Don't like me, I bite

Pari ykkösluokkalaista pinkaisi nopeasti yhden pöydän ohi, kun kirkkaansiniset silmät olivat kohdanneet heidän uteliaat ja pelokkaat silmät. Tupakasta varistettiin tuhkia ja asettiin sitten takaisin vaaleanpunaisille huulille, vetäen tupakansavua kunnolla keuhkoisin ja päästäen ne pitkän hengityksen aikana ulos.

Evangelina Dolly istui pöydän päällä ja hänen jalkansa olivat koukussa penkin päällä. Hänen toinen kätensä nojasi polveen ja neiti oli muutenkin etunojassa. Hän poltteli tupakkaansa melko rauhallisen näköisenä ja sitä hän olikin. Tupakka aina rauhoitti hänen hermojaan, myöskin kylmä kylpy, mutta se ei ollut tällä hetkellä mahdollista.
Silmät olivat kiinnittyneet kaukaisuuteen, ei häntä kiinnostanut katsella muiden ihmisten kasvoja. Välillä, kun hän ei voinut vastustaa kiusausta, hän karisti uteliaita ykkösluokkalaisia läheltään vain mulkaisemalla heitä.
Enkeli. Pah. Parempi nimi olisi ollut Paholainen.

Tupakkaa varistettiin taas vihreälle nurmelle ja sormukset sormet kilisivät toisiaan vasten. Yllään Angelilla oli musta kauluspaita, jota koristi vyötäröllä kultainen vyö. Jaloissa hänellä oli tummansiniset jalkojamyötäilevät farkut ja 5 sentin avokkaat, jotka kopisivat mukavasti kaakelilattiaa vasten. Hiukset oli kiharrettu kauniisti lainehtiviksi ja ne hulmuilivat tuulen tahdissa.

Angel oli ajatuksissaan. Hänen ajatuksensa olivat yllättäen ponnahtaneet sellaiseen asiaan, jota Angel kuvitteli itseään kohden mahdottomaksi. Nimittäin hänen mielessään pyöri rakkaus. Niin, Angelin mielessä pyöri rakkaus. Se taisi olla ihme, sillä eihän neito voinut sietää vastakkaista sukupuolta ja hän ei ollut ryhtymässä lesboksi. Hän oli täysi hetero, tiedosti sen itsekin.
Joten miksi siis rakkaus oli hänellä mielessään?
No, ympärillä oli paljon pareja, jotka kyhnäilivät toisiaan vasten ja suukottelivat toisiaan. Kukaan ei voisi välttyä ajattelemasta rakkauta, ei edes Angel, kova miestenvihaaja.
".. Hemmetti.." mumistiin hiljaa turhautuneena ja vedettiin tupakansavua keuhkoihin.


//Mukaaaaaaaaaan kuka vain, ihanan Angelin seuraksi <3

# Hui, saako tänne tulla? Sano vaan, niin poistan, jos ei Hayesin seura ole mieleen. :3

Skeittilaudan renkaat tyssäsivät paikoilleen valkoisten kenkien ryhtyessä tekemään tuttavuutta vihreän nurmen kanssa. Savukkeen tuoksu – tai haju, miten sen nyt halusikaa ottaa – kantautui jostain unenpuutteesta kärsivän miehenalun sieraimiin ja silmiään siristellen Hayden ryhtyi etsimään savun lähdettä. Vaikea ei tuo tehtävä ollut; nuoremmat oppilaat tuntuivat karttavan tupakoivaa naishahmoa parhaansa mukaan – vaikka jonkin sortin kiinnostusta olikin havaittavissa noiden ykkösluokkalaisten eleistä. Tuijottaminen on rumaa, eikö sitä nykyään enää opetettu kenellekään? Tai no, mikäs hän muka oli puhumaan, kun ei itsekään etiketeistä välittänyt. Eivätkä nuo nyt edes olleet, kuin korkeintaan vuoden häntä nuorempia. Hupsis.
Ajatuksilleen naurahtaen pitkähkö miehenalku nosti rakkaan rullalautansa nurmikolta ja asetti sen oikeaan kainaloonsa. Hän saisi todennäköisesti toimittaa pahaa tapaansa rauhassa, jos sattui olemaan tuon ilkeästi nuorempi oppilaita mulkoilevan tytön seurassa.

Verkkaiset askeleet lähtivät kävelemään pöytää kohti ja Hayden kohensi mustan piponsa asentoa. Suuret kuulokkeet hänen kaulallaan soittivat hänelle tuntemattoman bändin vähintään yhtä vierasta kappaletta. Vaikka ruskeahiuksinen nuorukainen pitikin kappaleesta, ei hän jaksanut kaivaa mp3-soitintaan housujensa taskusta ottaakseen asiasta selvää – kuulisihan hän sen uudelleen myöhemmin joka tapauksessa. Kukahan senkin kappaleen oli hänelle lähettänyt? Miehenalku kohautti olkapäitään ja vilkaisi pilvettömälle taivaalle. Aurinko paisto kirkkaasti (silmiin) ja se sai päivänsä television edessä istuvan pojan irvistämään. Olisi pitänyt ottaa aurinkolasit.

Vasen käsi hakeutui farkkujen takataskuun ja kaivoi sieltä pienehkön askin. Jokseenkin harmistuneena Hayden selaili sen sisältöä ja nappasi lopulta yhden savukkeen huultensa väliin. Pitäisi pyytää jotakuta hankkimaan lisää, aski alkoi olla enemmän tyhjä, kuin edes puolikas. Käsi työnsi jo valmiiksi istumisesta kärsineen askin takaisin taskuun ja etsi sitten sytytintä. Hetkeä ennen yhden neidin asuttamaa pöytää se löysikin etsimänsä ja nousi sytyttämään odottavan tupakan.
Savua henkeensä vetäen Hayes loikkasi kolahtaen pöydän edessä olevalle penkille ja siitä itse pöydälle. Skeittilauta putosi renkaat edellä penkille ja pipopää asetti jalkansa sen päälle, istuuduttuaan ensin pöydän reunalle savukkeestaan nauttivan tytön viereen. Pienesti jalat heiluttivat lautaa kuulokkeista pauhaavan musiikin tahtiin ja tupakansavu löysi tiensä miehenalun keuhkoihin. Savurenkaat nousivat raottuneiden huulten välistä ja Hayes sulki silmänsä välttyäkseen auringon kirkkaalta valolta.

// Saaa tullaa <3 : D

Angelin jäänsiniset silmät olivat vain kiinnittyneet alaviistoon vihreään nurmikkoon. Hänen silmänsä seurasivat melko turhautuneena pienen ötökän tallustelemista nurmella. Neidolla oli tosiaankin tylsää, jos kerran ötökän seuraaminen oli noin kiinnostavaa.
Tupakka loppui ja uusi kaivettiin rutiininomaisesti askista mustasta olkalaukusta, mikä lojui hänen toisella puolellaan. Tupakka jäi roikkumaan huulille, sillä Angel kaivoi sytkäriään.

Sitten, jokin liikahti hänen näköpiirissään.
Angel siirsi kirkkaansiniset silmänsä viereen ilmestyneeseen poikaan, joka näytti tekevän olonsa hyvin mukavaksi tytön vierellä. Neidon ilme oli hyvin tyrmistynyt ja hänen silmänsä tarkkailivat hetken ajan toisen tekosia. Pojan sulkiessa silmänsä jotain oli tehtävä. Mitä toinen oli oikein ajatellut, kun sillä tavalla tulee viereen istumaan? Ja vieläpä Angelin viereen.

