dear sun, please wash our troubles away

//JF & joku Rileyn pojista tänne... kyllästyin taas hiomiseen joten vähän saattaa töks-töks-töksähdellä//

Oli kaunis, aurinkoinen päivä. Sen kyllä huomasikin, kun otti huomioon ihmismäärän joka oli San Diegon suurimmalle uimarannalle kerääntynyt. Oli kirkuvia lapsia, täydellistä rusketusta hakevia auringonpalvojia ja hyvännäköisiä parikymppisiä surffareita. Ja sitten oli Gisele Kim, joka tosin kuului niihin täydellistä rusketusta hakeviin... mutta kuitenkin. Tyttö oli asettunut lempipaikkaansa, lähelle erästä rantabaaria, kuitenkin tarpeeksi kauas jottei olisi ihmisten kulkuväylällä ja joutuisi tallotuksi. Hän oli myös yksin, vaikka hänen oli kyllä pitänyt soittaa joku mukaansa, mutta olipa tullut toisiin ajatuksiin. Tänään Gisele nimittäin halusi vain olla itsekseen, ilman teeskentelyä ja tekohymyjä, mahdollisimman kaukana niistä kolmesta, joita kutsui parhaiksi ystävikseen. Hän ei edes halunnut ajatella koulua, sen monimutkaisuuksia ja kaikkea muuta siihen liittyvää.

Ei, tänään Giselen täyden huomionsa sai se rusketus, joka tosin saattaisi jäädä haaveeksi jos hän ei saisi hiuksiaan kiinni. Aurinkorasva oli tullut levitettyä aikoja sitten, siitä ei tarvinnut huolehtia. (Vaikka joku noista sivulla kuolaavista mieshenkilöistä senkin olisi senkin levittämisen suostunut ilomielin tekemään.) Mutta hiukset... tyttö istui siinä polvillaan, selkä kohti merta, miettivä ilme kasvoillaan. Joku random nuttura olisi varmasti paras vaihtoehto, ponnari nimittäin jäisi roikkumaan ja saattaisi pilata rusketuksen.

Niinpä Gisele pyöräytti hiuksensa löysälle nutturalle kääntyen sitten merta kohden. Rannalla oli melkeinpä raivostuttava hälinä päällä tänään, mutta ehkä hänen onnistuisi sulkea se mielestään. Tyttö asetteli mustien bikiniensä yläosaa hieman paremmin, luultavasti noiden edellä mainittujen mieshenkilöiden suureksi iloksi. Gisele tuhahti itsekseen. Epätoivoiset luuserit...

Jayden tallusteli paljain jaloin parkkipaikan suunnalta kohti rantaa. Jalassaan pojalla oli Björn Borgin surffishortsit ja vielä toistaiseksi yläkropan suojana oli Tommy Hilfigerin t-paita. Käsipuolessa roikkui musta pyyhe ja toisessa kädessä poika sitten kantoi paria vesipulloa. Eihän kukaan täysijärkinen tällaisena päivänä auringossa ollut ilman juomista. Jayden oli saanut itsensä näyttämään kovinkin ammattimaiselta surffarilta, mitä hän ei siis kuitenkaan ollut. Yhden kerran poika oli koettanut opetella surffauksen saloja, mutta siihen yhteen kertaan se oli sitten jäänytkin. Tänään rannalla oltiin vain nauttimassa päivästä. Jaydenin rusketus tuskin kykeni enää parantumaan siitä, mitä se jo oli, mutta kai sitä silti sai lötkötellä rannalla ja tuijotella muita ihmisiä.

Poika seisahtui suunnilleen niille main, jossa ensimmäiset auringonpalvojat makasivat pyyhkeidensä päällä. Shortsien taskusta löytyi iPhone, josta luikerteli johto kuulokenappeineen. Ja nämä kuulokenapit sitten olivat tietysti luonnollisesti Jaydenin korvissa. Volyymia hän kuitenkin väänsi hivenen pienemmälle, vain jotta kuulisi, jos joku mahdollinen tuttu sattuisi kutsumaan poikaa. Tummanruskeiden silmien katse kiersi hitaasti rantaa vallanneita ihmisiä, kunnes seisahtui tutunnäköiseen tyttöön. Jaydenin huulille kohosi pieni hymy. Ilmeisesti aurinkoa ei tarvinutkaan palvoa yksin. Gisele näpräsi jotain hiustensa kanssa ja niinpä poika lähti puikkelehtimaan ihmisten välistä tyttöä kohden.

