And I'm dying in this summer heat

//Vlip & William tänne :--)//

Caitlin sammutti avoautonsa moottorin ja avasi oven astuakseen ulos. Koulu oli loppunut vain pari tuntia sitten ja hänen olisi oikeastaan pitänyt olla kotona lukemassa matematiikka tai jotain muuta yhtä turhaa ainetta, mutta taivaalla paahtava aurinko oli houkutellut hänet lähtemään rannalle. Näin kuumaa päivää ei ollut nähty pariin viikkoon, joten tietenkin nyt oli täydellinen aika lähteä ottamaan aurinkoa ja ehkä jopa hieman uimaan. Kukapa nyt haluaisi missata täydellisen tilaisuuden parantaa rusketustaan? No, ei hän ainakaan.

Brunette läimäytti auton oven kiinni ja kurkotti sitten avoautonsa takapenkille saadakseen sieltä rantakassinsa. Vastoin kaikkia tapojaan hänellä oli jaloissa korkokenkien sijasta ruskeat varvastossut, eikä kasvoilla ollut niin paljon meikkiä kuin yleensä. Hän ei todellakaan halunnut meikin leviävän jos hän uskaltautuisi veteen, sillä ei halunnut olla se tyttö joka lähtee rannalta näyttäen pandalta. Päällään hänellä oli ohut rantamekko ja sen alla vain bikinit, mutta silti hänellä oli kuuma. Onneksi pian pääsisi pois ylimääräisistä vaatteista ja veteen viilentymään.

Saatuaan rantakassinsa takapenkiltä hän sujautti sen olalleen ja otti sitten aurinkolasit silmiltään, vilkaisten rantaan päin. Porukkaa oli paljon, ei mikään ihme tällaisella säällä. Ehkäpä hän tapaisi joitain tuttujakin, yksin oli tylsä olla. Jos ei, ainakin hän saisi rauhassa ihailla ruskettuneiden poikien vatsalihaksia. Hän itse ainakin tulisi kääntämään katseita hyvännäköisen vartalonsa takia, jonka eteen hän oli nähnyt työtä lukuisissa cheerleader harjoituksissa ja pitkillä lenkeillä, puhumattakaan ajasta jota hän oli viettänyt kuntosalilla. Ainakin hän tunsi olonsa mukavaksi bikineissä, toisin kuin useimmat tytöt.

William oli jo ehtinyt rannalle hyvän sään aikana, sillä nuorukaisella ei ollut ollut montaa tuntia tänä päivänä. Tietenkin tämä surffaripoika oli suunnannut ensiksi nokkansa koulusta kotiin, pukenut äkkiä päällensä uimashortsinsa ja napannut mukaansa sinisen surffilautansa. Mikä olisikaan parempi tapa viettää hyvin ansaittua vapaata iltapäivää, kuin surffaaminen. Etenkin kun sää oli mitä mahtavin aikoihin taas. Kyllä sitä kelpasi nyt surffailla.

Päästyään rannalle, oli William juossut suoraan veteen heittäen pyyhkeensä ja tavaransa tyhjälle paikalle rannalla. Ranta oli vielä tuolloin ollut hieman tyhjempi, mutta vähitellen väkeä oli alkanut kertymään kun poika surffaili hyvässä aallokossa. Surffailtuaan jonkin aikaa palasi William pyyhkeensä luo ja laski surffilautansa vierelleen. Nuorukainen kellahti selälleen ja asetti kätensä silmiensä varjoksi. Tämä se vasta oli elämää. Miehen alku nousi hetken makoiltuaan istumaan ja nappasi repustaan vesipullon hörpäten siitä suuren kulauksen jos toisenkin. Kyllähän tällainen helle janotti, etenkin kun kulutti lisäksi energiaa aallokossa mennen.

Nuorukainen katseli sitten ympärilleen ja tunnisti toisen jos kolmannenkin tutun rannalta. Heillä vain oli ilmeisesti enemmänkin seuraa, joten Willy ei viitsinyt heitä mennä häiritsemään. Sen sijaan silmiin osui Caitlin, joka näytti olevan yksin. Ainakin tällä hetkellä. Sitä paitsti tuo tyttö ei ollut edes kovin kaukana ja tunsivathan he jo koulusta toisensa. Nuorukainen nousi sitten ylös ja käveli hietikolla lähemmäksi tyttöä.
"Moi Caitlin, säkin oot tullut aurinkoa ottamaan, vai?", William sanoi sitten hymyillen, kun oli päässyt lähemmäksi.

Caitlinin tutkaillessa rantaa auringon häikiessä silmiin, hän huomasi koulusta tutun Williamin lähestyvän häntä. Tyttö vilkutti pojalle hymyillen ja odotti tämän saapuvan hänen luoksensa. Olikohan poika yksin, vai oliko tällä kavereita mukana? Koulussa pojalla ainakin näytti riittävän ystäviä, niin poikia kuin tyttöjäkin, vaikka eihän se ihme ollut.

”Moi! Pakkohan mun oli kun on kerran tällainen sää”, tyttö vastasi hymyillen pojan saapuessa ja tutkaili toista katseellaan.
Poika näytti kieltämättä hyvältä ilman paitaa, ruskettunut ja lihaksikas. Jos hän muisti oikein, Will taisi harrastaa surffaamista. Hän ei ollut koskaan kokeillut sitä, vaikka monia mahdollisuuksia olikin ilmaantunut lukuisilla ulkomaanmatkoilla. Hän oli mieluummin pitäytynyt rannalla ottamassa aurinkoa, vaikka olikin ollut hieman kiinnostunut kokeilemaan surffaamista, se oli vaikuttanut hauskalta, mutta haastavalta.

