I know you’re a destroyer without a gun, without even a sound the fight has begun

Ja sillä samaisella hetkellä pahista alkoi kaduttaa. Miksi hänen oli pitänyt mennä ylipäätään kysymään yhtään mitään? Jos kerta niin kovasti halusi kysyä, niin miksei voinut kysyä suoraan? No, se oli vaikeaa. Hän ei tiennyt, miten sen voisi muotoilla sellaiseksi, ettei se olisi pelkkä pamaus päin kasvoja. Eli jonkinlainen johdattelu oli aina hyvä olla.
Okei, jälleen kerran häneltä oli onnistunut menemään yli puolet toisen vastauksesta yli hilseen. Nyt ei kuitenkaan ollut kyse kuuntelemattomuudesta, vaan siitä, etteivät ajatukset olleet pysyneet kasassa koko vastauksen ajan.
Tietysti Daniel voisi vastata jotain, mutta mitä? Eli ehkä turpa nyt pidettäisiin vain kiinni, kun sieltä ei kuitenkaan tulisi mitään vähänkään henkevää ulos. Korkeintaan ”mulla alkaa olee turhan märkä olo” tai vastaavaa.
Naapurit näyttivät olevan edelleenkin kiinnostuneita nuorten touhuista, mikä oli suoranainen ihme; kuka nyt jaksaisi katsella kun toisten suut liikkuivat, muttei puhetta kuulunut? Olotila oli palautumassa takaisin normaaliksi ja sen ajatuksen päässä toteamisen jälkeen luotiin vanhalle parille jäästä terästäytynyt katse, joka oletusten ja toiveiden mukaan tehosi näihin. Eipähän olisi enempää kyylääjiä.

” … Ihan vittuillakseni heitän puhelimen mereen”, Dan sanoi pientä ärtyneisyyttä huokuvalla äänellään. Se hemmetin puhelin… Miksei se vain voinut jättää häntä rauhaan? Sitä ei oltu tarvittu nytkään, joten tuskin sitä tultaisiin tulevaisuudessakaan tarvitsemaan. Ja sellaisen mukana raahaaminen oli rasittavaa. Lisäksi hän tuppasi aina unohtamaan sen. Okei, ei puhelin edes yleensä päässyt reppuun asti kotoa, vaan aina jäi lojumaan jonnekin. Pahis ei itse tiennyt, missä puhelin tällä hetkellä edes oli. Jossain päin taloutta ainakin, se oli varmaa.
”Höpö höpö, miehen tehtävä on kantaa naista. Oli se sitten kuinka lihava tahansa.” esitettiin vastaväite ja käveltiin uimatikkaiden luo. Hänelle vedessä lilluminen alkoi jo riittää. Vaatteetkin alkoivat tuntua jo inhottavilta ihoa vasten. ”Pidä kovaa kiinni, koska tartten molempia käsiä, et saan meidät ylös altaasta.”
Ja sitten toisen jaloista päästettiin irti. Tikkaisiin tarrattiin kiinni ja niitä pitkin noustiin reippaasti ylös altaasta. Vettä vain valui sen minkä kerkesi molempien vaatteista ja vaikka siinä paikoillaan oltiin seisty vasta pari hassua sekuntia, oli heidän alleen ilmestynyt vesilätäkkö.

Tytön jalat otettiin jälleen otteeseen ja lähdettiin suuntaamaan sisälle. Toisen mekko hylättiin yksikseen altaan reunalle, mutta tuskinpa se siitä mihinkään katoaisi.

Ayaa toisen hiljentyminen ei haitannut lainkaan, mutta se että toinen mutisi nakkaavansa puhelimen mereen huvitti. Niimpä tyttö naurahti kevyesti ja tökkäsi toista poskeen. Ei kuitenkaan sanottu mitään, koska kyllähän siili tiesi ettei toinen välittänyt puhelimestaan ollenkaan. Niimpä päätettiin olla kiusaamatta toista sen enempää.
"Jaahas ja naisen tehtävä on olla kannettavana niinkö.. Entäs sitten jos nainen painaa kolme kertaa enemmän ko se mies? mitäs sitte." Aya mutisi ja mutristi huuliaan, koska ei tiennyt pitikö Danielin lausahduksesta vai vituttiko se häntä. Noooo. Kerrankin kuitenkin jätettiin ne järkevät kommentit pois ja pidettiin mölyt mahassa. Harvinaislaatuista, mutta ilmeisesti siilikin osasi käyttäytyä halutessaan.

