'Cuz this is a disaster

// kuka vaan mukaan :--)
ja Caitlinin mekko ja korkkarit

Caitlin näpräsi uutta iPhoneaan punaisiksi lakatuilla kynsillään. Edessään hänellä oli koskematon mansikkapirtelö, jonka oli vain hetkeä aiemmin tilannut. Tällä hetkellä hänen elämäänsä haittasi kaksi asiaa. 1. hänellä oli tylsää, ja 2. hän oli yksin. Neitokainen oli tottunut ympäröiviin ystäviin, mutta nyt hänet oli hylätty. Jätetty kuolemaan mansikkapirtelön kanssa.

Vain päivää aiemmin hän oli saapunut Lontoosta isäänsä tapaamasta. Isä oli viettänyt viimeiset kaksi viikkoa Englannissa hoitamassa työasioita, ja kutsunut hänet pienelle lomalle, sillä viime aikoina he olivat juuri ehtineet edes puhua. Mutta kuinka ollakaan, päästyään Lontooseen isä oli tuskin edes huomannut häntä, niin kiire tällä oli ollut. Ainoana valoisana puolena asiassa oli, että hän oli saanut shopata mielensä mukaan Lontoon hienoimmissa putiikeissa. Ostoksista huolimatta matka oli ollut pettymys ja saavuttuaan kotiin hänellä ei ollut ketään kenelle edes valittaa asiasta. Jokaisella oli ollut jotain muuta tekemistä kuin tavata hänet, joten nyt brunette istui yksinään Dusty’sissä mansikkapirtelön kanssa, vaikka ulkona paistoi aurinko ja kellokin oli vasta kolme iltapäivällä.

Huokaisten Caitlin kaivoi laukustaan meikkipussinsa ja ryhtyi tarkistamaan meikkiään paremman tekemisen puutteessa. Korjattavaa ei löytynyt ja meikkipussi katosi taas hänen laukkuunsa. Tällä hetkellä hänelle todellakin kelpaisi kenen tahansa seura, kunhan vain ei joutuisi viettämään enää hetkeäkään yksin. Tämähän alkoi olla jo pahempaa kuin Lontoossa!

Kahvilan oven avautuessa tyttö nosti päänsä innokkaana, toivoen jonkun hänen tutuistaan saapuvan. Ovesta astuikin kumminkin vain kaksi hänellä tuntematonta friikkiä, mikä sai Caitlinin laskemaan päänsä pettyneenä. Hienoa, tosi mahtavaa. Oliko tosiaan liikaa pyydetty saada edes hieman jotain kohtalaista seuraa?

Kakkosluokkalaisen Belinda Balen matka johti kahvilaan pitkän päivän jälkeen. Hänen päähänsä oli yritetty tunkea neljän eri aineen vaikeimpia asioita, mikä ei ollut onnistunut yhtään niin hyvin. Vieläkin silmissä vilisi matematiikan pitkät laskukaavat, joista haluttiin päästä eroon. Kouluasioita ei mielellään muutenkaan ajateltu vapaa-ajalla. Kahvilan hän uskoi olevan ratkaisu sekä siihen että vasta tunnin päästä saatiin kyyti. Tummansinisissä farkuissa, oranssissa tunikassa ja muutaman sentin korkokengissä astuttiin sisälle, unohtamatta ruskeaa tekonahkalaukkua, joka sisälsi kaiken tytölle tarpeellisen. Katse kiersi kuten tavallista paikassa, josta bongattiin hyvin usein tuttaja. Belinda hymyili, koska tälläkään kertaa se ei ollut poikkeus. Ainakaan jos tytön silmät eivät valehdelleet, yhdessä pöydistä istui Caitlin. Tyttö oli yksin, näyttäen hieman kyllästyneeltä. Yhtään arkailematta Linda suuntasi askeleensa juuri Caitlinin valtaamaan pöytään, ehkä toisesta saisi rupatteluseuraa odottamiseen.

