän?

Tyttö hätkähti horroksestaan kun toinen kömpi ulos vessasta, kunnossa joka ei todellakaan ollut kovinkaan mairitteleva. Pepe kun näytti siltä, että voisi minä hetkenä hyvänsä kaatua toisen eteiselle, mistä seuraisi kyllä pahaa jälkeä. Didi käveli sitten toisen luo ja hymyili. "Sun kannattais varmaan mennä nukkumaan", tyttö totesi sitten ja lähti taluttamaan toista valmiiksi laitettuun vierashuoneeseen, joka sijaitsi lähinnä tytön omaa makuuhuonetta, sillä Pepeä ei viitsinyt sijoittaa kovin kauas Didistä, jos toiselle vaikka kävisi jotain, ja sitä paitsi, Didin huonetta, ja myös vierashuonetta, vastapäätä oli huoneiston suurin kylpyhuone, jonne tyttö pääsisi nopeiten hoitamaan tarpeensa, eli oksentamaan mitä ilmeisemmin.

Vierashuone sijaitsi olohuoneesta itään, eli aivan toisella puolella kuin eteinen, mistä he olivat tulleet sisälle. Matka ei ollut pitkä, mutta tietysti kun sen joka päivä teki ja useasti, tyttö liikkui aina kivasti. Olohuoneen läpi, joka oli hyvin hyvin valtaisa, ja siitä suoraan, oli vierashuone (heivaa huitsiin toi ihme kissaeläinpatsas :D), joka oli sisustettu hyvin mustavalkoisesti ja vanhahtavasti. Tyttö jätti Pepen huoneen ovelle, jotta tyttö saisi rauhassa vaihtaa yövaatteensa ja näin, ja ehkä jo mennä nukkumaankin. Toiset kun mieluummin toimivat ennen nukkumaan menoa yksin, kuin siten, että joku toinen katseli mitä teki.

// hittihittihitti.... sano jos Pepe kuoli matkalla tai jotain :)) //

//Ei Pepe kuollut :---))

Penelope äännähti epämääräisesti, kun Didi lähti taluttamaan häntä eteenpäin. Tyttö yritti parhaansa mukaan ottaa sellaisia askelia, jotka takaisivat tytön pystyssä pysymisen. Pepen päässä ei ollut yhtään ainutta ajatusta, vaan tyttö oli päästään aivan tyhjä. No hyvä on, joku ääni jostain syvältä hänen päästään kehotti häntä menemään nukkumaan. Mutta ei sitä voinut ajatukseksi sanoa, vaan pikemminkin järjen ääneksi.
Järjen ääntä ei oltukaan vähään aikaan kuultu.

He saapuivat sitten huoneeseen, joka muistutti jotenkin Penelopen omaa huonetta. Huone siis rauhoitti Penelopea, kun huoneessa oli tutut värit. Tyttö ei tuntenut oloaan enää lainkaan turvattomaksi, vaan pikemminkin turvalliseksi. Punapää otti huteria askelia kohti suurta sänkyä, johon kaatui sitten makaamaan vatsalleen. Vähän aikaa tyttö ehti siinä silmät auki maata, kunnes silmät sulkeutuivat hitaasti ja tyttö oli jo syvässä unessa.
Hyvä, nyt Pepe pääsisi nukkumaan humalansa pois. Mutta oikeastaan se ei ollut kovin hyvä juttu kuitenkaan. Sillä aamulla Penelope olisi jälleen oma uupunut ja surullinen itsensä. Ja hän olisi varmasti hyvin nolona ja ahdistuneena, kun huomaisi olevansa Didin luona.

//Jos vaikka heität sitten aamuun? :-)

Tyttö jätti toisen huoneeseen, ja toivoi, että Pepe saisi nukuttua humalansa pois. Didi sulki oven ja lähti kävelemään keittiöön, hänellä oli nälkä, ja sillä hetkellä hän halusi syödä. Ja kun vohvelit olivat valmiiksi tehtyjä, ei niitä kannattanut haaskata. Didi käveli iloisesti keittiöön, josta nappasi mukaansa tarjottimen, jolle hän asetteli lautesen kera muutaman vohvelin, sekä kaakaon, Didi laittoi kaiken ylimääräisen jääkaappiin, jotteivät ne meinsi yön aikana huonoksi. Tyttö kipitti sitten omaan huoneeseensa, jossa vaihtoi ylleen pyjaman, ennen kuin aloitti "yöpalansa".

Didi söi nopeasti, ja jätti tarjottimen yöpöydälleen, ja lähti sitten kylpyhuoneeseen pesemään hampaansa ja poistamaan meikkinsä. Sen tehtyään tyttö palasi huoneeseensa ja laittoi herätyksen viideksi, jotta ehtisi ajamaan L.A'han, uimakisoihin. Tyttö sulki valot ja kömpi sitten peiton alle huojentuneena.


