Älä avaa ovea kenellekkään tuntemattomalle.

A) Voit tulla joko auttamaan tai C) Tehdä jotain ihan muuta.

Oli iltapäivä, lapset leikkivät iloisesti pihoillaan ja tekivät mutakakkuja. Muut ihmiset olivat kävelylenkeillä tai muuten vaan nauttimassa tästä kauniista päivästä. Bethany Whodre oli tänä kauniina päivänä ainut joka ei ollut jaksanut liikkua, omasta sängystään minnekkään. Tämä neitokainen oli kutakuinkin syönyt liikaa makeaa ja katsonut niin pitkään televisiota, että silmät olivat ihan punaiset. Tällä hetkellä juuri kukaan ei saisi nähdä Bethiä, ei ainakaan tässä kunnossa. Mutta juuri silloin kuului tuo pahainen "Pim, pom!" Ja sinne juostiin ja kurkistettiin postiluukusta. Siellä oli kaksi samanikäistä poikaa, jotka olivat tulossa kyläilemään lie millä asioilla. Postiluukusta kuitenkin huikattiin odottakaa hetki, ja juostiin WC:hen ja sieltä avattiin vesihana jolla puhdistettiin kasvot. Sitten otettiin meikit ja meikattiin nopeasti ja kiiruhdettiin ovelle, ja avattiin se. "Hei!" huikattiin pojille jota tuijottivat suu auki tyttöä. Nolous iski vasta kun hän katsoi sinne minne pojat toljottivat: Hän oli pelkillä alusvaatteillaan! Ovi pistettiin nopeasti kiinni ja puettiin päälle. Sitte n mentiin takaisin ja pojat ottivat Bethanystä kovin ottein kiinni ja lähtivätviemään portaita alas. He olivat huomattavasti vahvempia, eikä rimpuileminen auttanut mitenkään. Mitenköhän tästä selvittäisiin. " Apua!" Sanat kirkuivat tytön suusta mitä useammin, mitä kauemmas mentiin. Kukaan ei tullut auttamaan, yritys oli turha.

// Gillian tulee 8 )) //

Gillian maleksi pitkin katua koululaukkunsa olallaan. Hän vihelteli kulkiessaan jotain epämääräistä, oli mukavaa päästä koulusta kerrankin vähän aiemmin. Gillianilla oli päällään musta toppi, joka paljasti hänen keskimääräistä lihaksikkaammat hauiksensa, ja tumma farkkutakki lepäsi käsivarrella.
Tyttö oli päättänyt, että voisi kerrankin lähteä salille heti koulun jälkeen. Olisipahan illalla taas enemmän aikaa maleksia kotona, tai lähteä vaikka kaupungille.

Kohta tyttö näki jotakin huolestuttavaa. Kaksi nuorta poikaa raahasi välissään suunnilleen hänen ikäistään vaaleahiuksistä tyttöä. Tyttö huusi apua ja näytti kaukaakin katsottuna rimpuilevan. Gillian päätti heti, että kaikki ei ollut kunnossa, ja lähti juoksemaan porukkaa kohti, minkä nyt laukun kanssa pystyi juoksemaan.
Tyttö ehti hengästyä ennen kuin saavutti kolmikon, ja tunsi hermostuksen nousta pintaan. Ei perkele, taas ne oireet, tyttö puuskahti mielessään. Mutta sitä ei ollut aikaa ajatella, sillä tuo tyttö ei vaikuttanut olevan kovinkaan tyytyväinen asemaansa.

Gillian otti spurtin ja saavutti joukkion, ja hypähti heidän eteensä.
"Mitä te teette, SAATANA!" hän huudahti hallitsemattomasti, mutta siitä ei tällä kertaa ollut kenties haittaa. Ehkä nuo pojat säikähtäisivät.
"Päästäkää tyttö irti!" hän sanoi jälleen voimakkaasti, ja pää ja kädet nykäisivät pariin kertaan.

Matkaa oli taittunut jo jonkin verran, kun nuori tyttö juoksi poikien eteen ja sanoi heidän lopettavan. POjat eivät uskoneet tuollaista vaan lähtivät vain kävelemään eteenpäin. Bethany rimpuili liika sillä poikien kädet lipesivät ja tyttö tippui alas. Hän tippui suoraan jalkansa päälle ja se katkesi. " Auu..Helvetti mun jalka, saatana! Auttakaa!!!" Kuului Bethanyn suusta hirveällä voimalla. Jalasta valui verta ja luu tuli ulos jalasta. Olipas taas mukava päivä. " Hei! Auta! Sinä tytteli siinä jooko, pliis!" Huudettiin toiselle.