"Moi, mitä kuuluu!" tyttö huiskutti kädellään jonkun matkan päästä. Tyhjä tuoli vastapäätä sai täytettä ruskeahiuksisen istuessa siihen. "Sano jos odotat jotain seuraa niin siirryn heti pois", Belinda sanoi nopeasti hymyillen edelleen. Hän ei ollut tullut toisen luo pelkästään etsiäkseen seuraa, vaan oli hänellä oikeastaan asiaakin. Tai udeltavaa. "Mä en oo nähny sua pitkiin aikoihin, missä sä oot oikein piileskellyt?" kysyttiin huvittuneena ajatellen jos toinen olikin oikeasti piileskellyt jossain. Ei kai? Nyt kermaneiti oli kuitenkin huiskuttamassa tarjoilijaa luokseen kertoen tälle tilauksensa. Samalla rahat oli kaivattu esille sekä annettu. Summa oli helppo muistaa lukuisten käyntien takia. Tyttö otti vain pelkkää vettä, koska mikään muu ei nyt oikein maistunut hänelle. "Voit vaan kuvitella mitä juttuja on liikkunut", tokaistiin, naurahtaen nyt kunnolla. Viime viikolla joku oli sanonut että neiti Lewis olisi vaihtanut koulua ongelmien takia. Belinda oli epäillyt sitä, vaikka ei tuntenutkaan toista niin hyvin, että olisi tiennyt oliko tuolla ongelmia. Nyt tyttö oli takaisin kuvioissa, vai miksi muuten tuo Astonin lähellä hengaisi?

Caitlin hörppi mansikkapirtelöään jaksamatta enää kiinnittää huomiota sisään tuleviin ihmisiin. Hän oli menettänyt toivonsa ja alistunut kohtaloonsa, eli pirtelön juomiseen kaikessa hiljaisuudessa. Niinpä tyttö hätkähti kuullessaan tutun äänen ja hänelle osoitetun tervehdyksen hieman kauempaa. Hämmästyneenä brunette nosti päätään ja seurasi vaaleahiuksisen Belindan tuloa hänen luoksensa. Belinda kuului koulun kermaan, joten luonnollisesti he tunsivat toisensa, ja siitä hän ei voisi olla tällä hetkellä yhtään kiitollisempi. Vihdoinkin joku saapui pelastamaan hänet!
”Moi! Mä anelen sua jäämään siihen”, tyttö sai lopulta puuskahdettua toiselle ja kohensi sitten ryhtiään hymyn ilmestyessä huulille.
”Et kyllä ikinä arvaa”, Caitlin virnisti kuullessaan Belindan kysymyksen ja odotti kunnes toinen tyttö sai tilattua vettä itselleen ennen kuin jatkoi:
”Mä oon ollut pienellä lomalla Lontoossa”, hän ilmoitti ylpeänä ja sipaisi vapaana olevia ruskeita hiuksiaan jättäen vielä mainitsematta loman huonouden.
Oli aina mukava päästä hieman brassailemaan omalla elämällään, varsinkin jos se sisälsi matkustelua ja shoppailua, vaikka eihän tosin saisi toista sillä vaikuttuneeksi, olihan Belindankin perheellä rahaa. Toisinaan oli hyvä omistaa rikkaita ystäviä, ei ainakaan tarvinnut vähätellä omaa vaurauttaan.
”Joo, mä tiedän millaisia juoruja syntyy kun tyttöjä katoaa”, Caitlin irvisti, ”mutta mä en todellakaan ole raskaana tai muuta sellaista”
Olisihan se pitänyt arvata. Heti kun jollekin tulee äkkilähtö, koko Aston melkein paisuu juoruista, varsinkin jos kyseessä on kermalainen niin kuin hän. Hän jos kuka oli selvillä siitä, sillä oli yleensä se joka auttoi niiden leviämisessä. Olisi ehkä ollut hyvä idea ilmoittaa lähdöstä parille ihmisille, ainakin suurimmat juorut olisi saatu katkaistua heti, vaikka tuskinpa se olisi estänyt uusien syntyä.
”Mitä sulle kuuluu? Tai Astoniin? Mä oon ollut viikon poissa, joten Astonissa on varmaan ehtinyt tapahtua vaikka mitä”, tyttö kysyi kohottaen kulmiaan toiselle.
Hänestä tuntui inhottavalta olla jäljessä kaikesta tapahtuneesta. Aivan kuin hän olisi sulkeutunut pois Astonin juorujen täyteisestä maailmasta ja hänen asemansa cheerleaderin kadonnut.

