Some feelings never seem to let go

(( Jatkoa täältä! Wrai feat. Jacky! <: ))

Johnny ei osannut ajatella, että olisi saattanut puhuessaan toisen asunnosta, loukata tuota jotenkin. Ei hän osannut ajatella sanomisiaan selvinpäin, saatika sitten päissään. Se olisi jo ihan liikaa vaadittu, mutta eipä asiaa mietitty yhtään sen enempää.
"Niin. Tuskin ne sieltä ihan heti tulee takaisin, joten eiköhän me saada ainaki aamuun asti olla rauhassa", Johnny tokaisi sitten ja pyöräytti muutaman kerran kielellään alahuulessa olevaa korua. Ei hän jaksanut mennä korjaamaan, ettei kyseessä todellakaan olleet hänen oikeat vanhempansa. Ei hän ikinä selitellyt toisille, että hänet oli adoptoitu ja kotona pyörivät aikuiset olivat hänen ottovanhempansa. Eikä se sitä paitsi kuulunut toisille ollenkaan, sillä Johnnylla oli tapana pitää tuollaiset asiat visusti omana tietonaan. Ukkonen jyrähti jälleen ja sen seurauksena Jacky hätkähti hivenen. Johnny naurahti pienesti ja pörrötti sitten tuon hiuksia.
"Mennäänpä sitten", Johnny tokaisi hymähtäen aavistuksen ja lähti sitten tunkemaan ihmispaljouden ohitse kohti ulko-ovea. Eteisestä hän vielä laittoi jalkoihinsa tummat lenkkarit.
Ulkona satoi ihan ruhtinaallisesti ja ukkosti ihan kunnolla, mutta eipä se Johnnya paljoakaan haitannut. Sade ehkä hivenen, mutta ukkonen ei ollenkaan. Jackysta hän vain ei ollut niinkään varma ja kääntyi jopa katsomaan, ettei tuo vetäisi minkäänlaisia kohtauksia jyrinästä johtuen.

**

Johnnyn kotitalo oli samanlainen, kuin kaikki muutkin ympärillä olevat talot. Se oli rakennettu vaaleasta tiilestä ja oli kaksikerroksinen. Tietenkin, olihan heillä vielä hyinen kellarikin olemassa, mutta eikait sitä laskettu. Julkisivu oli siisti, ei kovinkaan laaja, mutta silti siellä oli ihan suhteellisen paljon Sindyn laittamia kukkaistutuksia - vaikkei sitä näin pimeällä nähnytkään. Talon yhteydessä oli myös autotalli, jonka edessä oli yleensä tummanvihreä auto, mutta nyt se oli hävinnyt. Ja hyvä niin, sillä siitä Johnny tiesi porukoiden todellakin lähteneen Los Angelesiin. Rokkari käveli pitkin kivilaatoitusta kohti ovea ja kaiveli samalla talon avaimia. Ulkona satoi edelleen ja pojan jokainen vaate oli litimärkä - alusvaatteita myöten.
"Vittu mä sitten inhoan sadetta..." Johnny huokaisi ja vilkaisi taakseen, kuin varmistaakseen, että Jacky oli yhä mukana tässä jutussa. Pieni hymy suotiin tuolle toiselle tummatukkaiselle, kunnes rokkari sai oven auki ja astui sisään hämärään taloon. Ketään ei ilmeisesti ollut kotona. Poika hymyili hetken itsekeen, kunnes potkaisi kengät pois jaloistaan ja astui peremmälle aulaan.
"Varo, ettet kaadu. Mä en jaksa sytyttää valoja, ku ei me kuitenkaan täällä olla", Johnny sanoi ja katseli sitten hetken aikaa edessään seisovaa, litimärkää poikaa. Aavistikohan edes Jacky itse, miten hyvältä tuo näytti juuri nyt. Rokkari olisi mielellään repinyt tuon märät vaatteet jo tässä aulassa pois, mutta ehkä oli parempi odottaa, että he olisivat Johnnyn huoneen oven takana. Poika hymähti jo toistamiseen, kunnes otti muutaman askeleen kohti toista poikaa ja tarttui tuota kädestä. Itsevarmasti, poika lähti johdattamaan tätä kohti läheisiä portaita, joita pitkin pääsisi yläkertaan. Johnny huomasi sen, ettei hän kävellyt enää ihan suoraan, joka ilmeisesti johtui niistä napeista, mutta ehkä eniten siitä kirkkaasta juomasta, jota poika oli nauttinut melkein puoli pulloa. No, toki Jacky oli juonut siitä osan, mutta ei todellakaan niin paljoa kuin Johnny.

