I know you’re a destroyer without a gun, without even a sound the fight has begun

//Herran vaatetus~

Perjantai. Vihdoin ja viimein kauan odotettu viikonloppu oli edessä ja harvinaisen raskas kouluviikko oli hoidettu kunnialla. Daniel Mathews oli jopa jaksanut pysytellä hereillä tunneilla ilman, että opettajat olisivat joutuneet siitä erikseen huomauttamaan. Syytä siihen ei edes herra itse tiennyt, häntä ei vain ollut väsyttänyt. Tai oikeastaan hän tiesi syyn, vaikkei sitä itselleen halunnutkaan myöntää. Miehenalku oli ollut huomattavasti pirteämpi, iloisempi, kuin jonkin aikaa sitten ja ketä saammekaan kiittää tästä? Ketäpä muuta, kuin hänen uutta kultaansa, Aya Gerrardia. Tosin tätä pientä mielialan muutosta ei hän itse ole vieläkään tiedostanut. Monet ovat siitä huomauttaneet, mutta hän vain toteaa sen johtuvan siitä, että sattui nousemaan oikealla jalalla sängystä. Siinä kaikki.

Tummatukka asteli tuttua tietä pitkin vähän hienommalle omakotitaloalueelle, millaisella itse asui, ja katseli kadulla kirmaavia lapsia. Mikä kyllä sai hänet vain koventamaan kävelyvauhtiaan, sillä hän halusi päästä pois alta, ennen kuin nämä ajaisivat hänen päälleen pyörillään ja potkulaudoillaan, mistä ei seuraisi mitään muuta kuin ongelmia niin hänelle kuin kakaroille. Housujen taskussa kököttäviä avaimia hiplattiin hetken aikaa, kunnes päästiin tutun talon ovelle, jonka ovikelloa pimputettiin.
Dan oli tosiaankin sopinut tapaavansa tyttöystävänsä tänään, vaikka tämä oli kuulemma lähtenyt tuhlaamaan rahaa Linan kanssa. Daniel oli kuitenkin luvannut odottaa tätä kiltisti tämän kotona ja pitää seuraa Kieranille, josta hän ei ollut koskaan pitänyt ja tuskin koskaan tulisikaan. Mutta uhrauksia oli tehtävä.
Sitten vain jäätiin odottelemaan, että herra urheilija tulisi avaamaan oven.

Kiekkokala

Perjantai, tuo jumalainen päivä kun tiesi että seuraavat kaksi päivää olisi lomaa. Tosin kuten normaalia ei perjantai ollut läheskään koko päivää ollut jumalainen. Ensinnäkin KOULU, se oli ollut syvältä kuten yleensäkkin. Kieran oli onnistunut saamaan Ayan vihat niskaansa heti aamulla huomauttamalla Ayan hyväntuulisuudesta, joka Kieranin mukaan johtui siitä että eräs sai nykyään. Kieran oli siis edelleenkin vakavasti terapeuttien turhuuden kannalla. No, koulun jälkeen Aya oli ottanut yhteen Linan kanssa, joka oli väittänyt ettei tyttönen näyttänyt tarpeeksi seksikkäältä, joten eiköhän porkkanapää ollut vetäissyt valkean paidan päälle korsetin. Asukokonaisuuden nähtyään Kieran oli melkein tukehtunut mangososeeseen ja Linan naamalle oli ilmestynyt pelottavan leveä virne.
"Olisit jättänyt ton alemman paidan pois" Lina oli kuitenkin kuitannut ja Aya oli irvistänyt.. Sitten talon naiset olivat lähteneet toisilleen vittuillen ulos talosta.
"Ainiin Kiekko, Dan tulee tänne parin tunnin päästä ole kiltisti tai saat selkään" Aya oli huutanut vielä ovelta ja jättänyt Kieranin tuijottamaan oviaukkoa pinkeissä farkuissaan.

Odotettiin hetki, toinenkin. Sitten käveltiin vähän aikaa ympyrää ja mietittiin mitä järkevää ruvettaisiin tekemään. No, päädyttiin ei järkevään toimintaan ja haettiin olohuoneen hyllystä tequilapullo. Kuka idiootti joi tequilaa perjantai-iltapäivänä? Kieran.
"Tules iskän luokse kultaseni" Poika jutusteli pullolle ja teki shotin toisensa perään.

Parin tunnin kuluttua ovikello soi ja Kieran käveli hivenen horjahdellen ovelle. Kädet pyyhkäistiin farkkuihin ja avattiin sitten huterasti ovi.
"Moi Da-Daniel" Kieran sanoi eikä kyennyt edes kohdistamaan katsettaan toiseen. Sheikkasi vain epämääräisesti paikoillaan.
"Tules toki sisälle, TuleTule älä ujostele. "poika sanoi hihitellen ja lähti takaisin olohuoneen puolelle. Pitihän mennä huolehtimaan ettei pullo karkaisi sillä aikaa.
"Haluukssä pelaa mun kaa! Mä oon kuules mies hyvä pelaan tätä peliä" Kyllä, aasialaissyntyinen oli melkolailla kujalla jo tässä vaiheessa, mutta oli kuitenkin edelleen omasta mielestään liian selvä.

Odottamatta toisen vastausta Kieran harppoi (horjui) mahdollisimman coolisti (epämääräisesti) kirjahyllylle ja nappasi toisen shottilasin. Sitten hyllystä napattiin seuraava pullo, joka sisälsi jotain kirkasta nestettä, mitä mies ei enää edes tunnistanut.
"Aya sanoi et meidän pitää chillaa tääll.. Tiiäks sillai peace meiningillä" Toinen sanoi ja kaatoi shottilasin täyteen ojentaen sen sitten Danille. Eihän toinen voisi kieltäytyä tällaisesta tarjouksesta, varsinkin kun pelasi oikein tyttöystävä-kortin.
"Ainiin ja tiiätkö........... Unohin mitä piti sanoa, mut kuitenkin.. Kiva kun tulit.... Kippis"

Hetken ovella saatiin seistä, ennen kuin japanilaispiirteinen kundi tuli avaamaan oven ja jo heti ensikättelyssä huomattiin toisen ottaneen vähän piristysjuomaa, mikä kummastutti Danielia. Kuka aloitti ryyppäämisen tähän aikaan? Vai oliko hän katsonut väärin kelloa tai jotain? Mutta ainakin ulkona oli vielä sen verran valoisaa, ettei kello näyttänyt vielä suopealta juomista rakastaville nuorille.
Kieran taisi kuitenkin olla poikkeustapaus. Toinen vaikutti muutenkin hyvin… epämiehekkäältä..
Juoppolallin hihitys sai pahiksen miettimään kahdesti, ennen kuin hän uskaltautui astumaan sisään taloon, sillä todennäköisesti luvassa olisi yhtä jos toisenlaista alkoholitarjoilua. Ja hän oli kävellen liikenteessä, joten alkoholin nauttiminen ei tulisi kysymykseenkään tässä vaiheessa, pitihän hänen vielä jaksaa raahautua takaisin kotiin.
Dan seurasi jo hyvässä humalassa olevaa urheilijaa olohuoneeseen, joka ehdotti pelaamista. Hän kuitenkin tyytyi vain vääntelemään suutaan ja tarkkailemaan tummilla silmillään toisen hoipertelua.
Ja tämän takia hän oli tänne tullut…?

Sen erikoisempia lupia kysymättä korealainen istahti sohvalle valmistautuen henkiseen koetukseen, nimittäin Kieranin sietämiseen. Hänellä ei ollut hajuakaan, mihin aikaan Aya tulisi takaisin, luultavasti myöhään, kyllä hän nyt shoppailevat naiset tiesi. Sen aikaa hänen olisi viihdytettävä itse itseään, sillä tuskinpa juoppolallista oli siihen.
Totta kai punapää oli käskenyt heidän käyttäytyä nätisti toistensa seurassa, se viesti oli myös hänelle asti toimitettu. Mutta ei huolta, Kieran ei tuntunut tällä hetkellä edes pystyvän aiheuttamaan Danielille minkäänlaista raivokohtausta tai vastaavaa. Joten eivätköhän he tulisi toimeen jonkin aikaa, enemmän tai vähemmän puhuen.
Kohteliaisuuden nimissä otettiin shottilasi vastaan ja juoma kipattiin nopeasti kurkusta alas. Se oli sitten ensimmäinen ja myös samalla viimeinen alkoholia sisältävä juoma, jonka hän tänään joi.
”Kuka onnistuu saamaan itsensä JO tähän aikaan itsensä humalaan?” Dan esitti hetken päästä kysymyksen tummatukkaiselle urheilijalle ja laittoi shottilasin sivummalle. Jos hän ei niin tekisi, saattaisi juoppolalli kaataa hänelle lisää juotavaa.

Kieran hoiperteli edes takaisin olohuoneessa, kun äkkiä tajusi toisen juoneen shottinsa. Sitten piti vähän taputtaa iloisesti.
"Hyvä Daaaaaaaaaaaaniel " A:n venytys johtui siitä, että mies meinasi kaatua, mutta sai viimehetkellä otteen ikkunalaudasta. Ikkunalaudalla olleet kukat eivät arvostaneet yllättävää notkahtamista ja ainakin kaksi ruukkua putosi kolahtaen lattialle.
"Hups" Joo, muuten ei välitetty asiasta jatkettiin vain matkaa.
"Ja tota, mä alottelin joskus........................ kolmelta kai.. Heti ko muijat lähti. Ja voin kertoa ettei se ollut nopea katoamistemppu. Niitten kun piti taas suorittaa kanatanssia ja vaatetappeluja ja muuta" Poika vastaili viimein toisen kysymykseen ja yritti katsoa Danielia silmiin, mutta epäonnistui täydellisesti.
"Toisaalta " Kieran lausahti ja istahti sohvalle, sitten tilttasi.. Nuorukainen tuijotti eteensä ainakin 5min ennen kuin jatkoi juttuaan, tosin aihe oli jo vaihtunut
"Hei kuules sun lasihan on tyhjä" Sen suurempia kyselemättä lasi kaadettiin uudelleen täyteen, vaikka Daniel oli koittanut piilottaa sen. Ei tulisi onnistumaan..

