just a summer breeze

"Kitooos, kitooos!"
Kumartelee makuultaan Heniä päin. Se näytti vatsalihaksien treenaamiselta, paitsi että kädet tekivät kumarrusmaista liiketta, toinen meni mahalle koukistettuna ja toinen suorana sivulle. Lysähtää sitten takaisin nurmikolle
"Siinä tuli päivän treenit"
Sanoo naureskellen ja taputtelee vatsaansa. Ristii sitten sormensa mahansa päälle ja jää katselemaan taivasta, missä oli muutamia pilviä, mutta aurinko silti paistoi. Kääntää päätään viereen isuneen Henin puoleen.
"On, meillä meidän suloinen Pepe. Se on pieni, karvanen ja jokapaikassa yhtäaikaa."
Virnistelee muistolleen koirastaan
"Se on oikee pallosalama. Onneksi se on niin pieni että se ei ole vahva, muuten me ei pärjättäis sille ollenkaan."
Pilvet peittivät auringon ja sitten päästivät sen paistamaan takaansa uudelleen, mikä sai pojan silmät nykimään ja siristelemään. Mouse nousee istumaan ja painaa lippaa alemmas päässään ettei aurinko täysin sokaisisi häntä.
"Entä sulla?"
Kysyy takaisin ja koukistaa polvensa itseään vasten ja leppuuttaa päätään niiden päällä katsellen tyttöön.

Henriette hymyili pienesti, kun Mouse kertoi koirastaan. Vai että pallosalama. Se sana sai tytön hymähtämään huvittuneena. Tyttö tunsi ponnarinsa kiristävän, joten avasi hiuksensa. Tummanruskeat hiukset laskeutuivat paksuina ja tuuheina aloilleen, kun neiti asetti ponnarin ranteeseensa.

"Kun asuin Ranskassa, minulla oli kissa nimeltä Louie. Se oli valkoinen, suuri ja pörröinen. Se kuitenkin joutui jäämään Ranskaan, sillä isäni ei halunnut sitä muutossa mukaan", Henriette sanoi ja kohautti hieman olkiaan. Hän oli antanut kissansa ranskalaiselle poikaystävälleen, niin kuin muistoksi Henriettestä, mutta se rakkaus oli kuihtunut melkein täysin. Tottakai Henriette ikävöi Simonia, mutta asioille ei voinut mitään. Tämä oli tosielämää. Epäreilua.

"Oletko läheinen perheesi kanssa?" Henriette kysyi ja oli selvästi kysynyt tuon kysymyksen ajatuksissaan. Hänen omat ajatuksensa olivat eksyneet Simonin kautta hänen isäänsä, joka varmasti tälläkin hetkellä lojui kotona, seuranaan alkoholia ja huumeita.

Kuuntelee katse eteenpäin luotuna kun toinen selostaa kissastaan.
"Hmph, epistä."
Valittaa toisen huonosta kohtalosta. Eläimet osasivat kiintyä omistajiinsa kovinkin paljon ja Mousesta oli turhauttavaa kun semmoinen yhteys katkesi. Heidän Pepensäkkin hyppi ilmoissa riemukkaita voltteja aina kun joku astui ovesta sisään, aivan kuin olisi ollut enemmänkin kuin iltapäivän pois kotoa. Mousesta oli hauska peuhata koiransa kanssa, molemmilla kun sitä energiaa piisasi vaikka maapallon pyörittämiseen. Yleensä illalla töistä tulevat vanhemmat löytävät Mousen ja Pepen makaamassa sohvalta nukkuen päivän peuhaamisen uuvuttamana. Poika kääntää katseensa Heniin uudestaan.
"Nojaaa, ihan perus. Kyllä mää niitä kestän ja ne kestää mua."
Virnistää ja kallistelee kämmentään ilmassa epävarmuudensa merkiksi.
"Miksi sää edes muutit pois Ranskasta? Ootko sä syntyny siellä?"
Mousella oli paljon kysyttävää toiselta, Henin mielenkiintoinen menneisyys kiehtoi Mousea. Tämä laski jalkansa risti-istuntaan ja alkoi nyhtämään maasta ruohonkorsia. Siitä ei varmasti talonmies pitänyt, mutta koska se ei täällä ollut katselemassa, ei se Mousea häirinnyt. Lopettaa ruohon nyhtämisen ja nostaa katseensa Heniin. Nojaa kyynärpäällään polveensa ja päätänsä käteensä. (8DD)

