I Caught Myself

Voihan helvetti...

Mary-Ann McAllister nojasi kyynärpäillään huoneensa valkoiseen peilipöytään ja tuijotti peilistä itseään silmiin. Tätä blondi cheerleader teki silloin, kun hän halusi saada selville omia tunteitaan. Eli tätä tehtiin harvemmin. Nyt tätä oltiin alettu tehdä erään miehenalun takia, joka minä hetkenä hyvänsä seisoisi tytön kotiovella ja pimpottaisi ovikelloa.
Tummansinisiä silmiä tuskin räpyteltiin, kun niitä yritettiin mahdollisimman hyvin tulkita. Neito tahtoi vastauksen erääseen kysymykseen, ja ajatteli, että silmiä tutkimalla vastaus löytyisi. Mary-Ann oli istunut samassa asennossa jo yli puoli tuntia, eikä vastausta näkynyt tai kuulunut. Tietenkin tämä oli turhauttavaa, mutta tämä vaatisi aikaa, eikö niin. Aikaa. Hänen tunteidensa ymmärtäminen vaatisi aikaa. Mary-Ann oli sellaisia ihmisiä, joiden piti tutkiskella tunteitaan hetken jos toisenkin, jos hän halusi edetä niiden tahdissa. Silloin, ku M.A ei ajatellut tunteitaan, hän yleensä käyttäytyi typerästi ja itserakkaasti. Eli sellainen oli tavallinen Mary-Ann. Kyllä, vaaleaverikkö myönsi käyttäytyneensä joskus tyhmästi, mutta kukapa ei muka käyttäytyisi.

Oliko Mary-Ann oikeasti ihastumassa Danny Wilfrediin? Siihen naistennaurattajaan, joka oli jo monesti saanut Mary-Annen jalat alta? Siihen vaaleahiuksiseen, hyvä vartaloiseen miehenalkuun, jolta M.A oli saanut elämänsä parasta seksiä?

Voihan...

Cheerleaderin kasvot vääntyivät jokseenkin tuskalliseen irveeseen ja tyttö laski päänsä peilipöydällä olevien käsiensä päälle. Tämä ei voinut olla totta. Mary-Ann McAllisterkö, koulun yksi tunnetuimmista miestennielijöistä ja miestenkäyttäjistä, muka ihastunut johonkuhun? Tuota ei tulisi kukaan uskomaan, ei edes tytön paras ystävä Lizbeth! Voi hyvänen aika sentään, tämä ei vain voinut olla totta, mutta valitettavasti kaikki merkit ja tapahtuneet viittasivat juuri siihen.
Mary-Ann taisi olla ihastunut Dannyyn.
Tosi hienoa! Mitäs sitten seuraavaksi? Ei Mary-Ann voinut paljastaa tunteitaan Dannylle, ei missään nimessä. Herranen aika, siitähän vasta soppa syntyisi. Danny luultavasti vain nauraisi ja ottaisi koko jutun vitsinä. Niin, sellainen Danny oli. Danny välitti vain seksistä ja niin...
Äääääää, mitä tässä muka voisi tehdä!
Mary-Ann löi päänsä pöytään vahingossa liian kovaa ja ähkäisi hiljaa kivusta. Tyttö nosti katseensa peiliin ja tarkkaili kohtaa, jonka oli pöytään lyönyt. Toivottavasti siihen ei tulisi mustelmaa, sillä nyt otsaa kaunisti hento punainen jälki.

Mary-Annen vanhemmat ja Nathan olivat kukin omilla asioillaan. McAllisterien talo oli siis aivan tyhjä, lukuunottamatta paria kotiapulaista. Mutta heidän korvansa olivat kuurot ja suut sidotut, joten se heistä. Heitä ei edes talossa huomannut, kun he olivat niin näkymättömiä ja omien askereidensa kimpussa.
Tytöllä oli yllään valkoiset minishortsit ja vaaleansininen toppi. Yhdistä saattoi kaukaa katsottuna näyttää yöpuvulta, mutta ihan arkivaatteeksi ne oli tarkoitettu. Tänään oli ollut kuuma jo heti aamulla, joten tietenkin fiksuna tyttönä Mary-Ann oli pukenut ylleen mahdollisimman vähän aurinkoa ottavat vaatteet. Tummemmissa vaatteissa olisi tullut kuumempi, eikä tyttö tahtonut tämän enempää kuumuutta, kiitos vain. Hiukset M.A oli sitonut sotkuisesti ylös nutturalle, sillä peilihetki oli vaatinut oman aikansa, eikä tyttö tahtonut hiustensa sitä häiritsevän.

Miksi vatsanpohjassa tuntui näin ikävältä? Miksi tyttöä jännitti Dannyn kohtaaminen? Eihän tässä olisi mitään sen kummempia, Danny tulisi ja no, he luultavasti tekisivät taas sitä, mitä he aina yhdessä tekivät. Se siitä. Mary-Ann ei puhua pukahtaisikaan mitään ajatuksistaan, sillä ne vain pilaisivat kaiken. Kaiken, mitä Dannylla ja hänellä nyt oli. Muutenkin heidän välinen juttunsa oli jo valmiiksi hataralla pohjalla, että nyt oli mentävä varovaisemmin.
... Voi ei...

Jos muilta kysyttäisiin, ei se mikään yllätys olisi että Danny Wilfred oli taas menossa näkemään Mary-Annea. Mutta jos itse pojalta kysyttäisiin, tuo vain murahtaisi ja toteaisi, ettei siinä ollut mitään ihmeellistä. Vaikka sisimmissään Danny tiesi tasan tarkkaan, että oli siinä jotain perin kummallista. Ja se johtui varmaan siitä sanasta taas. Pieni sana, suuri merkitys. Olihan niitä joitakin muijia nähty useamman kerran, mutta Dannyn ja M.A:n suhde oli ollut melko mutkikas ja kestänyt ajan, jota järki ei meinannut ymmärtää. Eikä sekään ollut järkeen käyvää, että minkä takia heidän välillään oli edes ollut niin kamalia riitoja ja muuta turhaa säätöä. Abortin jälkeisen riidan ja välien kylmentymisen ymmärsi, mutta jokin veti heitä puoleensa. Jos sen edes pystyi sanomaan niin, sehän kuulosti ihan järjettömältä. Jos mietti sitäkin iltaa baarissa kun Mary-Ann oli saanut hullun raivokohtauksen nähtyään pojan vehtailemassa toisen kanssa. Oliko sillä muka merkitystä? ja minkä takia sitä edes tultiin ajatelleeksi kun aikaa oli kulunut sitäkin vaikka kuinka paljon. Danny ei käsittänyt, miksi hän edes kelasi tälläistä. Minkä takia miettiä heidän suhdetta kun ei ollut yksin kertaisesti mitään suhdetta. Harvemmin tälläistä mietittiin ja nytkin se sai blondin päässä vain inhottavan jomotuksen aikaan. Ties sitten oliko se edes viisasta lähteä taas saman kaunottaren tykö, naisia ja ihan kelvollisia löysi vaikka mistä. Oli pelottavaa jumittua yhteen samaan, vaikka olihan tien varrella muitakin napattu kyytiin. Silti jotenkin tuntui siltä, että tapahtuipa mitä tahansa, sanottiinpa mitä tahansa, aina Danny loppujen lopuksi oli jälleen Mary-Annen kanssa samojen lakanoiden välissä. Vaikka eihän siinäkään valittamista ollut, oli vain niin epänormaalia käytöstä tälläinen Dannyltä. Varsinkin se, että hän edes vaivautui ajattelemaan tälläisiä asioita, pohti tosissaan mitä heidän välilllään oikeastaan tapahtui. Kysehän oli sekstistä, mutta kyllä ristiriitaisia tunteita ja ääniä kuului kallon sisältä väkisinkin.

Eikä tämä edes ollut ensimmäinen kerta kun Danny oli vajonnut pohtimaan maailman outoja asioita ja hänen välejään Mary-Anneen. Oli karmivaa muistaa kuinka omistushaluinen ja suojeleva tunne oli täyttänyt pojan mielen ja kehon kun hänen prinsessaan oli käynyt joku tuntematon mies väkisin käsiksi ja saanut neidon kropan mustelmille. Kusipää Danny oli, mutta osasi välittää kuitenkin tietyistä asioista. Outoa oli se, ettei tytöt kuuluneet siihen alueelle. Vain Andrew. Ja frendin, eivätkä hekään aina.
Danny huokaisi raskaasti, hän oli lähes tultoon ahdistunut. Nopeasti raskaan tuntuista päätä pudisteltiin, hän tarttui parilla sormella silmien välistä, antaen luomien laskeutua. Mary-Ann oli vaarallinen eukko, ei kukaan saisi aiheuttaa tälläistä kuumaa mietintää tuolle itsekkäälle pojalle. Hän rakasti itseään. Ja piti seksiä, kaikista hyvännäköisiä naisia. Ei kenestäkään erityisestä.
Silmät räväytettiin auki turhankin dramaattisesti. Eihän tämä edes tarkoittanut sitä, että nytkään olisi tapahtunut poikkeusta. Oudot fiilikset saattoivat johtua ihan hyvin siitä, että viime kerta M.A:n kanssa oli päättynyt kesken kaiken ja nyt jätkä oli vain liian himoissaan ajattelemaan selkeästi ja sen takia sekoitti ajatuksensa ja teki niistä jotain ihan omia.

