Hello, sunshine!

♣ nufnuf nessukulta tänne mollyn kanssa n_n♥ ♣

Oli keskipäivä, ja aurinko porotti kuumana taivaalta. Oli normaaliakin kuumempi ilma, ja oppilaat pysyttelivät mieluusti varjossa, toisin kuin tämä hieman erikoisempi tapaus joka makoili parhaillaan vatsallaan puisella pihapöydällä. Tämä Desiréksi kutsuttu scenelikka omasi pitkät turkoosit, hivenen kiharretut hiukset jotka valuivat hänen piirroslehtiönsä päälle. Yllään hänellä oli vain valkoinen mekko ja vyötärölle sidottu musta vyö, sekä avonaiset korkokengät väriltään turkoosit, joita hän heilutteli ilmassa. Neito oli syventynyt piirtämään maisemaa koulun pihasta johon kuului pala koulua, pöytiä ja oppilaita jotka melskasivat sen mitä kuumuudelta jaksoivat. Hän itse ei välittänyt kuumuudesta mitään, sillä se oli yksi asia mitä hän rakasti "uudessa" kotikaupungissaan.

Desiré pyyhkäisi hiuksia kasvoiltaan vaihtaen lehtiönsä asentoa ja lähes tiputtaen suuret leopardikuvioiset aurinkolasinsa maahan. Ketään muuta ei ollut pöydän lähettyvillä, sillä hän pystyi keskittymään piirtämiseensä paljon paremmin jos muita ei ollut vieressä niskaan läähättämässä. Ja aina jos hän oli seurassa, kävi niin että hän pirtsakkana tyttönä kävi pulputtamaan kuin papupata, ja elehtimään suuresti ja luultavasti harrastamaan myös mitä mielenkiintoisimpia tempauksia; siinä jäivät piirtämiset vähälle. Mutta siinä tapauksessa jos hän piirsi muotokuvaa, hän pystyi jopa juttelemaan ja taiteilemaan samaan aikaan, mutta ylimääräisiä ei silloinkaan saisi olla.

Dessy hyräili itsekseen jotakin kappaletta, kumittaen välillä lyijykynänsä jälkiä, kiinnittämättä mitään huomiota ihmisiin jotka välillä kävelivät ohi. Yhdessä vaiheessa joku läheisestä cheerleader-porukasta tuli valittamaan hänelle että hän makoili heidän pöydällään. Siinä vaiheessa tyttö oli nostanut vahvasti meikatut kasvonsa tuota kohti, järjestellyt kasvolleen jäätävän ilmeen ja todennut vain "vai niin". Ja laskenut katseensa takaisin. Blondi tyttö oli hetken epäröinnin jälkeen palannut takaisin tyttöporukkaansa, joka haukkui häntä kovaan ääneen.
Des vain hyräili ja jatkoi piirtämistään.

♣ vähän sekavaa ;> ♣

- sä kirjotat kans melkeen jokaises roolis perään 'vähä sekavaa' vaikkei se ees oo XD -

Molly Williams ei todellakaan ollut pukeutunut sään mukaan, vaan pikemminkin mielensä. Tyttö kun keikkui lähemmäs viisitoista senttisten tolppakorkojen päällä muutenkin paksu pohjaisemmissa, mustissa remmi nilkkureissaan. Muuta puvustusta olivat tummanvioletit verkkosukkahousut, lyhyt musta tyllimekko, josta hihoja ei löytynyt lainkaan. Ne kun sattuivat olemaan irtonaiset ja alkoivat vasta kyynerpäiden kohdalta. Väriltään tosin samaa tummaaviolettia, mitä verkkosukkiksetkin edustivat. Lantiolla roikkuivat muutamat ketjut, mekko oli takaa nyöritetty korsetilla, nauhat yhä samaa violetin linjaa. Hiukset olivat edestä vapaina, takaa nostettuna oudolle syherölle. Korvissa roikkuivat isot puiset, parittomat renkaat. Toinen musta, toinen violetti. Ja kaksivärinen linja jatkui myös tytön meikissä, mustat kajalit ja violetti luomiväri. Tietenkään unohtamatta violetteja huulia.
Laukku neitokaisella roikkui rennosti toisella olalla.