Portaat noustiin hivenen hitaammin, kuin yleensä ja eteen tuli lyhyehkö käytävä, jonka varrella oli muutamia tummanruskeita ovia. Johnnyn huoneen ovi olisi perimmäisenä, jonne rokkari toisen oli jo johdattanutkin.
Johnny huone ei ollut mikään suuri, mutta ei se ollut kamalan pienikään. Sellainen sopiva, jonne mahtui sänky, työpöytä ja tietokone, vaatekaappi, hylly ja nojatuoli. Ja kyllä ylimääräistä tilaakin jäi hivenen. Valokatkaisinta hapuiltiin hetken pimeässä huoneessa, mutta kun se oli löydetty, tajuttiin, että lamppu oli siitä palanut. Ei se nyt kamala ongelma ollut, sillä olihan heillä yöpöydällä oleva lamppu ja suurehkosta ikkunasta tuli hivenen valoa.
Johnnyn huone ei todellakaan ollut se maailman siistein, sillä lattialla lainehti niin vaatteita kuin tavaroitakin. Tuskin se toista häiritsisi, sillä eipä tuon tarvinnut lattialla kauaa seisoskella.
"Tule vaan peremmälle. Ja laita se ovi kiinni perässäs. En todellakaan halua, että meitä yllätetään ihan tosta vain aamulla", Johnny kehoitti, nyt rauhallisemmalla äänellä ja kävi sitten istumaan sänkynsä laidalle. Tummantuskeat silmät tujottivat toista pimeydessä ja ulkona välähti salama aika lähellä tätä taloa. Noh, kunhan ei tänne iskisi, niin Johnny oli onnellinen.

Jacky oli seurannut Johnnyä katuja pitkin tuon kotiin. Vaikka pihalla olikin ukostanut, oli hän yrittänyt käyttäytyä. Huulta oli purtu ettei ukkosen pelkoa oltu näytetty. (Tosin huulesta vuosi nyt verta ja sitä saatiin imeä.) Johnnyn koti vaikutti siistiltä. No, mikä tahansa verrattuna Jackyn kotiin näytti siistiltä, mutta tämä talo näytti niinniinniin... Perheelliseltä. Tosin Jacky ei ollut moneen vuoteen käynyt sisällä edes sellaisessa talossa missä asui oikea perhe. Saattoihan toki olla myös niin, että Johnny asui kavereittensa kanssa, mutta silti talo näytti enemmän kodilta kuin mikään...mikään!
"Et oo ainut." Jacky naurahti toisen sateen vihaus kommentille ja asteli tuon perässä sisälle lämpimään.
"Tosin joskus se on kiva kun viilentää." Narkkis lisäsi vielä ja ravisteli hiuksiaan. Hän oli kastunut täysin. Ja jalkapohjat oli inhottavan tahmeat märällä asfaltilla kävelemisestä. Olisi pitänyt hankkia ne kengät...

Johnny kääntyi Jackyyn päin ja hämärässä poika hymyili toiselle hieman ja nyökkäsi. Turhahan valoja olisi sytyttää, jos he eivät tähän tilaan olleet jäämässä. Jacky oli kommentoimassa vielä jotain toiselle valoista, mutta Johnny nappasikin häntä kädestä kiinni ja alkoi johdattamaan pimeässä eteenpäin. Farkut painoivat ikävän paljon litimärkinä ja välillä niitä piti nostaa ylöspäin vapaalla kädellä. Edessä oli pian portaat ja tietenkin Jacky löi ensimmäisenä varpaansa portaikkoon. Poika mutisi jotain itselleenkin epämääräistä, mutta jatkoi kuitenkin matkaa käsi toisen kädessä kiinni. Ilmeisesti hetken päästä he seisoivat jo toisen huoneessa. Hämärässä Jacky katseli ympärilleen. Hän piti siitä. Huone oli juuri sopivan kokoinen, vaikkakin sotkuinen, mutta juur sotkuisuuteenhan narkkis oli tottunut.

Hymy levisi litimärän pojan kasvoille, kun Johnny kehotti häntä tulemaan peremmälle. Jacky totteli ja sylki myös oven. Huoneen poikki asteltiin ja toisen vierelle istuttiin sängylle. Silmissä heitti ja paljon. Sen oli tuntenut jo kävellessä, mutta sade ol pitänyt kumman virkeänä. Nyt sen huomasi selvästi. Hän oli todella humalassa ja aineissa. Jacky naurahti.
"Tämä on aika pornoa. Ulkona salamoi ja ukkostaa ja me ollaan litimärkiä... Ja pimeessä." Rokkarinarkkis virnuili sitten ja tapitti katsoa toista silmiin. Kyllä molemmat tiesivät mitä tänä yönä olisi luvassa, vaikka Jacky ei poikien kanssa juuri mitään osannutkaan tehdä.