"Ooks sä sokea?" Angel kysyi hitusen närkästyneellä äänellä katsellen toista. Tupakka roikkui yhä huulilla, sillä Angel ei ollut ehtinyt sitä sytyttää tämän pojan ilmestyessä vierelle.
"Tää pöytä on varattu", neito totesi jo enemmän vahvemmalla äänellä ja katsoi toista kylmästi.
"Joten..." Angel sähisi ja heilutteli pienesti toista kättä, viittoakseen poikaa katoamaan.

Miten osasikin juuri tapahtua näin? Juuri, kun Angel oli jälleen kironnut miehet ja haaveillut rakkaudesta, niin viereen sattuu tupsahtamaan toista sukupuolta oleva henkilö. Tämä oli juuri tätä, Angelin niin sanottua hyvää tuuria.

//Sori, kun se on noin ilkee. Mut lupasin tähän peliin itselleni, että se ei heitä kengällä kohti xD

# Ei se mitään! Hyvä vaan, et pysyy hahmossaan. :DD Eikä Haydenkään nyt mikään maailman mukavin ole, että...

Kuulokkeista lähtevän musiikin yli kuului äkisti toinenkin ääni. Musiikin tahtiin jalkojen alla nytkähdellyt lauta pysähtyi paikoilleen ja suljetut silmäluomet avautuivat hitaasti. No olipas tyttö närkästyneen oloinen. Vai ei hän saisi polttaa tupakkaansa rauhassa edes tuon ykkösluokkalaisia pelottelevan neidin läsnä ollessa? Sivusilmällä Hayden huomasi, kuinka jäänsiniset silmät tarkkailivat häntä ja jokseenkin huvittunut virne nousi miehenalun kasvoille.

Sen enempää toisen puoleen kääntymättä, Hayes nosti nyrkkiin puristautuneen kätensä kaksikon välille. Keskisormi nousi protestiksi toteuttamaan kunniakasta tehtäväänsä ja tupakansavut löysivät tiensä jälleen keuhkoihin. Vai oli pöytä muka varattu? Käsi valahti takaisin miehenalun syliin ja pian kasvot kääntyivät hetki sitten sähisseen naishahmon puoleen. Huulten välistä karkasi savuryöppy suoraan kohti kiharahiuksisen kasvoja ja mielessään Hayden naurahti. Siniharmaan silmät kääntyivät takaisin nurmikenttään ja ulkona kulkeviin ihmisiin.

”Ohhoh, kylläpä tuulee!” ruskeahiuksinen huikkasi, vaikka olikin aivan omatoimisesti puhaltanut savunsa tyttö kohti - ja vaikka ulkona ei tosiasiassa edes juurikaan tuullut. Hän oli myös varsin varma siitä, että tuo toinen henkilö tiesi sen myös, mutta mitäpä se haittaisi. Musta pipo katosi päästä yhdellä nykäyksellä ja kevyen hupparin vetoketju aukesi. Pian harmaata t-paitaa peittänyt pitkähihainen lepäsikin jo pöydällä pipon kanssa, kuin merkkinä, ettei niiden omistaja ollut lähdössä mihinkään. Eikä Hayes tosiaan ollutkaan lähdössä; jos hän halusi istua siinä, niin hän myös istui.

//.. Perun sanani kengällä heittämisestä, tuon viestisi jälkeen mitä vain voi tapahtua XDD
Kannattaa varoa :,DDDD
Hayden on ihana ! <3

Poika oli kuin ei olisi huomannutkaan Angelin olemassaoloa. Sen sijaan, että toinen olisi kääntynyt katsomaan neitokaista silmiin, huomasi neiti jonkin kohonneen näköpiirissään; nimittäin keskisormen.
Kun neito ei ollut edes ehtinyt tutkia sisällä kasvavaa tunnetta, hän kuuli toisen puhuvan. Silloin Angel vasta havahtui, mitä toinen olikaan hänelle tehnyt ja sanonut.

Tupakka puraistiin rikki hampaiden välissä ja jämät, jotka olivat aivan uuden tupakan jäljiltä, tippuivat pöydälle heidän väliinsä. Pian pojan skeittilauta, jota toinen oli hetki sitten liikuttanut jalkojensa alla, potkaistiin yhdellä vahvalla iskulla alas. Angel mulkoili vieressä istuvaa poikaa hyvin vihaisena, jopa niin vihaisena, että hänen poskenpäänsäkin olivat kohonneet hitusen.
Se viha, jota Angel tunti miehiä kohti, oli nyt hieman erilaista. Sillä nyt Angelin teki mieli hakata toisen naama tohjoksi, kun toinen oli saanut hänet ärtymään hetkeisestä mielentilastaan.
"... Sanoiks sä jotain, pentu..?" Angel kuiskasi, kun oli vienyt kasvonsa lähemmäs toisen kasvoja. Hänen huulensa jäivät hieman raolleen, kun tyttö tutki toisen kasvoja hyvin läheltä, yrittäen vaikuttaa korkea-arvoisemmalta kuin toinen.

Etäisyys, jota Angel yleensä piti vastakkaiseen sukupuoleen, tuntui kaikkoavan sen suuren ärtymyksen taakse. Angel nimittäin oli nyt melko lähellä toista, uhkaamismerkeissä tottakai. Jos Angel ei olisi ollut näin ärtynyt, hän ei tuskin olisi tullut noin lähelle toista. Pian neito nosti toisen kätensä, joka oli lähempänä poikaa, pojan kasvojen kohdalle ja kosketti terävällä kynnellään toisen poskea, vieden sitä hitaasti alemmas.
"Eikö olisi kiva saada hienot raatelujäljet kasvoihin?" Angel kysyi kuin ohimennen, niin kevyesti ja yllättävän pirteästi. Se kysymys oli myös tarkoitettu uhkaukseksi.
Ykkösluokkalainen tyttö, joka oli jo Angelin mielestä liian kauan tuijottanut heitä, käveli hyvin hitaasti heidän ohitseen. Angel heilautti vaaleat täydelliset hiuksensa pois kasvojensa edestä, kohtasi tytön katseen ja vilautti virnistäessään hampaansa. Tyttö säpsähti kovasti, melkein kiljaisikin ja pinkoi kovaa vauhtia pois heidän kahden läheltä.
Angelilla oli kiva vaikutus muihin oppilaiseen. Neito toivoi myös kovasti, että vieressä istuva poika tajuaisi Angelin vaikutuksen koulussa, jotta oppisi pysymään erossa tästä.

# Miten mun hahmot aina onnistuu peruuttamaan muiden päätökset? :DD Khihhih.

Tummansiniseen grippiin peitetty skeittilauta lensi sievässä kaaressa nurmelle ja sen päällä jalkojaan lepuuttaneen ruskeahiuksisen kengät tömähtivät vasten penkin pintaa. Kauaa eivät siniharmaat silmät kerinneet tuota näkyä harmitella, kun ne kääntyivät tuijottamaan jäänsiniseen pariin. Että sellaista, heti käytiin viattoman laudan kimppuun vai? Ehei, tuollainen ei nyt ollut lainkaan sopivaa. Hänen lautojaan ei saanut kukaan pahoinpidellä – paitsi tietenkin herra itse. Haydenin silmät siristyivät, kun naishahmo esitti kysymyksensä ja tunki hiukan liian lähelle. Ruskeahiuksinen ei edes vaivautunut vastaamaan, kysymys oli sitä paitsi varmaakin ollut retorinen.

