All my battles have been won but the war has just begun

My body doused in ash, with two empty cans of gas,
The only evidence they have is a police sketch of my mask

Jälkeenpäin ajateltuna oli helvetin typerää varastaa poliisiauto, ajaa sillä kaasu pohjassa ympäri San Diegon hämäriä ja ahtaita kujia. Ilmeisesti kumpikaan tytöistä ei reagoinut tarpeeksi nopeasti tummiin pukeutuneen ihmisen ilmestyessä valokeilaan, eikä ilmeisesti kumpikaan heistä tajunnut tekojensa ja yhteensattumien seurauksena kuolleen miehen henkilöllisyyttä.
Jaycee jaksoi jankata itselleen, Shaynelle, Ericalle ja uudestaan itselleen, että jos hän olisi tiennyt sen miehen nimen ja aseman San Diegon alamaailmassa, hän ei olisi koskaan kehottanut Ericaa painamaan kaasua pohjaan jarruttamisen sijasta. Edes vakuuttelu ei kyennyt tekemään tehtyä tekemättömäksi, ja seuraukset tulivat väistämättöminä eteen. Eivätkä ne todellakaan olleet mieluisia, Jaycee ei koskaan ollut saanut kannettavakseen niin suurta vastuuta teoistaan.

Vaaleaverikkö käveli Shaynen asuntoa kohti Erica ja Caden vierellään. Oli sanomattakin selvää että kovin montaa sanaa ei sen matkan aikana vaihdettu, tuskin tultaisiin vaihtamaankaan. Sekä Jaycee kuin myös Ericakin, vaikuttivat molemmat edelleen katuvilta, syystäkin. He olivat omilla tempauksillaan asettaneet koko Mescalinen vaaraan, aiheuttaneet melkein kolmen jäsenen kuoleman. Onneksi vain melkein. Tyttö piti katseensa tiukasti kadussa, jota pitkin hän käveli kaksi muuta jäsentä vieressään. Kolmen miehen henki yhden hengestä kuulosti epäreilulta, automaattisesti se sai Jayceen vihaiseksi ja puolustusvaiston heräämään. Omien puolia pidettiin, vaikka oma henki menisi, sen hän oli sentään oppinut jos ei muuta.
Hän taatusti vääntäisi jokaiselta kusipäältä niskat nurin, ampuisi aivot pellolle, tunkisi ruhot roskalavalle ja hymyilisi tyytyväisenä. Ainakin tyttö uskoi niin.
Siitä epäonnen illasta saakka he molemmat - Jaycee ja Erica - olivat saaneet kuulla kuittailua jokaisen jäsenen suusta; typerää, vastuutonta ja idioottimaista. Olihan se tottakin, vaikka kumpikin tytöistä tiesi aivan hyvin, ettei yksikään Mescalinen riveissä seisovista ollut niin puhtoinen ja täydellinen itsekään. Etenkin Amberin vinoilut olivat saaneet hänen verensä kiehumaan. Vaikka kostonhimo toista jengiä kohtaan oli suuri, melkein niin suuri ettei sitä kyennyt hallitsemaan, niin silti Jaycee olisi mieluusti katsellut Amberin polvistelevan hänen jalkojensa juuressa anomassa armoa.

"Mua vituttaa", Jaycee lausahti lyhyesti ja vilkaisi oikealla puolellaan kävelevään Ericaan.
Shaynen kämpille ei ollut enään pitkä matka, korkeintaan sata metriä. Sinä aikana hän itse kerkeäisi polttamaan parit hermoja rauhottavat tupakat, harjoittamaan erinnäisiä hengitystekniikoita jottei olisi käynyt sen päätään aukovan silikoniblondin kimppuun. Helvetin bimbo ämmä. Eikä voitu rehellisesti sanoa, ettei Amberia kohtaan tunnettu viha johtunut laisinkaan Shayneen kohdistuvasta mustasukkaisuudesta.
"Mä sanon rehellisesti, että jos sen nartun - tiedätte kyllä kenen - suusta tulee yksikin vinoileva lause niin tungen sen pään sen omiin ruumiinreikiin, sellaisiin jota se ei tiennyt olevan olemassakaan", Jaycee uhosi ja kaivoi toisella kädellään savukeaskia risaisten farkkujensa taskusta. Tupakka kohotettiin huulille, se sytytettiin Coltilla, jonka liekki valaisi viereisen rakennuksen lasi-ikkunan iltahämärässä. Keuhkoihin ryntäävä savu sai olon hetkessä rauhallisemmaksi, silti Jayceen hermostuneisuutta ei voinut olla huomaamatta. Normaalisti hän olisi puhua pälpättänyt jatkuvalla syötöllä, niin hän teki aina hermostuessaan. Tähän hetkeen sellainen ei kuitenkaan sopinut, joten hermostuneisuus purettiin olan yli vilkuiluun ja nikotiinin hamstraamiseen.
"Mä saan sydänkohtauksen kohta", blondi totesi hivenen huvittuneena, savut puhallettiin suupielestä ulos kolmikon ylittäessä viimeistä risteystä ennen Mescalinen johtajan asuntoa.


Jaycee kaivoi Shaynen asunnon avaimet taskustaan. Sen olisi voinut tehdä ihan hyvin Caden tai Ericakin, mutta ripeydestään johtuen Jaycee oli oven luona ensimmäisenä.
Avain tungettiin reikään, pienen kikkailun ja lyhyen taistelun jälkeen ovi aukesi helposti ja tyttö astui kaksi muuta Mescalinen jäsentä perässään sisään asuntoon. Sisällä tuoksui vahva alkoholi ja tupakka, tuttu ja kotoisa tuoksu ja Jaycee piti siitä niin. Paikat olivat kuitenkin normaalia sekaisemmassa kunnossa, sen verran tyttö näki ensisilmäyksellä potkiessaan kenkiä jalastaan.
Ilahtunut hymy kohosi tuon kasvoille katseen tavoittaessa Destinin, vaikka tällä kertaa se oli huomattavasti laimempi kuin normaalisti. Destin tuskin olisi kovinkaan ilahtunut Jayceen näkemisestä, sattuneista syistä johtuen.
Mitään tervehdyksiä ei lausuttu, vain lyhyt nyökkäys Destinin ja Dennisin suuntaan. Peteriä saatika Amberia hän ei edes vaivautunut tervehtimään.
"Erica hoiti asehommat niin kuin oltiin sovittu, mä ilmeisesti menen sinne ensimmäisenä ja harhautan niitä... Pomo päättäköön", Jaycee julisti sanasodan alkaneeksi rojahtaessaan olohuoneen sohvalle. "Destin, oisko tarjolla mitään hermoja rauhottavaa, etten vaan mene sekottamaan yhtä nimeltämainitsematona ihmistä viholliseksi ja ammu siltä aivoja korvakäytävän kautta ulos", tyttö murisi selvästi ärsyyntyneenä ja loi pitkän katsahduksen Amberiin, tuskin kenellekkään jäi epäselväksi, ketä Jaycee oli puheillaan tarkoittanut.

Paljon sitä oli tullut tehtyä tämän elämän aikana, kaikenkirjavaa tyhmyyttä.. pahaa ja vähemmän pahaa, mutta tämä uusin tempaus joka tapahtui viikko sitten oli kaikista pahin.
Harkitsematon, typerä ja muutti heidän elämäänsä ratkaisevasti. Hän oli ajanut jonkun päälle ja tappanut toisen ihmisen, paha saattoi tyttö olla luonteeltaan, mutta rajansa tuollakin oli. Niimpä se, että hänen takiaan joku oli menettänyt henkensä sai Erican ajattelemaan asioita uudelleen ja sulkeutumaan omaan kuoreesa.

Koko viikon tyttö oli ollut puhumatta, muutamia hymähdyksiä ja mutinoita lukuunottamatta, kovasti yritettiin olla kuin asia ei häiritsisi, mutta todellisuudessa se häiritsisi ja helvetin paljon, se häiritsisi niin pahasti, että jonkinlaiseen masennuksen esiasteeseen sitä oltiin jouduttu. Sen päivän jälkeen tyttö oli vannottanut itselleen, ettei käyttäisi huumeita enää ikinä ja brunetella oli kyllä luonteenlujuutta niin paljon että se myös pitäisi.

Caden oli kyllä todella huolissaan siitä mitä tulevaisuus toisi tullessaan, kaksi naikkosta hänen vierellään olivat kyllä ajaneet mescalinet sellaiseen kuseen ettei kyllä paskemmasta väliä. Aikaisemmin poika oli tuonut mielipiteensä julki tokaisemalla, että tytöt ajoivat heidät kyllä aika vitun paskaan tilanteeseen, mutta saatuaan pistävän katseen Ericalta, niin ei kyllä ollut paljoa mieli tehnyt kommentoida uudelleen sillä tuon raivohullun ilme oli ollut sitä kategoriaa, että ''jos katse voisi tappaa''
…
Tosin Erican katse oli pikemminkin seivästänyt hänet, ajanut sirkkelistä naama edellä, ampunut pillunpäreiksi ja haudannut maahan, kloonannut hänet uudelleen ja koko rumba uudelleen jotenka joo... Oli parempi olla hiljaa kuin saada sekopää kimppuun.

Jaycee tokaisi Ericalle, että häntä vitutti. Tavaksi tullut mumina oli vastaus ja hän katseli raukein silmin eteensä, kävellen laiskoin askelin rivissä.
Ne jotka tunsivat Erican varmasti ymmärsivät ahdistua hänen käyttäytymisestään, sillä ei ollut ollenkaan tytön tapaista olla viikkoa puhumatta sanaakaan ja käyttäytyä kuin haudasta noussut örkki.
''Niin muaki...'' Nuo sanat olivat ensimmäiset mitä oltiin kuulleet viikkoon hänen suustaan, eikä lauseen pituudella vielä hurraamaan päästy. Amber kyllä rakasti vittuilla Jayceelle, mikä kyllä johtui puhtaasti siitä että Amberin ja Jayceen palvonnankohde oli sama, nimittäin Shayne. Ericalle STOP oli lähinnä isoveli jota hänellä ei koskaan ollutkaan joten kaipa jotain tunteita tälläkin oli tuota miekkostan kohtaan, vaikkei niinkään romanttisia. Ja koska Er nyt oli aika hemmetin suojelevainen niitä harvoja ystäviään kohtaan niin Amberin vittuilut kyllä kyrpivät häntäkin, varsinkin kun tälläisessä tapauksessa vittuilu ei ollut kovinkaan kannattavaa.

Vähän yksipuolinen keskustelu oli hieman nihkeää blondin mielestä ja koska Caden oli vähän ulkopuolinen tässä autojutussa niin ei tuo keksinyt pahemmin mitään sanottavaa. Rokkari odotti kärsivällisesti, että Jaycee sai avattua Pomomiähen asunnon oven ja oli heti ensimmäisenä rynnimässä sinne sisälle, kuin pieni koira. Seuran-nälkäisellä katseellaan poika etsi heti ensitöikseen Shaynen ihmisten äreästä joukosta ja kipitteli tämän vierelle istumaan. Normaalisti tällä olisi oikein leveä banaanihymy huulilla, mutta vaikka poika nyt yleisesti pelle olikin niin kyllä hän ymmärsi milloin kannattaisi olla vakavana, tämä hetki oli juuri sellainen.

Tunnelma oli kuin hautajaisissa ja se kävi kovasti Cadenin hermoille, hänen pirteä ja vitsikäs yleispersoonansa vaati päästä ilmoille ja tunnelma oli kovasti painostava. Paska nakki kyllä tälläinen, muuta sanomista ei kyllä oikeastaan keksitty...
Aivan, kylläpäs.
Voihan vittu....

Erica pysyteli tapansa mukaan hiljaa ja alkoi juroudessaan jo muistuttaa Peteriä, jonka lähettyvillä seisoskeli ja jos mikä oli jo hieman varoittava merkki. Katseellaan hän seurasi miten Jaycee rämähti istumaan sohvalle ja jäi siihen nojaskelemaan jotain kaappia vasten, odottaen mitä Shaynellä olisi sanottavanaan, mutta tästä se lähtisi.

Syteen tai saveen, tulevasta keikasta selvittäisiin joko elossa tai sitten päädyttäisiin ruumishuoneen uudeksi asukkaaksi.

Caden katseli hetken aikaa Ericaa ja Peteriä, sitten taas Ericaa ja Peteriä, näin vuoronperään eikä voinut sitten pitää mölyjä mahassaan vaan tokaisi ''Tää on jo pelottavaa kun meillä on jo kaksi Peteriä. Peter ja Ericahan on jo ihan kuin kaksi marjaa..! Molemmat näyttävät siltä kuin purisivat joltakulta pään poikki jos hengittää väärään aikaan'' Tosin Erica oli tyttö ja puhui vielä vähemmän kuin Peter, mutta pointti nyt varmastikin tuli kaikille selväksi ja luultavasti Peter olisi seuraavan nurkan takana iskemässä häntä haarukalla silmämunaan tuon lauseen hyvästä.

Mescalinen, yhden San Diegon kovassa nousussa olevan ja vaikutusvaltaisimman jengin jäseniksi otettiin vain hyödyllisiä, rikostaustaisia ja sitä maailman halveksittua varjoelämää nähneitä ihmisiä. Poikkeuksiakin oli; jos jäsen toi jengiin mukanaan hyödykkeitä tai muita rikollisjärjestön etuuksia ajavia asioita, otettiin tuo mahdollisesti mukaan jengin kirjoihin. Mescalinen rikollisjärjestö oli kuin suuri perhe, jossa ihmiset auttoivat toisiaan, koska tiesivät näin itse ajavansa myös omia etujaan. Vaikka järjestön sisällä olikin keskinäisiä hajanaisuuksia, oli varmaa, että ihmiset auttoivat toisiaan pahan hetken tai sattuman osuessa kohdalle. Pahimmatkin tuittupäät saatiin toimimaan tiiminä viimeistään silloin, kun johtajahahmo näin määräsi. Perhe tosiaan oli melko hyvä kuvaus; kaikki eivät tulleet toimeen keskenään, mutta kun isähahmo, perheen hyvinvoinnista ja asemasta vastaava mies käski, niin kaikki yrittivät parhaansa tullakseen toimeen ja miellyttääkseen johtajaa. Shayne osasi arvostaa kuuliaisuutta ja jokainen hänen jengistään oli hänelle tärkeä. Vankilasta aikoinaan lähdettyään mies ei olisi koskaan uskonut pitävänsä ketään minkään arvoisena. Tuolloin hän teki niin kuin lystäsi, eikä häntä kiinnostanut suojella ketään muuta kuin itseään. Suuri hämmästys oli ollut se, että osa vankilan porukoista, joiden kanssa hän oli viettänyt aikaansa, seurasivat häntä vielä vankilan ulkopuolellakin. Shayne ei oikeastaan tiennyt miksi, mutta eipä sillä kai ollut mitään väliä. Kaipa hän vain oli niin vitun hyvä. Siihen se pohtiminen oli jätetty, seuratkoon jos tahtoivat.

Ajan kanssa arvostus omia alaisia kohtaan oli kasvanut, eikä mies ole koskaan pitänyt keitään niin tärkeinä, kuin jenginsä jäseniä. Hänellä oli kokemusta, tarinoita ja voimaa, joita ihmiset ihailivat. STOP ei koskaan uskonut jakavansa menneisyytensä tarinoita kenellekään, mutta huomaamattaan hän oli kertonut joillekin jenginsä jäsenille menneisyytensä hurjista ja vähemmän ylpeistä asioista, joissa oli uhrattu paljon ja joiden eteen oli taisteltu vaikka koko muu maailma oli seissyt mustahapsista poikaa vastaan. Jengissä oli mukana ihmisiä, jotka oikeasti tahtoivat olla mukana, eikä johtaja ilman täysin pätevää ja ymmärrettävää syytä potkinut ketään pois siipiensä suojista. Pienet virheet annettiin anteeksi ja suuretkin, jos ne eivät lopulta tuottaneet niin paljon ongelmia, kuin mitä oletettavissa olisi ollut. Näin oli ollut erään pienen kohtauksen jälkeen. Erica, jengin asevastaava ja Jaycee, jengin vakooja olivat syystä tai toisesta listineet erään jengin varapomon ja saaneet kuulla molemmat teostaan sellaista huutoa jengin jäseniltä, ettei moista oltu hetkeen nähty. Pitkään aikaan Shayne ei ollut nähnyt Peteriä niin vihaisena, että tuon oli pitänyt huudon jälkeen lähteä hakkaamaan paikkoja säpäleiksi. Dennis oli yrittänyt pitää kaikki rauhallisina. Hyvä, että jengistä löytyi joku pitkäpinnainen ja ajattelevainenkin jäsen. Amber oli kiljunut kuin mikäkin, Destin nauranut niin, ettei ollut pystyssä pysynyt ja Frido oli paniikissa itkenyt ja nauranut yhtä aikaa.

Tapaus oli kuitenkin unohdettu lähes kaikkien osalta. Shayne oli unohtanut, koska hänestä oli pitkän mykkäkoulun jälkeen aivan saatanallisen hauskaa kuulla, että se vahingossa listitty vittupää olikin ollut vihollisjengin porukoita. Siitä suurin osa porukoista olikin rauhoittunut ja jotkut olivat jopa nauraa räkättäneet ja kiittäneet tyttöjä siitä, että he olivat säästäneet heidät vaivalta. Tilanne ei kutienkaan ollut niin helppo, sillä oletettavissa toki oli kosto, joka oli melkein vienyt kolmen jäsenen hengen. Siitä kukaan ei ollut ilahtunut ja jupakan ainut hyvä puoli oli se, että muut jengiläiset olivat ehtineet väliin ja kiikuttaneet hyökkäyksen kohteiksi jääneet jengiläiset sairaalaan. Kosto tietenkin oli kaikkien mielessä, eikä vain tapauksesta kuulleen johtajan, joka oli puhelimessa jutusta kuultuaan hajottanut baarin, paennut paikalta ja matkallaan kaatanut kolme lyhtypylvästä autotielle. Shayne ei tunnetusti osannut pidätellä vihaansa, vaan purki sen muiden omaisuudesta vähääkään piittaamatta. Sen jälkeen hän oli maannut naama sohvatyynyyn upotettuna sohvalla ja murissut jokaiselle, joka hänen lähelleen oli uskaltanut käydä. Jengiläiset osasivat antaa johtajansa rauhoittua rauhassa, eikä kukaan järkevä tunkenut väkisin seuraan kuultuaan siitä, miten Destin oli viime vuonna saanut turpiinsa. Eikä Destin ollut siitäkään kerrasta vähääkään oppinut, vaan oli tällä kertaa istahtanut viereiselle sohvalle leveästi hymyillen ja ottanut esille "kaunotar ja hirviö"-kirjan. Sitä mies oli lukenut ääneen iltasaduksi pomolleen, ennen kuin oli saanut tuon kimppuunsa. Siinä oli ollut kaikilla tekemistä moneksi tunniksi, kun kaikki yrittivät rauhoitelle Shaynea ja tukkia Destinin suurta turpaa. Senkin jälkeen Shayne oli mulkoillut varoittavasti Destiniä, joka ei VIELÄKÄÄN ollut oppinut yhtään mitään. Blondi mies oli nauranut tyytyväisenä tekoonsa, vaikka vasemman käden etusormi ja peukalo olivatkin paketissa. Shayne piti kuria ja vaati arvostusta, sitä vastaan hän suojeli ja piti huolta. Jos sitä lakia ei toteltu sai turpiinsa.

