Only you and me, my dear brother.

Niitä "harvinaisia" lauantai aamuja, kun Dante oli ensimmäisenä hereillä heistä kahdesta, siis hänestä ja hänen pikkuveljestään Rodneystä. Koripalloilija ei tosin vielä tiennyt olevansa kaksin veljensä kanssa kämpässä. Poika kapusi ylös sängystään vähintäänkin räjähtäneen näköisenä, tuo oli nukkunut huonosti koko viikon jatkuneen Kriisijakson takia, tänään olo kuitenkin tuntui jo sen verran paremmalta että poika kykeni nousemaan jopa sängystä ylös. Ärtyneenä, hiuksiaan haroen tuo sai kiskottua farkut boksereidensa päälle ja raahautua ulos huoneesta kohti alakertaa. Kaikkialla oli täysin hiljaista, ei edes Lucan korkeaa, kimittävääkin ääntä ei kuulunut mistään, saapuessaan keittiöön nuorukainen huomasi lapun keittiötason päällä.

"mitä nyt taas... ?" tuo epäili kauppareissua, mutta saadessaan lapun käsiinsä tuon päivä tuntui paranevan asteen ' Olemme Lucan ja Nerezan kanssa koko päivän poissa kaupungista, tulemme illansuussa takaisin. Tehkää itse ruokaa kun on nälkä älkääkä tapelko keskenänsä Terveisin: Isä ' Danten huulille kaareutui sievä kiero virne tuon vilkaistessa takaisin kohti yläkertaa, sinne suuntaan missä Rodneyn huone sijaitsi.
"vai olemme me kaksin, rakas veljeni" Dante mutisi itsekseen ja etsi itselleen jääkaapista pari leipää aamupalaksi. Saatuaan aamupalan alas mahaansa, tuo ajatteli että olisi kohteliasta herättää veli kultakin ihmisten aikoihin, olihan kellokin jo jotain kymmenen aamulla. Koripalloilija siirsi askeleensa kohti yläkertaa, edelleen ilman paitaa, mutta eipä se ketään haitannut kun ei kotona ollut edes ketään muita kuin hän ja pikku Roddis. Pian tuo oli päässyt jo toisen oven taakse ja koputtamatta avasi sen niin äänekkäästi kuin vain kykeni. Yllätys yllätys Rodney yhä vain kuorsasi sängyssä, tuolla tuskin oli vielä kiirettäkään herätä.

Dante käväisi hakemassa vessasta vettä lasiin jossa säilytettiin hammasharjoja ja saapui pian takaisin Rodneyn huoneen avonaiselle ovelle, kiero virne naamallaan roikkuen vanhempi siirtyi pikkuveljensä sängyn viereen katsellen nukkuvaa Rodneytä hymyillen kierosti edelleen.
"aika herätä... Ruusunen" tuo naurahti kaataen täyden lasin kylmää vettä suoraa Rodneyn naamalle, armahtamatta tuota yhtään ja kiskoen peiton tuon päältä lattialle.
"no niin pikku Roddis, me olemme kaksin talossa" Dante totesi viileästi ja istui toisen sängyn laidalle kuin maailmanomistaja, katsoen halveksivankin oloisesti veljeään silmäkulmastaan. Ehkä päivästä tulisi jopa miellyttävä, nyt kun kukaan ei ollut katsomassa heidän peräänsä, tai niuhottamassa kaikesta mitä he tekivät, tai ainakin siitä tulisi miellyttävä Dantelle, Rodney saattoi itse olla toista mieltä. Kriisiviikon jälkeen, olisi kyllä mukava rentoutua vain kiusaamalla kokonaisen päivän omaa pikkuveljeään.
"noh, jokos alkaa silmäluomet aukeilla" tuo naureskeli itsetyytyväisesti ja katseli omaa räpiköivää pikkuveljeään, ajatellen yhä josko kävisi hakemassa toisenkin vesilasi mutta päätti olla niin kiltillä päällä ettei tehnyt sitä, vaan alkoi silittelemään vesilasin aiheuttamalla kylmällä kädellään toisen paljasta vatsaa.

