Huonoa seuraa

- vapaasti on lupa tulla -

Perjantai-ilta, jota useat olivat tälläkin klubilla juhlistamassa. Laittoman lyhyisiin hameisiin ja paljastaviin paitoihin sonnustettuja kanoja, kavereiden kesken aikaa viettäviä tyyppejä ja pareja. Ja mitäkö teki Phinx? Kumosi tuoppia humaltumistarkoituksessa.
Neiti istui äijämäisesti yksikseen mustassa Mötley Crüen paidassa ja polvista risoissa farkuissa jalassaan tennarit. Nahkatakki oli jätetty suosiolla narikkaan, samoin kuin laukku. Lompakko löytyi perstaskusta ja muukin oleellinen oli tungettu housuntaskuihin.
Tytön tukka oli tavanmukaisesti sekaisin ja seasta löytyi korpinsulkia. Pöydällä oli jo viisi tyhjää lasista oluttuoppia ja lisää hän sai viittomalla baarimikon luokseen. Tuttupoika, joten oluen laskemisen kanssa ei sinänsä ongelmaa kehkeytynyt.

Tytön oli jo kertaalleen lyönyt yhtä poikaa, joka oli pyytänyt häntä tanssimaan kanssaa ja se oli ollut sen verta näyttävä toimenpide, ettei lisää pyyntöjä ollut sadellut. Ja kuka idiootti muutenkaan tahtoisi tanssia tytön kanssa, joka osaa jätkistä pidempi ja näytti muutenkin erittäin nyrpeää naamaa. Pilasi tunnelman, mutta sitä ei pitäisi uskaltaa peikontukkaiselle mekaanikkomuijalle sanoa.

Kolpakko kohotettiin huulille ja mallasjuomaa kaadettiin kurkkuun.

MINÄÄÄ~ \o/ ja Tarppis

Tarkkaavaisina harmaat silmät kiiluivat vaaleiden, kasvoille karanneiden hiussuortuvien takana. Molemmat kädet taskuihinsa piilottanut hahmo nojaili viileään lyhtypylvääseen hievahtamatta suuntaan tai toiseen. Hämärässä valossa lähes platinanvaaleat hiukset välähtelivät ohi kiitävien autojen valokeiloissa. Ja mitäkö Taren Walker, joka oli jo aikaa sitten ilmoittanut niin tutuilleen kuin itselleenkin, ettei hänelle juominen ja bileissä naurettavan näköisten, toisiaan nylkyttävien nuorten seurassa bilettäminen sopinut huvittelumuodoksi, teki moisen klubin edustalla? Töitä tietenkin. Vaaleilla sormilla kohotettiin pään päällä kiikkuvaa hattua ja pian käsi palautettiin takaisin harmaan puvuntakin taskuun. Hetken miehen asuun sonnustautunut tyttönen punnitsi mikä olisi hänen seuraava liikkeensä. Hän oli varjostanut koko päivän erästä pystytukkaista naista, jonka oli kuullut kuuluvan etsimänsä jengin jäseneksi. Hattu kohotettiin päästä ja Taren asetteli hiuksensa niin, ettei ylimääräisiä pitkiä haituvia roikkunut silmillä. Melkeinpä liian pitkäksi kasvanut otsatukka kutitteli ärsyttävästi luomia, vaikkei vielä roikkunut niin pahasti silmillä, etteikö salapoliisi olisi mitään nähnyt. Walker työnsi itsensä kauemmas lyhtypylväästä ja kädet taskuissa astahteli klubille.

Ilma oli melko tunkkainen ja savuntäyteinen, kuten tyttö oli uumoillutkin. Yh. Paikka oli melko vastenmielinen, mutta töidensä vuoksi hän oli joutunut pariin kertaan pahempaankin paikkaan. Harmaat silmät etsivät tummahiuksista naista, joka löytyikin melko nopeasti baaritiskin kupeilta. Viekas, lähes voitonriemuinen virne kävi Wakerin kasvoilla, ennen kuin tuo otti monta reipasta askelta ruskeatukkaa kohti.
"Iltaa", tyttö toivotti kohteliaasti ja kohotti hieman hattuaan kuin herrasmies ikään. Walker istahti viereiselle jakkaralle ja pyrki painamaan jokaisen merkin tästä naisesta mieleensä. Villiltä ja hyvältähän tuo näytti. Eipä siinä mitään, mukavaa katseltavaa. "Kuis pyyhkii?" Walker kysyi nojaten selkänsä vasten baaritiskiä, pitäen tutkivan katseensa korpinsulkapäässä. Kyynärpäät laskettiin rennosti baaritiskille, salapoliisin kallistaessa aavistuksen päätään. "Häiritsenkö mä sua?", salapoliisi jatkoi enemmänkin vahingoniloa, kuin pahoittelevaisuutta pursuen.

Phinxin vihreät, vahvasti meikatut silmät kohottivat katseen vaaleaverikköön, joka toivotti hänelle iltaa. Hetket peikkotukka toista tuijotti peittelemättömällä vittuuntuneisuudella. Neiti yritti saada päähänsä, kuka helvetti tämä muija oikein oli. Naamaa ei muistettu, mutta eipä Phinx muistanut yleensäkään. Nätti, mutta oletettavasti he eivät tunteneet. Phinx oli jo kysyä, kuka toinen oli, mutta blondi kerkisi ensin. Kysyi kuulumisia, Phinx nauroi lannistavasti.
“Kuka helvetti sä olet?”, tyttö esitti ääneen kysymyksen, jota mietti. Tuoppi kulkeutui jälleen huulille ja vaaleaverikköön suhtauduttiin välinpitämättömästi. Tuo kysyi häiritsikö, Phinx tuhahti.
“Muru, älä nyt ittestäs ihan noin suuria kuvittele.” Ehkä hieman ärsytti, joskin olihan se kiva, että oli kohde purkaa turhautuneisuuttaan ja itseään verbaalisesti.