Filosofian tunti oli juuri hetki takaperin loppunut, vaikkakin tyttö oli jäänyt väittelemään opettajan kanssa muutamasta epäkohdasta. No, nyt hän oli saanut tahtonsa läpi ja hyppi portaat alas ja ovesta ulos.
Piha oli täynnä erinäistä, hyvin klikittäytynyttä, porukkaa. Emot angstaamassa missä lienee, urheilijat huutosakkilaistensa kanssa, huutosakkilaisia omassa porukassaan. Tuttua siis, eikä mitään erikoista, paitsi...
Tuo scenetyttö lehtiöineen pöydällä. Siis kirjaimellisesti pöydällä. Se miten tuo sai ärsytettyä kovaäänistä huutosakkilais porukkaa kirvoitti hymyn goottitytön huulille. Hän ei voinut, eikä yrittänytkään, hillitä askeleitaan, jotka johdattivat hänet suoraan tytön luo.

"Mitäs piirrät?", Molly kysäisi kun paremmaltakin tutulta.

♣ no kun se oli sekavaa XD siis kirjotin ekan kappaleen ja en meinannu keksiä enää mitään ja sit keksin päästä jotain siis suoraan sanottuna paskanjauhantaa :'''DD ♣

Desiré hyräili biisiään hyväntuulisesti, ottaen tussauskynänsä esille ja kävi piirtämään kuvan rajoja paremmin. Hänellä oli hyppytunti, ja hän oli tyytyväinen saatuaan luonnoksen välitunnin aikana valmiiksi; nyt hän voisi jatkaa piirtämistään huolimatta siitä että oppilaat menisivät tunneilleen.
Yhtäkkiä tyttö hätkähti ajatuksistaan, kun kuuli kysymyksen joka selkeästi oli osoitettu hänelle. Aluksi hän ajatteli että huutosakkilainen oli tullut takaisin, mutta tajusi sitten mitä häneltä oli juuri kysytty. Hän käänsi ruskeat silmänsä tuohon henkilöön, joka paljastui goottitytöksi, jonka hän ulkonäöltä muistikin jotenkuten. Kolmosluokkalainen, tyttö muisteli.
"Tälläst, maisemaa yritän", Dessy naurahti, heilautti turkoosit kiharansa toiselle puolen ja paljasti piirroksensa toiselle.

Scenetyttö nousi ylös makuuasennosta, istuen edelleenkin pöydän päällä. Hän siristi hieman silmiään auringonpaisteessa, katsoen tyttöä tarkemmin. Korsetti ja kengät kiinnittivät huomiota ensimmäisenä kun vaatetusta katsoi, ja kauniit kasvot oli meikattu mustalla ja violetilla. Desiré ei kokenut toista lainkaan uhkaksi, vielä ainakaan, sillä kaikki kapinalliset ja luuserit olivat yleensä paljonkin mukavampia ihmisiä kuin kermaan kuuluvat. Kokemusta kyllä oli.
"Mä oon Desiré Deveraux, kiva tutustua", turkoosipäinen naisenalku sanoi hymyillen.
"Istu seuraan vaan", scenelikka kehotti ja teki toiselle tilaa pöydällä, raivaten kynänsä ja lehtiönsä syliinsä.

Molly virnisti, vai oikein yritti? Hyvältä se näytti, helvetin hyvältä. No, luonnostelma vaiheessahan se vasta oli, mutta silti.
"Yrität? Varmaan joo, hyvältä se näyttää, usko." Scene tyttö näytti oikeastaan hyvältä, erottui joukosta edukseen. Ja sillä oli uskomattoman kauniit hiukset, kelpaisi kyllä Mollyllekin.

"Ai se ranskalainen?", Molly kysäisi. Hän oli kyllä kuullut tästä tytöstä muutamilta tutuilta, muttei ollut osannut yhdistää kuvausta kehenkään. Desiréssä tuntui olevan särmää, Molly piti siitä.
"Niin, mä olen Molly Williams ja kuin myös", goottityttönen hymähti sipaisten muutaman kasvoille pyskivän mustan suortuva korvan taa.

