I know you’re a destroyer without a gun, without even a sound the fight has begun

Aya napitti takaisin Danielin silmiin ja ajatukset olivat jumittaneet niiden tummaan väriin, jotka aiheuttivat tyttösessä lähinnä aivovamman.. Miten jollakulla pystyi olemaan noin tyrmäävät silmät, ainakaan Aya ei ollut koskaan sellaisia ennen nähnyt.. Vaikka sekä Ayalla että Kieranilla oli myös aasialaisen tummanruskeat silmät olivat Danielin omat aivan eri universumissa tummuudessaan. No, siihen ei kauan ehditty huomiota jätättää sillä Dan alkoi hiplaamaan porkkanapään huulia. Normaalisti Aya olisi sävähtänyt ja paennut paikalta, mutta nyt vain jumitettin. Eikä se nyt tuntunut edes pahalta. Pikemminkin päinvastoin.
"Sä kutitat mua" Piti kuitata nopeasti, mutta samantien toinen olikin alkanut esittää kysymystä, jonka kuultuaan Aya kirosi Kieranin alimpaan helvettiin ja vannoi kostavansa tuolle seuraavana aamuna pojalle. Hetken aikaa tyydyttiin vain tuijottamaan Dania vittuuntunut ilme naamalla, huulet mutristuivat, mutta silmät jatkoivat edelleen tuikkimista.

Viimein, kun Aya tajusi ettei toinen sammuisi vaan oikeasti aikoi kuunnella tämän tarinan tuo huokaisi.
"Miksi hitossa sä siitä haluat tietää?" Murahdettiin, mutta virnistettin samalla idiootisti.
"No toivottavasti sä et muista tätäkään aamulla. Olin just vissii täyttämässä 14, kännissä ko käki, samoin oli Kieran ja.." Olkakoho.
"Kieran väittää että mä kävin siihen käsiksi, mitä mä taas epäilen, mutta sinne män meikäläisen koskemattomuus" Naurahdettiin ja hinkattiin sormella hetkisen aikaa silmää, jota kutitti niin maan perkeleesti.
"Mutta joo vaikka mua nyt oksettaa ajatus, että Kieran on koskenu muhun niin.. Oisin mä voinu antaa jollekki muullekki idiootille, joten mieluummin mä kaverilleni viattomuuteni menetin.. " Jatkettiin hetki ja tuijotettiin Dania. Mielessä kutkutteli ajatus siitä, että kerrankin Dan leikki oikeasti miestä. Kyseli seksiasioista ja muuta yhtä älyvapaata. Oltiinkin jo ajateltu, ettei Dan ole tältä planeetalta, koska asiasta ei oltu keskusteltu aiemmin.

"Ja koska Kieran luultavasti on juorunnu tän muutenkin niin joo ei jääny viimeseksi kerraksi toi eka kerta." Lausahdettiin täysin tyynenä, eihän toinen muitaisi tätä kuitenkaan aamulla, joten aivan yksi lysti. Hihiihihiih
"Haluutko sä kysyä muuta? " Aya kysäisi haukotellen ja tökkäsi itse vuorostaan Danielia sormella huuleen... Omnom.

Maltillisesti miehenalku odotti hienoa tarinaa, jonka Aya tulisi pian kertomaan, napittaen läpitunkevasti toisen silmiä, ikään kuin tehostaakseen sitä, että tämän oli pakko kertoa. Kieran ei ollut saanut kerrottua asiasta paljoakaan… Tai sitten hän ei muistanut, mitä tämä oli sanonut… Aivan sama, olisi se hyvä kuulla uudestaan ja ennen kaikkea sellaisen suusta, joka siitä parhaiten tiesi. Tuskinpa urheilija loppupeleissä tiesi asiasta paskaakaan.
... Mitä? Kieranin kanssa? KIERANIN?!
Danielin silmät laajenivat ja hän meinasi revetä totaalisesti. Ei voi olla totta! Huulia painettiin niin kovaa yhteen kuin vain suinkin pystyi ja lopulta jouduttiin kääntää selkä tyttöystävälle. Hän ei saisi nyt revetä, vielä Aya potkisi hänet ulos suuttuessaan. Mutta oikeasti… Kieranin kanssa… Eikä…!
Nyt olisi mukavaa, jos sitä alkoholia olisi vielä lisää, niin voisi ottaa oikein kunnon huikan, jottei hän varmastikaan muistaisi tuota aamulla.

Pienen tovin päästä, kun oltiin rauhoituttu jossain määrin, voitiin käännähtää takaisin punapäähän päin. Tosin pieni nauru meinasi vielä karata suusta, joka peitettiin rykäisyllä, mutta leveä hymy oli jäänyt huulille. Siitä ei päässyt mihinkään.
Jaa uusi kysymys? Hmmmm…. Mitä vielä hänelle oli jäänyt epäselväksi? … Mitä kaikkea Kieran oli edes kertonut hänelle..?
Tökkäisy huuleen ei kauheasti edesauttanut asiaa, vaan sai pahiksen miettimään, kuinka huulia oikein mutristettiin ja kun hän sen teki, voitiin taas jatkaa mietintää.
” … Kieran puhui jotain sun vanhemmista…” sanottiin lopulta ja haukoteltiin. Toisen haukottelu oli selvästikin tarttunut häneen.

Oli oikeastaan huono idea kysyä Ayan vanhemmista, sillä tämä saattaisi älytä kysyä puolestaan tummatukan vanhemmista, joista ei todellakaan puhuttaisi. Ei edes humalassa. Mutta eipä Daniel sitä tajunnut ja tuskin tulisi edes tajuamaan.

Toisen repeilyyn ei juurikaan kiinnitetty huomiota. Se oli ollut yksi ainoa kerta, kun idoottiin oli hairahdettu ja loppujenlopuksi Ayan mielestä edelleen kaveri oli aika hyvä vaihtoehto neitsyyden menettämiselle. Eipä tullut annettua semmoiselle idiootille joka katoaisi elämästä seuraavana päivänä.. Niimpä toisen repeilyiden annettiin olla ja silmät suljettiin hetkeksi, toinen ei vissiin aikoisi kysyä enää mitään. Juuri kun Ayan mieleen oli laskeutunut jonkinasteinen rauha, Daniel tökkäsi vielä erään asian pöytään. Silmät rävähtivät auki ja niiden tuikkiva ilo oli täysin kuollut. Silmien väri oli tummunut ja niissä oleva katse oli suorastaan pistävä.

Hetkeen ei Aya vastannut toiselle mitään vaan tuo mietti mitä Kieran oli jo ehtinyt juoruta. Viimein päätettiin kertoa Danille mahdollisimman vähän. Toista ei kuitenkaan kyetty enää katsomaan, joten äkkiä olikin pakko kääntää tuolle selkä. Olisi jotenkin vähemmän haavoittuva olo silloin.. Ayaa nimittäin pelotti, että Daniel kykenisi kännissäkin lukemaan tuon mielenliikkeitä.. Välillä tummatukalla tuntui olevan sellainen omituinen kyky.
"No siis, mun vanhemmat on eronnu. Äiti asuu Lontoon kulmilla ja Isä Tokiossa. " Tyttö lausahti töksähtävästi ja jatkoi poikaystävänsä tuijottamisen sijaan pimeyden murhaamista. Tilanne oli Ayalle inhottava, sillä tuo ei juurikaan pitänyt vanhemmistaan. Tai no kyllä hän isästään piti, mutta mieheen oltiin harmillisen vähän yhteydessä.
"Mutsi on kusipää, jonka mielestä musta ei ole mihinkään koska en osaa käyttäytyä.. Ja se kuvittelee että olen neitseellinen keijukainen, jonka elämä on ruusuilla tanssimista ja minä itse teen siitä vaikeeta. Isä on tosi kiva, mutta mä olen siihen aika vähän yhteydessä. Sillä on uusi vaimo, mutta niillä ei ole lapsia. Joten olen edelleen ainoa kersa sekä äidille että isälle" Joo, äidin miehestä ei mainittu mitään, sillä Victor ei kuulunut Ayan vanhempiin. Victor oli vain kusipää diktaattori, jonka ajatusmaailma oli 194-luvun saksasta.

"Ainiin ja mä olen täällä Linan kanssa, koska mutsi ei jaksanu kattella mua Lontoossa. En osannut käyttäytyä joten tärväsin sen mainetta seurapiireissä tai jtn" Aya lausahti ja virnisti pienesti. Eihän porkkanapäätä itseään harmittanut ollenkaan olla muualla maailmassa, ilman vanhempia. Mieluummin hän kuunteli Linan perverssejä juttuja, kuin oli samassa maassa Victorin idioottimaisuuden kanssa.
"Että sepäs niistä. " Murahdettiin ja painauduttiin hivenen enemmän kasaan. Pelkkä Victorin ajattelu oli saanut pulssin kiihtymään ja kylmän hien kohoamaan iholle. Kuinka pahoja traumoja voisikaan yhdestä ihmisestä saada? Ayan tapauksessa, todella pahoja. Keho reagoi automaattisesti, ilman tytön omaa kontrollia. Sydämenlyönnit kuuluivat epämiellyttävän selkäesti hiljaisessa huoneessa. Onneksi Daniel oli kännissä.

Ou.. Hän oli tainnut kysyä jotain, joka ei ehkä ollutkaan niin yksiselitteinen asia. Sen näki toisen muuttuneesta katseesta. Hetken Daniel jo odotti, että saisi lyönnin tai vastaavaa, mutta ei ihme kyllä saanut. Se jos mikä oli hämmentävää. Sen sijaan saatiin vain selkä ja pian alkoikin punapää kertoa vanhemmistaan.
Suurin osa jutusta meni vähän ohi, mutta sen verran hän sai kuunneltua, ettei Aya selvästikään pitänyt äidistään. Joka kuulosti kamalalta ämmältä jo pelkän kertoman perusteella. Isä oli hyvä tyyppi. Isän vaimosta ei tietoa. Äiti pisti asumaan Linan kanssa saman katon alle.
Okei, eiköhän tuo jo riittänyt.

Jokin pään sisällä toitotti, ettei kaikki ollut aivan kunnossa. Mutta kännikalan oli vaikea sanoa, mikä, eikä hän pystynyt sitä päättelemään. Aya vain oli kääntänyt selkänsä hänelle, ei muuta. Kai? Ei hän siinä mitään outoa nähnyt. Olihan hänkin kääntänyt selkänsä tälle.
Mutta jostain syystä pieni hiljaisuus tuntui painostavalta. Jos nyt oltaisiin elokuvissa, niin kellon tikitys kaikuisi huoneessa ja hän vetäytyisi omalle puolelleen. Tosin niin Daniel ei tehnyt. Sen sijaan hän hivuttautui lähemmäs käppyrässä olevaa tyttöä ja siirsi tämän hiuksia pois kaulalta, jota suukotti hitaasti. Hän meinasi sanoa jotain anteeksipyynnön tapaista, mutta jostain syystä aivot löivät hanat tiskiin, eikä sanoja muistettu. Jotain piti sanoa, mutta… Se jäi vähän niin kuin siihen…
Hyvin tyhjentävä tunne, jonka vuoksi piti ottaa komento takaisin eli herra vetäytyi takaisin omalle puolelleen ja käännähti makoilemaan selälleen, jonka jälkeen alkoi jälleen silmien ja tahdon välinen taistelu. Jonka tällä kertaa silmät voittivat. Hän luovutti. Ei enää valvomista, ei enää puhetta, vain nukkumista ja hyvä niin.