// hihi :: )

Rodney oli kamalan väsynyt ja rasittunut viikon jälkee, kokeita oli ollut ja kamalasti läksyjä ja luettavaa. Vaikka poika ei niin koulusta piitannutkaan, hän ei halunnut hylättyjä niin, että lentäisi koko lukiosta pois. Niimpä tummaverikkö nukkui tyytyväisenä pelkät bokserit jalassa, peitto miten sattuu kuorsasikin hiljaiseti. Tuolla ei ollut mitään tietoa isän, isoäidin ja veljen lähdöstä, ei siitä, että hän oli koko päivän kaksin Danten kanssa. Jos hän olisi tämän tiennyt, hän olisi tasan mennyt Pearlille tai jollekkin kaverille, ei tasan olisi jäänyt kotiin. Huoneessa oli melko lämmintä, ikkunasta aurinko paistoi suoraan verhojen lävitse ja huone tuntui lämpimältä, kuumalta. Muussa talossa varmasti oli viileämpi, olihan heillä ilmastointi ja kaikki. Kiinni laitetun oven läpi viileä ilma ei vain valitettavasti päässyt, eikä Rodney ollut niin vauva kuin Luca, että pitäisi ovea aina öisin auki.
Rodney ei aavistanut ollenkaan, että hänen äälilö veljensä oli juuri keksinyt koittaa uutta herätys tapaa Rodneyhin. Poika nukkui sikeästi, näki hyvää unta ja parissa sekunnissa.. Avasi silmänsä ja nousi kyynerpäidensä varmaan, pyyhkien toisella kädellä naamaansa. "mitä.." tuo inisi, vuosiko katto ? Mutta sitten hän laski käden naamaltaan ja katsoi veljeään. Jaaha..

"DANTE !" Rodney ärähti ja veti automaattisesti vatsaa sisään kun tunsi kylmän käden ihollaan. Tyyny oli märkänä, samoin Rodneyn naama ja hiukset. Mahtavaa. Miksi Danten piti olla niin.. Dante. Hetko. Kaksin ? " mitä !? missä isä ja isoäiti ja Luca ?" tuo ulisi. Ehkä Dante valehteli ? Okei, sillloin Rodney ei makaisi märkänä sängyssään vaan nukkuisi rauhallisesti vielä pari tuntia. Rodney mulkoili toista ja nousi lopulta istumaan ja sitten vielä seisomaaan ja mulkaisi toista vielä, kunnes kipitti kylppäriin hakemaan pyyhettä, jolla kuivasi naamaansa ja hiuksiaan. "ääliö.. idiootti.. rumilus... herneaivo.." Poika toisteli haukkuma sanoja, jotka oli osoitettu Dantelle, tosin, Rodney ei tiennyt kuuliko toinen.
Poika asteli alakertaan. "ISÄ ?!" Hän huudahti, ole kiltti kotona. Hiljaista. Rodney ärähti ja kompuroi keittiöön jua luki lapun. No voi hyvä jumala, oikeasti. Mielellään tummaverikkö olisi mennyt mukaan ! Miksei häntä ollut herätetty. Okei, ehkä siksi, että Rodney oli ilmoittanut nukkuvansa pitkään, eikä kukaan saisi mistään syystä herättää. No Dante ei ikinä kuunnellut veljeään, tietysti tuo herätti hänet. Rodney otti kaapista muroja ja jääkaapista maitoa, kaatoi murot ja maidon kuppiin ja istui pyörän ääreen popsimaan murojaan. Minne se yksi nyt sitten oli jäänyt. Rodney oli jättänyt pyyhkeen olalleen, eikä ollut jaksanut edes housuja pukea jalkoihinsa.

"KETÄ SÄ HAUKUT HERNEAIVOKSI MINIPOSSU!" Dante huuteli tyytyväisenä pikkuveljensä selälle yläkerrasta palauttaessaan hammasharja kupin takaisin vessaan tunkien samantien hammasharjatkin takaisin kuppiinsa, toinen oli maailman raivostuttavin pikkuveli ja mikä olikaan ihanampaa kuin kiusata sellaista maanvaivaa. Toinen etsi ahdistuneena isää, mutta pakotietä ei ollut. Perhe oli poissa ja järkyttävän suuri talo vain poikien käytössä, jotkut olisivat voineet järjestää järkyttävät bileet, mikä kävi kyllä Dantenkin mielessä aluksi, mutta jos isä ja muut tulisivat illalla takaisin eivät pojat olisi saaneet taloa takaisin kuntoon ennen sitä. Ajatus oli siis pakko hylätä, toisaalta nyt voisi soittaa vaikka Jasperille ja lähteä ulos Kriisijakson jälkeen, mutta jälkioireiden riski oli suuri, eikä Dante tahtoisi pyörtyä millekään yleiselle koriskentälle.