”Onko sun kamat jossain tässä lähellä?”, brunette kysyi virnistäen ja viittasi kädellään kohti rantaa, joka oli tupaten täynnä muita ihmisiä, enimmäkseen nuoria.
”Mä voin tulla pitämään sulle seuraa”, hän jatkoi varjostaen silmiään kädellään ja siirsi kasvoille tipahtaneen hiussuortuvan takaisin korvansa taakse.
Aurinko paistoi suoraan taivaalta kohti rantaa ja Caitlin tunsi paljaiden olkapäidensä olevan tulessa. Onneksi tyttö oli huolehtinut jo kotona aurinkovoiteesta, muuten hän olisi varmasti palanut, mikä olisi näyttänyt rumalta ja sitä hän nyt viimeiseksi halusi. Nyt kun vain pääsisi ottamaan kaiken hyödyn irti auringosta.

William hymyili tytölle takaisin ja haroi samalla märkiä hiuksiaan pois kasvojen tieltä. Auringon säteitä pyrittiin estämään käden laittamisella otsalle, jottei aivan olisi häikäistynyt. Aurinkohan porotti pilvettömältä taivaalta.
"On kyllä ihan mahtava sää rannalla oleskeluun, munkin piti ihan tänne tulla, omalla rannalla kun olis yksin joutunu vaan olemaan", Will vastasi sitten vielä virnistäen. Vaikka ranta olikin täyteen ahdettu, oli siellä ainakin iloinen tunnelma ihmisten välillä. Aurinko sai porukan rentoutumaan.

"Joo, ihan tossa hollilla, tuu toki seuraks", Willy vastasi toiselle ja lähti kävelemään sitten kohti omia tavaroitaan, jotka odottivat ihan lähellä. Nuorukainen istahti sitten pyyhkeelleen, joka makasi rantahietikolla ja sen toisella puolella oli lauta ja reppu.
"Tulitko suoraan koululta, vai ootko ehtinyt tässä välissä jo tekemään muutakin?", miehen alku heitti pienen kysymyksen ilmaan, jottei olisi liian paljon hiljaisia hetkiä näiden välillä. Eihä William kovin hyvin Caitlinia tuntenut, mitä joskus oli koulussa jutustellut. Aston kuitenkin oli niin iso paikka, että harvemmin samojen naamojen kanssa aina sattui samaan paikkaan. Ellei omaa kaveriporukkaa laskettu.

William katsoi sitten hieman tarkemmin neitoa vieressään ja totesi mielessään, että olihan tuo nätti. Tosin melkein kaikki rannalla olevat tytöt olivat nättejä. Ainakin siltä se tuntui, kun porukka pomppi bikineissään vedessä ja jotkut pelasivat rantalenttistä.
"Hitto et on kyl kuuma, pakko mennä taas kohta varmaan veteen vilvottelemaan. Tässähän ihan paistuu", nuorukainen naurahti sitten ja yritti tuulettaa käsillään, jotta ilma edes vähän viilenisi. Onneksi merivesi oli ihanan viileää.

Saadessaan myöntävän vastauksen Caitlin hymyili tyytyväisenä ja lähti pojan perässä tämän tavaroiden luokse. Rantahiekalle astuessaan tyttö tunsi kuuman hiekan jalkojaan vasten ja katsoi parhaaksi ottaa varvastossut pois jaloista, sillä ne vaikeuttivat kulkua hiekassa. Pian Will pysähtyi ja istuutui pyyhkeelleen. Caitlin laski kassinsa maahan ja otti sieltä valkoisen pyyhkeen, jonka levitti hiekalle. Hän istuutui pyyhkeelleen katsellen samalla hieman ympärilleen. Toisella puolella poikaa hän huomasi surffilaudan.

”Valitettavasti suoraan koulusta, vaikka mä olinkin jo lähellä lintsata viimeiset tunnit”, brunette kertoi samalla kun veti rantamekon päänsä yli paljastaen ruskettuneen vartalonsa ja vain pari viikkoa aiemmin ostetut bikinit.
”Entä sä?” Tyttö kysyi ja laskeutui kyynärpäidensä varaan pyyhkeelleen, tutkaillen samalla vieressä istuvaa poikaa.

”Ai sä oot ollut jo vedessä? Sähän voisit sitten vaikka opettaa mut surffaamaan”, tyttö ehdotti innoissaan Williamin puhuessa veteen menosta.
Hän oli rannalla pojan kanssa joka osasi surffata ja jolla oli vielä surffilautakin mukana, joten miksi hän ei ottaisi siitä kaikkea mahdollista hyötyä irti? Täytyisi vain saada Will suostumaan, mikä tuskin tulisi olemaan kovin vaikeaa.
”Mä voin tehdä jotain vastapalveluksi”, Caitlin ilmoitti, vaikka ei sillä hetkellä keksinytkään sopivaa maksua surffiopetuksesta.
Tosin tuskin poika edes muistaisi lupausta myöhemmin, jos nyt edes suostuisi opettamaan häntä.