Johnny hymyili hivenen, kun toinen sadatteli hänen takanaan jotain. Ilmeisesti oli lyönyt varpaansa portaikkoon tai jotain. Sen siitä sai, kun ympäripäissään pimeässä huoneessa. Johnny tiesi sen itse varsin hyvin ja oli suorastaan tuskallista kavuta portaat, jos päässä heitti ihan kunnolla. Eikä sitä kuitenkaan halunnut sytyttää valojakaan, sillä sehän olisi vain herättänyt kaikki talossa nukkuvat ihmiset ja sitähän poika ei halunnut. Saisi sitä muutenkin kuunnella aamulla saarnoja siitä, että oli mukamas luuhannut melkein koko yön ties missä. Toisaalta, saattoivatpa talossa olevat ihmiset herätä muutenkin, sillä kännipäissään portaita noustessaan, poika ei todellakaan ollut sitä äänettömintä. Ja jos alkoholin päälle oli vedetty pari essoa, niin ei kaatuminenkaan ollut yhtään mahdotonta.

Jacky oli astunut Johnnyn perässä huoneeseen ja sulkenut oven perässään. Tuon tokaisulle naurahdettiin hivenen ja otsaan liimautuneita, märkiä hiuksia pyyhkäisiin pois edestä. Narkkaripoika käveli huoneen poikki istuman Johnnyn viereen sängylle ja vinohko hymy kaarehti rokkarin suupielillä. Kyllä hänestä huomasi, että oli vetänyt tänään jotain. Hän oli liian iloinen ja ilkikurinen ollakseen normaalissa olotilassa. No, tuskin toinen sitä tiesi, millainen poika oli oikeasti. Mutta ne tietäisivät, jotka tunsivat Johnnyn todellisen luonteen.
"Niin. Kaiketi tää sitten vähän on", rokkari naurahti ja katseli tuon toisen pojan kasvonpiirteitä. Ainakin sen verran, mitä pimeässä erotti. "Mut varmaan tää tuo jotain tietynlaista tunnelmaa. Toki, voin mä sulle valoakin hommata jostain, jos vaan tahot", Johnny sitten selitti ja kallisti hivenen päätään. Ulkona jyrähti jälleen ja ukkonen tuntui olevan kohta ihan lähellä. Okei, ehkei pöytälampun sytyttäminen nyt ollut ihan hyvä idea, sillä muutenhan se saattaisi vaikkapa syttyä palamaan tai jotain. Eikä Johnnya oikein jaksanut innostaa ajatus, että tänne ryntäisi kesken kaiken lauma palomiehiä ja keskeyttäisi tullollaan ihan kaiken. Niin, minkä keskeyytäisivät?

Johnny katseli Jackya suoraan silmiin ja vaihtoi sitten parempaan asentoon sängyllä. Mitä hänen pitäisi tehdä nyt? Halusiko toinen oikeasti sitä hänen kanssaan? Vai halusiko tuo pelkästään jonkun nukkumaan lähelleen, kun ukkonenkin jyrisi niin pelottavasti? Tuo oli kuitenkin kertonut, ettei tuolla ollut juuri ollenkaan kokemuksia olemisesta toisten poikien kanssa. No, tuskinpa tuo olisi Johnnyn mukaan lähtenyt, mikäli ei haluaisi seksiä hänen kanssaan. Nimittäin rokkari itse oli luultavasti tehnyt varsin selväksi, mitä hän tuosta halusi.
"Pitäisköhän meidän ottaa näitä pois. Ettei vaan vilustuttais tai mitään", Johnny sanoi sitten pienen hiljaisuuden jälkeen ja vei sitten toisen kätensä näpräämään Jackyn paidanhelmaa.

JAcky naurahti hieman toiselle ja vilkaisi vielä huonetta.
"En ookkaan tottunut tämmöseen näin hienoon tunnelmaan." Narkkis huomautti ja käänsi sitten katseensa Johnnyyn, joka ehdotti valojen päälle laittoa. Sille poika pyöritti samantien päätään. Ei valoja nyt pitäisi laittaa. Tietenkään ukkosen takia, muttei myöskään sen takia, että tunnelmaa tosissaan oli. Tosin, Jacky oli kyllä niin sekaisin, ettei tunnelmasta hirveästi loppupeleissä välitetty. Kaksikko tapitti katsoa toisiaan silmiin ja Jacky kohotti kulmaansa, kun toinen ehdotti sitten märkien vaatteiden pois ottoa. Tuolle virnuiltiin hieman.
"Se olisi ehkä kannattavaa. Eihän vilustuminen ole koskaan kivaa." Jacky naurahti ja nousi sitten itse vuorostaan hajareisin toisen syliin istumaan ja takertui käsillään toisen paidan helmaan ja veti sitä hieman ylöspäin. Toinenkin oli kastunut samalla tavalla kuin hän. Meinasiko Johnny siis että samantien heitettäisiin kaikki vaatteet pois? Ainakin Jackyllä oli bokseritkin märkänä.