Henrietten jäänisiniset silmät katsoivat hetken aikaa levollisena taivaalle, kun katse laskettiin yhtä levollisena takaisin Mouseen, joka myös katsoi Henrietteä.
"On tärkeää pitää vanhempiinsa hyvät välit. He ovat kuitenkin sinut kasvattaneet ja pitäneet huolta. Ja sitten, kun he vanhenevat, sinä haluat pitää heistä huolta", Henriette puhui tyynesti ja hymyili hieman. Voi kunpa hänenkin kohdallaan asiat olisivat noin.

Henriette laski katseensa nurmikolle, kun poika kysyi häneltä Ranskasta. Tytön katse näytti miettivältä ja sitä tyttö tekikin; mietti. Hän mietti, mitä kertoisi Mouselle. Oikeastaan, Henriette voisi kertoa totuuden, sillä eihän se paljastaisi vielä hänen kurjempaa puolta elämästään.
"Isäni kyllästyi Ranskaan. Hän halusi sieltä pois, joten päätti nopeasti, että muutamme tänne, San Diegoon. Muutimme tänne puoli vuotta sitten. Minun piti yhtäkkiä opetella englantia ja ajattelin, että se olisi mahdotonta, sillä ollessani Ranskassa koulussa meidän englanninopetukset olivat... Hmm.. Melko kyseenalaisia. Mutta hämmästyin, miten nopeasti opin englannin kielen", Henriette puhui ja hämmentyi hieman pitkästä puheenvuorostaan. Lisäksi hän oli vahingossa 'kehunut' itseään, kun oli kertonut oppineensa kielen nopeasti. Nyt toinen tietenkin ajatteli tytön olevan joku himonörtti, joka ei muuta tehnyt kuin luki ja luki. Se ei ollut totta. Kerran luettu pysyi vain hyvin päässä. Mutta ehkä poika ei tarttuisi tähän asiaan.
"Ja siis kyllä, olen syntynyt Ranskassa", Henriette vastasi vielä nopeasti, vilkaisi Mouseen ja toi katseensa taas maahan. Miten hänelle tulikin yhtäkkiä niin epävarma olo?

"Oletko sinä aina asunut täällä?" tyttö kysyi sitten vastakysymyksen ja kohotti jo tyynemmäksi muuttuneen katseensa Mouseen.

Nyökkäilee hiljaisena toisen puheille ja nyppäisee maasta voikukan tunkien sen kihariensa väliin. Kunnon kukkaisneito. Mouse kuunteli myös hiljaisena toinen kertoessa Ranskan kokemuksistaan nyökkäillen välillä.
"Joillekkin kielet uppoaa hyvin. Mun ite pitää jankata sanoja kerta toisensa perään että ne jää mieleen."
Mouse naurahtaa pienesti. Hän oli joskus yrittänyt opetella jotain uusia kieliä, mutta hyvin laihalla menestyksellä. Kun ei niin ei, minkäs sille teki. Pojan tajuntaan juuttuivat enemmän ne aineet missä itse tehtiin asioita, ne oli helpompi muistaa.
"Joo, mä oon asunu täällä aina. Sinäänsä aika tylsää. Olis tosi kiva nähdä enemmänki maailmaa."
Poika katselee unelmoivasti eteensä ja huokaa. Hän ei ole ikinä käynyt missään.
"Ranskassa oli varmaan kaunista."
Kysyy ja vilkaisee syrjäsilmällä Heniin. Ranskan kieli ainakin oli kaunista. Mouse mielellään kuunteli sen pehmeää ärrää.
"Sano jotain ranskaksi. Mä en osaa ku jotain.. je t'aime, volá!"
Nauraa omalle osaamattomuudelleen ja kääntyy katsomaan Heniä kunnolla. Naurun kaikotessa tämän naamalle jää leveä virne.