Onneksi Danny sai mielensä tyhjentymään parhaaksi juuri kun auto pysähtyi korean talon eteen. Nyt ajatuksena oli vain se, että M.A odotti tuon talon ovien takana, mahdollisesti jo valmiiksi riisuutuneena. Samallakos kaikki ahdistavat ja järjettömät ajatukset olivat muuttuneet yksinkertaiseksi himoksi, eikä blondi jaksanut odottaa että pääsisi kiskomaan farkkunsa pois.
"Ei mitää suorituspaineita, kyllä sä osaat ku mies", huvittunut ääni ratin takana nauroi kettumaisesti kun Danny oli saanut avattua pelkääjän paikan oven auki. Autokuljettaja oli lähtenyt viemää Andrewia sairaalaan johonkin verikokeisiin, joten Danny oli joutunut tyytymään Oliverin kyytiin. Oma auto kun sattui edelleen olemaan korjaamossa ja avaimet varmuuden vuoksi vielä faijalla lukkojen takana. Muihin autoihin kädet eivät edes ylettäneet kun vanhemmat olivat estäneet pojan pääsyn autotalliin kaikin mahdollisin keinoin. Kai nuo tosissaan luulivat, että Dannyllä oli halua rikkoa vielä kahden auton lisäksi vielä muitakin. Sellainen fiiliksen sai juuri aikaan tuollainen pelleily, jumalauta, ja Andrewille yrittivät vielä tyrkyttää autoa. Naurettavaa, jätkähän pystyisi ajamaan pari metriä kun kirkuisi jo kurkku suorana paniikissa, että olikohan mahdollisesti jo ajanut vahingossa jonkun päälle. Tai sitten toinen kerkeisi jo kuihtumaan hennossa kropassaan ennen kuin osaisi edes käynnistää auton.
Danny irvisti vittumaisesti frendilleen, joka selvästi oli huomannut jonkin painaavan blondin mieltä kun kerta oli jo alkanut epäilemään, että Dannylle oli tullut paineita tai pelkoa siitä, ettei osaisi hoitaa miehisiä taitojaan. "Sun varmaa kannattais vaa keskittyä ettimää joku seuralainen ittelles edes täks illaks, nii ei tarvis aina tyytyä vain käteen", tokaistiin vinosti hymyillen, saaden Oliverin vetämään kasvoilleen murjottavan ilmeen.

Danny pomppasi oitis autosta ja laahusti McAllisterien oven taakse, painoi ovikelloa itsevarmasti. Poika haroi vielä ylös aseteltuja vaaleita hiuksiaan, suoristi avonaista kauluspaitaansa, jonka alta paljastui valkoinen hihaton paita. Itsevarma tai ei, kyllä jokin sai pienen jännityksen piiloutumaan rintakehän alle, eikä se ollenkaan tuntunut mukavalta, eikä varsinkaan tutulta.

Mary-Ann tuijotti edelleen itseään peilistään. Peilissä häntä katsoi tyttö, jolla ei ollut kasvoilla minkäänlaista ilmettä. Silmissä ei näkynyt juuri mitään, niitä vain räpyteltiin niiden kuivuessa liiaksi. Ulkoisesti tästä tytöstä ei saisi irti mitään, mutta jos joku pääsisi tunkeutumaan hänen mielensä syövereihin paljastuisi, että siellä se kaikki meno ja meininki oli. Hänen mielessään oli meneillään kunnon sekamelska, mitä järki ei tuntunut saavan selvitettyä.
Eikä asiaa auttanut laisinkaan se, kun ovikellon ääni kuultiin korviin. Mary-Annen silmät revähtivät hitusen suuremmiksi ja päätä käännettiin huoneen oven suuntaan. Hetken aikaa Mary-Ann istui liikkumatta paikoillaan, kunnes yhtäkkiä hän pomppasi ylös paniikin vallassa. Hän vilkaisi itseään nopeasti peilistä ja pyyhki alaluomiltaan ripsiväristä aiheutuvia pieniä mustia hippuja pois. Cheerleader alkoi ajatella näyttävänsä aivan kauhealta sillä hetkellä, mutta aikaa ei enää laittautumiseen ollut. Mary-Ann nappasi nopeasti pöydältään hajuveden, jota ruiskautti hieman kaulalleen. Sen jälkeen tyttö kiiruhti huoneesta ulos kohti alakertaa. Hänen täytyisi tietenkin avata Dannylle ovi, sillä M.A oli sanonut kotiapulaisille hoitavan tämän tapauksen aivan itse.

Cheerleader saapui alakertaan ja riensi suureen ja valoisaan eteiseen. Tyttö nielaisi kuuluvasti ja tuijotti hetken aikaa ovea, kun oli asettanut kätensä oven kahvalle. Kun mieltä ja ajatuksia oltiin rauhoiteltu, veti Mary-Ann keuhkonsa täyteen happea ja avasi oven hitaasti auki.
Dannyn näkeminen sai tytön pasmat hetkeksi aikaa sekaisin, mutta nopeasti Mary-Annen valtasi samanlainen tuntemus, mitä hän aina Dannyn kanssa tunsi; suunnatonta himoa. Hemmetin Danny.. "Moi", cheerleader tervehti pehmeästi ja soi nuorukaiselle hurmaavan hymynsä valkoisten hampaidensa kera. "Mä jo luulin, että jänistit", M.A sanoi leikillään ja teki tietä, jotta Danny pääsisi astumaan sisälle Mary-Annen kotiin. "Tuu vaan sisään."

Kun Danny oli saanut itsensä sisälle, sulki Mary-Ann ulko-oven tämän perässä. Hetken aikaa hän katseli Dannya liikkumatta, mutta sitten hänen jalkansa liikkuivat kuin itsestään miehenalun luo. M.A asetti kätensä Dannyn niskan taakse ja painoi Dannyn huulia ikävöineet huulensa tämän huulille. Miten hänen vartalonsa alkoikaan janota Dannyn kosketusta ja toisen läheisyyttä. Mary-Ann samalla inhosi sekä rakasti sitä tunnetta. "Mitä kuuluu?" vaaleaverikkö kysyi, kun oli saanut itsensä jotenkin irti Dannyn huulilta. Tummansiniset silmät uppoutuivat hetkeksi toisen silmiin, kunnes tyttö lähti sitten johdattamaan heitä kohti omaa huonettaan, jossa he olisivat omassa rauhassa.

//Joo sori, vähän hittasin, mutta sua tuskin haittaa :--D

Jonkin aikaa Danny sai seisoskella oven takana, joka oli aika ärsyttävää. Jätkä kun oli oikein luullut, että Mary-Ann olisi valmiiksi piilotellut oven takana ja vahtinut silmät tarkkana milloin Danny olisi saapunut. Kai sitten blondi joskus kuvitteli itsestään liikoja, tai mistä sitä tiesi, voisihan M.A vain tahalleen odotuttaa poikaa, ihan vain piilottaakseen ikäväänsä. Ei se olisi kovinkaan suuri ihme, eikös M.A muutenkin käyttäytynyt usein aika erikoisesti.
Kärsimättömänä blondi huokaili muutaman kerran oven takana, kunnes ovi aukaistiin. Silmiin osui heti ensimmäiseksi Mary-Ann, joka hymyili suloista ja kovin viettelevää hymyään. Oma perus vino hymy kaartui Dannyn huulille, silmät tarkistivat neidon nopeasti päästä varpaisiin. Valitettavaa ei tietenkään ollut ja innoissaan jätkä hetken aikaa ihaili toisen paljaita, upeita sääriä. Minishortsit oli oiva keksintö, sellaisia jokaisen naisen tulisi käyttää. Tai ehkä vielä enemmän hametta, niistä hyvin saattoi nähdä välillä perseen vilahtavan.

Danny asteli sisään kun Mary-Ann oli siirtynyt sivummalle ja kehottanut poikaa tulemaan sisätiloihin. Kenkiä ei edes keretty kiskomaan jalasta kun M.A oli jo ilmestynyt eteen ja painanut huulensa pojan omille. Oitis blondi vastasi kaunottaren suudelmaan, ehkä asteen voimakkaammin mitä tyttö teki. Käsi tarrasi neidon lanteilta paikkansa, Danny katsoi toista riisuvasti, eikä edes vaivautunut piilottamaan irstaita ajatuksiaan.
"Ihan jees", vastattiin olkia kohottaen ja antaen sitten niiden laskeutua alas takaisin paikoilleen. Oikeastaan Danny olisi tahtonut vain kysyä, että oliko sillä väliä. Eihän hän tänne ollut tullut juttelemaan. Kaikkea turhaa pölinää pitäisi sivuuttaa, ettei tilanne muuttuisi entistä oudommaksi. Dannyn pitäisi osata tehdä itsensä vakuuttuneeksi siitä, ettei Mary-Annella ollut yhtään suurempaa merkitystä kuin muillakaan naisilla. "Entäpä prinsessa?". Ei kai kuitenkaan muutama sananen ketään tappaisi, eikä kannattaisi muutenkaan pistää ihan ilkeäksi vaihteeksi, pahimmassa tapauksessa M.A heittäisi Dannyn vielä pihalle ennen tyydytystä. Kaunotar oli muutenkin niin kamalan ennalta arvaamaton, eikä koskaan tiennyt milloin neitokainen taas vaihtaisi yllättäen mielialaansa.

Nopeasti kengät riisuttiin, Danny lähti seuraamaan prinsessaansa, katse tietenkin koko ajan toisen perseessä kiinni. Sitä hänen pitäisi ajatella, ei heidän kahden välejä. Tai muutakaan yhtä pelottavaa. Danny kävi läpi ajatuksissaan sitä miltä M.A näytti ilman vaatteit ja yhtäkkiä edellisestä kerrasta tuntui olevan ikuisuus. Eihän se toki kaipausta tai ikävää ollut, ei kerta kaikkiaan. Sellainen jopa kiellettiin laissa, ainakin pitäisi kieltää. Tahtomattaankin poika hieman vaivautui ja ennen kuin alkoi uudelleen vajoamaan outoihin mietteisiinsä, pudisteltiin huomaamatta päätä ja tyhjennettiin taas mieli.
"Ihan siisti talo teil", Danny sanoi vaikkei ollutkaan suonut huoneille ainuttakaan vilausta. Mutta ulkoa ja muutenkiin talon koko oli hyvin samankaltainen kuin Wilfredien talo. Tässä talossa ei mikään muu kuitenkaan Dannyä kiinnostanut kuin Mary-Annen huone, jonne he myös parhaillaan saapuivat.