Poskella tuntui jotakin melkoisen terävää ja Hayes liikutti silmiään sen verran, että näki toisen sormen – tai pikemminkin kynnen – ihollaan. Jälleen yksi ykkösluokkalainen tyttö pinkoi vikkelästi pakoon paikalta, eikä brunette enää ihmetellyt, mistä moinen johtui. Ilkikurinen virne nousi jälleen miehenalun kasvoille. Että tällaiseen tilanteeseen sitä oli sitten ajauduttu?
Naurahdettuaan ilmeisesti vanhemman tytön ystävällisen kuuloiselle uhkaukselle, Hayden nosti kätensä ja tarttui sillä tytön omaan. Sormet puristuivat yllättävän ohuen ranteen ympärille ja miehenalku tajusikin, että naishahmo oli muutenkin varsin laiha. Jalkojenmyötäiset housut ja vyötäröllä lepäävä vyö eivät tätä vaikutelmaa vieneet pois, pikemminkin korostivat sitä. Hmmh.

”Kuules, luuviulu”, Hayden hymähti ja veti teräväkyntisen käden kauemmas kasvoistaan. Ei, hän ei halunnut minkään näköisiä arpia – tai raatelujälkiä – kasvoihinsa. Skeittaillessa aiheutuneet arvet ja murtumat pitkin kehoa olivat jo tarpeeksi, eikä kasvoja tarvinnut vetää siihen enää mukaan. ”Tulin tänne vetämään röökin, en kuuntelemaan paskanjauhantaa”, ruskeahiuksinen tokaisi välinpitämättömään sävyynsä ja huiskautti tytön käden takaisin sen omistajaa kohti. Eipä hän ollut ennen tällaiseen tilanteeseen joutunut ja se sai nuorukaisen naurahtamaan mielessään. ”Joten, jos neiti universumin-laihin sallii”, Hayes otti tupakan sormiensa väliin ja käänsi katseensa jälleen nurmikentän puoleen puhaltaessaan savut ilmaan. Katse jähmettyi ruohikolla väärin päin makaavaan rullalautaan pienen päänpudistuksen kera. Todennäköisesti se oli kuitenkin kunnossa, olihan se kokenut elinikänsä aikana paljon pahempaakin.

// Hohohohoh, niin käy joskus XD Ihan innoissaan pelaan tätä peliä ! ; DD

Angelin kasvot vääntyivät inhoon, kun poika tarttui hänen ranteestaan ja puristi sormensa ranteensa ympäri. Hänen kätensä oli nyt jäykistynyt ja yritti vetää sitä huomaamattomasti pois pojan sormien kahleesta.
Neito tuhahti hitusen, kun poika alkoi puhua hänelle sopimattomaan sävyyn. Toinen päästi hänen ranteestaan irti, jolloin katse laskettiin hetkeksi aikaa ranteeseen. Siihen sattui paljon, tulisikohan siihen mustelma. Sillä viime aikoina Angel oli huomannut saavansa aivan pienistäkin kolhuista mustelmia. Eipä neito tosiaan tajunnut yhhdistää sitä laihuuteensa, eipä tietenkään. Eihän Angel ollut laiha, hän oli normaali nuori nainen.

Neito nousi ylös ja seisoi nyt pöydällä suorana. Hänen katseensa oli taas lukittunut nuorukaisen silmiin. Angelin kasvot olivat ilmeettömät, jolloin ne näyttivät hyvin enkelimäisiltä. Mutta neitokaisen ajatukset eivät olleet järin enkelimäiset.
"Selvä. Lopetetaan paskanjauhanta", Angel tokaisi lyhyesti, huulet vääntyneenä mutrulle. Sitten hän jo potkaisikin, ei koko voimallaan, vain uhkausmielessä, toista kengällään selkään.
"Jos sä et nyt painu helvettiin siitä, niin mä lupaan, että sä heräät seuraavan kerran sairaalasta", Angel kuiskasi sähähtäen ja katsoi toista yhä tiiviisti silmiin.

// Sallithan pienen pahoinpitelyn, vai muokkaanko sen pois? :s

# Ei haittaa pieni pahoinpitely! Ja hyvä, jos seura kelpaa~

Hymynkare nousi ruskeiden hiusten ympäröimille kasvoille, kun naisääni lupasi lopettaa turhan löpinän. Kenties tupakan polttaminen onnistuisi nyt rauhallisemmin, hiljaisissa merkeissä, niin kuin Hayden oli alun perin suunnitellutkin. Lähestulkoon huomaamattomasti miehenalku nyökkäsi ja vei savukkeen huulil—
Mieshahmon yläkroppa nytkähti eteenpäin ja tupakka putosi puiselle penkille jalkojen väliin. Valkoinen skeittikenkä liiskasi sätkän alleen, kun harmistuneen ja vihaisen sekainen katse otti kontaktia jäänsinisten silmien kanssa. Selässä tuntui pieni jomotus, joka todennäköisesti katoaisi kuitenkin pian, oli sitä paljon pahempaakin kestetty. Jotain ärähtäen Hayden nousi seisomaan pöydän päälle ja tuijotti alaviistoon tytön pistäviin silmiin. Pituuseroa oli ainakin kymmenen senttimetriä ja olisi varmasti ollut enemmänkin, jos naishahmon kenkiä ei laskettaisi mukaan.

”Sä voit näyttää tien sinne helvettiin, kun oot varmaan sieltä kotoisin”, ilkikurinen virnistys levisi Hayesin kasvoilla. Ei, ei tulisi onnistumaan. Miehenalku ei ollut joutunut sairaalaan muutamaan vuoteen, ei sen jälkeen, kun oli murtanut kätensä – ties kuinka monennen kerran. Ja aikoiko lyhyempi oikein saada hänen tajunsa kankaalle, kun piti sieltä sairaalasta herätä? Mielessään Hayden naurahti, kuinka toisella voisi olla sellaiset voimat? Tosin, olihan tuo pelotellut ykkösluokkalaisiakin oikein olan takaa. Ruskeahiuksinen puolestaan ei ollut lainkaan peloissaan pienikokoisen naishahmon uhkailuista huolimatta.

Pojan noustessa myös seisomaan pöydälle, asetti Angel kätensä lantiolleen ja nojautui enemmän oikean jalkansa puoleen. Hän katseli toista kulmiensa alta, Angelia ei hetkauttanut toisen pituus sitten yhtään. Oli hän isompienkin korstojen kimppuun käynyt. Se vain, että hän oli yleensä onnistunut lyömään pari kertaa toista, kun joku tuli aina keskeyttämään. Neiti siis ei ollut testannut, miten hänen taitonsa ja voimansa riittäisivät vastakkaisen sukupuolen hakkaamiseen.
”… Mä oonki enemmän paholainen kuin enkeli”, Angel kuiskasi, kostutti kielellään nopeasti huulensa ja nyrkki ehdittiin kohottaa jo rinnan kohdalle.

”NEITI DOLLY JA HERRA ROMANCE!” kiljui naisääni, joka kaikui hyvän hetken pihalla. Kaikki hiljentyivät ja Angel laski hitusen nyrkkiään, mikä ei ollut osunut pojan kasvoihin ja siirsi hitaasti katseensa lähellä seisovaan, pyöreään naishahmoon, joka katsoi heitä kahta hyvin suivaantuneena kädet puuskassa. Se oli koulun vararehtori, jonka nimeä Angel ei muistanut. Eikä halunnutkaan muistaa.
”Koulussa on ehdottomasti kielletty väkivalta, sekä fyysisesti että henkisesti! Nyt, te kaksi, heti alas pöydältä!” vanhempi nainen jatkoi kiljumistaan ja osoitti sormellaan nurmikkoa.