Eikä mennyt aikaakaan kun Dan oli jo sammunut.

Aya kuunteli oman sydämensä tykytystä ja kirosi hiljaa, teki mieli repiä mokoma kapistus pois tykyttelemästä sen verran ikävältä se tuntui. Sitten äkkiä sydän tekikin stopin, koska Danielin käsi oli koskettanut hiuksia, siirtänyt niitä ja sitten huulet olivat painuneet kaulalle. Kylmät väreet kulkivat pitkin ihoa, ja tyttö värähti pienesti. Kyllä, Ayan herkin alue oli kaula, jo pelkkä niskaan puhaltaminen sai tyttösen kiemurtelemaan. Nyt kuitenkin saatiin pidettyä ote omasta kehosta, vaikka iho olikin kananlihalla.

Viimein Daniel oli vetäytynyt takaisin hivenen kauemmaksi ja hetken päästä alkoi tasainen tuhina. Toinen oli siis nukahtanut. Porkkanapää hymyili ja kohottautui hivenen ylemmäs varmistaakseen, että toinen varmasti nukkui. Kyllähän toinen näytti varsin autuaalta ja samalla äärimmäisen suloiselta.Hymyiltiin hivenen leveämmin ja silmiin ilmestyi jälleen lämmin tuike. Daniel oli ihan hassu.

Sitten olisikin pitänyt alkaa nukkumaan, mutta........ Samassa Ayan maailmaan levisi jälleen tuo epämiellyttävä tunne siitä, että pimeys nielaisi. Toinen, se turvalliseksi koettu, oli nukahtanut ja nyt tyttönen oli yksin huoneessa. Sydän rupesi taas rummuttamaan ja katse harhaili huoneen poikki. Normaalisti Aya laittoi vessaan valon, joka antoi vähän turvaa, nyt sitä ei oltu laitettu. Eipä siis auttaisi muu kuin nukkua pimeydessä, sillä hänhän EI nousisi sängystä pimeällä. Möröt iskisivät heti sängyn alta tyttöparan kimppuun. Hetken aikaa mietittiin toimintasuunnitelmaa ja sitten vilkaistiin jälleen vieressä uinuvaa nuorukaista. Sitten kasvoille levisi leveä virnistys. Tartuttiin omaan tyynyyn ja siirrettiin sitä lähemmäs miekkosta. Sitten voitiinkin käpertyä jälleen nätisti kippuraan ja painaa selkä vasten toisen kylkeä. Eipähän enää pelottanut. Möröt joutuisivat kohtaamaan Danielin vihan, jos yrittäisivät jotakin..Ja sen Ayakin oli jo kuukaudessa oppinut ettei nukkuvaa Danielia kannattanut häiritä. Pääsi helpommalla kun antoi toisen vain nukkua.

Silmäluomet painoivat tonnin, joten niiden annettiin sulkeutua hiljakseen. Keuhkot vedettiin täyteen ilmaa, eikä voitu olla virnistämättä kun tunnettiin Danielin tuoksu nenässä. Toisen vieressä nukkuminen tuntui koko ajan vain mukavammalta ajatukselta. Vaikka toinen olikin ihan kännissä.
"Hyvää yötä Dan" Mutistiin vielä nopeasti ja sitten rentouduttiin täysin.. Meni muutama sekunti ja myös porkkanapää nukahti.

Yöunet sujuivat täysin mutkattomasti sammuneella pahiksella, joka tosin tuppasi aina muiden miesten tavoin kuorsaamaan nukkuessaan selällään, kiitokset alkoholille tästäkin. Niin kuin kaikki varmastikin tajusivat, alkoholi on vain ja ainoastaan hyvä asia. Kyllä, todellakin.
Väsyneet aivot keräsivät energiaa jaksaakseen aamulla muistuttaa, kuinka humalassa sitä oltiinkaan oltu. Siitä tulisi hauskaa. Ennustettavissa oli ihailtava krapula sekä pieniä muistikuvia siitä, mitä edellisenä iltana olikaan tullut tehtyä. Daniel ei varmastikaan pitäisi siitä, mitä tulisi muistamaan, ei sitten yhtään. Alun perin ei edes ollut tarkoitus ottaa yhtään mitään, mutta kuinkas olikaan käynyt? Ja ketä saamme syyttää tästä? Kierania.
Jossain vaiheessa yötä käännyttiin nukkumaan kyljelle ja siihen loppui sekin kuorsaus.

--------------

Tuntien päästä aurinko uskalsi jälleen tunkea säteensä jokaisesta ikkunan ja verhon raosta sisään, mikä sai automaattisesti Danin nostamaan päätään tyynystään silmät täynnä utua, joita alkoi välittömästi särkeä aivan suunnattomasti, kun niitä raotettiin. Pelkän valon näkeminen sai hänen päänsä laulamaan hoosiannaa järkyttävien rumpujen kera.
Kuka oli käynyt nostamassa verhot? Taasko Sarah oli päättänyt herättää hänet kaikista epämiellyttävimmällä tavalla? Mutta hetkinen.. Tämä ei ollut hänen huoneensa.
Katse kiersi hitaasti huonetta, jossa oltiin ja pysähtyi katsomaan edessä olevaa myttyä, joka tunnistettiin nopeasti Ayaksi, kiitos siitä, että tämä oli kääntänyt kasvonsa häneen päin. Aivan, hän oli Ayan luona. Eli ikkunoita ei ollut varustettu kunnollisilla rullaverhoilla, jotka eivät päästäisi auringonvaloa huoneeseen. Toinen näytti vielä nukkuvan, joten hänenkin kannattaisi jatkaa uniaan, olihan sentään viikonloppu. Mutta mitä helvettiä hän oli eilen tehnyt? Hän oli tullut tapaamaan Ayaa ja sitten…. päätynyt juomaan Kieranin kanssa…. ja jotain… ja jotain… Mrrrrrhhhhh… Raskaan tuntuiseen päähän alkoi sattua vain enemmän jo pelkästä ajattelusta..
Lisäksi hänellä oli sellainen hytinä, että eilisestä tultaisiin vielä kuulemaan ja kuitenkin hän oli tehnyt jotain todella tyhmää, jota katuu koko loppu elämänsä ajan. Aivan varmasti.

Punapäätä siirryttiin sitten jälleen katsomaan ja tämän kasvoja tarkasteltiin vaiti. Tuo näytti niin rauhalliselta… Niin VIERAALTA… Ei Aya tuon näköinen ollut valveilla ollessaan, ei todellakaan. Nyt hän jopa myönsi itselleen, että tyttö todellakin näytti kauniilta. Mutta eikös se ollutkin niin, että naiset näyttivät aina kauniilta nukkuessaan? Myös pussipirun kokoinen räjähdysaltis dynamiitti, joka oli toisinaan hyvin epänaisellinen.
Pää tuntui painavan vain enemmän. Ja joku hakkasi vasaralla hänen takaraivoaan rikki.. Ihme, ettei se ollut jo hajonnut.
Daniel painoi päänsä takaisin tyynyyn, käänsi selkänsä tyttöystävälleen ja veti peiton korviinsa peittääkseen silmänsä auringon häiritsevältä, ärsyttävältä valolta. Ja pian hän oli onnistunut jatkamaan uniaan.

Aya nukkui autuaan tietämättömänä muusta maailmasta. Kuitenkin jokin alkoi aamuyöstä häiritä tyttösen rauhaa, juuri sen jälkeen kun poikaystävä oli pysähtynyt tyttöä tuijottelemaan. Porkkanapään mielen valtasi uni, joka sai pienen kehon värähtämään usemmin kuin kerran. Unissaan hän käveli pitkin tietä, suuntanaan Danielin asunto. Kuitenkin tie vaikutti tuntemattomalta, se ei ollut asfalttia vaan hiekkaa. Sitten kaikki pimeni ja edessä tuntui seisovan joku. Aya kohotti katseensa ja kohtasi nuo silmät. Silmissä hehkuva pettymys, viha ja tyytymättömyys. Porkkanapää tiesi joutuvansa jälleen komeroon. Sinneppä suurikokoinen mies hänet heittikin, mutta läimäistessään oven kiinni.... Aya hätkähti hereille.

Hiukset olivat pörrössä, silmät kauhusta avonaiset ja keho värisi edelleen. Tajutessaan kuitenkin olevansa omassa huoneessaan tuo rentoutui hivenen. Sitten tasainen tuhina kiinnitti huomion, ainiin, Daniel oli täällä. Aya kohotti kulmaansa huvittuneena toiselle, joka oli sukeltanut peiton alle turvaan. Seuraavaksi katse hapuilikin kelloa, joka kertoi kellon olevan kahdeksan. Teki kovasti mieli jatkaa unia, mutta niin ei kuitenkaan tehty, sillä pelättiin painajaisen tulevan takaisin. Niimpä siili nousi ja käveli hitaasti huoneen poikki. Lattia tuntui viileältä varpaiden alla, joten ensimmäisenä jalkaan pitäisi saada sukat. Lisäksi pitäisi pukea jotain, joka olisi mahdollisimman helppo laittaa päälle. Niimpä jalkaan vetäistiin pörröiset sukat ja päälle vetästiin sininen mekko joka oli juuri siitä kätevä, ettei se tarvinnut kuin vetäistä päälle. Tosin se oli mukavasti hivenen läpinäkyvä, mutta ketä kiinnosti. Vessaan maleksittiin harjaamaan uudelleen hampaat ja hiukset. Hiukset vedettiin kireälle pompulalle ja sitten oltiin valmiita kohtaamaan maailma.

Danielia varten kaivettiin laatikosta särkylääkettä (REILUSTI), vesipullo sekä hammasharja. Ne laitettiin yöpöydälle, hymyiltiin ja lähdettiin viimein suuntaamaan alakertaan. Kahvin tuoksu tunki välittömästi naisen nenukkiin, joten Lina olisi mitä ilmeisemmin hereillä.
"Mitäs kyyhkyläinen?" Lina lausahtikin heti, kun Aya oli keittiöön astunut. Sitten nainen vilkaisi tyttösen asukokonaisuuden silmäillen läpi ja nosti peukaloaan.
"Hyvä valinta.."
"Ole hiljaa.." Aya murahti ja istahti keittiön pöydän kulmalle. Tuolihan olisi ollut ihan liian vaativan matalalla. Lina ojensi tottumuksesta porkkanapäälle kivennäisvesipullon, jonka tuo avasi tyytyväisenä.
"Miten Kieran?" Neiti kysäisi tajuttuaan sammuneen miehen kadonneen keittiön lattialta.
"Tuollahan se laatoittaa vessaa, aloitti ennen kuutta " Lina sanoi huvittuneena ja alkoi itse ryystää kahvia.