Huonetta vilkaistiin vain nopeasti, sillä tarve saada molempien vaatteet pois ja neito nuorukaisen alle, oli turhankin nopeasti täyttänyt jokaisen ruumiinosan ja mielen. "Nätti", sanottiin nopeasti, napattiin tyttöä kädestä ja vedettiin tuo tiukkaan otteeseen, kädet vangiten M.A:n ja huulten ruvetessa vaativina, vahvana ahmimaan prinsessan omia huulia.

Se oli jotenkin... Ihmeellistä. Dannyn lähellä Mary-Annen valtasi outo levollisuus, mitä tyttö ei juuri koskaan tuntenut. Ainakaan kenenkään miespuolisen kanssa, sillä yleensä tytöllä oli silloin vain aikamoinen flirtti päällä. Dannyn kanssa ei tarvinnut esittää, koska miehenalku tahtoi häntä yhtä paljon kuin M.A tahtoi toista. Eikö niin? Ainakin niin kävi ilme Dannyn katseesta, josta Mary-Ann pystyi liiankin helposti päättelemään nuorukaisen ajatukset.
"Mitäs tässä", vastasi tyttö heleästi ja katsoi Dannya syvälle tämän silmiin. "Tietenkin nyt hyvää, kun sä tulit piristää mun mahdottoman tylsää päivää", M.A lisäsi ja hymyili valloittavasti. Niin, Danny oli tosiaankin tullut pelastamaan tytön tylsän iltapäivän. Oikeastaan Mary-Ann oli järjestänyt koko päivän tyhjäksi, jotta hänellä olisi riittävästi aikaa Dannyn kanssa. Sitä tyttö ei tosin voisi Dannylle kertoa, koska nyt Mary-Annella olisi olemassa se valtti, että hän voisi pakottaa Dannya lähtemään silloin, kun tahtoi ilman, että poika alkaisi epäillä jotain. Syyksi M.A voisi vain sanoa jotain 'vanhemmat tulee' -tyylisiä lauseita.
Tosin ei tyttö tahtonut Dannyn lähtevän vielä pitkiin aikoihin. Olihan nyt lauantai ja vanhemmat tulisivat kotiin vasta huomenna. Nathanin menoista M.A ei ollut juurikaan tietoinen, mutta eihän sillä ollut väliä. Veljen nyt saisi helposti häädettyä pois.

Danny kehui Mary-Annen kotia, tietenkin. Kukapa muka ei voisi kehua. Kyseessä oli kuitenkin vasta varsin uusi asunto, jossa oli tietenkin uusimpia huonekaluja ja muita laitteita. Värit olivat vaaleat, mikä sai talon näyttämään hyvin avaralta, puhtaalta ja suurelta. "Mitä sä muka mun kodilta oisit odottanut? Että tää ois ollu joku läävä vai", Mary-Ann naurahti hennosti johdattaessaan Dannya huoneeseensa. Tottakai Mary-Annen kaltainen ihminen ansaitsisi vain hienoa ja kallista. Vaikka asunto nyt olikin enemmän vanhempien päätöksien tulosta, piti tyttö taloa kuin omanaan. M.A oli ylpeä kodistaan, ja sen pystyi tytöstä kyllä huomaamaan.

He saapuivat sitten lopulta cheerleaderin huoneeseen, jota Mary-Ann olisi mielellään tahtonut Dannylle esitellä. Mutta Mary-Annen avatessa suunsa esittelemistä varten Danny jo totesikin huoneen olevan nätti. "Ethän sä edes katto-" tyttö ehti tokaista, mutta loppulause katosi Dannyn suuhun. M.A vastasi Dannyn huulien kutsuun heti, kun oli tajunnut tilanteen. Hänen kätensä hamusivat jo Dannyn rintakehällä siihen malliin, että tyttö tahtoisi pian päästä koskettamaan pojan paljasta rintakehää. Se outo kuumottava ja vangitseva tunne oli jälleen vallannut vaaleaverikön täysin, ja tyttö kykeni vain ja ainoastaan tiedostamaan ympäröivästä maailmasta Dannyn kosketuksen. Miehenalku tuntui niin mukavan lämpöiseltä ja niin ihanan haluttavalta, että tytöllä oli vaikeuksia pitää kätensä kurissa. Miten Mary-Ann olikaan kaivannut tätä, Dannyn kanssa kahdestaan olemista ja toistensa vartaloiden hyväilemistä. Tätä jos mitä Mary-Ann rakasti, tällaistä läheisyyttä.
Rakasti...
Mary-Ann jähmettyi huomattavasti paikoilleen ajatellessaan kyseistä sanaa. Silmät, jotka oli hetki sitten suljettu, avattiin ja tyttö irrottautui Dannyn huulilta. Äh, miten tyttö olikaan mennyt noin jäätymään! Ei tässä ollut mitään sen kummallisempaa. Mary-Ann ja Danny siirtyisivät pian sängyn puolelle ja se olisi siinä. Ehkä he taas alkaisivat riidellä jostain olemattomasta asiasta, eikä sen enempää. He eivät puhuisi tunteistaan. Mary-Ann ei todellakaan puhuisi Dannya koskevista tunteista, joita oli hetki sitten joutunut miettimään ihan peilin edessä.

Mary-Ann veti Dannya kohti sänkyään, josta tulisi oletettavasti heidän oleskelupaikkansa parin tunnin ajaksi. Tyttö kiskoi Dannyn ylleen, kun oli saanut vedettyä tämän mukaansa sängylleen. Kädet kiedottiin nuorukaisen niskalle ja M.A painoi jälleen Dannya himoitsevat huulensa pojan huulille. "Mun sänky on varmasti mukavampi kuin sun sänkys. Vaikkei sunkaan sängyssä oo mitään valitettavaa", M.A totesi Dannyn huulia vasten ja naurahti hiljaa.

Heleästi tyttö vastasi kuulumisistaan ja lisäsi vielä tiivillä katseella muutakin. Luultavasti vain lirkutteli omiaan, eihän Mary-Ann ollut sellainen että olisi ikävöinyt Dannyä tai muutakaan. Ja olihan se muutenkin aika turhaa, ei Danny olettanut mitään kauniita sanoja tai merkkejä ihailusta tai mistään, pelehtimään tänne oltiin tultu. Mutta siitä huolimatta jätkä virnisti toiselle tyytyväisenä, olipa toisella sitten oikeasti ollut muka niin mahdottoman tylsä päivä tai sitten ei. No eipä olisi ainakaa enää tylsää, ei varsinkaan sitten kun he pääsisivät yhdessä neidon vuoteelle ja saisivat vaatteet pois tieltä.
Toivottavasti se myös olisi vain sellaista, Dannyä pelotti että he alkaisivat kaiken lisäksi hempeilemään, olihan jotain sellaista pientä heidänkin välillä jopa sattunut. Dannyn ajatukset ja tunteet olivat muutenkin muuttuneet neitoa kohtaan liian.. noh, välittäviksi. Pitäisi olla vähän varonainen, ettei mitään suurempaa vahinkoa sattuisi. Sellaiset sekoilut eivät kuuluneet tuon nuorukaisen tapoihin, eikä tulisikaan kuulumaan. Hän oli tasan aina se oman tien kulkija, eikä yksikään ämmä pistäisi hänen ajatuksiaan sekaisin.

Mary-Annen huoneessa tuo huomio heti sen, ettei poika ollut edes tutkinut toisen huonetta ennen sitä kehuttua. Mutta valitusta ei keretty lausua loppuun kun Danny oli sulkenut toisen suun huulillaan. Toki oletettiin neidon vetäytyvän pois, mutta eihän tuo sitä tehnyt vaan vastasi vähintään yhtä kiihkeänä kuin poikakin. Sirot kädet hortoilivat Dannyn kropalla, eikä tuo miettinyt enää hetkeäkään mitään typeriä ajatuksiaan. Kaikki kohdistui vain siihen syttyvään lämpöön ja kuumotukseen, himoon ja tahtoon repiä turhan vaatekappaleet pois. Hellästi kaunottaren alahuulesta näykättiin ja palattiin sitten uudemman kerran suutelemaan. Ei kuitenkaan kestänyt kauaa kun yhtäkkiä M.A jähmettyi ja irrottautui huulista. Katse porautui heti hämmästyneenä tytön kauniille kasvoille, niin mitä nyt sitten tapahtui?

"Onks kaikki iha hyvin, teinkö mä jotai vä?", kysymyksiä ei kuitenkaan saatu loppuun asti kun Mary-Ann jo kiskoi Dannyä sängylle. Niin tietenkin, eihän tämän pitäisi olla yllätys ollenkaan. Milloinkohan jätkä oikein muistaisi näistä tytön jatkuvista mielialan vaihteluista? ei nähtävästi koskaan, vaikka tätä tapahtuikin joka ikinen kerta.
"Mun sängyssä ei oo mitää valitettavaa", Danny soperteli toisen huulia vasten, näykkäsi jälleen toisen alahuulesta. "Mutta tääkin on oikein hyvä", virnistettiin vielä perään, alkaen sen jälkeen ahmien toisen huulia kovaa tahtia. Kädet karkasivat oitis hyväilemään Mary-Annen upean muotoista, kapeaa kroppaa.
Helvetti, Danny ei tosiaankaan ollut ottanut mukaan mitään kumeja. Vahinkoa ei saisi enää tapahtua, mutta eiköh'än M.A ollut itse viime kerran järkeen järkyttynyt niin pahasti että itse huolehti nyt pillereistä. Ainakin niin Danny oletti ja toivoi, parempi niin. Olisi tuskaa jos homma jäisikin tähän, turhaan tänne oltaisiin raahauduttu. Ja olisi liian ei-Dannymäistä jäädä silti paikalle.