"Tosta peltikatoksestako meil on 70m oville, onko se ny varmaa, et siellä on se suuri tila varastohuoneita?" mustahiuksinen, valkoiseen t-paitaan ja uusilta tuoksuviin farkkuihin pukeutunut Shayne kysyi kolmen hengen istuttavalla sohvalla istuvalta Fridolta, jolla oli sylissään yksi kannettava, joista lähti kymmenittäin johtoja lattialla oleviin kuuteen kannettavaan ja vierellään sohvalla oleviin kahteen muuhun koneeseen. Muitakin ihme bokseja oli siellä täällä ja yleensä niin vilpittömästi lapsellinen ja viaton Frido oli jälleen työ-itsensä; viileä ja asiallinen. "Läpivalaisun ja ilmaskannerin mukaan kyllä. Satelliitti lentää hylätyn satamarakennuksen ylitse 20 minuutin välein 136 °asteen kulmassa, eikä sinne ole tullut enempää ihmisiä 20:23 ja 31 sekunnin jälkeen. Kehottaisin pidättäytymään suunnitelmassa, heitä on vähemmän kuin meitä", Frido lausahti ja ilme vakaana näpytti tietokonettaan muiden ruutujen vilkkuessa hämärähkön olohuoneen vaaleita seiniä vasten. Shayne kohotti hattuaan ja nyökähti huvittuneena.
"Pomo, ketkä lähtee tänään? Erican tuomat aseet on muuten huippuluokkaa, et ne varmaan kelpaa. Ei tartte Johnylt lainata", eräs jengiläisistä kysyi ja kirkkaansinisilmäinen johtaja ilmoitti luontevasti vielä pohtivansa asiaa ja nojautui mietteliäänä sohvansa tyynyihin. Kaiken pitäisi olla rauhassa suunniteltua, sillä mies ei tahtonut asettaa ketään jengiläistään epäedulliseen asemaan. Kukaan ei saisi kuolla hänen virheidensä vuoksi ja siksi asiat piti hoitaa viimeisen päälle täydellisesti.

Mies upposi ajatuksiinsa ja kävi mielessään illan ohjelmaa, sivuuttaen kaiken ulkopuolisen mielestään. Kaikki meni häneltä ohitse, jopa se, miten lisää porukkaa virtasi sisälle. Vasta kun mies kuuli tutun äänen ja bongasi tutut pojankasvot vierellään, hän heräsi ajatuksistaan ja virnisti ovelasti. " 'sup fellas", mies naurahti ja nyökähti tiensä sohvalle löytäneelle Jayceelle, jonka luokse käsipuoleksi jo hyvän aikaa kutsuttu Destin tanssahteli. "Muru, mitä vain", blondi mies virnuili avaten takkinsa ja tapansa mukaan paljastaen laajan valikoimansa. Takin puolia piti kiinni vain vaalea vasen käsi ja huolimattomasti paketoitu oikea murrettuine sormineen jätettiin suosiolla polvelle lepäämään. Ihmiset tervehtivät tulijoita, mutta hetkeksi koko asunnon valtasi melko kiusallinen hiljaisuus. Shayne vilkuili lähes huvittuneena ympärilleen ja vaikka hän tiesi joidenkin yhä kantavan Jayceelle ja Peterin lähettyville astelleelle Ericalle kaunaa, ei hän olisi uskonut moista hiljaisuutta syttyväksi. No kaikki unohtuisi aikanaan. Peter istui yhdellä baaritiskin jakkaralla, eikä tapansa mukaan jakanut huomiotaan sellaisille, jotka eivät hänen mielestään sitä ansainneet. Siksi lähes mustasilmäinen ja arpikäsinen mies ei edes vilkaissut halveksimansa naisen puoleen. Mutta ketäpä mies ei halveksinut? Ero oli vain siinä, ketä hän halveksi vähemmän ja ketä enemmän. Shaynea hän tunnetusti vihasi vähiten ja oli tuo joskus sanonut, ettei hän miestä halveksinut samalla tavalla kuin muita ihmisiä. Peter halveksi ja vihasi kaikkea maan ja taivaan välillä. Se oli virhetietoa, hän vihasi myös avaruutta, joka vitutti häntä suuresti olemassaolollaan. Hän vihasi kaikkea kaikkialla ja se siitä.

"Shayne, haluuksä jotain?" keittiön puolelle korkokengillään kipittänyt, Jayceeta mulkoillut Amber huhuili ja maireasti hymyillen kiikutti pomolleen jääteetä, mitä tuo oli tilannutkin. Ennen keikkaa alkoholi ei olisi sopivaa, sen Shayne tiesi itsekin. Pullo nostettiin punertaville huulille ja jengipomo oli jo hetken luullut saavansa juoda rauhassa, kun hän kuuli jengin ilopillerin ja ehdottomasti yhden suurisuisimman jäsenen sanat. Hätäisesti mies nielaisi juomansa ja yski, kun kaikki muut vetivät kasvoilleen kauhistuneet ilmeet ja tuijottivat vuoronperään Peteriä ja Cadenia. Shayne ei sanonut mitään, vaan hieroi vahingoniloisena hymyillen niskaansa. Mustahiuksinen ja melkeinpä mustasilmäinen mies kääntyi baarijakkarallaan ympäri ja iski silmänsä suoraan sohvalla istuvaan Cadeniin. Hetken mies oli hiljaa ja pyöritteli tyhjää lasia arpisissa sormissaan.
"Pentu, jos sulla ei oo järkevää sanottavaa niin pidä pääs kiinni", Peter käski värittömästi ilme vakaana. "Mä tiedän missä sä asut ja sä tiedät et mulle ei oo mikään ongelma tulla vierailemaan", Peter lopetti ja kääntyi baaritiskin puoleen, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Shayne hieroi niskaansa eikä kovinkaan moni uskaltanut hetkeen liikkua suuntaan tai toiseen.
"Joo niin tota, mennään asiaan. Kaikki on paikalla? Erica ja Destin, hoitakaa te varustukset", Shayne käski ja virnuillen Destin loikkasi pystyyn viitaten asevastaavaa pöydänääreen. "Eri, sä tiedät mitkä on parhait, valitse kevyimmät ja nopeimmat mallit kenttätyöntekijöille", Destin ehdotteli ja silmäili pöydälle levitettyä eri aseiden valikoimaa. Kirkkaansiniset silmät kääntyivät blondista miehestä Jayceehen ja mairea hymy kohosi johtajan huulille. "Pystytkö harhauttamaan ja soluttautumaan hetkeksi sisälle, tarvitaan lisää tietoa. Fridon sateliittikuvat ei riitä", Shayne kysyi selkänsä sohvan kankaaseen nojaten.

Cadenin heitto Erican ja Peterin yhteisistä piirteistä ei ollut Jayceenkaan mielestä heitto sieltä parhaimmasta päästä, vaikka yleensä jätkän jutut saivat suurimman osan porukasta naureskelemaan. Nyt tyttö - muiden jengiläisten kanssa - viettivät kirjaimellisesti hiljaista, sekä hyvin jäistä hetkeä pellavapään lausahduksen jälkeen. Peterillä leipoi tavan mukaan kiinni, mikä kävi selväksi viimeistään siinä vaiheessa, kun mies avasi suunsa ja puhui Cadenille siihen sävyyn, ettei vastaavanlaisia heittoja enään haluttaisi kuulla.
Lyhyt, huvittunut ja röyhkeä naurahdus kimposi Jayceen huulien välistä Amberin kysyessä Shaynelta jotain, mihin tyttö ei puolestaan kiinnittänyt huomiota, vaikka katse oli porautunut siihen blondiin jonka päänahasta hän halusi nyppiä hiuksen kerrallaan irti.
Destin oli istahtanut tytön viereen, avannut salaisen lääkekaappinsa, eli siis takkinsa ja mietteliäs ilme kasvoillaan pahis mietti, mitä tällä kertaa nauttisi. "Annan sun valita mun puolesta, tietämykses kun tuppaa olemaan huomattavasti laajempi... Jotakin hermoja rauhottavaa", Jaycee tarkensi ja katseli diileriä kulmiaan kohottaen.

Hän ei taatusti lähtisi tekemään yhtäkään keikkaa täysin selvinpäin, mutta övereiden vetäminen ennen hommia oli asia erikseen. Sopivissa pöllyissä hermot kestivät paremmin roolin vetämisen, aivot raksuttivat nopeammin tekosyiden ja valheiden kylventää varten. Shayne tarkensi Jayceen tulevaa roolia tämän kertaisella keikalla, lyhyt nyökkäys blondin suunnalta kertoi pomolle tämän tajunneen ja tietenkin hyväksyneen tilanteen. "Mä toivon sitten että kukaan niistä ei ole tunnistanut mua", tyttö mumisi selvästi hermostuneena ja vilkuili Ericaa sivusilmällä. Sellainen vastuun määrä pelotti, mutta tähän mennessä jokainen tehtävä, jotka hänelle oltiin annettu, olivat sujuneet kaikin puolin hyvin. Pieniä virheitä lukuunottamatta.

Pomonsa tapaisesti Jaycee korjaili asentoaan sohvalla mukavemmaksi, aika tuntui matelevan hitaasti eteenpäin. Sellaista se oli aina ennen keikkaa, mahassa pisti ikävästi jännityksen johdosta ja mitään sanottavaa ei tuntunut löytyvän.
"Mitä mun pitää ottaa siellä selville? Tai siis, lähdenkö mä sitten helvettiin ja tuun ilmottamaan teille vai onko mulla joku vitun mikki mukana ja teillä jotkut kuuntelulaitteet?", pahis uteli ja koitti saada tilannetta omalta kannaltaan selvemmäksi. Suurpiirteisesti kaikki tarvittava oli jo tiedossa, mutta yksityiskohtia olisi hyvä valottaa, jottei kommunikaatiokatkoksia Mescalinen suuntaan syntyisi kesken keikan. Ilmeisesti kyseessä tulisi olemaan vuoden ensimmäinen, paha ja suurempi verilöyly, mutta niitä kerkiäisi vuoden mittaan tulemaan yksi jos toinenkin.
"Ja Shayne tai Erica suojaa mun selustan, tota narttua ette päästä mun selän taakse", tyttö murahti ja katsoi hetken aikaa Amberin suuntaan. Vittu se ämmä aivan varmasti ampuisi selän takaa, mutta ainakaan ei tulisi yllätyksenä.

Kun Caden aukaisi sen suuren suunsa ja vielä päästi jotain niinkin typerää, että hän ja Peter muistuttivat toisiaan, olisi Ericalla mieli tehnyt mennä vääntämään toiselta niskat nurin. Heiton kohteeksi joutunut toinen osapuoli päästi suustaan varoituksen joka sieti ottaa tosissaan. Hän itse ei juuri tällä hetkellä jaksanut, mutta mulkaisi tätä siihen malliin , että parasta olisi jättää typeryydet sanomatta.

Jaycee toivoi, ettei kukaan ollut nähnyt häntä ja sai tältä vilkaisun, Er oli ihan hiljaa ja mutisi hajamielisen kuuloisesti ''no, voidaanhan me hommata sulle joku peruukki ja mulla on yhdet piilolinssit joissa ei oo vahvuuksia....'' Tosin se tarkottaisi kotiinmenoa ja juurikin nyt se oli asia joka ei hotsittanut yhtään.
Erica nuolaisi kuivuneita huuliaan ja pysytteli jälleen omissa mietteissään, joskin koko ajan jutun tasalla ja mukana suunnitelmissa.

Hahaha... Tämä oli juurikin niitä kertoja jolloin olisi kannattanut pitää turpansa tukossa, Caden naurahti hieman hermostuneesti, mutta päätti sitten painaa villaisella Peterin uhkaukset. Ihmiset kävivät nyt läpi suunnitelmaa, lähinnä sitä mitä Jaycee tekisi, hänen osuutensa ei vielä ollut selvä, mutta eiköhän se sitten tässä piakkoin kävisi ilmi.

''Jos sulla on salakuuntelulaitteet ja ne alkaa epäillä jotain ja tarkistaa sut, niin vittu olisit vainaa sen jälkeen.'' Shayneltähän Jay oli kysynyt, mutta eipä sillä kai niin väliä nyt ollut kun kaikki olivat mukana keskustelussa.
''Mä suojaan sua.'' Kuului Erican suusta ja Caden käänsi pellavapäänsä tätä kohti, ettei jotenkaan ollut yllättynyt siitä, että verikoira oli salamana turvaamassa bestiksensä selustaa.

''Älä huoli Jay, mä turvaan sua..'' pikainen vilkaisu kävi myös Amberin suntaan joka näytti siltä kuin olisi hymähtänyt. Pahis toivoi pääsevänsä jo pian kentälle jotta jännityksestä kumpuava endorfiini pääsisi virtaamaan aivoissa ja polttamaan mieltä painavat asiat pois. Hän unohtaisi sen kaiken, ainakin hetkeksi.
Pienen huokaisun myötä oli pakko läppäistä itseään kuumalla avokkaalla poskelle ja todeta, että tälläinen käyttäytyminen koituisi vielä turmioksi, niimpä hänen silmiinsä syttyi jälleen se tuttu terävyys.
''Kas niin, eiköhän käydä tämä koko suunnitelma kokonaan läpi, että kaikille varmaksi tulee oma rooli selväksi, vai mitä STOP?'' Ruskeat silmät käännettiin pomon puoleen.

Caden seurasi katseellaan kun äsken puhunut brunette otti askeleet kohti Jayceetä ja istui tämän viereen, käsinojan kohdalle. Noita kahta enää sen suuremmin noteeraamatta, Caden käänsi kasvonsa odottavina Shaynen puolelle.

Poika nousi ylös ja asteli Fridon luokse katellen tämän näyttöjä oikein pätevän näköisenä vaikkei tajunnut oikeasti noista kaikista paljon paskaakaan. päätä nyökyteltiin huulet mutrussa ja etusormi sekä peukalot leualla.
Hiljaisuus.
''Mitäs tässä nyt oikeastaan on käynnissä? ja please...selitä yksinkertaisesti ilman kaikkea sitä mambo jambo witchgraftiä jota sä yleensä siihen lisäät.''

--laatu on 10+ *tralla*

Viekkaasti hymyillen Destin nappasi vaalean pussukan takkinsa sisältä ja vilkaisi nopeasti siihen kiinnitettyä maalarinteippiä. Pussi oli oikea ja aine arvokasta, tiesiköhän Jaycee edes miten paljon Destin olisi ansainnut sen myymisestä? No jaa, ei sillä ollut väliä. Destin nimittäin piti Jayceesta ja ystäville tarjoiltiin mielellään, kuluista huolimatta.
"Tässä olis flashia, takuu varma rauhotin, ei palautusoikeutta", blondi mies virnuili ja nosti tupakan vaaleiden huultensa väliin. Pussi ojennettiin Jayceelle ja käden vapauduttua nosti Destin vielä kolme itse käärimäänsä tupakkaa huulilleen. Nyökähtämällä ja koiranpentukatseellaan mies tuijotti Jayceehen odottaen tuon sytyttävän hänen tupakkansa. Käsipuolena ei ollut kovin hauskaa, mutta oli se ollut sen arvoista. Jayceellä tunnetusti oli aina sytkäri mukanaan, joten tyttöön Destin saattoi luottaa. Shayne tuijotteli hetken kattoon, kunnes asetteli hattunsa paremmin päähänsä ja vilkaisi Fridoon, jonka luokse Caden oli tepastellut. Pitkään Frido oli vain hiljaa ja tuijotti tietokoneensa ruutua. Shayne oli jo pitkän pohdinnan jälkeen julistamassa ihmisten työnkuvia, kun Frido ehti avata suunsa ja kääntää tummat silmäparinsa Cadenin hymyileviin kasvoihin. Milloinpa Caden ei olisi vähinään hymyillyt? Hymypoika ja iän ikuinen ilopilleri.
"Kyseessä on pinta-alaltaan laajalti kaksitoista hehtaarien hylätty satamavarasto ja sen aidatut alueet", Frido aloitti ja suoristi selkänsä, napaten vähintään puolen ihmisporukan katseet itseensä.
"Suunnitelmalla, jonka pomo on minulle kertonut on noin 78% mahdollisuus onnistua. Se on meille suuri prosentuaalinen lukema ja osoittaa, että jos toimimme harkitusti ja sovittujen metodien mukaan, kaiken pitäisi toimia hyvin", Frido julisti ja useat jengiläiset räpsyttivät hämmästellen silmiään.

"Ja mitä tulee suunnitelman loogiseen puoleen jos Jayceen harhautus menee läpi...", Frido jatkoi ja vei katseensa Jayceehen. " Lähdetään tarkastelemaan, että mitä tapahtuu, jos suunnitelmamme kartalla on olemassa piste x_0, jolle f(x_0)>0. f on derivoituva, joten se on myös jatkuva. Sen mukaan meillä on noin 34/46 sekuntia aikaa ehtiä lataamoon. Näin ollen suunnitelmamme toimintapuolella iskullemme on olemassa luku d>0, jolle f(x)>0, kun x_0-d0 kun x_0-d0, kun x_0 välillä. Näin ollen---", Frido oli jo pääsemässä hymy huulillaan vauhtiin, kun Shayne yskäisi ja kohotti kätensä. "Frido, kappas kun en heti ymmärtänyt", pomo heitti sarkastisesti ja sai Fridon vain naurahtamaan olkapäitään kohauttaen.
"Jospa hoidetaan tää mieluummin mun sanojen kautta", Shayne enemmänkin käski ja ilmoitti, kun ehdotti. "Joka mulkku silmät muhun", mies komensi ylimielinen virne vaaleilla kasvoillaan. Askareet keskeytettiin ja jokainen silmäpari kääntyi johtajaa kohti. "Kyseessä on siis vuosia sitten hylätty satamalaituri, jonka varastoilla tämän pieni ja alamaailmaamme vaikuttamaton paskasakki asuu", mies aloitti ja katseellaan vaati jokaista pitämään päänsä kiinni. Keskeyttelyä jos mitä mies ei kestänyt.