Vielä ei tosiaan osattu mitään sanoa, tyttöä kun ei tunnettu. Puku oli silti naurettava, mielessään Phinx puki nättiä ilmestystä nahkasaappaisiin, stringeihin, nahkaminiin ja tuunattuun mustaan toppiin. Voi jumalauta, tuolla naamalla ja ruumiinmuodolla tyttö olisi ollut suoranainen herkkupala ja juuri Phinxin mieleen. Kaiketi tuon voisi suosiolla riisua alasti.
“Sä olet tainnut erehtyä mestasta, tai kaiketi sukupuolestas”, Phinx lohkaisi keskittyen vaihteeksi kaljaansa.

Kiero virne syveni ja oveluutta loistavat silmät tuijottivat vihreäsilmää odottavasti. Tummempi osapuoli kysyi kysymyksen, johon vaaleatukka oli jo vastaamassa tavalliseen tapaan. Walker, Taren Walker. Yksityisetsivä, tyttö lausui mielessään ja sai vaivoin pidettyä kasvonsa vallanneen hymyn kurissa. Olisi kaiketi parempi pysyä vaiti itsestään, sillä jos tämä naikkonen oli mescalinen jäsen, tuo tunnistaisi hänen nimensä varmasti.
"En mä helvetti oo, mut se ehdottomasti on mun koti jossain tulevaisuudessa", Walker naurahti vahingoniloiseen sävyyn ja sipaisi vaaleita hiuksiaan. Harmaat silmät vilkaisivat tummaverikköä päästä varpaisiin. Ei tuo miltään voimattomalta pikkutytöltä näyttänyt. Kroppa kun näytti olevan syötävän hyvässä kunnossa. Mitähän toinen teki työkseen? Tai harrasti? Mitkä olivat tuon tehtävät jengissä? Taren siristi hieman silmiään, onkien katseellaan naisesta tietoa. Mieto bensan ja öljyn tuoksu. Sen salapoliisi pystyi juuri ja juuri haistamaan. Mielenkiinto vain kasvoi, eikä Walker voinut olla nuolaisematta huuliaan. Salapoliisi naurahti virkeästi korppisulkaisen sanoille siitä, miten hän muka kuvitteli itsestään suuria. No pitihän se jollain tasolla paikkansa.
"En oo pahoillani, oon aika itsevarma. Kuvittelen varmasti liikoja, mutta itsevarmuushan on seksikästä. Ainakin jos täältä päin kysytään", tyttö ilmoitti hilpeänä ja iski silmäänsä.

"En mä tääl usein käy, mut ei tää mesta voi olla mulle väärä, jos törmään täällä sun näköseen typykkään", tyttö ilmoitti suoraan virnuillen ja vei hetkeksi katseensa tanssimassa, jos sitä nyt tanssiksi pystyi sanomaan, oleviin nuoriin. "Ehkä mä sit oon erehtyny sukupuolestani ja istun tässäkin oikeesti muna pystyssä. Kas kummaa kun en oo ennen huomannu", salapoliisi nauroi ja laski hattunsa baaritiskille vieden kätensä hiustensa sekaan. Röyhkeänvihjaileva katse tuijotti ruskeatukkaan ja nauru loisti harmaista iiriksistä. "Ehkä mä sit oon se epätoivottu prinssi. Sä oi prinsessa, Tuhkimo, Jasmine, Ruusunen, Ariel, mikälie kehtaatko mulle nimes paljastaa?" Walker ehdotti, mieltyen hetkessä siihen ajatukseen, että ryhtyisi kutsumaan tätä uutta tuttavuutta Disney-prinsessojen nimillä.

Tyttö kertoi, ettei ollut helvetti, mutta tulisi asumaan siellä tulevaisuudessa. Ateistina Phinx vain tuhahti. “Epäilen syvästi.” Peikkotukkaisen tytön sanat eivät suinkaan tarkoittaneet mitään makeilevaa siirappitöhnäistä ‘eivät enkelit voi joutua helvettiin’ paskaa vaan puhdasta epäuskoa kyseistä paikkaa kohtaan.
Phinx ei pitänyt toisen äänensävystä, se sai hänet vaan vittuuntumaan. Tosin, mikäpä ei olisi saanut. Tuo sievä blondi oli nyt tekemisissä räjähdysherkän ja tappavan vaarallisen kemikaalin kanssa. Toisen huultennuolaisu noteerattiin, mutta siihen ei vastattu mitään. Ei sanallisesti, eikä edes elein. Phinx oli klubilla humaltumismielessä, ei etsimässä yöseuraa tai edes pikapanoa.
“Älä makeile mulle, narttu, tai mä näytän sulle mitä itsevarmuus ja vahva luonto oikeesti on”, tyttö lausui koleasti tyhjentäen tuoppinsa ja viitaten baarimikolta uuden tuopin Cyril Kovacin piikkiin.

Phinx katsoi toista kuin vähä-älyistä tuon yrittäessä selvästi imarrella Phinxiä. Yrittikö tuo muija tosissaan iskeä hänet syytämällä suustaan tuollaista paskaa? Ihan totta, nyt meni säälittäväksi.
Toinen jatkoi kuin jatkoikin linjaa ja kutsui itseään epätoivotuksi prinssiksi ja uteli mikä prinsessa Phinx oli. Nyt mekaanikkomuijalla alkoi jo kovaa vauhtia hirttää kiinni.
“Kuules nyt, epätoivoinen prinssi tai mikä ikinä olikaan, pidä vaan se muna housuissas ja mene livertämään tuota paskaa jollekin jota kiinnostaa. Ainoa osa joka musta tahtoo tehdä suhun lähempää tuttavuutta, on nyrkki”, takkutukka ärähti. Nättihän toinen oli, mutta ei silläkään nyt ihan kaikkea korvattu.