"Kiitos", tyttö hymähti ja totteli kehostusta istuutuen Desin seuraksi pöydälle. Gootti oikoi mekkoaan ja katsahti sitten sceneen. "Sähän tulit kesken vuoden, right? Mitäs pidät meidän pikku Astonistamme?", Molly kysäisi hymyillen.

Kyllä goottineito tiesi, kuikan heitä tuijotettiin. Ja se oli ihan ok, ei hän itse niin klikkeihin katsonut uusiin ihmisiin tutustuessaan. Häntä ei haitannut lainkaan se, kuinka Desiré ehkä olikin arvojärjestyksessä alempana. Tosi, Cat voisi olla erimieltä, mutta Molly yritti pitää huolen siitä, ettei häntä yhdistetty suosittuun siskoonsa. Vain, koska pikkusisko itse tahtoi sen menevän niin.

"Heheh, kiitti kovasti. Luonnoshan tää vielä on että ei sitä tiedä miten mä onnistun tän vielä pilaamaan", Desiré naurahti, hyvillään kehuista kuitenkin, ainahan ne lämmittivät mieltä.
"Joo, ranskishan mä", tyttö sanoi hymyillen, hän kuuli tuotakin suhteellisen usein. Hänen ranskalaisuutensa mainittiin monesti kun hän esittäytyi, ja kai se oli ihan ymmärrettävää että hänestä puhuttiin "sinä ranskalaisena scenetyttönä". Tai niin hän ainakin epäili hänestä puhuttavan.
"Sulla on kiva nimi, Molly", turkoosihiuksinen neitokainen sanoi hymyillen, hän piti hieman erilaisemmista nimistä. Tai oikeastaan kaikesta mahdollisesta erilaisesta, mitä nyt saattoi keksiä, uniikkius oli aina positiivinen asia. Sen puoleen hän piti Mollyn ulkonäöstäkin, kun toinen ei ollut sitä massaa jota kaikki teinilehdet sun muut pursuivat.

"Joo, kesken vuoden. Noh, Aston on... Jaa. En mä oikein tiedä, jos suoraan sanotaan niin mä pidin enemmän mun entisestä Pariisin koulusta. Tai siis, siellä ei niin paljoa välitetty näistä, eh, niinsanotuista klikeistä", Desiré sanoi ja viimeinen sana tuli suorastaan halveksuvalla äänellä ja voimakkaasti ranskan aksentilla painoitettuna.
"Mutta on täältä löytynyt mukavaakin porukkaa, se on vaan lähinnä tuo kerman väki joka nyppii", Des totesi ja vilkaisi läheistä huutosakkijoukkoa jotka yhä haukkuivat häntä vuolaasti ja kovaan ääneen. Scenetyttö ei ollut huomaavinaankaan että ne hänestä puhuivat, saisivat puhua, oli hän kuullut jo tuon saman litanian monesti aiemminkin.

"Entäs sä? Ootko ollut ihan ekasta luokasta saakka Astonissa? Ja mitäs pidät?" Des kysyi, kiinnostihan häntä kuulla olivatko Astonin oppilaat samaa mieltä hänen kanssaan klikittäytymisestä sun muusta, vai pitivätkö sitä aivan normaalina ja pakollisena pahana.

"Älä viitti, kyllä sä siinä onnistut. Mistään ei tuu mitään, jos ei usko itseensä." Joissain asioissa se, että tietää osaavansa oli hyväksi. Liiallisena se taas oli erittäin raivostuttavaa.
Molly nyökkäsi Desirén myöntäessä ranskalaisuutensa. Olihan se huomattavasti siistimpää, kun jenkkiläisyys.
"Ai, kiitos. Sun nimes taas on kaunis, mutta niin sä olet kyllä itsekin!", Molly naurahti. Ei se nyt varmaan kauheaa voinut olla, että tyttö sen toiselle kertoi. Olihan Des varmasti saanut kuulla siitä ennenkin. Tai sitten toinen oli saanut kuulla näyttävänsä oudolle, mutta Mollylle ne olivat oikeastaan sama asia.

Goottityttö nyökkäsi myöntäen Desin mielipiteen täysin ymmärrettäväksi. Sitä hän itsekin oli kauhistellut ja paheksinut ja sitä hän yhä kauhisteli ja paheksui. Klikit olivat jotain niin turhaa, ihmiset eivät tuntuneet olevan persoonia, vaan klikkinsä edustajia. Se ei ainakaan Mollylle ollut lähelläkään samaa.
"Täysin totta, ne osaavat kyllä olla joskus todella raivostuttavaa porukkaa..."