Yhtäkkiä mies alkoi hihittää, eikä tuo voinut lopettaa sitä vaan rupesi kieriskelemään sohvalla. Danielia tuijotettiin ja samalla naurettiin.
"Tiiäkkö, mulle tuli mieleen että sä olet.............................." Tilttaus, hihitys loppui ja sitten noustiin hivenen parempaan istuma-asentoon. Hetken aikaa yritettiin miettiä mitä oltiinkaan sanomassa, mutta kun ajatus ei tullut takaisin mieleen sen annettiin olla ja kiinnitettiin huomio jälleen alkoholiin.
"Voisin kyllä ottaa vielä" Sitten kaadettiin kirkasta nestettä isompaan, limukkalasiin, jonka Aya oli unohtanut pöydälle.
"Kato, shottilasi on iha liian pieni" Huojuttiin ja osoiteltiin toiselle isompaa lasia.
"Tähän kato mahtuu paljon enemmän tavaraa nii ei tarvii sitte kato täyttää kato nii paljon kato" hihihihiihihihihi

"Kuules Daniel.. Vaikka meillä ei oo ollu hirveen hyvä alku.... Sä oot hyvä tyyppi" Tummatukkainen tuijotti toista silmät hivenen harittaen ja paiskaisi tuota kädellään selkään, jopa hivenen turhan kovaa sillä lihaskontrolli ei ehkä ollut enää paras mahdollinen.
"Mutta hei nyt kun me ollaan kamuja, mä voin kertoa sulle Ayan likaisia salaisuuksia, mitä sä haluat tietää" Toista tuijotettiin vaativasti ja vaikutettiin ihan idiootilta samalla. Kuitenkin miekkonen oli jo siinä tilassa, ettei tuota kauheasti kiinnostanut.

Daniel ei voinut muuta kuin katsoa hoipertelevaa urheilijaa kuin jotain vähä-älyistä puliukkoa. Miten helvetissä Kieran oli onnistunut nyt tiputtamaan kukkaruukut ikkunalaudalta ja vielä sen lisäksi ei edes vaivautunut nostamaan niitä? Ja kaiken lisäksi hänen lasinsa oli jälleen täyttynyt houkuttelevan värisellä juomalla, josta kuitenkin käännettiin katse pois, jottei sen olemassaoloa edes muistettaisi.
Toinen oli jo aivan selvästi sekaisin, eikä hän välttämättä haluaisi nähdä tätä yhtään sekavampana kuin jo nyt oli. Eikä hän aikoisi millään tavalla ilahduttaa tätä juomalla shottilasinsa toistamiseen tyhjäksi. Yksi kerta sai luvan riittää. Antaa tuon idiootin juottaa itsensä vielä pahempaan humalaan, saapahan hän enemmän hupia siksi aikaa, kunnes talon naiset saapuisivat paikalle.

Voi helvetti… Mikä tyttö Kieran oikein oli? Kuka mies muka hihittäisi tuolla tavalla ja saati sitten kieriskelisi sohvalla hänen vieressään? Ei kukaan täysjärkinen. Nyt tummatukka tajusi, miksi Aya oli nimittänyt saman katon alla asuvaa miehenalkua ties miksi, eikä hän enää edes viitsinyt ihmetellä asiaa.
Urheilijan annettiin ihan rauhassa selittää omiaan, ei pahis ollut velvollinen tätä kuuntelemaan. Sohvalla otettiin parempi asento ja hiuksia pörrötettiin. Kieran hiljenisi, kunhan jutut loppuisivat, aivan varmasti.

”Aha…” oli ainut asia, mitä korealaismies sai ulos suustaan keuhkojen tyhjettyä äkillisesti, kiitos juoppolallin kovan, äkillisen iskun suoraan selkään. ”Eikä mua kiinnosta, joten nyt pidät turpas kiinni edes minuutin ajan!” ärähtäminen oli välttämätöntä, varsinkin kun Danielia vitutti. Koko tilanne oli täysfiasko ja koko ajan oltiin yhtä katastrofaalisempaan suuntaan menossa.
Mutta hetkinen… Kieran oli valmis kertomaan hänelle aivan mitä tahansa Ayasta? Myös sellaisia asioita, joita itse punapää ei suostunut hänelle kertomaan?
”Okei”, aloitettiin ja käännettiin rintamasuuntaa enemmän kännisen urheilijan puoleen, ”Mihin Ayan edellinen seurustelusuhde kariutui?”
Jep, Dan oli vain saanut tietää, että ero oli tullut, siinä kaikki. Ei syytä, mikä olisi ollut mukava tietää.

Kieranin hihittely loppui kuin seinään, kun Daniel viimein esitti kysymyksensä. Nuorikainen vilkaisi toista nopeasti ja tuntui jopa vähän skarpanneen olotilaansa paremmaksi. Ainakaan tuon silmät eivät enää harittaneet niin pahasti, eikä suusta kuulunut idioottimaista hihittelyä. Viimein, pohdittuaan hyvin vakavasti miten asiaan vastaisi, tuo käänsi katseensa ja laski äsken täyttämäsä lasin takaisin pöydälle.
"No tota. Mähän en ole ollut täällä koulussa silloin kun tää tilanne on sattunu, toisaalta se on varmaan hyvä.. Oisin syöttäny sen juipin Ticolle osissa." Murahdettiin ja oltiin yllättäen hyvin miehekkäitä. Puuttui vain muutaman sentin sänki ja tupakka niin olisi oltu täydellisen vakuuttavia.
"Mutta siis se mitä Aya on mulle kertonu ja mitä mä olen itte päätellyt niin.. " Sitten keskeytettiin jälleen, tuijotettiin hetken aikaa edessä olevaa lasia ja pohdittiin mihin järjestykseen sanat asettelisi. Tälläinen harkitsevaisuus oli Kieranille oikeastaan tietyissä asioissa arkipäivää, mutta kun pää oli juuri juotu täyteen niin.. Oli hyvin vaikea miettiä mikä olisi järkevä tapa ilmaista itseään.

"No siis.. Aya ja se joku El seurusteli vissii aika pitkään, sitten El petti Ayaa jonkun cheerleaderin kanssa.. No, kuten kaikki ayan tuntevat tietää ettei likka ole kauhean anteeksiantavaa sorttia. Toisekseen siihen sattu aika lujasti.. "toinen mutisi hiljakseen ja puhuessaan rapsutteli sohvan pintaa. Hermostutti puhua tälläisesta asiasta Danielille.. JOSTAIN SYYSTÄ.
"Ja tota mitä mä nyt olen kyennyt itte päättelemään niin Aya tirvas sitä tyttöä ruokalassa ja no, se on yks niistä syistä miksi mä olen täällä. Ayan vanhemmat ei kauheena tykänny että niitten tyttö riehuu hakkaamassa ihmisiä." Kieran jatkoi ja vilkaisi nopeasti Danielia, sen verran piti katsoa toisen ilmettä,että tietäisi maastoutua sohvan taakse jos toinen suuttuisi pahasti.
"Mut joo, Aya on kait jonkinlaisissa väleissä Eliin, mutta päätellen siitä mitä tapahtui muutama viikko sitten nii ei ne välit kauheen hyviä ole" Nuorukainen virnisti leveästi ja muisteli pizzerian tapahtumia. Aya oli ollut melko ärhäkkänä, kuten tavallista.
"Tämän tapauksen jälkeen... No, sanotaanko että A on aina ollut aika huono luottamaan ihmisiä ihan ittensä lähelle, mutta ton jälkeen vielä vähemmän. Mä olen itseasiassa tosi yllättynyt tosta teidän tilanteesta... Ja siitä kuinka hyvää se on pussipirulle tehny.. Joten.. Jatkakaa samaan malliin" Joo, alkoholihan se kuitenkin puhui vielä pikkuisen läpi.

Viimein nuorukainen tarttui uudelleen lasiinsa, vilkaisi Danielia ja ojensi tuolle tequila-pullon.
"Auta itseäsi" Tuo lausahti sitten ja hörppäsi lasistaan, joskin juomaan oltiin melkein tukehtua sillä samalla hetkellä olohuoneeseen marssi mulkoileva rotta.
"Tico, meneppäs keittiöön syömään makkaraa" Kieran sanoi hiljakseen, mutta cihu tyytyi tuijottamaan jätkiä paheksuvasti ja meni sitten nukkumaan nojatuolin alle. Ilmeisesti koira siis halusi vahtia toisten tekemisiä, tai sitten se ei halunnut viettää aikaansa yksin.
"Saatana toi rotta on pahansisune.. Se on niinko Aya, aina jonku sukassa kiinni hampaillaan"

Urheilijan äkkinäinen hiljentyminen viesti aivan selvästi sitä, ettei asia ollutkaan niin yksiselitteinen ja helppo, ainakaan niin helppo kuin Daniel oli kuvitellut. Olisihan se pitänyt arvata, että Ayan vaikeneminen oli ollut merkki jostain vähän syvemmästä asiasta, mikä ei ehkä kuuluisi ainakaan vielä tässä vaiheessa hänelle. No, ainakin Kieran näytti kiltisti kertovan asiasta, joten jos joku oli väärin tehnyt, niin se oli asiasta kertonut juoppolalli, jota ei ollut edes tarvinnut uhkailla kakistamaan asian ulos.
Toisen selittäessä jutussa nousi esille El –nimi, mikä sai miehenalun kallistamaan mietteliäänä päätään. Hän ei osannut hahmottaa ollenkaan, kuka se El eli Elijah oikein oli. Kermaa aivan varmasti, siitä ei ollut epäilystäkään. Mutta muuta hän ei osannut tämän nimestä sanoa. Luultavasti tuohon oli käytävällä pariin kertaan törmätty, muttei koskaan kiinnitetty sen suurempaa huomiota. Ei siis ihme, ettei hän osannut yhdistää nimeä mihinkään.

Kieranin kommentti ja vielä vilkaisu hänen suuntaansa sai pahiksen vain kohottamaan hienoisesti kulmiaan. Kyllä hän oli tajunnut pienen vihjeen, mutta leikki, ettei ollut tajunnut sitä. Totta kai kaikki luulivat hänen pahoinpidelleen enemmän kuin yhden ihmisen, juorut olivat rakastettavia. Pääasia kuitenkin oli, että hän itse tiesi, miten asiat oikeasti olivat.
”Sehän on vaan hyvä huitasta niitä, jotka sen on ansainneet”, Daniel totesi, jopa naurahti ihan pienesti pyöräyttäen silmiään.
Niin ja oliko vankilakäynnin ollut tarkoitus opettaa hänelle, että väkivalta oli väärin? Ilmeisesti, mutta pikemminkin se oli saanut hänet vain enemmän uskomaan, ettei puhuminen mitään ikinä auttaisi. Turpaan survominen oli paljon helpompaa, yksinkertaisempaa ja nopeaa.
”Mikään tilanne ole…” mumistiin hiljaa, melkeinpä äänettömästi katseen vaeltaessa ympäri olohuonetta.

