My shadow's the only one that walks beside me

// vapaa peli, joku a) pelastamaan tyttö pulasta tai b) herjaamaan kömpelystä tai c) jotain ihan muuta.

Hän oli kuullut paljon puhetta pienestä kahvilasta, joka sijaitsi aivan koulun lähettyvillä, ja jonne monet oppilaat suuntasivat tunneilla, kun eivät jaksaneet paikalle raahautua - puhumattakaan väli- ja hyppytunneista. Nyt oli tosin vehnänvaaleahiuksisen hyppytunti, sillä hän ei harrastanut lintsaamista. Tyttö ei erityisemmin nauttinut koulun käynnistä, mutta koki sen tarpeelliseksi tulevaisuutta varten, ja täten jaksoi myös käydä siellä - vaikka mieluiten hän olisi vain tanssinut, ja tehnyt siitä ammatinkin.

Sienna Knight tuijotti kahvilan oven yläpuolella roikkuvaa Dusty's-kylttiä ja punnitsi mielessään vaihtoehtoja. Hän voisi joko mennä tuonne, tai kotiinsa. Koti oli kauempana, eikä siellä häntä odottaisi kukaan - Snowpalkin oli varmasti lähtenyt ulos puuhailemaa omiaan Maddy-mummon ollessa kaupassa. Äiti oli töissä ja Alec koulussa. Ja muita ei ollut.
Ajatus oli kirvoittaa kyyneleet tytön poskille, mutta tuo nieli ne katkerana ja astui kahvilan ovesta sisään.

Paikassa oli ihmisiä, eikä hän pitänyt siitä. Olisihan se pitänyt arvata, että täällä olisi näin paljon porukkaa. Ja olisi pitänyt häipyä hyvän sään aikana.
Sienna ei ollut ehtinyt kuin ottaa askeleen kynnyksen yli, ja hän katui jo sitä, että oli ylipäätään vaivaantunut. Ihmisten katseet tuntuivat porautuvan häneen ja enemmän kuin mitään muuta ujo blondi halusi kutistua pieneksi ja kadota.
Nuori neitokainen kuitenkin keräsi viimeiset päättäväisyytensä rippeet ja käveli tiskille, tutkiskellen hetken vaihtoehtoja, ennen kuin päätyi ottamaan lasillisen vettä, limpparipullon ja eväsleivän – oli hänen makuunsa turhan kuumaa juoda kahvia tai kaakaota. Turkoosi toppi ja ohut, musta huppari olivat aivan liikaa, mutta ainakin lyhyt, alle polven olevat farkkucaprit olivat olleet osuva valinta, samoin kuin metallinväriset, hienoisen likakerroksen saaneet tennarit.

Tyttö kiitti, maksoi ja hymyili ujosti miesmyyjälle, ennen kuin kääntyi ja haeskeli katseellaan vapaata pöytää. Hän ehti ottaa muutaman askeleen, ja samassa hänen jalkansa sotkeentui lattialla olevaan laukkuun ja horjahduksen seurauksena tarjottimella ollut vesilasi heilahti ja vettä läikkyi lähimmässä pöydässä istuskelevien henkilöiden päälle.
"Anteeksi", oli ensimmäinen, mitä Sienna sai sanottua, kun tuo tuijotti järkyttyneenä tekosiaan.
"Anteeksi anteeksi, olen todella pahoillani", tyttö onnistui jatkamaan, kun tuo edelleen tuijotti mitään tekemättä henkilöitä.
Hemmetti, vain hänelle voi käydä näin!

Koulu tunnit jaksoivat raastaa tästä tytöstä voimat sitten niin pihalle. Bethany whodre oli lähtenyt tarkastelemaan kaupunkia hyppytunnillaan. Oli vielä puolituntia aikaa joten mitä haittaa pienessä tarkastelussa edes oli. Monet käänsivät katseensa Bethiin tämän kavellessä ohi, mutta tyttö vain hymyili heille, sillä ei jaksanut alkaa heittää heidän kanssaan läppää. Kun Beth oli jo jonkin aikaa kävellyt hän tuli Dusty'sin kohdalle ja päätti juoda siellä pienen mehun, ennen kuin menisi takaisin sinne raastavaan tylsyyteen koulunpenkille. Sisälle astuttuaan lähti tyttö kohti kassaa, jossa miesmyyjä näpräsi likaisia kynsiään. "Haluaisin yhden mehun, kiitos" neiti sanoi miehelle ja näpräsi paksua rahapussiaan. Kun oltiin tilattu siirryttiin etsimään pöytää, ja pian katse kohtasi tytön joka pyyteli anteeksi joltain mieheltä, jonka päälle oli kaatanut vetensä. Beth ei jaksaisi nyt yhtään mutta halusi auttaa, joten käveli tytön luokse ja sanoi miehelle " En usko että tuo haittaa, sillä sehän oli vain vettä." Bethany avasi lompakkonsa ja antoi miehelle rahaa, eiköhän se saisi tuota leppymään. Ja niinhän siinä kävi mies kiitti ja pyysi anteeksi vihaisuuttaan, ja tyttö ymmärsi sen kyllä aivan hyvin. Mutta nyt käännyttiin tytön puoleen " Tule, mennään samaan pöytään." Hän käveli pöydän luokse ja istui siihen, laittaen lasin eteensä pöydälle. siinä sitä istuttiin ja odoteltiin tyttöä, siis jos hän tahtoi tulla.