Se egoistinen, muiden ärsyttämisestä ja vittuilusta nauttiva elin salapoliisin päänupissa nautti suuresti tästä tummahapsisesta seuralaisesta, jonka seuraan Taren oli häpeilemättä tunkenut. Työasioissahan sitä liikuttiin, joten työnarkomaani salapoliisi ei vain kyennyt pysymään pelkästään varjostuksen puolella. Tämä pieni puhetuokio saattaisi olla myöhemmin riski, mutta tällä hetkellä siitä ei koitunut haittaa. Ellei lyhyempi kaksikosta tosiaan saisi nyrkkiä naamaansa. Hetken salapoliisi punnitsi ja harkitsi, olisiko hänen tosiaan parasta poistua paikalta vähin äänin. Walkerin tapoihin kuului surullisen helposti joutua vaikeuksiin ja se, että myös pakenemisen oli vaihtoehto, ymmärrettiin yleensä liian myöhään. Pakeneminen ymmärrettiin yhdeksi avunvarreksi vasta, kun oli hengenlähtö lähellä. Siitä oli kärsitty monta kertaa. Katkenneita kylkiluita, käsiä jalkoja, niska, arpia, naarmuja myrkytyksiä... Walker ei vain osannut pysyä erossa vaikeuksista. Hän oli valmis kärsimään, jos työ sitä vaati. Työ oli hänelle kaikki kaikessa. Tämä tummaverikkö harmaissa iiriksissä oli varsin mielenkiintoinen tapaus. ”Hnnh?” Taren hymähti ja paljasti virnistäen valkoiset hampaansa. ”Näytä pois”, Taren hymisi tyytyväisenä ja kohotti vaaleita kulmakarvojaan oikeasti kiinnostuneen näköisenä. Walker piti ihmisistä. Ihmiset olivat hauskoja olentoja ja toivat hänelle paljon tekemistä hölmöyksineen. Aaaw humans, Walker lausahti mielessään ja piti tutkivan katsekontaktin pidemmässä naisessa. Toisen sanat saivat voitonriemuisen hymyn kohoamaan vaaleahiuksisen salapoliisin siroille kasvoille.

Tyttö purskahti heleään nauruun, painaen sitten hattunsa syvälle päähänsä. Tällä kertaa Taren totteli, kääntyi itse baaritiskiä kohti, eikä luonut enää katsettaan toista kohtaan. Harmaasilmä tilasi itselleen siiderin ja täydessä hiljaisuudessa siemaili juomaansa, vilkaisemattakaan tummahapsista naista kohtaan. Sirot, lakkaamattomat sormet naputtivat hiljaa lasin viileää pintaa vasten, salapoliisin punnitessa mikä hänen 12 ideastaan seuraavaksi siirroksi olisi paras. Hän osasi olla myös hämmentävä ja pelottava, sen salapoliisi tiesi. Voimasuhteissa hän ei tosin tuolle naikkoselle pärjäisi. ”Olet mekaanikko, etkö olekin?” Taren lausui pitkän hiljaisuuden jälkeen ja heilutteli lasia kädessään, sitä tiiviisti tuijottaen. Eikä hän tyhjästä päätelmäänsä vetänyt. Kaikki leikkimielisyys oli hetkeksi häivytetty kasvoilta ja harmaat iirikset kääntyivät ruskeaverikköä kohti, kasvojen pysyessä neutraaleina toisen naisen reaktiota odotellen.

Toinen ei ottanut Phinxiä tosissaan, mikä oli kieltämättä vaarallista jo huomattavasti tuoppia kaataneen tytön seurassa. Phinx kuin ei ollut lainkaan kiltti edes selvänä. Tuo blondi ei todellakaan tiennyt mihin sekaantui, mutta tietäisi kyllä mikä tuohon iski ja kenen seuraan ei tulisi tuppautua jauhamaan turhaa paskaa. Toinen kehotti näyttämään pois ja peikontukkainen tyttö tuhahti halveksivasti. Toinen taisi hymystä päätellen olla kovinkin masokistinen persoona. No, siinä tapauksessahan Phinx tuottaisi tuolle vain palveluksen kouluttamisellaan.
Toinen tajusi jättää mekaanikkomuijan omaan rauhaansa oluen kanssa, mikä sopi tuolle lukiossaan pahiksiin klikitetylle neidille varsin hyvin. Puolessa välissä ties kuinka moneta tuoppiaan havhdutti tuo tyttö hänet taas. Varmisti oliko hän mekaanikko. Siis mitä vittua?
Vihreät silmät kääntyivät katsomaan tuota ainakin toistaiseksi, ja toivottavasti jatkossakin, nimetöntä blondia.
“Kuka vittu sä olet?”, Phinx kysyi jäätävästi. Hänhän ei ollut mekaanikko, hän oli seitsemäntoistavuotias lukiolaistyttö, joka oli avoimesti homoseksuaali, joka toisinaan toimi isänsä korjaamolla pikkuapulaisena. Mekaanikko hän oli vain Mescalinen piireissä, eikä tuo tyttö voinut tietää siitä mitään. Olut ei ollut tarpeeksi alkoholipitoista noustakseen niin nopeasti korkean alkoholinsietokyvyn omaavan Phinxin päähän. Ja hänen järkensä leikkasi yhä, ainakin jotenkuten.

Ei tyttö kuitenkaan sitä käsittänyt, että hän oli kysymyksellään kertonut asian olevan juuri toisen väitteen mukaisesti. Hänen olisi kuulunut kysyä mitä toinen jauhoi, vittuiliko tuo tai että oliko blondi täysin päästään vialla. Sen sijaan tyttö oli vain udellut kärkkäästi toisen henkilöllisyyttä. Vieläkään virhettä ei osattu käsittää, sillä tajunnassa oli tilaa vain suunnattomalle vittuuntuneisuudella ja raivolle. Tiedä mistä yhtäkkiä moinen aggressiivisuus ja adrenaliinipiikki iski, mutta nyt oli todella lähellä, ettei Phinx noussut ylös ja järjestänyt näyttävää turpaanmättökohtausta.

