This may sound weird, but..

Rodney tuhahti äänekkäästi ja pyyhkäisi hikeä otsaltaan. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, poika seisoi uima-altaassa. Kyllä, seisoi. Tyhjässä altaassa. Syvässä, tyhjässä altaassa ja pyyhki pesuharjalla altaan reunaa puhtaaksi. Veljekset olivat onnistuneet taas saamaan riidan aikaiseksi ja sotkemaan koko altaan, niinpä heidän rakas isänsä oli laittanut pojille mukavan listan tehtäviä, mitä noiden tuli sen päivän aikana tehdä. Ja ihan vain koska Dante ja Rodney oli muuten koko ajan toistensa kimpussa, huusi, riiteli, kiroili. Ehkä isä suojeli vähän Lucaakin, ei 6-vuotiaan tarvinnut kuunnella sellaista. Poika parahti, kamalan kuuma ! Hän heitti harjan hetkeksi altaan pohjalle, riisui t-paitansa ja heitti sen ruohikolle. Brunette vilkaisi isoveljeään hiukan vihaisena, hän piti kaikkea Danten syynä, vaikka Rodney oli ihan yhtä syyllinen tähän kuin Dantekin. Eihän Dante itsekseen ollut riidellyt ja sotkenut. Ei tuo niin sekopää ollut sentään.

Rodney nosti taas harjan maasta, kastoi sitä ämpäriin, missä oli vettä ja saippuaa ja alkoi kuurata reunaa puhtaammaksi. Kaksikko ei puhunut mitään, Rodney ei viitsinyt edes avata suutaan, hän tiesi että alkaisi vain vittuilla Dantelle, valittaa kaikesta ja isä suuttuisi lisää ja sitten Rodney varmaan hoitaisi listan tehtävät yksikseen, sitä brunette ei halunnut. Hetken kuluttua Luca tepsutteli pihalle, limulasi kädessään ja tuli altaan reunalle, katsellen isoveljiään, ei lainkaan ivallisesti, Luca ei ollut sellainen. "koska leikitään ?" poika kysyi viattomasti ja Rodney pyyhkäisi otsaansa, nostaen katseensa Lucaan. "sitten kun saat isän sanomaan että Dante joutuu hoitamaan kaiken yksin." Brunette totesi ja vilkaisi Dantea nopeasti. "sori Luca, pitää siivota, ei voi leikkiä nyt. Myöhemmin." poika hymähti pienesti ja jatkoi harjausta. Luca huokaisi surkeasti, tuo kaipasi kaveria. Poika istahti altaan reunalle ja hörppäsi limustaan, katsellen veljiään vuoron perään.

"kuumah !" Rodney parahti parin minuutin hiljaisuuden jälkeen ja ja etsi katseellaan vesipulloaan, kun hän sen sitten löysi, hän sai huomata että oli juonut sen jo tyhjäksi. Poika mutristi huuliaan. "Luca, voitko olla kiltti ja hakea mulle kylmää vettä ?" Poika pyysi ja Luca nousi heti pystyyn, nappasi Rodneyn ojentaman pullon ja lähti, poika suorastaan rakasti sitä kun sai auttaa veljiään. Varmasti tuo olisi auttanut altaankin siivoamisessa, mutta isä oli kieltänyt Dantea ja Rodneytä edes pyytämästä, se kuitenki olisi mennyt siihen että toinen, Dante tai Rodney tai molemmat olisi jättäneet työt ja Luca raukka olisi siivonnut sitten yksin. Ja siitä isä ei olisi todellakaan pitänyt.
Hetken kuluttua tuo iloinen pikkupoika palasikin vesipullon kanssa, ojensi sen Rodneylle, joka hörppäsi heti puolet. "kiitti." Brunette hymähti pikkuveljelleen ja jatkoi sitten altaan pesua ahdistuneen näköisenä. Hän vihasi sitä hommaa.