Angel kohotti kulmiaan, kasvot ilmeettöminä. Kuvitteliko tämä rouvashenkilö häntä käskevänsä? Neiti teki niin kuin itse tykkäsi, eikä siihen voinut muut vaikuttaa. Ei edes koulun rehtori tai vararehtori.
”Jos te ette nyt tottele, saatte mennä siivoamaan kirjaston ja pidän huolen siitä, että se myös tulee siistiksi!” nainen uhkaili ja hänen kasvonsa olivat punehtuneet raivosta. Angel tuhahti välinpitämättömästi ja asetti kätensä takaisin lantiolleen, kääntyen enemmän tämän rouvashenkilön puoleen.
"Kuule ämmä... Painu helvettiin", kuului hyvin kylmä toteamus neidon vaaleanpunaisilta huulilta.
Nuorukaisesta hän ei tiennyt, mutta itse hän ei antanut toisten pompottaa itseään. Tämän asian takia neito oli valmis sanaharkkaan ja ehkä kengän heittoonkin.

”Luuleksä, että jäi huomaamatta?” kaksikon pidempi osapuoli irvisti toisen kuiskaukselle omaa paholaisuuttaan koskien. Hayes oli kerinnyt nostaa käsivartensa kasvojensa suojaksi, kun kovaa kirkuva naisääni yritti selvästikin kuurouttaa hänen korvansa. Pojan katse siirtyi jäänsinisistä silmistä pyöreään, paikalle taapertaneeseen vararehtoriin. Alashan tuo oli komentanut, uhkaillut vielä kirjaston siivoamisella. Haydenin kädet katosivat rennosti pään taakse, kun miehenalku virnisti vararehtorille.
"Kuule ämmä... Painu helvettiin", ruskeahiuksinen kuuli nuoremman naisäänen sanovan vierellään. Hayden siirsi siniharmaiden silmiensä katseen tyttöön, jota vararehtori oli neiti Dollyksi kutsunut. Poika itse ei tavannut juurikaan haistatella koulun henkilökunnalle tai pannut vastaan sen pahemmin, tunneilla nukkuminen ja käytävillä skeittaaminen otti heitä varmaankin jo tarpeeksi päähän. Nyt miehenalku ei kuitenkaan voinut pitää naamaansa peruslukemilla – kovista yrityksistään huolimatta – ja kädet polviin tukeutuen Hayes päästi naurunremakan huuliltaan.

Ruskeat hiukset heilahtivat puolelta toiselle, kun porukan nuorin kävi päätään pudistellen, käskystä huolimatta jälleen istumaan puiselle pöydälle. Puoliksi poltettu tupakka makasi litistettynä hänen penkille asettuneiden jalkojensa vieressä ja Hayden potkaisi sen maahan. Sen pidempään katsominen olisi saanut pojan ärtymään, savukkeiden tuhlaus oli varsin typerää puuhaa.
”Hei, viittitkö heittää sen skeitin siitä maasta?” naamansa peruslukemille saanut poika huudahti vararehtorille ja osoitti yhä nurmella lepäävää lautaansa.

Vararehtori näytti muuttuvan yhä vain punakammaksi hetki hetkeltä. Angel tiesi, että rouvashenkilö ei pitänyt siitä, kun hänen käskyjään ei noudatettu tai kun hänelle naurettiin.
Angel oli kohottanut hitusen ihmeissään toista kulmaansa, kun herra Romanceksi kutsuttu nuorukainen purskahti kovaääniseen nauruun. Pieni huvittuneisuus kohosi myös Angelin kasvoille, mutta hän yritti pidätellä sitä. Hän käänsi katseensa pojasta vararehtoriin, joka katsoi nuoria silmät suurina. Se näky huvitti Angelia yhä enemmän ja aivan pieni huvittunut hymynkare kohosi hänen huulilleen. Se voisi sanoa olleen jo pieni ihme.

Vararehtorin kuullessa pojan pyytävän tuomaan skeittilautaa pojalle, tämä puuskahti kovaäänisesti. Nainen loi suivaantuneet katseet ympärille kerääntyneisiin ihmisiin ja ärähti nyt vielä kovaäänisemmin.
"Minä kutsun rehtorin tänne!" hän kivahti, mulkaisi kahta nuorta nenäänsä nyrpistäen ja pyyhälsi nopeasti sisälle kouluun.
Siinä vaiheessa Angel tiesi, että nyt olisi aika lähteä.

Neito hyppäsi alas pöydältä. Se ei kuitenkaan sujunut aivan ongelmitta, sillä alas tulessa hän tunsi pientä kipua kyljessään. Angel kurtisti kulmiaan hitusen kivusta ja kosketti varovaisesti kylkeään. Siihen sattui hieman. Mitä ihmettä juuri äsken oli tapahtunut? Ei kai Angel nyt itseään pienestä hypystä vahingoittaisi?
Kipu kuitenkin hälveni hiljalleen ja Angel pudisteli päätään. Ei hänessä mitään vikaa olisi, oli vain laskeutunut huonosti maahan. Mutta totuushan oli oikeasti se, että hänen luustonsa oli haurastumassa.
Angel nappasi laukkunsa pöydältä ja vilkaisi penkillä istuvaan nuorukaiseen, katse uteliaana tutkien toisen olemassaoloa.
"..." jotain meinattiin sanoa, huuletkin olivat jo raottuneet, mutta huulet sulkeutuivat ja Angel lähti kävelemään rauhalliseen tahtiin pois penkkien luota. Hän ei halunnut saada enää huutoja rehtorilta, sillä muuten rehtori ilmoittaisi siitä hänen isälleen ja hänen isänsä huolestuisi ja... Niin, oli vain helpompi nyt lähteä kuin jäädä. Nuorukaisesta hän ei tiennyt, miten toinen aikoi tehdä. Oli Angel hitusen kiinnostunut toisen suunnitelmista, mutta pyrki pitämään ajatuksensa kylminä ja muistutti itseään vihaavansa miehiä.

Hayden katsoi kulmiaan kohottaen, kuinka pyöreän vararehtorin kasvot muuttivat vain punaisemmaksi ja punaisemmaksi. Naisen mainitessa rehtorin ja lähtiessä marssimaan poispäin, päätti miehenalku, että nyt taitaisi olla paras liueta paikalta. Samaa näytti paholaistyttökin ajattelevan, kun loikkasi pöydältä ja nappasi laukkunsa – tosin alempiluokkalainen oli huomannut tytön pitelevän kylkeään tuskaisen näköisenä vain hetkeä aiemmin. Kulmiaan kurtistaen mieshahmo katsoi, kuinka hiuksensa kihartanut tyttö avasi hiukan huuliaan ja kääntyi omille teilleen suljettua ne miltei saman tien. Hayes hymähti jopa harmistuneena, ei hän ollut vähään aikaan tavannut ketään, joka olisi hänen kanssaan edes äskeisen verran ottanut yhteen.