Viimein Daniel päätti poistua altaasta ja käski pitää kiinni, niimpä tyttö otti hivenen tiukemman otteen toisen hartioista, kietoi jalat toisen ympäri ja nauraa hihitti hillittömästi. Tilanne oli jotenkin mielettömän humoristinen, ainakin Ayan mielestä. Joku muu olisi voinut pitää tilannetta jonain ihan muuna. Sillä taas ei tunnetusti ollut mitään väliä.
"Hitto soikoon Daniel.. Mulle tulee ihan semmonen sittisontiainen olo ko sä vaan jatkat toimias meikä lisäpainona.." mutistiin huvittuneina ja vilkaistiin vielä nopeasti naapuriin. Olipas mahtavaa tulla nähdyksi pelkissä alusvaatteissa, poikaystävän reppuselässä........... Naapurit epäilemättä saisivat jonkin aivoinfarktin tai jotain.. Tämähän oli jo huomattavan siveetöntä käytöstä. Muahaahhahaha. Ëli siis Ayaa ei kiinnostanut pätkääkään. Ainoastaan se haittaisi, jos naapurin äijä sattuisi olemaan perverssi ja kyyläisi tästä lähtien aina hänen peräänsä.. yök. Aya ei edes tajunnut mekkonsa jääneen altaan laidalle, kuvitteli ilmeisesti eläneensä koko aamun mustissa alusvaatteissaan. Kävihän se niinkin ja sitä rataa.

Viimein saavuttiin sisälle ja Ayan katse jumitti hetkeksi peiliin, jonka ohitse parivaljakko marssi. Näky oli kerrassaan huvittava. Aya toisen reppuskassa ja toinen ihan märkänä, vaatteet ihoon liimattuna ja muuta mukavaa. Kylmät väreet kulkivat pitkin Ayan vartaloa yllättäen toisen totaalisesti. Pieni keho alkoikin pian tämän jälkeen täristä, iho meni kananlihalle ja hampaat alkoivat kalista. Ulkona oli ollut lämmin, mutta sisällä ilmastoidussa kämpässä, viileän uima-altaan jälkeen.. Oli jäätävää. Koska kökötettiin toisen reppuskassa ei voitu syöksyä hakemaan peittoa, pyyhettä, villapaitaa, lämpösukkia tai patteria. Niimpä painauduttiin lähemmäs toisen yhtä viileää kehoa, jonka peittona olivat vieläkin kylmemmät vaatteet, joten... Vaihtoehto oli hyvin epämieluisa.
"Dan.. Laske mut alas, mua palelee" Lausahdettiin viimein, vaikka ei haluttukkaan erota Danista, niin todellakin haluttiin sinne kuumaan suihkuun,tai ainakin haluttiin jotain lämmintä ylle, märkien vaatteiden tilalle.

Sisällä ei ollutkaan niin mukavaa, kuin tummatukka oli kuvitellut. Siellä nimittäin oli jopa kylmä. Siinä vaiheessa hänen teki mieli tehdä u-käännös ja suunnata takaisin uima-altaalle, sielläkin sattui olemaan lämpimämpää. Tosin niin ei tehty, vaan kankeita jalkoja laahustettiin eteenpäin, kohti portaikkoa. Mentiin siinä sitten ohi yhden peilinkin edestä, johon Daniel ei edes viitsinyt vilkaista. Kyllä hän tiesi, miltä paraikaa näytti, eikä sillä oikeastaan ollut väliäkään.
Kesken matkan Aya vaati päästä pois kyydistä palelun takia ja miehenalku teki työtä käskettyä; pysähtyi, kyykistyi, päästi irti tämän jaloista ja odotti, että toinen tiputtautuisi omille jaloilleen. Kun punapää oli päässyt pois kyydistä, suoristi herra ryhtinsä ja luoja, kuinka oudolta se tuntuikaan. Todella vapauttava tunne, kun ei ollut mitään mitä kantaa. Vaikkakin hänestä edelleen tuntui siltä, että selässä roikkui edelleen joku.