Hetken aikaa naiset istuivat hiljaisina ja joivat juomiaan. Eilinen oli molemmilla mielessä.
"Miten Daniel jaksaa?" Lina kysyi yllättäen ja sai Ayan vilkaisemaan itseään. Tyttö kohautti sitten olkiaan ja totesi toisen linnoittautuneen peiton alle. Lina hymyili, eikä tuo voinut mielessään olla iloitsematta siitä, että aamuisin pahantuulinen Aya vaikutti tänään täysin normaalilta. Daniel selvästi teki tyttöselle hyvää, tosin sitähän ei voitu sanoa Ayalle.

Ei mennyt aikaakaan, kun Ayan huoneesta poistumisen jälkeen pikkuinen chihuahua tulikin ärisemään sängyn reunalle. Dan ei jaksanut välittää moisesta ja kaivautui enemmän peiton ja tyynyjen alle saadakseen koiran äänen hiljenemään mielessään. Se ei kuitenkaan riittänyt, koira nimittäin oli päättänyt herättää hänet ja niinpä tämä päästi pikkuruisesta kurkustaan sellaista vinkulelu haukuntaa, että se oli ajaa Danielin hulluksi. Päähän sattui entistä enemmän ja korvissa kaikui kovana säälittävän kuuloinen haukunta, joka sahasi hänen aivojaan siisteiksi paloiksi kuin sirkkeli.
Pahiksella alkoi keittää ja vielä niin helvetisti, että sängystä noustiin rivakasti ylös ja tulistunut katse käännettiin pikkuruiseen Ticoon, joka jatkoi vain ärsyttämistä. Dan nappasi tätä taitavasti niskasta, jolloin koira alkoi vinkua draamakuningattaren tavoin, kuin tätä sattuisi.
”Turhaan yrität. Mä tiedän, ettei suhu ees satu!” ärähdettiin vihaisesti koiralle, jonka ininä vain yllytti päätä tuhoavaa päänsärkyä. Pariin otteeseen teki jo mieli hakata päätä seinään, mutta se jätettiin välistä. Koira laskettiin huoneen ulkopuolelle ja ovi paiskattiin kiinni suoraan sen nenän edestä. Tuollainen nilkki ei hänen uniaan häiritsisi!

Sängyn luo päästyään tummatukka suorastaan rojahti makoilemaan sen päälle. Peitto vedettiin uudemman kerran korviin ja hyvä asento otettiin. Hetken siinä jaksettiin maata, mutta jouduttiin pian toteamaan, ettei uni enää tulisi helvetillisen päänsäryn takia. Ja ilmeisesti kello oli jo jonkin verran, kun Aya oli siitä vierestä jonnekin kadonnut.
… Hän ei voisi mennä alas, ei todellakaan. Kun kerta päällä oli tällainen darra, ei voinut muuta kuin päätellä, että eilen oltiin mokailtu oikein olan edestä.. No… Kotiin voitaisiin aina häipyä ja todennäköisesti siellä ainakin kaksi karvaturria häntä ehtivät jo kaipailla. Toinen odotti aivan varmasti ulos pääsyä.
Ja sen ajatuksen saattelemana höyhensaarille palaaminen hylättiin. Ensiksi paikallistettiin tuolilla roikkuvat vaatteet, joiden luokse valuttiin hitaasti. Itse pukeminenkin oli hyvin hidasta toimintaa, kiitos auringon valon, joka sai verkkokalvot sulamaan ja mölyorkesterin jylläämään pään sisällä.
Kun vaatteet vihdoin olivat löytäneet oikeille paikoilleen, mentiin vessaan, jossa tarkistettiin ensimmäiseksi, kuinka räjähtäneeltä hän tällä hetkellä näytti. Niin ja näky ei miellyttänyt Danielia sitten yhtään. Silmät eivät meinanneet pysyä auki, hiukset olivat aivan sekaisin ja vain yhdessä yössä oli ehtinyt jo sänkeä pukkaamaan. Okei, oli hän näyttänyt pahemmaltakin. Tällä kertaa silmien alta puuttuivat mustat aukot.

Hitaasti, mutta varmasti alettiin itsensä herättely, joka sisälsi esille laitettujen särkylääkenappien napsimisen, kasvojen pesun kylmällä vedellä ja hiusten kampaamisen sormilla. Tähänkin meni yllättävän paljon aikaa, mutta seuraavan kerran kun herra itseään peilistä katsoi, ei näytetty enää niin pahalta. Vaikkakin kasvoista paistoi selvä krapulan tuottama tuska.
Sitten harjattiin vielä hampaat alkoholin maun ja ennen kaikkea sen hajun karkottamiseksi, jonka jälkeen lähdettiin suuntaamaan alakertaan. Chihuahua oli häntä jälleen vastassa ja portaisiin päästyään huomattiin, ettei tämä uskaltanut oma-aloitteisesti tulla alas, jonka takia pahista katsottiinkin hyvin vetoavasti.
”…. No okei, kunhan et pure…” myöntyi Daniel lopulta ja kävi nostamassa koiran syliinsä ylätasanteelta. Ihmeen kiltisti koira osasi olla hänen seurassaan. Ja tuo oikeastaan unohtui syliin, hänen oman kissansa tavoin, ja keittiöön laahustettiin.

Aya jatkoi rupatteluaan Linan kanssa, joka yllättävää kyllä ei näyttänyt yhtään väsyneeltä, vaikka oli valvonut ja sittemmin herännyt aikaisin tarkistamaan Kieranin kunnon. Kieran oli kuulemma välillä sammunut vessaan ja jatkanut sitten oksentamista. Ayaa moinen käytös kuvotti. Pitikö oikeasti juoda itsensä siihen kuntoon, ettei aamulla kyennyt pitämään mitään sisällä. Toisaalta käyttäytyminen oli Kieranille tyypillistä. Pojan itsekontrolli oli tietyissä asioissa lähes samaaluokkaa Ayan kanssa, eli siis täysin olematonta.
"Mun puolesta Kieran voi vaikka hukkua oksennukseensa, toihan on täysin sen oma moka" Aya mutisi hiljakseen ja sai Linan virnistämään leveästi.
"Sietäis sunkin Aya irrotella välillä muissa, kuin väkivallan merkeissä" Lina lausahti ja syöksyi alas väistääkseen mahdollisesti lentävää tavaraa. Kerrankin siili kuitenkin tyytyi vain mulkaisemaan naista paheksuvasti.
"Kai sä tiedät että sun huoltajantaidot on syvältä perseestä? Jos mutsi tietäs niin........." Aya murahti ja virnisti leveästi. Linaakin nauratti ja lopulta keskustelu päättyi siihen, että kaksi naista nauroi kippurassa keittiössä. Ayan äiti kuolisi siihen paikkaan, kun kuulisi mihin kaikkeen Lina hänen tytärtään kannusti.

Äkkiä Daniel oli laahustanut keittiöön ja Aya oli pudota pöydältä nähdessään mikä miekkosella oli sylissä. Tico vaikutti tyytyväiseltä ja oleskeli Danielin sylissä ilman suurempia vittuiluja. Tämä oli suoranainen ihme, sillä koira antoi ainoastaan Linan ja Ayan kannella itseään. Kieran ei saanut suunnilleen edes oleskella samassa huoneessa ylimystön kanssa.
"Huomenta.. Herättikö Tico sut.. Oisit nakannu sen ulos" Lina lausahti ensitöikseen ja sai Ayalta paheksuvan mulkaisun.
"Huomenta." Lausuttiin kuitenkin Ayankin suunnalta ja tarkasteltiin poikaystävän kuntoa, joka ei ilmeisesti ollut kovin kaksinen. Tyttösen kasvot kuitenkin olivat iloiset, vaikka Daniel näyttikin haudasta nousseelta. Olisi Aya voinut olla toiselle vihainenkin siitä eilisestä kännäilystä, muttei se kuulunut Ayan tyyliin.
"Haluatko sä kahvia? Tai jotain. Auta itseäsi hyvä herra... Tosta sun neitokaisesta kun ei ole mihinkään.. Se kun ei aamulla syö yleensä mitään. Kuivuu pois koko naikkonen... Ja tuossa lauseessa on sitten montakin merkitystä" Lina aloitti paapatuksen ja sai jälleen porkkanapäältä varoittavan katseen, joka kuitenkin ohitettiin lennosta.

Äkkiä kuului taas järkyttäviä oksentamisen ääniä ja epäilemättä nyyhkytystä. Lina ja Aya kohottivat kulmiaan ja samantien vanhempi naisista poistui keittiöstä. Ilmeisesti Kieranin olotila paheni koko ajan.
"Ootko sä okei?" Porkkana kysyi sitten Danielilta ja koitti olla ajattelematta Kierania oksentamassa. Ayan katse jumitti Danielin sylissä olevaan koiraan, joka läähätti ja heilutti iloisesti häntäänsä.
"Sä voit kyllä laskee sen alaskin.." Sanottiin vielä huvittuneena.

Naurusta päätellen Aya ja Lina olivat keittiössä, mikä aiheutti heti mukavaa jomotusta takaraivossa. Olisi pitänyt ottaa törkeä yliannostus särkylääkkeitä, mutta sitten hän olisi ollut aivan pihalla. Lääkehuuruissa oleminen oli vielä hullumpaa kuin alkoholin vaikutuksen alaisena, silloin ei oikeasti voinut tehdä yhtään mitään. Tuijottaa vain seinää suu auki koko päivän.
Daniel ignoorasi Linan puheet täysin. Lina nimittäin oli yksi viimeisimmistä ihmisistä, joita hän jaksoi krapulassa alkaa kuunnella, kun eivät tämän puheet koskeneet muuta kuin seksiä. Eikä seksi tainnut olla ihan tällaisen aamun puheenaiheita. Lisäksi päätä särki sen verran paljon, että muiden puheisiin oli vaikea keskittyä ilman, että se vain aiheutti enemmän kipua. Muutenkin aivoissa vallitsi suunnaton kaaos, jota yritettiin hitaasti saada takaisin järjestykseen. Hänellä ei nimittäin ollut edes kunnollista muistikuvaa eilisestä, siitä, mitä hän oli oikein Kieranin kanssa puhunut ja miten sen jälkeen oli päätynyt nukkumaan samaan sänkyyn tyttöystävänsä kanssa.