"Niitten määrä ei oo selvillä, joten Jay menee sinne ensin ja pyytää saada liittyy niihin. Pomo on mulle tuttu, joten ei sun tartte ku vähän avonaises paidas astella sisään ja luvata tekeväs mitä vaan jos saat liittyy. Dennis jää taustatueksi satamaa vastapäätä sniperin kaa ja ampuu niiltä aivot pellolle jos tilanne vaatii. Joten Jay sut on suojattu", Shayne selosti ja nyökähtäen Dennis nousi ylös lähtien etsimään itselleen sopivaa tarkkuusasetta. "Sitten vaan ilmotat radioon monta niitä on, Peter vastaa ja ilmottaa meille muille sisää rynnijöille niitten määrän. Mun kanssa sisälle lähtee Peter, Caden, Erica ja kolme muuta", Shayne veti syvään henkeä. "Destin, Amber, John ja Stokes kiertää takaa niitten selkään. Pohjapiirustusten mukaan siel on takaovet, jotka pitäis saada tosi nopeesti tiirikoituu sisältä päin, et Destin ja sen porukat pääsee sisään. Täs vaihees luotan varkausvastaavaan, Caden, sä osaat tiirikoida unissaskin ja sit ku me rynnitään sisälle, sä livahdat varastojen ohitse takaovelle ja päästät porukat sisään", STOP luennoi silmäillen alaistensa reaktioita.

Jaycee huokaisi ääneen Destinin käyttäessä sitä suloista koiranpentuilmettään. Mies teki sen aina, kun oli pyytämässä jotakin tai tarvitsi apua. Sytkäri kaivettiin taskusta ja kohteliaasti liekki lepäsi hetken jokaisen sätkän päässä sen verran, että diileri sai ne palamaan. Tyttö olisi saanut päänsäryn sellaisen määrän polttamisesta kerrallaan, mutta Destin oli Destin.. Ja Destiniä piti ymmärtää.
Frido oli alkanut selventää tilannetta niiden tieteellisten kaavojen kanssa. Tässä vaiheessa Jayceen olisi tehnyt mieli sanoa, että poika voisi puhua ihmistenkin kielellä. Sitä ei kuitenkaan raaskittu tehdä, toisella oli ihailtavat älynlahjat, eikä tuo pahemmin ollut hänelle mitään pahaa tehnytkään.

"Mä en tajunnut mitään, mutta tuskin se haittaa", Jaycee naurahti ja näpersi Destiniltä saamaansa huumepussia auki, kouraisi etusormensa kynnellä jauhetta ja naputteli sen sievästi peukalonsa ja etusormensa väliin, painoi nenänsä siihen kiinni ja sniffasi. "Ei tää riitä", murahdettiin, sama teko toistettiin ja sitten tyttö hengähti syvään ja jäi odottamaan aineen vaikutuksia. Aisteihin se ei tuntunut vaikuttavan paljoakaan, mutta olo oli aiempaa rennompi. Paljonkin rennompi. "Destin, kiitos jälleen kerran", Jaycee lausahti ystävällisesti ja kiersi kätensä tiukasti diilerin ympärille, "Sä oot paras". Nopea ja kaverillinen suukko painettiin miehen poskelle, kunnes huomio lopulta kiinnittyi Shayneen, joka vaati jokaisen jäsenen huomion itselleen.
Kuviot selventyivät lisää, Jaycee katseli miehen kasvoja tuon puhuessa alaisilleen, jotka puolestaan kukin kuuntelivat tuota tarkkaavaisesti ja painoivat jokaisen sanan mieleensä. Hän kyllä osaisi käyttäytyä kuin halpa lutka, luvata suuria ja vähän pikkutuhmaan tyyliinkin. Avoinaisessa paidassa tuskin olisi ongelmaa, tyttö oli joskus jättänyt muutaman paidan STOPin asunnolle. Niistä varmasti löytyisi jotakin vaihdettavaa suuren, miesten t-paidan tilalle. "Mitäs jos mun tissit ei teekkään vaikutusta?", hän naurahti ja vilkaisi pomoon kulmaansa kohottaen. Eihän sitä voinut tietää, millainen rintavarustus ketäkin miellytti. Toiset tykkäsivät pienestä, toiset suuresta, toiset aidosta... epäaidosta, ja niin edelleen.
"Mutta kai mäkin saan ampua? Ja mitä siinä tapauksessa, jos mä jään kiinni? Jätätte mut sinne kuolemaan?", kysymyksiä esitettiin muutama lisää ja tällä kertaa katse kiersi myös Destinissä ja Ericassa, Shaynen lisäksi.

Jaycee nousi sohvalta ylös ja käveli omin lupineen keittiöön, aine oli saanut hänet janoisaksi. "Oisko viskiä tai mitään? Tarvin paukun", blondi kysyi ja käänsi katseensa sohville jääneisiin jengiläisiin. Hän oli ollut tässä asunnossa niin monet kerrat, että se alkoi pikkuhiljaa tuntua melkeinpä kodilta. "Destin, onko tällänen... janoisuus ihan normaali sivuvaikutus, mikä aiheutuu tosta aineesta?", tyttö murisi epäillen ja katsahti diileriin. Toivottavasti miehelle ei ollut mennyt rotanmyrkky ja kama sekaisin, se tästä vielä puuttuikin, tilanne ei ollut muutenkaan perseellään sitten ollenkaan.
Jaycee tiesi, mitä mieltä Shayne oli juomisesta ennen keikkoja, mutta tuskin yksi paukku ketään kaataisi. Tällä hetkellä suurin huolenaihe oli oman perseen turvaaminen, Erican pärjäämisestä tuskin tarvitsi huolehtia, Amberin turvallisuus häntä ei kiinnostanut vittuakaan. Shayne ja Peter pärjäisi, Dennis myös... Destin taas... Noh, pärjäisi. Ainakin luultavasti. Jos hän tulevien tapahtumien jälkeen vetäisi onnellisena ja elävänä happea keuhkoihinsa, ensimmäiseksi blondi aikoisi vetää shampanjaa pulloittain. Toiseksi, hän juhlisi itselleen sellaisen krapulan - myös moraalisen -, että tytöllä olisi hyvä syy pysytellä poissa ihmisten ilmoilta seuraavat kaksi viikkoa. Sen hän tekisi, taatusti.
"Shayne... Et kai sä oo heittänyt niitä mun vaatteita menemään? Tällä paidalla ei vaikutusta tehdä", Jaycee lausahti ja katsoi pomoonsa, äänensävystä oli havaittavissa selkeää kunnioitusta miestä kohtaan. Lasiin kaadettiin muutaman senttilitran verran viskiä, laadukasta, tottakai. Blondi asteli takaisin olohuoneeseen, istahti omalle paikalleen ja huikkasi kostuketta suuhunsa. Hän painoi päänsä sohvan käsinojalla istuvan Erican syliin ja huokaisi ääneen, "Mä olen miettinyt... Pitäiskö mun käyttäytyä sielä niin kuin pikkutuhma lutka vai keskivertolutka ja puhua vähän rivoja, vai kuten megalutka ja käyttäytyä kuten Amber", lauseen lopussa tytön suusta karkasi yksi jos toinenkin naurahdus.
"Niin ei sillä että itse täydellinen olisin, mutta kyllä mä nyt aika huipputyyppi oon", Jaycee totesi omahyväisesti ja naurahti jälleen, viskilasi kohotettiin huulille ja alkoholia maisteltiin hieman irvistäen.

Kun puhuttiin siitä jätettäisiinko Jaycee kuolemaan mikäli hän jäisi kiinni sai Erican silmät siristymään ja kun tyttöjen katseet kohtasivat syntyi sanaton lupaus, että kaveria ei jätetä tapahtui mitä tapahtui, sen näki hänen ilmeestään kristallin kirkkaasti.
Oli sitten Shayne mieltä mitä tahansa, mutta kyllä nyt Er uskoi pomon olevan samaa mieltä tytön kanssa, silloin vain keksittäisiin äkkiä joku suunnitelma B ''No ehkä sellaisen varalle olisi paras keksiä joku kakkossuunnitelma? jos käykin paska tuuri ja Jay jää kiinni.'' Katseet kohdistuivat taas kerran johtajan puolelle.
Blondi lähti visiteeraamaan keittiön puolelle, sinä aikana brunette korjaili hiukan asentoaan käsinojan päällä.

Pellavapäinen nyökkäili Fridon puheille ja ymmärsi kyllä kaiken hyvin, varsinkin kun hän pääsi jyvälle mitä mikäkin monitori näytti niin kaikki alkoi näyttää ihan selkeältä, näin vihdoin ja viimein, tosin kaikki ymmärrys ja selkeys katosi kuin pieru saharaan siinä vaiheessa kun pikkupoika pääsi innokkaana vauhtiin ja alkoi tuttuun tapaansa selittää kaikkea outoa siansaksaa -tosin siansaksakin oli selkeämpää- ettei siitä ymärtänyt kukaan hevon helvettiäkään!
Typertyneenä Caden katsoi Fridoa,sitten näyttöjä ja taas Fridoa, lopulta Shayneä sillä ilmeellä, että mistä ihmeen avaruudesta tämän otuksen oli oikein löytänyt.

Päätä pudisteltiin voivoitellen ja hän lähti talsimaan takaisin pomomiähen viereen. Erica puhui jotain varasuunnitelmasta joka voisi olla ihan okei juttu, koska oli heillä kuinka tekniikkanero ylisuurilla aivoilla kehittelemässä nerokasta juonta niin kaikki saattoi silti mennä joskus pieleen olosuhteisen ja pienten virheiden takia. Siltikin, vaikka kaikki menisi odotusten mukaisesti niin aina oli se pieni mahdollisuus, että jotain tapahtuu ja koko vaivalla rakennettu korttitalo romahtaisi pöydälle.
Shayne kertoi luottavansa Cadenin tiirikointitaitoihin ja tämä nyökkäsi ''sööör, jeees,sööör'' tuli siihen perään vielä armeijan kädenliike, sormet otsaa hipaisten.

Jaycee palasi takaisin sohvalle ja laski päänsä Erican syliin jonka kasvoilla näkyi ihan pienoinen hymynpilke, sormia jo kutkutti joten hän kohdisti näpräilynhalunsa Jayceen hiuksiin ja alkoi tehdä pieniä lettejä sinne tänne jotka kyllä saisi oikenemaan pään heilautuksella.
Virnistys nousi hänen huulilleen kun puhuttiin megalutka Amberista, ruskeat silmät vilkaisivat tämän suuntaan, eikä hän voinut olla naurahtamatta.
''Kai sitä voi vähän paikan päällä kai soveltaa? Vai tunnetko sä sitä miekkosta miten hyvin Shayne? Että tosiaan, miten lutka siellä pitää käyttäytyä, mut onneks Jay sulla on elävä malli josta voi hyvin imee vaikutteita.'' Katse tosin pysyi nyt kiharissa hiuksissa samalla kun sirot sormet näpräilivät tottuneesti niitä.

Leveä virne käväisi Destinin vaaleilla huulilla, miehen päästettyä pitkän kehräyksen, jonka perään hän hajosi tapansa mukaan. Eipä miestä läheisyys haitannut, eikä liioin se, että kaunis neitonen soi hänelle ilon poskisuudelmalla. Huumevastaava vei katseensa johtajaan ja sitten Amberiin, joka oli naurahtanut ivalliseen sävyyn Jayceen pohdittua, josko hänen rintavarustuksensa ei olisi vastustajien pomomiehen mieleen. Blondi naikkonen supisi jotain siihen malliin, että kenelle Jayceen varustukset muka kelpaisivat. Destinin teki mieli tunkea puulusikkansa soppaan, mutta hän jäi hiljaiseksi Dennisin avattua suunsa. Dennis oli jengistä pomon lisäksi ainut ihminen, josta kaikki pitivät tai vähintään tulivat toimeen.
”Se jätkä on tuttu, nimi on Zack ja taustaa on paljolti enemmän huume- kuin ryöstöpuolelta”, Dennis selosti neutraaliin sävyyn ja istahti sohvalle, ristien sormenpäänsä pohtivana yhteen. ”Jengin nimeä en edes muista, mutta se kertookin aika paljon sen tärkeydestä. Ei ole edes muistamisen arvoinen. Jengi aloitti laillisissa merkeissä siirtolaisjärjestönä, mutta syystä tai toisesta rehellinen peli ei viehättänyt ja he aloittivat toissa vuonna huumekaupat ynnä muut pikkurötöstelyt. Eivät oikein tule toimeen meidän kanssa, koska meillä on parempi maine ja ehdottomasti osuvampi hinta-laatusuhde. Meiltä ostetaan ja heille jää varastoihin toistasoista kamaa”, Dennis selvensi ja Shayne naurahti tyytyväisenä. ”Sä se otat aina kaiken selville”, mies naurahti ja sai virneelleen vastapainoksi Dennisin rennon nyökähdyksen. ”Tää ei oo eka kerta kun ne on piikkinä lihassamme. Ne levittää säälittäviä ja todenperättömiä huhuja meistä ja sen vuoksi meidän asiakkailla on ollu epäselvyyksiä ja jotkut on jopa luulleet, että meidän kaman laatu on laskenu reippaasti ja Destin on joutunu hiki hatussa oikaisemaan väärinkäsityksiä”, Dennis kertoi ja vieltä täältä kuului ärtyneitä tiuskahduksia ynnä muuta murinaa. Destin, joka yleensä hymyili taukoamatta, oli vetänyt suunsa nyrpeänä niin tiukaksi viivaksi, että näytti melkeinpä siltä, ettei tuolla ollut huulia ollenkaan.

”Ja se on tunnettu naistenmies, Jaycee, sun naamalla sä kaadat sen aivan helposti, ole huoleti”, Dennis selosti ystävällisesti suoden Jayceelle rohkaisevan hymynsä. ”Lisäksi, jos ette kuunnelleet, pomo määräsi minut taustatueksi sniperillä. Kuten hän tuossa hetki sitten sanoi, ammun niiltä korstoilta aivot pellolle jos tilanne niin vaatii. Jaycee, me sovitaan joku merkki, jonka sä sitten näytät jos tilanne menee pahaks. Se on vanha satamavarasto, joten peltikatot ovat täynnä ruosteen syömiä reikiä, myös ikkunoita on paljon. Mä nään sut koko ajan ja suojaan sun selustas. Plus, mun ei tartte ku ampua yks sälli ja sä oot heti niskan päällä. Sanot vaan et sul on taustatukea ja niitten bossen on tähtäimes, se vetää hiljaseks ja mä voin vannoa ettei yksikään niistä uhkaile sua sillä hetkellä. Me saadaan siinä vaiheessa tarpeeks aikaa hyökkäykseen ja varsinainen mättö alkaa”, Dennis jatkoi ja vilkaisi pomoon, joka nyökytteli pomolleen, joka piti kirkkaiden silmiensä katseen Jayceessa. Sitä ei ehkä ääneen sanottu, mutta Shaynen katse loisti sitä pientä epävarmuutta, uskaltaisiko hän laskea tytön yksin tehtävälleen. Tokihan hän Jayceehen luotti, mutta tyttö ei ollut kokeneimpia jäseniä ja vaikka tuon taidoissa oli edellisten keikkojen mukaan vain kehumista, tunsi pomomies pientä huolta alaisensa puolesta.

Shayne kuitenkin tiesi, ettei hän voinut siinä tilanteessa tehdä muuta, kuin luottaa alaisiinsa. Dennis oli Erican jälkeen paras ampuja, joten tuo osaisi varmasti suojata Jayceen selustan.
”Joo sitä on siellä alakaapissa, älä ota liikaa”, Shayne virnisti ja kädellään osoitti sohvan nojan ylitse keittiöön Jayceeta kohti. Destin, joka oli jo ehtinyt suivaantua asiasta, joka oli ehkä ainut asia joka hänet sai oikeasti vihaiseksi koko maan päällä, vastasi Jayceen kysymykseen vain murahtamalla ja viemällä katseensa toisaalle. Mies vihasi sitä, miten hänen huippulaadukasta kamaansa pidettiin paskana vain jonkun paskajengin levittämien huhujen vuoksi. Jayceen kysellessä paitansa perään, nousi STOP seisomaan ja alaisten jutellessa keskenään hän nouti Jayceen topin alaistensa tavaroiden säilyttämiseen jätetystä huoneesta ja astahteli blondin luokse, laskien paidan tuon pään päälle. Virnistäen Shayne hipaisi sormenpäillään blondin lämmintä poskea ja leukapieltä peruuttaen sitten viattomasti hymyillen takaisin paikalleen. Amber nyrpisteli ärtyneenä nokkaansa ja tuijotteli muualle, kuin yrittäen viestittää ettei ollut nähnyt mitään. Kun Jaycee ja Erica avasivat suunsa, kääntyi blondin naisen katse viimeistään sohvalla istuvaan naiskaksikkoon. ”Käyttäydy niin huorahtavasti et saat sen jätkän mulkun haarojes väliin. Sitä sunlaises varmasti puutteessa elävä pikkuhoro tarttis”, Amber naurahti kuivasti ja vei jälleen katseensa toisaalle, kuin Jayceen katsominen olisi ollut niin epämiellyttävää, ettei katsekontaktiakaan voitu pitää ilme vakaana. Tyytyväisenä Shayne taputti vierelleen palanneen Cadenin olkapäätä, luottaen täysin tuon taitoon tiirikoida lukko kuin lukkokin.

”Me vedetään varusteet päälle. Er, sä hoidat kaikille aseet, voit jakaa ne. Ne on tuolla bokseissa pöydällä. Destin, aseta Jayceelle mikki, et me saadaan tietää mitä siel tapahtuu jos hommat ei mee suunnitelusti ja Jaycee estyy pääsemästä sieltä hetkeks pois soittaakseen Peterille niiden määrän. Dennis, sä ja Jaycee sovitte siitä merkistä ja sitten Dennis voi lähtee asentaa itelleen sopivaa majaa sinne satamaa vastapäätä olevalle katolle. Huolehdi siitä et sä tosiaan pystyt suojaa Jayn selustan. Frido, sä tiedät mikä lukko siinn oves on, joten näytä se Cadenille koneeltas”, ylös noussut Shayne käski osoitellen ihmisiä kuningaselein. Ihmiset nousivat työntouhuun ja Peter hylkäsi baarijakkaransa astellen sitten kädet taskussa pomonsa taakse valmiina hakemaan muita varusteita varastolta. Frido viittoi Cadenia luokseen ja ryhtyi esittelemään uutta lukkoa, jonka kuvan oli nostanut esille kannettavansa ruudulle. ”Jaycee”, pöydän luokse kiirehtinyt Dennis kutsui ja viittoi Jayceeta pöydän ääreen, jossa Destin jo odotti pienen mikin kanssa ovela virne kasvoillaan.