Hienoa, toinen aneli häntä jäämään, mikä kuulosti hieman omituiselta, mutta kuitenkin myönteiseltä. "Oi Lontoossa, se on täydellinen kaupunkilomapaikka!" Belinda henkäisi ja tarkoitti mitä sanoi, koska olihan hän tietenkin käynyt kyseisessä Euroopan suurkaupungissa. Ja sen takia Caitlinia ei ollut näkynyt. Nyt saivat kaikki juoruilijat pitää suunsa kiinni, jos siis uskoivat toisen tarinaan. Eihän voinut tietää mitä sanan 'loma' takana oikeasti oltiin puuhailtu. Tarjoilija ilmestyi tuomaan veden, saaden kiitoksen tytöltä. Katse käännettiin naurahtaen toiseen, joka puhui raskaana olemisesta, tai siitä ettei ollut raskaana. Juuri tuollaisilla aiheilla mässäiltiin minkä kerettiin. Hän ei ollut itse mikään juoruilija, kun oli saanut itsestään niitä kokea. Toiset saivat elää sellaista elämää kuin tahtoivat, mutta Linda kiitti ettei Caitlin tosiaankaan odottanut lasta, siihen oltiin aivan liian nuoria.

"Hyvää kuuluu, mut mäkin kyllä olisin pienen loman tarpeessa. Mä kyllä tarvitsisin kuukauden, eli äkkilähtö johonkin kiitos", Belinda kertoi ja naurahti. "Ja Aston taas... Kai siellä kaikki on ihan tavallisesti", sanottiin hieman vakavampana. "Tai siis en oo ainakaan huomannut tai kuullut, että mitään huimaa ois tapahtunut", tyttö jatkoi, hän ei pystynyt täyttämään toisen aukkoa Aston tapahtumissa, tuon olisi parempi kysyä joltain muilta lisätietoja. Belinda joi vettään, yrittäen vieläkin miettiä jotain kerrottavaa toiselle, mutta mitään ei tullut nyt mieleen. "Mut sulla on varmaan enemmän kerrottavaa", arvailtiin, "kai Lontoossa oli sentään säpinää?" Hän olisi halunnut olla toisen sijasta toisella puolella maapalloa nauttimassa suloisesti aksentilla puhuvien poikien seurasta. Mutta ei ollut kuitenkaan mahdottomuus lähteä itse johonkin tuosta noin vain. Kohde pitäisi vain päättää ja tietenkin se että milloin. Koulusta nyt saisi varmasti luvan olla pois hieman kauemminkin. Palaaminen olisi kamalaa, koska jäljessä sitä tietenkin oltaisiin, ellei huvittaisi ottaa kasaa oppikirjoja mukaan! Sitä Belinda ei halunnut, hän halusi nytkin päästä eroon laukkuaan entistä painavammaksi tekevistä opuksista. "Mut kerro kaikki, oliko kivaa ja mitä teit?" tyttö kyseli jonka jälkeen vesilasi nostettiin huulille.

Caitlin kuunteli kiinnostuneena toisen puhetta äkkilähdöstä ja Astonista. Hänellekin loma oli tullut ihan tarpeen, vaikka se ei ollutkaan sujunut ihan suunnitelmien mukaan.
”Vaikea uskoa, että mitään ei oo tapahtunut”, tyttö naurahti.
Yleensä Astonissa tapahtui joka päivä jotain mistä myöhemmin voisi juoruta, mutta ehkä Belinda ei ollut sellaisesta niin kiinnostunut kuin hän. Tai sitten Astonissa tosiaan oli ollut hiljaista, mikä tosin tuntui kummalliselta.
”Niinhän sitä luulisi, mutta ei siellä oikeastaan mitään kummallista tapahtunut, mä taisin olla liian masentunut”, Caitlin selitti avoimesti hymyn kaikotessa hänen huulilta.
Jos hänellä olisi ollut seuraa tai jos hän olisi ollut paremmalla tuulella, Lontoon reissu olisi ollut täynnä juhlimisista ja vieraita poikia, mutta kaikki oli mennyt pieleen. Ei juhlia, ei poikia.
”Tai siis alun perin mä lähin sinne mun isän takia, mutta loppujen lopuksi me ei keritty olemaan yhdessä yhtään, joten se lannisti tunnelmaa”, tyttö selitti murheissaan.
”Mutta kyllä mä sain shoppailtua ihan kunnolla! Isä koki niin suurta syyllisyyden tunnetta, että ei vetänyt mitään rajaa mun kulutukselle”, hän lisäsi vielä naurahtaen toiselle.
Uudet vaatteet ja niiden ajattelu nostivat mielialaa kummasti.