Sitten kylmäaalto lävisti herran vartalon, jonka seurauksena iho meni kananlihalle ja aivastuksen ääni suorastaan kaikui talossa. Hänelläkin oli kylmä, muttei sitä haluttu näyttää. Niin, hänen oli määrä olla se en palele koskaan –osapuoli, mutta…. Tämä oli jo liikaa…
Mitään sanomatta mentiin keittiöön hakemaan paperia, johon nenä niistettiin. Sitten se viskaistiin roskikseen ja nenää liikuteltiin. Helvetti.. Vaatteet olisi saatava nopeasti pois yltä, ennen kuin oikeasti vilustuttaisiin.
”Käyn varmaan pöllimässä Kieranilta kuivat vaatteet?” kysäistiin samalla, kun käveltiin takaisin Ayan luokse, portaiden ääreen. Ja tällä kertaa ne näyttivät pysyvän vakaasti paikoillaan. Toisen käsi otettiin omaan ja portaita pitkin alettiin kapuamaan.
”Teillä on varmaan kuivausrumpu?” … Akkapuhetta. Aivan selvästi.

Päästyään viimein alas Danielin reppuselästä Aya ravisteli jalkojaan. Loppujenlopuksi moinen asento oli hemmetin epämukava. Danieliakin taisi palella, sillä tuo aivasti ja meni melkein samantien niistämään nenäänsä keittiöön. Aya sensijaan koitti hillitä itseään, sillä teki mieli päästää valtaisa awwwwwwwwww-ääni, mutta Daniel tuskin olisi moista arvostanut, joten tyydyttiin vain hymyilemään. Tullessaan takaisin nuorukainen kysäisi jotain Kieranin vaatteista. Aya nyökkäsi samalla kun kietoi kädet ympärilleen ja tärisi..
"Ja joo on meillä kuivausrumpu, käyn nakkaamassa ne sinne.. Mutta nyt mä kyllä lähden ettiin lämpimää vaatetta" Tyttö sanoi hampaat kalisten ja syöksyi omaan huoneeseensa. Samantien märät alusvaatteet lensivät lattialle ja loppumatka kipitettiin mahdollisimman nopeasti vaatekaapin kätköihin. Päälle vaihdettin tottakai lämpimät alusvaatteet, pitkä raidallinen toppi ja niiden päälle piiiitkä melkein polviin ulottuva musta villapaita. Jalkaan vedettiin vielä polvisukat, märät hiukset nakattiin nutturalle ja sitten viimein tunnettiin olo suhteellisen hyväksi.

Kun oltiin pukeuduttu, eikä täristy enää kylmästä tepsuteltiin takaisin Danielin luokse, tartuttiin tuon märkiin kuteisiin ja käveltiin yläkerran kodinhoitohuoneeseen, jossa Lina pyykkäsi asukkaiden vaatteet. Sitten märät vaatteet nakattiin kuivausrumpuun ja rumpu laitettiin päälle.
"Siellä ne nyt kuivuu sitten.. Haluatko sä kahvia tai jotai muuta lämmintä? Mä nimittäin ainakin himoitsen kaakaota tällä hetkellä" Aya lausahti toiselle ja lähti muitta mutkitta marssimaan keittiöön. Toinen osaisi tulla perässä ihan itsekkin kunhan haluaisi.Ayan mielestä oli naurettavaa, jos seurusteleva pari ei kyennyt olemaan erossa toisistaan. Mikäli Daniel halusi hengata yläkerrassa, oli porkkanapään mielestä pojallas siihen täysi oikeus. Eihän koko ajan tarvinnut nyhjätä samassa huoneessa, vaikkei Danielin tuijottamisessa mitään huonoa ollutkaan. Mielellään siili poikaa napittaisi vaikka koko ajan.

"Hei Tico." Aya sanoi ja nappasi portaiden juurella heiluvan koiran syliinsä. Ticon kasvoille nousi jälleen voittaja-ilme, samanlainen ilme sillä oli aina kun herran ei itse tarvinnut vaivautua kävelemään. Tico sylissä keittiöön ja suoraan keittiön kaappeja tonkimaan. Hitto Lina saisi kuulla kunniansa jos heillä ei olisi kaikkea Ayan lempikaakaon valmistamiseen tarvittavia välineitä: kaakaota, maitoa, vaahtokarkkeja, kermavaahtoa ja nomparilleja. Koska kaikkia aineita kuitenkin kaivelujen jälkeen löydettiin, laskettiin koira takaisin lattialle ja ruvetiin hääräämään kaakaota. Ensin piti lämmittää maito kattilassa (mikrossa ei tullut niin hyvää), lisätä maitoon kaakaojauhe. Sitten keitos kipattiin isoon mottiin, nakattiin sekaan 5 vaahtokarkkia, tursotettiin päälle kermavaahtoa ja sitten siroteltiin komeuden päälle vielä nomparilleja.
"VUALA, haluatkö sä? " Hymyiltiin ja epäiltiin vahvasti ettei toinen koskisi makeaan juotavaan pitkällä tikullakaan.