Ja totta kai Kieran jaksoi edelleen tyrkyttää alkoholia tummatukalle, joka lopulta antoi periksi ja vannoi itselleen, että joisi vain ja ainoastaan saamansa tequila-pullon, ei yhtään enempää.
”Ja toi muka on koira?” heitti Dan ennen kuin kaatoi juomaa kurkkuunsa.
Selvästikään Kieran ei pitänyt Ayan koirasta, eikä sen liioin Danielkaan. Ja tuskinpa itse Tico piti heistä yhtään sen enempää kuin hekään siitä. Joten nallekarkit menivät tasan.

Pari tuntia vierähti nopeasti ja sohvapöydälle oli päässyt kerääntymään kaikenkokoisia ja –näköisiä pulloja ja laseja. Ja Danielin niin poistyöntävä olemus oli tipotiessään. Hän jaksoi nauraa Kieranin heittämille vitseille, ne olivat yksinkertaisesti niin huippuja! Miten toisen hauskuutta ei ollut ennen huomattu? Haaskausta!
”Ei helvetti, Kieran, sä olet kyllä ihan paras.” hehkutti pahis urheilijaa ja taputti vieressään istuvaa urheilijaa selkään, ottaen samalla pienen maistiaisen lasiin kaadetusta juomasta. Se oli hyvää, liiankin hyvää. Niinpä toisella maistokerralla loput juomat juotiin kokonaan.
Pahiksella oli hauskaa, liiankin hauskaa. Vatsaan sattui aina, kun hän alkoi vähänkin nauraa ja poskia särki. Mutta silti hän nautti siitä.
”Hei missä on lisää juotavaa?” hän sitten kaikki pullot käytyään läpi kysäisi ja pakottautui ylös sohvalta, mutta kaatui välittömästi takaisin. Oho, miten hänen tasapainonsa nyt näin huono oli?
”Oho…” miehenalku totesi pienellä viiveellä ja repesi nauramaan itselleen.

Kieran naureskeli Danille yhä hilpeämpänä. Koska herra pahiskin oli viimein innostunut juomaan oli Kierankin aloittanut uuden kierroksen varsin railakkaasti. Toinen ei kyllä todellakaan olisi enää sitä seuraavaa kierrosta tarvinnut, sillä puhe alkoi puuroutua eikä tuo kyennyt enää edes istumaan suorassa. Siltikin juttua riitti ja uhkarohkeuttakin mitä ilmeisemmin. Mies nimittäin nousi sohvalta seisomaan, kaatui ja ryömi läheiselle nojatuolille. Nojatuolin alta kuului murinaa, mutta siitäkin huolimatta käsi työnnettiin nojatuolin alle. Samantien tuo kuitenkin joutui kätensä vetämään pois ja kirosanalitania oli ennenkuulumaton.
"Hemmmmmmmeti roda, rot, rota, rotta " Mongerrettiin ja revettiin sitten nauramaan, eikä enää edes muistettu että kädessä oli hampaan jäljet sekä pieni haava. Kirjahyllyn laatikosta sentään kaivettiin laastari ja lätkäistiin se jotenkuten haavalle (teippiosa haavan päälle ja sitärataa).
"Tiiäkkö.. Näi miestenkesken.. Tässä kunnossa on hyvä olla.. " Mies jatkoi ja istuskeli huojuen kirjahyllyyn nojaten.
"Ja juatavaa löytyy......." Sormi oli nostettu pystyyn ja yritettiin kohdistaa se keittiön suunnalle, mutta osoitettiin lähinnä vessaa.
"Tuolta. Lina laittaa aina jääpakastimeen, eikun kaappiin siis jääkaappiin alkoholia." Puhe oli epäilemättä hyvinkin järkevän kuuloista.

Samaan aikaan, kun poijat hommasivat itseään hyvään kuntoon Aya ja Lina kävelivät kotia kohti. Punatukkainen tyttö näytti juuri siltä, että päivä ei ollut ihan mennyt suunnitelmien mukaan. Ensiksi heti parivaljakon päästyä ostoskeskukseen Lina oli raahannut suojattinsa lempikauppaansa. Eli siis katsomaan alusvaatteita. Aya oli tuijottanut naikkosta hivenen paheksuvasti, kun toinen oli koittanut tuputtaa tuolle kiakenmaailman perverssejä hepeneitä.
"Pitäähän sun näyttää hyvältä.. Danielia mä tässä kuule ajattelen ja sua kanssa" Siinä vaiheessa Aya oli nakannut kamppeet takaisin hyllyyn ja marssinut ulos kaupasta.

No, loppuaika oli kulunut siihen kun Lina oli kertonut Ayalle seksin tärkeydestä, muistutellut ehkäisystä ja muuta mukavaa. Ayan oli tehnyt mieli survoa Lina läheiseen roskakuiluun, mutta sen sijaan oli huutanut tuolle keskellä ostaria. No, loppujenlopuksi oltiin sitten shoppailtu hyvinäkin kavereina, mutta kotimatkalla sama virsi oli alkanut uudelleen.
"Kuule nuoren naisen pitää huolehtia ittestään. Muutenki ko urheilemalla" Lina oli jälleen aloittanut, jolloin Aya oli mulkaissut tuota.
"NYT JUMALAUTA ÄMMÄ PIDÄT SEN LEIPÄLÄPES UMMESSA. Se että sä elät puutteessa ei oikeuta sua elämään mun kautta.. " Lina oli pysähtynyt, revennyt totaalisesti ja matka oli jatkunut normaalisti.

Viimein parivaljakko saapui kotiin. Ovi avattiin vaivalloisesti ostoskassien takia, mutta päästiin kuin päästiinkin sisälle. Tico kipitti paikalle järkyttyneen näköisenä ja kerjäsi syliin. Lina kaappasi koiran mukaansa, lässytti sille ja suuntasi kohti jääkaappia. Aya sen sijaan suuntasi olohuoneeseen, jossa vallitsi.... Kaaos.
"Mitä hittoa te hommaatte?" Tyttö kysyi kahdelta täydessä tuiterissa olevalta miekkoselta. Kieran meinasi tukehtua juomaansa ja tuijotti Ayaa silmät ristissä.
"Me jutellaan.. Ja tiiäkkö.. Sä näytät edelleen huvalta, eikun hyvältä" Kieran mongersi ja osoitteli Ayaa sormellaan.
"Sä et."

Daniel seurasi mielenkiinnolla, kieli työnnettynä ulos suusta, jota purtiin hampailla, kun Kieran nousi ylös ja meni häiritsemään rottakoiran rauhaa. Molemmat tiesivät varsin hyvin, että pahansisuinen rotta aivan varmasti purisi urheilijaa käteen, mutta siitä huolimatta Dan pysytteli hiljaa kuikuillen vain innokkaasti sohvalta Kierania.
Siitäkös riemu vasta ratkesi, kun rotta puri Kierania! Daniel räkätti kovaan ääneen painaen käsiään vatsalleen ja käännähti kyljelleen sohvalla saadakseen paremmin henkeä. Vaikka ei sellaisella metodilla mitään henkeä saatu yhtään sen paremmin.
”Laita laastari, niin eiköhän se siitä”, sai miehenalku sanottua naurunsa seasta ja pian saikin rauhoitettua itsensä, jonka johdosta suoristi ryhtinsä ja puhalsi ilmat ulos keuhkoistaan. ”No todellakin on! Ei tartte e-….. estää- esittää olevansa khuuli.”
Urheilijalle nyökyteltiin hyväksyvästi, kun tämä kertoi, että juotavaa riitti. Hyvä niin, heillä ei ainakaan tulisi tylsää.

Mutta sitten se iski, nimittäin aivan suunnaton hellyydenpuuska.. Argh! Hänen täytyisi päästä halaamaan jotakuta! Kierania ei voisi halia, liian vieras ihminen.. Ja siihen rottaan hän ei kyllä koskisi. Joten oli pakko tyytyä ottamaan yksi sohvalle astelluista tyynyistä ja painaa se niin lähelle omaa rintakehää kuin suinkin vain pystyi. Daniel rutisti tyytyväisenä tyynyä, mutta se tunne kesti vain hetken – se oli hyvin epätyydyttävää. Tyyny rutistui liikaa hänen otteessaan, eikä siltä saanut minkäänlaista vastakaikua.. How lame is that…
Yhtäkkiä rotta ryntäsi pois nojatuolin alta jonnekin, mutta sen enempää siihen ei kiinnitetty huomiota, pahis nimittäin keskittyi asettelemaan tyynyä paremmin käsivarsiensa suojissa.
”Mitä? Oliks sulla vielä juomaa? Vaikka äsken sanoit, ettei ole!” inistiin ilmeikkäästi Kieranille, joka oli jostain saanut vielä itselleen lisää juotavaa, vaikka oli hetki sitten väittänyt aivan toista. Molemmat olisivat saaneet juotavaa, jos jompikumpi heistä olisi jaksanut nousta ja kävellä jääkaapille. Paskamaista!
Sitten korviin kantautuikin ihanan tuttu naisen ääni, joka sai Danielin kääntämään katseensa olohuoneeseen tulleeseen Ayaan ja katsoi tätä intoa puhkuvilla silmillään. Suu oli unohtunut auki ja puhuvaan juoppolallikaveriin luotiin katse, joka kehui punapäätä hyvän näköiseksi.
”No totta kai se on hyvän näköinen! En mä muuten sitä olis ottanut”, tummatukka tökkäisi kyynärpäällään Kierania kylkeen.

Ei helvetti, häntä janotti… Ja hirveästi… Perse nostettiin ylös sohvalta ja pari huojuvaa askelta saatiin otettua, mutta sitten rojahdettiin Kieranin päälle.
”Sori, tää lattia ei ole oikeen vakaa.” syytettiin lattiaa samalla, kun toisen päällä makoiltiin nauraen. Hitaasti Kieranin päältä sitten päästiin pois, kunhan ensin oltiin päästettyä irti tyynystä, joka jäi tämän syliin. Tosin kun hän oli saanut selkänsä suoristettua, nappasi hän sen takaisin itselleen.