//Sori, että on lyhyt ja tää on kökköö

Pojat eivät kuunnelleet Gilliania, vaan jatkoivat matkaa.
"Helvetti! Nyt te! Hemmetin kakarat!" tyttö karjaisi ja paineli taas heidän peräänsä. Gillian katsoi kuinka tyttö rimpuili, ja yhtäkkiä blondi istuikin maassa ja valitti jalkaansa! Gillian riensi nopeasti tytön luo ja katsoi silmät pyöreinä katkennutta jalkaa.
"SAATANA te ette ymmärrä, mitä te ootte tehneet!" Gillian huusi pojille. Hänen kätensä alkoivat taas vispata ja pää nykiä, mutta se ei estänyt tyttöä potkaisemasta toista poikaa nivusiin. Sen jälkeen hän mulkaisi toista oikein ilkeästi, ja pörhisti rintakehäänsä kuin taisteleva metso. Hän myös piti huolen siitä, etteivät hänen käsivartensa jääneet näkemättä.

"Mitä HELVETTIÄ sä noiden kanssa teit? Mistä on kyse? Ootko sä VITTU! Kunnossa?" Gillian sanoi kyykistyttyään tytön viereen. Touretten oireet olivat taas niin pahasti päällä, hänen kehonsa luuli kai hänen purkavan paineitaan, joten kirosanat tulivat kuin itsestään sotkemaan hänen puhettaan. Hänen päänsä nyki taas pahasti, joten hän pyrki keskittämään katseensa tytön kasvoihin, jotta nykiminen loppuisi.

Tyttö huusi todella kovaa ja todella paljon. Bethanyn tärykalvot olivat todella koetuksella, juuri tällä hetkellä. Pian tyttö kysyikin jo että mitä helvettiä tyttö heidän kanssaan teki. " No olin kotona ja sit ne tuli hakee mua!" Selitettiin huutojen välistä toiselle paniikissa. Okei, Beth ei mene paniikkiin yleensä toivottavasti tyttö ei saisi mitään uutta kohtausta tai jotain. " Voi, vittu tee nyt jotain saatana!!" Ei Beth pystyisi olemaan tässä enää sekuntiakaan ellei joku tekisi kivulle jotain. Ihan mitä tahansa. Hän ei ollut koskaan joutunut tälläiseen tilanteeseen, joidenkin pitäisi auttaa häntä. Eikä hän tiennyt toisesta vielä mitään muuta kun että toinen oli aika raivopää. Se tieto auttoi tyttö niin hirveästi että itku kaksinkertaistui. " EN halua sairaalaan haluan että autat minua tässä ja nyt. Muuten kouluni saa tietää että olen käynyt sairaalassa ja siitä tulee jymyjuttu!" Bethany jäi odottamaan toisen vastausta, jos tämä sai edes selvää tämän tytön puheista.

"No tunnetko sä hemmetti noita edes?" Gillian äimisteli blondille, joka kohta kirkui vähän lisää. Jaa että pitäisi tehdä jotain?
"No joo joo, helevetti, älä nyt sekoa siinä! En mä mikään taikuri tai lääkäri sentään ole!"
Blondin seuraavat sanat saivat Gillianin raivostumaan. Toinen ei tahtonut sairaalaan? Mitä ihmettä sen päässä liikkui? Ja että siitä tulisi koulussa jymyjuttu?

"Nyt HELVETTI sä lopetat ton! Sä et tiedä mitä se on kun joutuu ravaamaan sairaalassa joka viikko! Yks kerta ei oo mikään iso juttu!" tyttö huusi toiselle. Hän tosiaan oli saanut ravata aiemminkin tutkimuksissa harva se viikko, edelleenkin lähes joka kuukausi.
"Sun jalkas on vittu poikki! En mä sille voi mitään noin vain tehdä! HELVETIN BLONDI!" Gillian huusi tikutusoireiden säestämänä. Ei hänen ollut tarkoitus noin pahasti sanoa, mutta minkäs hän oireilleen mahtoi. Se kuitenkin sattui, kun hän tuumi toisen ajattelevan sairaalan olevan jotenkin paha ja iljettävä juttu. Oliko hänkin sitten jotenkin huono ja säälittävä ihminen, kun oli joutunut käymään sairaalassa niin paljon?
"Mä soitan ambulanssin, nyt", Gillian sanoi rauhallisemmin ja kaivoi kännykän taskustaan, ja näppäili hätänumeron.