William nyökkäsi Caitlinin sanoille. Näin helteellä lintsaaminen tuntui aina paremmalta vaihtoehdolta kuin koulunkäynti tunkkaisissa luokissa. Vaikka eihän William tunnollisena usein lintsannut, mutta oli sitäkin joskus tullut harrastettua. Etenkin kun surffilauta oli houkutellut enemmän kuin vaikkapa historian kirjat.
"Viimeiset tunnit tekis mieli melkein aina vaan skipata, mut ei aina ei vaan voi. Muutenhan sitä pian viskattais koulusta pois", William naurahti toiselle.
"No tavallaan tulin joo suoraan koulusta, kävin vaan kotona hakemassa laudan ja rantakamppeet", nuorukainen vastasi sitten pian toisen kysymykeen ja nosti kätensä kohti taivasta venytellen hetken.

"Tottakai, heti ekana menin veteen. Mahtavat aallot", Will vastasi hymyillen ja laski kätensä alas vierelleen. Nuorukainen naurahti pehmeästi toisen innostukselle. Miten kaikki aina halusivat opetusta tältä miehen alulta surffaamisessa? Toisaalta ei siitä haittaakaan ollut, mielelläänhän Willy toisia opasti.
"Vai että surffaaminen kiinnostaa? Ootko koskaan ees kokeillut?", William kysyi sitten ystävällisesti hymyillen tytölle. Hetken aikaa poika katseli ihmispaljoutta ympärillään, kunnes katse siirtyi takaisin seuraan.
"Mut joo, toki mä voin jotain perusteita opettaa tuolla vedessä. Ehkä susta ei tänään vielä surffarityttöä tule, mutta ehkä sit seuraavalla kerralla jo", William vitsaili ja virnisti Caitlinille.

"En mä mitään vastapalveluksia tartte. Paitsi jos joskus jotain tulee mieleen, niin sitten voin ilkeästi tulla lunastamaan palveluksen sulta", Willy naurahti huvittuneena. Käsi eksyi pörröttämään jo hieman kuivuneita hiuksia.
"Mennäänkö veteen nyt, vai kohta?"

Caitlin kuunteli poikaa tarkkaavaisena. Hän ei osannut kuvitella Williamia lintsaamassa, poika tuntui liian kuuliaiselta ja kiltiltä osallistuakseen sellaiseen, vaikka toinen olikin juuri kertonut haluavansa välillä jättää viimeiset tunnit väliin.
”Ja kukapa nyt haluaisi potkut Astonista”, tyttö mutisi Willin sanoille.
Heillä molemmilla oli hyvät oltavat koulussa, mutta alimpiin klikkeihin kuuluvat eivät välttämättä pitäneet Astonia unelmakouluna. Tuskin kukaan piti siitä, että joutui kumartamaan muita.

”Ei, mä en oo koskaan kokeillut”, Caitlin paljasti, vaikka ei uskonut sen olevan mikään yllätys.
Alkoi vaikuttaa siltä, että Will suostuisi hänen ehdotukseensa. Hän itse alkoi innostua yhä enemmän, niin kuin yleensä lähtiessään kokeilemaan uusia juttuja. Kuullessaan myöntävän vastauksen hymy tytön huulilla leveni entisestään. Will oli suostunut!
”Ai tulee vielä toinenkin kerta?” Hän kiusoitteli ja jatkoi sitten virnistäen: ”Mutta älä aliarvioi mua!”

”No nyt tietenkin!” Caitlin huudahti kuullessaan Williamin kysymyksen ja nousi ripeästi pystyyn pyyhkeeltään.
Bruneten päässä kävi ajatus siitä, oliko turvallista jättää kassi yksin rannalle, varsinkin kun se sisälsi monien dollareiden arvosta tavaroita, mutta ajatus katosi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin.
”Ja mitä siihen palvelukseen tulee, mä en usko, että sä pystyt keksimään mitään kovin ilkeää”, Caitlin ilmoitti.
”Tarvitko sä apua sun surffilaudan kantamisessa?” Tyttö kysyi kohteliaasti ja nyökkäsi kohti Willin sinistä surffilautaa.
Odottaessaan vastausta hän kaivoi vielä nopeasti kassistaan hiuslenkin ja sitoi ruskeat hiuksensa sotkuiselle nutturalle. Hän oli valmis surffaamaan! Tai ainakin yrittämään sitä.
”Etkö sä pelkää, että mä rikon sun laudan?” Caitlin kysyi ja katsoi pojan lautaa arvioiden.
Hän ei tiennyt mitään surffilaudoista (saatikka sitten itse surffaamisesta), joten ei osannut sanoa, oliko lauta kallis vai halpa. Hienolta se kyllä näytti.

William nyökkäsi tytön sanoille ja hymyili tälle ystävällisesti. Ainakaan hän ei haluaisi potkuja koulusta, etenkään näin viimeisenä vuonna. Mitähän vanhemmatkin siihen sanoisi tai suku? Ei varmasti teettäisi hyvää, vaikka äidin kanssa William tulikin hyvin juttuun ja äiti oli ymmärtäväinen. Mutta koulusta potkut, voisi olla jo aika iso show.
"Okei, mä vähän arvelinkin, mutta piti kysyä silti", Will naurahti toiselle tämän sanoessa, ettei ole koskaan kokeillut edes surffaamista.