Dante seisoi tyhjän altaan pohjassa, kengät ja polviin asti yltävät tummat housut jalassaan, ilman paitaa tietenkin, hullukaan ei pitänyt sillä kelillä ylimääräisiä vaatteita päällään. Se oli sairasta hommaa ja vanhempaa otti päähän enemmän kuin tarpeeksi, aurinko porotti suoralta taivaalta ja Dante oli kätkenyt sameat silmänsä aurinkolasien taakse jottei alkaisi potea päänsärkyä. Isä olisi voinut vähän rajoittaa niiden tehtävien kanssa, Danten kunto ei vain riittäisi siihen kaikkeen, tai sitten senkin olisi vain tekosyy jolla poika voisi luistaa hommista. Urheilija oli yllättynyt siitä miten kuuliaisesti Rodney oli pysynyt hommassa mukana. Koripalloilijan käsi hinkkasi harjan kanssa altaan toista reunaa, vaskkaista Rodneyn kanssa, oli aivan hiljaista, kuului vain hiljaista kahinaa molempien harjoista ja välillä pientä loiskintaa kun pojat kastoivat niitä uudestaan. Että blondia otti päähän, se riita oli ollut aivan järjettömän typerä, ihan yhtä typerä kuin ne kaikki muutkin riidat oli. Rodney oli niin lapsellinen, lapsellisempi kuin Luca joka oli kuitenkin kuusi. Pian nuorimman veljen kimakka ääni kuuluikin altaan reunalta, Dante ei kääntänyt päätään, hymähti vain hiljaa ja jatkoi valittamatta hommiaan, mitä nopeammin se saataisiin tehtyä sitä parempi. Listassa oli nimittäin päälle parikymmentä muutakin tehtävää hoidettavana ja näytti uhkaavasti siltä että koko seuraava viikko menisi Rodneyn seurassa.

Alitajunnassaan Dante ymmärsi isäänsä hyvin, he kaksi olivat kauheat veljekset, he riitelivät, huusivat, morkkasivat toisiaan. Dante ei kuitenkaan koskaan myöntänyt itse olevansa syypää, ei hän ollut siinä lapsellinen vaan Rodney. Blondi laski hetkeksi harjan maahan käsistään, venytteli käsiään ja selkäänsä ja huokaisi syvään, pitäen kylmän ja kovan ilmeen kasvoillaan ja vilkaisten vaivihkaa olkansa yli kohti Rodneyn tummaa hiuspehkoa. Kuului äänekäs tuhahdus kun Dante kuuli Rodneyn mainitsevan hänen nimensä, ei ollut lainkaan yllätys että pikkuveli otti tuollaisen aiheen puheeksi. Blondi kuitenkin piti turpansa tukossa ihan vain koska Luca oli paikalla ja hän ei halunnut hermostuttaa isäänsä yhtään sen enempää kuin Rodneykään.
"voisit ihan itsekkin hakea sitä vettä" Dante tokaisi sitten kun Lucan askeleet olivat juosseet sisälle. Toisen paita lensi reunan yli nurmikolle ja Danten mielihalu heittää paskaiset vedet sen päälle kasvoivat mutta tuo päätti jättää senkin toiseen kertaan. Oli toisten kannalta huomattavasti mukavampaa varmasti näin päin. Urheilija hieraisi otsaltaan hikeä, tosiaan, ulkona oli aika hemmetin kuuma. Tuo kurotteli nappaamaan altaan reunalta oman vesipullonsa, kiersi sen auki ja kaatoi osan vedestä kasvoilleen niin että se valui siitä rinnuksille ja alavatsalle ja poika hörppäsi siitä vähän.

"Luca, pidä huoli ettet saa auringon pistosta, sisällä on varmasti huomattavasti viileämpi" Dante ehdotti kun pikkuveli tuntui yhä istuvan altaan reunalla. Ehkä hän koitti ajaa tuon pois jotta saisi alkaa taas vapaasti morkkaamaan Rodneytä, tai ehkä ei kuitenkaan. Blondi nappasi harjansa takaisin kouraan, kastoi sen uudestaan ja alkoi hinkata sotkua uima -altaan seinistä. Eikö heillä tosiaankaan ollut ketään palkattuna tekemään sitä hommaa ? Koripalloilija irvisti inhosta, Jasperin kanssa suunniteltu treenaus sai nyt jäädä kiitos isän. Tovin hinkattuaan vanhempi nojautui polviinsa, häntä alkoi heikottaa eikä tuo tiennyt johtuiko se nesteen puutteesta, kuumasta suoralta taivaalta paistavasta auringosta vai hänen omasta pikku taudistaan.
"Rodney heitä se pesuaine purkki tänne" Blondi ähkäisi kun oli saanut itsensä takaisin seisomaan suorassa ja kääntyi kohti Rodneytä, nojautuen hetkeksi altaan seinämään ja hieroen otsaansa tiukka ilme kasvoillaan.