Voitonriemu kupli muutoin ilmeettömän salapoliisin rinnassa. Tyttö sai vaivoin pidäteltyä ylimielistä hymyä, joka suorastaan yritti väkisinkin pyrkiä hänen vaaleille, rohtumattomille huulille. Tämän tummatukan reaktio ja kysymys oli kaikki viitannut siihen, että Taren oli päätellyt oikein. Onnistuisikohan Walker saamaan tämän naisen lipsauttamaan vielä lisää tietoa? Ehkä jopa Mescalineen liittyen? Oli olemassa vain huhu siitä, että tuo tosiaan kuului Mescalineen, mutta pikku hiljaa Taren alkoi olla oletuksensa kanssa sillä kannalla, ettei kyse ollut pelkästään huhusta. Eihän se vielä varmaa ollut, mutta se, että tällainen machoämmä heiluisi rikollisjengin riveissä, kuulosti jotenkin niin sopivalta, että salapoliisin oli jopa vaikea olla yrittämättä tehdä hätäisiä johtopäätöksiä. Taren pysyi hiljaa ja yritti luoda pitkittynyttä jännitystä, heilutellen poissaolevana lasissaan kiliseviä jäitä lasin runoja vasten. "Täällä sitä on vaikea haistaa, mutta kyllä öljyn ja miedon bensiinin kykenen juuri ja juuri haistamaan. Katsos, bensiini tuoksuu vahvemmin paikassa, jossa on lämmin, koska sen lämpöarvo noin 43 MJ/kg", Taren saneli rauhallisesti, lopulta hän kuitenkin käänsi kasvonsa kokonaan pörröhiuksista naista kohti. Hänhän oli tuota jo jonkin aikaa varjostanut, vähemmän tunkkaisessa paikassa oli bensiinin mieto tuoksi ollut helpommin tunnistettavissa, mutta jääkööt varjostus salaisuudeksi. "Lisäksi mekaanikot, jotka hoitavat, korjaavat, asentavat, purkavat ja tekevät koneita, käyttävät usein meisseliä, jolla irrottavat tai asettavat pultteja, eli mutterin ruuvikierrettä paikoilleen. Jos kyse on yli 1.2 kokoisesta pultista, on mekaanikon pakko asettaa koko kätensä meisselin varrelle, eikä pitää sitä viistossa, kuten useissa kevyissä töissä tehdään. Silloin etusormen ja peukalon väli hankaa helposti meisselin niskaa, jolloin etusormen ja peukalon väliin ilmestyy ihovaurio. Tavallisemmin se on joko hiertymä tai suun reunan viiltänyt viilto", Walker saneli ilme tyynenä, kunnes kohotti vaalean sormensa jo osoitti ruskeaverikön kättä.

Ivallinen, ylimielisen voitonriemuinen hymy nousi viimein salapoliisin huulille. Salapoliisi nojasi toisen kyynärpäänsä baaritiskille ja tuijotti toista hievahtamatta, jääden odottamaan, josko mekaanikoksi päätelty typykkä lipsauttaisi vielä jotain muuta korvia hivelevää. "Osaatko arvata kuka olen?" tyttö kysyi, kohottaen silmiinsä mitä kieroimman ja odottavimman hymynsä. Yksikin virhe tuolta riittäisi paljastamaan enemmän kuin tarpeeksi. Eikä salapoliisi ollut vielä edes käyttänyt kaikki kortteja hihoistaan. Walker oli laskelmoiva, jatkuvasti tietoa etsivä ja jatkuvasti varasuunnitelmia päänsä sisällä kehittelevä paskiainen, joka oli vannonut itselleen, ettei tämä varmasti jäisi tähän ja hän kyllä kykenisi löytämään lisää tietoa tuosta aivonsa alkoholilla turruttaneesta pörröhiuksisesta.

Se, että toinen rupesi tarkalla selostuksella selittämään päätelmäänsä, ei Phinxin mielestä ollut kelpuutettava vastaus kysymykseen. Hän oli kysynyt kuka toinen oli, ei mistä moinen ajatus. Ja eniten tyttöä kaiketi ärsytti se, kun toinen rupesi selittämään hänelle itsestäänselvyyksiä bensiinistä ja hiertymistä. Nyt tuon tytönm olisi todellakin ollut hyvä justa, sillä Phinx sähähti ja huitaisi puoliksi juodun kolpakon lattialle. Lasi totta kai helähti sirpaleiksi, vaikka paksua olikin.
“Sä vitutat mua”, tyttö tuhahti nousten koko pituuteensa seisomaan irvistelemättä lasinsirujen päälle. Hän ei välittänyt, vaikka ne olisivatkin repineet hänen tennareidensa pohjat ja jalkapohjatkin auki. Hän vain harppoi kiinni heidän välissään olleen matkas murskaten lasia jalkoihinsa. Tiukka ote toisen krakasta ja Phinx veti tuon lähemmäs.
“Älä. Leiki. Mun. Kanssa. Narttu”, Phinx lausui jäisellä, julmalla äänellä ennen kuin kiskaisi vieläkin tiukemmin tarkoituksenaan kaataa tuo itseään hentoisempi ja lyhyempi tyttö maahan lasimurskan sekaan.
Phinx heitti päätään taakse ja antoi potkun toiseen. “Sä et vastannut mun kysymykseeni”, tyttö ilmoitti samalla jäätävän sarjan äänellä.