aamu klo. 5.00

Herätyskello soi ikävästi rämisten, mutta Didi sai kellon hiljaiseksi nopealla käden liikkeellä. Toivottavasti se ei ollut herättänyt Pepeä, mutta tyttö epäili asiaa, sillä kaikki huoneet olivat äänieristettyjä, eikä siksi Didin huoneesta kuuluvat äänet voineet kantautua minnekään muualle talon osiin. Didi venytteli ja nousi, sillä hänen olisi toimittava hiljaa, mutta ripeästi, sillä kisoihin olisi lähdettävä aikaisin. Tyttö tarkisti iPhonensa, ja kas kummaa, siellä oli viesti kisojen järjestäjiltä. Tyttö avasi viestin ja luki sen: "Hyvät osallistujat, valitettavasti joudumme perumaan Kalifornian osa-alueen uintikilpailut kaupungissamme sattuneen kloorivuodon takia. Olemme pahoillamme näin lyhyellä ajalla tulleesta informaatiosta! Kilpailut pyritään pitämään kuitenkin mahdollisimman pian....." ja siitä eteenpäin tyttö ei sitten jaksanutkaan lukea. Kiva, kisat oli peruttu, jonkin helkkarin kloorivuodon takia. Didiä vitutti, mutta toisaalta se ei haitannut niin kamalasti, kuin jos kilpailut olisivat olleet jossain kauempana ja näin.

Vaikka kello oli vasta vähän yli viisi, ei Didi viitsinyt enää mennä nukkumaan. Hän voisi aivan hyvin treenata, sillä tyttö oli hyvin pirteällä tuulella, vaikka yöunet olivatkin jääneet vähäisiksi. Mutta sanotaan vaikka näin, että Didi oli tottunut pärjäämään vähillä yöunilla, ja sitä paitsi, hän voisi ottaa torkut myöhemmin, jos alkaisi unettamaan. Tyttö sipsutti pyjamassaan keittiöön tarjottimensa kanssa ja aloitti kahvin keiton, sillä jos millä sai päivän alkamaan, jos joutui heräämään aikaisin. Keittiöön tyttö sitten jäikin aamupalalle, jonka karistaisi kuitenkin kauniista vyötäröstään hyvin pian.

Penelope ei todellakaan herännyt Didin herätyskelloon, sillä ei se edes kuulunut punapään korviin, joka makasi vatsallaan liikkumattomana sängyllä. Tätä punapäätä tuskin saataisiin hereille vaikka herätyskello soisikin korvan vieressä. Sen verran sikeässä unessa tämä cheerleader oli. Parhainta oli vain antaa hänen nukkua humalansa pois. Tosin herääminen tulisi olemaan vaikeaa, mutta kuitenkin välttämätöntä.

Tyttö liikahti ensimmäisen kerran vasta, kun kello oli kahdeksan. Silloin neitokaisen pää notkahti sivummalle ja silmiä alettiin hiljalleen ummistella. Huulet avautuivat hiljalleen, kun hiljainen henkäisy päästettiin huulien välistä ulos. Pepe vetäytyi sitten pieneksi keräksi ja hamuili peittoa ylleen. Peittoa ei kuitenkaan löydetty, sillä tyttö ei tajunnut makaavan peiton päällä. Nyt tyttö kurtisti turhautuneena kulmiaan, kun peittoa ei löydetty. Nyt silmiä availtiin, mutta hän ei nähnyt mitään hetkeen. Näkö alkoi parantua hiljalleen, ja lopulta tyttö näki valkean huoneen.
Joka ei ollut hänen huoneensa.

Cheerleader hätkähti ja nousi ylös nopeasti. Se oli väärin tehty, mutta minkäs tyttö säikähdykselleen mahtoi. Pepen rinta kohoili ylös alas tiuhaan tahtiin ja silmät tarkastelivat huonetta hätäisesti. Tämä ei ollut hänen huoneensa, eikä tytöllä ollut aavistustakaan, kenelle huone kuului. Miten hän edes oli tänne joutunut? Tyttö ei muistanut edellisillasta yhtikäs mitään! Okei, jotain välähdyksiä oli mielessä, kuten esimerkiksi yökerhot kirkkaat valot ja musiikki. Mutta mitään muuta ei muistettu.

Kauhea päänsärky iski yllättäen, jolloin Pepe asetti toisen kätensä ohimolleen. Toinen käsi löysi tiensä suun eteen, sillä päänsäryn lisäksi yllättävä paha olo oli iskenyt. Paha olo ei tosin ollut kovin yllättävä, sillä sehän oli ihan luonnollista rankan ryyppyreissun jälkeen.
Missä on vessa...
Penelope sai itsensä jotenkin nostettua seisomaan ja pinkaisi ensimmäisen oven luo, jonka näki. Bingo, heti ekalla oikein. Vessan ovi suljettiin perässä ja tyttö päätyi oksentamaan viimeisetkin ruokien ja juomien rippeet ulos vatsastaan. Nyt kyllä tuntui siltä, että jotain sisäelimiäkin alettaisiin pian ulos oksentaa.

Syötyään aamupalan tyttö kulki vaatehuoneeseensa, joka oli täynnä toinen toistaan kalliinpia designvaatteita, mutta myös Didin ns. olovaatteet eli lähinnä harrastuksiin liittyvät paidat ja housut, pyyhkeet ym. tarpeellisuudet. Silmäiltyään hetken vaatetankoja, tyttö nappasi käteensä Niken caprihousut ja urheilukengät, sekä Puman t-paidan. Didi käveli vaatehuoneeseen kuuluvaan pukeutumistilaan ja vaihtoi päällensä juuri ottamansa vaatteet, sekä urheiluliivit, jotka nappasi laatikostosta tilan seinustalla sijaitsevasta kaapistosta, jossa sijaitsivat tytön sukat, sekä alus- ja yövaatteet, asusteista puhumattakaan. Didi oli valmis hyvin pian ja vetäisi hiuksensa ponnarille ja nappasi iPod Tutch'insa mukaan, lähtiessään kohti omaa kuntosaliaan.