Kuten oltiin oletettu, rikkaassa taloudessa oli kuivausrumpu –totta kai, miksi edes moinen ajatus oli käynyt mielessä, etteivät nämä sellaista omistaisi. Aya suunnisti huoneeseensa vikkelään tahtiin, kun Daniel tyytyi laahustamaan portaat ylös ja suuntasi tottuneesti Kieranin huoneeseen, jonka vaatekaappi avattiin ja sieltä kaiveltiin vaatteita itselle.
Mutta pakko myöntää, Kieranin vaatekaappi piti sisällään yhtä paljon, ja ehkä jopa enemmänkin, riepuja kuin hänen kummitätinsä vaatekaappi! Ja hänellä ei luonnollisestikaan ollut vaatteita kuin ehkä nippa nappa puolet urheilijan vaatemäärästä. Jostain syystä miehenalku alkoi siinä vaiheessa tajuta yhä enemmän, miksi Kierania pidettiin pellenä. Ja ei tulisi kyllä yllätyksenä, jos toinen ilmoittaisi vielä olevansa homokin…

Vaatekaapista oli osunut käteen harmaat verkkarit ja huppari, ainoat, jotka sopivat hänelle – unohtamatta kalsareita joiden valitsemiseen hän käytti ehkä eniten aikaa. T-paitaa ei edes vaivauduttu etsimään, hän pärjäisi aivan hyvin ilman sitä, sillä Kieranin vaatteita ei tarvitsisi pitää niin kauan, kunnes omat vaatteet olivat kuivat. Tummatukka oli heittänyt märät vaatteensa kasaan, jonka nappasi kainaloonsa lähtiessään urheilijan huoneesta.
Aya sattuikin tulemaan sillä hetkellä vastaan ja ennen kuin Dan oli ehtinyt sanoa yhtään mitään, otti tyttö jo hänen vaatteensa ja vei jonnekin. Ilmeisesti kuivausrummun hoidettaviksi. Danielista tuntui siltä, että punapää oli tänään jotenkin tavallista toimeliaampi tai sitten hänen aivonsa olivat vain niin jumissa.
”Taidan jättää väliin”, pahis vastasi alakertaan kävelevälle pussipirulle ja seurasi tätä keittiöön.

Nyt oli Danielin vuoro katsoa Ayan häärimistä keittiössä, herra oikein istahti pöydän ääreen ja otti hyvän asennon tuolissa. Hetken ajan ehdittiin jo ajatella, ettei kaakaon juominen nyt niin kamalaa voisi olla, mutta sitten kun nähtiin toisen ainekset, pyyhkäistiin sekin ajatus pois mielestä. Miten joku pystyi juomaan tuollaisen karkkipommin? Eikö kaakaoon ollut tarkoitus vain laittaa maitoa ja kaakaojauhetta ja siinä se? No todellakin oli, mutta niin kuin Dan oli saanut todeta, Aya oli poikkeustapaus, joka yritti ängetä melkein jokaiseen paikkaan herkkuja. Jos toinen lihoisi helposti, olisi tämän perse aivan varmasti jo tämän keittiön kokoinen ylenpalttisen herkkujen syömisen takia.
Kulmia kohotettiin ja punapäätä katsottiin kuin tyhmää. ”Et voi olla tosissas.” Tyttö tiesi varsin hyvin, ettei hän pitänyt herkuista, joten miksi edes vaivautua kysymään, kun tiedettiin jo vastaus. No okei, oli se kohteliasta kysyä, mutta paskat.