Pahis oli harvinaisen selvillä siitä, että kohta paikalle tulisi ovimies, mutta koska baari oli hänen vaikutusalueellaan, ei tarvinnut kuin sanoa ystävällisesti tuon nartun yrittäneen nyysiä hänen lompakkonsa. Ei se yhteensattuma ollut, että nuorineiti Kovac tunsi paikan ovimiehen. Kaikki rikollisuudessa pyörivät tiesivät hänen isänsä. Cyril Kovac oli aikanaan legenda, vaikkakin sen verta nössö, että jätti suurimman osan rikoselämästään perheen tähden. Vaikuttaja mies silti oli.
“Ei pidä yrittää tunkea nenäänsä joka paikkaan tai saattaa käydä pieniä vahinkoja”, tyttö jatkoi hymähtäen tylysti ja tiputti toisenkin käteen napatun, joskin tyhjän, kolpakon lattialle kuunnellen sen särkymistä kuin parastakin musiikkia.

Toinen vaalea kulma kohollaan salapoliisi tuijotti sähähtänyttä seuraansa ja vilkaisi lattialle räsähtänyttä lasia, jonka sirpaleet levisivät sateena viileälle lattialle. "Oh", Taren äännähti toisen noustua seisomaan ja ilmaistua, kuinka salapoliisi saikin tuon vittuuntuneeksi. Ei ollut ensimmäinen kerta, jolloin Walker sai pelkällä olemassaolollaan tai erikoisella huumorintajullaan ihmiset suivaantumaan. Olipa toinen pitkä. Salapoliisi oli heti arvannut tuon olevan pitkähkö, kun jalkaakin oli niin mukavasti. Ei hän sentään olisi uskonut kirahviin törmäävänsä. Ja hän kun luuli olevansa pitkä naisyksilöksi. "Ohhoh", Walker äännähti toistamiseen, ruskeaverikön harppoessa välimatkan heidän väliltään umpeen. Auts. Toinen taisi tosiaan suuttua. Lähes olemattoman itsesuojeluvaiston omistava Taren ei kuitenkaan yrittänyt paeta minnekään, vaikka toinen oli jo ehtinyt tarttua hänestä sen ihmeempiä varoittelematta. Walker osasi kyllä panna vastaan, olihan hän harrastanut taistelulajeja viimeiset kaksitoista vuotta. Mitään hämminkiä hän ei kuitenkaan tahtonut aiheuttaa ja sitä hän nimenomaan saisi aikaan, jos ryhtyisi haastamaan riitaa pidemmän naishahmon kanssa. Salapoliisi oli aikeissa avata suunsa ja siitä kertoi jo vaaleiden huulten raottuneisuus. Suusta tyttö ei kuitenkaan saanut aikaan muuta, kuin yllättyneen älähdyksen. Hennompi kaksikosta menetti tasapainonsa varomattomuutensa takia ja lätsähty kyljelleen, ohjaten kuitenkin itsensä nopeasti pois lasien päältä. Onneksi lasinsirpaleet eivät tavoittaneet ihoa vaatteiden kankaan lävitse. Kuitenkin, se oikea käsi jolla tyttö oli itseään poispäin lasimerestä työntänyt, sai osakseen monta sirpaletta ja uutta punaista väriä.

Potkuun Taren osasi kutienkin varautua, eikä saanut kovia kolhuja muualle kuin egoonsa.
"......Enpä tainnut vastata", Walker murahti ja nousi seisomaan, kohottaen kätensä silmiensä alle. Lämmin neste valui sormien välistä ja tipahteli tippoina lattialle lasin sekaan. "Tartten tikit", Walker huokaisi lähes pettyneen oloisena ja veti suurimmat lasinsirut sormenpäillään irti, tiputtaen ne sitten lattialle. Vuosien varrella kipukynnys oli kasvanut mitä suurimmaksi ja vaikka teko kirpaisikin, pysyi salapoliisin ilme vakaana. Harmaat silmät kohotettiin pidempään naiseen ja salapoliisi yritti edelleen pohtia mikä olisi hänelle edullisin tapa toimia. "Joo, mul on vähän tapana tunkee nenäni paikkoihin, joita imiset ei haluu mulle näyttää", Taren virnisti ja työnsi verisen kätensä takkinsa taskuun. Tyttö vilkaisi baaritiskille jättänyttä hattuaan, kunnes kohotti hymyilevät kasvonsa kovanaamaan. "Mulla on tapana... penkoa, löytää ja nähdä ihmisistä asioita...", Taren puheli hiljaa lähinnä itselleen ja punnitsi tilannetta. "Mutta niin!" tyttö tokaisi ja kohotti sormensa, osoittaen sitten brunettea. "Et osannu arvata kuka oon, joten eipä sillä taida olla merkitystä, mekaanikkomuija", Walker virnisti ja perääntyi pari askelta. Hän olisi lirissä, jos jäisi juttelemaan liian pitkäksi aikaa. Olipahan hän nyt antanut toiselle pohdinnanaihetta, vain yksi asia oli enää varmistettava. "Mut mun broidi kyl esittelee meidät tässä joku päivä kaikkien muidenkin jengiläisten nähden, päämajassa siis", Taren naurahti hymyillen sitten viattomasti. Siinä, ansa asetettu. Tämän kautta hän saisi tietää, kuuluiko toinen jengiin ja samalla hän saisi vielä tietää oliko Mescalinella mahdollisesti jokin päämajan tapainen kokouspaikka.