Okei, ei tytön asunnossa sijaitseva kuntosali ollut niin moderni kuin kaikkein uusimmat salit, mutta laitteet olivat silti hyvin uusia ja kaikki tarvittava oli käsillä. Tyttö laittoi napit korvilleen ja valitsi "urheilusekoituksen" eli kaikki ne kappaleet, joiden tahtiin Didi urheili. Tyttö hypähti juoksumatolle, ja asetti sekä ajan että vastuksen, tyttö ehtisi tehdä kaikkia liikkeitä tarpeeksi paljon, ennen kuin kello olisi kahdeksan, jolloin hän voisi hyvällä omallatunnolla katsoa eilen nauhoittamansa Täydelliset naiset -jakson. Sen ajatuksen siivittämänä tyttö aloitti kuntoilun.


Hikoiltuaan lähes kaksi ja puoli tuntia, Didi lopetti. Hän alskeutui alas tangolta, jolla oli vetänyt leukoja, ja sammutti iPodinsa. Tyttö lähti sitten kävelemään kohti kylpyhuonetta, sillä tytön olisi peseydyttävä, eihän hän voisi liikkua hikisenä edes omassa kodissaan, mutta kun hän tuli lähemmäs kylpyhuonetta ja kuuli sieltä ääniä, hän muisti että oli "pelastanut" Penelope Ravensin eilen illalla. Didi huokasi ja kääntyi vaatehuoneeseen hakeakseen pyyhkeen, mutta palasi sitten takaisin odottamaan vuoroaan, vaikka periaatteessa hän olisi voinut mennä muitta mutkitta sisään, olihan tämä hänen kotinsa ja tuo oli hänen kylpyhuoneensa, mutta toisaalta hän ei halunnut vaikuttaa idiootilta.

Kun sitä oltiin vietetty laatuaikaa vessanpöntön kanssa tarpeeksi kauan, tyttö pesi kasvonsa lavuaarissa viileällä vedellä. Hänellä ei edelleenkään ollut minkäänlaista aavistusta siitä, kenen luona hänen oli ilo olla. Tämä ei tosin tainnut kovin iloinen juttu sille yöpaikan antaneelle henkilölle. Olihan punapää juuri oksentanut tähän hienoon kylpyhuoneeseen ja haju oli sen mukainen.
Vihertävänsiniset silmät nousivat lavuaarista peiliin, josta tyttö tuijotti omaa kuvaansa. Penelope ei ollut todellakaan parhaimmillaan. Tyttö oli onnistunut jotenkin pesemään meikkinsä pois, mutta pelkällä vedellä ei kaikkea saatu pois. Silmäpussit olivat tavallistakin tummemmat, mikä johtui ripsiväristä. Ei tytössä kyllä muutenkaan mitään kehumisen aihetta ollut; Penelope näytti edelleen pahoinvoivalta, masentuneelta ja erittäin surkealta.
Ja olo oli sen mukainen. Nyt punapää lupasi itselleen, ettei enää koskaan joisi näin paljon. Tämä olo oli kerrassaan kamala, eikä olo lähtenyt kuin ajan kanssa.

Penelope kuivasi kasvonsa tuntemattomaan pyyhkeeseen, jonka jälkeen hän oli valmis poistumaan kylpyhuoneesta. Punapää ehti avata kylpyhuoneen oven ja astumaan askeleen pois sieltä, kunnes hänen katseensa kohtasi huoneessa olevan henkilön. Tytön. Samasta koulusta.
Voihan...
Tunnistettuaan Didi Chapplen ei Penelope voinut olla tuijottamatta tätä silmät suurina. Hetkessä punapään ilme kuitenkin muuttui araksi ja noloksi. Tämä oli niin kiusallista ja häpeällistä.
"... H-huomenta.." cheerleader mutisi vaivaantuneena ja laski katseensa Didistä tämän jalkoihin. Pepe yritti muistella, miten ihmeessä hän oli Didin mukaan päätynyt, muttei saanut päästään sitä vastausta.
".. Tämä on hirmu noloa... Olen todella, todella pahoillani", Penelope jatkoi katuvaisella äänellä ja toivoi, ettei Didi toruisi häntä liikaa.

Tyttö nojasi vastapäiseen oveen ja olisi pian jo hakannut ovea päästäkseen itse kylpyhuoneeseensa, mutta sitten ovi avattiinkin jo. Didi hymyili helpottuneena, toinen ei ollut pyörtynyt tai kuollut vessaan. Kun tyttö huomasi toisen katseen, hän tiesi, mitä toinen ajatteli, tai ainakin suurin piirtein, sillä harvemmin koulun suosituinpiin lukeutuva "pelastaa" ketään vähemmän tuttua, kuten Didi oli Pepen kohdalla tehnyt. Kun toinen sitten toivotti huomenia, mutta laski sitten katseensa maahan, Didi kummeksi, mutta muisti sitten taas kuka oli, ja millaisena Pepe piti häntä, plus tietysti se, millainen tämä tilanne oli. "Huomenta", Didi vastasi sitten hymyillen. Tänään hän ei aikonut olla pahakaan diiva, mutta toivoi, että Pepe ymmärtäisi pitää asian omana tietonaan.