"en mä saa !" Luca totesi ylpeästi ja joi limunsa loppuun. "Kuuntele nyt Dantea, jooko ?" Rodney hymähti Lucalle. "mee vaikka pelaamaan jotain ?" Poika ehdotti ja Luca huokaisi syvään, nyökkäsi ja katosi sisälle. Rodney tosin veikkasi että pikkuveli palaisi ulos vielä jossain vaiheessa.
Poika kääntyi katsomaan Dantea ja huomasi toisen nojaavan polviinsa. "ootko okei ?" Poika kysyivähän epävarmasti ja nosti sitten pesuaine purkin maasta, tuli Danten luokse ja ojensi sen toiselle. Tietysti hän olisi voinut heittääkin sen, mutta Rodney toi sen mielummin toiselle. Hän oli salaa huolissaan veljestään, toisella taisi olla kriisijakso menossa ? Isä valitsi kyllä mahdollisimman huonon ajan laittaa pojan kotitöihin. Brunette palasi omalle puolelleen, hankaamaan seinää, vilkuillen välillä Dantea, jos toisen olo huononisi, Rodney kyllä pakottaisi toisen sisälle. Tai tuskin se olisi pakottamista, Dante kyllä lähtisi jos Rodney sanoisi. Tai vaikka ei sanoisikaan. Tuskin Dantea kiinnosti olla siellä yhtään sen enempää kuin Rodneytäkään.

Puoli tuntia vierähti nopeasti, Rodney oli saanut koko seinän pyyhittyä mahdollisimman siistiksi, likaa ei näkynyt missään enää. "Hmmh.. käydäänkö syömässä ennen kuin mennään pesee niitä autoja ?" Poika ehdotti, hänellä oli nälkä ja saattoi Danten heikotuskin johtua nälästä ja kuumuudesta ? Sisällä onneksi oli viileää tuulettimen takia. Varmasti Dantellekkin tulisi parempi olo jos tuo pääsisi viileään, saisi vettä ja ruokaa ? Toivottavasti ainakin.
Rodney ei koskaan osannut sanoa sitä ääneen, mutta hän oli huolissaan Dantesta, kamalan huolissaan välillä. Dante oli hänelle ilkeä, haukkui, löi, kiusasi.. Niin kuin Rodneykin, tosin poika ei koskaan onnistunut lyömään toista. Hän silti rakasti Dantea, tulisi ikävöimään toisen kuoltua.. Toivottavasti toisen tautiin keksittäisiin joku parannuskeino ja nopeasti. Joskus Rodney ehkä toivoi Danten kuolevan, mutta suurimman osan ajasta hän toivoi ettei toinen kuolisi. Toinen oli välillä kamala.. Mutta Rodney rakasti toista. Dante oli hänen isoveljensä, joka oli opettnut hänelle lapsena kaikkea, jolle Rodney joskus oli vielä voinut puhua kaikesta. Ehkä heidän välinsä olivat huonommat, mutta sisimmässään Rodney kaipasi niitä aikoja jolloin kaikki heidän välillään oli hyvin, sisimmässään hän rakasti Dantea, paljon. Ääneen hän ei sitä voinut sanoa, toinen vain nauraisi, ainakin brunette uskoi niin.

Rodney hieraisi otsaansa ja hyppäsi ylös altaasta. "haluan uimaan.." Poika parahti hiljaisena ja nosti paitansa maasta ja pyyhki käsistään, vatsastaan ja kasvoiltaan hikeä siihen.