"Moi, Gisele! Kai seura kelpaa?" Jayden kysyi ja vastausta odottamatta levitti pyyhkeensä Giselen viereen. Poika veti t-paidan päältään ja laski sen hiekalle, ennen kuin istuutui itse pyyhkeelleen. Kun iPhonekin kuulokkeineen oli turvallisesti pyyhkeellä, Jayden palautti katseensa takaisin tyttöön.
"Minne sä muut tytöt oot jättänyt?" poika uteli, sillä hän, monien muiden lailla, oli tottunut näkemään suositut yhdessä. Sillä neljästäänhän nämä tytöt olivat vahvimmillaan. Mutta kai he sitten olivatkin ihan omia persooniaan, kun eivät koko ajan olleet toisissa kiinni. Viettihän Catherinekin aikaa poikaystävänsäkin kanssa.

Gisele kuuli tervehdyksen vierestää, ja kirosi hiljaa mielessään. Tätä hän oli oikeastaan vähän niin kuin pelännyt; että joku tuttu olisi eksynyt biitsille ja haluaisi tunkea mukaan. Tyttö sovitti kasvoilleen hymyn kääntäessään kasvonsa tervehtijää kohden, ja yllättyi hieman. Jayden Riley! Giselelle tuotti tuskaa pitää katseensa aisoissa, olihan hän sentään nuori, terve naishenkilö, mutta tuo nyt oli sentään hänen ystävänsä poikaystävä. Helkkarin hyvännäköinen sellainen, mutta silti. Jotain arvokkuutta sentään...

"Seura kelpaa paremmin kuin hyvin", Gisele valehteli väläyttäen hymyn. Olikohan Cat jossain lähistöllä? Kehtaisikohan Jaydeniltä tiedustella asiaa, vai olivatkohan nuo kaksi vieläkin hiukan sukset ristissä..? Jätkän jatkokysymyksen kuullessaan tyttö päätteli että Cat ei ollut lähistöllä. Ihan hyvä sinänsä, diivat kun tuppasivat olemaan mustasukkaisia.

"Tulin yksin", tyttö vastasi edelleen hymyillen. "Rusketuksen kun saa paremmin itsekseen kuin seurassa."

"Mutta mikäs sut tänne tuo, ja yksinkö olet..?"
Tavallaan Gisele vihjasi että toinen olisi voinut vähän valottaa sitä Catin juttuakin. Tosin miespuoliset henkilöt olivat tyhmiä tajuamaan vihjauksia, sen Gisele oli kokenut itsekin, joten ehkä hän kuitenkin joutuisi alistumaan ja kysymään suoraan.

//hyvä kirjottaa kun yrittää kattoo troijaa samalla :--D//

Jayden pyöritti auki toisen vesipullonsa korkin ja joi pitkän kulauksen toistaiseksi kylmänä pysynyttä vettä. Muutama hetki lisää auringossa ja pullossa olevaa vettä ei enää tekisi mieli juoda. Toisen pullon hän vippasi Giselen pyyhkeelle ja kohotti sitten toista kulmaansa tytölle tämän selittäessä rusketusteoriaansa.
"Vau, tuo olikin jotain ihan uutta. Oliko toi sellanen hienovarainen vihjaus, joka toisinsanoen vois olla: jätä mut rauhaan ja painu helvettiin?", Jayden kysyi pieni hymy huulillaan. Saihan sitä vähän kiusata. Ja poika ei epäillyt hetkeäkään, etteikö Gisele olisi käskenyt häntä painumaan helvettiin, jos tytöstä oikeasti siltä tuntui. Olihan tämä yksi suosituista, mikä kai tarkoitti sitä, että tämä sai tehdä mitä halusi. Ehkä.