/maailman surkein vastaus.. ja anteeks ku on kestäny vastata... älä suutu <3

//Kiitos, kun viimein vastasit <3 Se on pääasia :-)

M.A ei vastannut Dannyn aloitetulle kysymykselle. Niin, kaikki oli ihan hyvin, tässä ei ollut mitään sen ihmeellisempää kuin aikaisemmillakaan kerroilla. He vain vehtaisivat, pitäisivät hauskaa. Niin, niin tämä tulisi menemään.
... Pahuksen epämääräiset ajatukset, pysykää nyt vain suosiolla poissa mielestä! Tässä ei ollut mitään muuta mietittävää kuin se, että nyt täytyisi vain saada jo vaatteet pois päältä ja käydä hommiin.

Dannyn kädet tunnettiin vartalolla ja Mary-Ann alkoi hiljalleen unohtaa koko päivän päässä pyörineitä ajatuksia. Hänen vartalonsa oli ikävöinyt miehenalun kosketusta, samoin kuin huulet toisen huulia. Voi helvetti, oliko Mary-Annen mielikin Dannya ikävöinyt? Ei, ei ei ei ja ei! Danny ei todellakaan ollut hänen unelmien prinssinsä, jota tyttö oli odottanut. Danny ei sopinut prinssiksi, toinen oli liian... Liian... Liian lipevä! Ei Danny ollut sitä prinssiainesta.
Ei ollut. Ei ollut! Yritä nyt M.A tajuta, ettet voi ihastua Dannyn kaltaiseen nuorukaiseen! Siitä ei tulisi mitään, ei yhtikäs mitään. Ainoa, mikä heidän välillään toimi, oli seksi. Vain ja ainoastaan seksi. Mikään muuta ei heitä yhdistänyt. Paitsi tietenkin itsekeskeisyys ja ylpeys, mutta ei niistä sen enempää.

Oli tosiaan paha keskittyä vehtailemiseen, kun tuollaiset ajatukset pyörivät päässä. Mary-Ann havahtui aina välillä ajatuksistaan ja yritti pysyä todellisuudessa. Hän riisui Dannyn kauluspaitaa ja ahmi toisen huulia. Mutta Danny varmasti huomaisi Mary-Annen poissaolevaisuuden, sillä melkein joka kymmenes sekunti tyttö katosi hetkeksi omiin ajatuksiinsa.
Mary-Ann kuitenkin tiesi, ettei tästä tulisi mitään, jos hän ei pääsisi purkamaan ajatuksiin kenellekään. Dannylle hän ei tosin tahtoisi tunteistaan puhua, koska sehän oli juuri Danny, joka noita epämääräisiä tunteita tytössä herätti. Cheerleader yritti silti parhaansa ja sai riisuttua Dannyn molemmat paidat pois. Kädet löysivät heti paikkansa nuorukaisen paljaalta, lämpöiseltä vartalolta. Hetken aikaa toisen vartaloa hyväillessä tyttö riisui oman paitansa nopeasti yltään. Valkoiset pitsirintaliivit jäivät kuitenkin yhä ylle, sillä hän tahtoi antaa sen homman Dannylle. Jälleen tytön kädet siirtyivät Dannyn vartaloa hyväilemään.

"Välitänkö mä Dannysta enemmän kuin kestään muusta pojasta?" Ajatus pamahti päähän yhtäkkiä ja silloin tyttö irrotti kätensä kuin salaman iskusta Dannyn vartalolta. Teko näytti varmasti Dannylle mitä oudoimmalta, sillä nyt M.A:n kasvoja koristi myös hitusen pelästynyt ilme. Apua, jotain piti keksiä! "Ööö ää... Joo siis..." cheerleader sopersi sekavana ja yritti keksiä jotain järkevää sanottavaa. Hemmetti aivot, toimikaa nyt! "Onks sulla kaikki ihan okei?" Tyhmä M.A, Dannyn se pitäisi tuota tytöltä kysyä.

Ainoastaan mihin Danny yritti keskittyä oli kaunottaren unohtumattoman kaunis kroppa, miellyttävä tuoksu ja nouseva himo. Se oli kuitenkin yllättävän vaikeaa, josta sai kiittää Mary-Annen normaaliakin oudompaa käytöstä. Miten siinä muka olisi pystynyt keskittymään pelkästään lähellä olevaan kroppaan ja pehmeisiin huuliin, kun välillä tuntui että neito oli unohtanut suutelevansa toisen kanssa ja jämähti vähän väliä paikoilleen, mutta alle sekunnin murto-osan jälkeen toinen oli taas kiihkeänä mukana. Kyllähän noista mielialan vaihteluista etukäteen tiedettiin, mutta tämä oli jo uutta. Eikä vika voinut olla Dannyssä. Samalla lailla hän oli ennenkin toiseen käsiksi käynyt, samalla lailla suudellut ja tehnyt muutkin niin kuin ennenkin. Tässä oli jotain häikkää, eikä se tuntunut sopivalta sille hetkelle. Danny olisi kerta kaikkiaan tahtonut jo vain riisua toisen täysin alastomaksi ja käydä jälkiruokaan kiinni, mutta hyvä siinä oli toimia kun välillä fiilis oli sellainen kuin pumpattua tyttöä nuoleskeli harjoitellakseen.

Hetken ajan Danny jo meinasi kaiken keskeyttää ja kysyä oliko kaikki ihan okei, mutta loppujen lopuksi neito saikin riisuttua pojan paidat pois ja tämän jälkeen jo heti omansa. Nälkäisenä katse nyt vaelteli tytön jo melkein vaatteettomalla yläkropalla, alahuulta näykkästiin himon alhaisena ja palattiin ahnaasti suutelemaan M.A:n huulia. Poika painoi hullaantuneena kroppaansa vasten toisen omaa, tunki kieltään toisen suuhun tekojaan kaunistelematta. Kädet lähtivät nopeasti aukoilemaan neidon ritsikoita, mutta ennen kuin niihin oltiin edes kunnolla saatu otetta, Mary-Ann rupesi taas sekoilemaan omiaan.

Tyttö oli kuin jähmettynyt, veti kätensä pois Dannyn kimpusta ja näytti pieneltä säikähtäneeltä tytöltä. Danny vetäytyi hieman kauemmaksi ja katsoi toista häkeltyneenä. Oliko hän nyt sittenkin tehnyt jotain väärää? tai kenties satuttanut toista?
Eniten pojan ajatukset sekaisin sai kaunottaren omituinen sopertaminen ja sitten vielä se kysymyskin. "On?", Danny vastasi oudon hitaasti, katse varautuneena toisessa. "Mulla on kaikki ihan okei, mutta sulla ei taida olla?". Danny nosti itsensä istumaan, haroi jopa hieman ärsyyntyneenä hiuksiaan, mutta oli kuitenkin enemmän vain huolissaan. "Mistä nyt kiikastaa, ootko sä kipeä, sattuuko sua jonneki, onks jotain tapahtunu, vai?", udeltiin vakavan oloisena.
"Ja nyt on sit parempi alkaa puhua. Mä en oo idiootti, sua vaivaa joku. Enkä mä todellakaa koske suhun ennen ku oot sanottavas sanonu. Mulle tulee kohta vielä ihan raiskaajan olo, ku et sä edes tunnu tajuavan mitä sä teet - välillä oot ku saatana jossain transsissa?".

Vittu. Vittu, vittu, vittu. Hemmetti, miksi tytön olikaan pitänyt mennä laukomaan tuo typerä kysymys? Nyt Danny esitti nimittäin liudan kysymyksiä ja oikein vaatimalla vaati, että Mary-Ann alkaisi selittää käytöstään. Cheerleaderin kasvoilla kävi jos minkälaista ilmettä. M.A ei oikein itsekään tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt alkaa toiselle selittää. Niin, mitä Mary-Ann toiselle muka kertoisi? 'Joo, mä tässä vaa mietin sitä, että tykkäänkö susta enemmän kuin kestään muusta?'. Haloo, ei tuollaista voisi ääneen sanoa. Ja sitä paitsi, tykätä sana toi mieleen vai ala-asteajat, jolloin kaverit aina kysyivät 'Tykkäätkö sä siitä tai siitä?'
Huoh, ei näin.

Danny oli sanonut, ettei koskisikaan tyttöön, ellei tämä alkaisi puhua. Vasta nyt Mary-Ann tiedosti nämä sanat mielessään ja ne saivat tytön ajatettelemaan hetkeksi jotain muuta kuin tyhmiä tunteitaan. "Danny, älä pidä mua piinassa", blondi lepertelei jo paljon tutumpaan tyyliin ja tuli lähemmäs nuorukaista. "Mä oon oikeesti ihan okei. Mä vaa... Mä vaan en voi tajuta, että sä oot siinä", M.A selitti ja toivoi olleensa uskottava. Ainakin omasta mielestään tyttö oli sanonut sen tarpeeksi uskottavaksi. Niin, eihän tässä tosiasiassa mitään ongelmaa edes ollut. Haha, se siitä.
"Kosketa mua taas, jooko.." Mary-Ann kuiskasi pehmeästi ja kutsuvasti asettautuessaan istumaan hajareisin Dannyn syliin ja painoi huulensa toisen huulille samalla kietoessaan kätensä toisen hiusten sekaan. "... Kaikki on okei.." blondi vielä mutisi vasten toisen huulia. M.A toivoi vilpittömästi, että Danny ei vain työntäisi häntä pois.

M.A antoi käsiensä lähteä harhailemaan pojan yläkropalle, mutta... Niin, eihän kaikki taaskaan mennyt oikein suunnitelmien mukaan. Siis ei, ei Mary-Annen ajatuksissa nyt mitään vikaa ollut, eikä tyttö lamaantunut mitenkään paikoilleen. Vaan nyt hänen suudelmansa ja kosketuksensa olivat saaneet aivan uuden tyylin. Välittävämmän ja... Rakastavamman. Jälkimmäistä ei sitten tarvitse Mary-Annelle kertoa, kiitos vain.
Tyttö henkäili huumaantuneemmin, kun irrottautui välillä Dannyn huulien kimpusta. Vartaloa painettiin toisen vartaloa vasten tiiviimmin ja kädet hyväilivät pojan selkää hitaasti ja pehmäesti.