"Olen, ei tämä mistään kriisijaksosta johdu, varmaan tuo kuumuus alkaa heikottamaan" Dante tuhahti viileästi ja nappasi pesuaine purkin, kaataen siitä hitusen ämpäriin ja hitusen harjaan ja lakkasi nojaamasta uima altaaseen ja jatkoi hinkaamista välittämättä pikkuveljestään. Toinen oli antanut pienen eleen huolestuneisuudesta kun hän ei ollut heittänyt pesuaine purkilla Dantea niinkuin poika oli olettanut mutta piti ajatusta muuten ihan typeränä. Rodney oli vähintäänkin yhtä kamala hänelle kuin hän itse oli toiselle.. aina, ihan sama mistä he tappelivat aiheet päättyivät niihin mitkä loukkasivat Dantea eniten ja sen jälkeen ainoa toimiva keino oli nyrkki. Dante ei koskaan lyönyt veljeään tosissaan liian kovaa, mutta kyllä hän oli pariin kertaan meinannut senkin tehdä. Uima -altaan hinkaamista jatkettiin ja hampaita kiristeltiin, sameat silmät etsivät jokaisen likatahran altaasta ja poika haroi hiuksiaan. Dante ei antanut sairauden masentaa itseään, ei ollenkaan, hän tekisi kaikki annetut kotityöt vaikka olisi kriisijakson kourissa jos isä tosiaan tahtoi niin, mutta rajansa kaikella, olisi hän nytkin mielummin sisällä mutta kunnoittaminen oli kunnioittamista ja isä oli perheen pää.

Puolituntia vierähti, kipu oli vain pahentunut mutta Dante kesti sen hampaita kiristellen, hän oli onnellinen että sairaus oli periytynyt juuri hänelle kaikista veljeksistä, vanhimmalle. Dante ei olisi antanut sairautta edes Rdneyn kannettavaksi ja hän aikoi kestää sen itse, veljien hyvinvointi oli hänelle tärkeintä, äitikin olisi tahtonut sen olevan niin.
"Kuullostaisi järkevältä idealta sinun suustasi" Dante hieroi hartioitaan ja tiputti harjan takaisin ämpäriin jossa oli vettä, uima-allas kiilteli puhtauttaan ja poika oli hitusen ylpeä lopputuloksesta, okei. Koko homma olisi voinut jättää tekemättä jos he eivät olisi Rodneyn kanssa laittaneet edellisenä päivänä allasta sellaiseen kuntoon. Dante kokosi kamat kasaan ja nosti kaikki turhat tavarat pois altaasta, nousten sittn takaisin maanpinnalle kuopasta ja venytteli taas jäseniään ja hieraisi kevyesti vatsalihaksiaan katsahtaen nopeasti Rodneytä alhaalla. "no, siitä vain, tyhjässä altaass varmasti melko nautinnollista uida" Dante irvaili, tietenkin hän olisi voinut laittaa jonkun täyttämään altaan vielä kuin Rodney olisi ollut siellä mutta harmiksi Roddis osasi uida, okei, oli todella karua ja ilkeää ajatella niin. Ikimaailmassa Dante ei tahtoisi hukuttaa veljeään, tai murhata tuota muutenkaan.

"tule nyt" koripalloilija komensi ja nappasi oman paitansa tuolin nojalta lähtien jo etukäteen sisälle, joku muu kyllä keräisi heidän kamansa pihalta ja autojen peseminen oli kolme kertaa miellyttävämpää puuhaa kuin uima -altaan puhtaaksi kuuraaminen, vaikkakin heillähän niitä autoja riitti. Dantella oli ainakin kaksi, mutta poika oli sitä mieltä että niistä ei kumpaakaan tarvinnut pestä. Talon sisätilojen viileys tuli heti ovella vastaan, nuorukainen pyyhkäisi hikeä otsaltaan paitaansa jota ei vaivaantunut pukemaan päälleen vaan kävi heittämässä sen pesuhuoneeseen pyykkikoriin ennen kuin suuntasi keittiöön etsimään jotain juomista ja suuhun laitettavaa.

Rodney näytti kieltä lapsekkaasti Dantelle ja murahti hiljaa, aina toinen oli komentelemassa ! Ärsyttävää.
Brunette tuhahti ja käveli toisen mukana, heittäen omankin paitansa pyykkikoriin. Veljesten pitäisi tänänä vielä pyykätäkkin, todella mukavaa. Jos jotain Rodney vihasi niin pyykkäämistä ! Se oli vain nini tylsää, pestä pyykit, laittaa kuivumaan, silittää, viedä kaappeihin.. Ei Rodneyn juttu.