"Hei-hei-hei, aikalisä", tyttö tokaisi sitten. "Tässä ei ole mitään muuta noloa kuin se, että sä näytät ihan karmeelta, sun ei oikeesti tartte pahoitella mulle mitään, oikeesti." Didi veti henkeä, okei, tämä oli oudoin ja typerin tilanne missä oli kuunaan ollut, mutta Didi selviäisi tästä, hänhän selvisi mistä tahansa asiasta. "Kuule", tyttö sanoi sitten ja katsoi Pepeä. "Mä toivon, että sun olosi on parempi, koska keittiössä on sulle aamiaista, ja kun sä oot syönyt, niin sulle pitäis löytää jotain vaatetta", Didi jatkoi puhelemistaan. Hän hymili aurinkoisesti, vaikka tokikaan sitä, eikä edellisiä lauseita, olisi voinut odottaa koulun kolmanneksi suosituimmalta diivalta, joka tuskin välitti kenestäkään (juorujen mukaan..). "Mutta kulta", tyttö sanoi: "jos sä meet syömään, niin mä käyn suihkussa treenien takia, ja tulen pitämään sulle seuraa sitten, okei?" Valitettavasti tyttö ei meinannutkaan odottaa vastausta, vaan marssi kylpyhuoneeseen, jonne suihkutti heti ensimmäiseksi ilmanraikastetta hyvin, hyvin, paljon, sillä hänen kylpyhuoneensa ei saisi haista oksennukselle missään vaiheessa!

//Ääää, vähän ketutti, ku eilen olin vastaamassa tähän, nii vahingossa päivitin tän sivun.... Ja viesti katos, totta kai -____-
No, kokeillaan uudestaan : p

Penelope odotti Didin suusta tulevan jotain aivan muuta kuin aamutoivotuksen. Lisäksi hymy, joka suositus kasvoilla paistoi, hämmensi soppaa vain entisestään. Eikö Didi aikonutkaan torua punapäätä? .. Joka oli hetki sitten käynyt oksentamassa toisen vessaan. Pepe oli jo niin valmiina ottamaan vastaan torut, mutta miksi niitä ei sitten vielä tullutkaan?

Kun Didi avasi uudemman kerran suunsa, oli cheerleader jo valmiina sulkemaan silmänsä ja kuulemaan torut. Mutta torujen sijaan sieltä tulikin huomautus tytön karmeasta ulkonäöstä ja kehoitus mennä syömään. Penelope ei voinut tuijottaa Didiä kuin suu auki ja silmät suurina hämmästyksestä.
Ei tämä voinut olla Didi Chapple, suosittu, joka tunnettiin diivamaisuudestaan?
Sitten Didi jo pyyhälsikin hänen ohitseen kylpyhuoneeseen, jonka suuntaan Pepekin kääntyi nähdäkseen vain oven menevän edestään kiinni. Selvä, tämä oli varmaan kaikista oudoin tilanne, mihin Penelope oli pitkiin aikoihin joutunut.

Punapää hieraisi ohimoaan, kun käveli eksyneenä suositun asunnossa. Ei hänen tehnyt mieli syödä yhtään mitään, mutta se oli pakko, kun Didi oli sanonut aamiaisen olevan valmis. Ei Pepe tahtonut vaikuttaa epäkohteliaalta, joten hän vaikka pakottamalla söisi jotain vatsaansa, vaikka se nyt saattaisikin tulla melkein heti ylös.

Keittiö löydettiin ja tyttö istuutui ujona pöydän ääreen. Hän katseli hämmentyneenä pöydällä olevia ruokia, kunnes alkoi epävarmasti lappaamaan ruokaa lautaselleen. Tyttö alkoi mutustella leipäänsä hitaasti katsellessaan samalla ympärilleen. Didin asunto näytti kerrassaan kauniila.
... Nyt kyllä tekisi mennä uudestaan oksentamaan, mutta sitä tyttö ei tekisi. Ei ainakaan vielä.
Pepe joi vettä toivoen, että paha olo pysyisi edes hetken kurissa.

// hyvä tokin on, mut se ketuttaa aivan hirveesti ku vastaus poistuu... :<< ja mua ketuttaa se, et tää on eka kerta varmaan kolmeen päivään ku netti edes suostu aukeemaan... :S //

Didi hengitti kylpyhuoneessaan sisään ilmaa, johon oli hetki sitten suihkuttanut kaiken laisia aineita peittääkseen oksennuksen hajun, ja onnekseen tyttö ei enää hetken päästä huomannut sitä ja unohti koko asian, sillä paikka oli muuten niin siisti, ettei uskonut siellä jonkun olleen oksentamassa. Didi jätti vaatteensa pyykkikoriin, joka oli piilotettu kaappien sisään ja astui suihkuun. Pestyään itsensä, hiuksia myöten, tyttö astui pois ja kuivasi itsensä. Pelkkä pyyhe ympärillään tyttö käveli huoneeseensa ja suoraan vaatehuoneeseen, josta valitsi päällensä kauniin ja kalliin tunikan, johon sopivat tytön valitsema vyö sekä rannekorut, hiuksensa tyttö nosti ylös, vaikka ne olivatkin hieman märät ja valuttaisivat vettä, mutta Didi päätti selvitä kunhan föönaisi niitä hetken. Ja tyttö laittoi sitten föönin päälle ja kuivasi hiuksiaan hetken, ennen kuin sipaisi kasvoilleen hehkeän meikin ja lähti kohti keittiötä.