”Sano nyt, ku olit alottamassaki!” poika huusi toisen perään ja loikkasi sitten skeittilautansa luokse. Kapistus nousi kevyesti niskan taakse ja sitä molemmilla käsillään paikallaan pitäen otti Hayden muutaman hölkkäaskeleen kohti äskeistä seuralaistaan – jos tyttöä nyt sellaiseksi pystyi kutsumaan. Rehtorille ja vararehtorille oikea sana olisi varmaankin rikoskumppani tai jotain siihen suuntaan. Ruskeahiuksinen naurahti päänsä sisällä, saavuttaessaan edellään kulkeneen tappelupukarin.

”Onko sulla ihan tapanakin hyökätä tuntemattomien kimppuun ilman syytä?” Hayden irvisti, sisäisesti hän kuitenkin valmistautui mahdollisiin lyönteihin ja ties mihin. Pitkästä aikaa hän oli tavannut jonkin kiintoisan ihmisen ja heti täytyi lähteä puikkelehtimaan paikalta, jottei rehtori tulisi läksyttämään. Siis rehtori, oikeasti? Oli poika ennenkin kyseisen henkilön kansliassa istunut, milloin mistäkin syystä – kerran hän oli sinne jopa nukahtanut, kesken rehtorin jupinan. Ei varmaan kannattanut pelata läpi yön arkipäivinä.

Poika huusi Angelille jotain, mutta Angel oli jo hetkeä aikaisemmin päättänyt sulkea korvansa toisen puheilta. Äsken hän oli jo meinannut taas alkaa huutaa pojalle jotain rumaa, kun raotti suutaan, mutta oli viime hetkellä osannut hiljentää itsensä. Sitä hän oli opettelemassa, hiljentämään itsensä aina silloin, kun on tilaisuus.

Yhtäkkiä neito kuuli juoksuaskelia ja tuo äskeinen nuorukainen oli ilmestynyt nyt hänen rinnalleen. Angel vilkaisi toista hiustensa takaa, mutta siirsi äkäiseksi muuttuneen katseensa eteenpäin.
"En sano..." hän mutisi hyvin hiljaa ja yritti hillitä itseään. Se ei kuitenkaan kovin hyvin onnistunut, sillä heti pojan kysyessä, oliko Angelilla tapana hyökätä tuntemattomian kimppuun, nyrkki osui poikaa olkapäähän ja silmät siirtyivät katsomaan toisen kasvoja. Turhautuneena.
"Nyt kun mainitsit, niin kyllä", Angel vastasi yksinkertaisesti ja kohotti nopeasti toista kulmaansa.

"Onko sulla tapana lyöttäytyä tuntemattomien seuraan tupakalle?" Angel heitti vastakysymyksen ja piti katseensa vielä hetken aikaa toisen kasvoissa. Sitten hän siirsi katseensa takaisin eteen ja kasvot vääntyivät pikaisesti tuskaisiksi. Kylkeen alkoi sattua. Angel yritti kuitenkin olla kuin mitään ei olisi tapahtunut ja puristi laukkuaan käsissään.

Isku olkapäähän ei onneksi aiheuttanut suurtakaan kipua, miehenalku oli onnistunut väistämään lyönnin tieltä sen verran, että sen suurin voima oli päätynyt ilmaan. Haydenin virnistys ei värähtänytkään äskeisestä, mutta tytön vastaus sai aikaan pienen naurahduksen. Tuo oli tosiaankin kummallinen ilmestys, harrastuksenakin ihan toisten kimppuun hyökkääminen.
”Ei”, Hayes totesi lyhyesti tytön tiedustellessa hänen omista, no, harrastuksista? ”Ei, ellei siitä oo mulle jotain hyötyä, tosin tää kerta meni vähän suunnitelman ohi”, ruskeahiuksinen kuitenkin jatkoi pian ja nyrpisti lähestulkoon huomaamattomasti nenäänsä. Tosiaan, ei hän ollut suunnitellut joutuvansa ottamaan yhteen kyseisen tytön kanssa, tarkoitushan oli ollut hyödyntää toisen luotaantyöntävää asennetta ja nauttia rauhassa tupakasta. No, eipäs ollut onnistunut.

Yhä rullalautaansa niskan takana pidellen Hayden katsahti hoikkaa hahmoa tarkemmin. Poika oli näkevinään tuskastuneen ilmeen tytön kasvoilla, mutta miehenalun räpäyttäessä silmiään, oli kyseinen jo poistunut tytön kasvoilta – jos niillä nyt sellaista oli alkuun ollutkaan. Tytön sormet olivat ainakin puristautuneet tiukasti laukun ympärille ja Haydenin suupielet valahtivat hieman alemmas.
”Ooksä kunnossa?” poika kuuli itsensä kysyvän, enemmän luultavasti velvollisuudesta, kuin kiinnostuksesta. Eipä muiden asioilla ollut tapana kiinnostaa Hayesia mitenkään, hän kun keskittyi mieluummin vain omaan elämäänsä ja peleihin. Ei brunette kuitenkaan viitsinyt yks kaks paikalta vain pois kadotakaan.

Angel kirosi mielessään sitä, kun ihmiset osasivat kysyä juuri ne kysymykset, joihin hän ei halunnut vastata. Mitä hän nyt toiselle voisi vastata 'oletko kunnossa' kysymykseen, kun ei neito itsekään tiennyt, oliko hän kunnossa!
Oli siis turvauduttava vanhaan suunnitelmaan; älä paljasta mitään, niin olet turvassa.
"Oon", Angel vastasi, hampaitaan kiristellen. Hän vilkaisi nopeasti poikaan ja katse siirtyikin takaisin taas eteenpäin.

Mutta sitten kipu kyljessä tuli niin voimakkaaksi, että Angel joutui puremaan huultaan. Hän istahti nurmikolle kuin olisi siihen muuten vain istuutunut ja laski laukkunsa vierelleen. He olivat kävelleet jo tarpeeksi kauas pöydän luota, joten tässä he olisivat turvassa rehtorin saarnoilta.
Angelin käsi kosketti nopeasti kylkeään. Kipu rauhoittui hieman ja Angelia alkoi hieman epäilyttää. Ei kai hänen jokin kyllkiluista olisi voinut murtua? Mutta miten se olisi voinut olla mahdollista, kun kerran hyppy pöydältä nurmelle oli niin lyhyt?
Neito tyytyi siihen vastaukseen mielessään, että oli vain venäyttänyt jonkin kohdan kyljessään. Siksi tunsi kipua. Ja se menisi varmasti pian ohi, kunhan olisi mahdollisimman paljon liikkumatta turhaan.

Käsi nostettiin otsalle, jotta aurinko ei paistaisi silmiin, kun tyttö katsoi poikaa.
"Miks sä yhä oot siinä?" Angel kysyi tiuskien. Hän katsoi toista hetken aikaa nyrpeästi, mutta kasvot muuttuivat hitaasti ilmeettömiksi.
Oikeastaan, Angel taisi pitää siitä, että ihmiset olivat alkaneet eksyä hänen seuraansa.
Neito hätkähti ajatellessaankin moista ja pudisti huomaamattomasti päätään. Ei, parempi oli olla yksin. Silloin kukaan ei vahingoittaisi häntä.

Hayden nyökkäsi lyhyesti ja oli jo kääntymässä kannoillaan ja lähdössä omille teilleen, kun huomasi tytön käyvän istumaan nurmelle. Naishahmon käsi hakeutui jälleen kyljelle ja ruskeahiuksista olisi miltei voinut alkaa ärsyttää kyseinen tapa, ellei olisi arvellut sen johtuvan jostain muusta – toisin sanoen epäillyt tytön valehtelevan olevansa kunnossa. Itse hän ei ollut onneksi koskenut tyttöön, rannetta lukuun ottamatta, joten mikään hänen aiheuttamansa ei voisi toista vaivata. Eipä tuo uskonut sanojensakaan loukanneen toista, kun tyttö osasi itsekin tiuskia takaisin.