Danny odotteli vastausta, aikaa tuntui kuluvan ainakin sen ikuisuuden verran. Hän oli ollut jo täysin valmis toimeen, mutta Mary-Ann käyttäytyi todella epäilyttävästi. Omituisesti, se oli enemmänkin se sana mitä haettiin. Jätkä nostatti hieman kulmiaan, katsoi toista vaativana, lähes käskevänä. Mutta ei, nyt toisella tuntuikin kaikki olevan taas ihan hyvin. Mary-Ann lähentyi viettelevän näköisenä, leperteli niitä sun näitä sanoja. Danny kiinnitti tietenkin heti huomionsa toisen kroppaan ja vesi vierähti heti kielelle, mutta kyllä tuollainen käyttäytyminen oikeasti häiritsi yllättävän paljonkin hänen hetkeään. Ongelmana oli se, että toinen kuulosti hyvin uskottavalta ja vaikuttikin siltä tosissaan olisi, mutta kuka muka oikeasti käyttäytyisi noin jos kaikki kerta tosissaan olisi okei? ensin käyttäydyttiin näin ja oltiin lähes transsissa ja nyt taas kiimasena mirrinä käytiin päälle. Se oli täysin järjetöntä.
M.A pyysi koskettamaan, änkeytyi syliin ja jatkoi keskeneräistä suudelmaa. Danny vastasi siihen hieman epäröiden, toinen mutisi vielä jotain hänen huuliaan vasten. Hitto vie, yritä nyt päättää siinä se viisaampi tie kun lähes alaston neito kiehnää sylissä. Olisi parempi vain työntää pois sylistä ja käydä läpi mikä todellinen ongelma äsken oli ollut. Mutta toisaalta, sen voisi selvittää myöhemminkin..

Danny vastasi tytön huulten liikkeisiin, mutta se ei ollut enää yhtä rajua kuin äsken. Se oli omituista, suorastaan karmivaa. Vaikka toisaalta tuntuikin yllättävän.. luontevalta ja oikealta. Kaunotar kiehnäsi hitaasti sylissä, suuteli hempeästi ja kosketteli hellästi. Danny toimi samoin, mutta tilanne häiritsi häntä. Se tuntui liian.. mukavalta. Ja tuollainen oli täysin sopimatonta. Dannylle.
Nopeasti poika tönäisi tytön selälleen takaisin, ei kuitenkaan niin että toiseen olisi voinut sattua. "Hyvä yritys, melkein onnistuit", Danny sanoi jokseenkin koppavasti, jopa tyytyväisenä kun oli pystynyt vastustelemaan tuollaista näkyä. "Joko sä nyt yrität peitellä jotain tai sitten sulla on tosissaan kuumetta tai jotain", naurahdettiin huvittuneena ja päätä pudisteltiin hitaasti. "Täs on nyt jotain hulluu meneillä. Ala puhua, sua vaivaa joku".
Tästä ei neuvoteltaisi. Danny tahtoi tietää missä mättäsi. Vaikka oikeastaan, se oli ehkä jopa myös hieman pelottavaa. Yhtäkkiä jokin myllersi ikävänä vatsan pohjalla. Mistä sekin sitten johtua. Danny alkoi hieman epäröimään, mutta ei antanut toisen nähdä sitä. Paskaa tai ei, jos nyt olisi jotain niin sen pitäisi tulla nyt myöskin esille. Kaikki ne sekavat viime aikaiset tunteet ja tuollainen hempeily.. tämä ei tosiaankaan ollut normaalia.

Mary-Annen vartalo sekä pääkopan sisimmät ajatukset huusivat sitten hallelujaa, kun Danny vastasi tytön suudelmaa, eikä nähtävästi aikonut torjua cheerleaderin lähestymistä mitenkään. Täytyi myöntää, että M.A piti tästä muuttuneesta koskettelusta. Dannyn kosketus tuntui aivan uudelta ja jotenkin tuntemattomalta, mutta kyllä sen pojan kosketukseksi kuitenkin tunsi. Cheerleader ei jaksanut alkaa miettiä heidän molempien muuttunutta käyttäytymistä ja koskettelemista, sillä hän tunsi sisimmässään tietävänsä aivan hyvin, mistä oli kyse. Tietenkään näitä ajatuksia ei tiedostettu, sillä jos ne olisi tiedostettu, olisi Mary-Ann luultavasti säikähtänyt heidän tekemisiään.
Suudelmakin oli jotain aivan erilaista. M.A tunsi nauttivan toisen suudelmista enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ja sen hän nyt tiedosti itsekin. Voi, tässä alkoi tosiaan olla jotain vialla, heidän kosketuksissaan ja huomionosoituksissaan.

Eikä siinä sitten kestänyt kuin hetki, kun M.A olikin jo työnnetty selälleen sängylle. Hänet oli juuri torjuttu. Tummansiniset silmät, joita reunustivat pitkät ja tuuheat ripset, revähtivät suuriksi Dannyn teosta. Mary-Annen kasvoilla ei kuitenkaan sen suurempaa ihmetystä näkynyt, sillä hän alkoi aavistella, mistä tämä kaikki johtui. Tyttö oli kuitenkin yhä tiukasti sitä mieltä, että ei tulisi paljastamaan Dannylle mitään omista tunteistaan. Tytön tunteet, siis ne oikeat tunteet, olivat jotain sellaista, mitä harvat pääsivät todistamaan. Eikä M.A aikonut todellakaan kertoa Dannylle mitään, sillä se olisi yksinkertaisesti heidän 'suhteensa' loppu. The end. Ei sitä kaunistelevammin osannut sanoa.

M.A ei pitänyt siitä, että Danny vaati saada vastauksia. Tyttö oli jo tiuskaisemassa, että välillä elämä ei vain ollut reilua ja että jotkut jäävät vailla vastauksia. Mary-Ann ei kuitenkaan sanonut mitään, vaan tuijotti melko kiukkuisen näköisesti sänkynsä reunaa. Tyttö makasi vielä hetken aikaa liikkumattomana sängyllään pelkissä rintaliiveissä ja minishortseissaan, kunnes hän ponkaisi pystyyn. Näytti siltä, että Mary-Ann olisi voinut aivan hyvin pinkaista ulos huoneesta, sillä hänen jalkansa olivat suunnattuna ovelle. Sitä tyttö ei tehnyt, vaikka olisi halunnutkin. Hänen jalkansa eivät vain yksinkertaisesti toimineet.
Vaaleaverikkö ärähti hiljaa itsekseen ja kääntyi selin Dannyyn. Hän alkoi sitten kävellä edestakaisin lyhyttä matkaa ja käsiä käytettiin milloin missäkin; hiuksissa, kyljillä, vatsalla...
"Miks sun täytyy olla noin vitun utelias?" tyttö tiukkasi sitten, kun oli hetkten aikaa saanut miettiä tilannetta. Nyt tyttö oli kääntynyt pojan suuntaan ja katsoi tätä katkerasti. "Mikset sä vaa suostunu seksiin ilman mitään muttia", M.A jatkoi ajatuksiensa selvittämistä ääneen ja nyt näytti siltä, kuin tyttö ei kertakaikkiaan ollut itsekään perillä tilanteesta. "Ei meijän välillä oo mitää muuta. Ei mitään muuta!" Mary-Ann lopetti huudahdukseen, joka ei tosin kovin kovaääninen ollut. Hänen puheensa oli nimittäin ollut äsken vielä aika hiljaista ja pelkkää sihinää.

Cheerleader nielaisi sitten kirosanat, jotka olivat meinanneet päästä huulien välistä Dannyn kuuleville korville. Mary-Ann kääntyi jälleen poispäin Dannysta ja kohtasi sitten katseensa peilistään. Tytön kasvoilla oli selittämätön ilme. Tämä oli niitä harvinaisia kertoja, kun Mary-Ann McAllister oli aivan hukassa itsensä kanssa.
"Hemmetti Danny", M.A sopersi toruvasti ja asetti kätensä puuskaan kuin näin turvatakseen itseään edes jotenkin. "Sä oot pilannu kaiken."

Sen huomasi heti, ettei Mary-Ann pitänyt siitä kun hänet oltiin työnnetty pois ja kiperät kysymykset heitetty sen tilalle. Kiukkuisen olemuksensa kanssa tyttö pomppasi sängyltä ja näytti jo siltä, että oli valmiina lähtemään. Danny kohotti kulmiaan, mutta osasi arvella ettei toinen nyt tosissaan poistuisi. Kohta sieltä luultavammin tulisi käsky Dannylle poistua, neidon kotihan tämä oli.
Sitäkään ei kuitenkaan tapahtunut, nyt tyttö ärähteli yksistään ja käveli edestakaisin vaivaantuneena. Danny sen sijaan otti itselleen vähän rennomman asennon vuoteella ja katsoi toista vaativana.
Uteliaisuuteen ei vastattu. Kai se nyt oli ilmiselvää, että oli normaalia hämmästyä sellaisesta käytöksestä, miten itse M.A oli käyttäytynyt.
”Eihän meijän oo mitää järkee jatkaa jos sä kesken kaiken muutatki taas mieltäs”, Danny tokaisi nyt itsekin hieman ärtyneenä ja siitä sai kiittää vain tytön katkeraa katsetta. ”Ja eihän kukaa oo muuta väittänytkään”, heitettiin vielä perään kun tyttö huuteli, ettei heidän välillään ollut mitään muuta kuin seksiä. Enemmänkin vakuuttelulta se kuulosti, Danny ei ollut varma oliko vakuuttelut tarkoitettu hänelle vai itse neidolle. Mutta jotain mätää niissä sanoissa kuitenkin oli, ne eivät kuulostaneet oikealta, joka teki taas kaiken vääräksi. Dannyä puistatti. Outo tunne täytti koko kropan ja onnistui saamaan inhottavan jäykän fiiliksen joka ruumiinosalle.