Giselen kysellessä Jaydenin syytä rannalla oloon, poika irvisti pienesti ja haroi tummia hiuksiaan.
"Eh, juu.. yksin. Catin kans vähän.. no, tiedäthän sä", Jayden kohautti olkiaan hivenen vaivautuneesti ja katseli jonnekin aivan muualle kuin Giseleen. Olihan poika pettänyt yhtä tämän tytön ystävää. Eikä pettureita yleensä näissä piireissä taidettu katsoa kovinkaan hyvällä. Ja Jayden oli vielä pistänyt tuulemaan sen ykkösluokan skeittarilikan kanssa tällä samaisella rannalla. Ei hyvä. Catherinen kanssa oli sen jälkeen mennyt vähän heikommin. Ja koska Jayden miespuolisena henkilönä ei sattunut olemaan kovinkaan hyvä selittelijä, hän mieluummin pysyi hetken turvallisen välimatkan päässä odottaen tytön kiukun laantumista. Catin kiukku ei siis vielä ollut laantunut. Ja kohta olisi vielä tanssiaisetkin, joihin heidän oli tarkoitus mennä yhdessä. Poika oli varma, että kyseiset pippalot tulisivat olemaan hänen kohdallaan katastrofaaliset.

"Mutta on niin kiva päivä, ettei viitsi piileskellä sisällä. Ja liian kuuma jalkapallotreeneille, joten päätin, että liityn muiden auringonpalvojien joukkoon", Jayden vaihtoi aihetta nopeasti ja palautti hymyillen katseensa Giseleen. Vasta nyt poika huomasi toisen niukan asustuksen ja koska sattui olemaan mies, Jayden katsasti nopeasti tytön päästä varpaisiin, ennen kuin katse palasi takaisin tummiin silmiin.
"Mutta mitäs sä täällä? Mitä ilmeisimmin aurinkoa ottamassa, mutta sun ihohan on jo luonnostaan kivanvärinen", poika huomautti ja kohotti taas vesipullon huulilleen, ennen kuin kiersi korkin takaisin kiinni ja laski pullon iPhonen viereen.

"Tiedät varmaan että sanoisin sulle suoraan jos haluaisin että painut helvettiin?" Gisele kysyi naurahtaen. Eikä hän toisaalta sittenkään halunnut että Jayden lähtisi kävelemään, urheilijan kanssa vietetty aika kun saattoi vaikuttaa ihan mukavasti koulun porukoiden yleiseen mielipiteeseen hänestä, Giselestä. Tosin hänen oli pitänyt ottaa tänään rennosti ja ajatella kaikkea mukavaa, kuten ruskettumista, ja jättää koulu taka-alalle. Ilmeisesti hänen ei sitten sallittu rauhoittuvan.

Ahaa, Catin ja Jayn asiat olivat tosiaan edelleen vähän poskellaan. Pitäisiköhän nyt tuntea myötätuntoa Catin puolesta, sääliä Jaydenia vai nauraa paskaisesti? Gisele ei ollut aivan varma, joten jätti suoraan vain kommentoimatta. Hän arveli, että Cher olisi suhtautunut jätkään luotaantyöntävästi, varmaan heittänyt pari purevaa kommenttiakin, mutta se ei kuulunut tämän aasialaispiirteisen tytön luonteeseen. Sitä paitsi, hän oli yksin ja kun hän oli yksin, hän oli Gisele eikä tummahiuksinen Cheriekopio.

"Kivasta saa vielä kivemman vähän lisävärillä, eikö?" tyttö hymähti asentoaan korjaten. Hän laskeutui nojaamaan kyynerpäitään vasten, polvet hieman koukussa (eipä hän olisi jalkojaan voinut suoristaakaan ilman että ne olisivat menneet pyyhkeen yli) ja käänsi kasvonsa taivasta kohden, silmänsä sulkien. Aurinko lämmitti erittäin mukavasti, tosin ei tässä kauaa voisi makailla; syöpää tyttö pelkäsi...