Tytön käsi oli noussut lipaksi otsalle ja siniharmaat silmät kohtasivat jälleen ne kirkkaansiniset yksilöt. Yllätys, yllätys, nurmelle istuutuneen hahmon suusta kuului taas nyrpeällä ilmeellä varustettu tiuskaus. Hayden otti skeittilaudan niskansa takaa ja piteli sitä nyt oikeassa kädessään, samalla kohauttaen olkapäitään.
”No en mä kans tiedä”, poika hymähti ja asetti lautansa paremmin kainaloon. ”Ajattelin kyllä kadota sinne helvettiin, ellet sä meinaa sillonki alkaa katkomaan päitä”, kuului vielä irvistyksen saattelemana. Hayes ei ollut varma, halusiko ottaa enemmän selvää tytöstä, vai kadota vähin äänin paikalta. Olisi hän voinut ehdottaa toisen viemistä terveydenhoitajalle, mutta se nyt oli vielä vähemmän hänen tapaistaan, kuin yleensäkin jonkun seurassa oleminen. Hello, tässä Hayden Romance, erakko, joka on äkisti kiinnostunut saattamaan tyttöjä kouluterkkarille! Joo, ei kiitos.

Angel hymähti taas, kun poika alkoi jälleen kettuilla hänen kanssaan. Kirkkaansiniset silmät laskeutuivat tuijottamaan nurmikkoa, tyhjän näköisinä. Neito alkoi miettiä nykyistä tilannettaan ja totesi sen olevan melko... Melko yksinäistä ja surkeaa. Oho, sepäs kuulosti Angelin päässä melko oudolta, vieläpä tytön omaksi ajatukseksi. Hän oli kyllä todellakin sekoamassa. Vihdoin ja viimein. Angel olikin jo useasti ajatellut, että miten hänenlaisensa ihminen pystyisi olemaan vielä ihan normaali. Tai eihän Angel ollut itsessään normaalia nähnytkään enää moniin vuosiin.

Tyttö laski otsalla olevan kätensä ohimonsa kohdalle ja alkoi pudistaa päätään. Hän oli sulkenut silmänsä hetki sitten.
"Hemmetin hemmetin hemmetti..." neito mumisi itsekseen ja puristi vieressä makaavan kätensä nyrkkiin. Miksi elämän pitikään olla niin vaikeaa? Miksi sitä ei vain voi unohtaa menneisyydessä tapahtuneita asioita, niin tästäkin tilanteesta olisi selviydytty hyvin erilaisesti. Angel lipoi hetken aikaa huuliaan, sillä hän oli purrut alahuulensa verille äsken.
"... Kuka sä oot?" Angel huokaisi sitten ja nosti katseensa taas pojan silmiin. Hän oli kuullut vain toisen sukunimen, mutta mikä oli toisen etunimi? Ehkä hän voisi ottaa hieman rennommin, rauhoittaa itseään kysymällä sellaisia kysymyksiä, jotka eivät olisi tiuskattuja tai muuten vain törkeästi sanottu.

Virnistys levisi ruskeahiuksisen pojan kasvoilla, kun tyttö kysyi – vaikkakin huokaisten – hänen nimeään. Hayden otti sen ikään kuin hyväksyvänä toteamuksena hänen paikalla olemiseensa ja skeittilauta tipahti maahan. Hetken päästä poika kaatui itsekin selälleen nurmelle ja kädet siirtyivät pään alle tyynyntapaiseksi. Siinä asennossa aurinko nyt paistoi entistäkin enemmän päin kasvoja, mutta ei kyseinen asia jaksanut enää pahemmin kiinnostaa – kuten ei paljon mikään muukaan.
”Hayes”, brunette virnisti ja käänsi katseensa taivaasta tyttöön. Äh, vanha tapa esittäytyä lempinimellä ei ollut selvästikään kadonnut mihinkään. Milloinkohan hän oli viimeksi edes esitellyt itseään kenellekään? ”Tai no Hayden, mut Hayes menee ihan yhtälailla”, poika kuitenkin jatkoi ja siirsi vuorostaan toisen kätensä otsalle lipaksi.

”Entä sä?” miehenalku onnistui kysymään, jättäen pisteliään sävyn sivuun – ainakin toistaiseksi. Moista hän ei ollutkaan tehnyt pitkään aikaan, eipä siihen tosin ollut koskaan ollut tarvettakaan. Kaverit tiesivät pojan teräväsanaisen luonteen ja olivat joko tottuneet siihen tai osasivat varsin hyvin sivuttaa jokaisen ilkikurisen kommentin, jonka Hayden suustaan laukoi. Olipa kyseessä sitten kumpi vaihtoehto tahansa, ei se todellisuudessa herraa itseään kiinnostanut. No, mikäpä olisi? Siis lukitun huoneen, josta löytyy vähintään yksi pelikonsoli ja kasa pelejä, lisäksi? Ei varmaan mikään.

Angelin silmät suurenivat pienestä säikähdyksestä, kun nuorukainen yhtäkkiä vain pudotti skeittilautansa nurmelle ja kaatui siihen itsekin. Neito silmäili hetke aikaa toisen makoilemista nurmella, kun käänsi katseensa pois toisesta. Angel räpsytti hetken aikaa silmiään ja katseli ympärilleen, hieman hämmentyneen oloisena. Tämä tilanne oli saanut nimittäin uuden käänteen, Angel ei nimittäin tuntenut tarvetta enää kiukutella toiselle. No, ehkä vähän tiuskia varmuuden vuoksi.
Hemmetti! Angel vihasi vastakkaista sukupuolta! Miksi se ajatus ei enää soinutkaan päässä kuin herätyskellot?

Poika esittäytyi Haydeniksi, jolloin Angelin silmät siirtyivät taas toisen kasvoille.
"Hayes.." neiti mutisi toisen nimen ääneen. Hän yritti miettiä, oliko hän koskaan kuullut toisen nimeä. Koulu oli iso, Angel tiesi sen, joten oli hyvinkin mahdollista, että neito ei toista tuntenut.

Angel imaisi alahuultaan, kun poika kysyi tytön nimeä. Noniin, minkähän nimen hän nyt sanoisi toiselle. Jos Angel sanoisi lempinimensä, toinen purskahtaisi nauruun ja se tietäisi sitä, että Angel voisi heittää toista kengällä. Hän siis päätti turvautua oikeaan nimeensä.
"Evangelina", Angel sanoi lyhyesti, katsoi vielä hetken aikaa toista ja käänsi katseensa toisesta pois. Angel toivoi, että Hayden ei tajuaisi tytön lempinimeä. Sillä jos toinen kutsuisi häntä Angeliksi eli enkeliksi, Angel ei vastaisi seurauksista.

