Gillian säikähti kun toinen alkoi - taas - yhtäkkiä huutaa ja sätkiä, kuin tourettelainen ikään. Ensihoitajat juoksivat samassa jonnekin, Gillian ei ollut oikein varma, olivatko he peloissaan vai hakivatko apua. Silloin Bethanykin rauhoittui.
"Siis mitä sä tarkoitat?" Gillian kysyi ihmeissään, kun toinen väitti ettei ollut tervetullut sairaalaan. Oliko tuo olevinaan joku noita, riivattu, vai mikä? Tyttö ei ollut ollenkaan perillä siitä, mitä oli tapahtumassa tai kuka tuo tyttö oikeasti oli.
Gilliania alkoi vaivata kaikki asiat, mitä nyt oli tapahtunut. Ei ollut kulunut kuin ehkä kymmeniä minuutteja, mutta hän oli todella hämmentynyt. Outoja poikia, jotka raahasivat tyttöä, jota eivät ehkä edes tunteneet, yhtäkkiä murtunut jalka, tuon tytön kummallinen kohtaus ja oudot puheet. Gillian ei tiennyt, halusiko olla täällä enää. Hän alkoi hermostua, mutta oireet tuskin palaisivat voimakkaina ihan heti. Vastahan hän oli raivonnut yhdelle jos toisellekin. Tikutus se vaan tuntui palailevan, mutta Gillian ei antanut sen häiritä.