Toinen ei suuremmin Phinxin suuttumusta säikkynyt, oli pikemminkin hämillään ja jotenkin typerän oloinen. Tummatukkainen tyttö ei välittänyt vittujakaan katseista ja huomiosta, jota he osakseen keräsivät. Poke lähestyi hitaasti mutta varmasti, tuo oli jo tottunut ja Phinxin tempaukset useimmiten vain huvittivat tätä pitkätukkaista ja -partaista sakkia. Phinx oli kuin ilmetty kopio isästään, joskin naispuolinen.
Toinen mutisi tikeistä, niistä mekaanikko ei välittänyt paskaakaan. Se taas, kun tuo kertoi tunkevansa useinkin nenäänsä asioihin, jota tuolle ei tahdottu näyttää sai Phinxin entistäkin julmemmalle tuulelle. Mitä ihmettä se selitti? Joku kyttääjä? Kyttä? Mitä vittua?!
Tuo rupesi selittämään enemmänkin, kohotti sormensa, jotaPhinx mulkaisi kylmästi. Tämänkö oli nyt tarkoitus saada tyttö lauhtumaan. joo, tuskinpa nyt sentään. Kädet ristittiin rinnalle ja vihreät silmät tuijottivat kylmästi blondia, leuka kohosi hieman.
Blondi puhui veljestään ja jengistä, Phinx kohotti ärtyneenä toista kulmaansa. Siis, mitä vittua? Tosiaan, muuta ei osattu ajatella.
“Mitä vittua sä selität?”, Phinx ärähti nyt vieläkin kantavammalla äänellä. “Mä en pidä susta, enkä tosta asenteesta. Rupea leikkimään jotain saatanan salaperäistä niin tulee helvetin rumaa jälkeä!”

“Neiti Kovac, jos millään viitsisitte jatkaa tuon loppuun ulkona”, kehotti matala basso. Miehelle teki selvästi hankalaa kätkeä räkänaurunsa tuiman kuoren alle, tuotakin tyttö vain mulkaisi kylmästi.
“Asia pihvi”, tyttö murahti ottaessaan muutaman harppauksen pitkillä jaloillaan tarraten kiinni, mistä toisesta vain sai kiskoakseen tuon perässään ulos ovesta. katseita kerättiin yhä, mutta niistä ei välitetty. Eikä myöskään blondin hatusta, Kalec voisi pistää sen ihan vapaasti VIP-huoneessa sijaitsevan hirvenpään sarviin.
“Nyt lopetat typerän pelleilyn ja vastaat mulle kunnolla”, tyttö sihahti käskevästi.

Tummaverikön ja vaaleaverikön yhteenotto tosiaan sai aikaan huomiota, eikä Walker voinut kuin kurtistaa kulmiaan. Hän ei kaivannut yleisöä, eikä kesken työkeikan tehnyt mieli lentää ovesta ulos. Niin sattui muutenkin turhan usein. Hän vain sattui olemaan hankalaa ihmissorttia ja se siitä. Tämän keikan jälkeen Taren oli kuvitellut lähtevänsä toimistolleen, mutta hänen täytyisi nyt käväistä sairaalan kautta. Perhanan väkivaltaiset rikolliset, luulivat olevansa kovinkin suuria, vaikka eivät osanneetkaan muuta kuin räksyttää ja uhkailla. Harmaat iirikset viivähtivät parissa heitä tuijottavassa ihmisessä, ennen kuin palasivat tummatukkaan. Tarenin kasvoille nousi pettynyt, lähes säälivä ilme, kun ruskeatukan suusta ei päässyt häntä tyydyttäviä sanoja. No oli hänellä kai jotain pääteltävissä. Tummatukka oli korottanut ääntään, joten saattoiko salapoliisi epäillä osuneensa arkaan paikkaan? Tai jos ei arkaan, niin ainakin saaneensa toisen hämmästymään? Siitä ei ollut varmuuksia, koska tuo nainen oli jo valmiiksi vihainen ja saattoi korottaa ääntä monestakin muusta syystä. "En mä leiki", Walker murahti tyytymättömänä olkapäitään kohauttaen. Ilkikurinen hymy kohosi hetkeksi salapoliisin huulille, hänen vilkaistua mieheen, joka näytti pidättelevän nauruaan. Pian katse kutienkin vietiin takaisin ruskeahiuksiseen, joka oli jälleen napannut blondista kiinni ja lähtenyt raahaamaan ulkopuolelle. Olikin hyvä idea poistua pimeään yöiltaan, eikä riehua sisällä ihmisen katseiden alla. Ainut huono puoli oli se, että.... "Mun hatttu---", Walker älähti vastustelevasti, mutta päätti kuitenkin ärtynyt ilme kasvoillaan seurata tuota ruskeahiuksista. Hattu pitäisi kyllä hakea takaisin. Häneltä ei saanut jäädä jälkeen minkäänlaisia esineitä. Ne olivat aina riski. No myöhemminhän sitä ehtisi. Hän tulisi heti seuraavana päivänä noutamaan omaisuuttaan takaisin.

Ulkona Taren kiskaisi itsensä irti ja siisti toisella kädellään asuaan ilmeettömänä. Verinen käsi pidettiin yhä takin takussa. Blondi mulkaisi halveksuvasti ruskeahiuksista, joka edelleen tivasi vastauksia. Kysymys, johon Taren ei voinut vastata. "En leiki enkä pelleile", salapoliisi huokaisi platinanvaaleita hiuksiaan puhtaalla kädellään sutien. "Kyllä sä kuulit, sä saat tietää myöhemmin, kun esittäydyn koko jengin edessä", Walker selitti ja kallisti päätään. Tottahan hän puhui. Jos tämä nainen kuului jengiin, tulisi tuo joskus tuntemaan Tarenin, kun hän esittäytyisi koko jengille samalla kun passittaisi heistä jokaisen vankilaan. Tai siis... jos tämä neitokainen oli jengistä, tunsi tuo Walkerin jo varmasti. Nimeltä vain, kuten kaikki muutkin. Myös tämä tummaverinen kaunotar joutuisi kiven sisälle. Siis jos kuului Mescalineen. Walker tiesi Mescalinen jäsenistä vain kolme, jotka olivat olleet vankilassa. Eipä hänen tarvinnut heidät tunteakseen tehdä muuta kuin penkoa vankilan vanhoja "asiakastietoja". Shayne Preston, Peter Park, Destin Cambell. Kolme nimeä, kaikki vankilasta ja nykyään Mescalinen johtoportaikkoa. "Ota iisisti, Shayne tuntee mut", Taren murahti ja vilkaisi sitten pimeälle taivaalle. "Niin tuntee Destin ja Peterkin, ollaan vanhoi tuttui", Walker kertoi ja hymyili. ".....", Walker raotti huuliaan ja päätti vielä kerran yrittää ansan viritystä. "Vai oonko mä sekottanu sut toiseen? Shayne kyl kuvaili mulle just sun näköstä naista... emmä oikeesti sua mekaanikoks päätelly, se kerto. Sori, kusetin... Nimees en kyl muista", Taren hymähti ja virnisti sitten pahoittelevasti.