Lopulta tuo suostui siirtymään takaisin alakertaan katsomaan kun Rodney mättäsi muroja naamaansa.
"noh, onkos ruususella jo pako suunnitelma valmiina? tyttöystävälle vai naapurin mummolle kylään.." Dante irvaili viileällä äänellä ottaessaan lasiin kylmää vettä ja juoden sen kulauksella alas, tuon käsi hapuili kohti kaukosäädintä josta kykeni kääntämään ilmastointia suuremmalle, kuinka kuuma ulkona oli 40 astettako ? Dante jätti vesilasin siihen ja vilkaisi pyyhettä toisen olkapäällä, tuon kosteat hiukset sojottivat joka ilman suuntaan ja pikkuveli näytti Danten silmään hyvin naurettavalta, ei läheskään niin cool kuin hän itse.
".. vai vietätkö suosiolla koko päivän suosikki isoveljes kanssa" Tuo virnisti tietäen että toinen taisi olla aivan toista mieltä suosikki isoveljestä. Dante oli kuitenkin toisen ainoa isoveli joten hän oli automaattisesti suosikki ja inhokki, ei ollut siihen vastaan väittämistä.
"... treenaisit enemmän" tuo huomautti viileällä äänellä ilme värähtämättäkään siinä kylmän viileässä naamarissa, olihan Rodneyllä ihan kehuttavat lihakset, mutta Dante oli silti sitä mieltä että hänellä oli paremmat.. koripalloilijana tietenkin.

Rodneytä ärsytti toisen käytös, toisalta, toinen oli aina samanlainen. Herneaivo mikä herveaivo. "... mielummin lähen tyttöystävän luokse ku pysyn täällä." hän valitti ja veti loput murot napaansa ja käveli lavuaarin luokse, kipaten astiat sinne. Räks. Oho, lautanen hajosi. "samperi." Rodney älähti ja keräsi lautasen paloja, saaden pari haavaa sormiinsa. Pian kaikki palat oli roskissa ja Rodney huuhteli sormissa olevia verisiä viiltojaan. Treenaisit enemmän ! mitä hittoa veli nyt selitti ? Rodneyllä oli kiitettävät vatsalihakset, paremmat kuin monella urheilijalla oli ! tietysti Dantella itsellään oli hienommat ja paremmat lihakset kuin hänellä, Dante oli URHEILIJA. Rodney oli vain rikas kakara. Ei hänen tarvinnut joka pöivä juosta koriskentällä ilman paitaa, tyttöjen ihailtavana. Ärsyttävää. "no on mulla paremmat lihakset kun sillä sun kaverillas, Jasperilla." hän älähti. Miten sen nyt otti. Olihan Rodney nähnyt Jasperin ilman paitaa, koriskentällä ja joskus heilläkin, jos Jasper oli ollut yötä ja toiset oli käyneet uimassa tai saunassa tai jotain. "sen pitäs kyl treenata ja paljon." Rodney valitti ja kuivasi taas pyyhkeellä hiuksiaan. Oliko epäreilua ottaa Jasper mukaan keskusteluun ja haukkua tuon lihaksia ja kuntoa ? Okei, ehkä vähäsen. Jasperhan oli aina mukava Rodneyllekkin, yritti ainakin puollustaa häntä jos Dante keksi jotain ääliömäistä.

"kuulin muuten et Jasperil ja sil Nicky Warrenil ois suhde tai jotain." Rodney puhui, hän halusi saada lisää tietoja siitä. Seurusteliko Jasper Nickyn kanssa ? Eikö urheilijat yleensä seurustelleet cheerleadereiden kanssa ? Tosin, Nicky meni aika hyvin cheerleaderista, blondi laiha kaunokainen. Mutta Rodney piti itse omasta Pearlistaan kaikista eniten, vaikka tuo olikin nörtti. "ja mitä ite aiot tehä tänään ? särkeekö pikku urheilijan sormia ja varpaita." Hän piikitteli. OKei, isä oli kieltänyt kiusaamasta Dantea tuon seiraudesta, se oli vakava asia. Kyllä Rodney sen tiesi, mutta häntä vain ärsytti suunnattomasti ! Joskus hän toivoi että Dante olisi kuollut äidin sijasta, ihan tosi. Äiti ei haukkuisi Rodneyn vatsalihaksia.
Rodney heitti pyyhkeen kuivutaan tuolin selkänojalle ja käveli kohti olkkaria, kaatuen sohvalle istumaan. Hän avasi tv:een ja selasi kanavia, myrsti ilme kasvoillaan.