"Totta totta.. Ei pidä ottaa rumaa likkaa, eihä semmosen kanssa onnistu mikää" Kieran kommentoi äänekkäästi Danielin lausahdusta, kun taas Ayan teki mieli potkaista kumpikin kartanolle vähän tuulettumaan.. Ei olisi ollut vaikeaa kun kumpikin oli tuossa tilassa. Tavoistaan suuresti poiketen punapää ei kuitenkaan kommentoinut moista paskaa mitenkään, vaan tyydyttiin pyörittelemään silmiä paheksuvasti. Asiasta ehdittäisiin saarnaamaan myöhemminkin, sitten kun saarnalla olisi jotain vaikutusta. Ei ihme, että Tico oli saapunut ovelle järkyttyneen näköisenä. Katse kiersi äkisti pulloihin, jotka sitten tyydyttiin nopeasti laskemaan. Juomamäärästä voitiin päätellä esimerkiksi se, että Kieran viettäisi huomisen päivän vessassa vihaten maailmaa.

Aya tuijotti. Kierania, sitten Dania, joka oli juuri noussut ylös. Onnistuneesti käveltiin vissiin kaksi askelta, kunnes rojahdettiin Kieranin niskaan. Kieran ulvaisi tuskasta niinkuin Daniel olisi yrittänyt leikata nuorukaisen päätä irti ja alkoi Danin anteeksipyynnön kuultuaan nauraa.
"Ei tiiäkkö sattunu yhdään" Kieran sanoi ja huitoi jälleen käsillään. Aya tuijotti edelleen ja aivot miettivät mitä hittoa moisessa tilanteessa pitäisi tehdä. Kaksi nuorta miestä ympärikännissä olohuoneessa. Mekastus sai aikaiseksi sen,että Linakin ilmestyi olohuoneeseen. Tico murisi hiljaa ja tuijotti poikia murhaavasti.
"Jaahas, pojat on sitten juonu meikäläisen viinakset " Lina lausahti rauhallisesti saaden Ayan kiehumaan hiljaisesti. Kieranilla sen sijaan oli hauskaa.
"Joo me lainattiin niitä" poika lausahti muka tärkeänä ja sai Ayan naurahtamaan.
"Tuskin Lina niitä enää takasi haluaa, koska kaikki tietää missä muodossa ne ainakin sinulta pois tulee" Lause sai Kieranin kasvoille nousemaan hivenen ihmettelevän ilmeen. Mitähän porkkanapää koitti sanoa.

"Dan, koitakkkssäää pölliä mein sohvatyynyyy" Kieran lausahti yllättäen ja tuijotti tyynyä, joka toisella nuorukaisella oli sylissä. Aya pyöräytti silmiään ja harkitsi vakavasti Kieranin potkaisemista.
"Hittoako se sillä tekis, kuvitteletko sä ettei niillä ole tyynyjä ja KIERAN sä et juo enempää" porkkanapää lausahti varoittavasti, kun toinen oli kohottanut lasin huulilleen.
"Emmäjuokkaa ko tän vaan tyhjäksi" Kieran jatkoi ja alkoi kohottaa lasin huulilleen. Siinä vaiheessa Ayan mitta täyttyi, tyttö marssi kaksikon eteen, nappasi lasin Kieranilta ja kaatoi sen sisällön miekkosen päähän.
"Ole hyvä, nauti se ulkoisesti"

Mikä nössö, Kieran! Vaikka oletkin siistimpi tyyppi kuin pari tuntia sitten, olet silti säälittävä, ainakin Danielin mielestä. Ei hän nyt niin paljoa painanut! Mitä nyt vain oli vähän lihasmassaa ja pituutta, mutta ei se pituus painanut. Ja eikös Kieran vielä kaiken lisäksi itsekin harrastanut jotain palloilulajia? … Palloilulaji…
”Joo niin lainattiinkin”, Dan myötäili urheilijan selitystä ja katseli Linaa, joka näytti kauniimmalta luonnossa kuin hänen muistikuvissaan. Mutta sehän ei tietystikään johtunut nautitusta alkoholin määrästä, ei tietenkään. Ehkä hänen mielensä taas teki hänelle tepposet tai jotain tai sitten hän oli vain ollut näiden parin kuukauden aikana niin sokea, ettei ollut tajunnut katsoa kuin vain Ayaa.
… Joka näytti juuri täydelliseltä halinallelta…

”En, kun se toimii korvakkeena Ayalle”, miehenalku perusteli hienosti Kieranille, eikä välittänyt tyttöystävänsä kommentista. Ja juuri kun Aya kielsi urheilijaa juomasta enempää, meinasi pahis jo rohmuta tältä lasin itselleen, mutta punapää oli nopeampi ja kaatoi juomat hänen vierustoverinsa päälle.
”Ei helvetti!” Daniel ulvoi taputtaen käsiään ja nauroi itseään vain enemmän uuvuksiin. Aluksi häntä oli hieman harmittanut, kun hyvää juomaa oli mennyt hukkaan, mutta ei hänen oikeastaan olisikaan tehnyt mieli juoda sitä yhtään enempää.
Tällä hetkellä ei kuitenkaan pystytty ajattelemaan yhtään mitään, kun keskityttiin itsensä rauhoittamiseen. Sohvakin tuntui hyvin epävakaalta ja maailma näytti kallistuvan aina silloin tällöin paikoiltaan.

Ja nyt vasta tummatukan aivot rekisteröivät seuraavanlaisen tiedon; rakas, ihana tyttöystävä oli tullut heidän eteensä. Tilaisuus oli käytettävä hyväksi, heti, ennen kuin tämä ehtisi karata. Hän tarvitsee nyt eikä viidestoista päivä paremman halilelun. Niinpä punapään käsivarteen tartuttiin ja tämä vedettiin istumaan syliin käsivarsien ottaessa tämän vangikseen.
”Nyt on parempi”, todettiin tyytyväisenä ja leuka painettiin neidon olalle. Paljon, PALJON parempi. Tämä niin voitti tyynyn sata - nolla!

Kieran tuijotti eteensä kirkkaan juoman valuessa pitkin tuon kasvoja. Sitten nuorukainen ulvaisi jälleen, syöksyi paikaltaan sellaisella vauhdilla, että Aya itse lensi takapuolelleen. Kirosanalitania tuli niin nätisti tyttösen suusta ja tuo vilkaisi murhaavasti Kieranin perään. Saatanan saamaton juoppo, joka ei kyennyt oikeasti mihinkään järkevään. Lina sen sijaan hihitteli oviaukossa Tico sylissään. Tico tosin näytti vähintään yhtä kyrpiintyneeltä kuin omistajansa.

Viimein Aya nousi ja samantien tajusi jatkavansa matkaa. Äkkiä tuo oli nimittäin kaapattu istumaan Danielin syliin. Tyttö tuijotti hämmentyneenä Danielin käsivarstia, jotka kiertyivät tyytyväisenä ympärille. Kulmaa kohotettiin hivenen hämmentyneenä ja varsinkin kun Danielin leuka laskeutui olkapäälle oltiin jo ihan ulalla.. Mitä hemmettiä nuorukainen teki? Eihän Daniel ikinä tällä tavalla käyttäytynyt vaikka se Ayasta olikin äärimmäisen suloista. Hetken aikaa tuo oli jo ollut varmis rimpuilemaan vapaaksi toisen sylistä, muttei kuitenkaan tehnyt mitään estääkseen moista hellyyskohtausta. Linankin kasvoille oli noussut vähintään leveä virne ja tuo hipsi hiljakseen pois oviaukosta siirtyen keittiönpuolelle keittämään kahvia. Pitihän pariskunnalle antaa rauhaa.
"Dan, miiitä sä teet?" Aya kysäisi kummastellen ja hymyili pienesti. Punapää ei osannut vain nauttia tämmöisestä yllättävästä tilanteesta,vaan tuon piti oikeasti saada tietää missä mentiin.

Istuskeltuaan hetken Danin sylissä Aya huomasi, että Kieran palasi huoneeseen. Miehen paita oli jäänyt ilmeisesti matkanvarrelle ja tuon hiukset olivat märät. Ilmeisesti miekkonen oli uittanut ne pesualtaassa.
"SÄ TEIT MUN HIUKSISTA LIMASET" Kieran ulvaisi ja lysähti lattialle murjottamaan. Jaahas, laskuhumalan aika. Ayan teki jälleen kovasti mieli potkaista miekkosta, mutta jostainsyystä tuo ei kyennyt liikahtamaan paikaltaan.
"Voitko Kieran kasvaa aikuiseksi? Tai sitten mennä ulvomaan jonnekkin muualle " Aya murhati kiukkuisesti ja tunsi verenpaineensa kohoavan muutaman asteen ylemmäs. Kuitenkin Danin otteessa oleminen oli yllättävän rauhoittavaa ja toisaalta, tätä hetkeä ei haluttu rikkoa. Ilmeisesti Danielilla oli erilaista käyttätymistä alkoholin vaikutuksen alaisena, tai sitten Kieran oli huumannut tuon jollain muulla.....

Kieran sensijaan oli tyytynyt tuijottamaan pariskuntaa, josta Aya näytti hyvin hämmentyneeltä ja Dan taas näytti nauttivat tilanteesta. Kieran nousi ja mutristi huuliaan.
"En tykkää ko te kiehnäätte, mäkin haluan kiehnätä" Poika lausahti ja marssi ulos huoneesta.
"LINA katotko ettei Kieran mee ulos, en halua että se menee nylkyttään tuntemattomia" Aya huusi perään ja kuuli Linan nappaavan Kiekon keittiöön.
"Ja sinä herraseni, mitäs mä sun kunnolles teen?" Kysyttiin huvittuneina ja yritettiin katsoa toista.