Jaycee nautti – ja varmasti näyttikin nauttivan – Shaynen suunnalta saamastaan huomiosta, kun mies toi paidan hänelle. Kujeileva hymy suupielessään hän katsahti Amberiin, joka selvästi yritti näyttää siltä, ettei hän ollut nähnyt äskeistä, mikä puolestaan toi oman voitonriemuisen säväyksensä Jayceen hymyyn.
Blondi ryhtyi siltä seisomalta vaihtamaan paitaa astetta paljastavampaan, suurikokoinen t-paita riisuttiin yltä ja jätettiin keittiötasolle siksi aikaa, kunnes toinen paita oli vedetty ylle. Olo oli kuin halvalla huoralla, mutta tältä kai Amberista sitten tuntui... Rintavarustus tuntui puskevan esille turhankin irstaasti, vaikka kyseiset ruumiinosat ei mitään D-kupin kokoluokkaa olleetkaan. No, eipähän tarvinnut kärsiä selkävaivoista ja pelätä tulevaisuutta riippurintaisena mummona, Jaycee oli varsin tyytyväinen tämän hetkiseen varustukseensa. Dennisin sanoille hymähdettiin kevyesti ja oli ilmiselvää että ne otettiin kohteliaisuutena, mitenkä muutenkaan?
Erican puuhastelu blondin hiusten parissa oli rentouttavaa, hän olisi halunnut pistää silmänsä hetkeksi kiinni, mutta tiesi nukahtavansa vallan nopeasti, jos sen virheen menisi tekemään. Kiitos asetaiturin, tytön ei tarvinnut panostaa hiuksiinsa sen enempää. Kasvoilla oli silmiä korostava, tummanpuhuva meikki, puuteria ja meikkivoidetta oli vain vähän, Jayceella oli hyvä iho muutenkin.

”Dennis, jos mä kosken mun hiuksia, niin oon sitten ongelmissa”, pahis katsahti nimeltä mainittuun mieheen, toivoen samalla sydämensä pohjasta, ettei merkkiä tarvitsisi käyttää keikan aikana. Hän halusi olla tuottamatta Shaynelle, tai koko Mescalinelle pettymystä, mutta vastuun määrä hirvitti silti. Niin moni asia riippuisi hänestä, ja Jayceen onnistuminen vaikutti monen muun asian onnistumiseen. Jos kaikki sujuisi hyvin, Mescalinella olisi yllätysetu siinä vaiheessa, kun homma rupeaisi kallistumaan fyysisen väkivallan puolelle. Jos taas ei, Jaycee tulisi luultavasti pääsemään hengestään ensimäisten joukossa.
Se, joka sanoi, ettei piruja kannattanut maalata seinille, oli helvetin hieno ihminen. Kaikkien mahdollisuuksien miettiminen sai tytön melkein tärisemään hermostuneisuuttaan, kylmät väreet kulkivat selkärankaa pitkin ja sydän tuntui puskevan kurkun kautta ulos. Hänelle ei ollut jäänyt omien tehtäviensä suhteen enään mitään epäselvyyksiä, hän tiesi, missä kukakin tulisi paikan päällä olemaan ja osasi kuvitella mielessään etukäteen, millaisella asenteella pahis aikoisi paikan päälle astella. ”Me näytetään niille paskiaisille”, Jaycee murahti ja yritti liittää äänensävyynsä itsevarmuutensa rippeet, jotka nekin tuntuivat hupenevan sitä mukaa kun lähtö läheni. Helvetti sentään että odottaminen tuntui kamalammalta. Sitten kun alkaisi tapahtumaan, olo olisi varmasti parempi ja hommat sujuisivat helpommin. Nyt tyttö kyyhötti kiinni Erican kyljessä ja kaivoi tärisevin käsi Destinin antamaa huumepussukkaa taskustaan, kipaten jälleen uuden annoksen ja sniffaten sen nenäänsä.
Huonoa oloa ei haluttu näyttää päällepäin, Jaycee ei halunnut näyttää heikolta. Ei hän heikko ollutkaan, mutta hän ei halunnut olla syypää, jos jokin menisi vikaan. Samaan aikaan hän uskotteli itselleen kaiken menevän oikein mallikkaasti, täydellisesti ja viimeisen päälle suunnitelmien mukaan. Huume alkoi vaikuttamaan, olihan annos selvästi suurempi kuin kaksi edellistä.
Minuutti minuutilta lähtö läheni, Jaycee menisi Dennisin jälkeen ensimäisenä paikan päälle... Kun ajatukset vilisivät, huumeen ansiosta hermostuneisuus, pelko ja epävarmuus katosivat jättäen jäljelle sellaiset tunteet, joista olisi selvästi hyötyä tulevaisuudessa.

”Aivan, se mikki”, tyttö hätkähti ja nousi sohvalta seisomaan, astellen sitten virnuilevan Dennisin luokse. Hänen teki mieli heittää joku tosi typerä juttu. ”Ihanaa, mihis haluat tunkea sen?”, Jaycee naurahti ja katseli pienen pientä mikkiä epäilevästi. ”Laita se tuonne”, lisättiin ja paidanhelmaa nostettiin sen verran, että kyettiin osoittamaan tarkemmin paikkaa, jota tyttö oli meinannut. Lantion kohdalle siten, että mikki jäisi paidan alle piiloon, eikä herättäisi sen suurempaa huomiota, ellei joku ryhtyisi kopeloimaan häntä tarkemmin.
Mikin asennuksen jälkeen Jaycee katsahti Shayneen tarttui tuota käsivarresta, ”Mä teen sitten kaikkeni... Että tämä nyt onnistuis”, mumistiin vaisuna ja katse pidettiin arkaillen miehen silmissä. ”Mutta rehellisesti sanottuna mua ei ole varmaan ikinä hermostuttanut näin paljoo, tai sitten se johtuu siitä, että tää odottaminen hajottaa mun pään. Mä haluan vaan nopeesti sinne, hoitaa homman niin hyvin kun osaan...”, blondi jatkoi ja irroitti otteensa toisesta.
Helvetti sentään, helvetti vielä uudestaankin. Hän lähtisi nyt, astelisi yksin satamavarastolle ja käyttäytyisi kuin halpa huora, vasikoisi kuin paskahousu ja näyttelisi oscar-pystin arvoisen suorituksen. Jaycee käveli eteiseen ja kiskoi kengät jalkaansa, siistien hieman paitaansa, ”Mä menen nyt...”, tervehdittiin lyhyesti tytön avaessa oven ja astuessaan asunnon ulkopuolelle, sulkien oven sitten perässään.

Taas alkoi olo tuntumaan paremmalta, nyt oli sentään alkanut tapahtua, eikä tarvinnut enään istua toimettomana pomon asunnolla.
Kävelytahti oli ripeää, sillä ei ollut vielä mitään merkitystä, kuinka paljon perse keikkuisi. Vasta sitten paikan päällä, julkisesti Jaycee ei halunnut kävellä näyttäen siltä, että kahdella lauseella hänet kellistettäisiin jalat kohti kattoa.
Ajatukset selkenivät sitä mukaa, kun määränpää rupesi häämöttämään näkökentän edessä. Oli jo sen verran hämärää, että muutaman juuri ja juuri toimivan katulampun turvin oli vaikea nähdä eteensä. Toivottavasti Dennisillä olisi hyvä hämärännäkö, ja muillakin Mescalinen jäsenillä. Olisi häpäisy lahdata omia vahingossa, vain siksi että oli näöntarkastuksen tarpeessa.
Varasto näytti apealta. Miten kukaan edes kykeni hallitsemaan jonkun paskasakkilaisten toimintaa sieltä käsin? Tässä vaiheessa Jaycee ryhtyi käymään läpi keskeisiä repliikkejä, vetäen syvään henkeä ja yrittäen tyhjentää päänsä ylimääräisistä asioista, joista mainitsemalla Mescaline saattaisi saada lisää ongelmia. Varaston oven taakse pysähdyttyään blondi kiskoi paidan jo valmiiksi avonaista kaulusta edelleen alemmas, kaivoi tupakan askista ja nosti sen huulilleen, sytkärin käräyttäessä sen palamaan sekunteja myöhemmin. Sirosti, mutta kuuluvasti Jaycee koputti vanhan ja kärsineen näköiseen oveen, jääden odottamaan jonkun idiootin tapaamista. Tupakkaa imettiin ahnaasti ja katse tähyili ympärille, Dennis näytti asettuneen aikoja sitten asemiinsa, loput olivat luultavasti myöskin omilla paikoillaan. Odottaminen tuntui ikuisuudelta, mitä jos kukaan ei tulisikaan avaamaan?

Ei tarvinnut olla ruudinkeksijä, että huomasi Jayceen olevan kauhuissaan ja kyllä ihan syystä, toinenhan oli juurikin menossa pyörremyrskyn keskelle. Erica tunsi kylkeään vasten kaikki kylmät väreet jolloin toinen vavahti hieman, sekä tärinän. Tämä koitti parhaansa mukaan silitellä toisen hiuksia rauhoittavasti ja rentouttaa toista. Toinen varmasti tiesi sen, että jos jokin ei menisi suunnitelmian mukaan niin Haughton tulisi varmasti jonkun konekiväärin kanssa sisälle ja suojaisi toista vaikka nirri menisi. Ammuttu oli monen monta kertaa, jopa ihmistä, muttei kyllä koskaan niin, että toinen kuolisi. Se kuka hoitaisi homman loppuun tai josko se paska läjä ei hoitaisi itseään ensiapuun ei sitten taas jaksanut kiinnostaa häntä.
''niin todellakin näytetään, laitetaan koko paikka pillunpäreeksi..'' tytön ääni oli rauhallinen ja miellyttävän pehmeä. Oli millainen kusipää ämmä tahtoi, niin niiden ihmisten puolesta jotka olivat hänelle rakkaita toinen antaisi vaikka henkensä.

Toinen erkani hänen sylistään joten Er itsekin nousi ylös ja käveli pöydän luokse. Ruskein silmin silmäiltiin aselaatikkoja toisessa oli vähän pienempiä kun taas vasemmanpuoleisessa järeämpiä vehkeitä. Tyttö päätti jakaa ensin raskaamman liikenteen tavarat ennen kuin sitten pienemmät. Erica kävi koko ryhmä rämän läpi heitellen pyssyjä sekä kuvit niihin, niin että kaikki varmasti saivat vähintään kaksi paria pyssyjä.
Ensimmäinen vaihe oli hänen osaltaan suoritettu joten hän kykeni vallan hyvin mennä taas hetkeksi istumaan ja hoitamaan oman arsenaalinsa käyttökuntoon, tosin ensin heilutettiin Jayceelle joka lähti matkaan ''Hoidat homman varmana kotiin'' huudahdettiin perään, ennen oven sulkeutumista toiselle näytettiin vielä peukkuja.

Siniset silmät katsoivat vähän ympäripyöreinä magnum F92 pyssyään sillä ei ollut joutunut kovinkaan montaa kertaa ampumaan ja suoraansanottuna se oli hauskaa vain sillon kun tähtäimessä ei ollut ihminen tai elävä. Poika toivoi kovasti, ettei joutuisi tämän reissun aikana muuta kuin tiirikoimaan sen saatanan lukon, mutta näillä näkymin se ajatus oli aika epärealistinen.

Cadencella oli hyvä muisti jotenka hänen ei tarvinnut katsoa muilta mallia miten ase ladattiin vaan kaikki muistettiin heti ensimmäilessä kerralla ja jos ei silloin niin vähintään toisella. Luodit aseteltiin sisälle ja laitettiin varmistin päälle, ettei hän vahingossa ampuisi itseään jalkaan. Sellainenkin voisi tapahtua hänet tuntien, mikään ei ollut mahdotonta Cadence O'Reillylle!

Frido vinkkasi poikaa tulemaan luokseen ja Cadencan löntysteli laiskoin askelin pikku japonskin luokse katsomaan millainen lukko tällä kertaa oli kyseessä, ''noh, näytäppä taikojasi ja näytä isille minkä kanssa me ollaan tekemissä.'' Poika virnisti ja katsoi silmät sirillään näyttöä kun Fridon näppärät ja nopeasti näppäimistöä läpikäyvät sormet tekivät työtä käskettyä ja pääkoneen ruudulle ilmestyi kuva vanhasta satamalukosta. Rokkari katsoi kuvaa jonkun aikaa, eikä tämän kasvoilta pystynyt lukemaan mitä tällä oikein oli mielessä, vaikea tapaus vai mitä? Lopulta kun tämä aukaisi turpansa sieltä kuului vain naurahdus.
''Ettehän voi vittu olla tosissanne?'' niskaa hieraistiin leveä virnistys huulilla, ''toihan on niin aatamin aikainen vehje, ettei siihen tarvita edes mitään sen suurempaa vehjettä, melkeen villillä kortilla jos kävisi paska tuuri niin koko paska tippuis kosketuksesta alas, vanha kunnon hiusneula tai vastaaa niin se lähtee vekes.'' Voitonriemuisasti Caden röyhisti rintaansa kuin olisi selvittänyt suurenkin salaisuuden, hänen päätelmänsähän saisivat sherlock holmesinkin kääntymään haudassaan, tomuiset luut kateudesta vihertyen.

Kaikki alkoivat pikkuhiljaa lähteä Donovanin perään kohtauspaikalle, he kulkivat kahdessa ryhmässä, Shayne, Erica, allekirjoittanut itse ja Tappajakoira-Peter kulkivat kohti ovea, jonka pojun oli tarkoitus tiirikoida kun taas vastaavasti Des, Amber, Stokes ja John kiertäisivät taakse valmiuteen.
Näin, illan hämärässä kaksi joukkuetta eteni salakavalasti kohti vanhaa satamavarastoa kaupungin laidalle, piiloutuen jonnekin näkymättömiin, heillä oli Erican hommaamat radiopuhelimet mukana (kännylöiden lisäksi) yhteydenpitoa varten, kaksi mikkiä jotka yhdistivät Shaynen sekä Dennisin. Ilmassa oli havaittavissa tiettyä paineikkuutta, tuuli ujelsi heidän korvissaan ja pistelivät virkistävästi kaikkien kasvoja, nyt piti vain tiirikoida lukko, asettua asemiin sekä odottaa Jayceen merkkiä.

Jokainen oli hiiren hiljaa ja tekivät sitä mikä oli sovittu. Erica oli kyykyssä erään ikkunan alla ja salakuunteli kaikkea mitä sisällä puhuttiin, hengitys oli hiljaista ja takkuilevaa, hän koitti saada sen tasaantumaan, hapenpuute kesken rynnäkön olisi vitun paha homma.
Caden oli puolestaan jo lukon kimpussa ja aivan kuten oli arvioinutkin niin se oli helppo tapaus, todella helppo, koko session suorittamiseen ei ollut mennyt kuin reilut viisi minuuttia. Ruosteinen paska nostettiin pois ovia sulkemasta ja se laskettiin varovasti maahan. Tässä oli ihan pakko olla hiiren hiljaa, etteivät he olisi jääneet kiinni vaikka todennäköisyydet sellaiseen olivat pienet.

"Selvä", Dennis hymähti Jayceen ehdotukselle siitä, että hiusten harominen oli merkki siitä jos jokin menisi penkin alle. Mies näperteli pienen mikin kanssa, joka oli yhdistetty käteen sopivaan kuuntelulaitteeseen, jonka Shayne ojensi Peterille tuon kanssa jotain kahdenkeskeistä jutellen. Hetken Dennis tuijotti sivummalle siirtynyttä pomoaan, joka ilme vakaana oli keskittynyt juttelemaan kenttävastaavan kanssa. Peter ei liikahtanuttaan, eikä Dennis kyennyt muun hälinän yli heidän sanojaan kuuntelemaan. Kaipa Shayne antoi tuolle jotain erikoisohjeita tai sivuhommia joista he saisivat tietää vasta paikanpäällä. Ei olisi ollut ensimmäinen kerta. Peter nyt vain sattui olemaan se, johon Shayne luotti kaikkein eniten kenttätöitä tehdessään. Kaikenlaista Dennis olikin jengiuransa aikana nähnyt. Kukaan ei tahtonut joutua taistelussa sekä Peterin, että Shaynen hyökkäyksen kohteeksi. Nuo kaksi olivat tappajia ja yhdessä jyräsivät alleen heikommat tippaakaan sääliä tuntematta. Mustatukka käänsi katseensa pomonsa suunnalta blondiin tyttöön, joka näytti niin hermostuneelta että pahaa teki. "Hei, me jengiläiset suojataan toisiamme. Aina", Dennis lupasi ja hymyili pehmeästi, taputtaen Jayceen solkapäätä ja sitten kumarruttua kiinnittämään mikkiä tytön paidanhelmaan. Hieman Dennis oli naurahtanut Jayceen kysymykselle siitä mihin hän tahtoi mikin laittaa, mutta asiaa ei jääty käsittelemään sen enempää tiukan aikataulun vuoksi.

Mikin kiinnitettyään Dennis nappasi eteiseen matkatessaan mukaansa laukun, jonka uumeniin oli piilotettu 338 Lapua Magnum Jayceeta suojaamaan. Viimeiset silmäykset luotiin jengiläisiin ja lähdöstään sen suuremmin ilmoittamatta Dennis katosi ovesta illan hämäryyteen. Shayne otti kiittäen Er'n tarjoamista aseista kevyemmän työnsi sen takataskuunsa. Peterille ei aseita tarjottu, sillä kaikkihan tiesivät ettei mies koskaan käyttänyt ampuma-aseita. Viikatteita, mailoja, veitsiä, pistimiä, saksia, kiviä, huonekalujen osia jne taas käytettiin useammin kuin monet uskalsivat arvatakaan. Kaikenlaista oltiin sen miehen kourissa nähty. "Luotan suhun", Shayne ilmoitti matalasti ja taputti Peterin olkapäähän, ennen kuin kaksikko kävelivät tosiensa ohitse melkein olkapäät toisiaan hipaisten. Mustasilmäinen astahteli jo eteistä kohti sanaakaan sanomatta, Shaynen tepastellessa sohvien ja muiden alaistensa pariin. Mies virnisti tyytyväisesti, Cadenin julistaessa lukon hoituvan helposti.
"Se paska tosiaan on aatamiaikeinen, mutta sä saat sen silti meistä nopeiten auki. Se on raa'alle voimalle murskattavaksi liian läski ja kovaääninen yksilö", johtaja naurahti ja vei katseensa Amberiin, joka oli keskittynyt juttelemaan Destinin kanssa heidän mahdollisista yhteishyökkäyksistään.