Pöydän alta pahis vetäisi tuolin itselleen ja laski Ticon maahan, painaen sitten poskensa viileää pöydän pintaa vasten. Siinä oli yllättävän mukavaa röhnöttää. Nälkä hänellä ei ollut, saati sitten jano, vatsa tuntui olevan vieläkin aivan täynnä alkoholia, mikä karkotti näläntunnetta.
”Joo…” Dan vastasi raukeasti punapäälle sulkien hetkeksi silmänsä. Oloa ei tietystikään helpottanut yhtään se, että Kieranin oksentelu kuului keittiöön asti. Siinä vaiheessa Daniel osasi kiittää onneaan, ettei ollut juonut itseään NOIN pöydän alle, kuin urheilija. Mutta voi helvetti älä nyt nyyhkytä siellä.. Millainen mies nyyhkyttää oksentaessaan? Ei siihen kuole. No okei, Kierania ei voinut luokitella mieheksi, kun Ayakin voitti tämän äijämäisyydessä.
” …. Mitä mä tein eilen…?” kysyttiin hetken päästä, kun ei oltu saatu omin avuin palautettua mieleen eilisiä tapahtumia. Ensimmäiseksi hän tosiaankin oli jutellut Kieranin kanssa Ayasta kaikenlaista, joista hän ei rehellisesti sanoen muistanut puoliakaan hieman myöhemmin ja tällä hetkellä tuskin yhtään mitään. Sen jälkeen taisi chihuahua purra urheilijaa? …. Ja sen jälkeen…. Pimeyttä, pimeyttä, hän jutteli Ayan kanssa yläkerrassa…

… Ei helvetti. Sitä ennenhän oltiin vedetty toinen oikein syliin ja vittu! Saatanan alkoholi! Perkelen hellyydenpuuskat! Hän ei enää ikinä joisi! Tämä oli jo niin nöyryyttävää!
Silmät olivat rävähtäneet auki, joilla katsottiin vain tyhjyyteen. Kunnes sitten nostettiin päätä ja noustiin ylös tuolilta.
”Pitää mennä, Mi-Cha odottaa jo lenkittäjäänsä”, heitti Daniel tekaistun tekosyyn ja lähti suuntaamaan eteistä kohti. Hänen oli pakko päästä pois.

Aya tuijotti Danielia hiljaisena ja hymyili pienesti. Daniel näytti väsyneeltä, kipeältä ja siltikin uskomattoman söpöltä. Siitä ei kuitenkaan sanottu toiselle mitään, sillä sen verran Ayakin tiesi ettei kukaan mies halunnut olla söpö ja toisekseen.. Kukaan ei halunnut kuulla ylimääräistä paskaa silloin kun oli krapulassa. Sen sijaan tyydyttiin vain katselemaan toista ja nauttimaan toisen läsnäolosta. Oli toinen kuinka huonossa kunnossa tahansa. Porkkanapään mielestä oli silti ihanaa nähdä toinen heti aamusta. Tämä tunne itseasiassa yllätti siilin itsensäkin. Ei Aya ollut tottunut kaipaamaan ketään lähelleen, tuo oli aina osannut olla itsekseen.

Yllätettyään itsestään täysin tunnistamattomia tunteita Ayan teki mieli paeta, kurkkua kuristi ja teki mieli lähteä selvittelemään päätä.. Toisaalta taas olisi tehnyt mieli käpertyä uudelleen Danielin syliin. Sitä ei kuitenkaan uskallettu tehdä ensinnäkään siksi että toisella oli muutenkin huono olo ja toisekseen siksi että toinen oli nyt selvä. Kyllä, porkkanapäällä oli henkisiä ongelmia enemmän kuin tarpeeksi.

Samassa toinen esitti kysymyksen ja Aya koitti miettiä mahdollisimman järkevää vastausta. Hänen mielestään Daniel oli ollut äärimmäisen ihana eilen, mutta sitähän ei voitaisi sanoa. Sitten Danin silmät rävähtivät auki ja tuo näytti itse muistaneen jotain eilisestä. Aya oli juuri kysymäisillään miksi toinen näytti kauhistuneelta, mutta Daniel ehti jälleen ensin. Toinen olisi siis lähdössä. Ayan aivot lagasivat, eihän hän halunnut toisen lähtevän.. Ei Ei Ei... Mutta miten hän estäisi toista.. Taklaamalla, kampittamalla, tyrmäämällä....... Ei, ei hän voisi sellaista tehdä mutta.. Mitä sitten... Viimein aivoihin jumitti jokin ajatus... Mutta miten se toteutettaisiin. Aya ei osannut tehdä tällaisia asioita. Hän oli äärimmäisen huono tämmöisessä.. Mutta..

Viimein nostettiin takapuoli pöydältä ja käveltiin hitaasti eteiseen. Sitten istahdettiin portaalle, vedettiin polvet syliin ja kohdistettiin katse toiseen.
"Dan... Onko sun pakko mennä? " Kysyttiin hitaasti ja napitettiin toista. Olotila oli täysin idiootti. Porkkanapää ei osannut kysyä nätisti, ei pyytää ei anella.... Mutta... Mieluummin hän yrittäisi olla mahdollisimman kiltti kuin antaisi toisen lähteä yhtään mihinkään. Huulet mutristuivat pienesti, suuret silmät laajenivat ja ilme muistutti epäilyttävän paljon Ticoa, silloin kun koiran mielessä oli jotain mitä haluttiin oikein kovasti...
"Mä en haluais että sä meet." Ja lisää epämääräisiä sanoja, poskia kuumotti ja katse laskettiin nyt lattiaan. Teki mieli oikeasti kalauttaa itseä jollain mahdollisimman kovalla. Mitä hittoa hän hommasi? Ilmeisesti Ayan aivot olivat kuolleet viimeyönä tai ainakin ne olivat tiltanneet pahasti.Eihän tämä ollut yhtään Ayan tapaista. Hitto.

Eteinen tuntui jo herran mielestä paljon turvallisemmalta paikalta, joten kotiin lähteminen oli ollut todella hyvä veto. Saisi omaa aikaa ajatusten järjestelyyn ja ennen kaikkea käytyä kylmässä suihkussa, joka kyllä herättäisi hänet täysin. Niin ja voisi kuunnella musiikkia niin paljon kuin vain mahdollista ja vaan maata sängyssä. Ah, pelkkä ajatuskin oli niin kiehtova, että tuskin maltettiin edes odottaa kotiin pääsyä.
Käsi ojennettiin ovenkahvaan ja siitä ehdittiin jo ottaa kiinni, kun Ayan ääni kuului takaa. Se sai nuorukaisen jäätymään täysin. Oliko hän varmasti kuullut oikein? Oliko punapää juuri PYYTÄNYT häntä JÄÄMÄÄN?
Tummat silmät käännettiin hitaasti tyttöön, jonka seurauksena ovenkahvasta päästettiin irti. Sillä hetkellä, kun Danin silmät sattuivat osumaan Ayan silmiin, valtasi hänet outo tunne. Se tunne taisi olla suurta hämmentyneisyyttä, mutta harvoin Daniel sitä pääsi kokemaan, joten se oli hänelle outoa.
Aya oli outo. Jo tämän katse oli…. pelottava… ja tämän käytös oli muutenkin hyvin outoa, mutta jollain kieroutuneella tavalla siitä pidettiin.

Ja kun tyttöystävä sitten vielä sanoi, ettei halunnut tummatukan lähtevän, oli se kuin viimeinen naula arkkuun. Ei, Daniel ei todellakaan voisi lähteä. Ei sitten millään. Eikä hän jostain syystä enää halunnutkaan. Ikään kuin joku olisi pyyhkäissyt hänen mielestään koko lähtemisajatuksen mennen tullen.
” …. Löitkö sä pääs tai jotain..?” vihdoinkin miehenalku sai jotain sanottua. Hän oli totaalisesti jäätynyt paikoilleen, eikä ollut varma, pääsisikö enää liikkumaan siitä yhtään mihinkään. Onneksi krapula muistutti olemassaolostaan päässä vihlaistessa ikävästi. Se oli ilmeisesti herätys tummatukalle, joka käveli Ayan eteen ja kyykistyi.
”Olisi kiva käydä kotona vähän siistiytymässä. Mutta kai sen voi hoitaa myöhemmin…” mumisi Dan yrittäessään nähdä tyttöystävänsä kasvot. Jotka olivat saaneet hieman enemmän väriä. Päätä oli pakko kallistaa, jotta ne nähtiin paremmin ja viimein, kun Daniel pääsi ne näkemään kunnolla, joutui hän puraisemaan huultaan.

Miten ilkeästä, miehekkäästä ja epätyttömäisestä Ayasta oli yhtäkkiä tullut niin helkkarin söpö olento? Aivan varmasti tällä oli ainakin kuumetta. Tai sitten päähän oli tullut niin kova isku, että se oli muuttanut tämän persoonallisuutta. Tai jopa jakanut sen kahtia…
.. Nyt jutut menivät kyllä yli hilseen.
”Teetkö mulle aamiaista?” Daniel kysyi kiusallaan ja virnisti vielä kaupan päälle, valmistautuen siihen, että tällä kertaa saisi aivan varmasti ainakin läppäisyn käsivarteen.

Aya tuijotti lattiaa ja toivoi ettei toinen lähtisi. Samassa toinen olikin jo kysäissyt jotain. Katsetta ei nostettu, mutta kasvoille jumitti jonkinmoinen virnistys.
"En.. Mä en vaa haluu että sä lähet" Tyttö lausahti ja tajusi toisen yllättäen kyykistyneen eteensä. Katse kohotettiin varovaisesti tummiin silmiin ja virnistettiin entistä leveämmin. Tämähän oli ollut toimiva taktiikka.
"Sä näytät hyvältä noinki.. Miksi siis siistiytyä" Aya lausahti ja silmissä tuikki. Viereisessä huoneessa Lina oli jo hetken aikaa tehnyt epämääräisiä cheerleader-liikkeitä ja samalla itkenyt onnesta. Viimeinkin yksi lapsista oli oppinut jotakin.

Toisen lausahdus aamupalasta sai Ayan naurahtamaan. Mitä hemmettiä toinen kuvitteli, että hän oli kokonaan pehmentynyt ja alkaisi kotiorjaksi. Ei tässä elämässä....
"En todellakaan" Tyttö lausahti sitten painokkaasti ja näytti toiselle kieltä.
"Ja tiiäkkö ennenvanhaan MIEHET metsästi NAISILLE ruokaa.. Jos et itte osaa jääkaapista muonaa ottaa niin voit olla nälissäs" Joo, palattiin takaisin normaaliin, mutta vielä hetki piti söpöillä, joten tökättiin Danielia nenään. Oli oli kupliva, iloinen ja kerrassaan mahtava. Mikään ei voisi pilata tätä hetkeä.. Ei mikään.. Seurustelu oli oikeastaan hemmetin hauskaa.. Ainakin tämmöiset hetket olivat kultaakin kalliimpia.. Siilin piikit oli totaalisesti vedetty sileiksi ja tilalla oli se iloinen tyttönen, jollaisen vain kaverit saivat nähdä. Tosin, pieniä eroja kavereiden Ayaan oli.. Nimittäin Danielin söpö naama sai Ayan kallistamaan päätään, kasvoille taiottiin ilkikurinen ilme ja viimein painettiin huulet toisen huulille.Toinen käsi kosketti niskaa, toinen pörrötti hiuksia.