//... Mä en oo ikinä lukenu Ranskaa ja nyt sitte pitäis jotain kirjottaa tähän ranskaks. Kiitti ! xDDD *etsii netistä jotain hienoa*

Henriette nyökkäsi, kun Mouse sanoi joidenkin oppivan kielet. Henriette oppi myös muita asioita hyvin nopeasti ja hän oli usein kutsunutkin itseään yleisneroksi, mutta sitä hän ei sanoisi koskaan ääneen. Oli epäkohteliasta kehua itseään ja se olisi muutenkin hyvin epämukavaa.
"Sanat pitäisi sisäistää, jotta ne oppii", Hen vastasi Mouselle ja hymyili hitusen.
"Voisit esimerkiksi yrittää keksiä lukemasi sanoja yhteen lauseeseen. Minua se on ainakin auttanut", tyttö lisäsi. Hänestä oli ihanaa yrittää auttaa muita opiskelussa, sillä tyttö tunsi siihen tarvetta, kun kerta itse oppi asiat niin hyvin.

Henriette hymähti hiljaa, kun Mouse ajatteli Ranskassa olevan kaunista. Niinhän siellä oli, välillä. Henriette itse asui sellaisessa ympäristössä, millaista voisi olla melkein missä tahansa. Se ei ollut mitenkään erikoinen asuinalue, mutta kun he olivat lähteneet isänsä kanssa kerran automatkalle Ranskaan, niin sieltä paljastui tytölle uusia asioita kotimaastaan. Ranskassa oli kauniitakin alueita.
Tyttö naurahti hillitysti, kun Mouse pyysi häntä sanomaan jotain ranskaksi. Neiti mietti hetken aikaa, mitä sanoisi.
"Je m’appelle Henriette et je m’appelle 17 âgé. Aujourd'hui est agréable journée", Henriette puhui hyvin kauniisti ja katsahti Mousea hymyillen. Toinen ei luultavasti tainnut ymmärtää mitään, kun Ranskan kielen aksentti tuppautui mukaan hankaloittamaan kuuntelemista.
"Eli minun nimeni on Henriette ja olen 17-vuotias. Tänään on kaunis päivä", tyttö tulkkasi ja naurahti hennosti.

//JOO EN OSAA RANSKAA, KÄYTIN SUOMI-RANSKA SANAKIRJAA : DD ei saa valittaa kiitos XD

#XD ei haittaa, itekkään en osaa.#

"Hmm, en usko että auttaa mua. Ehkä mun täytyy vaan pysyä enkun kielisillä alueilla.. Olen toivoton tapaus."
Naurahtaa ja heittäytyy selälleen nurmikolle. Mouse painaa silmänsä kiinni ja kuuntelee luonnon ääniä ja Henin ranskaa. Se virtasi kauniisti ilmassa ja sai hymyn nousemaan pojan naamalle.
"merci!"
Hymähtää ja huokaisee syvään. Aurinko lämmitti mukavasti pojan naamaa ja nurmikko kutitti tämän poskea. oi autuasta. Maiskuttaa tyytyväisenä oloonsa.
"Ah, kesä on sitten kiva aika.. Et viittis muuten huikata jos täällä kulkee maskipäisiä murhaajia. Ihan olis hyvä tietää."
Raottaa toista silmäänsä ja katsoo toiseen muka vakavana. Ummistaa sitten silmänsä ja hymyilee leveästi. Eihän sitä koskaan tiennyt mitä kulman takana odottaa. Ei pitänyt antaa itsensä olla täysin vartiointia.
"Kannattaa kokeilla, tää on aika nannaa."
Taputtaa nurmikkoa vieressään silmät kiinni. ristii sitten sormensa mahansa päälle.

Henriette naurahti hennosti, kun Mouse huudahti merci hänelle.
"Ole hyvä vain", tyttö totesi, nauraen hillitysti.
Kun Mouse alkoi puhuja jotain maskipäisistä murhaajista, kurtisti Hen kulmiaan ja katsoi poikaa suu auki.
"Mitä si-" Henriette oli kysymässä, mutta purskahti sitten puhtaaseen nauruun, mikä sai tytön tuntemaan hyvänolon tunnetta. Neiti alkoi pohtia, miksi ei nauranut tällä tavalla enemmän? Miksi hän ei kyennyt nauramaan noin silloin, kun halusi?
Ehkä se johtui hänen kirjoitustaidoistaan. Hänhän kirjoitti mielellään tunteitaan ylös. Nyt hän ei ollut kirjoittanut mitään ylös viettäessään aikaa Mousen kanssa.