// Varmaan ihan laatutekstiii :))) En tiiä pituudesta sähän sen sanot

// ei sillä pituudella oo niin merkitystä, kunhan peli etenee :---)

Sienna tuijotti silmät hätääntyneitä mieshenkilöä, joka ei näyttänyt kovinkaan iloiselta paitansa tärvääntymisen johdosta. Vehnänvaaleahiuksinen oli jo sanomassa varmaan sadatta kertaa anteeksi, ennen kuin paikalle ilmesty vaaleahiuksinen, sievä tyttö, joka totesi, että vettä se vain oli ja antoi miehelle rahaa, tuon piristyessä siitä silminnähden.
Ruskeat, lautasen kokoisiksi levinneet silmät levisivät vain entisestään, jos se enää edes oli mahdollista – oliko tämä nyt edes totta, auttoiko joku tosiaan häntä? Häntä, Sienna Knightia? Mikä tässä asetelmassa jotenkin nyt meni vikaan...

Tyttö tuijotti tuntemattoman – ja selvästi rahakkaan henkilön – perään tuon kehottaessa häntä tulemaan samaan pöytään. Jäätyneenä tavistyttö vain seisoi paikallaan ja tunsi olonsa harvinaisen hätääntyneeksi. Oliko tämä taas niitä kiusaamisyrityksiä? Leikittiin ystävällistä ja sitten nolattiin täydellisesti? Hän ei todellakaan halunnut tulla nolatuksi heti uusien ihmisten edessä. Miksi oli niin kovin hankalaa vain pysytellä näkymättömissä...

Toinen oli kuitenkin ollut hyvin ystävällinen – ehkä turhankin ystävällinen – joten Sienna vielä hetken epäröityään ja purtuaan alahuultaan niin kauan, kunnes pelkäsi sen menevän halki, asteli pöytään, jonne blondi oli istunut ja asetti tarjottimella olleet eväänsä pöytään ja istui alas.
Pää painui tuijottamaan sylissä olevia käsiä, vaaleiden hiuskiehkuroiden laskeutuessa kevyesti kehystämään neitokaisen kasvoja. Syvä huokaus, jonka tarkoitus oli rauhoittaa häntä itseään, karkasi tytön huulilta ja tuo kohotti katseensa vastakkaisella puolella istuvaan blondiin.
"Kiitos", Sienna sanoi hymyillen epävarmasti, "minä onnistun aina tunaroimaan..."
Suu suljettiin lähes yhtä pian kuin se oli avattukin, ja estääkseen itseään alkamasta näpräämään hiuksiaan tai jotain muuta, tyttö tarttui limpparipulloonsa. Korkki kiertyi auki sihahduksen saattelemana, sisällä olevan juoman kupliessa hetken, ennen kuin Sienna kohotti sen huulilleen ja otti lyhyen kulauksen, toivoen viileän juoman rauhoittavan itseään. Miten hän osasikin säikähtää tuollaisesta noin paljon, sehän oli ollut vahinko ja kaikkea...

Tyttö näytti hyvin epävarmalta, Bethanyn kutsuessa hänet samaan pöytään, mutta jotkut ihmiset ovat ujoja ei sille mitään mahda. Tyttö näytti kuitenkin tulevan häntä päin, mutta joskin epävarmasti. Kun tämä neitokainen oli saapunut päätti tyttö aloittaa aiheen mistä he voisivat puhua, mutta tyttö pyysi jo kiitos ilman mitään änkytystä, mutta jotenkin hiljaa. "No ole hyvä vaan, ja vältä vaara paikkoja ehkä niin pystyt estämään tunarointisi" Hienoa, Beth aloitti puhelun hyvin yksinkertaisesti ja pöhkösti, täytyy vain toivoa ettei tyttö pidä häntä hölmönä sillä beth ei halua joutua tytön vihalistalle jo heti kättelyssä. " Ai nii, mikäs sun nimes on? Mun nimi on Bethany Whodre" Beth sanoi, että keventäisi tätä hikoavaa tunnetta joka oli lähestymässä ikävästi.

Tytölle tuli yhtäkkiä hirveä vessa hätä, ja hän yritti etsiä katsellaan WC:tä joka löytyi vihdoin parin tiedustelun jälkeen. " Käyn vessassa, okei?" hän sanoi hieman nopeasti, että ehtisi mennä vessaan ennen kun housut kastuisivat läpimäriksi. Niinpä tyttö kiiruhti vessaan ja sulki oven. Yhtäkkiä tytölle tuli kylmä ja tajusi että vessassa oli paljon kylmenpää kuin tarjoilu- puolella. Beth käväisi kuitenkin asioillaan rivakasti ja palasi jo parin minuutin kuluttua tämän tytön luokse, ettei hän joutuisi odottamaan kauaa. " Ei kai mulla menny liian kauan?" tyttö kysyi epävarmasti, katsoen tyttöä silmiin.

//Ookkei :-)