”Halaan.” vastasi miehenalku. Sehän oli itsestään selvä asia, joten miksi Aya edes kehtasi kysyä, mitä hän oikein teki. Yritti kuristaa tämän? Joo todellakin. Sitähän hän harrasti jokainen päivä, nimittäin kuristi naisia sen minkä kerkesi.
Jotain Kieran tuli draamailemaan olohuoneeseen, muttei tästä enää välitetty sen koomin, huomio kun oli aivan jossain muualla. Ja ehkä ihan hyvä niin, toinen nimittäin oli liian akkamainen Danielin makuun, eikä hän kyllä toisen kanssa haluaisi olla muuta kuin tuttuja. Ja jos hän olisi nyt kiinnittänyt huomiota Kieraniin, olisi hän humalatilastaan huolimatta saattanut sanoa jotain ei niin ystävällistä tälle. Niin ja jopa Aya oli miehekkäämpi kuin urheilija. Aika noloa.
Daniel nautti täysin siemauksin olostaan, joka oli kerrassaan suurenmoinen, melkein kuin hän olisi taivaassa. Aya tuntui niin mukavan lämpimältä ja ennen kaikkea iho tuntui pehmeältä. Unohtamatta kuitenkaan sen miellyttävää tuoksua, mikä sai tummatukan kääntämään hitusen päätään tytön kaulaa kohden, jota vasten painoi nenänpäänsä. Nyt oli vieläkin parempi.

Korvat eivät kuitenkaan pitäneet siitä, kun tyttöystävä huusi pyynnön Linalle, olihan hänen kuulonsa hyvin lähellä toisen suuta. Mutta siitä ei jaksettu välittää. Häntä jopa alkoi yhtäkkiä väsyttää aivan kamalasti. Hetken pahis jaksoi pidellä silmiään auki, mutta pienen taistelun jälkeen päätyi sulkemaan ne. Ihan hetkeksi vain, ei hän siihen nukahtaisi… Ehkä… Mahdollisesti…
Ayan kysymys kuitenkin pakotti olemaan skarpimpi ja niinpä silmät avattiin jälleen ja päätä kallistettiin sen verran, että toisen kasvot nähtiin.
”Et mitään, haet vain lisää juotavaa, kulta?” ehdotettiin kauniisti punapäälle hymyillen.
Helkkari kun ramaisi oikein kunnolla. Ei vielä olisi lupaa mennä nukkumaan. Hänen pitäisi kotiinkin päästä.
”Ei kun mä voinkin lähteä kotiin… Väsyttää…” Daniel lopulta totesi Ayalle, muttei tehnyt elettäkään päästääkseen tästä irti, ”…. Kohta…”

Se ’kohta’ kesti odotettua kauemmin ja melkein huomaamattaan tummatukka oli sulkenut silmänsä. Pienet torkut vain, ihan pienet. Niiden jälkeen hän jaksaisi kävellä kotiin.

Aya kuunteli toisen vastauksen puolella korvalla, vai pitäisi hänen antaa miehenalulle lisää juotavaa. Hitto toinenhan sammui jo nyt istualleen. Punapää jättikin fiksusti reagoimatta edelliseen lauseeseen, mutta sitten Daniel puhui jotain kotiinlähdöstä.
"Ei. Sä nukut täällä. Ensiksikin siksi, ettei sua voi päästää tossa kunnossa mihinkään ja toisekseen Sarah tykkää ko meet kaatokännissä kotiin" Aya lausahti rauhallisesti, mutta piti äänensä hyvin vaativana.
"Etköhän sä selviä hengissä siitä, että nukut mun vieressä" Tyttönen jatkoi sitten ja päätti, että nyt mokoman halailun oli loputtava.. Ainakin hetkeksi.
"Mä haen sulle juotavaa, mutta sun pitää päästä musta irti." Sitten toisen kädet irrotettiin varovaisesti ja puikahdettiin käsien lomasta takaisin vapauteen. Danielia vilkaistiin hivenen huvittuneena.Toinen oli todella väsyneen oloinen. Söpöä. Toisaalta mielessä kipaisi hauska ajatus siitä, oliko toinen täysin kännissä. Voisihan hän asiaa testata niin, että utelisi Danilta erilaisia asioita.. Sellaisia asioita, joista Dan ei normaalisti koskaan ikinä kertoisi hänelle. Hmmn..

"Oota siinä" Lausuttiin sitten ja lähdettiin maleksimaan keittiöön. Kieran oli nukahtanut hyvin eriskummalliseen asentoon keittiön lattialle. Aluksi Aya meinasikin astua miehenalun päälle, mutta sai viimehetkellä kohotettua jalkansa toisen mahanpäältä.
"Hittoako se tossa nukkuu" Aya raivosi Linalle, joka vain totesi Kieranin nukahtaneen ja ettei hän ainakaan jaksaisi mokomaa koltiaista kantaa yläkertaan. Tämä lausahdus sai punapään irvistämään.. Eihän hänkään jaksaisi kantaa Kierania, saati sitten Danielia.. Oli siis toimittava pikaisesti, että armas poikaystävä saataisiin ylös. Porkkanaksi napattiin jääkaapista valkoviinipullo, jonka Lina oli aamulla laittanut kylmään. Ihan vain itseään varten.
"Mä lainaan" Aya lausahti.
"Tiiäkkö punaviini ois parempi, romanttisempi" Lina sanoi hihitellen onnellisena ja sai punapään jälleen kerran epäilemään kodinhoitajansa täysijärkisyyttä.

"Hani, tuleppas mullon sulle pullo. Mutta saat sen vasta ylhäällä" Huudahdettiin olohuoneeseen, teki mieli mennä auttamaan tuo ylös, mutta loppujenlopuksi Danielin tukeminen olisi voinut päättyä siihen, että porkkanapää olisi litistynyt portaiden kaidetta vasten. Jos ei jätkä itse kykenisi ylös ryömimään...... Voisi nukkua Kieranin kanssa keittiön laatoituksella.

Daniel alkoi heti inistä vastaan yöksi jäämistä, hänellä kun oli vielä koirankin lenkki hoidettavana. Ja paskat, aivan hyvin hän pystyisi kävelemään kotiin, vaikka maa tuntuikin tällä hetkellä hyvin epävakaalta. Jos ei sitten kävellen niin ainakin kontaten.
Mutta kun Aya sanoi hänen nukkuvan tämän vieressä, hiljeni pahis välittömästi. No sitten… Kun kerta sänkykin saatiin, sohvalla nukkuminen kun oli epämukavaa, vaikka sekin kyllä tässä tilassa onnistuisi enemmän kuin hyvin. Oikeastaan hän voisi tällä hetkellä nukkua vaikka kylmällä asfaltilla, jos vain niin haluaisi. Sekin voisi jopa tuntua mukavalta.
Sitten punapää ilmoittikin hakevansa Danille juotavaa, mikä pisti hänen pasmansa sekaisin. Hän oli jo ehtinyt luulla, ettei toinen hänelle mitään hakisi, kun oli niin lahjakkaasti pyynnön ignoorannut. Mutta paskat siitä, hän saisi vihdoinkin jotain suun kostukkeeksi. Niinpä tytön annettiin irrottaa oma-aloitteisesti tummatukan käsivarret ympäriltään ja tämän perään katsottiin suu mutrussa.
Minneköhän se Kierankin oli livistänyt? Yhtäkkiä tyyppi oli kadonnut kuin tuhka tuuleen.

”Onpas hieno taulu.” ajateltiin kun katse oli siirretty Ayan kadonneesta selästä suoraan edessä kököttävään tauluun. Siinä oli hienot värit. Mutta kuva näytti oudolta, siinä ei ollut mitään tolkkua. Se taisi olla sitä…. absi- absurdia taidetta… Ei… jotain ab-juttua kuitenkin. Se esitti mössöä tai vastaavaa, eikä Daniel saanut millään tavalla hahmotettua sitä mielessään. Päätä kallistettiin siinä toivossa, että siitä saataisiin hieman enemmän tolkkua, mutta ei, se ei auttanut. Niinpä hän kallisti päätään toiselle puolelle, mutta sekään ei auttanut. Pitäisikö hänen kääntää päänsä ylösalaisin? Se olisi kyllä vaikeaa. Mutta herra päätti yrittää ja käänsi päätään niin paljon kuin vain suinkin sai ja pian kaatui sohvalla päälleen. Ei edelleenkään minkäänlaista järkeä.
Paska maalaus.

Ayan kutsun kuullessaan tummatukka nosti päätään ja lagasi hetken aikaa, kunnes vihdoin ja viimein jaksoi nousta istumaan ja siitä seisomaan – tosin sohvasta piti ottaa tukea. Lattia oli vielä epävakaampi kuin hetki sitten. Laahaavia askeleita otettiin kohti portaikkoa, mutta sitten se tapahtui; nimittäin horjahdus. Seinästä kuului kolahdus kun miehenalku löi itsensä sitä vasten ja nojaili siihen hetken.
Helvetin lattia… Pysyisi edes hetken aikaa paikoillaan, että hän pääsisi edes portaiden luokse.
Ja uusi yritys. Tällä kertaa selvittiin jopa portaisiin asti, mutta kaiteeseen alettiin heti nojailla. Siihen se sitten jäi. Portaat näyttivät sitä paitsi oudoilta ja vaikeakulkuisilta.

Kuullessaan Danielin törmäävän seinään Aya kirosi raskaasti portaiden yläpäässä. Tämä tarkoittaisi ihan takuuvarmasti sitä,ettei kyseinen jätkä pääsisi portaita ylös ihan itsekseen. Hänen siis mitä todennäköisesti pitäisi mennä auttamaan jätkä ylös. Mikä taas ei voisi olla kovinkaan mukava kokemus. Varmaan he päätyisivät lopuksi yhdessä ryömimään portaat ylös tai jotain muuta yhtä epämukavaa. Linan hihitys kuului alakerrasta, joka viesti siitä, että nuorukainen oli päässyt jälleen liikkelle. Vilkaistuaan portaiden alapäähän Aya huokaisi. Siellähän se toinen napottikin, nojaillen porraskaiteeseen. Voi vitun vittu. Huokaisten käveltiin ensin omaan huoneeseen ja käytiin laskemassa viinipullo pöydälle. Sitähän hän ei tulilinjalle jättäisi, hyvällä lykyllä pullo olisi sirpaleina ja sirpaleet hänen sisuksissaan tai jotain vastaavaa.. Kuitenkin, pelattiin siis varmanpäälle ja vietiin pullo pois alta.
"Oota Daniel mä autan." Tyttö huudahti sitten huokaisten ja lähti lompsimaan takaisin alakertaan.

Viimein saavuttiin muutaman portaan päähän armaasta miekkosesta.
"Haluatko sä ottaa musta tukea tai jtn.. Et kyllä sitten liiskaa mua" Aya sanoi varoittavasti, mutta oli kuitenkin valmis raahaamaan miekkosen yläkertaan.Olihan se nyt herranjumala pakko saada oma poikaystävä raahattua yläkertaan. Muuten olisi jo todella nolo, totaalinen failure. Kaikista paras olisi kuitenkin ollut että se hemmetin Kieran olisi raahannut itsensä auttamaan, mutta tottakai jätkä jatkoi tyytyväisenä uniaan keittön laatoituksella.