Poika tuli keittiöön ja nappasi itselleen jääkylmää limua, laittaen pari jääpalaa mukaan, sekoitteli hetken aikaa sitä ja joi. Tuo etsi kaapista ruokaa ja tekaisi pari leipää vain itselleen. Poika istui pöydän ääreen ja antoi napsia leipiään, yläkerrasta kuului Lucan ääni, tuo leikki ilmeisesti yksikseen. Poika huokaisi, mielummin hän olisi pitänyt Lucalle seuraa kuin siivonnut ja tehnyt kaiken maailman kotitöitä.. Kamalan turhauttavaa, mielummin Rodney olisi mennyt kavereille tai pearlille tai jotain. Kaunis päivä meni nyt hukkaan, kun piti vain siivota. Rodney sai leipänsä syötyä ja limunsa juotua, mutta hän ei jaksanut heti lähteä taas ulos, mielummin hän huilisi hetken, uima-altaan pesu oli kuitenkin vienyt tunnint tai pari.

"hmmh.." Rodney koitti keksiä jotain puhuttavaa. "mennäänkö me pesee ne autot ? Jos sen jälkee hoidetaa ne pyykit.. ja sit jotain." Poika ehdotti ja hymähti pienesti.

/ anteeksi lyhyt ;n;

Dante asteli keittiöön, nosti aurinkolasit nenältään hiustensa sekaan ja nappasi jääkaapista jääkylmää limukkaa, teki itselleen pari leipää nopeasti ja katseli sitten hiljaisena Rodneytä. Tyttöjen unelma, kaksi komea veljestä, puolialastomana keittiössä, raskaan työn raatajia. Niin just, Dante oli sitäpaitsi puolet paremman näköinen kuin Rodney. Huvittunut virne ja silmien pyöräytys, omille mietteilleen nauraminen oli niin Danten normaalia käytöstä. Pikkuhiljaa vanhemman olo alkoi tuntua paremmalta, kun oli saanut jotain syödäkseen ja juodakseen eikä aurinko paistanut silmään. Silti tuon varpaita kipristeli inhottavasti.. siitä taasen tuli mieleen ne miljoonat morkkaukset kun Rodney oli alkanut puhua hänen kivuistaan.

"pestään ensin ne autot, sitten pistetään pyykit pesukoneeseen ja käydään korjaamassa se parvekkeen kaide.. milloinkohan sekin on mennyt edes rikki" Dante totesi sitten tyynesti ja hieraisi jäykkiäkin olkapäitään, ei parvekkeen kaiteiden korjaamiseen menisi kuin pieni hetki, ei ne olleet pahasti rikki ja sitten takaisin pyykkien pariin. Turhauttavaa. "pyykkäys ei ole koskaan sopinut meille" Dante totesi tyynesti ja laski lasinsa tiskipöydälle vilkaisten Rodneytä, niin, joskus nuorempana äiti oli tahtonut opettaa poikia viikkaamaan vaatteitaan itse, mutta siitähän ei ollut tullut sitten yhtään mitään. Lopulta äiti oli saanut olla silittelemässä niitä kaikkia vaatteita, niin kovin rutuilla ne olivat. Dante hymähti itsekseen, miksi hänelle tuli juuri nyt mieleen menneet ? Kun hän ja Roddis olivat olleet pikkuisia poikia, Rodney oli tarvinnut vielä isoveljeä ja Dante oli aina ollut Rodneyn luona kun häntä tarvittiin, tuon loukkaantuessa tai joutuessa ongelmiin, mitä vain.. kun toinen oli nähnyt painajaisiakin Dante oli voinut tulla veljensä viereen nukkumaan, mutta voisiko hän enää ? ei helvetissä voisi. Rodney ei tarvinnut häntä enää, tietyllä tavalla se harmitti Dantea, mutta toisaalta.. Käyttäytymällä törkeästi Rodneytä kohtaan Dante varmisti ettei toisella tulisi niin kamala ikävä veljeä kun olisi hänen aika lähteä, vaikka sinne vielä aikaa olikin, vai tulisiko sittenkin ? oliko se edes mahdollista.. Luca oli eriasia, Luca oli vielä niin pieni ja Rodney oli tuntenut Danten kauemmin ja paremmin, silloin kun kaikki oli vielä hyvin.

Koripalloilija karisti ajatukset mielestään ja oli huomannut jääneensä tuijottamaan Rodneyn kasvoja liian pitkäksi aikaa, kylmä irvistys ja poika tipautti lasit takaisin nenälleen tuhahtaen äänekkäästi, ei enempää huomiota Roddikselle, pikkuveljellä menisi pasmat pian sekaisin ja tuo voisi luulla Danten tulleen hulluksi. "Mennään nyt vaan pesemään ne autot, mun autoihin ei tarvi koskea joten anna niiden vaan olla" Tuo totesi tyynesti, ei lainkaan niin ilkeästi tai komentavasti kuin normaalisti. Totesi vain ja isoveli lakkasi nojailemasta keittiön tasoihin ja lähti kohti autotallia.. autot olisi ehkä parempi pestä ulkona..