Paitaa vedettiin aina vain ylöspäin ja lopulta kokonaan toisen päältä. Se viskattiin jonnekin lattialle. Huone oli muutenkin sotkuinen, tuskinpa toista painoi yksi paita lisää lattialla. Ja kyllähän se sitten aamulla voitaisiin laittaa kuivumaan, niin ei homehtuisi. Kämmenet painettiin toisen olkapäille ja niitä kuljetettiin hitaasti siitä alaspäin ja lopulta alavatsaa sipaistiin. Hymy kohosi Jackyn huulille.
"Sä oot ihan kylmä sateen takia. Meidänhän pitää tässä ruveta toisiamme lämmittämään."

Jacky pyöritteli päätään Johnnyn ehdotukselle valojen suhteen, joka sai hänet hymähtämään. Okei, ei sitten valoja. Kerta täällä oli jo hyvä tunnelma. Vaikka, poika rohkeni epäillä, ettei kumpikaan sekavan olotilansa takia mistään tunnelmasta kauheasti osannut välittää. Ei ainakaan Johnny, sillä nyt hänellä oli paljon muutakin ajateltavaa sen tunnelman lisäksi. Oikeastaan, todella paljon mukavempaa ajateltavaa.
Jacky nousikin jo pian hajareisin istumaan Johnnyn syliin, josta johtuen poika vain virnisti voitonriemuisesti. Eli tässä mentiin siihen suuntaan, minne Johnny itse halusi. Se oli hyvä, sillä olisi muuten tuottanut vaikeuksia pitää näppejä erossa toisesta. Jos tämä ei olisi suostunut tähän kaikkeen, vaan halunnut mieluimmin nukkua, niin olisi rokkari aivan varmasti lähennellyt ja hipelöinyt tuota koko ajan. Ja siitäkös toinen olisi pelästynytkin ihan kunnolla.

Johnny tunsi Jackyn kädet paidanhelmallaan ja suostui vaatekappaleen riisumiseen enemmän kuin mielellään. Se lensikin kaaressa lattialle ja saattoi poika sitten tuntea vain toisen märän paidan paljasta yläkroppaansa vasten. Se tunne ei todellakaan ollut se kaikkein mieluisin, mutta Johnny unohti sen nopeasti, kun tunsi toisen viileät kädet alavatsallaan. Kroppa värähti hivenen sen johdosta ja iho nousi aavistuksen kananlihalle, mutta ei Johnny jaksanut moisesta välittää - siitäkään.
"Pakko sanoo samaa susta", Johnny hymähti ja vei sitten hivenen hyiset kätensä toisen alaselälle, aavistuksen paidanhelman alle. Onneksi Johnny ei kuitenkaan ollut sellainen raukka, joka suorastaan hytisi tuntiessaan hivenenkin kylmää ihoaan vasten, kuten jotkut todella laihat anorektikot. No, oli hänkin hoikka, mutta ei nyt niin pahasti, että hytisisi ihan kunnolla, jos olisi vähänkin kylmä. Suositeltua vähemmän painoa hänellä oli pituuteensa nähden, mutta ei se ollut niin tarkkaa.
"Ei mulla ole todellakaan mitään sitä vastaan", Johnny hymähti ja katsoi sitten hetken aikaa hyvin tiiviisti tuon huulia. Tai ainakin uskoi niin, sillä oli vähän vaikea sanoa varmaksi tällaisessa pimeydessä.
Oikeastaan, Johnnyn olisi tehnyt mieli repiä kaikki märät vaatteet heidän yltään, mutta edetään nyt kuitenkin rauhallisesti. Vai... Miksi pitäisi?
Virnistellen hän irroitti mustan niittivyön pois housuistaan ja liu'utti sitten kätensä Jackyn kroppaa pitkin tuon niskan taakse. Eikä poika alkanut siinä enää yhtään aikailemaan, kun jo painoi viileähköt huulet vasten tuon omia.