Tulkitsematon ilme valahti ruskeahiuksisen herran kasvoille, kun tyttö lopulta paljasti nimensä. Nimi oli.. no, jotenkin liian herttainen ja lempeä, kun tyttö itse oli varsin pippurinen. Uskaltaako tuota ajatusta nyt sitten tuoda lainkaan ilmi, vai seuraisiko siitäkin nyrkkisade? Pitäisi varmaan nousta vähintään istumaan, jotta ehtisi suojautua tulevalta. Hmm.
”Tiiätkö, nimes sopii kyllä sun kasvoille, mutta muuten et kyllä vaikuta yhtään Evangelinalta”, karkasi suusta, ennen kuin ajatusta oli edes keritty käydä loppuun ja siniharmaat silmät kääntyivät nopeasti tuijottamaan naishahmoa. ”Ei pahalla”, poika lisäsi ja kohotti hieman toista kulmaansa. Siinä sitä nyt sitten oltiin, alttiina niin vesisateelle kuin jokaiselle kaunissilmäisen lyönnillekin. No, eiköhän ne tulisi kestettyä, sen verran kipua on koettu. Jollain tavalla kipu oli myös kivaa, mutta minkäs teet, kun et laudalla onnistu kaatumaan ja kun kipukynnys on muutenkin varsin korkea?

No, mitäs sitä nyt sanoisi? Haydenin ilkikurisiin heittoihin taipuva mieli koetti parhaansa mukaan keksiä jotain kivempaa sanottavaa, mutta eipä tuolle tuntunut mitään päähän tulevan. Sää oli niin kulutettu aihe, että siihen mentäisiin vasta, kun ei toden totta mitään muuta liikenisi. Henkilökohtaisuuksiin oli taas aivan turha yrittää tunkea heti ensitapaamisella, sen verran miehenalku oli sosiaalisista tilanteista sentään oppinut.
”Helvetin aurinko”, kuului huulten välistä lopulta, kun säteet sokaisivat siniharmaat silmät ja Hayden ei voinut kuin nauraa itselleen mielessään. Säähän mentiin sitten, voi tätä onnea! Hayes, olet sä kyllä uskomaton äijä! Miehenalku pystyi näkemään pienoismallin itsestään päänsä sisällä, osoittamassa häntä etusormella ja huutamassa loukkauksia minkä kerkesi.

// Ah, sää keskustelut <3

Angel siirsi katseensa, taas jälleen kerran, poikaan, kun toinen mainitsi tytön nimen olevan sopimaton hänelle. Silloin, Angel naurahti. Naurahdus oli hyvin puhdas ja vilpitön ja sitä olivat hyvin harvat saaneet kuulla. Toinen lisäsi vielä, että ei tarkoittanut pahalla, se huvittunut hymy, joka oli kohonnut neidon kasvoille, häipyi sen sileän tien. Jäljelle jäivät ilmeettömät kasvot, jotka katsoivat Haydenia.
"Sori, mut ei ollut mun ajatus toi nimi", Angel tokaisi, hiukan tiuskahtaen.
"Vaan mun äidin.." hän mutisi lisäksi ja siirsi katseensa pois pojasta.
Niin, se oli tosiaan hänen äitinsä, joka oli tytölle nimen keksinyt. Sillä Marylle oli sanonuttu, että hän ei voisi tulla raskaaksi. Vaan toisin kävi ja lapsi oli pariskunnalle ihme. He halusivat kertoa lapsen nimen kautta tytön olleen pelastus heille. Mikäpä sen parempi kuin Evangelina, josta saa helposti väännettyä lempinimen Angel, jolla vanhemmat kutsuivatkin tytärtään.

Angel heräsi noista muistoistaan, kun kuuli Haydenin sähähtävän jotain auringosta. Neidon toinen kulma kohosi hitusen, kun katse siirtyi ties kuinka monennen kerran poikaan.
"Luulis sun nyt tottuneen aurinkoon, kun kerta täällä päin maailmaa asut", Angel tokaisi, hitusen piikittelevästi. Neito taas rakasti lämmintä, sillä viime aikoina hän oli tuntenut olonsa niin kylmäksi, joten aurinko lämmitti mukavasti.
Hetken aikaa Angel mietti seuraavia sanojaan ennen kuin paljastaisi niitä.
"... Mitä sulle tulee heti ensiks mieleen, kun katot mua?" Angel kysyi sitten, äänessään hivenen uteliaisuutta, kun neiti katseli toista kirkkaansinisillä silmillään. Tuon kysymyksen hän tulisi kysymään kaikilta vastakkaisen sukupuolen edustajalta, sillä vastaus paljasti jo hyvinkin paljon toisen ajatusmaailmasta. Lisäksi se paljasti Angelille, millainen toinen oli tyyppiään. Eihän hän halunnut ihan jokaisen miehen kanssa hieroa jonkinlaista tuttavuutta, jos miehillä olisi mielessä vain seksi.

Hetken aikaa tyttö oli nauranut, kunnes oli muuttunut jälleen ilmeettömäksi. Hayden oli enemmän kuin hämmästynyt kyseisestä reaktiosta, mutta mielensä perukoilla poika oli tyytyväinen, ettei ollut joutunut tekemään lähempää tuttavuutta Evangelinan nyrkkien kanssa. Ei, eipä nimi tietenkään ollut tytön itsensä valitsema, sen verran poika osasi ymmärtää jo itsekin, muttei viitsinyt huomauttaa asiasta.
”Ha!” Hayes hymähti toisen kommentille aurinkoon tottumisesta päänpudistusten kera. ”Mä vietän päivät tuulettimen ja pleikkarin kans suljetussa huoneessa, verhoja mä en oo avannu vuosiin”, poika naurahti rennosti ja hänen sanansa olisi voinut ottaa vitsinäkin, mutta uskokoon ken tahtoo. Ulkona hänellä taas oli yllään yleensä aurinkolasit, minne lie olivat tällä kertaa unohtuneet.

Evangelinan seuraavat sanat saivat miehenalun kurtistamaan kulmiaan ja poika joutui ihmetyksissään nousemaan käsivarsiensa varaan. Katse kääntyi vastaamaan kirkkaansinisten silmien tuijotukseen, muttei se harhaillut muualle hämmennyksestä huolimatta. Mitähän sitä nyt olisi pitänyt sanoa? Pelästyttää tai raivostuttaa toinen jollain ärsyttävällä tiuskauksella vai kehua naishahmon ulkomuotoa – sitähän tytöt kai odottivat, kun tuommoista heittelivät ilmaan?
”No emmä tiedä, ekaks kelasin, että oot varmaan aika hiljasta seuraa, ku pelottelit niitä ykkösluokkalaisia matkoihinsa – siks tulin siihen vetäsemään sen röökin, ku ajattelin, että vois olla iha rauhassa”, Hayes ryhtyi puolivahingossa pohtimaan ääneen, mutta antoi sanojen sitten ryöpytä suustaan. ”No, et sä sitte ollukkaan”, poika virnisti ja nousi kunnolla istumaan. Käsi eksyi haromaan ruskeita hiuksia ja olkapäät liikahtivat ylös ja alas. ”Nyt kai tulee mielee vaan Pahatar, se jonku Disney-leffan tyyppi”, Hayes naurahti sen enempiä miettimättä ja irvisti, irrottamatta katsettaan tytön silmäparista.

# Hayes pääsee elementtiinsä, randomien kommenttien heittämiseen. :----D

Neito oli vain hivenen kulmiaansa kohottanut, kun toinen mainitsi suljetun huoneen ja pleikkarin. Angel ajatteli, että toinen oli sanonut sen vitsillä, sillä eihän kukaan järkevä ihm- tai no, kyllähän se voi olla totta. Olihan maailmassa olemassa vaikka minkälaista riippuvuutta sun mun asioita, joita Angel ei ehkä parhaiten ymmärränyt.