Viimein huulet erosivat, tyttösen silmät tuikkivat ja sitten noustiin portailta.
"Tuleppas nyt mies ja metsästä ruokasi jääkaapista" Aya lausahti ja lähti marssimaan takaisin keittiöön. Samalle paikalle, eli siis keittiönpöydän kulmalle istahdettiin ja tartuttiin jälleen kivennäisvesipulloon. Kasvoilla jumitti sellainen hymy, joka sai viereisestä huoneesta kurkkivan Linan hämmentymään totaalisesti. Sitten nainen meni, tarttui oksentamisen lopettaneeseen Kieraniin ja lähti raahaamaan tuota eteiseen.
"Aya mäpä käytän Kierania lääkärillä, ettei se kuivu kun on oksentanu niin paljon" Lina lausahti ovelta ja samassa kaksikko olikin jo häipynyt. Aya tuijotti äkkilähtöä hämmentyneenä, muttei kommentoinut sitä sen tarkemmin.. Nyt ei ehditty.. Piti tuijottaa Danielia.

”Niin sillon kun asuttiin luolissa”, tokaistiin punapäälle. Ilmeisesti tämä ei niin sekaisin vielä ollut, että suostui alkamaan kotirouvaksi. Haha, Daniel ei kyllä ikinä voisi kuvitella Ayaa hääräämässä hellan ääressä essu yllään, ei todellakaan. Jos joskus niin käy, hän lupaa syödä koko päivän makeisia ja juoda limua.
Tyttö näytti iloiselta, mikä sai pienen hymyn ilmestymään Danin kasvoille, vaikkakin ne näyttivät selvästikin vielä kärsiviltä, olo kun ei ollut paras mahdollinen. Tämä päivä sai mennä hitaasti ja rauhallisesti, ei mitään häslinkiä, jotta darrastakin joskus päästäisiin.
Sitten saatiinkin vielä oikein suudelma tyttöystävältä, joka normaalisti ei tuosta noin vain niitä jaellut. Mutta ei siinä mitään valittamista ollut, päinvastoin, Daniel oli tyytyväinen ja alkoi pikkuhiljaa kokea eilisen ryyppäyksen sittenkin kannattavaksi asiaksi. Sitä ei kuitenkaan koskaan tultaisi sanomaan ääneen. Niinpä suudelmaan vastattiin. Hiusten pörrötys ei myöskään häntä haitannut, olivathan hänen hiuksensa jo ties kuinka sekaisin, vaikka niitä oltiinkin yritetty laittaa vähän parempaan kuosiin. No, krapulassa oli lupa olla räjähtäneen näköinen. Ja sitä hän totisesti oli, sanoi Aya sitten mitä tahansa.

Daniel tyytyi hymisemään myöntyvästi pussipirun kommentille ja seurasi tätä keittiöön, jossa alkoi tarkastella jääkaappia. Siellä oli kaikkea, mitä heidän kaappinsa sisälsi ja paljon muuta. Jopa hunajamelonia, joka otettiin kainaloon. Milloin viimeksi hän oli sitäkään päässyt syömään? Jaa-a, se oli hyvä kysymys.
Mielessä käväisi myös yksi asia. Nimittäin hänen lempiruokansa, jota Sarah ei sitten millään antanut adoptiopoikansa syödä kotona, mikä harmitti aivan suunnattomasti Dania. Ehkäpä täällä niitä olisi? Niinpä jääkaapin ovi suljettiin ja alettiin käydä jokaista kaappia läpi. Lautasia… Laseja…. Mausteita… Riisiä… Bingo! Kananuudeleita.
Nuudelipaketti napattiin silmät huomattavasti pirteämpinä kouraan. Sitten hunajameloni ja kananuudelit laskettiin keittiötasolle, jonka jälkeen oma-aloitteisesti Dan alkoi kaivaa keittiötason alapuolella olevia kaappeja löytääkseen sopivan kokoisen kattilan. Päätä alkoi heti särkeä, kun eri kokoiset kattilat osuivat toisiinsa päästäessään inhottavan kolahdusäänen, joka sai miehenalun irvistämään pienesti sekä pitelemään päätään. Sen ei kuitenkaan annettu lannistaa. Hän halusi nuudeleita ja niitä hän myös tulisi saamaan! Kun oikean kokoinen kattila oli löydetty, laitettiin sinne hyvin tottuneesti tietty määrä vettä ja se laitettiin hellalle lämpiämään.
”Miksi rikkailla on kananuudeleita kaapissa? Eikös se ole tällaisten köyhien ruokaa?” No eikö muka ollut? Nuudelit olivat äärettömän halpoja ja ennen kaikkea helppo valmistaa, mikään ei voinut mennä pieleen. Siihen ei nimittäin tarvittu kokkaustaitoja.

Rikkaiden keittiö oli oikea unelmien täyttymys, tällaisen hänkin halusi. Keittiön, josta löytyisi kananuudeleita JA hunajamelonia. Muuta hän ei tarvitsisi.
”Tykkäätkö sä hunajamelonista?” kysyi Daniel sitten kääntyessään Ayaan päin pidellen melonia kädessään. Hän ei nimittäin tiennyt ollenkaan toisen ruokailutottumuksista. Mitä nyt makeiset hän kyllä muisti, ne kirotut sokeripommit, joita katsoessa ja ajatellessa voi jo pahoin.

Aya istui pöydänkulmalla varsin tyytyväisenä itseensä. Tosin Linan äkkihäipyminen huolestutti hetken aikaa, oliko naikkonen raahannut Kiekon lääkäriin syystä vai ei......... Hankalaa. Toisaalta, Linan tuntien tuo vain halusi antaa pariskunnalle aikaa olla kahdestaan.. Mikä oli sinäänsä ihan mukavaa.... Daniel rupesi kuitenkin penkomaan kaappeja ja Aya näki tuon tarttuvan hunajameloniin. Porkkanapää itse oli oikea hedelmänmussuttaja ja kaikki hedelmät olivat tuon herkkua. Hunajameloni lukeutui suosikkeihin makeutensa vuoksi. YAM.

Sitten seurattiin, kun pojan kasvoille kiipesi etsivä ilme. Kulmaa kohotettiin hämmentyneenä ja mietittiin mitä hittoa toinen etsi. Kurkisteli eri kaappeihin, muttei näyttänyt löytävän etsimäänsä. Aya oli juuri kysymässä voisiko auttaa Dania jotenkin, kun miekkonen iski kyntensä kananuudeleihin. Aya virnisti toisen mahtavalle ilmeelle. Ilmeisesti miekkonen löysi etsimänsä ja taisipa olla erityisen mieluisaa tämä kananuudeli. Pitipä laittaa jonnekkin muistilokeroon, että Daniel tykkäsi hunajamelonista JA kananuudelista. Ajatuksista havahduttiin, kun toinen kysäisi nuudeleista. Porkkanapää kohautti olkiaan.
"No ensiksi, mä tykkään nuudeleista, toiseksi Lina tekee harvemmin meillä muonaa ja mä en jaksa joka ilta tehdä muonaa, joten... Nuudelit on kätevä vaihtoehto, koska ne Kierankin kykenee valmistamaan ilman mun apua.. Tosin se ei kykene valmistamaan niitä kattilassa.. Joten se keittää vettä vedenkeittimessä, kippaa kiehuvana syvälle lautaselle ja sitten laittaa nuudelit sinne" Aya puheli hymyillen ja tuijotti Danielia pää kallistettuna. Ensimmäistä kertaa Daniel oli oikeasti sanonut häntä 'rikkaaksi'.. Yleensä poika ei vihjaillut asian suuntaan...

Aya oli siirtynyt tuijottamaan Danielin hiuskuontaloa siinä vaiheessa kun kysyttiin toinen kysymys. Kulmaa kohotettiin hivenen.. Jaahas, vai aikoi poika jatkaa kyselytuokiotaan.. Ei siinä mitään.. Vastailtaisiin täysin normaalisti.
"Joo no mä tykkään oikeastaan kaikista hedelmistä. Hunajameloni on hyvää, koska se on makeeta" Lausuttiin hitaasti ja asettauduttiin hivenen etukenoon, kyynärpäät reisiä vasten ja pää nojasi käsiin.

Toisen kokkailuja katsellessaan ei voitu olla miettimättä miksi toinen oli valinnut juuri kananuudelit.... Olisihan kaapista löytynyt muutakin.
"Sä taidat tykätä kananuudeleista" Lausuttiin viimein ja katseltiin toista tummilla silmillä. Hitto Danielin kokkailuja oli hauska tuijotella.. Harvinainen näky, että mies hääräsi keittiössä. Heillähän asui vain kolme NAISTA.
"Ja tiiäkkö musta on hiton........ Hienoa että sä osaat keittää nuudeleita" Virnistettiin leveästi, mieli oli tehnyt sanoa jotain ihan muuta sanan hieno tilalla, mutta se kyseinen sana onnistuttiin nielaisemaan viime hetkellä.

Ticokin oli haistanut Danielin kokkaukset ja kipitti tassut lattiaa raapien Danielin viereen istumaan. Sitten toista tuijotettiin isoilla silmillä.
"Tico ei kerjää" Aya murhati ja koira luimisti korviaan luoden kasvoilleen hyvin väärinymmärretyn ilmeen.

Daniel oli jaksanut hyvin keskittyä esittämään Ayalle pari kysymystä, muttei sitten jaksanut enää keskittyä kuuntelemaan tämän vastauksia niihin. Hänen huomionsa oli nimittäin täysin hunajamelonissa, jota hän alkoi halkoa tottuneesti keittiöstä metsästämällään veitsellä. Veitsen kolahdukset leikkuulautaan eivät oletetustikaan tuntuneet mukavalta pääkopassa, muttei siitä jaksettu sen erityisemmin välittää.
Katse kiinnittyi sitten kiehuvaan veteen, jonne kipattiin nuudelit mausteineen päivineen ja ne jätettiin hautumaan. Ja huomio siirtyi jälleen hunajameloniin, joka oltiin kohta saatu pilkottua sopivan kokoisiin osiin.

”Joo, en saa syödä niitä kotona. Kuulemma ei ole tarpeeksi ravitsevaa ja jäkä jäkä jää”, miehenalku kertoi kuultuaan punapään toteamuksen. Siihen hän sentään jaksoi jotain sanoa. Samalla etsittiin sopivan kokoisia astioita, kunnes ne viimein löydettiin; kulho ja lautanen. Lautaselle laitettiin pilkottu hunajameloni ja turhat nuudelivedet käytiin kaatamassa alas lavuaarista, minkä jälkeen ne kipattiin kulhoon. Vielä haarukka ja se oli siinä.
Kun kokkailut oli hoidettu – joo, kokkailut ja kokkailut, majoittauduttiin pöydän ääreen ja aloitettiin syöminen. Mitä nyt työnnettiin hunajameloni lautasta lähemmäs tyttöä, jotta tämäkin voisi syödä jotain.

