I've been caught in the heat of the sun

(Vapaa peli, kuka vain tervetullut mukaan!)

Pete parkkeerasi rattaat puiston penkin viereen ja istahti itse penkille varoen tarkasti, ettei sattuisi istumaan linnunläjän päälle. Läjiä oli jostain syystä kertynyt penkeille enemmänkin, ihme ettei kukaan ollut siivonnut niitä. Kukkahattutätien mielestä ne olivat varmasti terveysriski.
"Käydäänkö jätskillä vai lähetäänkö kotiin?" Peter tiedusteli hymyillen rattaissa istuvalta sisarentyttäreltään. Wendy virnisti pikkuiruiset valkoiset hampaat vilkkuen. Peter tiesi jo ennen kuin tyttö ehtisi sanoa mitään, että tämä ehdottomasti haluaisi jäätelölle.
"Jätskille!" tyttö kikatti ja hiplasi rattaissa roikkuvaa jänispehmoa. Pete tiesi kyllä, ettei Wendy oikeastaan saisi syödä tänään jäätelöä, sillä he olivat eläintarhassa ollessaan syöneet yhdessä hattaraa. Nuorukainen ei oikeastaan pitänyt hattarasta ollenkaan, mutta oli halunnut ostaa sitä hieman Wendylle ja päätynyt sitten syömään lähes koko hattaran itse. Ei hän voinut sille mitään, että tunsi halua hemmotella tuota pientä suklaasilmäistä tyttöä. Oikeastaan hemmottelu oli hänen oikeutensakin, olihan hän tytön eno.
Heillä oli ollut oikein hauskaa eläintarhassa kierrellessään, pisimpään he olivat viihtyneet apinoiden vilkkaita touhuja seuraamassa. Tiikereistäkin Wendy oli ollut kiinnostunut, mutta kun eläimet olivat lähes koko ajan vain nukkuneet, tyttö oli kyllästynyt nopeasti.
"Mennään sitten heti hakemaan", Pete totesi, nousi ylös penkiltä ja työnsi Wendyn rattaat lähimmän jäätelönmyyjän luo. Ehkäpä hän voisi itsekin ottaa jäätelön... Päivä oli niin lämmin, että kylmä jäätelö varmasti virkistäisi häntä. Todennäköisesti hän joutuisi kyllä syömään Wendynkin jäätelön loppuun, ellei sitten haluaisi heittää sitä menemään sen jälkeen kun tyttö oli siitä kahdesti maistanut.
Kysyttyään mitä Wendy halusi ottaa, Peter mietti hetken mitä itse mieluiten söisi. Pienen hetken mietittyään hän kertoi toiveensa jäätelönmyyjämiehelle.
"Yksi mansikkapehmis ja yksi salmiakkipehmis", puhuessaan hän kaivoi rahaa taskustaan ja ojensi pari kolikkoa miehelle. Rahakukkaroa Peter harvemmin kantoi mukanaan, hänestä tuntui kätevämmältä pitää rahat taskussa, varsinkin silloin kun hän ei ollut aikeissa ostaa mitään suurta. Kauppoihin hän tietysti joutui ottamaan kukkaronsa mukaan, siellähän olivat kaikki pankki- ja bonuskortit.

Saatuaan jäätelöt, Pete palasi takaisin samalle penkille istumaan. Syödessään salmiakkipehmistään hän seurasi tarkasti miten Wendy selviytyi oman jäätelönsä syömisestä. Tyttö näytti mussuttavan jäätelöä aivan riemuissaan, ehkäpä hänen ei tarvitsisikaan syödä sitä loppuun. Hieman ihmeissään hän kyllä olisi, jos tyttö koko pehmiksen jaksaisi syödä. Wendy oli yleensä niin pieniruokainen, ettei mikään kelvannut muutamaa suupalaa enempää.
Peter käänsi hetkeksi katseensa pois Wendystä ja tarkkaili puistossa liikkuvia ihmisiä. Päivä oli erittäin kuuma, joten ihmisillä oli hyvin vähän vaatteita yllään. Nuorukaisen katse jäi seuraamaan kahta niukasti pukeutunutta tyttöä ehkä aavistuksen liian pitkään, pieni hymynkare kasvoillaan Peter käänsi katseensa pois tytöistä ja seurasi hetken lihavaa lintua joka yritti nokkia katutiilien välistä muruja.
Peter oli aikonut tänä viikonloppuna lähteä Montanaan isovanhempiensa luokse, mutta hänen vanhempansa olivat päättäneet lähteä viikonloppulomalle Los Angelesiin ja hän oli jäänyt vahtimaan Wendyä. Olihan tytön kanssa mukava viettää aikaa, mutta Pete oli odottanut jo monta viikkoa matkaansa Deer Lodgeen. Ehkäpä hän voisi mennä seuraavana viikonloppuna, jos täällä helle jatkuisi samanlaisena vielä monta viikkoa, hänen olisi pakko päästä virkistäytymään kotikonnuilleen.

Kelpaisinkohan minä =) Vähän töks töks alku mutta yritän tässä herätellä peli-inspistä jälleen.


Nelly istuskeli puistonpenkillä ja nautti hellivästä auringonpaisteesta. Päivä oli kuuma eikä tytön tehny mieli kuluttaa sitä vain istumalla neljän seinän sisällä. Oli Nelly jo aikansa maannut kotinsa pihamaalla aurinkotuolissa, mutta sekin oli alkanut kyllästyttää yksinäisyydellään. Äiti ja Jerry eivät olleet kotona. Ketään kaveriakaan ei kuitenkaan oltu tavoitettu määräajassa, jolloin Nellyn kärsivällisyys oli loppunut ja hän oli päättänyt yksin lähteä puiston vilkkauteen ihmisten ilmoille nauttimaan lämmöstä.

Nyt tyttö lipoi huulillaan hetki sitten ostamaansa suklaajäätelöä, se virkisti mukavasti viileydellään. Mikään muu jäätelö ei sitä paitsi ollut parempaa kuin hyvä suklaa. Ei vaniljajäätelö, ei mansikkajäätelö. Ai hemmetti, Nelly manasi kun sulaa jäätelöä valui hieman hänen sormelleen. Nelly nuolaisi kevyesti sormeaan ennen kuin jatkoi jäätelön syömistä. Toisinaan hyvästä jäätelöstä nauttiminen verotti tällä tavoin.

Lähellä olevan penkin viereen parkkeerattiin lastenrattaat. Rattaissa istui innokas pikkutyttö selvästi vastaostetun jäätelönsä kanssa. Nelly hymyili pienesti katsellessaan lasta - ei hän nyt erityisesti mikään lapsirakas ihminen ollut, mutta noin vilpitön ilo noin pienestä asiasta nosti väkisinkin hymyn huulille. Nelly käänsi katseensa pois, söi omaa jäätelöään ja kaivoi puhelimensa esiin pienestä käsilaukusta. Jospa joku olisi sittenkin vapaa tekemään jotain kivaa tuona hienona päivänä. Ja muutenkin, eihän sitä nyt sopinut jäädä paitsi kavereiden uusimmista päivityksistä, vaikka missä olisikin ollut. Siispä Nelly rupesi tarkistamaan sosiaalisen median ihmeellistä maailmaa.

Tää peli nyt loppuu ennen ku ehti alkaakaan, mutta poistin Peterin koska en yksinkertaisesti oikein tunnu osaavan pelata sillä. Sori, jenye!

Tämän voipi lukita.