Pojan kehoittaessan makaamaan nurmelle, Hen hymyili pienesti. Hän laskeutui varovaisesti makaamaan nurmelle ja sulki silmänsä. Hän pystyi paremmin keskittymään ääniin, mitä ympäristö päästeli. Aurinkokin lämmitti mukavasti kasvoja ja sai Henin olon todella mielyttäväksi.
Mutta sitten, jokin peitti auringon.
Hen avasi silmänsä ja nosti päätään ylös nurmelta nähdessään heidän edessään seisovan kolme pitkää ja tukevarakenteista miespuolista henkilöä.
"Höhö. Mikä onkaan suloisempaa kuin teidänlaisten nössöjen kuhertelu!" yksi nuorukaisista höhötti ja sai kaksi muutakin naurahtamaan ivallisesti.
"Ihan tulee tippa linssii katsellessa teitä", toinen totesi ja taas kolmikko purskahti kovaääniseen nauruun. Kolmas heistä osoitti sitten sormellaan Henrietteä, jolloin Henriette mulkaisi melko pahasti tätä henkilöä maatessaan yhä nurmikolla.
"Sä, nörtti. Meillä ois sulle hieman tekemistä", kolmas totesi, virnisti pahaenteisesti ja heitti Henrietten eteen tehtävänanto monisteen. Siinä luki, että oli tehtävä kolmen sivun essee toisesta maailmansodasta.
"Väsää ne meille huomiseks. Ole hyvä vain", kolmas puhui ja virnuili tyytyväisenä.

//Piti hieman keksiä jotain :,) Säkin voit ropettaa noilla ja sun pitääkin ropettaa niillä, ettei jää mun hallittavaksi XD

#juuuu :>#

Mouse hymyili leveästi ja katsoi Heniin kun tämä nauroi oikeasti ensimmäistä kertaa. Taisipa tämä itsekkin nauraa, olihan se tarttuvaa. Mouse kuunteli nurmen kahinaa kun Hen laskeutui makaamaan maahan, hänellä oli kuitenkin silmät kiinni eikä huomannut kolmen körilään tuloa ennen kuin se oli jo liian myöhäistä. Mouse nousi istumaan ja katseli poikia. He olivat isoja. Vahvoja. Korstoja. Ei hyvä. Hiljaa Mouse mulkoili niiden tekemisiä kunnes monisteet lensivät heidän eteensä. Mouse poimi monisteet käteensä ja katseli niitä hetken hymähdellen.
"Täytyy myöntää. Tämmönen on mahdoton tehtävä teille.."
Mouse virnistää kolmelle köriläälle ilkikurisesti. Hitaasti tämä repäisi monisteet kahtia uudestaan ja uudestaan.
"Mitäs jos menisitkin hakeman apua vaikka äidiltäsi tai tunge nämä sinne missä pippuri kasvaa."
Kysyvästi poika nosti katseensa siihen körilääseen joka oli heittänyt vihot. Tämä ei tietenkään ollut hyvä idea. Köriläistä lähti tyytymätöntä murinaa, ja lihakset pullistelivat. Heillehhän ei sanottu ei.
"Kuules hiirulainen, mua ei kiinnosta sun mielipiteet tästä asiasta. Turpa rullalle."
Tyytymättömänä Mousen käytökseen yksi köriläistä kylmänrauhallisesti veti tätä turpaan ja käänsi katseensa takaisin Heniin. "Sä saat silti tehä ne."
Mouse piteli kädellään oikeaa poskeaan ja nenäänsä mistä tuli norona verta. Hiljaisena tämä irvisteli ja heijasi itseään eteen ja taakse.