Kirkkaansinisten silmien katse ei kauaa seilaillut, kun se vietiin paljastavaan paitaan ja mikkiin sonnustautuneeseen Jayceehen, joka oli hennoilla käsillään tarttunut pomomiestä käsivarresta. Tytön epävarmaa mutinaa kuunneltiin neutraalina, vaikka silmien pilkkeestä olikin ongittavissa tiettyä huolestuneisuutta, jota ei miehen silmistä usein löytynyt. Mahdollisimman hellästi Shayne veti blondin halaukseen upottaen toisen kätensä vaaleisiin hiussuortuviin. "Mä tiedän että sä teet parhaas. Sun ei tartte tehdä yhtään enempää. Mä en anna niitten paskojen satuttaa sua", mies kuiskasi tytön korvaan, virnistäen sitten ovelasti. Shayne päästi tytön käsivarsiensa suojasta, suoden tuolle viekkaan hymynsä ja lyhyen hiustenpörrötyksen. "Ala sitten mennä ja hoida se kotiin", mies kehotti rohkaisevasti, eikä voinut vastustaa kiusausta taputtaa tyttöä takamuksille ja virnistää itsetyytyväisenä ennen tuon poistumista. Miehen katse vaelsi huoneistossa, jossa kaikki näytti pikkuhiljaa valmistuvan. Ihmiset vetivät päälleen asevöitä ja juttelivat keskenään sopien pienistä yksityiskohdista, joita sitten kentällä työstettäisiin. Johtajan katse viivähti Destinissä, joka virnistäen nyökähti, Amberissa, joka nyökähti ilmeettömänä, Fridossa, joka ei saanut katsettaan ruudustaan irti, Peterissä, joka jo oli avannut oven poistuakseen kärjen joukoissa.
"Noniin, rakkaat hölmöt alamaiseni", Shayne virnuili ylimieliseen sävyyn ja taputti käsiään yhteen ryöstäen huomion itseensä. Hiljaisuuden synnyttyä Shaynen kasvoille kohosi viekas, verenhimoa ja päättäväisyyttä loistava hymy, joka kohosi kirkkaina loistaviin sinisilmiin.
"Let's get going' bitches."
Ja hetkessä hymyilevä mies oli kadonnut ovestaan perheensä kanssa, asunnon jäädessä istumaan yhdessä hiljaisuuden kanssa.
*
Ilma oli viileää ja tuulessa leijui suolainen meren tuoksu, joka oli ollut oletettavissakin, olihan kohteena vanha satamarakennus, jota lähestyttäessä nenää saattoi pistellä ikävä ummehtuneisuuden haju. Matkalla kukaan ei puhunut paljon mitään ja kun sydänkeskustasta päästiin esikaupunki- ja satamanalueelle, alkoi ihmisiäkin tulla vastaan harvemmin ja jo hyvissä ajoin 16-henkinen jengi hajaantui, Destinin, Amberin, Cadenin ja kuuden muun suunnatessa kohti sataman koillisosaa, jota kautta he pääsivät kiertämällä kätevästi kohderakennuksen taakse takaovia ahdistelemaan. Shayne, Peter, Erica ja kahdeksan muuta hiipivät sivukujilla kuin varjot ja jokainen jäsen teki parhaansa pysyäkseen lähes näkymättömissä. Yleisövihjeitä ei saanut antaa ja siksi oli parempi, että sivullisia kansalaisia, jotka liikkuvan ihmismassan huomasivat, oli mahdollisimman vähän. Kun esikaupungin puolelta oli siirrytty satama-alueelle, oli Peter ensimmäisenä vilkaissut kuuntelulaitettaan, jota oli ryhtynyt sen jälkeen tiiviisti kantamaan korvansa juurella. Peter oli juuri oikea mies kantamaan kuuntelulaitetta, koska tuo pysyi tyynenä ja pystyi välittämään tietoa eteenpäin, tapahtui mikin puolella mitä tahansa. Shaynen vetämä ryhmä oli soluttautunut etovien puolelle vanhojen satamalaatikoiden ja muiden esineiden suojiin, osan pitäessä tiukasti silmällä ympäristöä ja osan tuijottaessa kohti etäämmällä olevaa ovea, jota Jaycee oli juuri päässyt koputtamaan.

"Häh?"
...Oli ensimmäinen äännähdys, jonka oven avannut punapäinen noin 23-vuotias nuorukainen oli suustaan päästänyt, tuon avatessa raskaan oven vaaleahiuksiselle ilmestykselle. "Ja kukas sä oot?" mies kysyi huvittuneena, vilkaisten olkapäänsä ylitse sisälle satamarakennuksen suureen ja kohtalaisen tyhjäksi jätettyyn varastotilaan. "Mitäs pikkuneiti tahtoo? Tiedätkö sä edes kenen mailla hengailet? Tää on Zackin jengin aluetta ja sunlaises typyköiden kuuluis olla jossain turvassa, eikä tällasessa paikassa, jossa voi sattu vaikka mitä", mies jatkoi huvittuneena sarkastiseen sävyyn. Punapää tuijotti pitkään itselleen tuntemattomaan blondiin, mutta hyvännäköiseen neitoon, jonkun ruskeahapsisen miehen tungettua myös ovelle tuon seuraksi. "Heiheiheihei~ Keith, onko tää sun muijas?" ruskeahiuksinen kysyi punapäältä, jonka nimeksi oli paljastunut Keith. Punapää virnisti päätään pudistellen ja törkkäisi kierosti virnistellen bruneten taaemmas. "Jos sul on jotain tärkeetä, niin oo hyvä ja kipiti sisälle", Keith komensi ja viittoi Jayceeta sisälle.

Tupakkaa imettiin siinä uskossa, että se todellakin tekisi jotakin ihmeellistä kiristyville hermoille. Jaycee puhalteli savuja suupielestään ja karisti tupakkaa vähän väliä, odottaen että joku tulisi vihdoin ja viimein avaamaan oven.
Häntä suoraan sanoen vitutti se, että oven takana olisi luultavasti aivottomia rottia typerine juttuineen, irstaine käytöksineen ja halpoine partavesineen. Kovin kauaa blondi ei ehtinyt maalailla vittuunnuttavia mielikuvia, kun ovi aukesi ja eteen astui punahiuksinen mies. Jayceen arvioiden mukaan yli kaksikymppinen, eikä toisen asenne miellyttänyt kirjaimellisesti yhtään.
"Mä haluan puhua teidän pomolle", pahis vaati tukkaan sävyyn ja puhalsi tupakansavut suustaan ulos, "Pikkuneiti tietää helvetin hyvin, kenen mailla se astelee", jatkettiin vähintään yhtä ivaavaan sävyyn, kuin mitä tuo jätkäkin oli hänelle puhunut. Jaycee oli selvästi ärsyyntynyt tyylistä, jolla se miekkonen häntä kohteli - aliarvioivasti.
Tässä hommassa oli paskamaista se, että oikeat tunnetilat ja mielipiteet piti pitää visusti omana tietonaan ja sisällään. Jaycee tuntui unohtavan sen aina välillä, mutta nopeasti ääni muuttui kellossa ja niin kävi tälläkin kertaa. Hän ei halunnut vastuulleen homman kuseksimista, vain siksi että hänen edessään seisova ärsyttävä ja epämiellyttävä miekkonen kohteli häntä blondin omasta mielestä väärin. Olkoot, kai sitä voisi heittäytä roolin vietäväksi ja hoitaa homman kunnolla kotiin.
"Jos täällä voi sattua vaikka mitä, niin mähän oon ihan oikeessa paikassa", tyttö lausahti, tällä kertaa avoimempaan ja selkeästi flirttailevaan sävyyn. Parilla pienellä askeleella tuo oli kuronut itsensä ja ovella seisovan miehen välissä olleen välimatkan umpeen, sormet tarttuivat miehen paidanhelmaan katseen lipuessa tuon rintakehältä kasvoihin. "Mä tykkään olla siel, missä tapahtuu", tyttö kuiskasi jatkaen vihjailevaa tyyliään.

Tilanteen keskeytti ovelle puskeva ruskeahiuksinen mies, joka mainitsi punahiuksisen miehen nimen ääneen - Keith. "En ole... Vielä", Jaycee naurahti ja hölläsi otettaan Keithin paidasta, astellen sitten varastoon sisään tuon kehotuksesta.
Perse viehkosti keinuen pahis käveli sisemmäs rakennukseen ja katseli ympärilleen koittaen tutkailla ympäristöään mahdollisimman tarkasti, painaen mieleensä yksityiskohtia ja huomiota vaativia seikkoja.
Sisällä ei ollut kovinkaan montaa ihmistä Keithin ja tämän bruneten miehen lisäksi. Paikka vaikutti ikivanhalta, sielä tuoksahti ummehtuneelle, siellä täällä lojui tyhjiä pulloja, yleisesti ottaen epäsiisti mesta. Jaycee pysähtyi rakennuksen keskivaiheilla, käännähti Keithin puoleen ja iski tuolle silmää, hymyillen hymyä jonka oli tarkoitus näyttää viekottelevalta, vaikka se oli todellisuudessa kaikkea muuta.
"Mä haluan puhua sille Zackille", tyttö toisti vaatimuksensa ja antoi katseensa kiertää näköetäisyydellä olevien ihmisten kasvoilla. Hän pisti kaiken likoon, jotta onnistuisi näyttämään itsevarmalta ja asiansa osaavalta, lausuisi juuri oikeat sanat ja tekisi oikeanlaisen vaikutuksen. "Mä haluan liittyä teihin", pahis lausahti hivenen ylimielisesti, kohotti kulmiaan ja käänsi sinertävät silmänsä Keithiin. Hänellä oli vaikeuksia olla näpertelemättä hiuksiaan, olihan se muodostunut jo tavaksi, mutta tässä tilanteessa siitä olisi päästävä eroon. Muuten Dennis uskoisi tytön olevan ongelmissa ja seurauksena alkaisi sellainen teurastus, mitä San Diegossa tuskin hetkeen oltiin nähtykään.
Jaycee siirsi kädet lanteilleen ja antoi itselleen täydet valtuudet käyttäytyä vihjailevaan ja halpaan sävyyn, siitähän miehet - varsinkin tämän kaltaiset - pitivät, kun eivät tasokkaampiakaan onnistuneet kaatamaan.

Asetaiturin sormia jo kutkutti ja haukuttakoot vaikka vainoharhaiseksi, mutta hänellä oli paha aavistus siitä mitä tuleman piti. Hän sulki kaiken mielestään ja keskittyi nyt olennaiseen, kaiken piti mennä täydellisesti nappiin. Sillä kuten frido oli sanonut, heillä oli 70 -jotain-% mahdollisuudet selviytyä tästä hengissä ja aina oli se 40 muuta prosenttia.
Tapa jolla Jayceelle puhuttiin ei miellyttänyt Ericaa ollenkaan, mutta eipä hän muuta ollutkan kuvitellut moiselta rupusakilta. Hän tulisi nauttimaan kun antaisi noille turpaan.

Caden odotti rauhallisesti Destin ja Amberin kanssa, kun poika oli varma siitä, ettei kukaan nähnyt saatikka kuullut heitä niin tämä ojensi nyrkkiään Destiä kohden aloittaakseen tämän kanssa kivi-sakset-paperi leikin. pitihän sitä nyt hermoja jotenkin lievittää ja lisäksi odottaminen tyhjänpanttina, jatkuvassa kireydessä ei kuullostanut kauhean houkuttelevalle. Caden uskoi, että Des ymmärtäisi mitä hän nyrkin ojentamisella tarkoitti ja odotti. Amber tietysti oli näyttämässä hapanta naamaa, tälle rokkari vain iski silmää oikein flirttailevan näköisenä. Totta kai blondipää tiesi kenelle Amberin sydän kuului, tämä olikin vain pientä vittuilua.

Kaikki oli hyvin tähän saakka, mutta kuinka pitkälle heidän tuurinsa ja suunnitelmansa oikein kestäisi? Nuo aivottomat saattoivat haistaa palaneen käryä tai sitten he eivät kiinnostuisi Jayceestä. Erica oli kivenkova pessimisti eikä siitä päässyt yli eikä ämpäri.
Tummatukka puhalsi kiharoita hiuksiaan pois kasvoiltaan häiritsemästä ja kuunteli kun Jay ilmoitti paikan pomolle haluavansa liittyä jengiin, tyttö olisi halunnu kurkistaa jostain ruostuneesta reiästä tai rikkinäisestä ikkunasta sisään jotta olisi kyennyt lukemaan miekkosten reaktioita, nyt hänen hermojaan raastoivat vain hiljaa kuuluvat äänet ja piti olla hiiren hiljaa ne kuullakseen, se oli rasittavaa.

Jokainen mukana olevista mescalineista oli hiiren hiljaa, heillä oli kuitenkin jatkuvasti yhteys auki jos tapahtuisi pieninkin muutos suunnitelmiin, tässä vain ei voinut muuta kuin odottaa tuskastuneina kun heidän blondinsa koittaisi soluttautua mukaan toisen jengin sisälle.
Caden alkoi käydä kärsimättömäksi, poika ei oltu suotu pitkällä pinnalla joten tälläinen jäykkä massamurhan odottaminen kävi kenen tahansa hermoille! ..okei otetaan tuo viimeinen takaisin. Tätä kiinnosti kyllä, että miten Jayceen harhautus oikein edistyi, heillä kun ei ollut mitään kuuloyhteyttä tähän, muuta kuin se mikä seinien läpi kuului.
Tätä miettiessä Caden tuli ajatelleeksi miten paiseissa Jaycee oikein mahtoi olla... Samoin Erica. He molemmat olivat tappaneet tuon jengin jäsenen. Heidät oltiin saatettu nähä joten ei ollut varma menisikö tuo esitys läpi ja jos Donovan paljastuisi niin.. tämä varmasti lahdattaisiin ja silloin Dennis ampuisi jonkun aivot pellolle, seuraisi kyllä sellainen verilöyly, mutta kuitenkin. Ja Erica oli se joka oli ajanut miehen yli, hänen paras ystävänsä oli tuolla, kävelemässä veitsen terällä. Mahtoi tuntua pahalta..

Erica pudisti tiukasti asettaan ja laski sen sitten kaulansa vierestä kohti maata, mikä hemmetti siellä oikein maksoi!?
Sisältä kuuluva hiljainen ohina ei voinut merkata mitään muuta kuin pahaa, sitten kuului vihdoin pitkän odottamisen jälkeen jotain selkeää. Ylimielinen miesääni täytti koko hallin ja Erica veikkasi, että sen oli pakko olla Zack, pomo oli siis vihdoin saatu ravisteltua paikan päälle ja nyt alkaisi ne kriittiset hetken kun Jayceen piti vakuuttaa itsensä paikan pomolle. Er huomasi vierestään pienen kolon josta uskaltautui vilkaisemaan, se oli sen verran pieni, ettei mitään meinannut edes nähdä joten hän uskoi olevansa edelleen näkymättömissä.

Just... Vain nopea vilkaisu Zackin suuntaan riitti kertomaan, ettei toista voinut edes verrata Shayneen, josta huokui kunnioitusta herättävä johtajan asenne, kun tuo Zack vaikutti taas pelkältä mulkulta kusipäältä jolla ei pahemmin ollut auktoriteettiä jengissään muulloin kuin konekivääri kädessään.
Tämä oli vain vilkaisulla päätelty oletus, mutta tälläisen ensivaikutelman Erica oli saanut ja tiesi että seuraisi Shaynea ennemmin kuin tuota toista miestä. Koita kestää Jaycee..

Levoton huokaus kävi hiljaisena vaaleahapsisen Destinin suunnalta, miehen odottaessa muiden kanssa merkkiä siitä, että oli aika käydä käsiksi pääruokaan. Tokihan hän luotti Jayceehen ja siihen, että tuo sai homman hoidettua. Silti pieni huoli painoi hänen mieltään, kuten varmasti jokaisen jengiläisen. Destin ei edes halunnut kuvitella itselleen taakkaa, jonka Dennis joutui kantamaan. Hän ei ollut niitä ihmisiä, jotka olivat niin tasapainoisia, että kykenivät ottamaan vastuun jonkun hengestä. Jengissä tähän pystyivät ainakin Shayne ja Dennis. Muista Destin ei ollut varma. Nuo kaksi hän tunsi parhaiten. Huvittunut virnistys kävi Destinin huulilla, Cadenin tarjotessa nyrkkiään peliä varten. Reippaana Destin ryhtyi leikkiin, Amberin läimäyttäessä huokaisten ja silmiään pyöräyttäen otsaansa taustalla. Toisella puolella rakennusta ilmapiiri ei ollut hetkeäkään yhtä rento, kuin se hetken oli keskenään pelailevien miesten välillä. Imarrellulta näyttävä virnistys, joka oli punahiuksisen miehen kasvoilla viivähtänyt, sai piilossaan tilannetta seuraavan Shaynen puraisemaan ärtyneenä alahuultaan. Miehen vieressä seisoskellut Peter tuijotti ilmeettömästi pomoaan, kuunnellen ilme vakaana mikin kautta satamarakennuksen tapahtumia.

Keith vetäisi raskaan oven kiinni, tuijottaen sitten arvioivasti kumman seksikkäästi takapuoltaan keinuttavaa naista. Brunette mies taas hymyili tyytyväisenä ja avoimesti vilkuili blondia naikkosta kuin kiimaista eläintä. Keith ei ehtinyt suutaan avata, kun blondi neitonen jo heti julistaa syyn ilmestymiselleen. Pitkään punatukka tuijotti naista, naurahtaen sitten ja vilkaisten brunetteen, joka hyvä jos ei hieronut käsiään. Sieltä täältä kantautui puheen sorinaa n. 14 ihmisen suusta, katseiden seilatessa arvioivasti uudessa jäsenehdokkaassa. Suuren huoneen keskelle oli asetettu neliön muotoon neljä punaista sohvaa, jolla istuskeli kahden lähinnä huoralta näyttävän naisen välissä vaalea, sinisilmäinen mies. Siniset silmät tuijottivat suoraan blondiin naiseen ja mies haroi haukotellen hiuksiaan, saaden kaksi neitokaista vieressään kikattamaan kuin mitkäkin ihastuneet teinitytöt.
"Ja miksi haluut liittyä?" mies kysyi ja hiljensi puheellaan huoneen hymyillen sitten viekkaasti. Mies hypähti seisomaan ja astahteli lähemmäs naista vilkuillen tuon kaunista olemusta päästä varpaisiin. "Mä oon Zack", blondi esittäytyi ja vilkaisi hiljaa keskenään supisevia alaisiaan. Keith nojautui pienesti rätisevää seinää vasten ja puhalsi punaisia, silmilleen valahtaneita hiuksia sivuun. Kyllä hän tiesi, mihin kaikki johtaisi kun kyseessä oli noinkin kaunis naisyksilö. Punahiuksisen miehen katse harhaili supisevissa ihmisissä ja pomomiehessä, joka katseli blondia naista päästä varpaisiin kuin parahinta suupalaa. Eipä Keith ollut yllättynyt, mutta tämän naisen kaunis ulkonäkö pisti hieman miettimään. Tuollaisia kauniskasvoisia neitoja kun ei aivan noin vain saatu jengielämään. No olivathan he aika kuuluisia ja nousussa oleva jengi, joten ehkäpä nainen haki ajoissa hyvää asemaa jengistä.

"Peeeteeerrrrrrrr", Shayne päästi hiljaisen, mutta malttamattoman huokauksen viedessään katseensa mustasilmäiseen ystäväänsä, joka tuijotti yhä satamarakennuksessa samaan pisteeseen kuuloke korvallaan. Shayne vihasi odottelemista, eikä hän tosiaan tahtonut pysytellä paikoillaan enää hetkeäkään. Hän tahtoi marssia sisään, repiä jokaisen mulkun kuoliaaksi ja hakea hänen alaisensa pois. Hänen, hänen, hänen Jaycee. Voi saatana. "Joko?" Shayne murahti ja haroi kaksinkäsin hiuksiaan kiukkua pidätellen, Peterin vain pudistaessa päätään.