Punapään annettiin kaikessa rauhassa nauttia kaakaonsa, jonka jo pelkkä katsominen sai puolestaan tummatukan pyörittelemään silmiään. Kosteita hiuksia pörrötettiin ja huulten välistä päästettiin huokaisu. Uima-altaassa oleilu oli ottanut voimille sekä päänsärky alkoi jälleen yltyä, olisi aika ottaa uudestaan pari tablettia nassuun.
”Mitä teet huomenna?” kysäistiin katseen pysyessä pöydässä, jonka pinnasta oltiin onnistuttu bongaamaan pieni jälki.

Aya oli kaivanut pitkän lusikan laatikosta ja tökki kaakaonsa kermavaahtoa mietteliäs ilme kasvoillaan. Ajatukset olivat jälleen kerran jumittaneet Englantiin, jossa tyttönen oli oppinut kaakaonsa näin juomaan.Äitihän se oli pikku prinsessalleen moista kaakaota juottanut, aina silloin kun olo oli ollut vähemmän mukava. Eli siis yleisimmin silloin, kun oltiin käyty kärsimässä Victorin kasvatusmenetelmiä. Karmaiseva muisto sai kylmät väreet kulkemaan pitkin niskaa ja kermavaahtoa kahmaistiin lusikkaan, joka sitten työnnettiin suuhun. Ei sopisi miettiä tälläisiä asioita.

Ayan ajatukset jumittivat edelleen ajatuksessa, joka oli yllättäen putkahtanut tuon päähän. Äiti ei ollut hetkeen käynyt kyläilemässä näillä nurkilla. Yleensä tuolla oli tapana käydä urkkimassa ainoan lapsensa asioita paikan päällä, kerran parissa kuukaudessa. Nyt kotkaa ei kuitenkaan oltu nähty eikä kyllä kotkan ala-arvoista miestäkään. Hyvä sinäänsä, ei Aya noita kahta tarvinnut elämäänsä pällistelemään, sillä henkinenkin napanuora oli katkennut silloin, kun äiti oli hänet tänne lähettänyt. Jos Keiko ja Victor eivät sietäneet tyttärensä temperamenttia oli Ayalle aivan sama miten nuo kaksi elämäänsä viettivät. Isää sen sijaan kaivattiin tosissaan ja viime viikolla olikin postiluukusta pudonnut kirje, joka oli edelleen Ayan yöpöydän laatikossa tallessa. Sitä kun tupattiin lukemaan joka ikinen ilta. Joskus pitäisi kyllä raahautua vierailemaan isän luona... Äidilläe ei olisi siihen enää sanavaltaa, vaikka tuskimpa naikkonen asiaa olisi kovinkaan paljoa arvostanut. Ja tämä taas oli iso kannustin.

Danielin kysymys havahdutti ja porkkana kohotti katseensa kermavaahdosta poikaystäväänsä, joka kuitenkin harmillisesti tuijotti pöydän pintaa. Niimpä tyydyttiin tuijottamaan melkein silmiin.
"Tuskin mitään erityistä. Aamulla käyn varmaan salilla ja sitten teen läksyt... Mutta muuten mulla ei kyllä ole sunnitelmia" Vastattiin ja tuijotettiin toista vähän huolestuneina. Daniel oli ihan kalpea ja kaikenlisäksi todella väsyneen näköinen. Tästä ei kuitenkaan pidetty sen isompaa meteliä, sillä Daniel olisi luultavasti vain ärsyyntynyt hössöttämisestä. Toisaalta, niin olisi Ayakin tuossa tilanteessa, luultavasti miekkonen halusi jo mennä kotiinsa nukkumaan loputkin krapulat pois. Ymmärrettävää sinäänsä. Viimeisetkin kaakaon jämät kaadettiin kurkusta alas ja siirryttiin sitten taas tuijottamaan toista.
"Sä haluat vissiin viimein kotiin?" Kysyttiin toiselta tyynesti hymyillen. Tällä kertaa ei estettäisi toisen lähtöä, koska Aya ei halunnut takertua toiseen, koska inhosi sellaista itse enemmän kuin mitään.