"Juu juu, voithan sä olla synnynäinen talentti surffaamisen saralla", nuorukainen virnisti takaisin ja nousi sitten ylös pyyhkeeltään napaten laudan kainaloonsa.
"Enköhän mä pärjää, oon aika usein tätä jo tehnyt", Willy virnisti vielä uudestaan innostuneelle Caitlinille. Oikeastihan surffaus aloitettiin kuivaharjoituksilla, mutta eiköhän se varovasti suoraan vedessäkin mennyt. Caitlin varmasti osasi uida ihan hyvin ja olisihan William auttamassa vieressä.
"En, eikä sekään iso juttu olis. Mullla on näitä lautoja enemmänkin. Ja sittenhän mulla olis hyvä syy ostaa taas uus lauta", miehen alku vastasi tytön kysymykseen hymyillen ja kohta he saapuivatkin vesirajalle.

"Noni, veteen vaan. Ehkä kannattaa eka kastautua, ettei sit oo ikävää tippua laudalta. Tuskin sen päällä ihan heti kauaa pysyy. Paremmatkaan surffarit aina", William sanoi sitten ja kahlasi syvemmälle veteen, niin että vesi ylettyi pojan vatsalle. Itsehän hän oli jo uinut, eikä hän nyt laudalle nousisi.

Willin kantaessa lautaa Caitlin tyytyi kävelemään pojan vierellä. Surffaaminen taisi olla toiselle yhtä rakas harrastus kuin hänelle shoppailu, ainakin siitä päätellen mitä poika kertoi laudoistaan. Hänellä itsellään kyse oli vain laukuista. Ja kengistä.
”Ja muutenko sä et sitten ostaisi”, tyttö hymähti ja vilkaisi Williä huvittuneena.

Vesirajan tullessa vastaan Caitlin kastoi varpaansa varovasti veteen. Se viilensi jalkoja mukavasti ja pian hän uskaltautui seuraamaan Williä syvemmälle. Vesi tuntui ensin viileältä, mutta siihen tottui nopeasti.
”Muutenhan tippuminen on niin pirun hauskaa”, Caitlin mutisi pojan sanoille ja heittäytyi sitten veteen kastellakseen itsensä kokonaan päätä lukuun ottamatta.
Tyttö ui pari vetoa, jonka jälkeen nousi taas seisomaan pojan vierelle.
”Eikö me syvemmälle mennä?” Hän kysyi kummissaan.

Ylävartaloa alkoi pian paleltaa ja Caitlin toivoi Willin aloittavan opetuksensa nopeasti. Tai oikeastaan hän ei olisi jaksanut kuunnella ohjeita, olisi paljon kiinnostavampaa vain nousta laudalle, vaikka hän ei odottanut mitenkään innoissaan tippumista. Sitä hän ei kumminkaan tulisi välttämään, olihan Will sanonut useimmiten tippuvan ensimmäisillä kerroillaan, mitä ei ollut vaikea uskoa. Hän halusi silti uskoa ja toivoa välttyvänsä siltä, vaikka olihan Will paikalla pelastamassa hänet.
”Sun on paras ottaa kiinni jos mä putoan”, brunette ilmoitti.
Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön, juolahti tytön mieleen.

William naurahti hyväntahtoisesti toisen hymähdykselle ja pudisteli naureskellen päätään. Ei toki, eihän William koskaan uusia lautoja ostanut. Miten nyt jos sattui jokin hieno tulemaan tielle, niin pitihän se pelastaa hyvään kotiin. Miksi muuten pojalla olisi useampia ihan kunnossa olevia lautoja?
"En tietenkään.. paitsi just on kiikarissa yks ihan komee lauta", surffari naurahti virnistäen vielä perään.

Nuorukainen katsahti hymyillen, kun tyttö kastautui veteen ja ui muutaman vedon. Ainakin se nyt selvisi, että Caitlin osasi kyllä uida. Tosin kuka tulisi veteen, jos ei osaisi uida? No jaa, tuskinpa näillä ajatuksilla oli enää väliä.
"Saat eka harjotella ihan laudalla liikkumista. Mee mahalles sen päälle ja sit kauho, että pääset liikkeelle. Ihan perusteita, koska ei suoraan voi vaan hypätä seisomaan. Sitten vasta hyvän aallon tullen äkkiä ylös", William selitti ensin suurpiirteisesti, tarkemmat ohjeet tulisi sitten samalla.
"Joten hop hop", Will naurahti komentaen ja taputti pienesti käsiään yhteen.

"Tottakai, jos vaan ehdin", William sanoi brunetelle ja virnisti pienesti. Kyllä poikakin osasi leikkiin ryhtyä, vaikka ei aina uskoisi tältä vähällä mielikuvituksella siunatulta nuorukaiselta. Sitten nuorukainen jäi odottamaan, että Caitlin kiipeäisi laudalle makaamaan. Poika piti kiinni laudasta, jotta se pysyisi paremmin paikallaan, eikä liukuisi heti vaan pois alta.

Caitlin kuunteli tarkkaavaisesti Willin opetusta ja nyökkäsi sitten itsevarman oloisena. Alku ei ainakaan kuulostanut liian vaikealta. Hän vain makaisi laudalla ja siinä se. Sen jälkeen saattaisi ilmetä ongelmia, mutta niitä oli turha murehtia vielä.
”Selvä, pomo”, brunette sanoi nyökäten ja siirtyi sitten laudan vierellä.
Caitlin otti kiinni laudan reunoista ja veti itsensä sen päälle, Willin pitäessä sitä paikoillaan. Lauta ei ollut niin liukas kuin hän oli odottanut, joten ehkä hän ei putoaisikaan laudalta niin helposti kuin oli ajatellut. Makaaminen ei tuntunut kovinkaan mukavalta, varsinkin kun hänen ihonsa meni lähes heti kananlihalle, eikä aurinkokaan tuntunut lämmittävän niin kuin aiemmin.
”Okei, sitten kauhotaan?” Caitlin kysyi jättäen huomioimatta pojan lupauksen ottaa hänet kiinni jos ehtisi.
Parempi olisi ehtiä, muuten poika joutuisi kokemaan vesipesun itse.