Vastaanotto ei ollut niin surkea, kuin mitä se olisi voinut olla. Helpotus lävisti koko kropan Jayceen saadessa osakseen enemmänkin imeliä ja irstaita katseita, kuin murhaavia mullkaisuja ja epäileviä vilkaisuja. Silti roolista ei luovuttu, eihän siitä voitu edes luopua kesken hommien, se olisi ollut liian riskeeraavaa ja tähän asti kaikki oli sujunut oikein mallikkaasti.
Jaycee katseli kiinnostuneena ympärilleen, lähinnä vilkuillen jengin miehiä ja elehtien mahdollisimman lutkamaisesti, vaikka se sai hänet tuntemaan olonsa ala-arvoiseksi.
Vihdoin blondi pääsi sitten tekemään tuttavuutta Zackin, sen jengipomon, kanssa. Suoraan sanoen hänellä oli suuria vaikeuksia olla häipymättä paikalta sen sileän tien keskisormea näytellen, mutta mielessä paljon pelottavampana häilyi seuraamukset, jotka siitä seuraisivat. Tällä kertaa Shayne tuskin päästäisi Jayceeta kuin koiraa veräjästä, eikä tyttö itsekään halunnut joutua pomon raivon alle. Siniset silmät seurasivat tarkkaavaisesti Zackia, toista kulmaa kohotettiin tuon esittäessä ennalta arvatun kysymyksen, pitikö jokaiseen asiaan olla syy? Pahis ei ollut ehtinyt miettiä asioita niin pitkälle, ja sen näki varmasti hieman vaivaantuneesta elehdinnästäkin. Hetken aikaa hän vain katseli blondia miestä kuin vähä-älyistä, vaivaantunutta ilmettä vaihdettiin ylimieliseksi kireän naurahduksen kaikotessa huulilta. "Mä oon kuullut teistä kaikenlaista ja mua parempaa tappelijaa ja luotettavampaa ihmistä saa etsiä", Jaycee lausahti itsevarmasti ja piti katsekontaktin Zackiin.
Jos sievä muija jengin jatkeeksi ei kelvannut, leikki saisi jäädä tähän, vaikka tuskin sitä enään muutenkaan kovin pitkälle oltaisiin jatkettu. Jaycee halusi pois tästä lahosta rakennuksesta, omiensa luokse. Tai no, kaikkien muiden, paitsi Amberin ja Peterin seuraan.

Blondi käänsi katseensa pois Zackista, tällä kertaa Keithiin. "Tällänen tarjous ei ole kauaa voimassa", jatkettiin vihjailevasti katseen kiertäessä muissa jengin miehissä. "Mun pitää ajatella omaa etuanikin, ja teillä on kuulemma nousukausi menossa... Joten?". Nousukausi, ja paskat. Jayceen olisi tehnyt mieli naurahtaa ääneen mahtavalle valheelleen ja näyttelijäntaidoilleen, mutta onnistui hillitsemään itsensä ja piti edelleen mielessä tärkeimmän asian tällä hetkellä; homman kunnialla loppuun vieminen.
Koska päänäytös alkaisi? Jaycee oli jo valmiiksi tarpeeksi hermostunut ja varuillaan, hän ei haluaisi jäädä luotisateen alle. Hermostuksissaan, aivan tahattomasti ja puhtaasti epähuomiossa sormet kohosivat hiusten sekaan haromaan villejä suortuvia. Vasta parin sekunnin kuluttua hän tajusi, mitä oli mennyt tekemään. Huulten välistä pakeni tukahdettu, tuskainen parahdus kämmenen siirtyessä suun eteen, pahis haukkoi ilmaa keuhkoihinsa paniikinsekainen ilme kasvoillaan.

Arvioiva asetelma haihtui pois Zackin vaaleilta kasvoilta ja tilalle nousi voitonriemuinen, hymyntapainen ilme. Kyllä hänelle sopi, että noinkin viehko, hieman vaaralliselta(seksikkäällä tavalla) ja lujatahtoiselta vaikuttava nainen liittyisi hänen sakkiinsa. Hän olikin melko kyllästynyt kahteen edelliseen. Ne voisi antaa muille jengiläisille seuraksi. Virne huulillaan Zack kävi katseellaan läpi jenginsä ja vähintään joka toisen kasvoilta löytyi virne.
"Mikäs siinä", Zack naurahti ja lähes kaikki ihmiset rakennuksen sisällä ryhtyivät pitämään jonkinlaista voitonmekkalaa. Blondi mies nauraa räkätti ja vilkaisi Keithiin, joka virnuille astahteli blondin naisen luokse, laskien sitten kätensä tuon olkapäälle. "Ja mikäs sun nimi on?" Keith kysyi vihjailevasti hymyillen, tytön kohottaessa sormensa hiustensa sekaan. Ilmaa leikkasi korkea, sihahdusta muistuttava ääni, joka yllättäen hiljensi koko huoneen. Kuin hidastettuna katseet kääntyivät Keithiä ja vaaleaverikköä kohti. Vaaleat sormet kaikkosivat blondin naisen olkapäältä, lämpimän, tahraisen nesteen lentäessä läpi ilman, punapäisen miehen kaatuessa selälleen lattialle. Koko huoneen valtasi hiljaisuus ja ihmiset tuijottivat jähmettyneinä lattialla elottomana makaavaa miestä ja hieman punaisen veren sotkenutta tyttöä. Pitkään hiljaisuus ei jatkunut, kun Zack oli ilmestynyt blondin tytön selän taakse ja kiskaissut tuon itseään vasten. Mies asetti revolverinsa viileän piipun naisen ohimoa vasten ja tuijotti hievahtamatta suuntaan, josta luoti oli lentänyt. "Jaa jaa. Olitkin sitten niitä tyttöjä", Zack kuiskasi matalasti ja päätään heilauttamalla viittoi miehiään oville. "Joten oletan, että täällä on lisää teikäläisiä", mies jatkoi ja veti tytön kädet tuon selkää vasten, pitäen edelleen aseensa piippua tuon ohimoa vasten. "Eiköhän mennä tervehtimään roskasakkias", mies naurahti kuivasti ja jenginsä kanssa astahteli ulos, pysähtyen sitten paikoilleen.

"Noniin, leikkiaika on ohi!" Mies karjaisi ja hetken aikaa oli hiljaista. Zackin jengi vilkuili ympärilleen sormiaan napsautellen ja aseita lataillen. Mies oli juuri avaamassa suutaan uudemman kerran, kun hän vei katseensa suoraan eteenpäin vanhoja kuljetuslaatikoita kohti.
"Sähän oot...", mies kuiskasi hiljaa, tuijottaen suoraan kirkkaansinisiin silmiin, jonka haltija oli työntänyt kätensä syvälle housujensa taskuun. Vain pari sekuntia sitten, kun Peter oli ilmoittanut homman epäonnistuneen, oli Shayne käskenyt muut vaihtamaan piiloaan. Mies oli jäänyt yksin edelliseen, varmistamaan seuraavan harhautuksen toimivuuden. "Iltaa. Siitä onkin aikaa", Shayne virnisti ilkikurisesti, vilkaisten nopeasti häntä kohti kohotettuja aseita kohti. Jengiläiset supisivat keskenään ja kohottelivat hämmästyneinä kulmiaan. "Sä oot siis tän takana, Preston", Zack sylkäisi suustaan silkalla inholla, kiristäen otettaan blondista. Zackin miehissä tapahtui pienoinen muutos, heidän pomonsa lausuttua vastustajan nimen. Preston? SE Preston?! STOP? Mescaline vai?! You gotta be fucking kidding me!. Zack murahti käskevästi, hiljentäen näin jenginsä, joka tuntui selvästi reagoivan Shaynen nimeen. "Ja mä luulin et oot viisas, mut nyt sä oot siinä yksin mun eessä? Mitä järkee?" Zack kyseli ivallisesti ja sai Shaynen kohauttamaan olkapäitään. "Etkä sä voi nyt ees tehä mitään, nääksä tän aseen? Mitä vittua sä haluut?!" Zack karjui ja näytti selvästi ärtyvän Shaynen rauhallisen olemuksen vuoksi. Hetken Shayne oli hiljaa, kunnes kohotti vaalean sormensa osoittamaan blondia naista Zackin otteessa. "Suolla on jotain mulle kuuluvaa", mies naurahti ja iski sitten Jayceelle silmää. "Enkä mä tosiaan yksin tulis", hän jatkoi ja vapautti kätensä taskuista. Se oli hetkessä sovittu merkki, jolloin muut hänen seurassaan oleilleet saivat luvan käydä käsiksi.

Hetkessä he olivatkin hyökänneet Zackin jengin kimppuun, joka pani tietenkin heti heidät huomattuaan vastaan. Peter oli poppoosta ainut, joka oli saanut erikoistehtävän jo asunnoilla. Vain jonkin aikaa sitten kattohuoneistolla oli Shayne keskustellut kahdestaan Peterin kanssa ja määrännyt tuolle tehtävän, jonka kimpussa mies oli heti ensimmäisenä. Mustatukka ei jäänyt pahoinpitelemään ensimmäisenä vastaan tulevia, vaan luotti Erican ja muiden jengiläisten pitävän ne kiireisinä. Mies suuntasi suoraan Zackin luokse ja iski mukaan napatulla metalliputkella käteen, joka oli pidellyt asetta Jayceen ohimolla. Ilkeästi ärähtäen Zack tönäisi blondin kovakouraisesti sivuun voidakseen puolustautua. Iskua, jota hän oli odottanut ei kuitenkaan tullut, vaan mustasilmäinen mies nappasi blondin naisen mukaansa ja jatkoi hieman matkaansa, laskien sitten tuon jaloilleen maahan. ".... pomo käski, älä kiitä", Peter murahti, ennen kuin käänsi tytölle selkänsä ja virneen huulilleen kohottaen suuntasi ihmisten sekaan mätkimään vihollisia putkellaan. Heistä lähtevä meteli oli myös tarpeeksi hyvä merkki takapuolella odottavalle porukalle. "Nyt mentiin!" Destin käski voitonriemuisen kuuloisena ja Cadeniin vilkaisten lähti sisään rakennukseen olettaen muun poppoon seuraavan. Vihollisjengi ei ollut selvästikään huomannut mitään ja he pystyivät liiankin täydellisesti hyökätä selkämykseltä. Virnuillen blondi loikkasi pahaa-aavistamattomien ihmisten sekaan, kampaten lähimmät siltä suoralta kädeltä. Hetkeksi paikoilleen jämähtänyt Zack irvisti ilkeästi, vilkaisten äkkiä vasemmalle puolelleen, josta nappasi refleksillä nyrkin. "Kukkuu~", Shayne liversi huvittuneena nauraen, jännittäen sitten vatsalihaksensa. Toisella kädellään STOP iski suoraan vasten Zackin palleaa. Mies yskäisi tuskastuneen kuuloisena, saaden virneen vain levenemään Shaynen huulilla.

Heti kun STOP ilmoitti leikkiajan olevan ohitse, jengin asevastaava latasi molemmat Colt Combatinsa ja valmistautui niin henkisesti kuin fyysisesti tästä seuraavaan verilöylyyn joka ei todellakaan olisi kaukana, koko sota oli nyt enää parin minuutin päässä, tässä ei olisi aikaa romahtaa, ei. Ei nyt, sen olisi sitten pitänyt tapahtua jo paljon aikaisemmin, silloin kun tämä koko paska sai alkunsa. Kaikki kaikkosivat jonnekin piiloon, niin ettei Zack ja sen porukka huomaisi heitä, koska suurimmalla osalla oli tummat vaatteet, heitä ei niin helposti yön hämärästä nähtykkään. Er kirosi tässä vaiheessa, sillä hänellä kun oli harmaa huppari, oliivinvihreällä toppaliivillä, niimpä hänen piti piiloutua erään tynnyrin taakse, jossa ilmeisesti oli kuljetettu joskus valaanrasvaa, tai vastaavaa. Paskalta kun se haisi,yrks.

Oliko tuo ihan oikeasti tosissaan? Ericaa ei edes naurattanut se tapa jolla Zack puhui Shaynelle, se oli lähinnä säälittävä yritys vaikuttaa the ultimate badassiltä. Oikeasti sillä varmaan munatkin helisivät pelosta, puhumattakaan polvista, mutta kamelin niskan katkaisi se, että tuo paskamainen kullinlutkuttaja mulkvisti kehtasi uhkailla Jayceeta aseella. Pahiksen piti kerätä kaikki itsehillintä, ettei tämä ryntäisi esiin ja ampuisi tuolta aivoja pellolle.. lähellä kuitenkin oli, se voitiin sanoa. Hiljaa muljautettiin silmiä, voi elämä olisi sitten edes hiljaa, joko he voisivat tulla esiin ja laittaa ranttaliksi? Hermostuneisuus oli selvästikin menneen talven lumia ja nyt se hyökkäys-mode käynnistyi paholaisnaisen päässä.

Merkki!

Shaynen antaessa sovitun merkin pääsi helvetti valloilleen, kaikki tekivät rynnäkön. Erica jätti suosiolla Zackin pomolle, muuten seuraisi satikutia. Tyttö oli huojentunut kun Peter pelasti Jayceen, vaikka hän olisi mielellään tehnyt sen itsekin, mutta nyt kävi sitten näin.
Jäntevät kädet nostettiin vaakatasoon ja räiskintä alkoi. Ruskatukka ei halunnut tappaa ketään, yksi ihminen riitti vallan mainiosti kiitos. Joten hän jätti ne hommat muille, vaikka tyttö tähtäisikin jänteisiin tai hermohin, fiksut jäisivät henkiin. Sillä tarkoitettiin, että fiksut eivät tarttuisi aseeseen uudelleen vaan ryhtyisivät hoitamaan itseään, nyt ei sääliä jaettu. Apu piti hoitaa itse.

''Jahhuu! Ranttaliksi koko paska!'' Caden riemuitsi siitä syystä, että vihdoin tapahtui toimintaa, mutta olisi halunnut jäädä vielä paikoilleen koska oli huolissaan mihin tämä johtaisi. Moraalinen dilemma painoi hänen harteitaan ja raskaasti, tämä ei todellakaan ollut oikein, sen hän tiesi ja mikäli pojan perhe saisi tietää tästä, niin huh.. tai no, Matt tiesi, mutta siltikin.. vanhemmat ja hänen suloinen pikkusisarensa. Siinä vaiheessa edes Shayne Preston, hänen pomonsa STOP ei voisi auttaa vaan Caden lahdattaisiin auttamatta ja vähintäänkin he muuttaisivat toiseen osavaltioon. Ei! Nyt ei ollut aika tähän, tämä oli väärä aika ja paikka miettiä moisia kun oli henki kyseessä, paska, paska paska! Rokkari rynnäköi takaa iskevien jengiläisten kanssa ja juostessaan näki samalla vieressään pesäpallomailan. Se varmasti kuului jollekulle Zackin jengiläiselle, aikaa ei tuhlattu vaan blondi rumpoujen paukuttaja päätti paukuttaa nyt jotain muuta ja se olisi pesäpallomailalla vihollisia. Se kumarruttiin nostamaan ylos ja noustessaan oli saada jonkun monon naamaansa, mutta pikainen väistö pelasti hänen nätin naamataulunsa. Sen sijaan sille joka yritti humauttaa Cadenia ei käynyt ihan niin hyvin, vaan poika pamautti tätä mailalla kylkeen. Tällä oli ase vyöllä ja se putosi pois, liukui likaisella lattialla. Kauemmaksi molemmista. Caden oli hyppäämättä maahan kaatuneen tyypin ylitse asetta kohti, mutta kaaaappas mokomaa! Mikäs se siinä? Oikein mukavan, kutsuvan ja ennen kaikkea paksun näköinen lompakko pullotti puoliksi ulkona miekkosen taskusta. Tälläistä tilannetta ei jätetty välistä vaan rokkari nappasi sulavasti sen omaan taskuunsa ja loikkasi sen jälkeen yksinöisen pyssyn luokse ja tarrasi siihen. Juoksu jatkui taas ja siinä sitten koitettiin väistellä luoteja sekä toistensa kimpussa nyrkkeileviä ihmisiä, siniset silmät yrittivät ahkerasti etsiä jotain tynnyriä, monttua tai vastaavaa jonne voisi aseen hävittää. Sitten poika sattui näkemään Destinin jonka pyssystä näkyi loppuvan kudit, ettei olisi suurin osa mennyt ohi. ''Jou! Des! Ota koppi!'' juoksuun kipaissut blondi heitti tarpeek-- turvallisen matkan päähän päästyään sen Destinille ja jatkoi matkaansa edemmäs toivoen, että huumehörnö oli tosiaan saanut sen kiinni.

Joku tummatukkainen mies ohi tarrannut Erican liiveihin kiinni ja onnistunut riisumaan tämän aseista kun Er oli vaihtanut patruunoita, se oli kohtalokas virhe jota tämä nyt katui, mutta ei vaatinut paljoa, että pahis liukui ulos liiveistään ja sulavasti oikeinpäin kierähtäen kohotti nyrkkinsä, lyöden sen sitten tummtukan kasvoille. Kuului kovin ikävä rusahdus ja se oli siinä. Ainakin pari etuhammasta oli juurikin murtunut ja toinen meni hämilleen, liekö sitten ihmetyksestä tai kivusta. Grav maga taitojeen käyttäen, hän myös iski tätä mahaan polvellaan, siitä kierähdys toisinpäin ja potku vastakkaisella jalalla vastustajan kylkeen. Enempää se ei vaatinut vaan koko äijä kaatui maahan kippuralle sekä kovin valittaen. Pienesti puuskuttaen suklaasilmät nosivat miehestä eteenpäin ja koko rumba jatkui taas.

Tosin ei jatkunut kauaa sillä tuli todella paska juttu eteen. Nimittäin panokset loppuivat ja hänellä ei ollut yhtään jäljellä edes missään vyöntaskussa, tämä ei voinut olla totta. Keskellä koko tätä välienselvittelyä oli kudit loppuneet. Nyt piti keksiä jotain ja äkkiä sittenkin, vastaus ongelmaan kuitenkin iski nopeasti sillä Erica muisti toppaliivinsä joka oli jäänyt matkasta. Asevastaava pani nopeasti juoksuksi, kohti liivejään, mutta juuri kun hän oli enää parin metrin päässä siitä, joku mulkvisti tuli pistämään vastaan ja koitti kampata hänet, onneksi Erican refleksit toimivat paremmin ja tämä hyppäsi voltilla tuon jalan ylitse, sekä liukui maata vasten kohteensa luokse. Nopeasti aseet ladattiin uudelleen ja kun Erica nousi ylös, tämä kiskoi toppaliivinsä jälleen ylleen, tämä jatkuisi vielä.