Kananuudeleita oltiinkin jo ehditty kaivata ja paljon. Oli suoranainen helpotus saada syödä niitä, sillä vähään aikaan niitä ei taas saataisi. Pahis oli sangen tyytyväinen ja se paistoi myös hänen kasvoiltaan. Syötyään nuudelit Daniel otti pari hunajamelonin palasta ja sen yhteydessä laittoi mukamas vahingossa kämmenensä tyttöystävän kämmenen päälle. Se ei kuitenkaan jäänyt siihen, vaan toisen käsi painettiin omaa poskea vasten.
Se tuntui mukavalta. Ayalla oli niin ihanan pehmeä iho, että pieni hymynkaarre kumpusi herran huulille, siinä ohella kun pidettiin pientä taukoa syömisestä. Mutta silloin hän tajusi tehneensä virheen; hän oli laittanut pussipirun käden sen helvetin pienen palovamman päälle, jota hän oli niin helvetisti yrittänyt piilotella tältä. Niin ja älkää kysykö, miten tappelusta sellaisen voi saada, se vain oltiin saatu joukkotappelusta ja sillä siisti. Sarah oli jo aivan helvetisti jaksanut saarnata siitä, joten pahis ei mielellään kuulisi edes samaan asiaan viittaavaa saarnaa, saati vittuilua Ayalta.

Aya tuijotti toisen kokkailuja ja tuon teki kauheasti mieli alkaa aukoa sievää nassuaan toiselle. Daniel ei selvästikkään ollut mies, koska kykeni keskittymään moneen asiaan yhtäaikaa. Ajatus sai virneen nousemaan tyttösen kasvoille, mutta vielä kyettiin pitämään naama ummessa. Ei nimittäin haluttu kuumia nuudelikeitoksia päähän. Hmmn. Danielilla oli tapana olla lähes yhtä äkkipikainen kuin Aya, okei ei puhuttu samasta asiastakaan, mutta AYAN mielestä.
"Kylläpäs sä hyvin osaat leikata sitä melonia" Lausahdettiin kuitenkin virnuillen toisen kokkailuille.. Miehet eivät kokanneet.. Eivät Ayan mielestä, toisaalta tyttösen todellisuus ulottui Kieraniin.. Joka olisi varmasti kyennyt leikkaamaan peukalonsa irti vaikka juustohöylällä, eli oli turvallisuusriski päästää miekkonen keittiöön.

Viimein Daniel rupesi tyytyväisen oloisena syömään kokkailujaan. Nuudelit upposivat toisen kitaan semmoisella tahdilla, että Aya kohotti kulmaansa. Raukka, ei ollut saanut nuudeleita ilmeisesti hetkeen. Hunajameloniakin mussutettiin suhteellisen onnellisen oloisena. Aya käänsi katseensa kivennäisvesipulloon ja tutkaili sen etikettiä, kunnes tunsi Danielin käden oman kätensä päällä. Siili kohotti katseensa ja kääntyi katsomaan nuorukaista hymyillen. Ai että toinen oli söpö. Tässä söpöysfantasiassa elettiin siihen asti, kunnes käsi kohosi poskelle. Mieleen jäi jumiin awwwwwwwwwwwwwwwww-efekti, kunnes tajuttiin peukalon alla oleva pieni kolo. Porkkanapään kulma kohosi ja hyvä ettei tuo purrut itseään kieleen. Mitä hemmettiä, eihän Danielin kasvoissa ennen mitään epämääräisiä koloja/arpia ollut ollut. Hmmn.. Silmät siristyivät ja neitokainen kumartui lähemmäs katsomaan moista näkyä. Miksi hitossa miekkosella oli palojälki kasvoissaan..............
"Dan..? Mitä hittoa sullon naamassa?" Aya kysyi ja hymyili mahdollisimman herttaisesti.. Tätä ilmettä kesti noin minuutin kunnes tuon kasvot tummuivat.
"Ootko sä kenties ottanu yhteen jonkun kanssa? Koska mullon vähän semmonen kutina että tää on tappelusta saatu jälki.. Keittiössä saadut vammat on erilaisia" Porkkana sanoi kuivasti ja tuijotti toista vaativasti. Danielin olisi parempi laulaa tämä asia hänelle ja mielellään mahdollisimman pian.. Tottakai Ayan oli hyvä saarnata poikkikselle väkivallasta, koska tyttönen ei itse sellaista vääryyttä koskaan harjoittanut.

Danielia katsottiin odottavasti, mutta kuten tavallista nuorukainen ei ilmeisesti halunnut hänen saarnojaan kuunnella.
"Olet säkin kuvatus.. Menet ja otat arven kasvoihis ja kuvittelet etten mä sitä huomaa... Tai no okei mä en suoraan sitä huomannut, mutta huomasimpa kuitenkin.. muahahha" Aya sanoi ja irvaili mahdollisimman selkästi toiselle. Hemmetin Daniel, oli yrittänyt huijata häntä.. Mutta keneköhän kanssa miekkonen oli ottanut yhteen.. Oikeastaan Aya ei halunnut tietää.
"No sitähän sanotaan että arvet komistaa tai jtn.. Oisin kyllä mielellään pitäny sun naaman entisellään" Joo, pakko oli vähän vielä aukoa nassua, kun kerran toinen oli yrittänyt salata häneltä tällaisen asian.. MIEHET. Toisaalta.. Kieranista olisi kyllä saanut heti selville, että tuon kasvoissa oli arpikudosta.. Koska, Kiekko olisi yksinkertaisesti itkenyt lopunelämäänsä ettei voi kulkea julkisilla paikoilla.

Ja heti se alkoi, nimittäin tenttaus. Miehenalku siirsi välittömästi Ayan käden pois poskeltaan ja päästi siitä vielä irti. Hienoa, todella hienoa. Tätä hän oli viimeiseksi halunnut, mutta omapahan oli vikansa, kun mokasi. Tyttöystävän kasvoihin ei edes katsottu, leikittiin jälleen, että pöytä oli muuttunut niin mielenkiintoiseksi asiaksi, ettei siitä voitu edes katsetta, saati sitten huomiota siirtää pois.
Miten hän edes voisi selittää tilanteen tälle? Oikeastaan monella eri tavalla, muttei yksikään niistä olisi sellainen, joka saisi tämän ymmärtämään, miksi hän oli sellaiseen tilanteeseen joutunut, ei hakeutunut. Pieni, hassu tappelu vain, ei muuta. Eikä jälki edes ollut iso. Se oli melkein kuin hankauma, tosin ei läheskään niin näkyvä, onneksi. Joten mikä on ongelmana? Hän on jo aikuinen mies, joten eikös hän saa tehdä aivan niin kuin itse haluaa ilman, että kukaan puuttuu hänen tekemisiinsä?

Mahtavaa. Punapää jaksoi vielä kaiken kukkuraksi vittuilla hänelle asiasta, mikä alkoi pikkuhiljaa keittää päänsärystä kärsivää Danielia, jonka päähän alkoi jo pelkkä toisen puheen kuunteleminen sattua.
Hetki vielä maltettiin odottaa, mutta koska toinen ei tajunnut pitää naamaansa kiinni, nousi herra ylös pöydän äärestä, nosti naurettavan kevyen Ayan käsivarsilleen ja lähti suunnistamaan takapihalle mitään sanomatta. Takaovi avattiin melko kätevästi, vaikka molemmat kädet olivatkin vastuussa siitä, ettei Aya pääsisi missään vaiheessa tippumaan alas. Pihalla sijaitseva uima-allas oli täynnä tarpeeksi puhtaan näköistä vettä, jolloin katse siirrettiin sylissä kököttävään tyttöön. Hän oli osannut odottaa, että näillä oli sellainenkin luksustavara kuin uima-allas. Joka tosin oli lähinnä vain talon koristeena. Ainakin herra uskoi näin.
”Osaatko uida?” tältä kysyttiin ja kun vastaus oli myöntävä, heitti Dan toisen uima-altaaseen niin, että kuului kunnon loiskahdus. Nyt oli hänen vuoronsa pitää hauskaa.
”Se oli pieni joukkotappelu vain, ei mitään vakavaa. Ja ei tää ole edes kauhean paha, pintanaarmu vain.” herra perusteli vielä altaassa olevalle punapäälle.
Ehkäpä tämä nyt tajusi pitää sen suloisen turpansa ummessa?

Aya virnuili toiselle leveästi, mutta ei saanut edelleenkään vastauksia, mikä taas oli hivenen harmillista. Miksi miesten piti aina olla niin hankalia.. Mikseivät ne vain voineet laulaa laulujaan. Oltaisiin päästy paljon helpommalla.. Pitäisi siis ilmeisesti yrittää udella jostain muualta mitä oli tapahtunut hmmn.. Ayan ajatukset katkesivat siinä vaiheessa, kun toinen nappasi hänestä kiinni. Mitä hittoa toinen nyt touhusi? Mihin oltiin matkalla.? Hämmentynyt Aya tuijotti Danielia, sitten suuntaa johon he olivat menossa.. Ilmeisesti Daniel halusi kanniskella häntä, koska miekkonen suuntasi ulos.. Mitä hemmettiä?
"Mitä sä teet... Laske mut alas senkin idiootti" Aya nauroi, mutta hiljeni kuulessaan Danielin kysymyksen..
"No tottakai mä osaan uida, onhan meillä uima-alla.............IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIKKKKKKKKKKKKKKKKK" Aya selitti, kunnes tajusi putoavansa. Silloin ilmoille tuli todella naisellinen kiljaisu, joka loppui vasta kun molskahdettiin altaaseen.

Vesi ei ollut itseasiassa kovinkaan kylmää. Mukavan viileää lähinnä.. Siltikin olisi ollut mukava VALITA itse uintivaatteet. Sininen mekko ei ehkä olisi ollut ykkösvalinta uintihommissa. Viimein tyttönen potkaisi muutaman kerran ylöspäin ja sai kasvonsa pinnalle..
"SAATANAN HULLU" Aya raivosi ja mulkoili toista vähintäänkin paheksuvasti. Mitä hittoa toinen oli tehnyt? Nakannut hänet suoraan altaaseen.. Ja sitten piti vielä vinoilla joukkotappelusta. Aya mutristi huuliaan ja mulkoili toista. Ilmeisesti Danielilla oli hauskaa.. Aya uiskenteli hetkeksi uima-altaan matalampaan päätyyn saadakseen jalat pohjaan saakka. Sitten tuo repi sinisen mekon yltään koska uiminen sen kanssa oli huomattavan vittumaista. Mekko nostettiin nopeasti reunukselle ja sitten jatkettiin matkaa takaisin syvempään päätyyn. Uiminen ei ollut Ayan parhaita lajeja, sillä välillä olisi ollut kiva yltää kunnolla pohjaan saakka.
"Dan.. Tiiätkö mitä.? On se kiva että sulla on hauskaa " Aya murisi toiselle vedestä. Danielin kohdalle pysähdyttiinkin hetkeksi miettimään sotasuunnitelmaa.