”Mutta, mitä sulla on suunnitelmissa? Onko mitään hyviä juhlia tulossa?” Caitlin vaihtoi aihetta. ”Mä niin kaipaisin jotain piristystä ja ei pojatkaan olisi pahitteeksi”, brunette virnisti toiselle.
Hän oli varma, että Belindalla oli ollut täällä paljon hauskempaa kuin hänellä Lontoossa. Kuinka monet juhlat hän olikaan missannut lomansa takia? Häntä ei harmittaisi niin paljon jos Lontoossa olisi tapahtunut edes jotain. Tai siis eikö loman idea ollut vetää pää täyteen ja pitää hauskaa poikien kanssa, joita ei enää koskaan näkisi uudestaan? Kaupoissa kiertely ja tuhlaaminen kuului myös tietenkin kuvaan. Hänen lomansa oli onnistunut vain puoliksi.

Ei Lontoossa saa eikä edes voi olla yhtään allapäin, Belinda ajatteli kuulessaan kieltävän vastauksen siihen, että kaupungissa ei ollut löytynyt säpinää. Jos oli masennuksissaan, oli varmasti vaikea huomata sitä energiaa minkä tunsi kaduilla astellessa. Rikas pentu oli useimmiten sen huomannut, koska jotenkin sitä ei voinut olla sivuuttamatta. Kyllä tuntui hieman harmilliselta, että jos sinne asti meni eikä jäänyt oikeastaan mitään käteen. Paitsi vaatteita mikä oli suuri lohdutus.
"No edes jotain hauskaa", sanottiin Caitlinin mainitsevan shoppailun. Se että aikaa ei isän kanssa ollut, taas oli surullista. Belinda ymmärsi toista, sillä hän asui kummisetänsä ja -tätinsä kanssa eikä suinkaan vanhempien kuten useimmat lapset. Hänen vanhemmat olivat varmasti samalla tavalla kiireisiä kuin toisen tytön isä ja samoin he lähettivät hänelle rahaa, ehkä syyllisyydestä tai koska välittivät.

"Mun suunnitelmat on ihan auki..." tyttö tokaisi tajutessaan itsekin ettei hänellä ollut kalenterissa mitään menoa. Yleensä se oli täynnä merkintöjä, mutta senkin ehtisi vielä muuttaa. "Uskon, sä todellakin tarvitset jotkut lohdustusjuhlat sen Lontoon takia", Bel sanoi tytön kertoessa kaipaavansa juhlia. Yhdet hyvät bileet varmasti ja pettymystä ei enää muistettaisi. Ei vain sillä tavalla, että joisi pään täyteen ja hukkaisi muistinsa.
"On tulossa! Viikonloppuna on muutamat. Toiseen on tulossa porukkaa kai Losista", kerrottiin innoissaan ja heilautettiin hiuksia selän puolelle. Tätä hän ei ollut merkannut kalenteriinsa. Tyttö joi taas hieman. "Sun on kyllä pakko mennä sinne, miltä kuulostaa? Ja vannon että löytyy jotain komeaa seuraa. Ehkä mun pitäis itsekin mennä tsekkaamaan ne", kannustaen ensin toista ja sitten miettien omaa tarvettaan. Juhlista ei olisi haittaa, milloin viimeksi hän oli edes näyttänyt naamaansa sellaisissa?

Caitlin kuunteli tyttöä tarkkaavaisesti. Hän ei saisi missata yhtäkään juhlaa, sehän olisi vastoin kaikkea sitä mitä hän cheerleaderina edusti. Hän oli itse juhlat, tai ainakin osa niitä muiden ystäviensä kanssa.
”Losista?” Caitlin innostui ja unohtui hetkeksi haaveilemaan.
Tunnetusti losilaiset pojat olivat hyvännäköisiä ja urheilullisia, juuri sellaisia millaisista hän piti. Häntä ei haittaisi vaikka saisi seuraa vain yhdeksi illaksi, kunhan jotain tapahtuisi.
”Mä voin sanoa, että oon tulossa, ja kyllähän sunkin täytyy! Mieti mistä kaikesta jäät paitsi!” tyttö huudahti hymyillen, miettien samalla voisiko hän laittaa juhliin jotain Lontoosta ostettua, vaikka ei hänelle mikään ongelma olisi lähteä etsimään uusia vaatteita.
Rahaa riitti ja niin intoakin.