Toinen vinkui hattunsa perään, eikä Phinxiä edes huvittanut. Vähääkään. Se oli kovin huono merkki, nyt oltiin kuolemanvakavalla alueella ja pienikin virhe saisi aikaan enemmän vahinkoa. Joskaan peikontukkaisella pahiksella ei käynyt mielessäkään, että hänkin oli vakavalla vaaravyöhykkeellä.
Toinen sanoi, ettei pelleillyt tai leikkinyt, mutta vieläkään tuo ei vastannut. Se olisi ollut järkevää. Phinxin pinna kuin ei todellakaan ollut pituudestaan tunnettu. Tyttö oli äkkipikainen ja yllytyshullu, välillä jopa totaalisen sekaisin päästään.
Toinen rupesi latomaan suustaan sellaista settiä, että sai Phinxin juopuneen pään sekaisin. Kulmat kurtistuivat hitusen kuin toinen jatkoi selitystään. Se kieltämättä kuulosti järkevältä, mutta ainoa puute oli se, että Shayne ei ollut maininnut mitään. Ja kehenkään ei koskaan pitänyt luottaa, edes omiinsa. Ystävät lähellä ja viholliset vielä lähempänä… Ei tyttö oikein kärryillä jaksanut pysyä, mikä ärsytti häntä.
Phinx tönäisi toisen vasten rakennuksen seinää astuen itse lähemmäs pitäen tiivistä katsetta toiseen. Tyttö tuhahti jälleen kerran, lie mones tämän lyhykäisen tuttavuuden aikana.
“Ihan totta, sä voit diivailla ja puhua mulle vaikka Elviksestä, mutta mitä se hyödyttää sua?”, tyttö murisi. “Mä kysyin vain nimeä, miksi se on niin vaikea kysymys? Pelkäätkö sä jotain?”

Phinx kielsi kovaan ääneen päänsäsisällä, ettei tuntemattomille lipsauteltu mitän. Yhtään. Mitään. Mistään. Joskin, tuskimpa tuollainen tirriäinen kovinkaan hankalasti hoideltavissa oli. Ei siihen tarvittu kuin pieni taktiikka ja.. No, toinen tuntui olevan kokoajan edellä, mikä oli ärsyttävää ja samalla jotenkin… Vitut väliä, ärsyttävää ainakin.

Taren huokaisi kyllästyneesti, toisen kätensä lanteilleen asettaen. Pikku hiljaa hänenkin yleensä pitkä' ja maltillinen pinnansa alkoi saada ilkeitä kolhuja. Miten vaikeaa saattoikaan olla yhden pienen asian esiin kaivaminen? Tyttö oli jälleen avaamassa suutaan, mutta jälleen hänet keskeytettiin ja salapoliisi sai tehdä tuttavuutta viileän seinän kanssa. Ruskeahiuksinen selitti jotain Elviksisestä sun muusta paskasta ja sai salapoliisin murahtamaan ilkeästi. "Eipä se mua suoranaisesti hyödytäkään, omapahan on asiani", blondi tokaisi ja huokaisi sitten luovuttaneena. Hän ei tosiaan pitänyt siitä, miten tuo mekaanikkomuija kävi häneen jatkuvasti käsiksi. Taren saattoi näyttää heiveröiseltä, mutta se ei vastannut todellista kuvaa. Miesten suurehkot vaatteet piilottelivat hyvin hänen voimistaan viestittävää, naiseksi sopivan lihaksikasta kroppaa. Ja vaikkei Taren väkivaltaa tukenutkaan, oli hän valmis iskemään tuota hänen voimiaan selvästi aliarvioivaa naista nyrkillä vatsaan. Paikalta hän toki poistuisi heti tekonsa jälkeen. Vaikeuksia tai huonoa mainetta hän ei tahtonut ollenkaan. Walker naurahti ivallisesti ja kurtisti sitten arvioivasti kulmiaan. "Ja mitähän mä pelkäisin?" tyttö kysyi sarkastisesti ja puristi kätensä nyrkkeihin. No ainakin hän oli siinä mielessä niskan päällä, ettei ollut tietääkseen astunut minkäänlaiseen ansaan tai muuhun vastaavaan. Sellaiset yrityksetkin hän kun tuppasi huomaamaan ennen aikojaan. Siinä seinää vasten pakotettuna sitä pientä voittoa ei tosin pahemmin huomioitu. "Mulla ei oo tapana esittäytyä jokaiselle mun nimeä kinuavalle ihmiselle", Taren sylki ulos suustaan, mutta huokaisi sitten muka luovuttaneena ja pudisti päätään. "No jaa, sä kuulut mun broidin kaa samaan jengiin, joten kaipa suhun voi luottaa. Oon Caitlin Cambell, Destinin pikkusisko", Taren esittäytyi väärin nimin ja tuijotti suoraan syvälle toisen naisen silmiin.