Rodney nappasi itselleen lasillisen vettä ja hypähti istumaan pöytätasolle, hörppien vettä hitaasti ja laiskasti, häntä ei millään kiinnostanut mennä ulos, hän tiesi että autonpesu menisi lopulta siihen että kaksikko tulisi läpimärkinä sisälle kun molempien vesijohdot jotenkin maagisesti olisivat alkaneet osoittaa toisiaan. Toisalta, ulkona oli niin tukalaa, että pieni pesu Danten vesijohdosta ei olisi pahitteeksi. Nuorukainen haukotteli makeasti, hän niin ottaisi pitkät päikkärit tämän jälkeen.. Hän pisti merkille Danten tuijotuksen, kenties tuo koitti keksiä uutta morkkausta tai jotain muuta? Tuskin Dante tuijotteli veljeään ja ajatteli kuinka komea tai lihaksikas tai jotain muuta hänen pikkuveljensä oli. Rodney kulautti lopun vedestään alas ja odotti toisen haukkuja tuon avatessa suunta. Mutta Dante vain ehdotti että he menisivät pesemään autot ja veli kuulosti jopa hitusen lempeämmältä kuin normaalisti.. Outoa. rodney nyökkäsi ja hyppäsi alas, jättäen lasin pöydälle.

Pian Rodney tuli pihalle, hän huokaisi, Danten autot siis jätettiin pois laskuista, perhe sattui silti omistamaan kolme muuta autoa, joista yksi oli hieman isompi, jotta koko perhe mahtuisi siihen ja vaikka parin viikon lomakamatkin mukaan. Rodney huokaisi syvään. "Okei.. Jos sä peset yhen ja mä yhden ja me pestään toi yhdessä?" Hän ehdotti ja osoitti isointa autoa, hän ei pesisi tuota järjetöntä maasturia ennen kuin helvetti jäätyy ja lehmät lentää. Poika asteli autotalliin ja nappasi vettä ja heitti sekaan saippuaa ja nappasi suuremman pesusienen, kävellen sitten ulos takaisin ja alkaen pestä toista pienemmistä autoista, saamarin aurinko, miksei nyt voinut olla viileää ja pilvistä? Ja vesisade olisi kiva niin autoja ei tarvitsisi lopuksi huuhdella itse.
Pari minuuttia oli aivan hiljaista, Rodney ei oikein osannut sanoa mitään, eikä Dantekaan ollut kovin puhelias, tosin, ehkä oli parempi että kaksikko oli nyt vain turvat tukossa, toinen vaihtoehto olisi että he nyt alkaisivat haukkua toisiaan ja se ei taas olisi niin mukavaa, oikeasti Rodney inhosi tapella Danten kanssa, mutta se oli jatkunut niin kauan, ettei Rodney osannut enää lopettaa, hän ei viitsinyt koskaan mennä halaamaan Dantea tai todeta että tuon tekemä ruoka oli hyvää tai poika itse näytti hyvältä, ei, ei ei, mitä Dantekin ajattelisi... kaksikko oli ollut toistensa kurkuissa niin kauan kuin Rodney vain muisti, ei sitä nyt voinut enää alkaa käyttäytyä toisella tavalla. Rodney kuitenkin tosiasiassa rakasti isoveljeään ja häneen sattui saatanasti tietää, että menettäisi liian aikaisin veljensä, ehkä Dante ei koskaan pääsisi edes hänen häihinsä tai näkisi hänen lapsensa syntymää.. Rodney oli jo salaa päättänyt nimetä tulevan lapsensa, mikäli se olisi poika, Danteksi.

Brunette jatkoi auton pesua, aivastaen kun saippuaa joutui nenään, inhottava tunne. Poika pyyhki nenäänsä ja sitten otsaansa. Poika totesi pian että oli ottanut liian vähän vettä, joten tuo palasi autotalliin ja alkoi laskea vettä ämpäriin, laittaen vähän saippuaa sekaan, palaten parissa minuutissa takaisin hinkkaamaan autoa puhtaaksi.