Päästyään keittiöön Didi hymyili iloisesti kun huomasi Pepen olevan syömässä. Toki tyttö tiesi, ettei krapulan jälkeen juuri mikään maistunut, mutta se oli parempi syödä kuin olla syömättä, sillä anorektinen vartalo ei ollut sama asia kuin kauneus, sen Didi oli oppinut, vaikka hänen omat mittansa olivat hyvin lähellä anoreksiamallien mittoja. Tyttö asteli paljain jaloin keittiöön ja käveli jääkaapille napaten matkalla mukaansa lasin. Niin, tytön jääkaapissa oli eräs ihana ominaisuus, sillä siitä sai jäitä juomaansa, mikä nyt ei ollut niin harvinaista enää nykyään, mutta Didi piti siitä toiminnosta ja nappasi nytkin jääkuutioita lasiinsa. Saatuaan jääkuutiot, Didi täytti lasin kylmällä vedellä ja istuutui sitten Pepeä vastapäätä. "Onko sun vointisi ihan okei?" tyttö kysyi sitten ja joi vettä. Hänellä oli vieläkin jano, ja nälkäkin oli ehtinyt jo tulla, joten Didi söisi varmasti myös itsekin jotain.

Penelope söi leipää niin hitaasti kuin vain kykeni. Jos leivän söisi mahdollisimman hitaasti ja rauhallisesti, niin ehkä se ei tulisi ylös? Toiveajattelua, mutta sillä mentiin.
Punapää joi aina välillä siemauksen vettä, mutta paljoa hän ei kerralla uskaltanut sitä juoda, vaikkakin kurkku tuntui kuivalta ja pisteliäältä. Kyllä tämä tästä, pikkuhiljaa.

Cheerleader kuuli sitten askeleiden lähestyvän ja pian keittiöön saapui hänen seurakseen Didi Chapple, johon Pepe oli jo aikaisemmin ehtinyt törmätä. Tyttö laski katseensa häveten pöydälle ja mutusteli leipää suussaan. Hienoa, tästähän tulisi mielenkiintoinen tilanne. Penelope, joka tunsi olosa jo nyt ahdistuneeksi ja noloksi, otti vesilasin jälleen käsiinsä ja hörppäsi suuhunsa vettä. Silloin Didi kysyi hänen vointiaan, jolloin Penelope kohteliaana tyttönä nosti katseensa pöydästä Didiin ja nyökkäsi tälle hatarasti hymyillen. "J-joo... Ihan hyvä.." Penelope vastasi hiljaa, katsoi toista vielä hetken aikaa silmiin, kunnes hän laski katseensa takaisin pöydälle. Leivästä oli jäljellä enää yksi reunapala, jota tyttö ei saisi enää alas syötyä.
"Kiitos ruuasta", cheerleader kiitti vaisusti, muttei tehnyt elettäkään noustakseen vielä pöydästä. Hän oli se vieras talossa, hän seuraisi Didia ja kuuntelisi tämän ehtoja.

"S-sinulla on kaunis koti", tyttö päätti aloittaa keskustelun, mutta tunsi nolaavansa itsensä yhä enemmän.

Tyttö joi vettänsä mielissään, sillä jano tuntui olevan vieläkin. Tyttö nappasi käteensä lautasen, joita oli kasannut pöydälle, ja kasasi lautaselleen banaanin sekä viinirypäleitä. Didi kun aloitti mielellään aamiaisen uudestaan hedelmillä. Tyttö aloitti banaanin kuorimisen samalla kun Pepe vastasi voivanka ihan hyvin. Didi vastasi toisen katseeseen hymyillen niin silmillään kuin suullaankin. "Se on hyvä, mut hei, jos sun olos ei anna periksi, niin mulla on kyllä helpottavia lääkkeitä", tyttö selitti sitten kuorien samalla banaaninsa loppuun. Didi aloitti sirosti syömään banaaniaan, ja kun toinen kiitti, tyttö lopetti syömisensä ja vastasi: "Ole hyvä vain." Didi hymyili vielä toiselle ja keskittyi taas hedelmän syömiseen, mikä katosikin nopeasti Didin sirosta suusta alas, sillä tytöllä oli todellakin nälkä! Niin joo, ja turha oli sanoa Didiä anorektikoksi tai mitään, sillä tyttö antoi itselleen luvan syödä herkkujakin vaikka kuinka, kunhan muisti harjoitella sen jälkeen ahkerasti.