"E...en tunne" Sanottiin toiselle rauhallisesti. BEthany alkoi jo pelätä tuntematonta tyttöä, vaikka hän oli pelastanut Bethin hengen.
Viimeinen tikki oli että tuo haukkui tyttöä HELVETIN BLONDIKSI! " Voi jumalauta, voitko vähän rauhottuu, saatana!" Tyttö huusi toiselle viimeistä päivää, mutta yhtäkkiä Bethin jalassa muljahti ja alkoi tuntua niin helvetin kivuliaalta, että Bethany huusi niin paljon kuin pystyi ja katsoi jalkaansa. Kohta siitä alkoi suihkuta verta hirveällä voimalla. Jos sitä ei saisi pian tukittua, hän vuotaisi kuiviin. " Soita, nyt helvetti nopeesti!" Nyt tyttö oli varma ettei se voinut pelkästään katketa. Jotain oli nyt pahasti vialla.
Tyttö otti lehden ja yritti tukkia verenvuotoa, mutta lehti vain meni rikki. Okei nyt ei paniikkia. " Tästä nyt en kyllä tykkää lain!"

"Joojoo hemmetti mä selitän myöhemmin!" Gillian tiuskaisi blondille kun oli asettamassa puhelinta korvalleen. Gillian sai yhteyden hätäkeskukseen.
"Hei, täällä on tyttö joka tarvitsee apua, sen jalka on poikki, ja... Hyi hemmetti, nyt sieltä tulee paljon verta!" Gillian hiljentyi kuuntelemaan. "Okei, joo, on mulla tossa", hän vastasi puhelimeen. Tyttö otti takkinsa ja heitti sen toiselle tytölle. "Saatko sidottua ton itse tohon jalkaan?" Gillian kuunteli lisää, ja kertoi sitten, missä he olivat.
"Siis siinä kävi niin, että pari poikaa raahasi tota tyttöä perässään ja se sitten kaatui... Ei, ne lähti karkuun. Joo, muistan. Ei, ei toikaan niitä tuntenut. Okei. Me odotetaan."

Gillian jätti vielä puhelinyhteyden auki, mutta alkoi selittää tytölle, miksi kiroili niin kovasti. "Joo sori, ei ollut tarkotus sanoa pahasti", tyttö sanoi nyt jo rauhoittuneena. " Mulla on tourette, ja hermostuessa saatan vaikuttaa aika ilkeältäkin... Ja siitä noi pakkoliikkeetkin johtui, jos mitään outoa huomasit", hän selitti.
"Ambulanssi tulee!" Gillian hihkaisi kun näki kyseisen auton tulevan vähän matkan päästä. Gillian heilutti autolle, ja se pysähtyi heidän viereensä. Autosta hyppäsi nainen, joka kyykistyi blondin viereen, ja kohta perästä tuli mies paarien kanssa.

Toinen sanoi selittäväsä käytöksensä myöhemmin, ja se oli okei. Pian toinen olikin jos saanut yhteyden hätäkeskukseen ja juteli asiasta puhelimessa. Kohta hän jo heitti Bethanylle takkinsa, joka piti kääriä jalan ympärille. Okei ei tyttö ollut niin tyhmä ettei saisi takkia jalkansa ympärille, vaikka hänellä olikin kipuja. " Joo kyllä mä tän saan" Sanottiin toiselle jo ystävällisemmin. Kohta nuori tyttö lopetti puhelun ja odotti. " Öö.. niin me unohdettiin esitellä. Mä olen Bethany, entä sä?" Kysyttiin toiselta ihan huolettomasti. Jalkaankaan ei sattunut enää niin hirveästi mutta verta kyllä tuli vähän takin rakojen välistä.
"Tionen pyyteli anteeksi ja se oli tytön mielestä aivan oikein. " Joo, ei tässä mitään. Vai että tourette en ole ikinä tuntenut sellaista jolla olisi se sairaus, mutta nyt tunnen." Bethany puhui toiselle aivan kuin he olisivat tunteneet jo pitkänkin aikaa. Pian toinen huudahti että ambulanssi on näkyvissä, joten beth:kin katsoi sinne, ja otta siellä olimkyseinen auto joka pysähtyi aivan heidän viereensä. Hoitaja kysyi bethiltä onko kaikki okei, ja niin sitten vastattiin myöntävästi. Mies tuli paarien kanssa ja pari isoa miestä tuli ja nosti hänet siihen. Tyttö katsoi toista, ja kysyi. " Tuletko sinä mukaan? Olisi kiva jos tulisit voisin jutella jonkun tutun kanssa. Siis tulethan jos tästä ei ole sinulle mi8tään vaivaa?"