Viimein Ayan kasvoilla kohosi hymy. Sellainen oikein hunajainen, en tee koskaan mitään ilkeää hymy. Sitten tuo kiipesi epämääräisesti uima-altaan reunalle, laittoi jalkansa vasten altaan seinämää, tarttui kaksinkäsin kiinni Danielin jalasta ja ponkaisi jaloillaan kauemmaksi. Tässä vaiheessa piti olla melko reipas, ettei jääty poikaystävän alle..... Ei nimittäin haluttu upota pohjaan Danielin alla... Epämukavaa... Eipäs mennyt aikaakaan kun idiootti oli itsekkin vedessä.
"No onkos nyt hauskaa" Aya hihitteli ja potkiskeli paikoillaan. Välillä tyttö umplahti leukaansa myöten veteen sillä paikoillaan potkiminen oli yllättävän työlästä. Pitäisi varmaan uida tikkaille.

Daniel vain virnuili tyytyväisenä katsoessaan vedessä lilluvaa Ayaa, jonka look oli selvästikin muuttunut parempaan suuntaan. Ei aina tarvinnut olla kuiva näyttääkseen hyvältä. Tämän ilmeestä kuitenkin huomasi, ettei pahuksen pieni hupaisa teko ollut ollut mieleinen. Ainakin se oli hänelle, ja eikös se ole pääasia? Pitäähän toisellakin osapuolella olla hupinsa.
Tummat silmät seurasivat pienen ilkikurisuuden pilkkeen maustamina punapään tekemisiä ja totta kai tämän huutoa ei ollut otettu kuuleviin korviinsakaan. Lisää viihdettä uima-altaalle toi ilmiselvästi se, kun tyttö kävi hieman matalammalla ottamassa mekon pois yltään. Kyllä, Dankin oli mies, joka osasi nauttia nähdessään tavallista enemmän paljasta pintaa. Mihin ei ollut eilen osannut kiinnittää huomiota.
“Ja sehän on pääasia.” todettiin tyttöystävälle, jonka jälkeen katse lipui tämän vartalon läpi hitaasti. Niinpä niin, kauniin, vähäpukeisen naisen katselu oli aina enemmän kuin pelkkää hupia.

Vielä hetki sitten niin tympeältä näyttänyt neito loihtikin sitten kasvoilleen hymyn, mikä sai miehenalun nostamaan epäileväisesti kulmaansa. Hän tiesi sen aivan yhtä hyvin kuin pussipirukin, ettei se tiennyt hyvää. Asia olikin sitten erikseen, osattiinko aavistaa, mitä tämä teki seuraavaksi; vetäisi hänet lahjakkaasti seurakseen uima-altaaseen.
Hyvä, ettei vedetty keuhkot täyteen vettä, kun moinen kosto tuli yllätyksenä. Oli ollut ihme, että Aya ylipäätään oli edes päättänyt kokeilla jotain noin radikaalia ja vielä onnistunut siinä.
Pari minuuttia kestänyt hymy oli tipotiessään ja tilalla oli suoraksi viivaksi vedetty suu. Märät hiukset peittivät tällä hetkellä niin helvetisti palavia silmiä, ettei niiden katse onnistunut olemaan kovinkaan vaikuttava. Onneksi jalat sentään ottivat pohjaan.
“Toi oli viimenen pisara. Sut pitäs hukuttaa!” Dan sihahti ja ui punapään kimppuun, yrittäen leikillään hukuttaa tätä. Aivan tarkoituksella Aya päästettiin pariin otteeseen karkaamaan, jotta leikistä tulisi mielenkiintoisempaa, vaikkakin tämän kiinni ottaminen oli helppoa. Niin ja antoi Daniel tämänkin yrittää hukuttaa hänet, pitihän tytölläkin jotain iloa olla.

Aya uiskenteli edestakaisin vedessä, katsellen Danielin pintaannousua. Suloinen hymy oli jumittanut huulille, tosin se hävisi melko äkkiä... Daniel ei nimittäin vaikuttanut asiasta ilahtuneen ja tämän takia tyttönen rupesi melko sutjakkaasti uimaan kauemmas pojasta. Ainakin etumatkaa pitäisi saada ennen kuin toinen kostaisi hänen kostonsa.. Hihhiiihiii.. Ja Danielin tuntien....................... Se olisi jotain hyvin epämääräistä

Äkkiä toinen lausahti jotain hukuttamisesta, jolloin Aya kiljaisi ja lähti uimaan mahdollisimman nopeaa karkuun.. Tämä kuitenkin jostain kumman syystä epäonnistui surkeasti pakoyrityksessään ja upposi pinnan alle. Pinnalle päästiin kuitenkin takaisin melko nopeasti, Danielia läppäistiin kevyesti naamaan ja huulia mutrsistettiin dramaattisesti. Sitten loikattiin toisen kimppuun ja painettiin Dan vuorostaan veden alle. Tosin toinen nähtävästi antoi tyttösen tehdä sen, koska tapaus oli liiankin helppo upotettava.. Pian pääsi kuitenkin Aya itse jälleen vedenalle. Hemmetin jätkä, sietäisi itse saada vähintäänkin selkään.. Aina pinnalle päästessä piti vetää syvää henkeä ja vähän loiskauttaa vettä DanDanin naamalle. Välillä olisi mieli tehnyt upottaa tuo kokonaan pinnan alle.. Sitten olisi itse voinut kiivetä tuon olkapäille seisomaan ja kuvitella olevansa pitkä ihminen.. Sitä ei kuitenkaan tehty, koska lopputulos olisi epäilemättä ollut lähinnä surkea yritys.
"Kuuleppas nyt mies.. Sietäsit saada selkääs" Aya puuskahti hetken kuluttua ja repesi totaalisesti nauramaan. Olivat hekin niin... lapsia.. Aina välillä.. Toisaalta se oli vain hyvä juttu.
"Kehtaatkin upottaa mua pinnan alle. Tiiätkö ettei se oo luvallista..Ei NAISIA kohdella näin senkin ruoja" Sitten räiskäytettiin vettä toisen kasvoille..

Hetken aikaa jatkettiin vielä vedessä temmeltämistä, mutta tajutessaan joutuneensa taas syvempään päätyyn, Aya takertui Danin käsivarteen. Eipähän tarvinnut koko ajan uiskennella.. Se oli yllättävän raskasta. Tai no kevyttä se varmaan Danielille oli, kun roikaleella ylsivät jalat koko ajan pohjaan. Ayalla taas eivät edes varpaat koskettaneet pohjaa, elämä oli niiiiiiin epäreilua välillä. Niimpä sitä sitten roikuttiin toisen käsivarressa ja otsa laskettiin tuon olkapäätä vasten.
"En jaksa uida.......... Pikkujalkani ovat väsyneet" Aya mutisi hiljakseen ja huulet mutristuivat ajattelematta epämääräiseen ilmeeseen. (tähän ilmeeseen olisivat sopineet myös luimistavat korvat)

Siinä sitä sitten riiputtiin poikaystävän käsivarressa ja olo tuntui vähintäänkin idiootilta.

Niin minne se vähänkään kypsästi käyttäytyvä Daniel oli oikein kadonnut? Tällä hetkellä kun oli vallassa Daniel viisi vee, joka LEIKKI neljävuotiaan Ayan kanssa uima-altaalla ilman vanhempien lupaa, saati sitten ilman minkäänlaista valvontaa. Selitys oli yksinkertainen; kypsä Dan oli lähtenyt lomalle vähäksi aikaa.
Ehkei kuitenkaan. Jokaista aikuista ja vähemmän aikuista sattui aina silloin tällöin lapsettamaan ja nyt oli vain käynyt niin myös pahiksen kohdalla.

Aluksi koko juttua oltiin pidetty aivan naurettavana, mutta vähitellen siitä alettiin yhä enemmän innostua, se kun oli kaikesta lapsellisuudesta huolimatta hauskaa. Märistä vaatteista ei jaksettu välittää, niitä ei edes muistettu, saati sitten krapulaa, joka oli huomattavasti helpottanut aivojen saadessa nestettä.
Toisen hukuttaminen oli lapsellista, älyvapaata ja vajaiden tyyppien toimintaa. Siltikin Daniel jatkoi sitä ja antoi Ayan aina kostaa takaisin, sillä jo hän ei olisi vähän avittanut tätä, tuskinpa Aya olisi saanut kostettua hänelle yhtään mitään. Punapään antama läpsäisy ei tuntunut oikein missään, mutta se, että toinen roiskautti vettä hänen päälleen, ei ollut mukavaa. Ei sillä, että hän olisi enää tässä vaiheessa tajunnut harmitella läpimäräksi kastuneita hiuksiaan – ja yleensä hän ei edes välittänyt sen erityisemmin, miten ne olivat, vaan vesi onnistui aina häiriköimään hänen silmiään. Siitä ei kuitenkaan sanottu tavoista poiketen yhtään mitään.
Punapää repesi railakkaaseen nauruun, mikä sai leveän hymyn valtaamaan miehenalun kasvot sekä parin naurahduksen karkaamaan suusta. Vai että oikein sietäisi saada selkään? Tuo oli jo niin tuttu virsi, joka oltiin kuultu mm. kummitädiltä ja poliiseilta.
”No hei paraskin sanoja! Itse roiskautat koko ajan vettä mun naamaan. Ei miehille saa tehdä noin.” Dan sanoi takaisin saadessaan vielä uudemman kerran vettä nassuunsa.

Jonkin aikaa sitä touhua vielä jaksettiin, mutta sitten molemmat alkoivat aivan selvästi hyytyä. Mitä ilmeisemmin Aya, sillä tuo siirtyi roikkumaan tummatukan käsivarteen, joka liikkui hitaasti altaassa. Vielä ei kuitenkaan haluttu nousta pois vedestä, se oli nimittäin mukavan viileää ja kun kerta oli niin hyvä sääkin niin mitä turhia mennä sisälle nyhjäämään.
Hetkeen Daniel ei sanonut mitään punapäälle, minkä saattoi tulkata niin, ettei häntä kiinnostanut, oliko tämä väsynyt vai ei. Mutta todellisuudessa tytön sanat olivat tavoittaneet herran korvat.
”Kapua sitten reppuselkään”, hän sanoi toiselle ja kyykistyi minimaalisesti vedessä, Aya kun pääsisi aivan hyvin Danin reppuselkään omin voimin.

Aya roikkui toisen kädessä ja tunsi itsensä oikeasti todella väsyneeksi. Olisi tehnyt kauheasti mieli kivuta altaasta, kipittää lämpimään suihkuun ja sitten lämpimän peiton alle nukuskelemaan. Hiton Daniel oli saanut tyttörukan ihan uupumaan. Sitten sanottiinkin jotain reppuselkään kipustamisesta. Niimpä porkkanapää teki työtä käskettyä ja kiipesi kyykistuneen Danielin selkään. Kädet kiedottiin kevyesti toisen kaulan ympärille ja samalla annettiin kehon painua toisen selkää vasten. Olipahan huomattava helpotus kun ei tarvinnut koko ajan itse polskia ja koettaa pysyä pinnalla.
"Tiiäkkö mun pitäs varmaa kasvattaa ittelle semmone pelastusrengas tähä vyötärölle " Aya naurahti ja painoi leukansa Danielin niskaa vasten. Olipas aika hyvä paikka tämä, pystyi tsiigailemaan maailmaa ihan uudelta tasolta. Kun ei ollut aina toisia napaan asti.
"Tai sitten mun pitää ostaa semmoset lasten kellukkeet..Pinkit joisson my little pony kuvia" Joo, sepäs olisikin varsin tyylikäs näky.. Kerrassaan seksikäs, upea ja muutenkin hyvin aikuismainen..