Kun Pepe sitten aloitti keskustelun, Didi oli jo siirtynyt painostavan hiljaisuuden takia syömään viinirypäleitään. "Kiitos", tyttö vastasi sitten iloisesti. "Haluaisitko sä nähdä tätä asuntoa enemmän? Tai siis eihän sun ole pakko, mutta ajattelin, että jos sulla ei ole kiirettä kotiin, niin voisin vähän esitellä tätä sulle", Didi selitti sitten. Mutta tytön äänensävy kertoi, että Pepen olisi hyvä suostua ns. esittelyyn, sillä kun Didi Chapple tahtoi jotain näyttää, hän myös teki miten parhaaksi katsoi. "Mutta, haluaisitko sä eka itsellesi jotain parempaa päällesi?" tyttö kysyi sitten. Eihän hän toki vähätellyt toisen vaatteita tai mitään, mutta jokainen nyt taisi liikkua mieluummin siisteissä ja puhtaissa kuin likaisissa vaatteissa. Eikö?

Penelope pudisteli hieman päätään, kun Didi sanoi jotain helpottavista lääkkeistä. Ehkei punapää niitä kuitenkaan tarvitsisi. Hän ansaitsi pahan olonsa, sillä oli sen aivan itse aiheuttanutkin. "Kiitos, mutta... Kyllä tämä tästä", cheerleader vastasi ja vilkaisi pahoittelevasti Didiin. Ei hän tahtonut mitenkään toista sanoillaan loukata, mutta ei sitä voinut koskaan tietää, miten Didi reagoisi hänen sanoihinsa.
Punapää keskittyi hetkeksi aikaa katsomaan Didin syömistä, mutta tajutessaan miten epäkohteliasta se oli, hän käänsi katseensa sivummalle katsellen asuntoa.

Tyttö kysyi sitten Penelopelta, tahtoiko hän nähdä asuntoa enemmän. Penelope nyökkäsi hetken kuluttua, sillä eipä hänellä tainnut muita vaihtoehtoja olla. Toki häntä kiinnosti nähdä, miten itse Didi Chapple asui. Tosin... Edelleenkin häntä hävetti se, miten oli tänne joutunut. "Joo, käyhän se", Pepe vastasi vielä ääneen, mutta toisen seuraava kysymys vaatteista sai sitten Penelopen laskemaan katseensa omiin vaatteisiinsa. Eh... Hienoa Penelope. Olet näin hienossa talossa ja sinulla on ylläsi pilalle mennyt mekko.
"No, jos siitä ei ole mitään.. Haittaa? Tai siis joo..." Pepe mutisi nolona ja torui itseään mielessään.

// hittiä, hittiä.. //

Kun toinen sitten sanoi, ettei kaivannut lääkkeitä, tyttö ymmärsi kyllä, etteivät kaikki halunneet ottaa lääkkeitä krapulaansa lievittämään, mutta Didi itse otti vaikka kourallisen kaikkia mömmöjä, jotta saisi krapulan helpottumaan. "Selvä, mutta sano vaan, jos haluatkin ottaa jotain", Didi lisäsi sitten. Tyttö jatkoi sitten viinirypäleiden syömistä, jotka katosivatkin nopeaa vauhtia tytön suuhun. Kun tyttö oli saanut viinirypäleet syötyä ja veden juotua, hän kohotti katseensa Pepeen. Toinen nyökkäsikin sitten, että haluaisi mieluusti nähdä asuntoa, ja vahvisti asian sanomisillaan. "Hienoa!" Didi huudahti aidosti innoissana ja pomppasi ylös. Hän hymyili toiselle mielissään. Kuitenkin hän piti katseensa ystävässään, joka sitten alkoikin nolostelemaan omia vaatteitaan. Voi vittu, eihän sen nyt näin pitänyt mennä. "Pepe, siitä ei oo oikeesti yhtään mitään haittaa!" tyttö jatkoi sitten ja käveli toisen luo. Siinä tyttö sitten seisoi, valmiina kuin lukkari sotaan, tai no tässä tapauksessa vaatteiden etsintään! "No, mennäänkö me sitten?" tyttö kysäisi ja tarttui toista kädestä, jonka jälkeen myös Pepe nousi.

Didillä tosiaan oli hyvin, hyvin, paljon vaatteita, ja osa oli sellaisia, joita hän oli lainaillut kavereilleen, tai oikeastaan antanut, sillä ne vaatteet joita hän säilytti "pienemmässä" vaatehuoneessa toisen vierashuoneen vaatekaapissa, olivat sellaisia, joita tyttö ei enää käyttänyt. Ja mukana oli todellakin mitä hienoinpia merkkivaatteita, tosin ei niitä uusinpia sesonkivaatteita, mutta upeita silti. Tuo toinen vierashuone sijaitsi samalla puolella asuntoa kuin keittiö, eli oli melko lähellä. Didi, joka siis oli lähes taluttanut Pepen huoneen ovelle, avasi nyt oven, joka johti vasta siihen huoneeseen. Olisi vielä yksi ovi avattavana, ja Didi halusi, että Pepe avaisi sen, jotta saisi sitten etsiä itselleen mieluiset vaatteet. "Noniin, tuolla on toi ovi, sen takana on vaatehuone, josta saat valita ihan mitä tahansa sun mielesi tekee", tyttö sanoi sitten ja hymyili toiselle. "Ja mun puolestani sä saat avata sen, että menehän nyt", Didi hoputti sitten Pepeä, jotta toinen tosiaan menisi sinne vaatehuoneeseen.