"En tosin oo nähny sitä vähään aikaan...", tyttö mumisi ja virnisti sitten. "Siks mä pyytäisinkin pientä palvelusta", Walker ilmoitti virnistäen. Tämä oli hänen viimeinen yrityksensä, jos vieläkään ei heruisi mitään korvia hivelevää, hän kyllä poistuisi paikalta. "Haluuksä pyytää Destinii soittaa mulle? Mullei oo sen uutta numeroo. Ja sano Samal Shaynelle et tuun käymään päämajal tos joku päivä ennen viikonloppua", Taren kysyi ehdottelevasti ja väläytti sitten suunnitelmiensa vastaisesti ruskeahiuksiselle mitä suloisimman ja anelevimman hymynsä. "Ei muistella pahalla. Mäkään en aio sanoo et sain sun takia haavat käteeni. Shayne ei arvostais", Walker ehdotteli ja hymyili sitten viekkaasti.

Toinen ei yhäkään sanomisillaan Phinxiä miellyttänyt, mikä sinällään ei ollut lainkaan ihme. Tuon kommentti itsensä esittelystä sai tylyn hymähdyksen irti Phinxistä. Blondilla ei tuntunut olevan itsesuojeluvaistoa nimeksikään. Ja ihan kuin Phinxillä muka olisi ollut varaa ajatella niin. Toinen kertoi tummaverikön kuuluvan veljensä kanssa samaan jengiin. Phinxin toinen kulma kohosi hieman. Destinin pikkusisko, Caitlin. Harmikseen Phinx joutui myöntämään itselleen, ettei ollut lainkaan tietoinen oliko Destinillä pikkusiskoa. Phinx kuin ei pahemmin siitä sähköjäniksestä pitänyt, mies oli hermoja raastava.
Tyttö jatkoi puhelemista, Phinx oli vain jämähtänyt paikalleen tuijottamaan toista. Ei liikkunut, eikä puhunut mitään, vain katsoi Ja kuunteli. Toinen pyysi palvelusta. Ihan tosi, pyysi palvelusta Phinxiltä! Tyttö naurahti kolkosti, joskin sulki jälleen suunsa.
Caitlin pyysi Phinxiä jättämään Destinille soittopyynnön ja sanomaan Shaynelle, että tulisi käymään päämajalla ennen viikonloppua. Peikontukkaisen muijan kulmat kohosivat jälleen hieman, Hän tutki kasvoja, joissa ei mitään erikoista näkynyt. Kaikki järjetön räkkyäminen oli tiessään, mutta eipä kuulunut Phinxin tapoihin innostuakaan.

Toinen tokaisi, ettei kertoisi Shaynelle Phinxin satuttaneen tuota, blondi mainitsi vielä ettei Shayne arvostaisi moista. Kieltämättä tyttö oli asioista sen verran selvillä, että Phinx oli luottaa tuon puheisiin. Hän kyllä välittäisi terveiset, hänen mielenkiintonsa oli herätetty.
“Kipitä vittuun mun silmistä”, tyttö sylki suustaan ja kääntyi kannoillaan. “Eikä törmäillä.”

Palveluspyyntöön pidempi nainen vastasi kolkosti naurahtaen, eikä Taren osannut vetää siitä minkäänlaista johtopäätöstä. Jos tuo kieltäytyisi ja jatkaisi mitä-vittua-sä-puhut-linjalla, ei tuo todennäköisesti kuuluisi jengiin. Olihan Taren jo ehtinyt esittää selvästi vedenpitäviä faktoja siitä, että voisi kuulua jengiin. Hänen tulisi selvittää lisää Mescalinen taustaa ja saada huulilleen lisää nimiä. Poliisien arkistoihin käsiksi pääseminen ei ollut temppu eikä mitään, mutta tuskin niistä mitään löytyisi. Pitäisi varmaan haastatella paikallisia, muita jengejä. Mescalinen vihollisjengit varmasti antaisivat mielellään vihjeitä salapoliisille, joka halusi poistaa Shaynen jengin maailmankartalta. Voisihan hän vaikka soluttautua jonnekin, jos tietoa ei muuten saatu irti. Mihinkään jengiin hän ei kuitenkaan oikeista koskaan liittyisi. Mokomat roskasakit. Miksi ne aina siitä huolimatta vetivät puoleensa juuri niitä himoituimpia ja persoonallisimpia ihmisiä? Kuten nyt esimerkiksi tämän tummaverikön. Siis jos tämä nyt jengiin kuului. Jännittyneisyys piilotettiin ja harmailla silmillään salapoliisi tuijotti toista naista, kunnes tuo vihdoin avasi suunsa. Voitonriemu soi Walkerin sisällä. Linja ei jatkunut, tuo ei kysellyt enempää. Siitä saattoi päätellä valheiden uponneen ja tuon kuuluvan jengiin, sillä jos tuo ei oikeasti tietäisi mistä hän puhui, ei tuo varmasti jättäisi asiaa siihen, vaan selvittäisi mistä helvetistä oli kyse. Sellaisia ne lujatahtoiset naiset sattuivat olemaan.

Ruskeaverikkö ei kieltäytynyt palveluksesta. "Selvä selvä", Taren naurahti tyytyväisenä ja jäi hetkeksi nojailemaan seinää vasten, toisen kääntäessä hänelle selkänsä. Hetkeksi Walker jäi tuijottamaan toisen perään. Kirjaimellisesti perään, kunnes kohotti pohtivana etusormen otsalleen ja lähti sitten tyytyväisenä virnuillen vastakkaiseen suuntaan. Ah. Kaiken kaikkiaan hyvä ilta, vaikka toisesta tiedon hankkiminen olikin ollut helvetin työlästä. Saatu tieto ja kaikki pienet yksityiskohdat tuosta naisesta tulisi kirjoittaa ylös. Jos tuolla oli rikollista taustaa, tuo löytyisi varmasti poliisien tietokannasta. Kaiken lisäksi Tarenilla oli tuolta sormenjälkiä vaatteissaan. Tuon henkilöllisyyden hän saisi helposti selville, mutta sitä ennen... poistamaan ylimääräinen laski kämmenestä.

Olisikos se siinä :-------) kiitän♥