”Pojista puheen ollen, mitä sulle kuuluu poikarintamalla?” Brunette kysyi kohottaen kulmiaan.
Mikäli tyttö muisti oikein, hän ollut nähnyt Belindan viettävän aikaa kenenkään pojan kanssa lähiaikoina, mutta eiväthän he edes olleet niin läheisiä ystäviä, että hän olisi voinut olla varma.
”Onko sulla ketään erityistä”, tyttö uteli pieni virne suupielessään.
Caitlin oli aina kiinnostunut muiden poikaystävistä tai virityksistä, ja saattoi joskus jopa sekaantua asiaan liikaakin, varsinkin jos kyseessä oli hänelle läheinen ja tärkeä ystävä. Joskus se ärsytti toisia, mutta mitäpä hän itselleen olisi voinut ja tyttöhän yritti vain auttaa. Ilmeisesti sitä ei osattu arvostaa tarpeeksi.

Vesilasinsa kättensä väliin sulkeneelta ei jäänyt huomaamatta että Caitlinkin innostui Losilaisista vieraista. "Taisit tulla sopivaan aikaan takaisin", virnistettiin. Asia olisi saanut kenen tahansa naispuolisen naamalle typerän näköisen virneen ja ajatukset laukkaamaan villisti. Belindaan se oli ainakin vaikuttanut samaisella tavalla ja koulussa tänään siitä puhuneena hän oli huomannut saman jutun muillakin. Tyttö ehti ajatella poikia myös säälivästi, sillä he eivät tainneet tietää mihin tulevatkaan. Kaikki tulisivat olemaan raukkojen kimpussaan tappelemassa huomiosta. Raskas ilta ehkä heille, mutta Belinda oli tottunut siihen, hänhän tunsi paljon viehättäviä tyttöjä, joiden kanssa piti kilpailla. Hän paljasti valkoisen hammasrivistönsä mahdolliselle tulevalle kilpailijalle hymyillessään. "Voisin mä tullakin."

"Erityistä ei taida olla", kerrottiin hyväntahtoisiin uteluihin, "mut mulla on silmät auki." Kermalaisella oli silmät jatkuvasti auki, eikä ketään poikaa jätetty sellaisen silmäyksen ulkopuolelle. Ehkä siitä johtui se, miksi niin herkästi ihastuttiin. Jos ei olisi niin aktiivinen, ei ehkä tulisi jatkuvasti kuolailtua jonkun perään. Ja koska vaatimuksia ei ollut paljoa edes ulkonäössä, sitä tapahtui jatkuvasti. Ja sitten kun tutustuttiin persoonaan, saattoi Belinda löytää itsensä ihmisen kanssa joka ei kiinnostanut ollenkaan. Tyttö vilkaisi kahvilan asiakkaisiin, kourallisista ihmisiä hän hyvin löysi kiinnostavia tyyppejä. "Taidat säkin olla samasta syystä menossa niihin bileisiin innokkaana?" hymähdettiin ja kulautettiin vettä alas kurkusta. Belinda oli edelleen toisen puolesta pettynyt ettei Lontooseen ollut jäänyt ketään toisen perään haikailemaan. Tosin etäsuhteet olivat kammottavia, joten ehkä ihan hyväkin, ettei ollut. "Musta jotenkin tuntuu että viikonlopusta tulee hauska", Linda totesi, uskoen siihen. Ehkä edes pidempää ulkomaan matkaa ei tarvittukaan, vain hieman suuremmat juhlat.

Caitlin nyökkäsi tyytyväisenä Belindan luvatessa tulla juhliin. Hän ei kokenut tyttöä mitenkään suureksi uhkaksi mitä poikiin tuli. Olihan tyttö kaunis ja mukava, mutta hän uskoi löytävänsä seuraa ilman suurempaa kilpailua. Ja tulisihan paikalla olemaan monia muitakin tyttöjä kuolaamassa losilaisten perään, se oli varmaa. Caitlinille se ei kuitenkaan tulisi tuottamaan minkäänlaista ongelmaa, sillä hän oli yleensä se joka veti pisimmän tikun, tai tässä tapauksessa pojan.