Riiputtuaan hetkisen toisen kyydissä Ayan katse eksyi viereisen talon ikkunaan.... Ikkunassa nimittäin pällisteli kaksi silmäparia. Naapurin vanha uskovainen pariskunta, joita Kieran ja Aya kutsuivat useilla lempinimillä. Dinosaurukset, Fossiilit, Elävät kuolleet, Kyylät ja zombit olivat suosituimpia ja kumpikin nuorista ymmärsi heti ketä toinen tarkoitti viitatessaan pariskuntaan jollain näistä nimityksistä. Aya kuitenkin tunsi pariskunnan toimet enemmän kuin hyvin, ne kyyläsivät ja juorusivat asiat eteenpäin. Eli siis Lina luultavasti tietäisi heti, että Aya ja Daniel olivat riehuneet altaassa. Ihme jos nuo eivät olleet jo soittaneet siilin huoltajalle, jota taas tuskin kiinnosti. Pariskunta oli kaiken tämän lisäksi pitänyt aina Ayaa hulttiolapsena, joka ei osannut käyttäytyä niinkuin tyttöjen kuului. Toisaalta, kaikki aikuiset ajattelivat tyttösestä samoin. Kieran sen sijaan oli noiden kahden mielestä täydellinen poika. Koska poikahan tunnetusti osasi esittää mukavaa ja toisekseen.. Nuo kaksi olivat kasvattaneet omatkin poikansa asenteella: pojat on poikia..

Aya katseli hetken pariskuntaa, joka tuijotti nuortaparia paheksuvasti. Sitten porkkanapää näytti noille kieltään, vaikka mieli tekikin kovasti näyttää keskaria kielen sijasta. Sitä ei kuitenkaan tehty, koska ei haluttu järkyttää vanhuksia enää enempää.
"Meitä kyylätään Dan" Aya lausahti sitten ja virnisteli reppuselässä keikkuessaan, koska oli varma että Dania kiinnosti moinen asia vielä vähemmän kuin Ayaa itseään.
"ja miten sä jaksat kantaa mua.... Hitto jätkä sä oot hyvässä habassa" Tyttö lausahti sitten ja tuijotti Danin harteita. Ei nimittäin ollut kovinkaan vaikea ensinnäkään muistella miltä toisen kroppa oli näyttänyt ja toisekseen.... Märkä ihoa vasten liimautunut paita ei myöskään jättänyt hirveän paljon arvailujen varaan.

Daniel odotti kiltisti paikoillaan, kunnes pussipiru oli päässyt ripustautumaan kiinni häneen, jonka jälkeen kädet lukittiin tämän jalkojen ympärille ja ryhti suoristettiin. Sitten lähdettiinkin hitaasti liikkumaan eteenpäin, ympäri uima-allasta. Se oli ehkä ulkopuolisten mielestä todella typerän näköistä, mutta Dan pikemminkin otti sen kuntoilusta. Painot olivat selässä ja vesi antoi hyvän vastuksen, jalathan tästä erityisesti kiittivät.
”Jos sen teet niin mä en halua enää ikinä näyttäytyä sun kanssa yhtään missään”, punapäälle todettiin ja mieli alkoikin piirtää kuvaa, jossa Aya olisi oudosti lihonneen vartalonsa kanssa. Pahiksen oli pakko puristaa huulet yhteen ja päästää ilmat ulos keuhkoistaan samalla, kun laski hetkeksi päänä ja nosti sen sitten ylös. Kasvoille oli kavunnut huvittunut hymy, mielikuvaa oli vaikea saada pois mielestä ja tämä vuoksi Dan vilkaisikin olkansa ylitse tyttöystäväänsä.
”Noellella on sellaset. Se voi varmaan lainata niitä. Tai sitten voin ostaa sulle synttärilahjaksi Hello Kitty kellukkeet ja uimarenkaan, niin kaikki sopii moitteettomasti yhteen.” heitti miehenalku hymyn leventyessä vain. ”Todella seksikästä.”

Sitten laskeutuikin hiljaisuus heidän välilleen. Tosin ei sellainen ahdistava, vaan… luonteva. Ei koko ajan tarvitse puhua. Vartalo alkoi jo näyttää väsymisen merkkejä, jalat tuntuivat raskaammilta ja Ayan paino tuntui nousevan aina pikkuisen kerrallaan.
”Hm?” hymähti miehenalku ja katsoi punapäätä olkansa ylitse, yrittäen paikallistaa kohteen, jota tämä oli hetki sitten katsellut. Silmät siirtyivät pään mukana hitaasti eteenpäin ja pian niihin osuikin viereisen talon ikkunasta kurkisteleva pariskunta.
Helvetin stalkkerit.. Ai että hän vihasi ihmisiä, joilla ei ollut muutakaan tekemistä kuin kytätä muiden tekemisiä! Hyvänä esimerkkinä heidän rivitaloasuntonsa seinän takana asuva pari, joista muija oli kyllä niin raivostuttava, että hän voisi vilpittömästi sanoa, ettei tulisi kaipaamaan tätä jos auto ajaisi tämä yli. Olisipahan vähemmän raivostuttavia ihmisiä tällä planeetalla ja ennen kaikkea lähellä HÄNTÄ.
Pariskuntaa tyydyttiin kuitenkin vain katsomaan tummilla silmillä, joihin ei tällä hetkellä onnistuttu loihtimaan sitä jäisyyttä, joka niissä yleensä vallitsi. Hän oli liian hyvällä tuulella. Ja se oli Ayan vika.

”Hyvin, tosin”, Daniel aloitti ja nosti tyttöä ylemmäs selässään, ”alan väsyä.” Toisen toteamukselle vain tyydyttiin hymähtämään. Ainakin melkein.
”Voi kultapieni, kun jaksaa aktiivisesti käydä salilla ja lenkkeillä niin eiköhän tulokset näy. Lisänä totta kai vankilassa lusmuilu, silloin ei ollut muuta kuin aikaa rääkätä omaa vartaloa.” Oi niitä kultaisia aikoja. Silloin ehdittiin olla vuosi ilman ärsyttävää tyttöystävää pyörimässä jaloissa. Ja kaiken järjen mukaan vankilassa viruminen olisi karkottanut kaikki naiset ympäriltä, mutta sepäs lisäsi kysyntää kummasti. Oikeasti, oliko naisilla edes logiikkaa? Ja jos oli, niin millainen logiikka se muka oli? Miksi ns. pahat pojat olivat niin kiinnostavia?
”Jos…” tummatukka kuitenkin hiljensi itsensä. Katseen annettiin harhailla hetken ympäriinsä, kunnes se siirrettiin suoraan eteen. ”Jos olisin urheilija niin tekiskö se musta yhtään sen parempaa kuin nyt oon?”
Joo, eihän sitä osattu kysyä suoraan, mikä meissä riivatuissa kundeissa oikein viehätti niin pirusti.

Aya riippui edelleen hyvin tyytyväisenä Danielin kyydissä. Mikäs siinä oli ollessa kun toinen jaksoi kerran kannella häntä, sillä vaikkei Aya mikään sotanorsu ollutkaan niin olisi voinut kuvitella toisen väsyvän edes hitusen. Samassa toinen myönsikin väsyvänsä ja Aya olisi varmaan loikannut sillä siunaaman sekunnilla alas, jollei toinen olisi pitänyt edelleen kiinni.. Koska jos hän nyt olisi hypännyt ja Dan olisi edelleen pitänyt jaloista kiinni niin Ayahan olisi vain raahautunut perässä pää pinnan alla.... Epämukavaa.

Äkkiä Daniel kysäisi jotain ja Aya kohotti vähän hämmentyneenä kulmaansa. Mitä hittoa toisen päässä liikkui?
"Tota.. Miksi hitossa sä tommosta kysyt?" Aya lausahti ensimmäisenä, mutta rupesi sitten kuitenkin miettimään vastausta moiseen kysymykseen. Mitenhän tuohon nyt vastaisi mahdollisimman järkevästi. Oikeasti asiaa pohdittiin, kerrankin, ennen vastaamista. Asiaa peilattiin omalle kohdalle ja lopulta saatiin asialle päätös.
"Todennäköisesti sun ympärillä pyöris melko monta likkaa, mutta mun silmissä se ei tekis susta parempaa.. Ei klikillä ole mitään merkitystä.. Vaan sillä on kuka sä olet.. Jos sä olisit urhelija, mutta olisit luonteeltasi täysin samanlainen, niin.. Sä olisit edelleen sä, et parempi etkä huonompi.. Mutta jos sun luonne ois eri, urheilija-statuksen takia niin sitten... Asia ois toinen " Kerrankin Ayan kasvot olivat suhteellisen vakavat, sillä kerrankin tuo oikeasti tarkoitti sanojaan. Ei Aya jaksanut kiinnostua siitä mihin klikkiin toiset kuuluivat, vain teoilla, luonteella ja omalla itsellä oli väliä.
"Ja ei sillä voisinhan mäkin olla esimerkiksi nörteissä mun keskiarvon takia.. Silti mä olen pennuissa, koska Victorilla nyt sattuu oleen mania" Aya murahti hiljakseen ja hiljeni jälleen. Jälleen kasvot laskettiin lähelle Danielin niskaa. Nenä kosketti toisen kaulaa ja pää nojattiin toisen päätä vasten.

Hetken aikaa tyttö oli jälleen hiljaa, koska Danielin seurassa hiljaisuus tuntui oikeasti hyvälle. Ei häiritsevälle, niinkuin joidenkin muiden seurassa. Energisenä ja puheliaana ihmisenä tunnettu Aya vaivautui todella pahasti sellaisesta hiljaisuudesta, tälläinen.. Sai porkkanan lähinnä rauhoittumaan ja vain nauttimaan toisen läheisyydestä. Miksi hitossa Danin lähellä olikin niin hyvä olla? Kenties se johtui siitä että poika vain oli niin samankaltainen ja samalla kuitenkin hyvällä tapaa erilainen.
"Ja tiiäkkö.. Mun mielestä sä et vois olla parempi.. Tai anteeksi nyt mä valehtelin.. Sä olisit paras sinä, jos jaksaisit huolehtia puhelimestas paremmin" Aya kuiskasi toisen korvaan ja naurahti. Kyllä, Danielin ainoa suuri häiritsevä pahe oli puhelimen puute, koska toista oli siksi niin hiton vaikea saada kiinni.. Toisaalta taas tämä kiinnisaamattomuus oli jo Ayastakin täysin luontevaa ja jopa vähän rauhoittavaa... Kun ei tarvinnut aina olla kiinni toisessa, se rauhoitti sitoutumiskammoakin huomattavasti.
"Mutta silti sä olet jo melkein paras sinä. Varsinkin kun sä kannat mua tällain.. Vaikka saat sä mut laskea alaskin.. "