Hetken aikaa pariskunnan touhuja pällisteltyään LINA tuli auttamaan nuorikkoja.
"Annahan minä Aya." Nainen sanoi, tarttui Danielista kiinni ja antoi tuon nojata itseensä.Sitten lähdettiin etenemään portaita sen verran rivakalla tahdillä, että hyvä kun Aya ei jäänyt alle. Japanilaistyttö tuijotti taloudenhoitajaansa silmät suurina, muttei sanonut mitään. Parempi antaa Linan leikkiä rauhassa supermiestä, tai naista.
"Kiitos Lina" tyttö kuitenkin henkäisi, kun viimein oltiin saavuttu ylimmälle tasanteelle. Japanilaistyttö tarttui vielä kiinni poikaystävästään, eihän tuo halunnut miekkosen kaatuvan ja lentävän takaisin portaisiin. Ei sillä, että Ayan koolla olisi miekkosta estetty kaatumasta. Kuitenkin, luotiin edes illuusio tuesta.

Saavuttuaan omaan makuuhuoneeseensa Aya istutti Danin sängylle.
"Mullon sulle toi pullo. Juo sitten hitaasti, oot jo melko hyvässä kunnossa" Tyttö mutisi paheksuvasti ja ojensi avatun pullon toiselle. Ensin oltiin itseasiassa mietitty, että jos ei olisikaan avattu pulloa... Mutta sitten oltiin tultu siihen tulokseen, että känninen Daniel korkkiruuvin kanssa olisi ei hyvä yhdistelmä
"No niin, otappas sitten hyvä asento koska mulla on sulle muutama kysymys" Pirullinen hymy.

Jonkin aikaa Dan jaksoi nojailla portaiden kaiteeseen, kunnes päätti sitten ainakin yrittää päästä portaat ylös. Ensimmäinen askelma oli ongelmallinen, aivan kuin portaat olisivat yhtäkkiä silinneet liukumäeksi jalkojen alla ja niinpä päästyään yhden askelman kaiteisiin tarrattiin kahta kovemmin kiinni kuin aikaisemmin. Ylös päästäisiin, se oli varma, mutta siihen saattaisi mennä aikaa.
Aya tuli tarjoamaan apuaan, johon Daniel vain tuhahti huvittuneesti. Jopa hän tiesi sen, että vähänkin vääränlainen askelma saisi hänet rojahtamaan Ayan päälle, joka ei jaksaisi kannatella hänen painoaan ja hei, kuka nainen muka jaksoi kantaa miestä? Punapää oli vielä niin pienikokoinenkin, että tämä suorastaan liiskaantuisi hänet päälleen saadessaan.
”Kyllä mä pääsen itsekin”, ärähdettiin pienesti ja uusi askelma saatiin otettua. Ja jälleen tarrattiin kiinni kaiteeseen. Tällä kertaa tuntui kuin kaiteet olisivat liikkuneet hitaasti paikoillaan. Minne helvettiin ne kaikki jämäkät kaiteet olivat kadonneet?

Lopulta Lina tuli avuksi, mikä sai homman etenemään. Vaikkakin pahis oli sitä mieltä, ettei hän uskaltaisi tähän nojata yhtään sen enempää painoa kuin Ayaankaan, eli tuskin ollenkaan. Hän kuitenkin halusi päästä portaat ylös, joten ei auttanut muu kuin antaa painoa aikuisen naisen puoleen. Tämä jaksoi ällistyttävän hyvin auttaa Danielin ylös portaat ja vielä nopeaan tahtiin. Oliko hän ihan oikeasti itse kävellyt noin rivakasti portaat ylös? Ehkäpä avunantaja oli kokenut tällaisissa asioissa. Sitten se jonkinlainen tuki katosi ja seinästä oli pakko ottaa tukea. Aya tuli ’auttamaan’, vaikka todellisuudessa tämä vain käveli siinä vierellä pidellen kiinni Danista, joka antoi kaiken painonsa jakautua jalkojensa ja seinän välille. Oli paljon helpompaa kävellä, kun apuna oli seinä. Se oli ainut vakaa asia tässä koko taloudessa!

Huone oli onneksi lähellä portaikkoa, joten sinne pääsemiseen ei mennyt niin paljon aikaa ja pahis pääsikin istumaan pehmeälle sängylle. Niskaa hieraistiin laiskanpuoleisesti ja silmät katsoivat niin tarkkaavaisena kuin vain haritukseltaan pystyivät pulloa, jonka tyttöystävä luovuttikin tummatukalle. Joka totta kai otti sen enemmän kuin mielellään vastaan.
”Joojoo”, sanottiin viiveellä vaikka todellisuudessa ei edes onnistuttu kuuntelemaan Ayan sanomisia. Juomaa upposi hyvään tahtiin miehenalkuun, mutta pullo laitettiin yöpöydälle, mikä oli tällä hetkellä vakaampi alusta kuin hän itse. Yksi isoista tyynyistä kahmaistiin syliin ja otettiin parempi asento sängyllä, sellainen johon hän ei voisi ainakaan heti nukahtaa. Vaikka äskeinen juominen oli piristänyt kummasti.
”Mä en sitten lupaa vastaavani kaikkiin kysymyksiin.” ja paskat. Känninen Daniel oli kaikkea muuta kuin pidättyväinen vastailun suhteen. Se oli jo todistettu juttu ystävienkin keskuudessa.

Daniel oli todella hyvässä kunnossa.. Tosin tuolla tuntuivat aivot pelittävän sentään muutaman asteen enemmän kuin Kieranilla. Ayaa ällötti ajatella seuraavaa aamua, kun Kieran viettäisi aikaansa laatoittamalla vessaa.

Vai antoi toinen oikeasti luvan kyselyille. Ayan kasvoille kaartui yhä leveämpi hymy, kun tuo tajusi Danielin olevan sen verran 'hyvässä' kunnossa, että tuo tod. näköisesti vastaisi ihan minkälaiseen kysymykseen tahansa. Tämähän olisi helppoa ja varsin mukavaakin.. Muahhaha.. Kärsi Daniel ja sitä rataa. Aya istahti huoneessaan sijaitsevalle mustalle nojatuolille ja nosti jalkansa nojatuolille ristiin. Vaikka nojatuoli ei järin iso ollutkaan mahtui Aya siitäkin huolimatta istumaan risti- istunnassa. Tyttö mutristi huuliaan pienesti ja tuijotti kattoa, yritettiin kuumeisesti miettiä mitä suurta kysymystä kysäistäisiin ensimmäisenä. Itseasiassa kysymyksiä oli jokseenkin hakala keksiä, koska tyttönen ei uskaltaisi kysyä ihan mitä tahansa. Danielilla ei juuri nyt ollut minkäänlaista sensuuria, joten......
"No tota öö.. Hitsi tää on yllättävän vaikeeta." Naurahdettiin ja tartuttiin vasemman käden sormilla kiinni alahuulesta. Ayan miettiessä tuo nyki usein huultaan, täysin ajatuksissaan. Kieran inhosi tätä tapaa, Aya itse ei laittanut sitä merkille ollenkaan ja Linan mielestä tapa oli ylettömän suloinen, tai ainakin suloisempi kuin kielikorulla leikkiminen.
"Ootko sä kertonu meistä kenellekkään? Mun kavereista ei nimittäin kukaan tiedä, että mä seurustelen.. Tai no Kieran tietää, mut se onkin nuija jolle oli pakko kertoa" Oltiinhan sitä saatettu herttää epäilystä kaveruksissa, mutta kenellekkään ei oltu varsinaisesti mainittu Danielista...

Danielin vastaus kuunneltiin tyynenä ja nyökkäiltiin. Jees Jees.
"No sitten seuraava kysymys.. Hmmmmmmmmmm.. Äläkä näytä tommoselta.. Mua häirittee" Ayaa alkoi naurattaa niin pirusti, sillä toisen kasvoilla oli ylettömän suloinen ilme. Känninen Daniel oli ainakin vielä tällä hetkellä sanoinkuvaamattoman suloinen asia. Vaikka yleensä punapää kaihtoi kännikalojen seuraa. No, kait omaan poikaystävään kyettiin luottamaan, jopa kännissä.
"Hei nyt mä keksin.. " Lausahdettiin äkisti, mutta lopetettiin yhtä äkisti. Voisikohan hän kysyä tätä kysymystä Danielilta. Toista tuijotettiin arvioivasti ja oikeasti jouduttiin harkitsemaan muutamaan otteeseen. Harvinaista, että Aya mietti ensin ja kysyi vasta sitten.
"Miksi sä olit.... linnassa silloin joskus? Sun ei tarvi kertoo josset sä haluu. " porkkanapää lausahti viimein ja käänsi katseensa lattiaan. Hän ei juuri nyt halunnut tuijottaa Dania, ei haluttu painostaa toista. Aya olisi kuitenkin halunnut vastauksen kuulla, sillä hän halusi sen oikean totuuden Danielilta eikä koulun juoruämmien ns. totuutta. Niin olisi paras kaikkien kannalta, ainakin Ayan mielestä. Kieran ja Lina tuskin halusivat totuutta tietää... Ainakin Kiekolle riitti ihan vain juoruämmien totuus.. Juoruthan aina perustuivat todellisuudelle, Kieranin mielestä.

Sillä aikaa, kun Aya pohti kysymyksiä, hiplaili Daniel tyynyn reunaa. Hänen aivonsa olivat aivan jumissa. Ajatukset eivät oikein kulkeneet eteenpäin ja jos kulkivat niin pätkien. Parasta oli olla näin ja yrittää olla ajattelematta yhtään mitään vaikeita. Jalat nostettiin ristiin sängylle ja pöllittiin vielä yksi tyyny, joka laitettiin niiden päälle. Tällä hetkellä teki mieli hautautua peiton alle ja nukkua juopumustila pois. Tätä pahis kuitenkaan ei voinut tehdä, hän oli tavallaan myynyt sielunsa Ayalle saadessaan viinipullon, joten olisi jaksettava vastata tämän keksimiin kysymyksiin. Ainakin jonkin aikaa.
Tummat silmät tuijottivat herkeämättä punapään huulia, joista alinta tämä rääkkäsi. Sillä hetkellä hänelle tuli aivan suunnaton himo ottaa ja tehdä samoin, tosin vain toisen huulille, ei omille huulille. Mutta hän ei raaskinut (jaksanut) nousta ylös sängyltä. Aivan, ja Aya ei pitänyt siitä kun Dan otti tätä kiinni huulista.. Damn..
”Joo, kaverit tietää.” vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä. Tällaista se olisi. Ei yhtään pohtimista, vain aivotonta luotien ampumista eli tässä tapauksessa vastausten ampumista.
… Mitä hän olikaan äsken vastannut..?