”Eikö ketään?” Caitlin kysyi pettyneenä, eikä ollut varma oliko pettynyt Belindan puolesta vai itsensä, vaikka olihan se lohduttavaa kuulla, että hän ei ollut ainoa joka oli tällä hetkellä yksin.
”Sitä ei taida olla kovin vaikea arvata”, brunette hymähti toisen sanoille ja nyökkäsi sitten Belindan arvioidessa viikonlopusta tulevan hauska.
”Alkoholi ja losilaiset komistukset ovat aina hyvä yhdistelmä”, tyttö ilmoitti naurahtaen ja joi samalla mansikkapirtelönsä viimeiset rippeet.
Harmistuneena hän tuijotti hetken aikaa loppumaan päässyttä pirtelöään. Uutta hän ei sallisi itsensä tilata, vaikka mieli tekikin. Kauniin vartalon eteen täytyi tehdä uhrauksia, ja se esti häneltä liiallisen herkuttelun.

”Mun taitaa olla aika lähteä, ennen kuin mä sorrun ja tilaan lisää näitä”, Caitlin sanoi osoittaen sormellaan tyhjää pirtelölasiaan.
”Aiotko sä jäädä tänne, vai lähetäänkö samaa matkaa ulos?” Hän kysyi kaivaen samalla laukustaan autonsa avaimia.

"Ei, mutta asiat saattavat olla toisin ihan piankin", kermalainen vihjasi, tytön pahoitellassa hänen sinkkuuttaan. Belinda naurahti ja nyökkäsi ymmärtäväisenä, Caitlin halusi pitää linjoistaan huolta kuten muutkin. Kun hän otti kännykänsä laukusta, se värisi ja ruudussa vilkkui kummisedän nimi. Tytöltä oli jäänyt vehje äänettömällä ja koko puhelu huomaamatta jos ei sitä olisi sattumalta etsinyt. Puhelimeen vastattiin sanomalla oma nimi. "Ai onko? No voisitko ajaa Dusty'sin eteen? Tulin käymään täällä", Linda sanoi soittajalle. Vastaus kysymykseen oli ollut 'kyllä' kasvojen ilmeen perusteella. Hän oli ollut melko varma että hänet tultaisiin hakemaan sieltä, vaikka ensin oli ollut puhetta koulun pihasta, mutta kummisetä Caleb ei ollut vaikea taivuteltava.

Tyttö joi nopeasti vielä kulauksen vedestään, pohjalle jäi tilkka jota ei olisi jaksettu eikä olisi ehtinyt juoda. "Joo lähden samaa matkaan", todettiin nopeasti, vastauksen sanominen oli kestänyt kauan. "Mua tullaan hakemaan." Belinda nousi ylös, heitti laukkunsa olalle ja asteli kohti ovea. Jalkakäytävällä halattiin nopeasti toista tyttöä, se oli tapa jota harrastettiin yleensä kerman kanssa. "Nähdään koulussa ja meidän pitää puhua vielä niistä bileistä muidenkin kanssa", muistettiin vielä. Vaaleahiuksinen jäi seisomaan kahvilan eteen odottamaan kyytiään, punaista Ferraria, jonka piti ilmestyä kadulle minä hetkenä hyvänsä.

// pahoittelut hitistä ja kiitos pelistä (:

// teen vielä pikaisen lopetuksen Caitlininkin osalta :--)

Caitlin nyökkäsi Belindalle hymyillen ja lähti tämän perässä pujottelemaan pöytien välistä kohti ulko-ovea.
”Joo, nähdään”, brunette sanoi ja vastasi toisen halaukseen päästyään ulos Dusty’sistä, jonka jälkeen käveli avoautolleen Belindan jäädessä odottamaan kyytiään.
Hän olisi hyvin voinut heittää tytön kotiin, mutta jos toista kerran oltiin tulossa hakemaan niin mikäs siinä. He näkisivät toisensa kumminkin koulussa tai viimeistään bileissä.

Päästyään sisälle autoon hän käynnisti moottorin ja etsi oikean radiokanavan samalla kun ohjasi auton tielle. Hänen pitäisi mennä kotiin ja miettiä mitä pukisi ylleen bileiseen ja tarvitsisiko lähteä ostamaan jotain. Ohittaessaan jalkakäytävällä seisovan Belindan hän vilkutti tytölle hymyillen. Hän ei malttanut odottaa viikonloppua.

// kökköä, mutta onneksi oli vain lopetus :--D kiitos pelistä ~