Ayalle nyökättiin hitaasti, katseen pysyessä edelleen pöydässä. Danielilla oli niin vetämätön olo taas kerran ja uima-altaassa riehuminen alkoi jopa kaduttaa häntä. Tosin omapahan oli vikansa, mutta sitä ei kuitenkaan myönnetty, Ayan vika se oli. Itsehän punapää oikein kerjäsi päästä uimaan altaaseen ja hän ei tehnyt muuta kuin edesauttoi toiveen toteutumista.
Helvetin päänsärky... Pitkin mennä juomaan.. Hyvä sitä on tässä vaiheessa itseään sättiä, kun se on jo tehty, eikä sille voitaisi enää yhtään mitään. Kotiin olisi todellakin mukava päästä lepäämään ja ajamaan krapulaa pois, sitä kun ei oikein täällä Ayan luona voinut tehdä. Hänen kun piti yrittää olla sosiaalinen, kun taas kotona voisi eristäytyä omaan huoneeseen, omaan rauhaan.
Dan nosti katseensa pöydästä tyttöystäväänsä, muttei kuitenkaan vastannut mitään tämän esittämään kysymykseen. Aivan varmasti pussipiru osasi jo lukea sen hänen naamataulultaan. Kaiken varalta jälleen nyökättiin vastaukseksi. Sitten noustiin ylös pöydän äärestä ja suunnattiin yläkertaan hakemaan vaatteita. Aivan sama, olivatko ne edes ehtineet tarpeeksi kuivua, hän lähtisi nyt. Tummatukka stoppasi kuivausrummun toiminnot, kaivoi vaatteensa sen uumenista ja totesi, etteivät ne olleet vielä täysin kuivuneet. Eli hän nyysisi Kieranilta lainaamat vaatteet kotiinsa asti.

"Et sitten taas tee sitä vetoavaa ilmettä, koska muuten annan ympäri korvia." miehenalku ilmoitti päästyään alakertaan punapäälle. Tällä kertaa hänen lähtemistään ei estettäisi. Omat vaatteet kierittiin hienoon myttyyn, joka asetettiin kainaloon.
"Nähdään koulussa", DanDan sanoi eli he eivät huomenna tulisi toisiaan tapaamaan, hänellä nimittäin oli työpäivä ja on enemmän kuin suositeltavaa ilmaantua paikalle pirteänä, eikä vieläkin kärsiä krapulan oireista. Vielä hyvästiksi pahis kumartui ja painoi tiiviin suudelman Ayan huulille - se kestikin tavallista kauemmin, osa hänestä kun ei halunnut lähteä kotiin.
Lopulta toisen huulista maltettiin erota ja vielä suotiin huvittunut, mutta samalla väsynyt hymy. Ovesta lähdettiin ulos, kohti kotia. Taivasta vilkaistiin, joka näytti siltä, että voisi vaikka alkaa sataa, joten olisi parasta pitää kiirettä, ettei satuttaisi TAAS kastumaan.
Mielessä pyöri vain suihku, särkylääkkeet ja oma sänky.

//Dan poistuu~

Aya hymyili toiselle pehmeästi ja katseli toisen yläkertaan poistumista päätään pudistellen. Joskus miehet olivat niin suloisia ja porkkanapää oli jopa tullut jälleen kerran siihen tulokseen, että joskus kannatti seurustella. Silloin pääsi todistamaan miekkosten söpöilyä ihan tosi tilanteissa. Varsinkin Danielilta sitä oli nähtävissä sen verran harvoin, että tämmöisistä tilanteista piti ottaa kaikki irti.

Viimein toinen palasi alakertaan, kuitenkin edelleen Kieranin vaatteissa. Aya oli juuri sanomaisillaan, että Kieran tuskin huomaisi vaatteiden puuttumista, mutta toinen keskeytti hänet.
"En tee, koska en ole julma ihminen.... Aina" Hymyiltiin pehmeästi. Oltiin jo odotettu toisen poistuvan niine hyvineen, mutta Daniel yllättikin Ayan suudelmallaan. Sydän takoi rinnassa, kuin olisi etsinyt poispääsyä ja huulet vastasivat suudelmaan täysin automaattisesti. Irtautuminen tuntui varsin ikävältä toimenpiteeltä, mutta silti toiselle tyydyttiin hymyilemään pehmeästi ja katseltiin toisen lähtöä hiljaisina. Heipat lausahdettiin toki, mutta sitten Daniel olikin jo kadonnut oviaukosta. Aya astui hiljaisena laattalattialle, nappasi pöydän alta ilmestyneen Ticon syliinsä ja käveli varsin mysteerinen hymy huulillaan takaisin yläkertaan. Päivä oli kerrankin alkanut varsin mukavasti, nyt olisi hyvä ottaa päikkärit.

//the end//