Tummatukka mutristi entistä enemmän huuliaan ja näytteli ylisöpöä olentoa. Tosin siihen kyllästyttiin nopeasti ja huulet palautettiin normaaliin kuosiin. Ainakin melkein. Suu nimittäin jäi jostain syystä auki tytön ilmoitettua keksineensä kysymyksen. Pariin otteeseen silmiä räpyteltiin tämän kysymystä kuunnellessa, joka tuli ehkä pienellä viiveellä. Tai sitten ei. Hänen ajantajunsa oli jo aivan sekaisin. Hän ei edes tiennyt varmasti, oltiinko ohitettu kello kaksitoista jo ajat sitten vai ei.
”Kävin pahoinpitelemässä molopään, joka pahoinpiteli mun kaverin. Annoin samalla mitalla takaisin…” Daniel vastasi estottomasti Ayan kysymykseen ja tällä kertaa suu pysyi kiinni. Huulta puraistiin nopeasti ja katse siirrettiin sitten jonnekin muualle kuin punapäähän.
”No okei… Annoin ehkä vähän kovemmin takaisin… Mutta en paljoa.”
Hei hetkinen! Miksi Ayalla oli vain oikeus kysyä häneltä kysymyksiä? Miksei myös hänkin voinut tehdä niin?
”Paljonko kello on?” ….. Oleellinen kysymys. Mutta parempaakaan ei tähän hätään keksitty. Ja hei olihan se hyvä tietää, paljonko kello oikein oli! Ei koko yötä kannata kukkua.

Aya tuijotti eikä tiennyt mitä sanoa. Toinen ei siis ollutkaan sellainen pahainen ihmistenhakkaaja niinkuin muutamat koulun juorukelloista olivat antaneet hänen ymmärtää.. Olipa yllättävää, ettei horoilla ollut minkäännäköistä todellisuuspohjaa asialle, ei olisi siis koskaan pitänyt kuunella yhtäkään lausahdusta niiltä. Asia oli kuitenkin ihan täysin erilainen... Hetkeen Aya ei siitäkään huolimatta saanut sanaa suustaan, johtuen lähinnä siitä että olisi voinut kuvitella itsensä äärimmäisen hyvin Danielin tilanteeseen. Kyllähän Ayakin puolusti kavereitaan ja oli muutenkin jatkuvasti nyrkit ojossa.. Jos eräs huutosakkilainen olisi saanut silloin päähänsä haastaa Aya oikeuteen.... No, semmoisia ei kannattanut enää miettiä.. Kuitenkin tämä nimenomainen tunnustus sai Ayan ilmeen pehmenemään, sitten tuon teki suuresti mieli kipustaa Danin syliin, halata miekkosta ja nauttia läheisyydestä. Tuossa kyseisessä tilassa Daniel olisi varmaan antanutkin A:n tehdä niin.. Mutta silti jotenkin saatiin estettyä itseä, sen sijaan sanat tuntuivat tunkevan väkisin suusta.
"Tiiätkö sä oot aivan ihana jätkä.. " Hymyiltiin suloisesti ja suljettiin silmät hetkeksi. Ei hitto, nauratti kauheasti,että jonkun ihmisen pahoinpitely sai Ayan pitämään poikaystävästään entistä enemmän..Eikös sen pitäisi mennä toisinpäin.

Viimein tajuttiin toisen tiedustelleen kelloa. Aya vilkaisi nopeasti digiboksissaan näkyvää kelloa, jotta saisi itse tietää ajan myöskin. Puhelin oli unohdettu alakertaan kera kaikkien ostosten ja laukun.
"Alkaapa toi näyttää puolta kahtatoista" Porkkanapää lausahti ja tuijotti kelloa hetken hämmentyneenä. Mihin hittoon aika oli karannut. Hehän olivat Linan kanssa olleet ihan hyvissä ajoin kotona, eli yhdeksän kieppeillä.. Sitten oltiin vietetty hetki aikaa alhaalla ja hups vain kello oli noi paljon.. Hitsiläinen.
"Alkaaks alkkista nukuttaa?" Virnisteltiin ilkikurisesti ja koettiin suurta halua mennä kutittamaan toista. Mitäs oli esittänyt söpöä mutruhuulta hänelle.

Kutittamisen sijaan Aya nousi tuolistaan, käveli huoneen poikki ja teki yllätyshyökkäyksen Danielin huulien kimppuun.. Tai no, pikkuinen suukkohan se vain oli. Alkoholi maistui liiankin selvästi, joten Aya vetäytyi suhteellisen nopeasti eroon kundista. Sitten katsottiin arvioivasti toisen vaatetusta ja omaa siistiä sänkyä.
"Sä ET muuten nuku likasissa ulkokamppeissas mun sängyssä.. Ole hyvä ja riisu" Tyttö sanoi ja seisoi pojan edessä yrittäen näyttää mahdollisimman vakuuttavalta.

Vastaus saatiin nopeasti kysymykseen ja tytölle nyökättiin pienesti. Enemmän kuin hän olisi veikannut, se oli selvää.
”Eeeeeei”, pahis vastasi tyttöystävälleen mahdollisimman pirteän kuuloisena, mikä ei kyllä onnistunut. Kukapa humalassa hihhuloiva onnistuu kuulostamaan pirteältä ja eloisalta? Ehkä joku siihen kykeni, muttei hän. Väsymys alkoi jälleen painaa silmäluomia, joiden kanssa käytiin oikeaa tahtojentaistelua, ennen kuin ne lopulta suostuivat pysymään auki. Nukkuminen oli mieluisa vaihtoehto, mutta… Niin… Hän ei halunnut vielä vetäytyä peiton alle ja painaa päätään tyynyyn.
Ja tämän ajatuksen saattelemana Daniel kumartui ottamaan viinipullon kouraansa ja kaatoi alkoholia alas kurkustaan. Jälleen tuli heti piristyneempi olo, vaikka väsymys palaisi kohta puoliin kahta kamalampana kuin se äskettäin oli.

Suudelma tuli lievästi sanottuna yllätyksenä, johon totta kai hitaalla käyvä Daniel ei ehtinyt millään tavalla reagoida, saati sitten saada edes ajatuksiaan rullaamaan eteenpäin. Kauaa se ei kuitenkaan kestänyt, sillä seuraavalla hetkellä Aya olikin jo vetäytynyt kauemmas.
”Noinko kamala mä olen?” herra kysäisi loukkaantuneen näköisenä siristäen silmiään ja asetti viinipullon siihen, mistä sen oli hetki sitten ottanut eli yöpöydälle.
”Naiset ensin.” virnistettiin härnäävästi punapäälle, joka yritti aivan selvästi olla mahdollisimman vaikutusvaltaisen näköinen pahiksen silmissä. Asia ei tulisi koskaan olemaan niin ja se johtui yksinkertaisesti Ayan pituudesta ja ylipäätään koosta, jota Dan aina usein vertasi itseensä. Niin ja häntähän ei kukaan käskyttäisi riisumaan vaatteitaan, jotka muuten olivat puhtaat! Ei niillä oltu kiehnätty missään ruohikossa tai mutalammessa ennen tänne tulemista.
Tätä asiaa miehenalku ei kuitenkaan suustaan päästänyt, vaikka olisi jossain piilotajuntansa perukoilla halunnut.

Aya tuijotti toista oikea kulma hivenen koholla. Hemmetin kutale, vai piti sen alkaa leikkiä miestä juuri nyt.. Miksei toinen voinut vain tyytyä riisumaan omia vaatteitaan ja painumaan pehkuihin. Sensijaan piti kitata lisää viinaa ja vinoilla hänelle jostain naiseten etuoikeuksista...... Voi elämän kevät.
"Sä siis haluat, että mä riisun.. Sittenkö säkin riisut noi kamppeet?" Aya kysyi ilme täysin tyynenä ja katsoi toista kysyvästi. Fine, ei porkkanapää kroppaansa häpeillyt ja ennemmin tai myöhemmin oltaisiin kuitenkin oltu poikaystävän edessä hivenen vähemmässä vaatetuksessa, joten miksei sitten nyt.
"Fine.." Sanottiin vielä, hymyiltiin vinosti ja annettiin sormien lipua mahdollisimman hitaasti vatsaa pitkin korsetin nauhoille. Koko toimituksen ajan tuijotettiin Danielia kiero ilme suloiselle naamalle jumitettuna. Viimein korsettitoppi laskettiin nojatuolin reunalle ja siirryttiin pitkään valkeaan paitaan. Napit tuli availtua nopeasti ja paita teki seuraa aiemmalle topille. Sitten kasan päälle nakattiin vielä mustat farkutkin.
"Sun vuoro" Tyttönen lausahti ja levitti käsiään oikein korostaakseen sitä että oli itse valmis tässä riisumisasiassa. Hetken aikaa tuijotettiin Danielia toinen kulma hivenen kohollaan, virnistettiin ja alettiin pudistella päätä.
"Dan oikeasti sä et nuku noissa kamppeissa tuolla, joten jos sä haluat nukkua mun vieressä, sä teet samoin kun mä tein.. Ja nyt mä menen peseen hampaat" Porkkanapää lausahti ja lähti marssimaan omaa henkilökohtaista vessaansa kohti. Saisi jätkä sillä aikaa selviytyä itse ulos kamppeistaan.

Vessaan saavuttiin ja suljettiin ovi perässä, vaikka se jätettiinkin hivenen raolleen. Sitten siirryttiin pesemään hampaita, tämäkin toimitus oli ohitse nopeasti. Daniel saisi kyllä aamulla pestä hampaansa Ayan kylpyhuoneeseen hamstratuilla varahammasharjoilla. Ayalla oli pieni fetissi hammasharjoja kohtaan, joten niitä oli ostettu VARASTOON. Nyt jäpikkä oli kuitenkin sen verran kännissä,ettei alettu ehdotella hampaiden harjausta.