--kestooooooooo.. ja pieni hittaus, anteeksi rakkaani :----D<3
olen nyt laiska enkä jaksa oikolukea, toivottavasti ei ole paljon typoja tai en kirjottanu paljon päi prinkkalaa xD

Seuraavat tapahtumat tuntuivat ikuisuudelta, vaikka ne samaan aikaan tapahtuivat niin nopeasti, ettei niitä kyennyt käsittämään. Hetken aikaa Jaycee luuli kuolevansa jo nyt, nähdessään veren yllään ja vihollisjengin edustajien järkyttyneet ja vihanvivahteiset ilmeet.
Hän ei halunnut kuolla vielä, ei tänään, ei nyt. Seuraavaksi hän oli Zackin otteessa, tunsi aseen piipun otsaansa vasten, mikä sai puhtaat inhon ja pelon väreet kulkemaan selkärankaa pitkin.
Vaistonvaraisesti vaaleaverikkö yritti pyristellä itseään miehen tiukasta otteesta irti, vaikka samaan aikaan alitajunnassaan tiesi, ettei hän tulisi pärjäämään mitenkään itseään huomattavasti vahvemmalle miehelle joka kaiken lisäksi oli vielä niskan päällä. Jos hän ei nyt kuolisi, Shayne tulisi joka tapauksessa ottamaan hänet hengiltä kuin likaisen eläimen, Jaycee oli varma siitä.
Hänen sakkinsa muka roskaa? Zackin sanat saivat vaaleaverikön hangoittelemaan entistä pahemmin vastaan miehen raahatessa häntä ulos varastorakennuksesta. "Vitun huoranpenikka", pahis sihisi hampaidensa välistä ja yritti sylkäistä miehen päälle, "Sä joudut kärsimään". Jaycee oli muuttunut hetkessä itsevarmasta epätoivoiseksi, hänellä tuskin olisi mitään mahdollisuuksia edes säilyä hengissä.
Jos tänään tulisi lähtö, se saisi koittaa sitten kunnolla, ilman nyyhkyttelyjä ja turhia hyvästejä. Vaaleaverikkö tunsi pettäneensä koko Mescalinen, ja ainoa keino korvata se oli, että hän antaisi Zackin ja muiden paskiaisten kärsiä - ja kunnolla.

Korviin kantautui tuttu, Shaynelle kuuluva ääni, joka sai helpotuksen valtaamaan sen hetkisen pelonsekaisen tunnemelskan. Helpottunut, hieman itkuinen parahdus karkasi blondin huulien välistä. Vaikka hän kuinka yritti olla vahva, oli tälläinen tilanne aivan uusi. Hengenlähtö oli tuskin koskaan ollut näin lähellä, mutta tähän mennessä siitä oli selvitty ihan hyvin, olosuhteet huomioon ottaen.
Toistaiseksi Pomo ei vaikuttanut vihaiselta, ainakaan sanojensa ja silmäniskun perusteella. Jaycee rauhoittui, ainakin hetkellisesti, kunnes mustahiuksinen ja Zackin yllättänyt mies otti kädet taskuistaan ja kuten sovittua oli, Mescalinen edustajat ryntäsivät kukin vihollisporukan kimppuun. Vaaleaverikkö repäisi itsensä irti Zackin otteesta samoihin aikoihin, vaikka oikeastaan mies tönäisi hänet tieltään oman etunsa nimissä. Sora tuntui inhottavalta paljaita kämmeniä vasten, mutta ympäröivät tapahtumat veivät huomion hetkellisestä kivusta.
Seuraavaksi hän oli Peterin otteessa, joka tapansa mukaan näytti siltä, ettei pahiksen pulasta pelastaminen näyttänyt mieleiseltä tekemiseltä alkuunkaan. Jaycee katsoi synkkää miestä katse kiitollisuudesta kiiltäen, eikä se varmasti voinut jäädä tuolta huomaamatta. Mitään ei vastattu miehen sanoihin, vaan kädet tarttuivat sopivalla etäisyydellä lojuneeseen ysimilliseen, joka oli joltakin touhujen lomassa tippunut.
Pahis suoristautui seisomaan ja tyhjensi lippaasta muutaman luodin tielle osuneeseen, kaljupäiseen mieheen, joka kivusta ynähtäen putosi polvilleen pidellen vatsaansa. Raukka ei kerennyt edes viimeisiä henkäyksiä vetämään, kun Jayceen käsissä lepäävästä aseesta ammuttiin neljäs luoti miehen päälakeen sinetöimään tuon kohtalon.
Kovin pitkälle puolityhjällä lippaalla tuskin pärjättäisiin, mutta se olisi sen hetken murhe, kun luodit oikeasti loppuisivat. Turvallisin vaihtoehto saattoi olla piiloutuminen ja ihmisten lahtaaminen piilosta käsin, mutta se näyttäisi ja olisi pelkurimaista. Jaycee ei tahtonut olla pelkuri, vaikka henki menisi omaa kunniaa puolustaessa.

Kukin Mescalinen jäsenistä näytti pärjäävän hyvin, jokainen omilla tahoillaan ja vastuualueillaan. Mitäpä sitten Jaycee, hätääntyneenä ysimillisestä ja samaan aikaan tajunnanräjäyttävissä adrenaliinipöllyissä? Hän käyskenteli keskellä taistelutannerta, vailla suojaa ja käsissään olevaa asetta tuijottaen, osoitellen ihmisiä sen piipulla. Sormi valutettiin liipasimelle, jota painettiin punahiuksisen naisen osuessa tähtäimeen. Yksi pamaus, nainen kaatui elottomana maahan ja pahis joutui jälleen tajuamaan sen tosiasian, että hän oli nyt murhaaja. Ei se haitannut, mutta asioiden tarkempi pähkäily ei sopinut tähän hetkeen ollenkaan.
Veritahrat olivat kuivuneet kasvoille, vaatteet olivat likaiset ja käsissä oli pieniä pintanaarmuja. Hän oli siis hengissä ja hyvässä kunnossa kaiken lisäksi. Selkään kohdistunut isku tuli täytenä yllätyksenä, eikä Jaycee ehtinyt edes nähdä lyöjää, joka oli hyökännyt täysin yllättäen ja pelkurimaisesti selän takaa.
Vaaleaveriköltä lähti ilmat pihalle ja henkeään haukkoen tuo kääntyi ympäri ja kuuli yhden aseenlaukauksen äänekkäämpänä kuin muut. Pistävä kipu sai irvistämään, eikä se tuntunut hellittävän millään. Päin vastoin se sai koko kehon turtuneeksi, eikä Jaycee kyennyt olemaan parkaisematta korviavihlovasti pelkästä kivusta, joka säteili vasemman kyljen tienoilta, aivan lantion yläpuolelta.
Ehkä se johtui adrenaliinista tai puhtaasta shokista, mutta Jaycee päätti keskittyä ihmisten lahtaamiseen omien kipujensa sijaan.
Luoteja jaettiin säälimättä ja aggressiivisesti vihollisiksi tunnistettuihin ihmisiin, ajatukset lakkasivat juoksentelun.

"Mitä? Ai joo!" Destin ehti jo ihmetellä miksi Caden oli hänen pippalonsa keskeyttänyt, mutta aseen huomatessaan blondin kasvoille kohosi veikeä hymy. "Tattis!" tuo huudahti, ennen kuin nappasi hänelle viskatun aseen, pyöräytti sen sormensa ympäri kuin mikäkin James Bond ja ampui ensimmäisen vastaantulevan silmienväliin. Iloisesti hykerrellen tuo jatkoi räiskintää. Hän, kuten Shayne, Peter, Dennis ja Amber olivat kaikki tottuneita tällaiseen. He osasivat tappaa, eivätkä katuneet sitä missään määrin. Jokainen heistä oli nähnyt niin paljon, etteivät he enää osanneet pelätä ja tuntea surua toisen hengenriistosta. Shayne ja Peter olivat aina olleet sinut itseänsä kanssa ja tappaminen ei ollut heitä koskaan pelottanut. Shayne oli ollut hieman ihmeissään ensimmäisellä kerralla, ilmeisesti tappamisen helppoudesta hämmästynyt, mutta se jäi nopeasti taakse. Peter taas oli yksi tunteeton tappokone, joka riisti hengen minkäänlaista katumusta tuntematta. Tuo nautti siitä, miten sai ihmiset kärsimään. Minkäköhän ikäisenä Peter oli murhannut ensimmäisen kerran? Sitä ei kukaan, paitsi mies itse tiennyt. Mutta kaikki veikkasivat todella nuorta ikää. Tuo oli varmaan vauvana tappanut toisen vauvan sulkematta sormillaan sieraimet ja tukehduttamalla tuttiin. Jokainen pystyi kuvittelemaan moisen aivan helposti, kun Peteristä oli kyse. Innostunut, voitonriemuinen hymy huulillaan Peter iski metalliputkensa hieman ruostuneen pään päin vastaantulevan kasvoja. Otteen alla rusahti ja mustatukka potkaisi oikealla jalallaan toiselta suunnalta kimppuunsa yrittänyttä miestä. Hän hylkäsi verestä punaiseksi värjäytyneen putken ja repäisi hiuksista pystyyn potkusta selälleen lentäneen miehen. Hetkeäkään epäröimättä mustasilmäinen kumartui ja paiskasi miehen kasvot vasten maata. Eikä enempää tarvittu.

"Lalalalalala~", Destin lauleskeli räiskien pyssyllään jokaista vihollista jonka hänen katseensa nappasi. Blondi mies oli niin uponnut pyssyleikkiinsä, ettei hän ollenkaan huomannut taakseen kiertänyttä mustahiuksista miestä, joka iski nyrkkinsä voimalla hänen selkäänsä vasten. Ase luiskahti sormien välistä ja muutenkin hieman kömpelö Destin lensi vatsalleen maahan. "Aiaiai...", mies mumisi hankalasti ja pakottautui polvilleen. Sama mustahiuksinen mies seisoi nyt hänen edessään ja painoi aseensa kylmän piipun blondin otsaa vasten. Tuo ei kuitenkaan ehtinyt painaa liipaisinta, kun ilmaa leikkasi tuttu viiltävä ääni ja luoti iskeytyi mustatukan ohimoon. Destinin kullanvaaleat hiukset saivat osakseen punaista väriä ja blondi kiskoi itsensä ylös. Virnistäen hän vilkaisi kauempana seisovaa rakennusta kohti. "Dennis, tuu mun vaimoksein~", Destin nauroi ja nappasi maahan lentäneen aseen, jatkaen pian taas sitä mihin oli jäänytkin. "Huti, huti, huti, huti", Shayne naureskeli, väistellen Zackin nyrkkejä kerta toisensa jälkeen. Yhtä nyrkiniskua mies väisti kumartuen ja tilaisuutta hyväksikäyttäen hän keräsi hyppyyn voimaa ja ponnahti eteenpäin, iskien polvensa vasten toisen jengipomon vatsaa. Zack yskäisi, mutta ei ehtinyt tajuta tilanteesta sen enempää, kun Shayne oli kiskaissut aseen vyöltään, asettanut sen piipun tuon otsaa vasten ja vetäissyt liipaisimesta. Vihollisjengin johtaja rojahti selälleen maahan ja hetkeksi kaikki vihollisjengin jäsenet tuntuivat jämähtävän paikoilleen. "P-pomo kuoli!" jostain kajahti hätääntynyt huudahdus, eikä kukaan enää jäänyt tuhlaamaan aikaansa.

Vihollisjengin jäsenet luikkivat karkuun, ainakin ne jotka kykenivät. Shayne naurahti ja pyyhkäisi hikeä otsaltaan. Eipä Zackillä ollut kovin uskollisia alaisia. Peter ei näyttänyt tyytyväiseltä, koska hänen huvinsa oli loppunut niin nopeasti. Miehen toinen poski ja kaula oli täysin veressä. Ei omassa veressä, mutta veressä kuitenkin. Destin veti syvään henkeä ja silmäili ympärille, kohottaen sitten toisen kätensä ilmaan. "Tilanne ohi, se oli siinä!" mies huudahti voitonriemuissaan ja sieltä täältä kajahti iloisia, riemukkaita naurahduksia ynnä muita huudahduksia. Shayne hengitteli rauhallisesti ja selasi sitten katseellaan alaiset. "Kaikki okei? Loukkaantuko kukaan?"

laatu kusee

Ericasta tuntui niin pahalta, ihan pahuksen pahalta kun hän näki Jayceen verestä likaisena ja kuolemanpelkoisena räiskimässä vihollisia maahan.
Hän itse taas ampui kylmän rauhallisesti ja osui aina kohteeseensa, ilmeisesti siitä harjoittelusta nuorempana oli jotain hyötyä, puhumattakaan luonnostaan kumpuavasta tarkasta sihdistä sekä nopeista reflekseistä.
Välillä tuntui siltä, että olisi pakko pysähtyä, hänen tarvitsisi pysähtyä ja ottaa hieman henkeä, mutta se ei käynyt. Pysähtyminen tässä tilanteessa voisi johtaa ja todennäköisesti johtaisi suoraan ja tuskaisaan kuolemaan. Eikä hän halunnut kuolla, Erica tahtoi elää ja kokea vielä paljon.
Niimpä, vaikka moni muu hänen, tai kenen tahansa muun tässä yhteenotossa, tilallaan oleva ihminen olisi jo menettänyt toivonsa, lähtenyt pakoon tai romahtanut, hän jatkoi edelleen räiskintää. Jonka olisi toivonut välttävänsä.

Hän pärjäisi kyllä, luodit kyllä näyttivät hiljalleen loppuvan, mutta maassa lojui aseita, joiden omistajilla ei ollut enää niille käyttöä. Ei tässä mitään, kaikki oli hyvin, ihan helvetin hyvin. Paitsi, että koko tämä juttu oli ihan vitun perseestä.
Nopea silmäys Jayceen suuntaan ja hän unohti oitis oman nahkansa suojelemisen, sillä joku paskiainen yritti osoittaa aseellaan hänen ystäväänsä ja vielä selän takaa, ettei tämä huomaisi mitään, helvetin pelkurit. ''Jaycee!'' Erica huudahti varoitukseksi ja vihelsi vielä kuuluvasti, onnistuen siinä missä aikoi, Jaytä tähdännyt runkku kääntyi katsomaan häntä päin. Pahis juoksi minkä väsyneistä jaloistaan pääsi.
Kaikki kävi sen jälkeen niin nopeasti, jos tämä olisi elokuva, kyseinen kohtaus olisi varmasti ollut sellainen tyylikkäästi hidastettu ja taustalta kuuluisi jotain yhy-yhyy-musiikkia.

Erica havahtui siihen, että istui sen äijänryönän päällä ja verilammikko levisi maahan..
Hän oli juuri murhannut ihmisen, tai ainakin se näytti siltä.. Voi olla, että tämä feikkasi kaiken, jotta jäisi henkiin, mutta kodin epätodennäköistä.. Mies vaikutti erittäin kuolleelta.
Nyt hän oli jo tappanut kahdesta, tällä kertaa tahallaan, eikä vahingossa. Juuri nyt tuntui siltä, että olikohan tämä liikaa ja olisiko sittenpin pitänyt vain antaa olla, olisi ollut liittymättä tähän perheeseen silloin kun häneltä kysyttiin...
Hän ei halunnut tappaa ketään..

Päätä käännettiin Jayceetä kohden, hän ei ollut varma oliko tähän osunut, laukaukset kun täyttivät koko paikan, joten ei voinut olla varma mikä oli kenenkin aseesta ja osui kehenkin. Ainakin tämä näytti olevan, niinkin hyvässä kunnossa kuin vai voi olla tälläisessä tilanteessa.
Enää ei asialle kuitenkaan voinut mitään, se oli tapahtunut ja hän oli muuttunut.
Erica nousi ylös ja jatkoi ammuskeluaan, vaikka hän olikin vienyt toisen elämän, pelastaakseen toisen, hänellä ei edelleenkään ollut aikomustakaan luovuttaa omaansa pois.

Voi kiesus soikoon Destin, toivottavasti tuo hömppä nyt ei oikeasti ampuisi itseään jalkaan tai mihinkään muuhun, seuraavaksi olisi silmäpuoli Des, joka saattaisi kyllä olla enemmän kuin iloinen siitä, saisi pyytää Peteriä puhaltamaan pipiin.
Mikä kyllä koituisi toisenkin silmän menettämiseen....

Joskus, -aina- Peter kyllä pelästytti paskat Cadenin housuun. Toinen osasi olla sitten helvetin pelottava, eikä tarvinnut edes liioitella, joku tuli kampanneeksi hänet maahan, voi hemmetti!
Eipäs ollutkaan, hän oli itse kompastunut jonkun ruumiisen, hupsista.. No, jos joku kysyisi; hänet kampattiin, ihan varmasti, eivätkö kaikki muka sitä nähneet?
Oli pikkuhiljaa selvää, että he olivat voittaneet tämän verilöylyn, vain muutama Zackin jengiläisistä oli pystyssä, muut makasivat maassa, tai olivat lähteneet karkuun. Kukaan heistä ei kyllä karkuun lähtisi vaan mielummin kaatuisivat luotisateessa.
Hän potki, löi ja jopa ampui muutaman kerran, tosin osa luodeista lensi ihan jonnekin muualle kuin minne piti, mutta ainakaan ei tapahtunut mitään sen suurempaa vahinkoa, jota katuisi myöhemmin.

Caden kai oli onnekas, vielä ei ollut tullut sen suurempia haavereita ja hän oli jopa elossa kun Shayne ilmoitti pelin loppuneen, heidän hyväksen. Alkoi lasku siitä ketkä olivat vielä elossa ja oliko kukaan loukkaantunut, kaikessa siinä tohinassa ja kuolevien miesten kuolonkorinoissa kukaan muu ei tainnut tulla huomanneeksi, miten yksi äijä nousi kyynepäänsä varaan ja ampui kohti Shaynea.

Kaikki oli parin sekunnin varassa, lähellä pomoaan ollut Caden pisti niin helvetin nopeaksi juoksuksi ja aikeenaan työntää Shayne sivuun, mutta siihen ei tuntunut olevan aikaa. Lisäksi jokin aivolisäke tai sitten alitajunta tiedosti, ettei hän tässä surmanjuoksussakaan saisi itseään huomattavasti isompaa miestä kaadettua maahan joten hän hyppäsi eteen ja sai luodin olkapäähänsä.
Kun kuuma luoti porautui hänen ihonsa läpi ja mahdollisesti osui luuhun, hän ei ollut varma, se tuntui järkyttävälle. Se poltti niin pahukseksi, että blondin huulilta pääsi tuskastunut huuto, joka kuitenkin katkesi kesken kaiken. Hän makasi selällään ja piti kiinni olastaan, hän tunsi miten haava tykytti. Se vuosi verta niin, että hänen kätensä tuhriintui punaiseksi, mutta ainakin muut taisivat olla kunnossa, ehkä.. Mahdollisesti? Näytti ainakin.
Tuttu virne nousi huulilleen ja hän älähti, vaikka tarkoituksena oli huokaista. Happea imettiin keuhkoihin vetämällä syvään henkeä ja hän yritti rauhoittua, vaikka kädet tärisivätkin ja kylmä hiki valui otsalta.