Epävarmasti tyttö alkoi kauhoa vettä käsillään niin kuin oli nähnyt tv:ssä surffarien tekevän. Ihme kyllä, lauta lähti liikkeelle. Kauhominen tuntui hieman raskaalta, eikä hän ollut sentään täysin lihakseton.
”Teenkö mä oikein? Vai näytänkö mä ihan idiootilta?” Tyttö kysyi huolissaan.
Viimeiseksi hän nyt halusi saattaa itsensä naurunalaiseksi tai vaikuttaa tyhmältä.
”Sano kun mun pitää nousta seisomaan”, brunette käski.
Vai pitäisikö hänen tajuta se itse? Yhtäkkiä Caitlin tunsi itsensä vielä tyhmemmäksi kuin äsken. Hänellä ei ollut hajuakaan siitä mitä oli tekemässä, eikä enää voinut perääntyä.

William naurahti taas tytön sanoille ja odotti, että toinen pääsi kunnolla laudan päälle. Nuorukainen päästi sitten laudasta irti, kun Caitlin oli päässyt makaamaan surffilaudan päälle. Poika nyökkäsi toisen kysymykselle ja katsoi kun tyttö kauhoi ihan hyvin aloittelijaksi.
"Ihan hyvin sä kauhot, anna mennä vaan! Et sä siihen kuole, mä pelastan sut kyllä", Will vastasi hymyillen hieman kovempaan ääneen, sillä olihan tyttö hieman kauempana. Nuorukainen kyllä liikkui toisen mukana parhansa mukaan ja otti muutaman uintiliikkeen, jotta saavutti toisen taas. William katseli aaltoja ja seuraavaksi näytti tulevan pieni ja helppo aalto.
"Noni hei! Valmiina, ponkaset siitä siis laudan päälle. Toinen jalka edemmäs kun toinen ja koitat pysyä pystyssä. Sit nojaat sille jalalle, kumpaan suuntaan haluun kääntyä. Mut älä liikaa, ettet tipu. Aalto kyllä liikuttaa sua rantaan päin", William huusi sitten ja katsoi, kun pieni aalto lähestyi.

"Ja ei haittaa vaikka tiput, tää on vielä pieni aalto", William huusi jatkoksi ja jäi katsomaan miten toinen pärjäisi. Todennäköisesti laudalla pysyminen olisi vaikeaa. Mutta ei tietenkään mahdotonta. Kunnolla surffaamisen oppimiseen vaatisi paljon aikaa ja harjoittelua, nyt voisi vaan oppia vähän perustekniikkaa ja hyvällä tuurilla pysyä laudan päällä muutaman pienen aallon ajan.

Caitlin hymyili tyytyväisenä pojan vakuuttaessa hänen kauhovan ihan hyvin. Eihän se ollut sama kuin mahtavasti, mutta tämähän oli hänen ensimmäinen kertansa. Kuullessaan Willin huutavan aallon tulevan, jännitys mahanpohjassa kasvoi entisestään. Caitlin kävi mielessään Willin äsken huutamia ohjeita, vaikka oli varma unohtavansa ne heti kun pitäisi toimia. Nopea vilkaisu taakse riitti kertomaan, että kohta hän pääsisi kokemaan ensimmäisen aaltonsa.
Tuntiessaan aallon tulevan Caitlin yritti nousta Willin ohjeiden mukaan seisomaan, mutta tunsi miltei heti menettävänsä tasapainonsa. Yhtäkkiä kaikki olikin niin paljon vaikeampaa kuin hän oli odottanut. Bruneten kädet heiluivat ilmassa aivan kuin hän olisi yrittänyt ottaa tukea jostain näkymättömästä ja pian hän menetti tasapainonsa lopullisesti ja horjahti veteen kauhistuneen kiljauksen saattelemana.

Vesi ei ollut syvää, mutta silti Caitlin onnistui uppoamaan siihen päätänsä myöten. Vesi tunkeutui tytön nenään ja keuhkoihin, mutta pian hän sai noustua ylös vedestä. Yskien ja vettä valuvana hän vilkaisi ympärilleen ja huomasi laudan ajelehtineen parin metrin päähän hänestä.
”Will!” Tyttö kiljaisi ärtyneenä.
Hän mahtoi näyttää todelta hyvältä. Hiukset olivat liimaantuneet kasvoihin ja vähäinen meikki hänen kasvoillaan oli varmasti levinnyt. Kaiken lisäksi muutamat ihmiset loivat häneen huvittuneita katseita putoamisen johdosta.
”Toi lauta on pirullinen”, brunette mutisi.