Viimein hampaat oli harjattu ja sitten harjattiin hiukset ja pestiin meikit pois. Jotkut naikkoset olisivat varmasti nukkuneet meikit naamassa, kun poikakaveri kerran nukkui vieressä.. Aya ei ollut niitä naikkosia. Kun kaikki tämmöiset toimenpiteet oli suoritettu tuo marssi täysin häpeilemättä takaisin makkariin ja tökki samalla vatsalihaksiaan, jotka Ayan mielestä olivat alkaneet kadota.. Talon sisällä oli epäilemättä pieni kilpailu Ayan ja Kieranin vatsalihasten välillä.
"Dan... Mitä sä teet?"

”Riisunriisun”, pahis vakuutteli tyttöystävälleen, vaikka todellisuudessa ei ollut yhtään varma, riisuisiko sittenkään. Eli koko ’lupaus’ oltiin tehty vain ja ainoastaan toisen kiusaksi. Daniel kuitenkin yritti näyttää mahdollisimman vakuuttavalta, vaikka kuka kännikala onnistuisi ikinä olemaan vakuuttavan näköinen päissään?
Aya alkoi sitten riisua vaatteitaan, oikein miehenalun kiusaksi suoraan hänen edessään ja katse naulittuna väsyneisiin kasvoihin. Hetken aikaa tummat silmät jaksoivat seurata tätä operaatiota, kunnes pääkopan sisällä todettiin, että homma oli aivan liian hidasta, joten huomio kiinnitettiin jonnekin muualle: otteessa olevaan tyynyyn. Jos toinen olisi riisunut hieman nopeammin, olisi se ollut paljon mielenkiintoisempaa, varsinkin kun koko ajan oli sellainen hytinä, että kohta kaaduttaisiin vintti pimeänä makaamaan sängylle. Selvin päin asiassa ei olisi ollut minkäänlaista ongelmaa, hän osaisi jopa nauttia siitä, mutta nyt… Niin… Väsytti liikaa ja hitaiden liikkeiden katselu sai hänet yhä unisemmaksi.
Hetken kuluttua naisääni huomautti tummatukan vuorosta, joka käänsi katseensa takaisin naiseen. Huulia mutristettiin arvioivasti, kun katse kävi neidon vartalon hiiiiitaaasti läpi. Ja ainut asia, mikä tuli mieleen, oli se, että alusvaatteet voisivat olla erilaiset.
”Mmmh…” hymistiin hiljaa, kun Aya suuntasi pesemään hampaitaan vessaan. Daniel lagasi hetken aikaa, kunnes lopulta päätti olla kiltti poika ja tehdä niin kuin äiti käskee, eli riisuutua. Hetken piti palauttaa mieleen, miten paita riisuttiin yltä ja kun se oli tehty, lähti se hyvin kätevästi ja teki tuttavuutta läheisimmän tuolin kanssa. Sen jälkeen siirryttiin farkkuihin, jotka lähtivät hieman nopeammin jalasta ja liittyivät paidan seuraan. Vielä sukatkin ja valmista.

Dan jaksoi hetken aikaa istuskella siinä paikoillaan, kunnes lopulta totesin, että voisi jo vetäytyä tyttöystävänsä kysymyksiä piiloon peiton alle ja niin hän tekikin. Tyynyt, jotka hän oli itselleen onnistunut rohmuamaan, laitettiin omille paikoilleen sängyn päätyyn ja molemmat vallattiin itselle levittäytyen sen verran sängylle, ettei ollut epäselvää, kumpi puoli oli hänen ja kumpi Ayan. Pää painettiin tyynyyn ja käännähdettiin kyljelle makoilemaan.

”Nukun…. Ainakin melkein”, punapäälle vastattiin samalla, kun vilkaistiin tätä olan ylitse ja lopulta päädyttiin kääntymään tätä päin. Peittoa vedettiin paremmin ylle ja toista napitettiin hiljaa suoraan silmiin. Se järkyttävä väsymys oli jostain syystä kadonnut taas jonnekin. Ja juuri kun hän oli päässyt sänkyyn lepuuttamaan itseään.
Daniel kuitenkin kurotti yöpöytää kohden ottaakseen vielä huikan viiniä, mutta kun ei ylettynyt, oli pakko nousta istualleen ja koittaa uudestaan. Tällä kertaa pullo onnistuttiin tavoittamaan ja siitä otettiin huikka.

JepJep, Dan oli virallisesti riisunut ja sitten linnoittautunut porkkanapään sänkyyn.. Ayaa nauratti tuon tyynyrykelmä, muttei siltikään sanottu asiasta mitään. Sensijaan piti venytellä käsiä ja kieltämättä väsmys oli vallannut naikkosenkin. Olisi ihana käpertyä lämpimään sänkyyn ja nukkua vain, varsinkin nyt kun vieressä tuhisisi Daniel. Tico raukka oli hylätty alakertaan, vaikka yleensä karvaotus nukkui Ayan kainalossa.. No, tänä yönä koira sai tyytyä Linaan............... Voi raukkaa.
Viimein hipsittiin omalle puolelle sänkyyn ja sukellettiin peiton alle.. Hetken aikaa Aya oli jo varma,että nukahtaisi sekunneissa mutta sitten tajuttiin Danin juovan taas.. Hemmetin sieni.
"Pitäsköhän sun vähän rajottaa tota." Sanottiin varovasti vaikka mieli teki lähinnä nalkuttaa liiasta juomisesta.... Sen verran Aya kuitenkin tajusi, että koska Dan oli tuommoisessa tilassa nalkuttaminen olisi täysin turhaa.. Aamulla sen sijaan olisi niin mukava vittuilla aiheesta. Muahhahaha.

Hetken aikaa tuijotettiin hiljaisena kattoa ja pohdittiin erilaisia asioita... Mm. sitä että oltiin ensimmäistä kertaa Danielin kanssa samassa sängyssä............ Mikä oli omituista sinäänsä. Ayan luonteella ja menneisyydellä tuo oli varma että ensimmäinen yö olisi vietetty hivenen erillä tavalla.. Sensijaan Daniel imi itseensä alkoholia pesusienen tavoin ja Ayaa väsytti kamalasti.
"Dan, koska mä olen ihan varma ettet sä muista tätä aamulla voin sanoa tän" porkkanapää lausahti yhtäkkiä ja jatkoi kattonsa tarkkailua. Hetken aikaa muotoiltiin jälleen lausetta mahdollisimman järkeväksi ja kivaksi. Tämä oli kuitenkin pakko sanoa ja plussaa oli että pystyttiin harjoittelemaan tätä sanomista ensin känniseen Daniin.
"Sä olet idiootti ja silti.. Mä tykkään susta iiiihan liikaa.. Ja me ollaan oltu vasta kuukausi yhdessä.. Voin vaan kuvitella millasia tunteita sä herätät mussa kuukauden päästä.. " Tyttö mutisi ja tunsi tilanteen lähinnä ahdistavasti. Joten tottakai se ratkaistiin mahdollisimman aikuismaisesti ja lyötiin Danielia kevyesti tyynyllä.
"Sun vika... " Aya sanoi ja hymyili pehmeästi. Silmät siristyivät ja poskille ilmestyivät pienet punaiset läikät. Hemmetti tunteista puhuminen oli Ayalle vaikeaa, toisaalta. Porkkanapää olikin henkisesti mies.

Samainen tyyny, jolla Dania oltiin äsken kajautettu vedettiin nyt takaisin omalle puolelle, pään alle ja sitten käperyttiin peiton alla niin pieneksi keräksi kuin mahdollista. Aya ei kyennyt nukkumaan muussa asennossa.. Mikäli tuo sattui nukahtamaan pitkin pituuttaan makoillen, tuo viimeistään puolessa välissä yötä kiepsahti kerälle. Nyt siis makoiltiin kyljellä ja tapitettiin armasta miekkosta. Toista selkeästi väsytti ja välillä alkoholi taas piristi kummasti.. Päättäisi jo..
"Haluatko sä nukkua, vai vuorostas kysellä multa jotain?" Joo voitaisiinhan toisellekkin vastailla, varsinkaan kun tuo tuskin aamulla mitään muistaisi.

Jäkäjäkäjää.. Nainen kuulosti aivan hänen kummitädiltään, joka jaksoi kyllä jokainen kerta muistuttaa häntä alkoholin haitoista ja muuta yhtä mielenkiintoista. Joten pientä saarnaa ei haluttu varsinkaan kuulla Ayalta, joka onneksi tyytyi vain huomauttamaan häntä siitä. Tummatukka kuitenkin leikki, ettei ollut kuullut toista vaan oli mukamas niin keskittynyt tyhjentämään viinipulloa.
Joka muuten tyhjeni lopullisesti. Nyt jo? Pulloa heiluteltiin pienesti ja kallistettiin vielä, mutta mitään ei enää tullut. Siihen jäi hänen tämäniltaiset juomisensa. Tyhjä pullo asetettiin takaisin yöpöydälle samalla, kun kuunneltiin vaiti tytön pientä tunnustusta. Joka sai Danielin aivot rullaamaan eteenpäin.
Hänen olisi tehnyt mieli sanoa jotain, mutta ajatus karkasi, kun Aya löi häntä tyynyllä. Mihin todella aikuismaisesti käyttäytyvä Daniel vastasi pamauttamalla tätä takaisin omalla tyynyllään.
Kosto elää. Aina ja ikuisesti.

Tyttöystävän mallia seuraten Dankin painoi päänsä tyynylleen jääden jälleen kyljelleen makoilemaan. Ja totta kai tummanruskeat silmät alkoivat heti napittaa takaisin Ayan silmiin.
”Katsotaas… Mitä Kieran ei vielä kertonut…?” ajateltiin huomaamatta ääneen ja katse siirrettiin punapään huuliin, joita päädyttiin sivelemään hetkeksi. Ne olivat yhtä pehmeät kuin hän oli muistanutkin. Ja yht- … Se kysymys…
”Kieran vihjaisi jotain sun ekasta kerrasta, joten kerro vaikka siitä.” vain ehdotus, ei ollut pakko ottaa ja ainahan voitaisiin keksiä uusi kysymys, jos tuo tuntui liian henkilökohtaiselta... NOT. Tästä se hauskuus vasta alkaisi.
Ja neidon huulet jätettiin rauhaan.