Jacky huomasi miten poika hänen allaan tuijotti huulia. Ainakin hän oletti niin. Olihan huoneessa kuitenkin edelleen aika pimeää. Tutun äänen hän kuitenkin tunnisti. Ilmeisesti Johnny avasi oman vyönsä. Kilinän kyllä erotti. Heti perään poika tunsi toisen kädet selällään ja naurahti hieman. Kädet vietiin oman paidan helmoille ja se vedettiin myös pois. Nyt olivat sitten molemmat paidattomina. Samantien kun Jacky sai paidan tiputettua käsistään, oli Johnnyn huulet suutelemassa omia huulia. Jacky vastasi suudelmaan halukkaana. Hetken hän vain suuteli toista, kunnes huulet kääntyivät virneeseen kesken kaiken. Asentoa Johnnyn päällä paranneltii hieman, kunnes huulista irrottauduttiin. Toinen tönäistiin kevyesti makaamaan sängylle ja toisen päälle käytiin käsienvarassa makaamaan. Huulet löysivät jälleen takaisin toisen huulille.

"Olisi kyllä mukava päästä näistä farkuistakin eroon." Jacky kuiskasi sitten käheällä äänellä. Housuissa oli alkanut tuntumaan elämisen merkkejä, eikä sateen kylmettämät farkut tehneet hyvää. Jacky näykkäsi hieman toisen alahuulta ja tapitti sitten katsoa hymyillen Johnnyn huulia.
"Tiedätkö. Sinuakun katsoo tästä ihan läheltä-" Poika aloitti, mutta keskeytti lauseen suudellakseen uudelleen poikaa. Sitten hän taas irrottautui, mutta ei vienyt kasvojaan kovinkaan kauas.
"Niin näytät aika perkeleen hyvältä."

Jacky vastasi Johnnyn suudelman, joka sai häntä syventämään sitä vain entisestään. Hänen kätensä vaeltelivat tuon paljaalla kropalla, joskin, ei niin sulavasti kuin poika halusi. Nimittäin kroppa oli vielä tahmainen äskeisen märän paidan jäljiltä, mutta ei se onneksi haitannut kamalan paljoa. Sormet sivelivät hetken aikaa tuon vatsaa, siirtyen siitä sitten hieromaan hivenen tuon nännejä ja siitä takaisin niskan taakse.
Märät housut tuntuivat kieltämättä aika ikäviltä ihoa vasten ja varsinkin pojan miehuutta vasten. Se saattaisi hyvinkin pian latistaa tunnelman ja sitäpä poika ei todellakaan halunnut. Vaikka, kieltämättä Jacky näytti aivan laittoman hyvältä, niin tuskin edes sadevedestä märät housut onnistuisi pilaamaan tätä kaikkea. Tai ainakin Johnny uskoi tuon näyttävän, sillä pimeässä oli nyt hivenen vaikea erottaa yhtään mitään. Ellei sitten tuonut kasvojaan ihan lähelle.

Johnny ähkäisi hivenen yllättyneenä, kun tunsi pehmeän patjan paljasta selkäänsä vasten. No, eihän tämä vielä mitään merkannut. Tuskinpa toinen melkein kokemattomana haluaisi ottaa ohjia, vaan jättäisi ne huomattavasti kokeneemmalle ihmiselle. Ainakin toivottavasti, sillä Johnny nyt ei tunnetusti tykännyt ikinä olla se alla oleva osapuoli. Ties mistä sekin johtui, mutta niin vain asiat olivat.
"Sittenpä meidän on pakko hankkiutua niistä eroon", Johnny tokaisi ja vei sitten sormensa räpeltämään toisen sepaluksen kanssa. Se kävi kummallisen helposti, vaikka Johnny hivenen sekaisin olikin. Joskus moisen pikkuasian tekemiseen tällaisessa olotilassa tarvitsi paljon enemmän keskittymistä, kuin yleensä, mutta nyt se oli käynyt suhteellisen helposti. Toinen käsi pujahti nyt aukinaisesta housunkauluksesta sinään ja siveli voimistuvin liikkein tuon miehuutta.
Toisen suusta päässyt kohteliaisuus sai Johnnyn hymähtämään hivenen ja suuteli tuota uudelleen. Kyllä hän oli saanut useinkin kuulla, että näytti ihan helvetin hyvältä, joten ei tämä todellakaan ollut ensimmäinen kerta.
"Mä tiiän", Johnny sanoi sitten ja lipaisi hivenen huuliaan. "Et säkään yhtään paskemmalta näytä", hän tokaisi ja suuteli tuota sitten kiihkeästi. Hän jopa tökki kielellään tuon huulia, jotta olisi vain päässyt aloittamaan kielitanssin tuon oman kanssa.