"Gillian on nimi. Voit sanoa Jilliksi tai Gilliksi. Tai ihan vaan Gillianiksi", tyttö selitti. Ei ollut tarpeen käydä liian tuttavalliseksi nyt kuitenkaan.
Gill kohautti olkiaan kun toinen kertoi, ettei ollut tuntenut ketään, jolla olisi tourette. "Ei se nyt niin hirveän yleistä olekaan... En minäkään täältä tunne ketään, mutta vähän kauempaa kyllä. Tukiryhmien ja sellaisten kautta", hän selitti.

Bethany oli saatu nyt paareille, ja pyysi Gillianin yllätykseksi häntä mukaan. Jutella jonkun tutun kanssa... Gillian oli hiukan hämillään, eihän tytöt vielä oikein tunteneet, ja voisihan olla ettei toinen olisi oikein hänen tyylistään seuraa. Mutta Gillian vain kohautti olkiaan. "Okei, voin mä tulla", hän vastasi. Saisipahan ainakin jotakin tekemistä päivälle, ei tarvitsisi jumittaa vain kotona.

Seuraavaksi Gillian jo istuikin ambulanssin takaosassa seuranaan yksi hoitaja ja uusi tuttavuus, Bethany. Mutta Gilliä silti häiritsi jokin.
"Eikö sun pitäis ilmoittaa niistä pojista jonnekin? Eihän tollanen ole sallittua, vapaudenriistoa!"

"Okei, sanon sua vaan ihan Gillianiksi" Gillian sanoi tuntevansa muualta Toureten omistajia, mutta ei täältä. " Aa... tukiryhmien kautta" vaikka Bethany ei edes tajunnut miksi oli sanonut noin, kun ei tiennyt asiasta melkein mitään. Kohta tyttö oli saatu autoon ja Gillian oli tullut mukaan. Hän makasi paareilla ja katsoi hoitajaa joka laittoi Bethanylle rauhoittavaa mukiin. Hän otti mukin ja kaatoi lääkkeen kurkkuunsa. Lääke oli hirvittävän pahaa, mutta se oli pakko kestää. " Vai että pitää mun kertoa jollekkin niistä tyypesitä joita en ees tunne. No kai mä poliiseille voin yrittä puhua hos ne mua kuuntelee" Sanottiin hiljaisella äänellä. " Paitsi sen mä tiiän että ne on Astonissa. Siellä koulussa missä mä oon, säkin olet varmaan sieltä?" Kysyttiin toiselta ja mietittiin ankarasti, miten tyypit saataisivat kiinni. Ja silloin välähti. " Voisin pyytää rehtorilta kaikkien koululaisten kuvat ja kertoo sitten niistä keitä ne ovat." Juuri silloin auto lähti liikkeelle ja vei tytöt mukanaan kohti sairaalaan. Tästä mama taas tykkäisi helvetisti.

//Mietin että pitäiskö tää tästä siirtää tonne muualle osiin, siis sen sairaala reissun takia??

"Kyllä ne varmaan kuuntelee, ainahan kauniit blondit vetoavat niihin", Gillian sanoi ja pyöritteli silmiään. Hän taas itse ei ollut kaunis blondi, vaan vähän erikoisemman näköinen brunette. Mutta hän kiinnitti huomion sitten vähän eri tavalla, mutta se ei välttämättä ollut aina hyvästä.
"Just just, olen siellä kans. Varmaan voit kysyä jotain luokkakuvia, kai niissä pitäisi ainakin melkein kaikki näkyä. Ja ihan varmaan ne tyypit saadaan kiinni, kyllä tuolla yleensä opettajat tietää, ketkä mitään tuollaista tekisi..." tyttö selitti. "Tiedätkö sä muuten yhtään, millä asialla ne oli?" hän kysäisi vielä. "Ootko sä tehnyt jotain?"

Gillian ihmetteli, miten toinen olikaan joutunut tuollaiseen tilanteeseen. Ja miten kestikin nyt ihan inisemättä, vaikka jalka edelleen oli poikki! Tytön mielessä pyöri, että kuuluivatko pojat johonkin outoon jengiin, vai olivatko he pahiksia, jotka sattuivat vaan kyllästymään joihinkin oppilaisiin. Vai oliko Bethanyn perhe kenties niin rikas, että hänet yritettiin kidnapata? Mutta ei kai ketään nyt päivänvalossa kidnapata, järjetöntähän se olisi.

Kohta ambulanssi kaartoikin sairaalan pihaan, ja Gillian huomasi auton pysähtyvän.

//Juu, voisit tehdä taas jatkon sinne? //

Miksi tää pitäisi poistaa? O.o

Ajattelin vaa jos sitä ei tarviis olla täällä, mutta kyllä tää saa tänne jäädä ;))