Odotetusti Caitlin ei kauaa pysynyt laudan päällä ja tippui pian veteen. Tietenkin korkeutta oli hieman, joten toinen meni veden allekkin, vaikka vettä ei ollut paljoa. Nuorukainen ei ollut ehtinyt kaappaamaan (yllätys?) tyttöä kiinni, mutta William ui nyt lähemäksi Caitlinia. Noustessaan vedestä Willy hymyili rennosti ja huomasi sitten lautansa ajelehtivan kauemmaksi. Muutamalla nopealla vedolla nuorukainen oli laudansa luona ja palasi sen kanssa lähemmäksi Caitlinia.
"Ehkä, ehkä ei. Sun pitää vaan harjotella enemmän. Eiku uudestaan vaan yrittämään, vai?", William naurahti ja kysyi sitten Caitlinilta. Ehkä Caitlin haluaisi kokeilla uudestaan, tai sitten jättää yhteen kertaan. Senhän näkisi kohta.

"Ihan hyvin se meni, pysyitsä pienen hetken jo kyydissä, se on paljon!", William sanoi rennosti ja virnisti Caitlinille. Joku poika olisi saattanut säikähtää levinneitä meikkeja ja liimautuneita hiuksia, muttei Will niihin edes huomiota kiinnittänyt. Tiesihän hän että syy oli vedessä, eikä missään muussa.
"Haluutko siis vielä kokeilla, vai mennäänkö hakemaan jotain juotavaa tosta kioskista?", nuorukainen kysyi naurahtaen ja viittoi rannalla olevaa kojua, jolla oli jonkin verran jonoakin. Olihan nyt kuuma päivä.

Williamin uidessa lähemmäs ja pelastaessa lautansa ajelehtimasta, Caitlin siirsi hiuslenkistä karanneita, ihoon liimautuneita suortuvia kasvoiltaan. Inhottavaa! Hän tunsi itsensä kaikeksi muuksi kuin kauniiksi, ja sellaisia tunteita tytöllä oli hyvin harvoin. Hän ja vesi eivät selvästikään sopineet yhteen.
”Uudestaan?” Caitlin kysyi tyrmistyneenä.
Hän ei nousisi enää uudestaan Willin vierellä keinuvan laudan päälle (eikä luultavasti minkään muunkaan laudan), sillä se tosiaan oli pirullinen, aivan kuten hän oli aiemmin todennut. Tästä lähtien hän tyytyisi katselemaan kun muut surffaavat, hänellä ei ollut enää halua oppia itse.
”Olisin saanut pysyä pidempäänkin…”, Caitlin mutisi toisen sanoille.

”Mennään vaan kioskille”, brunette nyökkäsi pojan ehdotukselle hyväksyvästi.
Kioskille mennessä hän voisi napata laukkunsa matkan varrelta ja saisi ehkä siistittyä itseään jonkin verran. Meikkipussista löytyisi kosteuspyyhkeitä, joilla hän saisi levinneen meikin pois ja se auttaisi jo paljon.
”Kuinka kauan sulla kesti opetella surffaamaan?” Tyttö kysyi samalla kun lähti kävelemään rantaa kohden.
Tyttöä vilutti hieman märän ihon johdosta, mutta aurinko puuttui pian asiaan. Hän ei kyllä aikoisi mennä uimaan uudestaan, taitaisi olla parempi pysytellä kuivalla maalla. Siellä hän ainakin sai pysyttyä pystyssä ilman suurempia vaikeuksia.
”Sä et sitten ottanut mua kiinni”, Caitlin totesi ja vilkaisi Williä pieni virne huulillaan.

William ei voinut olla naurahtamatta rennosti, kun näki toisen tyrmistyksen kasvoilla ja kysymyksen. Ilmeisesti ei enää surffausta. Harmi, olisi Willy mielellään opettanut toista, tekihän hän sitä työkseenkin koulun ohella silloin tällöin. Tosin se tuntui enemmän harrastukselta kuin työltä, koska poika nautti hommasta niin kovin paljon.
"Älä nyt, ihan hyvä olit", William sanoi toisen mutinalle samalla valkoiset hampaat hymyillen ystävällisesti. Aurinko häikäisi hieman silmiin, joten poika siristeli vähän silmiään, yrittäessään edes jotenkin katsoa toista puhuessaan tälle. Silmät kiinni se olisi hankalaa ja ihan silmät auki se olisi myös hyvin hankalaa.

William nyökkäsi vielä varmistukseksi toiselle sitten takaisin ja lähti kävelemään toisen vierellä kohti rantaa. Surffilauta lipui vieressä vedessä, kunnes oli niin matalaa jo, että se napattiin taas kainaloon matkustamaa.
"Hmm.. Oon niin pienestä surffannut, etten oikein muista. Mutta kai siinä jonkin aikaa kuitenkin meni, tosin lapsena oppii nopeammin kuin aikuisena", William vastasi ympäripyöreästi, sillä eihän oikeastaan osannut vastata tuohon paremmin. Ehkä joku kuukausi, niin että pysyi suurimman osan ajasta jo laudalla. Mutta vuosi ja toinenkin ennen kuin oli jo edes suhteellisen hyvä surffari. Eikä hän vieläkään mikään mestari ollut lajissaan, ainakin jos vertasi ammattilaisiin.
"Sori, en ehtiny ja meinasit päästää mun laudan karkuun!", Will naurahti toisen sanoille virnistäen ja käveli sitten heidän tavaroiden luokse, laskien laudan hiekalle makaamaan. Tavaroiden seasta kaivettiin rahapussi, jossa ei kyllä paljoa rahaa ollut mukana. Varkaiden takia. Mutta kyllä sillä juomat ostaisi sekä itselle että Caitlinille.