Jaycee ei katunut tappamista. Tai tietyllä tavalla katui, koska tuskin kukaan nyt vapaaehtoisesti halusi kuolla. Silti hänestä tuntui pahemmalta ajatella asiaa siltä kannalta, että vihollisista jokainen halusi tappaa hänet. Ihan syystä tosin, mutta eihän se koskaan kuulostanut omaan korvaan tarpeeksi pätevältä syyltä. Hetken aikaa blondi tunsi itsensä lähestulkoon eläimeksi ampuessaan ihmisiä, tappaessaan ihmisiä. Hän ei tietenkään osunut jokaiseen kuollettavasti, mutta muutaman hän onnistui saamaan hengiltä.
Kaikki näytti olevan nyt ohitse, vihdoinkin. Viimeisetkin eloonjääneet pakenivat tai kaatuivat luodin saaneina maahan ja satama autioitui pikkuhiljaa, paikkalle jäi enään Mescaline.
Jaycee tuijotti naarmuuntuneita ja veritahrojen peittämiä, täriseviä käsiään. Hän oli elossa. Hän todellakin oli elossa. Vaaleaverikön likaantuneilla kasvoilla oli hetken aikaa nähtävissä onnellinen ja helpottunut hymy, hän oli elossa. Mielessään Jaycee ei kyennyt olemaan jankuttamatta samaa asiaa uudestaan ja uudestaan, hän oli elossa. Ja elämänsä pahimmassa shokissa, todellakin. Hitain, laahustavin askelein naisenalku lähti kävelemään takaisin omiensa luokse, katsellen pimentyvää taivasta kohden, vilkaisten jälleen käsiään. Shokki ja ennen keikkaa otetut huumeet takasivat kivuttoman olon, eikä Jaycee reagoinut kipuun millään tavalla. Hän ei sen suuremmin tarkastanut, oliko hän loukkaantunut pahemminkin.
"Erica...", vaaleaverikkö mumisi hivenen sekavana ja istahti maahan arveli, olikohan toinen edes kuullut häntä. "Erica", Jaycee toisti, tällä kertaa kovempaa, vaikka nimi lausuttiin mongertaen. Kaikki se helpottuneisuus, shokki ja kaupanpäälisinä aineet ja adrenaliini olivat varmasti vieneet puhekyvynkin mennessään. Vaaleat hiukset olivat tahriintuneet likaan ja vereen, samoin kasvot ja yllä olevat vaatteet. Eittämättä olo oli aika paskainen, suihku tekisi tämän jälkeen hyvää. Jaycee sylkäisi maahan jalkojensa juureen, oliko hänellä helvetti hiekkaa suussakin?
"Mä olen elossa... Mä olen vittu elossa!", Jaycee huudahti ja nauroi sanojensa perään, kellahtaen selälleen maahan. Häntä väsytti... Todella paljon. Ei sillä, ei naisenalku tähän aatellut jäädä nokosia ottamaan. Miten hento ihmiselämä olikaan, jos sen sai napsaistua nips naps poikki yhdellä luodilla tai kunnon lyönnillä? Loppujen lopuksi Jaycee oli yhtä heikko kuin kaikki muutkin, vaikka hänestä saattoi nyt tuntua joltakin aivan muuta. Eikä vaaleaverikkö tulisi koskaan tottumaan tappamisen tunteeseen, tai tähän tunteeseen, joka hänellä oli nyt. Miten kukaan pystyi samaan aikaan olla helpottunut ja huolestunut samaan aikaan? Siihen vaadittiin varmasti taitoa, eikä tyttö voinut kun ihailla Shaynen ja Peterin kykyä tappamaan katumatta. Hänkin olisi halunnut tappaa niin.


"Nyt lähetään juomaan skumppaa", Jaycee murahti ja nousi takaisin istumaan. Paidanselkämys oli likaantunut entistä enemmän siinä soralla maatessaan, mutta likainen se paita oli jo muutenkin. Vaivalloisesti vaaleaverikkö kömpi seisomaan, pyyhki hieman kämmeniään paitaansa ja katsahti tahriintuneisiin sormiinsa. Verta? No okei, verta oli jokapuolella muutenkin, mutta että tuoretta, lämmintä verta? Jaycee tutki paitaansa tarkemmin ja onnistui tökkäisemään sormensa suoraan lantion yläpuolella, kyljessä sijaitsevaan haavaan. Vittu että se osasi kirvellä, mikä varmasti näkyi vaaleaverikön kivusta vääristyneiltä kasvoiltakin. "Mua... Muhun osui", Jaycee mumisi ja nosti paidanhelmaansa. Pintahaava, mutta kamalalta se näytti... Oksettavalta. Naisenalku pyyhki kylkeä pitkin valuvaa verivanaa kämmensyrjäänsä ja venytti haavaa hieman. Lihaa, verta ja lihaa. Jaycee käännähti ympäri ja kumartui hieman, vatsan sisältö tuntui pahasti pyrkivän ulos ja viime tipassa hän sai sipaistua hiuksensa pois tieltä, ennen kuin oksensi kovaäänisesti kakoen maahan. Vedet nousivat silmiin jatkuvasta kakomisesta, joka sai koko vatsan supistelemaan, mikä puolestaan sai kyljen ampumahaavan sykkimään kivusta. "Hyi saatana... Mä vuodan vittu kuiviin!", Jaycee räyhäsi vihaisena ja pyyhki poskille valuneita kyyneleitä pois. Ei hän itkenyt, vaan se johtui täysin äskeisestä oksentamisesta.
"Mä en kyllä nyt aatellut kuolla", naisenalku vakuutteli edelleen vihaiseen sävyyn, ja aikoi todellakin pysyä sanojensa takana.


// laatu 10, kattokaa kelloo:---)

Kauempana jengistä kokosi Dennis ränsistyneen talorakennelman katolla tavaroitaan kasaan. Tuuli ujelsi hiljaisena ja kylmänrauhallisesti mustatukka korjasi hattuna asentoa. Mustan laukun kanssa tuo lähti metallisten tikapuiden luokse ja rauhallisesti kiipesi neljä kerrosta alas, lähtien sitten itsekseen hymisten satamaa kohti. Shayne pyyhkäisi hikeä otsaltaan ja hengähti syvään, etsien sitten jengin Joukosta loukkaantuneita tai maassa makaavien seasta menehtyneitä. Ketään tuttua ei maan tasolta löytynyt ja mies huokaisi helpotuksesta. Hyvinhän keikka oli mennyt; ei kuolleita, eikä loukk--- katse jämähti maassa makaavaan poikaan ja Shayne totesi mielessään tuon loikkineen hänen vierellään jossain välissä tappelua. Kulmia kurtistaen jenginjohtaja hölkkäsi Cadenin luokse ja kumartui tuon puoleen. Olkapää oli verestä märkä, tuoreesta ja kuivemmasta. Oliko tuo auttanut häntä ottamalla luodin olkapäähänsä? Siltä vaikutti. Mairea hymy viivähti Shaynen huulilla.
"Tääl on yks osuma ja mies kestää hyvin", STOP ilmoitti ja Amber hölkkäsi Destinin kanssa paikalle. Destin sopersi sekavasti ja hiplaili Cadenin kättä sönköttäen jotain laastareista. "Hyvin toimittu, kiitti", Shayne totesi isovälimäisesti Cadenin hiuksia pörröttäen. Eipä hän vähempää alaisiltaan odottanutkaan. Hänen alaistensa ja Zackin alaisten ero oli merkittävä. Hah. "Viedään sairaalaan varmuuden vuoks. Mul on tuttu siel niin se hoitaa asian silleen, ettei haavereita tartte selitellä", Shayne käski ja oli juuri kysymässä oliko muita loukkaantuneita, kun hän paikansi paljon jengiä Donovanin luona. Jayceehenkin oli osunut.

Shayne otti askeleen tuota kohti ja oli juuri avaamassa suunsa, kun havaitsi tällä hetkellä jenginsä pisimmän miehen marssivan Donovanin luokse. "Et kuole, et vuoda kuiviin", Pete murahti blondille ja riisui takkinsa ojentaen sen sitten blondille. Shayne virnisti. "Käskin sua pitää huolta Jaysta vaan keikan alussa, mut kiva et oot omatoiminen ja otat tehtävän tosissas vaikka se on jo käytännössä päättyny", STOP naurahti ja vilkaisi paikalle tullutta Dennisiä. "Mä, Caden, Peter, Jaycee ja Erica lähetään sairaalalle", siivotkaa te paikka ja huomenna nähään. Joka tapauksessa, hienosti veditte ja huomenna pileet", pomomies selosti ja nyökähti Dennisille, joka lähti rauhallisena Cadenin luokse, jonka käteen Destin paniikissa liimaili laastareita miten sattuu. "Meen hakee auton, auttakaa te loukkaantuneet kyytiin, jos niikseen tulee", Shayne komensi ja hölkäten lähti etsimään lähintä varastettavaa automobiilia. "Sä varmaan pystyt kävellä?" Dennis kysyi ja auttoi Cadenin ylös, tarjoten tuolle kuitenkin tukea, jos tuo mahdollisesti sitä halusi. Saattoihan järkytys viedä jalat alta, ei sitä koskaan tiennyt. Mustat silmät tuijottivat siniharmaita ja vilkaisivat verta vuotavaa haavaa. Peter haroi niskaansa verisillä käsillään, pohtien hetken aikaa mitä pitäisi sanoa. Melkein kuin refleksistä hän oli hölkännyt Donovanin luokse. Liekö syy siihen Shaynen käsky tai joku muu. "Pystyksä kävelee?" mustatukka kysyi sävyttömästi ja vilkaisi olkapäänsä ylitse saabilla lähemmäs ajavaa pomoaan.

Okei... auton omistajaa vituttaisi varmasi aamulla. Kun Shayne varasti, tuo vei jotain arvokasta. Siltä auto näyttikin. Pomomies nousi kyydistä ja viittoi sairaalakyytiläisiä lähemmäs. Peter ei viitsinyt kysellä vaan nappasi Jayceen kantoonsa. Blondi laskettiin auton takapenkille, jonne myös Erica ja Cade sijoitettiin. Shayne istahti etupenkille ja Peter rattiin. Shayne itse ei ihmeellisemmin osannut autoa ajaa. Osasi hän ajaa eteenpäin, jarruttaa jne, mutta ajokortilla varustettu Peter ratissa oli paljon luotettavampi kuski. "Osaaksä sinne?" Shayne kysyi mustatukalta, joka nyökähtäen starttasi ja kuin vanha tekijä ajeli kohti keskustaa. Matkalla Shayne soitti sairaalassa työskentelevälle tutulleen, joka lupasi hoitaa asian. Ei mennyt aikaakaan, kun viisikko oli sairaalan pihassa ja loukkaantuneet autettiin sisälle. "Varasin teille lepohuoneet, loukkaantuneet viedään kakkos siipeen niin otetaan luodit pois. Menkää te muut varattuun yksityistilaan odottamaan, ei tässä kauaa pitäisi mennä", Shaynen tuttu, sairaalassa työskentelevä lääkäri lupasi ja parin hoitajan kanssa lähti viemään loukkaantuneita luodinpoistoon. Shayne huokaisi ja Erican ja Peterin kanssa lähti heille varattuun odotushuoneeseen, jossa oli kaksi mukavaa lepopetiä, joihin Jaycee ja Caden myöhemmin sijoitettaisiin. Peter istahti lepohuoneessa ikkunan viereen jätetylle jakkaralle, vetäen kätensä puuskaan. Shayne pesi lavuaarin luona käsiään pohtien kauanko he joutuisivat odottamaan.

Erica ei voinut olla nauramatta, he olivat elossa. Koko äskeinen sota episodi tuntui ihan joltain oudolta unelta, kuin sitä ei olisikaan koskaan tapahtunut. Vaikka ei kyllä kertaakaan pystynyt epäilemään sitä, etteikö se olisi tapahtunut, riitti kuin vilkaisi ympärilleen. Tyttö veti nyt ensimmäistä kertaa happea rauhallisesti keuhkoihinsa ja ryhtyi tasaamaan hengitystään. Oli hienoa olla elossa ja ihme kyllä, ihan yhtenä kappaleena, tyttöä alkoi nauraa ja kääntyi konttaamaan Jayceetä kohden, kellahtaen kyljelleen makaamaan tämän viereen. ''Niin ollaan..'' tämä sai sanottua ja hymyili rauhallisesti. Tältä siis niistä sotiin lähetetyistä armeijan sotilaista tuntui, tai ainakin jotain sinne päin... Hän vältteli rujon ja varsin vatsoja kourivan näkymän katselemista ja mielummin juhlisti omaa olemassaoloaan, kuin itki silmiään päästää, niiden vuoksi joiden oli loppunut. Oli kyllä sataprosenttisen varmaa, että tähän ei pahistyttö sitten koskaan tottuisi ja toivoi sydämensä pohjasta, ettei tarvitsisikaan. Eikä kyllä aikonutkaan, mutta se ei ollut kauhean olennaista juurikaan tällä hetkellä.
''En mä juo, mutta kaipa mäkin voisin tämän kerran tehdä poikkeuksen siihen ja maistaa jotain, vaikka luultavasti tyydynkin kokikseen.'' Er murahti vastaukseksi ja pakotti itsensä möyrimään ylös maasta. Päästyään seisomaan saakka, hän läimäytteli avokämmenillä likoja vaatteistaan, nämä kuteet joutaisivat kyllä tehopesuun tai sitten ihan roskikseen saakka. Vihreä liivi riisuttiin pois päältä ja se jäi käteen roikkumaan.
Jaycee ryhtyi tutkiskelemaan itseään ja irvisti yhtäkkiä, brunette kohotti kysyvästi kulmaansa, ''Mikäs nytte on?'' Asia selvisi harvinaisen pian. Ei ollut varmaan vaikea arvata, että Erica meni täyteen vihan ja paniikin välitilaan. Eli suomennettuna 'Kuka saatanan persenaama ruttukulli on ampunu Jayceetäni, mä tapan sen! Vittu älä nyt vaan ämmä kuole, mä en pärjää ilman sua!'-tyylillä brunette uikutti Jayn vieressä, liikehtien levottomasti.

Jaycee oksensi ja Caden näki sivusilmällä, miten Erica nappasi tämän hiuksista kiinni ja piti ne poissa, vaaleaverikön päästäessä vatsansa sisällöt maahan. Yyh... rokkari piteli olkapäätään ja irvisteli sykkivän haavan vuoksi, pitäisiköhän koittaa kaivaa luoti pois? Ei todellakaan, hän jättäisi asian ihan suosiolla ammattilaisten käsiin. Destin tuli tökkimään hänen käsivarttaan, ei helvetti sitä tuskaa! ''Ai saatana! Älä nyt vittu töki siinä, se sattuu!'' Shayne pörrötti hänen vaaleita hiuksiaan ja Caden pystyi vain nyökkäilemään, sillä puri samalla hampaitaan yhteen, ettei vinkuisi yhtään tämän enempää. Hän irroitti huivin ranteestaan ja sitoi sen haavan yläpuolelle, tehden puristus-siteen.
Tämä pudisteli päätään ja väänteli naamaansa, kun Destin ryhtyi hermostuneena liimaamaan jotain hiton laastareita hänen käteensä, LAASTAREITA! Ei tuosta hamppu-hempasta kyllä mitään lääkintämiestä tulisi, hemmetin laastareita ja siinä ei vielä mitään, jos ne olisiva olleet tavallisia laastareita, mutta kun seassa oli vielä jotain hello kitty-lasten laastareita.
Erica tunsi kai olonsa hieman uhatuksi kun Peter tuli hoivaamaan Jayceetä, omalla karulla tyylillään. Hän mutristi suunsa viivaksi ja silitteli Jayceen selkää, kuin ilmottaakseen, ettei tätä tarvittu siinä. Hän kyllä pärjäisi ja riittäisi yksin hoivaamaan vaaleaverikköä, kunnes he kaikki pääsisivät sairaalaan saakka, jossa Jay saisi kunnollista hoitoa. ''Sun tarttee painaa tota haavaa, että verenvuoto tyrehtyy, onko kellään jotain liinaa, tai kaistaletta paidasta, mitä voitaisiin käyttää?''
Mitään sidettä muistuttavaa ei kuitenkaan hommattu, sillä siltä seuraamalta Shayne ajoi hulppean näköisen saabin kanssa kulman takaa ja kaikki siirtyivät autoon. Caden, Erica sekä Jaycee takapenkille, Pete the bloodhound toimi kuskina ja pomo itse istuutui pelkääjän paikalle.

Aika tuntui sulavan matkan varrella, Cadence O'Reilly ei enää pystynyt erottamaan, menikö ajamiseen pieni hetki vai oliko siinä kestänyt kauan. Hän nojasi auton nahkapenkkiin ja katseli lähinnä kattooa, mitä nyt muutaman kerran vilkaisi ikkunasta ulos, San Diegon keskustan kiireiseen elämään. Olikohan aika täällä pysähdyksissä missään vaiheessa? Tunto olkapäästä varisi hiljalleen pois, jolloin pellavapäinen rokkari pääsi hiukan tutkailemaan jälkeä, se ei ollut kauhean kaunis. Mitenköhän hän tämän sotkun nyt sitten selvittäisi vanhemmilleen? Voi persereikä sentään. Tässä oli kyllä selittelemistä ja STOP saisi kyllä auttaa pähkäilemisessä, kun kerran oli säästynyt luoditta.
Mikäköhän häneen oli mennyt, sillä hetkellä kun päätti syöksyä luodin ja pomon väliin? Ajatella jos olisi käynyt pahemmin.. Rokkarin päässä pyöri monenlaiset ajatukset, vielä siinäkin vaiheessa kun he olivat päässeet matkan päähän ja heitä haavottuneita vietiin leikkaus-saliin paikattavaksi. Aina siihen saakka, kunnes unilääke vaivutti hänet uneen.

Kun Shayne väistyi pesu-altaan luota, Erica ryhtyi pesemään käsiään yksityishuoneen lavuaarissa, yrittäen jynssätä syyllisyyden tunnetta viemäristä alas. Kun kädet, sekä käsivarret olivat varmaasti puhtaat, pahis muodosti kämmenistään kupit ja antoi veden kerääntyä siihen, loiskauttaen sen sitten kasvoilleen. Er hieroi kasvojaan ja teki näin vielä kaksi kertaa, ennen kuin sulki hanan ja otti paperia telineestä, johon pyyhki niin kätensä kuin kasvonsa.
Kellon minuutti viisari tuntui liikkuvan tuskastuttavan hitaasti, pahis riisui hupparinsa ja laskosti sen toisen lepopedin viereen, lattialle. Hupparin alla ollut musta tpaita riitti tällä hetkellä vallan mainiosti, sillä huoneessa oli mukavan lämmin.

Koskakohan he pääsisivät näkemään Jayceetä ja Cadenia?

--joo, mä tiiän... kestäny vastaaminen aika kiitettävästi, eikä tää laadullaankaan loista, anteeks :''''DD