Mary-Ann siirtyi peilin eteen ja kirosi Dannyä, kertoi tämän pilanneen kaiken. ”Puhutko sä ittelles vai mulle? juhuu, mä oon täällä”, Danny sanoi kyllästyneenä ja heilutti kättään kankeasti.
”Helvetti, M.A. Tää on ihan järjetöntä. Sun pitää puhua, jos sulla on sanottavaa. Koska joku ei oo nyt täsmää. Usko pois, mä tiedän”. Hän tosiaankin tiesi, koska se jännä fiilis oli täyttänyt ainakin hänen ajatuksensa jo jonkin aikaa. Se ei ehkä ollut sama kun Mary-Annella, mutta tyttöäkin selvästi jokin vaivasi.

Danny nousi itsekin pois vuoteelta ja raahasi itsensä kaunottaren taakse. ”Ehkä meijän pitäis puhua, mitä luulet?”

"En mä muuta mun mieltä!" M.A sähähti kiukkuisena vastaan ja asetti käsiään tiukemmin puuskaan. Tytön silmät eivät malttaneet pysyä yhdessä pisteessä, vaan silmät pyörivät villisti ympäri näkökenttää. Mary-Ann oli ahdistettuna nurkkaan, eikä hän pitänyt siitä ollenkaan. Hän yritti etsiä keinoa paeta Dannyn kynsistä, mutta mitään pelastuskeinoa ei näkynyt tai kuulunut. Hän oli pulassa, jos hän paljastaisi Dannylle viime aikaiset ajatuksensa heistä kahdesta.
Vittu vittu vittu. Muuta ei voinut sanoa.

Danny ilmoitti sitten 'ystävällisesti' olemassa olostaan huhuilemalla, mikä sai Mary-Annen vain ärähtämään kiukkuisena. "Ai sori, unohinki sut jo", M.A vastasi piikikkäästi takaisin ja kurtisti kulmiaansa turhautuneena. Sitten Danny raahautui tytön taakse ja cheerleader tunsi saavuttaneensa uuden kiukkutason. Hän kääntyi Dannya kohti ja löi toista avokämmenillään rintakehään. Vihamieliset silmät olivat vanginneet nyt pojan silmät. "Miks mun muka pitäis puhuu sulle? Mun ei tartte puhuu sulle, sä et oo mun bestis. Sä et oo mulle mitään, tajuutko. Me ei olla mitään!" Mary-Ann kivahti ja löi nyt nyrkkiin puristautuneet kätensä uudestaan Dannyn rintakehään. Katse oli yhä toisen silmissä. "Mä... Mä inhoon sua!" cheerleader ärähti ja painoi yllättäen huulensa nuorukaisen huulille. Toisen huulia ei päästetty niin helposti vapaiksi, vaan niitä ahmittiin kuin viimeistä päivää.

Sitten tyttö jälleen perääntyi parin askeleen verran ja katsoi Dannya uhmakkaasti silmiin. Mary-Annen katseessa vilahti sitten nopeasti ymmärtämättömyys ja nyt tyttö laski katseensa maahan. "... En mä tajuu.." cheerleader aloitti arasti ja nosti oikean kätensä vasemman käden kyynärtaipeen kohdalle. "Mä en ees ymmärrä itteeni. Hah..." Mary-Ann puhui. Hän olisi ihan hyvin voinut puhua nyt itsekseen, mutta hän kyllä oli tarkoittanut sanansa myös Dannylle.
Katse nostettiin sitten takaisin Dannyn kasvoille. Mary-Ann katsoi miehenalkua epäilevästi, mutta samalla niin arasti.
"Mitä sä ajattelet... Meistä..? T-tai siis... Vittu... Ollaanko me ihan samanlaisia kuin silloin, kun ekan kerran tavattiin?"

"Et tietenkää", Danny tokaisi perään silmiä pyöritellen. Salee. Sen päivän kun näkisi, ettei Mary-Ann muuttelisi mieltään joka toinen sekuntti, niin johan olisi jo ihme. Danny pystyisi lyömään vetoa, ettei niin koskaan tapahtuisi. Panoksena voisi olla vaikka seksistä luopuminen, joten eikös se kertonut jo kuinka päättäväinen blondi oli tämän suhteen.

M.A heitti jotain piikikkäästi takaisin kun poika oli ilmoittanut olemassa olostaan kättään heiluttaen. Jälleen pyöritettiin silmiä ja huokaistiin. Naiset.
Eikä sekään varmaan yllätyksenä olisi pitänyt tullut kun tyttö sitten läimi Dannyä rintakehälle, pojan siirryttyä tämän luokse.Oli aika turhauttavaa nähdä niin vihastunut katse neidon kasvoilla. Ihan kuin Danny tahtoisi tässä alkaa tappelemaan tai tahalleen tilannetta paisutteli. Mary-Ann saisi olla vain tyytyväinen, että Danny tahtoi jutella ja kantoi huolta toisesta. Vaikka turhamaisuus aiheutti pientä välinpitämätöntä ja kyllästynyttä asennetta, kyllä siitä huolimatta poika oli hyvin tietoinen tahdostaan tietää että hänen kaunottarellaan varmasti oli kaikki hyvin. Ja muutenkin nämä heidän tapaamiset aiheuttivat tarvetta jutella. Muuten tilanne voisi pakittelemalla pahentua.
Toisen sanoessa, etteivät kaksikko olleet mitään, Dannyn teki mieli jo tokaista takaisin että ei sitten ja poistua paikalta, mutta ei kuitenkaan tehnyt sitä. Helvetti että piti taas olla vaikeaa. Tyttö ilmoitti vihaavansa Dannyä, mutta suutelikin sitten kiihkeästi heti tämän jälkeen poikaa. Nyt blondi tosissaan alkoi olla turhautunut ja ehkä jopa vittuuntunut. Mitä helvettiä neidon päässä oikein liikkui?

Ennen kuin Danny edes kerkesi ajatella toisen torjumista, Mary-Ann oli itse irtautunut ja laski katseensa maahan. Keuhkot täytettiin hitaasti hapella ja sen jälkeen huokaistiin. "En mäkää. Sä oot kuule neito aika vaikee tapaus", Danny naurahti kohmeisesti, vähän keventääkseen tätä niin kuolettavan kamalaa tilannetta.
"Ei tietenkää. Mä en kato enää pelkästää sun persettä, vaan kokonaisuutta. Lisäks sä oot mulle paljon tärkeempi ku ennen, et pelkkä satunnainen pano", Danny vastasi rehellisesti olkiaan kohauttaen. "Muusta en sit tiiä. En mä tiiä mitä tää on, mut se että me ollaan nähty kuitenki näin tiheesee tahtii, eiköhän se jo ala mietityttää molempia? ja ois varmaa just paree puhuu siitä, koska ei tää kyl musta oo nyt .. normaalia. Taisiiis, no kyl sä tiedät mitä mä tarkotan", Danny puhua pälpätti.
"Aiotko sä vielä läskiä mua vai poistunko mä vapaaehtoisesti?", kysyttiin naurahtaen ja katsottiin jopa ehkä hieman syytävästi tyttöä.

/sori odotuksesta ja laadusta=(

//Eip mittään <3

Dannyn vastaus tuli täytenä yllätyksenä Mary-Annelle, joka oli varautunut aivan toisenlaiseen vastaukseen; cheerleader oli kuvitellut Dannyn vastaavan tytön olevan vain pelkkä pano. Mutta ei, toisen suusta oli tullut jotain aivan muuta. Tummansiniset silmät nostettiin arasti katsomaan nuorukaista. Tyttö ei ollut uskoa kuulemaansa. 'Tärkeempi ku ennen, et pelkkä satunnainen pano'. Oliko tuo totta, eikö M.A oikeasti ollut Danny Wilfredille pelkkä tyydytysväline?
Wou. Nyt alkoi silmissä sumeta.

Mary-Ann istuutui lopulta sängylleen ja puri kiivaasti alahuultaan. Hän naurahti surkeasti, kun Danny kysyi aikoiko tyttö vielä läiskiä tätä. Blondi pudisti hitusen päätään. ".. Sori", Mary-Ann pahoitteli hiljaa ja sipaisi hiuksiaan jokseekin hermostuneesti korvansa taakse. "En mä.. En mä haluu, että sä lähdet.." tyttö mutisi edelleen hiljaisemmalla äänellä ja vilkaisi varovaisesti Dannya. Mary-Ann huokaisi syvään ja sulki silmänsä. Tämä ei ollut lainkaan hänen kaltaistaan.
"Joo, ehkä meijän pitäis puhua.."

Cheerleader taputti pehmeästi viereensä, hänen tarkoituksenaan oli vihjata Dannylle, että tämä istuutuisi hänen viereensä. Hän mietti tarkoin seuraavia sanojaan, koska mikä tahansa väärä sana voisi aiheuttaa väärän vaikutelman ja- HYS! Sanoisit nyt sen vain!
"Et säkään oo mulle pelkkä pano.."
M.A hiljentyi taas hetkeksi ja näpräsi nyt toisen kätensä kynsiä, katse tiukasti sylissään. "... Musta tuntuu, e-että..." "Camoon, ei sitä nyt niin vaikea ole sanoa! Sen kun vain sanot sen ja otat tyynesti vastaan Dannyn vastauksen! Oot jo niin pitkällä, että tästä on turha enää perääntyä "Että mä tykkään susta enemmän kuin kestään muusta."
Tykätä, tyhmä sana. Se ei tuntunut tuovan esille sitä oikeaa tunnetta, jonka tyttö oli tahtonut tuoda julki.

Kaunotar istuutui sängylleen, naurahti laimeasti. Toinen pyysi vielä jopa anteeksikin sitä, että oli läiskinyt poikaa. Danny hymyili toiselle varsin ystävällisesti, se ei muistuttanut yhtään hänen omaa hymyään, se ei ollut yhtään flirttaileva tai irstas, vaan enemmänkin lempeä. "Hyvä, koska emmä ois edes suostunut vapaaehtoisesti lähteä", Danny virnisti ja antoi hymyn maalautua kasvoilleen takaisin. Mary-Ann totesi myös, että heidän tulisi puhua. Mahtavaa, tämähän alkoi vähitellen toimimaan. Ehkä jopa neito pystyisi heittämään ailahtelevan mielentilansa hetkeksi ja käyttäytyä niin kuin tässä tilanteessa pitäisi. Samat sanat kyllä pitäisi osoittaa Dannylle, ei hänkään aina mikään paras mahdollinen ollut jos kyse oli vakavasta keskustelusta tai muusta vastaavasta. Käytös kun ei muutenkaan ollut aina mitä parhain.