Penelope nyökkäsi jälleen kerran, kun Didi kehotti häntä sanomaan, jos lääkettä tuntuisi tarvitsevan. Jos pääkipu tästä vielä pahenisi, niin ainakin päänsärkylääkettä täytyisi pyytää.
Didi kuulosti saavansa tarpeekseen punapään jatkuvasta anteeksipyyntelystä, ja se jos mikä sai Penelopen enemmän noloksi. Ehkä hän vain pitäisi jatkossa pienen suunsa kiinni ja tekisi kaiken, mitä Didi sanoisi. Kyllä, ehkä niin olisi parasta toimia.
Toinen tarttui häntä kädestä ja vetäisi ylös tuolilta.

Didi talutti häntä huoneeseen ja sinne päästään suosittu antoi Penelopelle vapaat kädet vaatteiden valitsemisen suhteen. Hetken aikaa punapää seisoi neuvottomana aloillaan, mutta otti sitten askeleita kohti suurta ovea, jonka pitäisi Didin sanojen mukaan johtaa vaatehuoneeseen. Pepe avasi sen ja hänen silmänsä suurenivat ihmetyksestä. Hänen oma vaatehuoneensa oli todella minimaaline tähän verrattuna.
Vihertävänsiniset silmät alkoivat sitten tutkiskella vaatehuoneessa olevia vaatteita. Penelope ei ensiksi tiennyt, mitä hän aikoisi etsiä, mutta päätti ainakin aloittaa housuilla. Farkut olikin helppo löytää, mutta sitten seuraavava olikin etsintävuorossa paita. Pepestä tuntui kiusalliselta lainata Didiltä vaatteita, mutta... No, Didi oli antanut siihen luvan, eikä Penelope alkaisi enää vastaankaan inttää.

Viimein tyttö nappasi käsiinsä punaisen pitkähihaisen paidan. Pepe alkoi riisua pahasti likaiseksi mennyttä mekkoaan. Voih, harmi että mekko oli mennyt näin pahaan kuntoon. Onneksi oli olemassa pesukone. Tosin... Penelopesta tuntui, että tämä mekko oli jo parhaat päivänsä nähnyt.
Kun tyttö oli saanut puettua farkut ja punaisen paidan päälle, hän astui ulos vaatehuoneesta ja hymyili Didille pienesti. "Tällaiset minä sitten löysin", Pepe totesi, sillä hän halusi saada varmistuksen siitä, että Didi antaisi hänen pitää juuri näitä vaatteita.

Didi istahti sängylle sillä välin, kun Pepe lähti tutkimaan vaatehuoneen sisältöä ja etsimään mieleisiään vaatteita. Tyttö tutkaili huonetta, jonka kuitenkin tiesi, mutta joka oli kuitenkin melko vähäisellä käytöllä, kun suurin osa majoittui siihen suurempaan vierashuoneeseen, eivätkä suinkaan tähän, vaikka tämäkin huone oli ihanan iso, ainakin joidenkin mielestä. Didi käänsi sitten päätään, ja koko kroppaansa samalla, ja katsoi ulos, kun päivä oli lähdössä nousuun. Koko kaupunki oli vielä unenpöpperössä, mutta silti ulkonakin oli varmasti liikettä. Niin, siinä istuessaanhan tyttö ei voinut nähdä alas kaduille, vain muiden pilvenpiirtäjien ohi ja yli, mikä oli sinällään harmi, mutta toisaalta, kuka haluaisi aina katsella vain katutasoa, kun pystyi näkemään kauniita maisemia ylhäältä käsin. Mutta sitten Didi käänsi katseensa takaisin huoneeseensa, ja odotti sitten, millaiset vaatteet Pepe oli itselleen löytänyt.

Kun toinen sitten astui ulos vaatehuoneesta, Didi hymyili iloisesti. Pepe oli löytänyt hyvät ja näyttävästi myös istuvat vaatteet itselleen. "Noi sopii sulle tosi hyvin", Didi sanoi ja nousi yhä vain hymyillen ylös. "Otetaanko sun mekkosi mukaan, niin voit laittaa sen johonkin kassiin ja viedä kotiisi?" tyttö kysyi sitten, sillä toinen haluaisi varmasti säästää mekon. Jos siitä vaikka saisi kelvollisen, vaikka Didi kyllä epäili muuta. Mutta nyt kun Pepe näytti olevan valmis, Didi ajatteli, että esittelykierros voisi aivan hyvin alkaa. Ei nyt ehkä tästä huoneesta, kun tämä oli jo nähty, mutta jostain muualta tytön asunnosta pitäisi kyllä aloittaa. "Mutta, ootko sä valmis lyhykäiseen esittelyyn asunnossani?" tyttö kysyi sitten hymyillen Pepeltä. Tokihan Pepe saisi päättää halusiko esittelyn toisen asunnossa, mutta Didi oli varma, että jokainen olisi edes hitusen utelias näkemään, millaisessa asunnossa Didi Chappel oikeastaan asui.