Henriette mulkoili yhä noita pahiksia vihaisesti. Jos he olisivat kauniisti tulleet pyytämään apua, olisi Hen sitä ilomielin antanutkin. Mutta tämä oli niin väärin, käskeä tytön tekemään kolmen esseet pakottamalla. Se oli niin väärin eikä Hen voinut kertakaikkiaan sietää moista käytöstä.
Monisteiden tipahtaessa heidän lähelleen, huomasi Hen Mousen poimivan ne ja sitten poika jo repäisikin ne kahtia. Tytön huulet raottuivat ihmetyksestä. Siis, olihan se hyvin urheaa vastustaa noita korstoja, mutta hyvin vaarallinen teko! Varsinkin joltain Henrietten ja Mousen kaltaiselta ihmiseltä.
"Matthew!" Henriette parkaisi säikähtäneenä, kun yksi korstoista löi poikaa kasvoihin. Henin näkiessä, mitä lyönti oli tehnyt, tyttö kaivoi laukustaan puhtaan nenäliinan ja asetti nenäliinan kuivaamaan verinorot pojan kasvoilta. Hänen katseensa oli muuttunut hivenen vihaiseksi, mutta ei niin vihaiseksi, kuin Hen sisäisesti oli.
Tyttö käänsi kasvonsa kolmeen körilääseen ja katsoi heitä pettynein silmin.
"Minä kieltäydyn", Henriette sanoi, hyvin päättäväisesti. Kolme körilästä murahti kummaksuneena.
"Minä en ole teidän orjanne, enkä tule koskaan olemaan. On julmaa pakottaa jotakuta minun kaltaistani tekemään tehtäviä teidän puolestanne. Te ette opi mitään itse ja sitä minä en voi sallia. Teidän täytyy myös itse oppia teille annetut tehtävät. Olkaa hyvä ja jättäkää minut ja Matthew rauhaan", Henriette puhui tyynesti, jonka jälkeen kolme nuorukaista katsoi häntä hyvin epäuskoisen oloisena.
"Kuuliks sä, mitä se just sano", yksi pojista sanoi ihmeissään ja katsahti Heniin ärtyneenä.
"Hakataan ne!" toinen huudahti, mutta kolmas tuijotti kylmästi Heniä ja Mousea. Silloin kolmas pojista tarttui Henin laukkuun, jonka tyttö oli jättänyt vartioimatta.
"Jätä laukkuni rauhaan!" Hen kivahti loukkaantuneena, kun kolmas pojista alkoi kaivaa tytön laukkua. Pojan käsiin eksyi Henin vihko, jossa oli sellaista tekstiä, jota Hen ei todellakaan halunnut antaa muiden nähtäväksi.
"Älä koske siihen!" Henriette huudahti ja nousi ylös maasta, tarttuen omaan laukkuunsa toisella kädellään ja toisella kädellä vihkoonsa. Köriläs vain naurahti ja työnsi tytön kumoon.
"Mä teen niin kuin mä haluun", kolmas sanoi maassa makaavalle Henriettelle, joka katsoi körilästä epäuskoisin silmin.

Mouse otti Henin nenäliinan vastaan ja painoi sitä hetken nenäänsä katsellen kun Hen purkautui pojille, jotka eivät kyllä asiasta välittäneet. Huokaisten raskaasti Mouse nousi seisomaan, kun pojat opttivat Henin laukun ja sieltä hänen vihkonsa.
"Nooo, jos tässä on jo naama ruvella niin mitä sitä enää säästelemään.."
Mutisee itsekseen ja on juuri sanomassa jotan hyvin nasevaa, kun yksi köriläistä tuuppasi Henin maahan. Siinä meni se raja.
"HEI, nyt loppu."
Mouse oli pienikokoinen köriläisiin verrattuna, mutta se ei tuota haitannut. Yhdessä sekunissa Mouse oli heilauttanut reppunsa Henin vihkoa pitävän körilään päähän. Siitä kuului kumahdus ja sen perään körilään kiroaminen. Päätään pidellen se nosti katseensa vihassa kiehuvaan Mouseen, jonka nenäliina oli lentänyt jonnekkin ja veri oli tahrinut naaman. Hyvin hemaiseva näky. Raivoissaan köriläs heitti vihon ja laukun maahan. "Nyt sä teit jotain mitä sä tuut katumaan rääpäle.." Nopeasti oli Mousen naamaan jysähtänyt uusi isku, mutta toinen meni ohi. Vikkelin askelin Mouse otti Henin repun ja vihon käteensä.
"HEN, se on menoa ny!"
Poika sanoi ja tarrasi Henin käsivarteen kiskaisten tämän mukaansa. Poika ja Hen lähtivät pihalta juosten ja jättäen peräänsä vihaiset köriläät.


#Anteeksi hittaus 8( haluatko alottaa uuden topikin? :D#