Danny istuutui Mary-Annen vierelle heti sen jälkeen kun toinen oli taputellut tyhjää paikkaa vierestään. Danny hymähti kun M.A myönsi luulevansa tykkäävän blondista enemmän kuin kenestäkään muusta. "Hyvä, mä en ole sitten ainoa", Danny heitti itserakkaasti ja virnisti heti perään. "En mä nyt tosissani.. kyllä mä tykkään susta yhtä paljon ku ittestäni", jatkettiin leikkisästi ja jätkä kietoi toisen kätensä neidon ympärille.
"Ei mut jos nyt ihan vakvasti, kyllä sä merkitset mulle paljon. Enkä mä edes halua ajatella sua pelkkänä panona enää", sanottiin vihdoinkin palaten vähän vakavemmaksi. "M.A, mä todella välitän susta", Danny sanoi asteen hiljemmalla ja lempeämmällä äänellä, jonka jälkeen painoi pienen suukon toisen päälaelle.

"Sitä paitsi me näytetää aika koreilta yhdessä, vai mitä?", Danny naurahti ja leikkisästi tönäisi toisen kroppaa omallaan hellästi. "Et pysty kiistämää. Me ollaa ihan liian täydellisiä molemmat", perään vielä naurahdettiin virneen kera. Mary-Ann todellakin oli aivan liian hyvännäköinen päästettäväksi menemään. Ja Danny tosissaan tunsi jotakin tyttöä kohtaan, vaikka eihän se todellakaan ollut hänen tapaistaan. Tytöstä oli vain jotenkin tullut hänelle sellainen henkilö, josta hän välitti. Saattaisi ehkä olla mustasukkainen jos tuon näkisi toisen jätkän kimpussa. Saattaisi, ei sitä voinut tietää. Luultavasti jätkä oli kiintynyt prinsessaan aikoja sitten, itse vain sitä tajuamatta. Jos mietti sitäkin kuinka suunnattomasti Danny oli suuttunut kuin tajusi jonkun känniääliön köyrineen tyttöä väkisin. Ei voinut tietää, kaikki oli niin sekavaa. Mutta onneksi ainakin pojalle alkoi vähitellen palat naksahtelemaan paikoilleen ja asiat selvenemään. Piti vain toivoa että Mary-Ann myöskin ymmärtäisi mitä todella halusi, mitä todella kaikesta ajatteli. Mitä heistä ajatteli.

Mary-Ann oli jo aikeissa suuttua nuorukaiselle, kun tämä vain vitsaili Mary-Annen paljastaessa, että tyttö piti toisesta. Tyttö ehti jo tuuppaista poikaa kädellään, mutta se pahoinpitely loppui siihen, kun Danny jatkoi lausettaan.
... Ai anteeksi mitä?
Tummansiniset silmät tuijottivat poikaa suurina, eikä M.A mahtanut mitään auenneelle suulleen. Oliko Danny muka oikeasti sanonut pitävänsä Mary-Annesta enemmän kuin kenestäkään muusta? Tämähän oli kerrassaan... Kerrassaan absurdia ja täysin aavistamatonta! Mary-Ann ei nimittäin ollut ikinä käynyt kenenkään kanssa samanlaista keskustelua, joten tietenkin tämä tällainen keskustelu hämmensi hänet täysin. Niin, mahtava ja aina sanavalmis Mary-Ann oli onnistettu loihtimaan sanattomaksi.

Blondi yritti muistella, milloin joku oli viimeksi sanonut välittävänsä hänestä. Öö, ehkä isä viimeksi viikko sitten? Pääasia tässä oli se, ettei kukaan ollut aikaisemmin sanonut sitä niin tosissaan kuin vieressä istuva Danny tässä. Edelliset poikaystävät olivat heittäneet 'mä tykkään susta' -lauseen aina vitsillä, eivätkä yleensä tarkoittaneet sanojaan. Sen jopa M.A oli tiennyt, koska hän itsekin päästeli suustaan sellaisia. Mutta nyt... Mary-An oli äsken vakavissaan myöntänyt Dannylle pitävänsä tästä ja tunne oli molemminpuolinen.

Danny onnistui sitten kadottamaan Mary-Annen hämmentyneisyyden sillä, että miehenalku oli sanonut heidän näyttävän hyvältä yhdessä. "No, sitä ei ainakaan voi kiistää", tyttö mutisi sanattoman aikakautensa jälkeen ja katsahti Dannyyn vielä hitusen hölmistyneenä. Mutta sitten kasvoille ilmestyi mitä ihmeellisin hymy, mitä tyttö ei ollut aivan kenelle tahansa näyttänyt. Hymy oli niin onnellinen ja niin ihastuneen näköinen, että oli melkeinpä mahdotonta kuvitella hymystä mitään muuta. "Mary-Ann ja Danny. M.A ja Danny. Hmm, ei paha", tyttö maisteli suussaan ja mietti hetken aikaa paikoillaan tätä muuttunutta tilannetta.
Yhtäkkiä tyttö sitten ponkaisi pystyyn ja näytti pöyristyneeltä. "Mun täytyy kertoo tästä Lizille!" M.A parkaisi ja etsi puhelintaan. Se löytyi kuitenkin omasta taskusta. Mary-Ann otti kännykän käsiinsä, mutta ennen tekstaamista hän suorastaan hyppäsi Dannyn kimppuun ja suuteli tätä aivan onnessaan. "Ostathan sä mulle lahjoja", se ei oikeastaan ollut kysymys, vaan pikemminkin huvittunut toteamus, kun tyttö oli onnistunut irrottautumaan Dannyn huulilta.

Danny nauroi kun kaunotar totesi, ettei heidän yhteistä kauneutta voinut kiistää. Niin laimealta ja typerältä se kuulostikaan, Dannystä todella tuntui että hänen jalat olivat sulaa vahaa kun M.A hymyili hetkeä myöhemmin niin kovin suloisesti. Ympärille kiedotun käden sormet koskettelivat hellästi tytön olkapäätä.
Vain muutamaa sekuntia myöhemmin neitokainen jo saneli molempien nimeä peräkkäin, blondi pyöritteli silmiään ja naurahti huvittuneena. Suloinen, todellakin. "Ei niin, ei ollenkaan paha", Danny totesi myöskin.

M.A pomppasi ylös sängyltä ja hetken Danny jo kerkesi miettiä, että joko toinen kerkesi muuttaa mieltään. Ei ihan kuitenkaan, tahtoi vain kertoa ystävälleen. Jestas, naiset. Mutta oikeasti, pitikö toiselle nyt heti ilmoittaa? aivan sama, ei se poikaa häiritsisi, mitä vain kunhan M.A tuntisi olonsa hyväksi. Kiukuttelut oltiin nähty tältä päivältä jo ihan tarpeeksi.
Danny ei kerennyt edes tajuta kun tyttö olikin jo hänen sylissään. Eikö tuo nyt sitten halunnutkaan juoruta ystävälleen? vähät siitä, Danny vastasi oitis suudelmaan.
"Totta kai. Sä voit sitte aina kiittää mua vaikka suullisesti", Danny virnisti irstaasti, mutta leikkisästi. Kyllä tyttö tiesi taatusti mitä hän sanoillaan tarkoitti.
Nopein liikkein Danny kiapauttikin neidon selälleen sängylle, itse poika kapusi tuon päälle ja suuteli ahnaasti tytön huulia. "Mitä sä haluat ensimmäiseksi? kenties oman saaren tai euroopasta talon?", blondi naurahti toisen huulia vasten ja kiepahti toisen vierelle.

Oikeastaan täysi osuma. Mary-Ann oli oikea unelma. Seksikäs, hauska ja hyvä sängyssä. Kuka ei sellaista haluaisi? tuolla kyllä kehtaisi kerskua frendeille. Piti vain toivoa että heillä jatkossakin olisi hyvät välit ja kaikki menisi hyvin. Yleensä kun suhteet eivät Dannylle toimineet. Tosiaan, tuo kun ei edes suhteita tosissaan harrastanut. Tämä kai sitten oli erilaista. Heidän molempien vain tulisi käyttäytyä paremmin ja ajatella toisiaan itsensä lisäksi, sillä turhan riidat tuhoaisivat kaiken nopeasti. Mutta onneksi se ei ollut vielä ajankohtainen murhe.

Mary-Ann alkoi oikeasti kikattaa mahdottoman tyttömäisesti, kun Danny suostui ostamaan hänelle lahjoja. Cheerleader oli kyllä sillä hetkellä harvinaisella tuulella, nimittäin hänen teki mieli vain hymyillä, nauraa, puhua pälättää kaikesta mahdollisesta ja kosketella Dannya. Tunnustella tämän vahvalta tuntuvaa vartaloa ja suudella tätä niin ahnaasti ja intohimoisesti kuin vain osasi. Harmi, ettei näitä kaikkia voinut tehdä samaan aikaan.
"Joo, oma saari, jossa mulla on ikioma prinsessalinna. Ja joo, Euroopassa", M.A nauroi Dannyn alla ja otti tämän suudelman ilomielin vastaan. Kädet kiedottiin nuorukaisen niskan taakse ja tyttö veti poikaa lähemmäs itseään. Tätä saalista hän ei päästäisi käsistään niin helpolla.