Penelope asetteli vielä paitaa kunnolla ylleen, kun Didi oli sanonut vaatteiden sopivan hänelle. Tyttö huomasi peilin lähettyvillään ja uteliaisuudesta vilkaisi itseään siitä. Vihertävänsinset silmät katselivat hetken aikaa peilistä näkyvän henkilön kasvoja, kunnes katsetta sitten laskettiin vaatteisiin. Vaatteet istuivat hyvin hänen yllään ja väritkin olivat juuri sellaiset, joita tyttö yleensä käytti. Tällaisiä vaatteita pystyisi löytämään punapäänkin vaatekaapista.
Didi mainitsi sitten Pepen mekon, jonka tyttö oli hajamielisenä jättänyt vaatehuoneen lattialle. Tyttö haki sen nopeasti käsiinsä, katsoi sitä hetken aikaa punnitsevasti, kunnes kääntyi Didin suuntaan. "Joo, joku pussi olisi ihan kiva", Penelope vastasi. Ei hän raaskinut heittää mekkoa aivan vielä pois. Tyttö katsoisi, miten se selviäisi pesusta ja voisiko sille enää pesun jälkeen mitään tehdä.
... Mutta missä ihmeessä Penelope olikaan ollut, sillä mekossa oli ties mitä likatahroja? Ehkä Penelope ei tahtonut tietää sitä.

Didi muistutti jälleen siitä asuntonsa esittelykierroksesta, johon Pepe nyökkäsi. "Toki", tyttö vastasi ja taitteli mekon siististi käsissään. Täytyi myöntää, että kyllä Penelope oli sen verran utelias näkemään, miten Didi Chapple, yksi koulun suosituista, oikein asui.

"Tuota.." Pepe aloitti sitten varovaisesti ja sipaisi hiuksiaan korvansa taakse. "K-käyttäydyinkö eilen miten pahasti..? Sanoinko minä jotain tai mitään.." punapää kysyi arasti. Hän ei sinänsä tahtonut tietää, mitä oli eilen illalla mennyt puhumaan, mutta... Hän kuitenkin tahtoi tietää, mitä oli Didille kertonut. Vai oliko kertonut mitään.

Tyttö hymyili iloisesti. "Joo, mä annan sulle kyl kassin, niin saat kannettua tuon mekkosi kotiin", Didi sanoi sitten. Tyttö otti muutaman askeleen kohti huoneen ovea toivoen, että Pepe seuraisi "kiltisti perässä", sillä hän ei alkaisi raahaamaan toista, kuten oli edellisenä iltana tehnyt. Niin, muistikohan toinen eilisestä yhtään mitään? Koska Didiä nyt ainakin kiinnosti, missä toinen oli juottanut itsensä kaatokänniin, kun Didihän oli löytänyt ystävänsä vasta puistosta. Ja tyttö oli kyllä iloinen ja huojentunut, että oli saanut Pepen pois puistosta, vaikkakin hieman omalaatuisin keinoin. Kun toinen sitten näytti taas muistavan asunnon esittelykierroksen, Didi terästäytyi. Hänen pitäisi kertoa aika mielenkiintoisia juttuja, koska kukaan ei halunnut kuulla taloista TYLSIÄ juttuja, ei vaikka talossa asuisi joku megajulkkis. "Hyvä, aloitetasan sitten", tyttö sanoi sitten pirteästi, vaikka päivä oli tuskin päässyt alkuun.

Ovesta ei kuitenkaan päästy pidemmälle, kun Pepe sitten kysyi, mitä oli eilen tehnyt. Tai oliko hän tehnyt jotain pahaa/tyhmää/anteeksiantamatonta? Didi ei osannut antaa vastausta siitä, mitä Pepe oli alkuillasta tehnyt, mutta tyttö osasi kyllä antaa vastauksen sen jälkeisiin tapahtumiin. "Et", tyttö sanoi ensiksi: "Et sä käyttäytynyt kovinkaan pahasti pientä vittuilua lukuunottamatta ja itkemisiä, mutta se nyt kuuluu krapulaan." Ja sitten Didi iski silmää toiselle salaliittolaisen tavoin. "Mutta älä huoli hani, mä en kerro eteenpäin yhtään mitään, älä siitä huoli", Didi sanoi sitten. "Mä en tule puhumaan sun asioistasi kenellekään", tämä jatkoi sitten lupailujaan, mutta oli kyllä aivan tosissaan. Sillä vaikka Pepe ei ollut kertonut krapulassa ollessaan mitään raksauttavaa tai merkitsevää, Didistä ei ollut oikein, jos hän olisi yht'äkkiä vain mennyt kertomaan eilisestä. Jokuhan voisi saada täysin väärän kuvan koko hommasta ja se ei olisi kivaa kenenkään kannalta. "Mutta jos sä meinaat kysyä jotain siitä, miten sä jouduit siihen kuntoon ja mun luokseni, mä en osaa vastata juuri mitään", tyttö jatkoi sitten henkäisten. "Mä löysin sut Balboa Parkista ja toin tänne, mutta muuta mä en tiedä", Didi selitti sitten ja toivoi tosiaan, ettei Pepe alkaisi punaista päätänsä asialla vaivaamaan sen enenpää.

Mutta niin, se esittelykierros. Didi taikoi huulilleen hymyn ja avasi oven, kuin valmiina aloittamaan. "Ja nyt jos sallitte, me voitais tutustua mun asuntooni", tyttö sanoi sitten hymyillen iloisesti Pepelle.