Dante käveli autotalliin ja nappasi matkallaan eräästä avainkaapista parit avaimet, nopeasti hän oli avannut autotallin ison liukuoven ja ajoi kaksi muutakin autoa sitten ulos, pestäviksi ennen kuin haki itselleen vettä. Nyt kolme heidän autoistaan odotteli pihalla että ne pestäisiin puhtaiksi ja niiden paskaiset lokasuojat iskivätkin inhottavasti Danten silmiin, onneksi hän oli omat autonsa jo pessyt vasta viimeviikonloppuna. Jos ei jokin niin likaisilla autoilla ajaminen otti Dantea aivoon, autot eivät päässeet oikeuksiinsa paskaisina. Autojen peseminen oli onneksi rentoa ja kaikenlisäksi mukavan raikasta touhua näin kuumalla säällä. Dante haroi hiuksiaan laittaessaan itselleen vettä ja pesuainetta ja vilkaisi sitten kohti pikkuveljeään tuon puhuessa jotain. "Joo okei, miten vaan.. tuosta isosta pitää kans imuroida sisältä lattiat ja penkit" Dante totesi ja vilkaisi maasturia, sitä ei oltu käytetty kyllä pitkään aikaan, kuinkahan kauan aikaa viimeisestä koko perheen yhteisestä reissustakin oli aikaa.. varmaan ikuisuus.

Dante siirtyi ulos oman autonsa pariin, hetken aikaa väkerrettyään pesuaineiden ja vesijohtojen kanssa ja hakenut ikkunoiden pesemis välineet. Autot oli heillä onneksi huippukunnossa, ne oli vasta huollettu ja korjattu maaleja mutta olihan tuota rapaakin jo kerennyt roiskua. Isä olisi silti voinut ehkä itsekin pestä autot joskus, eikä odottaa kunnes ne olivat ihan hirveässä kunnossa ja käskeä sitten poikiaan pesemään ne. Veljeksien välille oli hetkeksi laskeutunut hiljaisuus, Dantea se ei varsinaisesti haitannut yhtään, saipahan ainakin työskentely rauhan ja kaikenlisäksi hommat saatiin nopeammin tehtyä loppuun kun ei hälisty tai heidän tapauksessaan tapeltu, koko ajan. Nuorenmiehen päänsisuksissa ei varsinaisesti liikkunut mitään mutta pikkuhiljaa hiljaisuus alkoi ottaa aivoihin, hän vilkaisi auton yli kohti Rodneyta joka oli aivan omissa maailmoissaan. Hetkeksi Dante nakkasi pesuvehkeet käsistään ja kävi autotallin puolella laittamassa radion päälle, tulipahan edes jotain rikkomaan sen hiljaisuuden. Dantea ei kyllä sen puoleen huvittanut alkaa tappelemaankaan Rodneyn kanssa ja jos pikkuveli aukaisi suunsa sieltä tulisi todennäköisesti jotain riidan haastantaa tai jotain muuta mikä ärsyttäisi Dantea, musiikki oli ehdottomasti turvallisin ratkaisu hiljaisuuden rikkomiseen siinä tilanteessa. Voisivathan he halutessaan yrittää kehittää jotain oikeasti järkevää ja kehittynyttäkin keskustelua mutta ajatuskin tuntui melkein mahdottomalta, he olivat tapelleet niin kauan, niin monta vuotta.

Kaksikko oli minuuttien päästä edelleen vaiti, Dante oli palannut hinkkaamaan autoa puhtaaksi ja oli nyt jo päässyt toiselta kyljelle toiselle ja takalasikin loisti kirkkaudessaan. Oli mukavaa että työnsä tuloksen näki heti puhtaissa autoissa, eikä hiljaisuuskaan vaivannut niin pahasti kun radiosta kuului hyvää musiikkia. Kuumuus oli silti hiostava ja Dante veti syvään henkeä, nojautuen hetkeksi autoa vasten ja päästäen vähän vettä roiskahtamaan kasvoilleen ja rintakehälleen, pyyhkien sitten aurinkolasinsa lahkeeseensa ja laittoi ne takaisin silmilleen vilkaisten kohti Rodneyta, viitsiskö tuota komentaa pikkuveljeä hakemaan vettä juotavaksi.