Nyt hän kuunteli tarkasti, kun toinen paljasti ajatuksiaan Angelista. Kirkkaansiniset silmät porautuivat syvälle toisen silmiin kuin etsien epärehellisyyttä. Haydesin suusta ei tullutkaan mitään sellaista, mitä Angel oli odottanut. Poika oli vain halunnut tulla vetää röökin rauhassa, uskoen Angelinan pelottavan muut matkoihinsa. Ja sitten Angel ei ollutkaan ihan sellainen, mitä poika ajatteli. Yllätys yllätys. Angelin kanssa pieni juttutuokio saattoi hyvinkin yllättää toisen.

Neiti vetäytyi hieman taaemmas, kun oli tajunnut nojautuneensa eteenpäin. Katse laskettiin alas nurmelle ja silloin Haydes sanoi tytöstä tulevan mieleen Pahatar. Neito hymähti ja siinä kuului hieman huvittuneisuutta. Huulet kuitenkin pysyivät tiukasti yhtenä viivana.
"Ai senkö takia, koska Pahatarki muuttuu yhtäkkiä kauheaks lohikäärmeeks?" Angel kysyi hetken kuluttua ja nosti katseensa poikaan. Äskeisellä kommentilla neiti siis tarkoitti sitä, että oli antanut ulkomuotonsa huijata ja sisältä paljastuikin kauhea paholainen.
"Ehkä mä sitten oon... Se Pahatar.." neiti mutisi, enemmän itsekseen kuin toisen kuultavaksi ja katse laskettiin takaisin nurmelle, seuraamaan oman sormen leikittelyä rikkajuurien kanssa.

"Et säkää vaikuta sellaselta, miltä näytät ulkoisesti", Angel puhui hiljaa, pitäen katseensa tiukasti maassa.
"Mä luulin, että oot sellane nössö skeittaripoika, joka pelkää saavansa turpaa", neito lisäsi, viimeisessä sanassa hänen huulensa kääntyivät hitusen hymyyn, mutta hymy ei noussut sen suuremmaksi.
".. Taisin olla väärässä. Sähän kerjäät turpaa", Angel sanoi vielä lopuksi ja nosti hivenen huvittuneeksi muuttuneen katseensa pojan silmiin.

Lyhyesti ruskeahiuksinen naurahti ja nyökkäsi, kun toinen kysyi hänen tarkoitustaan Pahatar-kommentilla. Ainakaan toinen ei näyttänyt pahemmin ottavan nokkiinsa kyseisestä toteamuksesta, mutta mistäpä sitä voisi tietää, mitä toisen pään sisällä todellisuudessa liikkui. Hayden sysäsi ajatukset pois mielestään, miksi häntä kiinnostaisi yhtäkkiä miettiä, oliko loukannut jotakuta? Eihän häntä koskaan kiinnostanut moinen, joten miksi nytkään? Vaikka olihan hän nytkin jo tavallista puheliaampi ja vähän turhan innoissaan Evangelinan seurasta. Mielessään poika tuhahti.

”Eh?” kakkosluokkalainen hörähti, kuullessaan toisen kertovan, mitä oli pojasta ajatellut. Nössö skeittaripoika? Käsi siirtyi pörröttämään hiuksia, kun miehenalku pyöritteli noita sanoja mielessään. Suupielet kohosivat ylöspäin ja kasvot kääntyivät tytön puoleen. Hayden ei ehtinyt avata suutaan, kun toinen jo jatkoi puhettaan, saaden ruskeahiuksisen hetkeksi nauramaan.
”Oon kuullut ton ennenki”, Hayes huikkasi, viitaten turpaan kerjäämiseen. Kai se vain kuului hänen luontoonsa sitten, väen vängällä kerjätä verta nenästään. Kuinkahan monet kerrat sitä olikaan tullut kirjaimellisesti ryömittyä kotiin mustan silmän ja vuotavan huulen ja/tai nenän kera? Mutsi huusi itkuisena lähestulkoon jokaisella kerralla ja faijalla nyt ei ollut pahemmin sanomista. Mistähän johtui, että mutsi tosiaan oli enemmän hädissään, kun hakattu pentu rämpii kotiin, kuin silloin, kun samainen pentu lentää rampilta jalkansa murtaen ja istuu sairaalassa?
”Et säkää vaikuta siltä, et juoksisit pakoon pienest”, poika totesi ajatuksissaan ja kellahti silmänsä sulkien takaisin nurmikolle. Että osasikin väsyttää.

Angelin katse oli taas vaihteeksi laskenut alas ja tyttö leikki yhä sormensa kanssa rikkaruohon kanssa. Hän kuunteli Haydenin vastaavan tytön toteamuksiin ja hymähteli aina vähän väliä, kun toinen puhui.
"Ja oot luultavasti sitten monesti saanuki turpaa", tyttö totesi ääneen, hitusen kysyvästi ja ajatteli jo mielessään, miten muut ärsyyntyivät pojan käytöksestä sun muista asioista.
Neito sulki taas hetkeksi suunsa tiukaksi viivaksi tajutessaan, miten paljon hän olikaan jo puhunut toisen kanssa. Ja jopa jo hivenen ystävälliseenkin sävyyn! Mistä tämä johtui, oliko hän saamassa jonkin kuumeen tai jotain. Nimittäin tämä ei ollut ollenkaan Angelin tapaista, sillä tyttö olisi muuten koko ajan haastamassa riitaa.
Ehkä tämä johtui siitä kivusta kyljestä. Joo, siitä sen täytyi johtua. Angel oli vain säikähtänyt sitä kipua ja yritti näin olemalla rauhallinen välttääkseen sen kivun.

Hayden sitten totesi jotain tytölle, jolloin tyttö keskittyi kuuntelemaan toisen toteamuksen. Angel nosti silmänsä taas pojan kasvoihin ja silloinpas poika kellahti takaisin nurmelle. Tyttö mietti pojan sanoja, tuuheuttaen toisella kädellään hiuksiaan ja katse harhautui hetkeksi ympäristöä tutkimaan.
"Ehkä mä osaan välillä ajatella muitaki kuin itseäni?" Angel vastasi, ivallisesti. Tällä hän tarkoitti isäänsä, jota ajatteli hyvinkin useasti. Isälle oli todettu kyllä alzheimeir, joten ei kai sillä olisi enää väliä, mitä tyttö teki, sillä eihän isä sitä kohta enää muistaisi. Mutta silti, Angel ajatteli vain isänsä parasta eikä halunnut huolestuttaa isäänsä rehtorin vihaisilla puheluilla (joita isä oli kyllä jo jonkin verran saanut tytön opiskeluaikana).

Angelin silmät pysähtyivät hetkeksi katsomaan pojan kasvoja. Tyttö yritti yhä vielä napata toisen kasvoilta jotain, millä saisi hyvän syyn alkaa vihaa toista. Se oli kyllä hyvin vaikeaa, sillä pojalla ei näyttänyt olevan mitään 'kamalaa' mielessään. Ehkä Angelin pitäisi yrittää vain keksiä jokin veruke, jolla pystyisi livahtamaan toisen seurasta niin, että tulevaisuudessa he eivät enää juttelisi. Eli Angel olisi suuttunut toiselle jostakin. Mutta oli hyvin vaikeaa keksiä sillä hetkellä jotain syytä suuttua.
Neito puhalsi ilmat keuhkoistaan ja sulki silmänsä kellahtaessaan itsekin makaamaan nurmikolle. Hänen toinen kätensä haroi yhä hiuksia ja toinen makasi korvan vierellä.