Toinen alkoi pelaamaan likaista peliä, ensin se vain nauratti Dantea, miten säälittävää toiselta alkaa haukkumaan Jasperia, lapsellista. Dantelle sopi hyvin likainen peli ja tuo päätti pistää veljelleen hivenen kapuloita rattaisiin jotta tuo tukkisi suunsa.
"Siinä tapauksessa sä et oo nähny Jasperin lihaksia tarpeeksi läheltä, on ne paljonkin treenatummat ko nuo sun säälittävät pikku paukut" Dante irvisteli toiselle ja hymisi itsetyytyväisesti toisen räksäytellessä lautaset rikki lavuaariin, miksi hän olisi auttanut toista. Isä varmasti tykkäisi kun Rodney on taas hajottanut koko astiaston, tai no okei, yhden lautasen mutta olisi sen voinut jättää rikkomattakin. Ehkä Rodneytä pitäisi alkaa ruokkimaan muovilautasista tai jotain, niin kuin Lucaa konsanaan. Ajatus sai Danten hymyilemään kierosti ja jopa ilkeästikkin, miksi hän vihasi Rodneytä niin paljon, hän ei tiennyt. Ei siihen ollut mitään syytä, veljekset vaan sattuivat vihaamaan toisiaan joskus vähän enemmän kuin tarpeeksi, sisimmässään Rodney kuitenkin oli hänelle rakas ja kyllä se sattuisi jos toinen kuolisi, aivan varmasti. Danten ei kuitenkaan tarvinnut miettiä sitä, sillä hän tiesi kuolevansa ennen veljeään, ennen isäänsäkkin ehkä.

"En mä mistään suhteesta tiedä, mutta ne viihtyy toistensa seurassa, sitä paitsi, jos niillä olisikin suhde, miksä siitä sulle kertoisin. Se ei ole sun asias" Dante huomautti viileästi ja kiersi pöytä tasojen ympäri lähtien kohti olohuonetta toisen säheltäessä vielä. Toisen peli kuitenkin meni vieläkin likaisemmaksi, ei, liian likaiseksi. Dante skippasi kokonaan toisen kysymyksen kun hän kuuli mihin aiheeseen pikkuveli oli siirtynyt. Tietenkin toisen olisi pitänyt arvata että Danten sairaudesta pilailelimen sai isoveljen kiehahtamaan yli. Rodney oli idiootti joka leikki vaarallisilla vesillä.
"turpa kiinni nulikka, tai mun tämän päiväiseksi hommaksi koostuu vaan sun hakkaaminen purkkiruuaksi" Dante kiristeli hampaitaan ja tarrasi toisen ranteesta kiinni niin kovaa kun sai, kun veli tuli tuon ohi kohti olohuonetta. Blondi kiskaisi veljensä aivan itsensä eteen ja nappasi toisella kädellä tuon hiuksista vetäen tuon päätä taakseppäin.
".. sä vallan hyvin tiedät ettei siitä puhuta täällä" Tuo kiristeli hampaitaan, puhuen murhanhimoisen viileästi silmät kovana kuin jää ja melkein sylki puhuessaan toisen naamalle. Kyllähän Dantella olisi ollut voimaa vaikka murtaa toisen ranne tai vaikka kääntää niskat nurin mutta sitä hän ei tehnyt. Nopeasti tuo päästi veljensä irti ja antoi tuon mennä istumaan sohvalle telkkarin ääreen.
"sanakin vielä" tuo ärähti ja siirtyi vastakkaiselle sohvalle katselemaan kanavia vilkaisemattakaan enää veljeensä. Kyllä hän voisi tapella jos toinen halusi välttämättä vielä haastaa riitaa.