"Mä tarjoon sit tietenkin", nuorukainen naurahti rennosti ja odotteli, että Caitlin pääsisi myös lähtemään mukaan kohti kojua.
"Mites muuten, onks teillä jo uus tanssi ja kuviot tulevaan jalkapallo-otteluun?", William kysyi sitten, sillä tiesihän poika tytön olevan cheerleader ja että muutaman viikon päästä olisi tulossa taas yksi matsi Astonin ja erään toisen koulun välillä. Tietenkin sitä odotettiin taas kuin kuuta taivaalla, vaikkei William niin kiinnostunut urheilusta ollut, mutta pitihän omaa koulua kannustaa.

Will jaksoi siis vieläkin vakuuttaa tytölle, että hän oli ollut ihan hyvä. Caitlin oli kuitenkin jo päättänyt jättää surfaamisensa taaksensa huolimatta pojan kehuista, jotka mitä todennäköisimmin sanottiin vain kohteliaisuudesta.
”Eli toisin sanoen surffaaminen on sun koko elämäsi”, tyttö hymähti pieni hymy huulillaan.
Will taisi viettää suurimman osan ajasta rannallaan tai laineiden päällä, niin kuin moni muukin poika oman harrastuksensa parissa. Mikä oikein olikaan pojissa ja urheiluharrastuksissa? Aikaa tuhlattiin pelkästään treenaamiseen, vaikka paha hänen oli sitä moittia. Kuuluihan brunette itsekin koulun cheerleadereihin ja vietti monet iltapäivät harjoituksissa. Hän osasi kuitenkin tehdä joskus jotain muutakin, ja olihan tyttö joutunut joskus lintsaamaan treeneistä tekosyiden varjolla päästäkseen kaupungille shoppailemaan ystäviensä kanssa tai tapaamaan jotain poikaa.
”En mä tiennytkään, että sä ja sun lauta olette niin läheisiä”, Caitlin nälväisi takaisin samalla kun kumartui laukkunsa puoleen ja kaivoi meikkipussinsa esille.

Caitlin hymyili Williamille säteilevästi tämän luvatessa tarjota heidän ostoksensa. Pojassa oli siis herrasmiestä, vaikka olikin päästänyt hänet putoamaan laudalta. Hyvätapaisia poikia löysi harvoin ja mikäli Caitlin oli oikeassa, Will ei edes yrittänyt iskeä häntä, vaan tarjosi muuten vain. Tyytyväisenä meikkipussi kädessään hän lähti kulkemaan pojan kanssa kohti kioskia.
Kuullessaan kysymyksen cheerleadereiden valmistautumisesta tulevaan jalkapallo-otteluun (jonka Astonin joukkue tulisi totta kai voittamaan), Caitlin hymyili ylpeänä.
”Totta kai meillä on, ja mä voin sanoa, että niiden toisesta koulusta tulevien muka-cheerleadereiden liikkeet eivät ole mitään verrattuna meidän stuntteihin ja koreografiaan”, tyttö ilmoitti tehden varsin selväksi mitä ajatteli muiden koulujen joukkueista.
Tyhmäkin ymmärsi Astonin cheerleadereiden olevan taitavia ja tytön päässä pyöri joskus imarteleva ajatus, että oppilaat tulivat peleihin vain katsoakseen heitä. Tai niin hän ainakin halusi uskoa.
”Mähän voisin opettaa sulle joskus pari liikettä”, brunette ehdotti yrittäen kuvitella Willin tanssimassa heidän koreografiaansa, mikä sai pienen naurun purskahduksen kantautumaan hänen huuliltaan

William vastasi toisen sanoihin pienellä hymyllä ensiksi. Ei ehkä koko elämä, mutta melkein. Riippui mihin surffaamista vertasi, koulun käynti ehkä oli vähemmän tärkeä (tosin siksi, että poika pärjäsi vain kuuntelemalla koulussa jo hyvin), sen sijaan ihmissuhteet olivat kyllä tärkeämpiä kuin surffaus, samoiten perhe.
"Noo.. miten sen ottaa, kyllä mä osaan priorisoida asiat tärkeysjärjestykseen, ainakin vielä", Will sanoi sitten ystävällisesti ja haroi märkiä hiuksiaan.
"Ollaan me aika pitkään yhdessä oltu jo", nuorukainen naurahti toisen nälväisylle ja jäi katselemaan, kun tyttö kaivoi laukustaan meikkipussiaan.

"Haha, kyllä te musta ainakin ootte ollut tähän mennessä parempia kuin ne muut porukat", William totesi sitten. Vaikka olihan hänellä aika puolueellinen mielipide asiasta, mutta ketäpä se kiinnosti. Eikö aina omat joukkueet ja tiimit ollut niitä parhaita? Ehkäpä.
"En siis malta odottaa, et mitä ootte keksinyt. Sehän on jo yks juttu noissa peleissä, et näkee teidänkin teokset", nuorukainen naurahti. Niin ja tietenkin sanomattakin oli selvää, että nuoret miehet nauttivat jo kauniiden tyttöjen vilkuilusta. Ei Willy ollut sitä itsekään kieltämään, vaikkei niin ulkonäköä ajatellutkaan kun mentiin lähemmäksi ihmissuhteita.
"Ehkä jätetään johonkin toiseen elämään, mä osaan tanssia ainoastaan laineilla", poika naurahti sitten ja mietti miten sopisi cheerleadereihin. Ehei, ei ehkä ihan Williamin juttu. Tosin mistäs sitä ikinä tiesi, kyllähän poika silloin tällöin juhlissa tanssi, jos sattui hyvä biisi soimaan ja tanssilattialla tilaa olemaan.