"Joo, ekasta asti. Klikkeihin ja muuhun on saanut tottua, kun niiden kanssa on kasvanut. Nykyään osaa jo varoa kenelle sanoo ja mitä. Joskus tekisi silti mieli vain hakee pesäpallomaila ja lätkiä kaikkia itseriittoisia pentuja..."

"Oui, oui, enköhän mä tässä onnistu ihan hyvin", Desiré sanoi nauraen, ja tiesi kyllä puhuvansa totta. Tosin omissa silmissä hänen piirroksissaan näkyi useimmiten turhan monia virheitä että se olisi kelvannut hänelle itselleen. Mutta hän oli kyllä kehittynyt hyvin paljon lyhyen ajan sisällä, kun oli piirtänyt normaaliakin enemmän; kuten sanottua, harjoitus tekee mestarin. Ja Des harjoitteli piirtämistä päivittäin, tosin välillä tuli taukoja jolloin taiteilu ei huvittanut lainkaan.
"Oi, kiitos!" scenetyttö sanoi ilahtuneesti, hymyillen lämpimästi. Kommentit Dessyn ulkonäöstä olivat hyvin tiukkaan jakaantuneet: joko häntä kehuttiin kauniiksi ja omalaatuiseksi, tai rumaksi ja oudoksi. Hän oli tottunut jälkimmäisiin suosituilta ja massaan sulautuvilta ihmisiltä, mutta erikoisemmat persoonat yleensä kehuivat häntä.
"Sä olet todella kaunis myös, ja sulla on tosi kauniit silmät", Desiré sanoi ja katsahti Mollyn sinisiin silmiin omilla ruskeillaan. Hän ei oikeastaan pitänyt omien silmiensä väristä, ja olisi omistanut paljon mieluummin siniset tai vihreät silmät.

"Kaikki nuo rikkaat on raivostuttavia, tai siis sellaset rikkaat jotka leveilee sillä... Kaikki muka suositut ja urheilijat ja cheerleaderit ja muut, ne on aivokuolleita kaikki. Tai en mä ainakaan oo tavannut ensimmäistäkään fiksua, niinsanottua ylempikastilaista. Noi on kaikki aivottomia bimboja, miettii esimerkiks tota Cherie Hayesia", Desiré vuodatti ärtyneenä, ja lopuksi nyökkäsi koulun rappusia kohti jossa kyseinen koulun diivakuningatar pöyhisteli ja leikki prinsessaa.
"Koko muija on vaan pelkkää merkkivaatetta ja helyä ja paljasta pintaa, ja melkein yhdeksänkymmentä prosenttia koulun pojista kuolaa salaa tai avoimesti sen perään. Minkä ihmeen takia? Sehän komentelee kaikkia ja voittais helposti Hitlerinkin pahuudessa", turkoosipää puheli otsa rypyssä, ja tytöstä huomasi että hän oli jonkun aikaa odottanut voivansa purkaa tuntojaan koulun arvoasteikosta.
"Joten, mä otan osaa että oot joutunut kärsimään ykkösluokasta asti noita ihmisiä. Tai ainakin mä luulisin että nuo on ollu ihan samanlaisia pentuinakin, lellitty piloille"

Yhtäkkiä Desiré hätkähti, pompahtaen äkkiä pois pöydältä.
"Voi helvetin helvetti! Mä unohdin, mulla on hammaslääkäri just nyt! Tai oikeestaan mun piti olla siellä jo vartti sitten!" turkoosipää sanoi kauhistuneena, keräillen kiireesti tavaroitaan laukkuunsa, tunkien niitä sinne miten sattuu ja katsoi sitten Mollya.
"Hei, kiitti seurasta, jos jatketaan tätä juttutuokiota joku toinen kerta. Sori, kauhee kiire", Dessy naurahti ja vilkutti.
"Moimoi, oli kiva tutustuu!"

+ kiitos seurasta <: eli Des menee tauolle ja luonteenuudistukseen +