"Eikun nyt mun täytyy ihan oikeesti ilmottaa tästä Lizille", Mary-Ann henkäisi sitten, kun heidän suudelmansa oli kestänyt jo tovin. Hän ei tosin siirtänyt Dannya päältään, sillä onnistuihan se tekstaaminen näinkin. "Miten mä kerron sille? 'Arvaa mitä, mä ja Danny ollaa nyt yhdessä?' vai pelkästään 'Mä ja Danny ollaan yhdessä' vai kauniimmin 'Mä paljastin Dannylle mun tunteet ja se vastas niihin. Nyt me ollaan yhdessä?'" Mary-Ann kysyi ääneen ja kurtisti kulmiaan katsoessaan kännykän tyhjää tekstiviestinäyttöä. "Se keskimmäinen oli kyllä parhain", tyttö mutisi sitten itsekseen ja näpytteli nopein sormin sanat kännykkäänsä.
Jep, Mary-Ann ajatteli aina vain sitä, mitä muut ajattelivat hänestä ja sitä, mitä hänen oli aina kerrottava muille. Hän todellakin aikoi tehdä tästä uutisen, joka pyörisi vielä monta viikkoa muiden oppilaiden huulilla.
"Onhan susta muuten ihan okei, että me... Ollaan yhdessä julkisesti?" cheerleader kysyi sitten yhtäkkiä ja laski kännykkäänsä sen verran, että näki Dannyn kasvot. "Ettei sulla vaa sattuis olemaan mitään likaisia salaisuuksia, mitkä vois levitä koulussa ja silloin sä oot kanssa pilannu mun maineen." Haha, Mary-Ann, olipa huvittavaa.
Blondi hymyili huvittuneesti ja antoi huuliensa suukottaa Dannyn nenää ja ylähuulta.

Miten tälläistä edes tapahtui? jatkuvien riidan jälkeen he olivatkin kuin vuosisadan onnellisin pari. Ainakin Mary-Ann oli tyytyväinen, kikatteli tyttömäisesti, eikä Dannykään voinut olla hymyilemättä. Kieltämättä pieni juttelutuokio oli tehnyt heille hyvää.
"Ehkä mä voisinki sellaset sulle hankkia. Mut entäpä jos aluks jotain pienempää?", Danny naurahti takaisin ja silitteli toisen hiuksia. "Sit jos pysyt kilttinä, saat enemmän", heitettiin vielä perään silmää vinkaten.

M.A ilmoitti, että tuon pitäisi nyt tosissaan ilmoittaa tapahtuneesta ystävälleen. Ja jälleen niin kovin suloinen, mietti ääneen millä sanoilla asian ilmottaisi. Tai sitten se olikin kysymys Dannylle, ei Danny ollut varma. Tyttö valitsi mielestään parhaimman vaihtoehdon, Danny tuhahti. "Naiset", hän hymisi toisen korvaan ja suuteli toista ohimolle, sitten poskelle ja leualle, joka kävi jo vähän vaikeaksi kun neitokainen oli niin keskittynyt kännykkäänsä.
"Ei", vastattiin kysymykseen. Dannylle oli oikeastaan melko sama olisiko heidän juttu julkinen vai ei, mutta julkisena se onnistuisi ehkä paremmin ja kävisi helpommin. "Etköhän sä olis kuullu niistä jo tässä vaihteessa, jos olis jotain esille tulevaa".

Danny vilkaisi kelloa ja keskittyi uudelleen tyttöä. "Aiotko sä vai pistää jonku hullun kierron siitä että me ollaan nyt.. yhdessä?", poika kysäisi huvittuneena. Olisi jotenkin niin Mary-Annen tyylistä. Ja Dannystä taas jotain niin turhaa, mutta hänelle oikeastaan niin se ja sama.

/tulipa kökkö :< anteeks

//OMNMONMNONMONMNONMNOM<3

Mary-Ann hymyili oikein leveästi, eikä mahtanut mitään sille, että hänen hampaansakin välillä vilahtelivat tytön hymyillessä niin suuresti. Hmm, mikähän oli Dannyn mielestä jotain pienempää? Saisiko M.A päättää, mitä Danny hänelle osti? Tyttö kylläkin piti yllätyksistä, joten hän antaisi miehenalulle vapaat kädet. "Yllätä mut, jooko?" cheerleader sanoi ja räpsytteli viehkeästi silmiään. Hän painoi nopean ja pehmeä suukon Dannyn huulille ja alkoi hykerrellä taas ilosta.

"Totta", tyttö ei osannut muuta tokaista, kun Danny oli sanonut, että kyllä Mary-Ann olisi jo jotain Dannysta kuullut, jos jotain sellaista olisi ollut. Mary-Ann kun oli aika taitava penkomaan muiden ihmisten elämiä. Dannylta ei ollut tullut vastaan mitään maata järisyttävää, joten Mary-Ann päätti luottaa nuorukaiseen. "Multa kun ei jää ikinä mitään huomaamatta", Mary-Ann päätti vielä tokaista ja naurahti hiljaisesti, ylpeästi itsestään. Hänestä voisi todellakin tulla jonkin sortin toimittaja. Mutta ei, sellainen ammatti ei kiinnostanut häntä oikeastaan yhtään.

Cheerleader ei voinut pidätellä sitä vekkulimaista hymyä, mikä kipusi hänen huulilleen silloin, kun Danny oli kysynyt, että aikooko Mary-Ann kertoa kaikille heidän yhdessäolosta. "No enhän mä tietenkään voi mitään sille, että kun kerron yhdelle henkilölle, niin tämä kertoo eteenpäin ja sillee.." Mary-Ann vastasi viattomasti, mutta kohtasi sitten Dannyn siniset silmät ja hymyili hurmaavasti. "Mutta eiks se sustaki olis parempi? Meistä puhuttais vaa seuraavat pari viikkoa ja sitten se hellittäin. Nopeasti ohi", tyttö rohkaisi ja painoi viimein kännykkänsä 'lähetä' -nappia. Nyt Lizbethin oli tietoinen siitä, että Mary-Ann ja Danny olivat todellakin yhdessä.

Sitten Mary-Annen silmiin syntyi pieni leikkisä pilke, kun hän katseli Dannya yläpuolellaan. "... Niin, mitä sä tarkotitkaan sillä, että mun pitäis pysyy kilttinä..?" blondi esitti hiljaisen kysymyksen ja kohottautui käsillään sen verran, että pystyi puraisemaan hellästi Dannyn alahuulta. "Lasketaanko siihen sänkyleikit? Toivottavasti ei, koska silloin mä en osaa olla kiltti. Kyllä sä tiedät sen", Mary-Ann supisi ja naurahti sanojensa jälkeen pehmeästi nuorukaisen korvaan.

//Ja mun puolesta sä voit lopettaa tän pelin seuraavaan viestiis : ) Kun mä haluan sitten seuraavaks sellasen pelin, missä mun M.A on hakattuna sairaalassa XD Jos oot siis yhtään lukenu Mary-Annen pelejä, niin pari pahista hakkas sen tos yhdessä pelissä... :,D

"Jos sä tahdot niin", Danny hymisi toisen huulia vasten, saadessaan suukon toiselta. Yllätykset, niistäkö Mary-Ann tykkäsi? mikäs siinä, Danny kyllä voisi yllättää toista, jos kaunotar niin itse tahtoi. Eiköhän siitä huolimatta M.A kuitenkin jossain vaihteessa ilmottaisi tai vihjailisi mitä oli vailla ja mitä tahtoisi. Niin naiset tekivät aina. Mutta tällä kertaa Dannyä ei edes vaivannut se, että joutuisi käyttämään rahaa muuhunkin kuin vain itseensä, kyllä M.A oli sen arvoinen. Ensimmäisenä Danny voisikin etsimässä lahjaa jonkun sortin seksikaupasta, eikös siellä myyty kaiken laisia kivoja rooliasuja? pelkkä ajatuskin toi jo irstaan virneen blondin naamalle ja jestas, hyvä ettei alkanut stondaamaa kun kelasi Mary-Annea erilaisiin asuihin pukeutuneena. Mutta ehkä sellaiset lahjukset olisi parasta säästää seuraavien lahjojen joukkoon, ensimmäisenä voisi olla parempi ostaa jotain muuta.

Danny vain naurahti kepeästi kun M.A totesi, ettei mikään jäänyt häneltä huomaamatta. Oletettavasti ei, joten Dannynkin tulisi käyttäytyä kunnolla ja muutenkin paree, mitään sellaista ei saisi tehdä, jonka takia pitäisi olla varpaillaan.
Enemmän poika nauroi sille, miten neitokainen vastasi hänen kysymykseensä. Jätkä kohautti olkiaan ja tuhahti. "AIvan sama, tee miten parhaaks näet, prinsessa", Danny virnisti ja antoi asian olla siinä. Vähät häntä kiinnosti. Kai se oli kuitenkin parempi, että heistä huhu kirisi nopeasti kaikkian korville. Ihan vain sen takia, että muut muijat eivät taatusti uskaltautuisi tyrkyttää itseään pojalle, koska pelkäisivät Mary-Annen pilaavan heidän elämänsä. Eikä silloin olisi sitä vaaraa, että Danny vahingossa unohtaisi seurustelevansa ja janoissaan iskisi saaliiseen kiinni. Toisaalta kantilta se vähän raivostutti, että muut neidot kiertäisivät Dannyn taatusti kaukaa ja antaisivat tämän vapaaehtoisesti olla Mary-Annen omaisuutta. Ei sillä, että poika muita enää katselisi.. olihan hänellä koulun seksikkäin tyttö kierroksella ja täysin omanaan!

M.A lirkutteli jotain Dannyn alla, jätkä pysytteli hiljaa ja katsoi himosta kipinöivien silmin toista. Kädet automaattisesti ohjautuivat neidon kropalle, koskettelivat jokaista kohtaa jossa iho oli paljaana. "Ei, niitä ei lasketa", henkäistiin ääni karheana. "Mä en jaksa enää puhua.. jatketaan nyt siitä minkä takia tänne alun perin tulin", lisättiin perään kärsimättömänä ja samalla sekunnilla Mary-Ann oli jäänyt ahnaan suudelman vangiksi.

/okei joo surkee lopetus mut kiitti pelistä ! <3 ja uus peli kehiin vaan (;