"Mitäs sä otat?", nuorukainen kysyi sitten kun he olivat päässeet kojulle. Hän itse katseli ikkunassa olevia listoja ja päätti, että ottaisi energiajuoman ja mehujään. Niillä pärjäisi hetken aikaa, ennenkuin menisi sitten kotiin, jossa varmasti odotti jo lämmin ruoka.

”No siitä ei ole epäilystäkään”, Caitlin virnisti omahyväisenä, kun Will kehui heidän joukkuettaan.
Ei tuntunut liian pahalta kerskua joukkueen maineella, olivathan he tehneet töitä sen eteen. Niin kyyneleitä kuin vertakin oli vuodatettu, jotta heidän hyppynsä olisivat täydellisiä. Caitlin pystyi vieläkin muistamaan viime kuulta hieman ikävämmän tapahtuman, kun yksi tytöistä oli tippunut pyramidin huipulta ja murtanut kätensä.
”Meidän teokset vai meidän perseet?” Tyttö kysyi huvittuneella äänensävyllä ja vilkaisi vierellä kävelevää poikaa.
Tuskin se oli kenellekään cheerleaderille epäselvää, että puolet katsomosta hurrasi heille vain paljaan pinnan takia, sillä kovin moni ei pitänyt puoliakaan niistä jutuista vaikeina mitä he tekivät. Se oli kuitenkin vain hyväksyttävä, niin se oli aina ollut ja tulisi myös olemaan.
”Sääli”, Caitlin tyytyi sanomaan toisen kieltäytyessä tanssimisesta.

Huolellisesti tyttö kävi mielessään läpi kojun ikkunalla roikkuvaa listaa. Hän ei todellakaan tilaisi jäätelöä tai limsaa, myös pirtelöt olivat poissa pelistä. Caitlinia ei huvittanut viettää ylimääräistä aikaa kuntosalilla, joten kaikki hiilaripommit olivat luonnollisesti kiellettyjä.
”Mä taidan ottaa…” Brunette aloitti, vaikka ei ollut saanut vielä päätettyä. ”No, mä otan vaan lähdeveden”, Caitlin ilmoitti lopulta.
Se olisi ainakin turvallinen vaihtoehto, eikä tarvitsisi huolehtia siitä kuinka paljon sitä tulisi juotua. Joskus häntä alkoi todella ärsyttää jokaisen suupalan tarkkaileminen, mutta seistessään peilin edessä uusissa melkein nollakoon vaatteissa hän muisti miksi olikaan tehnyt sen kaiken. Aivan, näyttääkseen hyvältä.
”Nyt mä olen jo kaksi palvelusta velkaa sulle”, Caitlin totesi viitaten juomaan, jonka Will oli luvannut maksaa.

Nuorukainen virnisti tytön kysymykselle perseistä. Okei, eihän sitä ollut kieltämään, etteikö niitäkin tullut tapahtumissa katseltua. Kukapa ei katselisi? Sitä paitsi ei varmasti cheerleaderit kiinnittäneet paljoa huomiota itse peliin, hyvä jos sääntöjä edes tiesivät. Taisi se lihamassa siellä kentällä olla paljon mielenkiintoisempaa katseltavaa? Eikö? Pojat katselivat cheerleadereita ja peliä (ainakin usemmiten) ja tytöt sitten niitä urheilijoita, selkeää.
"Molemmat, molemmat", Will naurahti sitten kiusoitellen ja vilkaisi Caitlinia takaisin. Onneksi tyttö ei ruvennut enempää kinaamaan tanssimisesta, koska William ei kovin väittelyistä perustanut. Ainakaan turhanpäiväisistä. Ei hän tanssimaan rupeaisi, hyrr.

William maksoi ostokset kioskiin ja nappasi omat tavaransa. Mehujää avattiin ja roskat heitettiin roskiin. Ai että, kun tällä säällä kylmä mehujää maistui täydelliseltä. Nuoltuaan sulavat kohdat katsoi nuorukainen sitten Caitliniin. Miten toinen pystyi tyytymään vain veteen? Ei Williamista sellaiseen olisi, vettä kun sai kotonakin.
"Pyh, et sä mitään oo velkaa", miehen alku totesi sitten ja hymyili. Hän lähti hiljakseen kävelemään kohti heidän tavaroita. Oikeastaan nuorukainen mietti jo, että voisi lähteä kotiin piakkoin. Päästyään paikalleen poika istahti pyyhkeensä päälle ja söi mehujäänsä nopeasti loppuun, ennenkuin se sulaisi käsiin. Syötyään herkkunsa poika heitti tikun laukkuunsa ja kaivoi kännykkänsä katsoakseen kelloa.
"No mutta mä varmaan tästä lähden seikkailemaan kotiin, kiitos mukavasta seurasta", William totesi sitten ystävällisesti ja hymyili pienesti Caitilinille. Nuorukainen pakkasi sitten tavaransa ja nousi seisomaan katsoen vielä hetken Caitlinia.
"Nähdään koulussa!", Willy totesi rennosti ja nappasi sitten surffilautansa vielä kainaloon, lähtien hiljakseen kävelemään kohti parkkipaikkaa.

//Ehkä tää peli oli nyt tässä : )) Kiitos kivasta pelistä!